Monday, March 26, 2018

Sananvapaus ja Sananvastuu

Onko Suomessa kumpaakaan?

Sananvapauden määritys hieman vaihtelee maasta toiseen lainsäädännöistä johtuen. Suomessa se tarkoittaa sitä, että ennakkoon ei saa sensuroida mutta heti jälkeenpäin saa rangaista. Tämä ei tosin kuulosta miltään sananvapaudelta, koska rangaistuksen pelko vaimentaa monet suut. Itsesensuuri on toki ymmärrettävää, jos kyseessä olisi oikeusvaltio jossa laki olisi kaikille sama. Ei kait kukaan olisi niin tyhmä, että lähtisi julki kertomaan omista aikeistaan tehdä rikoksia tai yllyttäisi muita ihmisiä tekemään vakavia rikoksia? Mutta kun myös käsitys oikeusvaltiosta on Suomessa hieman omalaatuinen käsitys, saadaan aikaiseksi jotain aivan muuta kuin sananvapaus. Siis tämä sananvapaus johon demokraattinen järjestelmä perustuu. Eli siis tämä demokratia, jota kritisoin tekstissäni: "Miten valedemokratian illuusio säilytetään?" joka on jälleen kerran estetty FBssa, sen ollessa taas yhteisönormien vastainen (viikko sitten se vapautui edellisestä normivastaisuuden statuksestaan mutta taas mennään...)

Jos laki olisi kaikille sama, voisi kuka tahansa tarkistaa kirjoitetusta laista mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Tämäkin olisi jo tosin sensurointia, eli sananvapauden rajoittamista, minkä vuoksi asioita ei ole lakikirjaan raapustettu. Sen sijaan lakiin on kirjattu tulkinnanvaraisia pykäliä, joita sitten joukko ihmisiä tulkitsee. Okei, ei ihan optimaalista mutta toki ymmärrettävää, paitsi että näitä ihmisiä jotka päättävät miten asioita tulkitaan ei ole kukaan demokraattisesti äänestänyt valtaan - heidät on tarkoin valittu tehtäviinsä. Parhaat, reiluimmat ja pätevimmät? Melkein - parhaat, reiluimmat ja pätevimmät ajamaan vallassa olevien asiaa omaa kansaansa vastaan. Pykäliä tulkitaan lähes poikkeuksetta täysin yksipuolisesti ja yhtä räikeää epätasa-arvoa voikin hakea oikeusjärjestelmästämme tuloksetta. Asiat ovat pahasti kallellaan yhteen suuntaan...

Moni onkin valmis heti sanomaan "vihervasemmiston" olevan syyllinen ja heitä suositaan joka paikassa. Siltä asia toki näyttää pinnalta katsoen Suomen tilanteessa, mutta jos asiaa tutkii hieman tarkemmin, on kyse laajemmasta ongelmasta ja täsmälleen samasta tilasta lähes kaikissa länsimaissa. Globalistit saavat sananvapauden, lokalistit vaimennetaan oikeusjärjestelmän ruoskalla. Kuka sanoo, ei mitä sanotaan, ratkaisee pääseekö sanoma julki kaiken kansan kuultavaksi. Globalisti kun sanoo: kaikki julkaistaan. Lokalisti kun sanoo: sensuuria ja päälle rangaistaan jos ei ennakkosensuuri purrut. Demokratiassa tämä olisi iso ongelma. Länsimaisessa valedemokratiassa taas haluttu ja tarkoin ohjailtu tila. Sanomisistaan joutuu vain osa vastuuseen...


Vastuuvapautus?

Medialla ja poliitikoilla on aivan käsittämätön vastuuvapaus tekosistaan ja etenkin sanomisistaan. "Sori siitä" ja meno saa jatkua kuten aina ennenkin. Ainut taho joka voisi saada poliitikon vastuuseen puheistaan on media, mutta kun molemmat pelaavat samassa joukkuessa (globalistit) on tulos lähes poikkeuksetta aina sama: media syyttämisen sijaan puolustaa paskanpuhujapoliitikkoa. Entä jos media hieman lipsahtaa ja kertoo puhdasta valhetta ja jää siitä housut nilkoissa kiinni? Viikko-pari myöhemmin postimerkin kokoinen ilmoitus paikassa jota kukaan ei huomaa tahi löydä sanoen "sori siitä, korjaus tekstiin: ei se ollutkaan niin". Mutta niinhän se propaganda kuuluukin toimia, annetaan mielikuvia ja tönitään ihmisiä "oikeaan" suuntaan.

Median ja poliitikkojen sananvastuu globalisti-lokalisti akselilla tarkasteltuna on ilmiönä mielenkiintoinen. Jos globalisti puhuu globalistiagendaa, hän saa täyden vapauden sanomisistaan ja voi solkenaan suoltaa haluamaansa soopaa median ylistämänä. Jos taas globalisti puhuu lokalisteille tärkeistä asiaoista, tapahtuukin se kikka millä koko kusetusta pystytään jatkamaan: puhuja saa sanoa sanottavansa, mutta sitä paheksutaan ja moititaan - siihen kuitenkaan sen suuremmin puuttumatta, mutta viesti on kristallin kirkas: "tästä ei saa näin puhua". Nyt kansa saa globalistista sankarin joka uskaltaa puhua globalistiagendaa vastaan samalla kun päähän iskostuu sanoma: "tuosta asiasta ei saisi noin puhua". Globalistin maine kasvaa ja vähän myöhemmin kun juttu taas vaihtuu globalisteille suosiollisiin asioihin, uppoaa tämä saavutetun sankarin illuusio ihmisiin ja globalistinen sanoma jatkaa voittokulkuaan.

Entäs kun lokalisti avaa suunsa? Turvallisista asioista saa puhua omille kavereilleen ja joskus voi saada medialta julkisuutta jos viesti on oikea - globalistien sanoman mukainen. Mutta sitten kun lokalisti menee tekemään sen hirmuteon, kaikista pyhimpään sekaantumisen, eli kyseenalaistaa globalistien sanoman... johan helvetti repeää. Somebänniä paukkuu, tekstit katoavat kuin tuhka tuuleen ja jos on vielä astuttu pyhän lehmän hännälle, päälle lätkäistään vielä kuulustelut ja pahimmassa tapauksessa syytettä pukkaa niin kunnianloukkauksesta kuin kiihottumisista. Tasa-arvo lentää roskakoriin kun yksi saa tuomion väärästä sanasta, siinä kun toinen saa toivottaa pyhää sotaa ja julkista lynkkausta. Mutta jälleen kyseessä on vain länsimaisen demokratian ilmentymä, ei siis hätää ja jatketaan äänestämistä?


Tarttisko tehdä jotain?

Ei vissiin, kaikki tekevät vaan mitä käskettiin joten ongelmaa ei selvästi ole. Vastuun kun voi aina sysätä muille, niinhän kaikki muutkin tekevät. Joutuuko nämä tahot sitten koskaan vastuuseen siitä kaikesta aiheuttamastaan kärsimyksestä? Tuleeko se päivä kun ihminen laitetaan tuomiolle tekosistaan ja sanomisistaan - enkä tarkoita nyt oikeusjärjestelmämme käsitystä mikä on tuomittavaa...? Taitaa mennä uskon asioiden puolelle, maallinen oikeus kun ei taida vallassa olevia tuomita. Ranskassa ongelma ratkaistiin aikanaan yhdellä tavalla, mutta loppujen lopuksi siinä lähinnä vaihdettiin yksi tyranni vaan toiseksi, kansa jatkoi saappaan alla olemistaan.

Utopistisessa järjestelmässä kaikilla olisi yhdenvertainen sananvapaus. Parhaat ajatukset yhteisen hyvän ajamiseksi otetaan käyttöön ja virheitä korjataan heti kun sille on tarvesta, mutta aina kuitenkin ainoastaan tavalla joka korjaa itse ongelman eikä vaan lakaise sitä maton alle. Hyvä esimerkki ohjaa ihmisen käytöstä eikä pelko rangaistuksesta, koska jatkuva pelossa eläminen on erittäin haitallista terveydelle. Sen sijaan että etsitään pikaisia palkintoja ja voittoja, haetaan onnellisuutta ja rauhaa läpi koko yhteiskunnan. Kilpailu olisi siis enää vaan se mörkö leiritulen äärellä kerrotussa kauhutarinassa. Mutta miten on, oppiiko lehmät lentämään ennen kuin moinen maailma on todellinen?

Mitään ihmeellistä ei tilanteessa tosin ole, ihmiset ovat rakentaneet valtakuntia ja ne ovat kaatuneet syystä tai toisesta omaan mahdottomuuteensa. Mikä ainakin nykyisin vallassa olevan historian version mukaan taas on uutta, on ihmisen kyky orjuuttaa kaikki muut tai tarvittaessa tuhota koko maailman. Kaatavatko lokalistit ympäri maailmaa globalistien suunnitelmat, vai kiikutetaanko väärinajattelijat "hyvien ihmisten" toimista leireille ja vaimennetaan... ja kun viimeinen vastarinta on tuhottu, saa "hyvä ihminen" vihdoin kokea sen piiskan josta väärinajattelija varoitti. Saas nähdä. Lopputulos riippuu ihan jokaisesta ihmisestä itsestään, heidän omista sanomisistaan ja teoistaan, ja joista vain he itse ovat vastuussa. Mitä luulet, onko narri aivan hakuteillä, vai onko väitteissäni jotain perää?

No comments:

Post a Comment