Passivointimalli

Mikä ihmeen passivointimalli?

Paljon on puhetta aktiivimallista, mutta sen taustalla toimiva passivointimalli saa aniharvoin sen ansaitsemaa huomiota. Tämän mallin yksinkertainen tarkoitus on viedä ihmisiltä kaikki energia vastustaa heidän niskaansa kaadettavaa paskaa. Aktiivimalli on se mitä kaadetaan niskaan, mutta että vastustus ei nousisi turhan hanakaksi, on passivointimallin keinoja pitänyt noudattaa jo vuosikausia, ellei pidempäänkin. Lähtökohtana passivointimallissa on se, että ihan kaikki vastoinkäymiset ovat sinun omaa vikaasi ja ellet ole menestynyt elämässä, olet laiska vätys jota kuuluukin vähän piiskata liikkeelle. Yrittämiseen kannustetaan mutta epäonnistumisesta rangaistaan välittömästi ja rajusti - mitäs läksit, nii. Mistäs se kaikki lähteekään alkuun? Kelaa taaksepäin aikaan jolloin istuit koulun penkillä ja vastasit tietämättäsi väärin opettajan kysymykseen. Nauroiko kukaan epäonnistumisellesi?

Indoktrinaatio passivointimallin hienouksiin alkaa siis jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Sama tietysti jatkuu läpi koko elämän, median komppaamana näyttämällä kuinka hienoa elämää sinäkin voisit elää, ellet olisi itse epäonnistunut kilpailussa muita vastaan matkasi varrella. Eikä siinä vielä läheskään kaikki, vaan keinoja on lukemattomia tämän mallin työkalupakissa. Jatkuva pelottelu kaikesta mahdollisesta yhdistettynä tahalliseen elinympäristön tuhoamiseen saa ihmisen kaivautumaan tiukasti omaan poteroonsa ja sulkeutumaan pahimmillaan ulos koko yhteiskunnasta. Slummit eivät rakennu sattumalta, ne ovat vain luonnollinen osa kilpailuyhteiskuntaa. Huolehdi vain omista asioistasi, älä sekaannu yhteiskunnan päätöksentekoon muuten kuin äänestämällä, koska kyllähän herrat tietävät mikä sinulle on hyväksi.

Yleensä vasta kun se ongelma on omalla takapihalla, siihen reagoidaaan. Mutta passivointimallin sisäistänyt ei tiedä miten reagoida, kun ei annettu valmiita vaihtoehtoja joista valita. Jos taas olet pärjännyt kilpailussa hyvin, valtaosa yhteiskunnan ongelmista ei tule koskaan sinuun vaikuttamaan. Siksi voittajat äänestävät voittajia ja ikävä kyllä myös häviäjät, siinä toivossa että heistäkin tulee voittajia siinä siivellä. Mutta ei passivointimalli niin toimi että kaikki voisivat voittaa - muutama voi voittaa ja loppujen kuuluu tapella keskenään jämistä. Onhan se nyt selvästi oma syy ettei pääse töihin jos yhteen avoimeen paikkaan on sata hakijaa. Onneksi on sentään vanha tuttu ja turvallinen media, jonka aivopesuun voi sitten painautua suremaan omaa epäonneaan... joka oli tietysti kaikki omaa syytä.


Joka ryhmälle oma mallinsa

Passivointimalli ei kuitenkaan ole yksi yhteinen kaikille sopiva malli, vaan eri ryhmät saavat jokainen nauttia mallin eri muodoista. Kilpailussa hyvin pärjääville malli sisältää tärkeistä asioista pinnalla pysymistä, eli kenellä on naapuruston komein mersu. Konsuumerismi on toki kaikkien ilona, mutta hyvin pärjänneille on uskoteltu että omaa mahtavuuttaan on esiteltävä kaikin mahdollisin keinoin. Tietysti siinä samalla on muistettava olla "vihreä" ja suojella ilmastoa, eli esimerkiksi ajaa hybridillä ja käydä lomamatkoilla vähintäänkin jossain hyvin hyvin kaukana rahvaan tavallisista lomakohteista. Ja kaikki synnit voidaan sitten kuitata lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen, vaikka ne rahat katoavatkin jos jonkinmoiseen porsasteluun ja toisten kärsimyksellä tienaamiseen. Passivoituminen tapahtuukin lähinnä korvien välissä, kroppa taas ehtii tehdä kaikenlaista turhanpäiväistä.

Työssäkäyvät olivat ennen se aktiivinen ryhmä, joka nousi barrikaadeille kun joku asia mättäsi. Nyt ei enää niin tehdä, koska liittojen johtajien mielestä on tärkeämpää tehdä nollasopimuksia ja tienata työläisten kustannuksella asunnoissa, kuin ajaa niiden työläisten asiaa. Yhteishenki on tapettu ja passivointimalli pitää huolen ettei paikallisesti edes kyetä enää nousemaan kusetusta vastaan. Valevasemmiston ja mukaoikeiston keskenäinen nahistelu riittää todisteeksi että se oma puoli tekee kaikkensa suojellessaan niitä tärkeitä asioita. Todellisuudessa nämä globalistien eri jaostot ovat sulassa sovussa keskenään viedessään työntekijöiden massit ja kasvattaessaan virkamieskoneistoa niilä jämillä mitä ei omille kavereille jaettu. Mutta illuusio omaa etua ajavista riittää, ei tarvitse sekaantua herrojen sotkuihin kun media kertoo asioita jo hoidettavan parhaalla mahdollisella tavalla.

Työttömillä ja eläkeläisillä olisi teoriassa mahdollisuus käyttää aikaansa asioiden selvittämiseen ja epäkohtien esilletuontiin. Siksi passivointimallissa vapaa-aika on tungettava täyteen kaikkea mahdollista turhaa paperisodasta jonottamiseen ja tottakai kuluttamiseen. Aktiivimalli onkin loistava esimerkki miten passivointimallia toteutetaan - jatkuvasti pitää näyttää tekevänsä jotain. Ei ole ihme että järjestelmästä syrjäytyneitä onkin kasvava joukko. Samalla se on mittarina pahoinvointiyhteiskunnalle ja siitä Suomen passivointimalli saakin lähes täydet pisteet. Mistään ei saa apua ongelmiinsa, viina on niin kallista että siihen sortunut kuluttaa kaikki roponsa päästäkseen edes hetkeksi pakoon todellisuutta ja media kertoo sen kaiken olevan omaa vikaa kun ei pärjää.


Liioittelua?

Ei, vaan sen ääripään esilletuontia. Ei kaikilla tietenkään mene noin heikosti tai passivointimallin ihanuus ihan niin räikeänä hakkaa parrulla vastapalloon. Velkakuopassaan edellisestä lamasta ylös yrittävät voivat varmasti kertoa omakohtaisella kokemuksellaan kuinka hyvin Suomessa autetaan hätään joutuneita. Päihteisiin ajautuneet taas voivat todistaa kuinka helppoa on saada apua ongelmiinsa. Ja loppujen lopuksi, kaikkia oltaisiin voitu auttaa takaisin jaloilleen, jos niin olisi haluttu tehdä. Mutta on passivointimallissa on tärkeä tehdä osasta se varoittava esimerkki - jos et revi omasta selkänahastasi kaikkea irti, me teemme sen puolestasi ja jätämme sitten ojaan makaamaan. Vain voittajat voivat hymyillä, hävinneet kilpailevat tähteistä. Se on passivointimallimme perusta.

Onko sitten olemassa toimivaa vaihtoehtoa, joka antaisi kaikille yhtenevät mahdollisuudet hyvään elämään? Lännessä sen väitetään olevan kapitalismi ja sitten viisataan sosialistisiin maihin ja niiden ongelmiin, hienosti unohtamalla ne omat ongelmat. Sosialistisissa maissa nykyään taas on omat ongelmansa, mutta moniko niistä johtuukaan ulkopuolisista sekaantumisista maan asioihin? Toki sosialistinen järjestelmä on johtajiensa näköinen, eli yhteisellä hyvällä voidaan saada kaikille ilmainen koulutus tahi sitten miljoonia mullan alle kun ruoka loppuu. Luulisi nykyisen sananvapauden aikana olevan muutakin tarjolla tavalliselle kansalle kuin eri versioita orjuudesta?

Jos valta olisi kansalla, ratkeaisiko nämä ongelmat? Vaikea sanoa, sitä kansanvaltaa kun ei lännessä ainakaan ole hetkeen näkynyt. Olisiko itäeuropaan suunnalla sitten löydettävissä toimivia malleja? Ulkopuoliset pidetään loitolla ja keskitytään oman maan asioihin - siitä voisi olla ainakin hyvä lähteä yrittämään? Demokratia toimii pienessä mittakaavassa, mutta EU:n kaltainen järkäle on satavarma keino polkea valtaosa kansasta maahan. Mutta niinhän se nykyään toimiikin - passivointimallilla pidetään kansa hiljaisena ja herrat sopivat keskenään kuinka varallisuus jaetaan kavereiden kesken. Mutta mikä kumma se saa niin monet maat seuraamaan moista tuhoisaa järjestelmää? Jokainen päätelköön itse, minä veikkaan syyn löytyvän neoliberalismista.