On rankkaa olla journalisti

Sekalainen seurakunta

Journalisteja löytyy maailmalta moneen lähtöön. Toimittajista tyhjäntoimittelijoihin, tutkivasta journalistista propagandistiin, ei kahta samanlaista taida löytyä vaikka kuinka hakisi. Virallisen koulutuksen saaneet journalistit ovat jo paljon homogeenisempi ryhmä, jolle koneisto on indoktrinoinut (tai ainakin yrittänyt) tietyt arvot ja asenteet. Journalistien työ on yhteiskunnan kannalta kriittinen, koska he päättävät päätoimittajiensa ohjaamana mitä tietoa kansalle kerrotaan ja ennen kaikkea jätetään kertomatta. "Kaikki media on propagandaa" onkin se karu totuus ja samalla asia, mikä tuntuu olevan niin kovin vaikea myöntää monelle journalistille. Kiinaa ja Venäjää osataan kyllä syyttää propagandasta, mutta ei huomata kuinka itse tehdään täsmälleen samaa tiedon hallintaa useimmiten käskystä - eli propagandaa.

Journalistin työ on myös joskus vaarallista. Jos pysyttelee turvallisissa aiheissa eikä kaivele yhtään pintaa syvemmältä, on journalistin suurin vaara luokkaa: paperiviilllon aiheuttama massiivinen vuoto. Mutta jos lähtee kaivamaan totuutta sieltä mistä ei haluta kaivettavan, on tilanne toinen. Ympäri maailmaa journalisteja uhkaillaan, erotetaan töistään ja upotetaan tammiarkkuun mullan alle kun se mehevä juttu talloo väärien tahojen varpaille. Totuus kuitenkin velvoittaa - se ajaa rohkeita journalisteja kääntämään jokaisen kiven ja vaikka polttamaan koko heinäsuovan neulaa etsiessään. Valtamediaan ei moiset jutut useinkaan pääse, koska portinvartijana toimivat päätoimittajat eivät halua leikkiä tulella. Mutta ympäri maailmaa totuutta kaivellaan ja korruptiota paljastetaan yksi juttu kerrallaan...

Paitsi Suomessa, ainakin pääpiirteittäin. Suomessa jokainen valtamedian journalisti tietää mistä asioista ei saa puhua ollenkaan ja miten sallituista asioista pitää juttu kieputtaa. Propagandaa joka tuutista, mutta silti kansa uskoo että Suomessa on vapaa lehdistö. Journalistit saavatkin palautetta (asiallista ja asiatonta) näistä virallisen totuuden propagandatuotoksistaan, mutta tuntuvat pitävän niitä hullujen horinana. Jos taas journalistin tuotos vain mukailee virallista totuutta, hyökkää "hyvien ihmisten" lauma kimppuun uskon järkyttämisestä. Palautetta siis satelee jos kerrot virallisen totuuden mukaista asiaa tavalla tai toisella valtamediassa - tämä taas järkyttää näitä journalisteja kun syytä ei täysin ymmärretä. Joten seuraavaksi avataan niitä syitä, jos joku valtamedian journalisti asiaan havahtuisi...


Vain yksi ratas

Virallinen totuus on suuri ja monitahoinen kokonaisuus, eli tarkasti rakennettu illuusio tarkoituksenaan peittää ne tahot jotka asioista todellisuudessa päättävät. Tämä suuri illuusio tarvitsee suuren ja hyvin öljytyn koneiston, minkä pieniä osia virallisen totuuden mukaan toimivat journalistit ovat. Portinvartijat (päätoimittajat) ymmärtävät suuremmasta kuvasta hieman enemmän, mutta tavallisen valtamedian journalistin ei tarvitse ymmärtää peliä lainkaan - on oikeastaan parempi mitä vähemmän journalisti tietää tai ymmärtää. Jos takana on virallinen koulutus, on se kaikki opetettu jo moneen kertaan ja riittää että vain osoitetaan haluttu asia uutisoitavaksi - indoktrinoitu journalisti tietää tarkkaan miten aihetta tulee käsitellä.

Suuri osa journalisteista tekee siis vaan työtä käskettyä - he ovat vain palkkasotureita. Toki tämä sama pätee myös moneen muuhun vaihtoehtoiseen mediaan - journalistit rakentavat tarinoita halutulle taholle, halutulla tavalla. "Oikea" journalisti seuraisi mihin todisteet vievät ja kertoisi löydöksistään, oli ne mitä tahansa. Propagandisti taas jättää omalta kannalta väärät todisteet pois ja kieputtaa tarinan kuulostamaan siltä, mitä se oma media vaatii. Ja kun tavallinen ihminen huomaa median tarinan eroavan omasta todellisuudesta, nykyisellä sosiaalisen median aikakaudella se palaute saattaa lähteä hyvinkin herkästi ja usein hyvin tulisesti. Siinä kohtaa saakin journalisti miettiä oliko se oma tarina totta, vai kävikö käry omasta valheellisesta sadusta. Rehellinen ihminen kun saa seistä omien sanojensa takana kaikessa rauhassa - kaikkia ei voi miellyttää ja jokainen saa olla asiasta mitä mieltä haluaa, kunhan vaan ne faktat ovat faktoja.

Onkin tavallaan ironista, että tämä vuosikymmeniä kestänyt koko kansan indoktrinointi puree nykyään valtamedian toimittelijoita ja propagandisteja persiiseen. Kun on opetettu että on vain yksi totuus ja sitä vastustavat tahot ovat "pahoja ihmisiä", ei pitäisi tulla kovin suurena yllätyksenä että internetin mahdollistaman vapaan tiedonkulun aikakautena ihmiset kykenevät aina välillä havaitsemaan ne virallisen totuuden valheet - ja sitten reagoivat niihin kuten on opetettu. Samalla valtamedia syyttelee muita salaliittoteoreetikoiksi, äärioikeistoksi ja Putinin trolleiksi heti kun joku taho uhmaa virallista totuutta, mutta uhriutuu jos joku heitä syyttää virheellisestä tiedosta tahi väärästä mielipiteestä. Sitä tavallista kansalaista ei vaan ole opetettu vittuilemaan ja loukkaamaan toisia hienovaraisesti, joten on ymmärrettävää miksi toimittelijoiden saama palaute voi olla hyvinkin roisia kieltä. Löytyykö se syyllinen siis peilistä?


Lehdistön vapaus

Sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat ne kaksi kriittistä asiaa toimivassa demokratiassa. Kumpaakaan ei Suomessa ole, joten ei pitäisi tulla kovin suurena yllätyksenä ettei Suomessa liioin ole demokratiaa kuin nimeksi. Mutta siitä ei tietysti saisi puhua kun siitäkin joku heti loukkaantuu. Harmi, puhun kuitenkin ja väitän että tämä sananvapauden rajoittaminen ja lehdistön lähes täydellinen yksipuolisuus on johtanut nykyiseen tilaan. Virallisen totuuden saarnaajat ovat aiheuttaneet useita sotia, tuhonneet lukemattomien ihmisten elämän ja silti väittävät olevansa "hyvän" puolella.

Mutta ei sen niin tarvitse olla - ei tarvitsisi tehdä muuta kuin lopettaa se propagandan tuottaminen ja alkaa kertomaan totuus asioista. Ihmiset voisivat oikean tiedon pohjalta luoda omia mielipiteitään asioista, mutta nykyään ei median tehtävä olekaan tuottaa informaatiota vaan pelkästään jakaa propagandistien omia mielipiteitä. "Vastuullista journalismia" tarkoittaa nykyään "uutisoimme virallisen totuuden mukaan" ja siinä on se ongelma joka tulisi korjata, jos media kuvittelee vielä joskus olevansa oikeasti luotettava media muuallakin kuin heidän omissa tutkimuksissaan. Ehkä se negatiivinen palaute vähenisi siinä samalla?

Toisaalta, milläs korjaat moisen ongelman? Kansalaisjournalismi ja totuuden etsintä on kasvava trendi ulkomailla. Yhä useampi valtamedian journalisti onkin ulkomailla vaihtanut leiriä virallisesta totuudesta aivan tavalliseen totuuteen. Ja miten se on mahdollista? Tavallinen kansa antaa tukensa journalisteille ja ottaa tukensa pois propagandisteilta. Suomessa tästä ollaan kuitenkin vielä kaukana, koska suurin osa luottaa "luotettavaan mediaan" ja kiltisti haukkuu kaiken vaihtoehtoisen median alimpaan helvettiin - aivan kuin on opetettu. Suomessa Yleä ei voi lompakollaan tuosta vaan ulos äänestää, mutta kaikki muut mediat ovat tavallaan kansan armoilla ja vain valheen avulla he kykenevät nytkin toimintaansa jatkamaan. On siis meistä kaikista kiinni kenelle annamme tukemme halutessamme laadukasta journalismia. Nykymedia elää paljolti klikeistä, joten katso siis tarkkaan kenen koriin klikkisi pelaavat...