Saturday, March 3, 2018

Suomalainen hybridiuhka

Useita uhkia, tai niin ainakin väitetään

Jos valtamediaa on uskominen, on Suomi ollut hybridisodassa vieraita valtoja vastaan jo vuosikausia. Suurin uhka on selvästi Venäjä ja sen lukemattomat trollit ja puolestapuhujat jotka horjuttavat yhteiskuntarauhaa vaihtoehtoisilla näkemyksillään. Kuten länsimaiseen demokratiaan kuuluu, on olemassa vain yksi oikea narratiivi eli "virallinen totuus" ja kaikki muu on hybridisotaa. Säilyttääkseen illuusion, on tärkeää ettei kukaan mene osoittamaan näitä pienenpieniä vikoja omassa maassamme. Tyytymättömyys ei kumpua esimerkiksi huonosta johtamisesta tai korruptiosta vaan yksinkertaisesti vieraiden valtojen sekaantumisesta maan asioihin... siis pilaavat hyvän propagandan, kuinka ne kehtaavat?!

Mitäs muuta hybridiuhkaa Suomeen sitten kohdistuukaan? On mm. ääriliikkeitä, terrorismia ja vihapuhetta, joista jokainen on toki omalla tavallaan uhkia, mutta ei ehkä ihan valtamedian esittämällä tavalla. Ääriliikkeistä pelätään selvästi eniten natsien nousua (eli oikeisto, vaikka natsit olivatkin vasemmistoa), samalla kun antifanttien ja muiden globalistien pillin mukaan tanssivien ryhmien annetaan rellestää ihan vapaasti. Terrorismia kovasti pahkuloidaan, mutta sille ei tehdä yhtään mitään vaikka tiedetäänkin miltä suunnalta uhka tulee. Vihapuhe taas on keksitty termi kansan vaimentamiseksi ja säröäänten tukkimiseksi, mutta määrittelemätön uhka on se kaikista paras uhka - asiaan voidaan kaataa loputtomasti rahaa ilman mitään tuloksia ja silti se saadaan kuulostamaan kannattavalta.

Äkkiä katsoen nämä kaikki uhat ovat hyvin vähän liitoksissa toisiinsa. Eipä niillä monia suoranaisia yhteyksiä toisiinsa toki ole, joten ei kannata pelätä Putinin kustantamaa antifanttien vihapuhetta jihadistejä vastaan. Mutta jos irrottaa jokaisesta "uhasta" sen oman ryhmänsä aatteen pois, päästään askeleen lähemmäksi sitä oikeaa uhkaa. Nyt ei kuitenkaan puhuta enää uhasta kansaa kohtaan, koska niille uhille ei haluta mitään tehdä. Uhka kohdistuu nyt niitä kohtaan, jotka toimillaan ovat nämä uhat luoneet ja yrittävät niistä hyötyä. Eli mikä siis yhdistää Trumpin tukijan, antifantin ja mikä ettei sen jihadistinkin?


Hybridiuhka ja kuinka se hoidetaan

On se sitten netissä "meuhkaava" somejoukko tai lippujaan kadulla liehuttava vaarallinen natsijärjestö, heidän keskenään yhdessä muodostama joukko on se todellinen uhka vallassa oleville. Länsimainen demokratia perustuu vahvasti illuusioon siitä, että vain herrojen ylhäältä muodostamat joukot ovat hyviä ja taas ruohonjuuritason liikkeet kasvaessaan hyvinkin pahoja. Ylhäältä sanellaan median propagandan kautta ohjeet siitä kuinka kansan tulee jakautua joukkoihin, kaikki muu yhdistyminen on hybridisotimista. Ja tottahan se on, joukolla on todellisuudessa enemmän voimaa kuin niillä muutamalla herralla korkealla pallillaan, meille vaan on uskoteltu asian olevan juuri päinvastoin.

Tehokkain tapa estää suurempaa joukkoa muodostumasta on jakaa se heti alkujaan mahdollisimman moneen osaan. Suomessa karkea jako tehdään puolueilla (vaikka ne oikeasti ajavatkin kaikki samaa globalistien agendaa), jonka jälkeen jokainen puolue vielä paloitellaan paikkakunnan, sukupuolen ja iän kanssa pienempiin järjestöihin. Samaa jakamista harrastetaan kaikissa mahdollisissa asioissa, missä joukko voisi muodostua ja edes etäisesti uhata vallassa olevia. Samassa joukko kuitenkin annetaan muodostua asioissa, missä joukko vastustaa valtaa vastustavia. Minkään puolesta ei suurta joukkoa pidä antaa muodostaa, koska silloin ihmiset huomaavat olevansa samalla puolella kun taas vastustamisessa ollaan vaan porukalla eri mieltä jonkun muun ryhmän kanssa. Ja kun kaikille on opetettu kilpailun olevan tärkeää, on samalla tärkeää olla se oman porukan johtaja ja silloin muiden samankaltaisten ryhmien kanssa ei voida toimia yhdessä...

Toinen helppo tapa pitää joukkovoima kurissa on purkaa ihmisten ärsyyntymistä lukemattomiin eri asioihin jatkuvalla syötöllä. Lähes kaikki sosiaalisen median ryhmät, joita olen vuosien saatossa lukenut, noudattavat tätä ärsyyntymisen jakamista pieniin osiin todella tehokkaasti - uusi valtamedian propagandatuotos jaetaan ryhmälle, sitä surkutellaan hetki ja sitten tuleekin jo uusi aihe murehdittavaksi. Mitään ratkaisua ongelmaan ei edes yritetä löytää vaan asiaa pahkuloidaan hetki ja sen jälkeen pahkuloidaan seuraavaa kauhistusta. Medialla on rajaton arsenaali kansaa ärsyttäviä asioita hihassaan, joten loppua ei sille propagandalle ole näkyvissä. Jaettu ilo on moninkertainen ilo, mutta jaettu suuttumus on vain pieni ärsytys ja liian vähäinen osa siitä tarvittavasta energiasta että asialle tehtäisiin muuta kuin tykkäys ja "vmp"-kommentti. Onhan se hyvä että ongelmat tuodaan esiin, mutta ei ne asiat ratkea sillä että niistä valitetaan.


Tarttis tehtä jotakin?

Vallassa oleville nykyinen meno käy oikein hyvin. Kansa tappelee kaikesta keskenään ja globalistien iskujoukot, antifantit, saavat rauhassa rellestää kaaosta luoden. Poliisin tapa toimia joukkojen kanssa osoittaa myös selvästi mitä joukkoja Suomessa saa muodostaa ja mitä ei. Väärin vastustaminen näyttää olevan tällä hetkellä yksi suurimmista jakavista voimista vallassa olevia vastustavien kesken, joten siitä olisi lähdettävä korjausliikettä tekemään. Mallia tulisikin ottaa rasismin vastustajilta, he kun ovat kaikki saman aatteen takana kokoontuessaan joukoksi. Kun joukko hajoaa, sen muodostaneilla ihmisillä on usein hyvin vähän yhteistä - mutta se ei haittaa koska se joukkovoima ei tarvitse taakseen kuin yhden kokoavan aatteen (mikä se sitten onkaan).

Mutta sen sijaan että aina vastustettaisiin jotain, entä jos oltaisiin vaihteeksi jonkin asian puolesta? Miten olisi rauha? Entä turvallisuus? Kuuluisiko kaikille katto pään päälle, ruoka pöytään ja lämmintä vaatetta niskaan? Jos joukon ajavaksi symboliksi nostetaan asia, jota ei edes pinttynein globalisti voi hyvällä omallatunnolla vastustaa, siinä olisi vallassa oleville hankala paikka lähteä vastustamaan joukkoa. Media toki osaisi kääntää minkä tahansa asian semmoiseen muotoon, että fanaattisimmat antifantit sen osaisivat kääntää vastustettavaksi asiaksi, mutta ainakin osa tavallisista ihmisistä saattaisi huomata että nyt jossain mättää kun vaikka rauhan puolesta marssivien kimppuun hyökätään.

Onhan se vastustaminen toki mukavaa ja siitä saa revittyä huumoria ja suuria yleisöjä kuuntelemaan sanomaan. Sillä vaan ei ikävä kyllä saada mitään korjattua, mutta niinhän sen kuuluu ollakin niiden mielestä jotka ovat vallan kahvassa kaksin käsin kiinni. Olisikin mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi, jos ongelmista valittamisen sijaan laajasti levitettäisiin ratkaisuja niihin ongelmiin. Joutuisiko media tarttumaan moisiin asioihin, vai jatkuisiko sama hiljaisuus kuin lähestulkoon kaikissa ratkaisuja ehdottavissa liikkeissä? Mene ja tiedä, se on jonkun muun tehtävä, ei meikäläisen... narrin kun kuuluu vain katsoa, ei sekaantua. Joukkovoima on kuitenkin nähdäkseni se puuttuva linkki...

2 comments: