torstai 27. syyskuuta 2018

Kakotopiaa demokratiaksi naamioituna


Siis tuttavallisemmin: dystopiaa

Orwellin 1984:ää kuvaillaan kakotopiaksi, koska dystopia on sille liian kaunis nimi. Kirjallisuudessa kaikki mikä ei ole utopiaa on dystopiaa - mielenkiintoinen ajatus, eikö totta? Entäpä sitten todellisuudessa, eli tässä valedemokratiassamme minkä pohjimmaista ideologiaa itse kutsun neoliberalismiksi? Dystopia, eli "kaikki persiillään", sopiikin hyvin kuvaamaan tätä demokratian irvikuvaa missä kansa taistelee oikeisto-vasemmisto akselilla niistä jämistä, mitä hallitsijamme suvaitsevat meille jättämään. Mistä on siis oikeen kysymys?

Marxis-Leninismin kommunismi, eli valtio omistaa kaiken ja määrää kaikesta, on osittain sopiva kuvaus Suomen järjestelmästä. Viimeiset sata vuotta tätä järjestelmää on käytetty tasaamaan kilpailu niin, että vain sääntöjen sanelijat voivat pärjätä ja kaikki muut häviävät. Mutta kuka sitten on ne säännöt sanelleet? 1800-luvun aikana Suomen eliitti jakautui karkeasti "kansallismielisiin", Ruotsin puolella oleviin ja Venäjän suuntaan hurraaviin. Kansallismielisyys oli silloin vielä hyve, koska pieni maaplänttimme ja sielä asustava köyhä kansa oli tämän eliitin pääasiallinen asiakaskunta lypsää työntekijästä kaikki etu itselleen. Mistä nouseekin kysymys, oliko se hyve vai vaan esitetty kanta omien voittojen maksimoimiseksi? Raha ja valta ovat aina kulkeneet käsi kädessä, joten valtaan haluavat ovat aina olleet hyvää pataa lypsylehmänsä kanssa. Ennen se oli oma kansa...

Ajat kuitenkin muuttuivat ja kansainvälistyminen on aina EU:iin asti edennyt kohtuullisen rauhallista tahtia, koska kotimaiset markkinat olivat silti suuri tulonlähde monelle rikkaalle suomalaiselle. Mutta sitten portit aukenivat kunnolla ja viimeinenkin itseään kunnon porvarina pitävä pääsi mukaan isojen poikien leikkikentälle - globaaleille markkinoille. Toki jo paljon sitä ennenkin tehtiin kauppaa ulkomailla asti, mutta euro&EU mahdollistivat aivan uudenlaiset tuulet ja tulosmahdollisuudet aina yhtä ahneissa ihmisissä. Koko homma onnistuttiin lobbaamaan yksipuoluejärjestelmän avittamana kansan suosioon ja loppu onkin jo historiaa - olemme enää pieni siirtomaa, mistä rikkaudet pumpataan ulkomaalaisten omistajien taskuihin. Tyhmä paljon työtä tekee, ahne pääsee vähemmällä, eikös se sanonta niin mennyt?


Yksipuoluejärjestelmän hyvä-veli-verkosto

Yksipuoluejärjestelmämme ehdoton hienous onkin se, että kaikki itseä haittavaat asiat voidaan sälyttää väärin äänestäneiden kontolle ja kaikki positiiviset asiat ovat täysin omaa ansiota. Suomen yksipuoluejärjestelmähän toimii niin, että kaikki puolueet ajavat samaa politiikkaa missä otetaan kansalta ja annetaan kavereille. Jokaisella puolueella on toki omat kaverinsa, mutta tasapuolisuuden nimissä sitä jakoa korjataan aina vaalien aikana kysymällä kansalta kenen piiskasta haluatte tällä kertaa. Jokainen puolue kannattaa keskushallintoista järjestelmää, missä valtiolle luodaan ensin monopoleja jotka sitten yksityistetään kun niistä ei enää saada kupattua maksimaalista hyötyä kansallisena yhtiönä. Kavereille ja sukulaisille jaettavat kunniavirat ja muut turhanpäiväiset asemat valtioiden ja kuntien hallinnossa on yksipuoluejärjestelmän tapa palkita kilttejä edustajia.

Entäpäs oppositio, onhan meillä semmoinenkin? On, toki, paperilla. Käytännössä kyse on parhaimmillaan kontrolloidusta oppositiosta tai valeoppositiosta, mutta Soinin Siniset osoittivat loistavasti esimerkillään mitä "oppositio" Suomessa tarkoittaa - ollaan siis kaikkea vastaan, kunnes päästään itse päsmäröimään ja imemään kansaa kuiviin, silloin ollaankin täysin samalla kannalla kuin ne kaikki muutkin vallassa olevat. Saman toisintoa voimme odottaa nykyiseltäkin oppositiolta, jos katsoo heidän äänestyskäyttäytymistään (tarkistappa huviksesi miten "oppositio" äänesti vaikkapa hallintarekisteristä ja aktiivimallista) ja puheitaan silloin kun puhe ei ole osoitettu suoraan heidän äänestäjilleen. Propagandasta tutulla termillä "portinvartija" voidaan kuvata useampaakin nykyistä "oppositiojohtajaa".

