Neoliberalismi määriteltynä

Nomenclature

Että asian voi käsittää, on sille oltava käsite. Että voidaan edes kuvitella puhuttavan samasta asiasta, on asiat nimettävä (Nomenclature eli termistö/nimikkeistö) ja sitten määriteltävä. Neoliberalismista puhuttaessa termiä käytetään kuvaamaan milloin mitäkin asiaa, joka liittyy jollain tavalla politiikkaan, liberalismiin ja usein myös kulttuurimarxismiin. Virallista selitystä on asiasta turha etsiä, koska osana neoliberalismin aatetta on sanojen merkityksen tahallinen vääristely. Siksi tekstissä annettu määritelmä täsmää lähinnä omiin teksteihini tästä aiheesta. "Neoliberaali maailmanjärjestys" oli edellinen yritykseni selittää asiaa mutta siitä jäi paljon puuttumaan. Valjastetaan siis jälleen sanan voima käyttöön.

Neoliberalismi on (poliittinen) aatesuunta, joka on kameleontin tavoin kykenevä naamioitumaan aina tilanteeseen tarvittavalla tavalla. Pohjimmillaan neoliberalismin tarkoitus on orjuuttaa kaikki kansat palvelemaan pientä kansainvälistä eliittiä/klikkiä. Kilpailu on neoliberalismin ydin, jota markkinoidaan kaikin keinoin positiivisena asiana mutta jätetään kertomatta että kilpailu on täysin järjestäjien manipuloima. Kulttuurimarxismi ja propaganda taas ovat keinoja millä neoliberalismia ajetaan. Neoliberalismi onkin yhdistelmä eri aatteista tarkkaan valituista osista - ne kaikista tehokkaimmat ja samalla kaikista haitallisimmat tavallisten ihmisten kannalta.

Kameleontin luonteensa neoliberalismi paljastaa heti kun päästään kiinni politiikkaan. Jokainen oikeistolaisena itseään pitävä osaa syyttää vasemmistoa, eli kommunismia ja sosialismia kaikesta pahasta maan päällä, mutta jos katsoo mitä kommunismi ja sosialismi tarkoittavat, ei niillä ole juurikaan tekemistä asioiden kanssa joihin niillä osoitetaan - uuskieltä. Jokainen vasemmistolaisena itseään pitävä taas syyttää oikeistoa eli kapitalismia kaikesta pahasta, missä he ovat lähes yhtä väärässä kuin oikeistolaiset vasemmistoa syyttäessään - sillä erotuksella että kilpailu on vahvasti kapitalismin osa eli nyt haukutaan edes hieman oikeaan suuntaan. Tämä kaikki on taas mahdollista median luomalla illuusiolla "demokratiasta", yhdistettynä tehokkaaseen indoktrinaatioon jo lapsesta pitäen.


Kulttuurimarxismin päivitetty versio

Yksi ensimmäisistä teksteistäni käsitteli jo tätä asiaa, mutta kertaus on opintojen äiti. Kulttuurimarxismia osaa jo usea syyttää, ihan oikeaoppisesti, monesta nykymaailman ongelmasta. Kaikki vanha ja kansaa yhteen keräävä on tuhottava että tilalle kasvaisi ... harmaa, hajuton ja mauton ihmismassa orjatyötä varten ja herrojensa iloksi. Hävitettävien asioiden listalla on niin koti ja perhe kuin uskonto ja isänmaa. Mikään, mikä voisi yhdistää ihmisiä, on tuhottava sillä perusteella, että vain täysi erilaisuus onkin se joka yhdistää kaikki ihmiset yhdeksi massaksi. Globalismi, eli kaikkien kansojen yhteentuonti, vaatii kuitenkin useita portaita ennen kuin se on mahdollinen - siksi ensimmäisenä tuhotaan perheet ja isänmaat, sekä kaikki uskonnot jotka eivät sovellu enää orjuuttamiseen. Perheistä ja uskonnoista ei tarvinne tarkemmin edes selittää...

