torstai 22. maaliskuuta 2018

Autuas tietämättömyys vs. Illuusiossa eläminen

Vailla huolen häivää

Jos et seuraa uutisia, et tiedä mitä maailmalla tapahtuu. On useita syitä miksi ihminen ei seuraa maailman tai oman maan tapahtumia. Ehkä se oma tilanne on niin hektinen, ettei ehdi edes televisiota aukaista ja uutisia vilkaista. Tai sitten maailma tuntuu jo valmiiksi niin pahalta paikalta ettei halua kuulla enempää. Usealle se on luottamus siihen, että kun äänesti vaaleissa niin tämä oma ehdokas muiden vastaavien kanssa hoitaa hommat ja itse voi keskittyä mihin keskittyykään. On se sitten aktiivista uutisten välttelyä tai passiivista seuraamisen loppumista, jokaisella on varmasti oma syynsä jättää nämä uutisten esittämät "suuret asiat" seuraamatta. Totaalikieltäytyminen uutisista on tosin lähes mahdotonta, joten usein sinne omaan maailmaan kuitenkin eksyy uutistulvan mukana tuomaa informaatiota.

Jokainen kuitenkin elää siinä omassa maailmassaan ja se on se totuus itselle, oli se maailma sitten kasattu mistä tahansa. "Shokkiuutinen" voi olla mikä tahansa tiedonjyvänen, joka taas asioita seuraavalle on lähinnä "meh, vanha juttu". Tämä autuas tietämättömyys ei kuitenkaan ole tyhjästä kehittynyt, vaan se on seurausta siihen asti opitusta. Riippuen kuinka kauan ja kuinka tehokkaasti on maailman tapahtumia vältellyt, voi se oma maailmankuva olla perustunut hyvinkin vanhaan tietoon, jota on päivitetty jo useita kertoja. Mutta mihin se lähes varmasti ainakin osittain perustuu on se koulussa opittu voittajien kirjoittama historia. Tämä yhteinen virallinen totuus on lähes kaikilla se pohjatieto miten maailma oikein toimii ja ehkäpä siinä on samalla se syy miksi osa valitsee autuaan tietämättömyyden? "Jokin" ei tarinassa täsmää, mutta kun ei halua lähteä kaivamaan asiaa samalla kun se "jokin" naputtelee takaraivoon, siinä saattaa olla tukala tilanne itselle.

Koska täydellistä tietämättömyyttä maailman menosta ei länsimaissa pääse juurikaan tapahtumaan, on autuaan tietämätön kuitenkin viimeistään sosiaalisten kontaktiensa kautta altistuva virallisen totuuden mukaisille tarinoille. Konsensus onkin helppo oljenkorsi mihin tarttua, vaikka se ei usein olekaan se totuus. Mennään vain virran mukana ja toivotaan parasta? Tietoa kuitenkin olisi saatavissa lähes rajattomasti, mutta on täysin ymmärrettävää että informaatioähky pelottaisi ihmisen pois siitä äärettömän monimutkaisesta ja hajanaisesta tietomerestä joka on nykyään lähes kaikkien saatavilla. Itse pidän autuasta tietämättömyyttä suositeltavampana vaihtoehtona valtamedian luomaan illuusioon, minkä pohjalta valtaosa ihmisistä oman maailmansa rakentaa.


Vaiko säkki silmillä?

Mutta jos seuraat uutisia, tiedät vain mitä sinun halutaan uskovan mitä maailmalla tapahtuu. Ei väliä mikä asia itseä kiinnostaa, media tarjoilee lähes asiasta kuin asiasta kansalle tietoa. Tai siis niin ainakin sen ymmärretään tarjoilevan, vaikka JSN:n ohjeessa heti alkuun kerrotaan mitä journalismi oikeasti on: "Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä." Siinä kun entinen ohjeistus kertoi asian näin: "Hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta." Voidaankin siis sanoa, että vanhaa versiota noudatettaessa propaganda ei ollut hyvää journalismia, mutta nykyään se on. Toki aikaisemminkin media oli suurena osana vallassa olevien propagandakoneistossa, joten voidaankin pitää luonnollisena kehityksenä sanoa se ihan suoraan JSN:n ohjeistuksessa - kaikkien nähtävillä mutta silti piilossa.