Tämä meidän "The Puolue" pitääkin hallussaan kaikkia niitä kansan orjuuttamiseen tarvittavia kortteja, eli: saatavilla oleva tieto, pelisäännöt, ravinto ja terveydenhuolto. Yhden totuuden kansa uskoo mitä Yle heille kertoo, kaikki muu on valeuutista. Propagandan avulla demokratian illuusio säilyy isältä pojalle - kaikki asiaa epäilevät leimataan viimeistään siinä kohtaa kun taas päästään äänestämään, eli vaikuttamaan. Jos äänestämällä voisi vaikuttaa, se olisi kiellettyä... tätä mantraa osataan kyllä toistaa, aina siihen asti kun sitten kiltisti marssitaan äänestyskoppiin täyttämään kansalaisvelvollisuus. Koneisto kiittää ja kumartaa.


Vaihtoehto Suomelle

Saksassa AfD vaikuttaa saamansa kohtelun perusteella olevan oikea oppositio, joka uhmaa vallanpitäjien asemaa. Sama yksipuoluejärjestelmä oli silläkin suunnalla vallassa vuosikymmeniä, mutta nyt koneiston rattaat kolisevat pahemmin kuin pitkiin aikoihin. Saas nähdä kuinka sielä käy. Onko Suomessa sitten mitään vastaavaa olemassa, tuloillaan tai edes hullun kuvitelmissa? On ja ei. Löytyy niin pienpuolueita kuin aktiivisia mielipidevaikuttajia, mutta mitään koalitiota joka voisi edes etäisesti uhata järjestelmää ei Suomessa ole. Syy: usko yksipuoluejärjestelmään, joka on indoktrinoitu kansaan viimeisen sadan vuoden aikana. Toisena syynä, mitä itse pidän kriittisenä osana mutta monen muun mielestä merkityksettömänä yksityiskohtana, on kielemme tahallinen vääristyminen kulttuurimarxisismin oppien mukaan.

Mutta oli se syy mikä tahansa ja käytimme mitä termiä tästä dystooppisesta Suomestamme, on se karu totuus asiasta: asiat ovat päin helvettiä... tai persettä tai kusessa ollaan ja kahlataan paskassa, viturallaankin on jotkut jutut. Jotain tarttis tehdä, mutta mitä? Ensiksi pitäisi saada heivattua The Puolue pois vallasta, mikä on lähes mahdoton tehtävä. Sitten pitäisi jyllätä virkamieskoneisto uusiksi ettei nämä kaverin kaverit saisi enää päättää asioistamme omaksi edukseen, mikä tuskin saisi kovin suurta kannatusta niillä korkeilla palleilla istuvilta. Helppoa kuin heinänteko, vai mitä?

Omasta työkalupakista ei tähän löydy kovin montaa keinoa. Toki voitaisiin lopettaa se voivottelu ja ruveta itse tekemään politiikkaa, mutta ratkeaisiko silläkään kaikki ongelmat? Vapaa sana ja totuudessa pysyminen, nuo kaksi ennen hyveeksi luokiteltua asiaa, tuppaavat unohtumaan ja lopputulos on... noh, tämä dystopia missä elämme. Asioista pitää uskaltaa puhua, mieluiten niiden oikeilla nimillään, koska vaihtoehtona on dystopian rappeutuminen kakotopiaksi. Nythän olemme tilanteessa, missä ihan kaikki ei ole vielä päin helvettiä...

4 kommenttia:

  1. Anteeksi, mutta en ihan käsittänyt tuota kohtaa missä puhuttiin "kielemme tahallisesta vääristymisestä". Saisiko tästä lisätietoja? Ei se mielestäni merkityksetön yksityiskohta ole :)

    Ja sitten kommentti, joka sopisi enemmänkin oikeistoa ja vasemmistoa käsittelevään kirjoituksen jatkoksi: Minkähän takia meille tyrkytetään kovasti kapitalismia sekä kommunismia, mariginaaliryhmä mainostaa kansallissosialismia, mutta kukaan ei koskaan puhu mitään vaikkapa distributismista?
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Distributismi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan saadaan vastaus molempiin kysymyksiin yhdellä kertaa - juuri kielen ja sen määritysten tahallisen hämärtämisen vuoksi ihmiset eivät osaa enää puhua asioista edes etäisesti niiden nimillä, jolloin keskusteluun ei saada otettua mukaan mitään muuta kuin esimerkiksi juuri näitä kahta vastakkaista kapitalismi/kommunismi järjestelmää (jotka molemmat on todistettu kohtuu selvästi toimimattomaksi). Kaikki huomio saadaan keskitettyä termeihin, joiden merkityksestä jokaisella on täysin yksilöllinen käsitys, ja näistä termien omista käsityksistä sitten osataan riidellä vaikka saatetaankin olla samaa mieltä asiasta.

      Itselle termi distributismi oli outo, mutta aina oppii, eli kiitokset linkistä :)

      Uuskielestä ja ilmiöstä yleensä pitäisikin värkätä kokonainen teksti jahka ehtii. Tässä kuitenkin yksi esimerkki aiheesta, joka toivottavasti avaa asiaa hieman: https://funtsittavaa.blogspot.com/2018/07/uuskieli-tutuksi-suvaitsevaisuus.html

      Poista
    2. Toisena esimerkkinä kielen tahallisesta vääntelystä voidaan pitää tapaa, millä 2015 alkaneesta maahanmuutosta, siis pakolaisista, siis turvapaikan hakijoista vai mitä he nyt sitten loppuviimein ovatkaan, oikein puhutaan. Jokaisella termillä on oma merkityksensä, mutta niitä kieputetaan ympäri niin mediassa kuin puhekielessämme. Joidenkin mielestä myös tämä on merkityksetön asia, koska kaikkihan sen tietää mistä puhutaan, mutta ero maahanmuuttajan ja pakolaisen välillä on melkoinen.

      Poista