Isänmaiden tuhoamiseen taas on valjastettu Eurostoliitto kokeiluksi usean maan yht'aikaisesta hajottamisesta. Neoliberaali globalistipuolue, eli KAIKKI Suomen valtapuolueet, ajavat omalta osaltaan samaa politiikkaa, mutta homman toimivuuden takaamiseksi illuusio valinnasta ja vallan vaihdosta on tarpeen. Yksi porukka haalii yksityisiltä omaisuuden ja tuotantovälineet valtiolle, toinen porukka taas yksityistää ne globaaleille oligarkeille vuorostaan. Koko maa on myytävänä, kansa mukaan lukien. Yhteinen työkalu heille onkin verotus, jonka painopistettä vaihdellaan että säilyy mielikuva siitä että äänestämällä asioihin voi vaikuttaa. Jäsenet puolueissa ovat pääosin autuaan tietämättömiä tästä kusetuksesta, koska muutoin he eivät kykenisi toimimaan osana koneistoa eli kiiltokuvapoikana/tyttönä kansalle. Korkeammilla palleilla puolueissa olevat tuntuvat kovin vaihtelevasti ymmärtävän asian, mutta osaavat kuitenkin toimia halutulla tavalla kuten kiltin marionetin kuuluukin. Puoluekuri, korruption piilottelu ja sananvapauden riisto kuuluvat Suomen neoliberaalille globalistipuolueelle. "Otetaan kansalta ja annetaan kavereille" sopiikin jokaisen puolueen sloganiksi, mutta jostain syystä sitä ei käytetä...

Onkin outoa, ettei kansa ole herännyt vieläkään siihen ettei oikeistolaisena itseään myyvät puolueet tee edes auttavasti oikeistolaista politiikkaa, samalla kun punavihreät eivät ole punaisia (vasemmistoa) saatikka vihreitä (luonnon puolella) teoissaan. Keskusta ja RKP ovatkin siitä rehellisimpiä puolueita, että he molemmat ajavat häikäilemättä omien eturyhmiensä etuja ilman turhia selittelyjä. Keskusta jakaa kansan omaisuuden maakunnan herroille ja sukulaisille, RKP taas ajaa kielipolitiikkaa - kummallekkaan ei ole millään muulla yhtään mitään väliä. Ja entäs ne persut? Kontrolloitu valeoppositio johtajanaan (sekä nykyinen että entinen johto) portinvartija kerää lokalistit (globalistien vastakohta) joukkoonsa, ettei vaan pääse muodostumaan oikeaa oppositiota. "Ei se noin ole!"-huudot kuuluvat jo tänne asti... joka suunnasta. //sarkasmi alkaa// Ei, ei tietenkään ole. Siksi kaikki onkin Suomessa niin mallillaan. //sarkasmi päättyy//


Mitä tämä merkitsee?

Tavalliselle kansalaiselle neoliberalismi merkitsee orjuutta ja kurjuutta, kilpailuksi naamioituna. Mitä korkeammassa asemassa olet, sitä enemmän taas pääset nauttimaan kaikista niistä eduista, mitä muiden kustannuksella elämisestä saakaan. Tämä kaikki naamioidaan sitten "luonnolliseksi" yhteiskunnan kehitykseksi jolloin sen vastustaminen on vain foliohattujen ja hullujen (sekä narrien) hommaa. Asiassa ei vaan ole mitään luonnollista vaan se on kaikki ylhäältä ohjattua. Onko jokainen pieni yksityiskohtakin sitten ylhäältä saneltua? Ei, tietenkään, mutta jokainen koneiston osa toimii automaattisesti ja itsenäisesti saman ideologian ohjekirjaa omalla tavalla noudattaen. Esimerkkinä: journalistit.

Entä voiko neoliberalismille tehdä tavallinen tallaaja jotain? Voi, koska koko homma rullaa rahan voimalla. Kukkarolla äänestäminen ja äänestämättä jättäminen ovat tiedon jakamisen ohella ne merkittävimmät keinot mihin jokainen kykenee pienellä vaivalla. Yleinen luulo, että äänestämättä jättäminen olisi valtaa pitävien eduksi onkin iskostettu vahvasti Suomalaisiin - tämä vaan ei pidä paikkaansa. Äänestämällä sanot hyväksyväsi nykyisen "demokratian" ja annat valtasi niille, jotka äänestystuloksen mukaan saavat eniten ääniä. Eli siis neoliberaalit globalistit... Mutta, kukin tavallaan.

Onko antamani määritelmä neoliberalismille sitten oikea ja ainut? Ei, vaan se on minun määritelmäni asiasta ja "oikea" lähinnä vaan siinä mielessä että se on olemassa. Ja kun se on olemassa, sitä voi jokainen tutkia ja verrata omaan määritelmäänsä. Neoliberalismille on siis annettu nimi ja määritelmä, jolloin siitä voidaan keskustella. Ei siis lopullinen määritelmä tai totuus, ainoastaan kiintopiste josta päästään alkuun. Käsite, että asia voidaan käsittää.