Koska länsimainen "vapaa lehdistö" on demokraattisen järjestelmän kulmakivi, vaaditaan medialta jatkuvaa kansan paimentamista ajatusten yhtenäistämiseen. Siksi onkin tärkeää että suurista tapahtumista, kuten joku paskantärkeä julkkis sanoi jotain, uutisoidaan laajasti ja näyttävästi. Asiasta halutaan saada runsaasti eri mielipiteitä, kuten ohjeistuksessa neuvotaan, että ihmiset voivat samaistua muiden samaa mieltä olevien kanssa. Mutta mikä tärkeintä, saadaan ihmiset myös napit vastakkain niiden kanssa jotka kehtaavat olla eri mieltä. Hajoita ja hallitse, ei mitään uutta mutta ah niin tehokas tapa pitää kansa kurissa keskenään tapellen ettei vaan riitä energiaa suhmuroinnin vastustamiseen.

Kun lähes poikkeuksetta kaikki mediassa esitettävä on propagandaa, eli mielipidevaikuttamista, muodostuu tämä ylhäältä ohjattu illuusio mediaa tarkkaavaisesti seuraavan ja uskovan ihmisen maailmankuva juuri kuten halutaan. On ihminen sitten puolesta tahi vastaan mitä media milloinkin tuputtaa, sillä on vain vähän todellista merkitystä propagandan ohjaajille. Jos olet puolesta, hieno homma ja olet hyvä ihminen... jos taas vastaan, hieno homma ja olet paha ihminen, meneppäs tappelemaan sen hyvän ihmisen kanssa. Onkin hyvin vaikeaa, ellei lähes mahdotonta, olla tarttumasta tähän koukkuun kun sitä joka suunnasta tuputetaan. Televisio kiinni ja #DeleteFacebook voisi toimia... mutta sitten ei tietäisi mitä kaikki muut kuvittelevat tietävänsä.


Molempi parempi ja pahempi

Autuaan tietämättömälle maailma on rulettia ja illuusiossa elävälle pokeria jonka säännöt on kerrottu väärin. Sattumanvaraisia tapahtumia joille ei mitään saa vaiko illuusio jonkin asteisesta kontrollista jossa ei ole johdonmukaisuutta? Sopeutuminen sairaaseen yhteiskuntaan ei ole yleensä terveen merkki, joten ehkäpä ne joita vaivaavat erinäiset ongelmat yhteiskuntaan sopeutumisessa ovatkin niitä terveitä? Kognitiivinen dissonanssi toki suojaa ihmismieltä monelta, mutta jossain sielä taustalla mieli käynee melkoista taistoa kun se omiin havaintoihin perustuva maailma ei meinaa ollenkaan täsmätä median kertomaan. Mutta samalla ajatus illuusion raottamiseen on usein liian pelottava - kerrottiinhan niin mediassa että jotka mediaan ei usko vasta hulluja ovatkin.

Oikeasti maailmaa voidaan verrata shakkiin, jonka sääntöjä ei kerrota valtaväestölle ja osaa säännöt ei koske alkuunkaan. Hyvin vähän asioista tapahtuu täysin sattumalta. Emme yleensä tiedä mitä kaikkea taustalla tapahtuukaan, mutta valtaosa maailman asioista on tarkoituksella kuten ne nykyään ovat. Lukemattomat tahot käyvät näkymätöntä valtataisteluaan vuodesta toiseen ja media huolehtii siitä että valtaosalle saapuva tieto on tarkkaan valittua propagandaa juuri haluttuun suuntaan. Jos kaltereita ei näe, se ei tarkoita että olisi vapaa. Kuinka vapaa on siis nykyihminen länsimaisessa "demokratiassa"?

Ollaan hävitty tää peli? Myös tämä asenne sopii oikein hyvin vallassa oleville. Otetaan alistuneena vastaan kaikki se kurjuus mitä ylhäältä tarjoillaan - puhutaan siis opitusta avuttomuudesta. Entäpä jos oikeasti laitettaisiin se televisio kiinni? Ei enää median propagandaa olohuoneen sohvalle ja aikaa voisi jäädä johonkin hyödyllisempään. Jos ei muuta niin ottaa pienet nokoset sen sijaan kun meinaa katsoa televisiota? Löytyisikö aikaa vaikka uudelle harrastukselle? Entä jos rajaa sosiaalisen median käyttöä ja sen kautta tunkevaa täsmäpropagandaa? Montako tuntia päivässä vapautuisi vaikkapa kattoon syljeskelyä varten? Itse koetan karsia tästä eteenpäin somessa tuhlaamaani aikaa runsaasti... ja idioottilaatikkoa ei vuosiin ole enää ollutkaan, digiaika kun sammutti kuvaputket.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti