Silta yli synkkien vesien

Tai "Miten saadaan "tavis" heräämään?"

Aikaisemmissa teksteissäni tätä asiaa on jo hieman pohdittu ja sivuttu, esimerkiksi: "Kyseenalaistamisen veteen piirretty viiva", "Muihin kuin itseesi et voi vaikuttaa?" ja "Autuas tietämättömyys vs. illuusiossa eläminen". Mistä on siis kyse? "Red Pill", eli Matrixista lainattu vertaus heräämisestä todellisuuteen illuusiossa elämisen sijaan. Kuinka syvälle kaninkoloon se jokaisen oma matka johtaakaan, riippuu lukemattomista asioista. Osalle "Red Pill" on jo se, että valtamedia ei ehkä kerro ihan kaikesta totta ja ehkä ne poliitikotkin saattavat valehdella. Mentiin siitä "virallisesta totuudesta" kuinka kauaksi tahansa, se ensimmäinen askel sille vaappuvalle sillalle on aina se kaikista suurin ja vaikein. Yleensä kuitenkin se ensimmäinen askel tapahtuu omasta tahdosta riippumatta, kun jokin ulkopuolinen taho tulee ja törkkää naama edellä pimeyteen. Naama edellä ja sokkona laskeutumisen lopputulosta on vaikea ennustaa.

Kun paska osuu tuulettimeen, on ihmisellä useita eri keinoja selviytyä siitä shokista. Useimmat järkeilevät asian tavalla tahi toisella vain sattumaksi ja elämä jatkuu entisellään. Mutta osalle se outous, virhe matriisissa, herättää mielenkiinnon. Ja siltä tieltä ei usein ole enää paluuta siihen asti tavallisena pitämäänsä arkeen. "Miksi en ottanut sinistä pilleriä?" saattaakin tulla vastaan, kun alkuinnostuksesta pääsee näkemään edes vilaukselta kuinka sekaisin asiat ovatkaan. Tästä seuraakin kysymys: saisiko niitä muiden uskomuksia edes horjuttaa ja koettaa herätellä muita maailmaan, johon he eivät ole valmistautuneet? Aniharva punaisen pillerin napanneista liioin oli kuitenkaan siihen valmistautunut... Ihmiskunnan selviytymisen kannalta vastaisin että "Kyllä, saa ja pitääkin horjuttaa. Muuten ollaan kusessa."

Olisiko siihen alkushokkiin ollut mahdollista edes varautua? Periaatteessa kyllä, käytännössä ei niinkään? Nykymaailmassa median illuusio on niin vahva, että siinä voi elää koko elämänsä kertaakaan törmäämättä yhteenkään säröön. Pienestä pitäen kun on opetettu miten kuuluu "hyvän ihmisen" olla ja ajatella, ei tarvitse muuta kuin noudattaa käskyjä ja kaikki on hyvin. Ainakin siihen asti kunnes menet vahingossa mokaamaan itse tai joku muu tekee vääryyttä kohdallesi. Siihen asti illuusio toimi hyvin, sen jälkeen ei juurikaan. Moni tippuu siltä vaappuvalta sillalta pysyvästi pimeyteen eikä siinä kohtaa se illuusio anna enää mitään tukea tahi turvaa. Mutta entäs jos olisit kuunnellut sitä hullulta kuulostavaa kaveriasi, joka koetti varoitella tästä? Entä miksi se kaverisi ei kuunnellut varoitustasi vaikka luulit että olit onnistunut herättämään nukkuvan?


Mikä estää "heräämisen"

Kolme suurinta estettä, eli "Valheen kolme kivijalkaa", ovat raha, sosiaalinen paine ja aivopesu. Riippuen siitä kuinka kauaksi "virallisesta totuudesta" mennään, sitä suuremmat vaikutukset sillä kaikkeen kolmeen on. Rahaan ja sosiaaliseen paineeseen vaikutukset ovat pääosin negatiivisia, siinä kun aivopesusta pääsee hiljalleen eroon eli sillä on positiivinen vaikutus. Toki tässä kohtaa riippuu paljolti omista sosiaalisista verkostoista, kuinka heränneeseen suhtaudutaan. Jos oma kaveriporukka on jo suunnilleen samalla syvyydellä, voi se oma herääminen vahvistaa sosiaalisia kontakteja. Vahva tukiverkosto auttaa näin siinä pelottavassa matkassa etäämmäksi siitä illuusiosta.

Julkisesti mistään "virallista totuutta" uhmaavasta asiasta ei yhtään (kuvitellussa) korkeammassa statuksessa yhteiskunnassa olevan kannata juurikaan puhua jos sielä ylhäällä mielii pysyä. Samalla kun näin eläkkeellä ollessa on paljon vapaampaa naputella sanoja toisen perään joiden tietää varmasti tallovan vallanpitäjien varpaille. Siltä väliltä löytyykin ihmisiä moneen lähtöön ja jokaisen on itse arvioitava ne riskit jos suunsa avaa tietyistä asioista. Piilossa voi toki jokainen kohtuullisen turvallisesti punaisesta pilleristään nautiskella tahi päivänsä pilata. Lujimman otteen ihmisestä saakin aivopesu - lapsesta lähtien jatkunut yhteiskunnan indoktrinaatio. Joistain asioista voi helpommin päästää irti ja havahtua todellisuuteen, mutta osasta opetettua ei tahdota päästää sitten millään irti. Näistä perususkomuksista ei haluta päästää irti mistään hinnasta.

Mitä sitten ovat ne uskomukset, jotka estävät ihmistä päästämästä irti "virallisesta totuudesta"? Miettiessäni miten asian ilmaisisin, törmäsin nettiä selatessa yhteen inspiraatio-memeen, joka sopii tähän kuin nenä päähän: "Kaikkea et voi muuttaa, mutta omaa asennetta miten asiaan suhtaudut voit aina muuttaa." Sanonta pitää täysin paikkansa, mutta siinä on samalla se koko jutun juoni - kaikkea et voi muuttaa on totta, mutta mitä et voi muuttaa on sinulle "virallinen totuus" kertonut. Voivottelu ei yleensä auta, mutta opittu avuttomuus on tavallaan vielä pahempi koska silloin olet hyväksynyt jonkin asian jota et edes suvaitse ja muutat vain omaa toimintaasi kuin se "paha asia" olisi luonnon laki ja sen kanssa on elettävä. Kysymys ei ole voiko jonkin asian muuttaa, vaan että miten se tehdään. Jos tahtoa löytyy, ei taivaskaan ole rajana?


Kyse on aina valinnasta

Niin kauan kun ihmisellä on vapaa tahto, on jokainen vastaan tuleva asia uusi valinta jonka jokainen tekee - halusi tai ei. Tekemättä jättäminen on myös aina valinta. Huonoista vaihtoehdoista vähemmän huonon valitseminen on silti aina päätös tehdä tietoisesti huono valinta. Ja jokaisen tekemämme valinnan kanssa joudumme itse elämään. Joskus ne valinnat vaikuttavat myös toisiin, joskus vain itseemme. Mutta joskus se pieni, sillä hetkellä vähäpätöiseltä tuntuva valinta voi muuttaa koko maailman. Miten siis valintaan vaikuttaa se, että suurin osa saamastamme tiedosta on "virallisen totuuden" kertomaa valhetta ja illuusiota eli siis propagandaa?

Siksi niinkin pieni asia, kuin ymmärtää kaiken median olevan propagandaa (tai jos haluaa hieman lieventää, lisää "lähes" siihen alkuun), voi olla se avain jolla korjataan koko maailma. Vapaa sana ja vapaa lehdistö olisivat ne kriittiset asiat, millä saataisiin koko meno takaisin oikeille raiteilleen. Molemmat näistä ovat ainakin Suomessa vain huono vitsi ja muutosta siihen ei pidetä edes mahdollisena - koska niin on opetettu. Jälleen siis kyseessä pieni valinta, uskoakko valheeseen vaiko vaatia totuutta? Jos siihen muutama kykenee, miksei muka kaikki voisi vaatia totuutta kuultavaksi? Onko tämä se aikamme pieni valinta, joka voi muuttaa koko maailman?

Palataan lopuksi kuitenkin alkuun, eli "Miten saadaan "tavis" heräämään?" Lyhyesti... ei hajuakaan. Voit esittää faktoja toisen perään ja saada tasan nollatuloksen. Entä jos kerrot hienon tarinan ja kaikki sen kuulleet nappaavat punaisen pillerin? Yhtä vastausta ei ole, enkä usko että liioin tulee olemaankaan. Jokainen yksilö on erilainen, joten jokaiselle on löydettävä se oma punainen pilleri. Ja vaikka löytäisit sen pillerin, on jokaisen silti tehtävä se oma valinta: sininen vai punainen. Kuinka pitkälle se silta viekään ja mitä sen päästä löytyy? En tiedä, vielä. Lähdetkö mukaan? Valinta on sinun...