maanantai 29. maaliskuuta 2021

Kilpailusta


Yhteiskunnan pelastus vai syöpä?

Suurin osa ihmisistä ei ole koskaan tainnut kuluttaa hetkeä enempää pohtiessaan kilpailua ja sen vaikutuksia yhteiskuntaamme tai suuremmassa kaavassa koko ihmiskuntaan. Kilpailuhan on kuitenkin luonnollinen asia ja sen kerrotaan olevan syy (lähes) kaikille ihmiskunnan edistysaskelille - sotaa voidaan pitää myös kilpailuna ja mikään ei saa ihmistä motivoitua tehokkaammin kehittämään teknologiaa kuin mahdollisuus päästä tappamaan muita ihmisiä käskystä! Huippu-urheilu kuulemma tuottaa jatkuvasti uusia innovaatioita ja ajelisimme edelleen surkeilla autoilla, ellei formuloiden tekniikkaa oltaisi tuota arkipäivään. Tämä on siis se yleinen uskomus, mutta mihin se oikein perustuu?

Luontohan sen todistaa, tyhmä! Luonnossa kaikki kilpailevat keskenään joten se on luonnon laki, tietenkin. Kyllä, kilpailua tapahtuu myös luonnossa, mutta sille on aina olemassa syy: puute. Kun jostain asiasta on pulaa, myöskin luonnossa turvaudutaan kilpailuun. Tämä johtaa sitten vahvimman selviytymiseen tai pahimmassa tapauksessa täydelliseen tuhoon ja sukupuuttoon. Mutta ainakin hetken aikaa joku laji on kingi ja hallitsee sitä omaa länttiään. Luonto pyrkii siksi ennemmin symbioosiin, jolloin kaikki osalliset hyötyvät. Kesäisin tätä symbioosia voin itse katsella ikkunasta, kun linnut nyppivät haassa olevien hevosten selästä karvoitusta pesämateriaaliksi ja samalla lounastavat ne ärsyttävät ötökät pois. Molemmat "voittavat", tai paremminkin onnistuvat tavoitteessaan.

Tämä onnistumisen ja voittamisen hienoinen ero olisikin syytä pitää mielessä. Ihmiset kun tarkkailevat eläimiä, he usein peilaavat näkemäänsä omiin arvoihinsa: löytyy niin hierarkioita, johtajia kuin voittajia. Näkevätkö eläimet asian sitten kilpailuna, vai onko se vain hetkellinen tapa toimia kun jostain on puute, toisin kuin maan päällä itseään ylivoimaisena pitävä ihminen joka tietää kilpailun tuottavan vain parasta ihan kaikille. Paitsi tietysti häviäjille, mutta silloin on vaan huono häviäjä jos ei osaa ottaa turpiinsa ennalta sovitussa ja muiden tekemässä kilpailussa.


Kilpailua käytännössä

Urheilua pidetään monasti tärkeänä osana yhteiskuntaa. Roomalaisetkin sen jo tiesivät, kuinka tärkeää se leipä ja sirkushuvit olivat kansalle! Liikunta on toki hyväksi ihan jokaiselle, mutta sitä kilpailua ei siinä tarvita. Lapsille opetetaan jo pienestä pitäen kuinka tärkeää se kilpailu urheilukentällä on, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan yhteistyöhön kannustavat leikit ovat huomattavasti hyödyllisempiä ja ne "tarttuvat" lapsesta toiseen helposti - kun kaikilla hauskaa, se ei ole keneltäkään pois, siinä kun kilpailussa vain voittajat yleensä hymyilevät kilpailun jälkeen. Niin ja parantaahan se huippu-urheilu kansan kuntoa: eli kun kourallinen urheilijoita lennätetään pienen avustaja-armeijan kanssa toiselle puolelle maailmaa, että he voivat tehdä kolmen minuutin suoritteensa ja sitten lomailla viikon, saa kansa seurata tätä urheilujuhlaa sohvaltaan ja syödä sipsejä. Leipää ja sirkushuveja, kyllä, kansan parhaaksi ihan selvästi.

Tekniikassa taas kilpailu on mahdollistanut ns. "hehkulamppuhuijauksen", missä kilpailun voittaja ei ole se joka tuottaa parasta laatua, vaan se, joka tuottaa halvimmalla kertakäyttöistä roskaa joka onnistutaan myymään propagandalla kansalle. Se uusi ja "parempi" kännykkä, jonka muotitietoinen kansalainen muistaa kerran vuodessa kuluttaa, tuottaakin sen hetkellisen dopamiinisyöksyn (hyvänolontunne), jonka jälkeen sitä härpätintä käytetään kuten sitä edellistäkin mallia joka veteli jo viimeisiään koska se oltiin rakennettu niin että se hajoaa itsekseen takuun päätyttyä. Liian hyvän tuotteen tuottamista ja asiakaskunnan rajallisuutta voidaan toki pitää syynä sille, että jotkut vanhat yritykset menivät nurin kun myynti loppui, mutta enemmän siinä taisi syyllisenä olla se kilpailu, jossa joku muu teki samaa vähän halvemmalla... ja yleensä piirun verran huonompana.

Tiede on taas viimeisen vuoden aikana osoittanut, kuinka ihmiskunta onnistui luomaan useita kilpailevia kokeellisia geeniterapioita zombie-virukseen, joista yksikään ei ole toimiva saatikka turvallinen, muualla kuin valmistajien omissa testeissä. "Olemme tässä kaikki yhdessä", mutta vain ensiksi onnistuneiden tilipussiin kolikko kalahtaa ja muut jäävät nuolemaan näppejään. "Riittävän hyvä ja turvallinen" on kriteerinä kun suojellaan heikoimpia, joita samalla siinä käytetään labrarottien sijaan testaamaan turvallisuutta. Paras propaganda siis voittakoon, koska tieteen kanssa ei tässä sirkuksessa ole ollut enää mitään tekemistä vuosikausiin. Ja kyllä, näitä tieteen ja kilpailun naittamisen ongelmia on tutkittu ja ne tiedetään, mutta se nyt vaan on luonnollinen osa yhteiskuntaa että rahalla saa ostettua parhaat tarinat ja jos se tarina pettää niin parhaat lakimiehet. Riittävästi lobbaamalla voi sen oman vastuun jopa ohittaa kokonaan, koska kaikki päätökset tehdään aina vain turvallisuutesi vuoksi.


Älykkäin olento maan päällä?

Delfiinit, samoin kuin niin monet muutkin eläimet maan päällä ovat kehittäneet äärimmäisen monipuolisia yhteiskunnallisia rakenteita. Kyllä, ihminen on niitä harvoja, jotka ovat rakentaneet pysyviä monumentteja ja jättäneet jopa yksilötasolla jälkensä historiaan, mutta samaan aikaan ihmistä voidaan pitää myös tyhmimpänä olentona maan päällä - kusee jatkuvasti omiin muroihinsa ja ihmettelee miksi se ruoka maistuu pahalta. Toki ihminen on vissiinkin myös ainut laji, joka osaa valehdella, huijata ja puukottaa "omiaan" selkään ihan tuosta vaan, omaksi edukseen... myös silloin, kun mistään ei ole varsinaisesti pulaa. Ahneudella ei tietenkään ole rajoja, joten kilpailuun uskova vie ne tuhkatkin pesästä vaikka se oma pussi olisi jo ihan täynnä. Politiikassa tätä aatetta voidaan kutsua neoliberalismiksi.

Schwab ja hänen jugend-armeijansa WEF:n toimesta haluaakin tähän neoliberalismiin muutoksen: suuren nollauksen. Eli tyypit, jotka omistavat jo nyt valtaosan koko maailman varallisuudesta, kertovat että kun sinä, tavan kansalainen, et omista enää mitään, olet tyytyväisempi kuin koskaan. Nämä samat tyypit, jotka olisivat koska tahansa voineet korjata lukemattomia asioita kaikista ihmiskunnan ongelmista, päättivät odotella tähän saakka ennen kuin "tekevät" jotain - pakottaisivat kaikki kansat yhden johtajuuden alle. Kilpailu on syntiä, sanoi Rockefeller, joten mikä sen parempi ratkaisu kilpailun estämiseksi kuin kieltää siihen osallistuminen tavan kansalta? Sehän on vaan reilua kun kaikki on yhden vallan alla, halusi tai ei?

Maailma, jossa kaikki voivat elää rauhassa ja tehdä yhteistyötä keskenään, ei tosin taida kuulua kovinkaan monen tahon asialistalle? Kilpailuun keskittyvä individualisti haluaa edelleen voittaa, itse ja yksin, siinä kun kollektivisti uhraa kenet tahansa "yhteiseksi hyväksi". Kollektivistit kun lähtevät kisaamaan keskenään, saadaankin aikaiseksi kaikkea kivaa aina sodasta nälänhätään, koska se oman kollektiivin etu ajaa yli muiden kollektiivien eduista. Kilpailu ja sen kannatus lähtee kuitenkin yksilöstä, mutta kun se sama tarttuu yhteisöön, yhteiskuntaan, se muovaa (lähes) kaikki kaltaisekseen. Oli se sitten kilpailun puolesta tai sitä vastaan. Mitään asiaa vastaan ei tosin kannata olla, joten itse suosittelisin ihmisiä olemaan yhteistyön puolesta. Mutta kukin tavallaan, vapaassa maassa saa jokainen olla sitä mieltä kuin haluaa. Mitä se siis kertoo yhteiskunnastamme?

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Propagandan keinot tutuksi - Tiedonpesu


Kyllä NATO tietää mistä se puhuu

Tässä kevään aikana NATO:n hybridikeskus piti jälleen (vuotuisen?) hybridihärdellipaneelinsa, jossa keskustellaan eri hybridiuhista joita NATO pyrkii torjumaan ja mihin kansan tulisi varautua. Yksi näistä StratCom CoE:n esityksistä koski tiedonpesua, lontooksi "information laundering", joka siis on väännetty muotoonsa rahanpesusta. Pitkälti kyseessä onkin hyvin samankaltaista toimintaa, eli väärää tietoa/rahaa pestään eri laillisten/virallisten portaiden läpi jolloin lopusta ulos tunkeva tavara on pesty putipuhtaaksi, valmiina hyödyttämään sitä alkuperäistä lähdettä. Vaikka asia olisikin jo tässä vaiheessa selvää pässinlihaa niin kannattaa vilkaista ainakin tuo keskimmäinen osa sekä tämän osan viimeinen pätkä läpi.

Tiedonpesussa avainasemassa on pääsy niihin virallisiin lähteisiin. Se oma "väärä" tieto halutaan syöttää valtamedian narratiiviin mukaan, että se muuttuu uskottavaksi. Toki syöttämällä sama tieto useaan eri pienmediaan saattaa jo antaa kuvan luotettavuudesta, mutta isot pelurit vaativat tiedonpesussaan vain parasta: valtamedia on saatava toistamaan sitä haluttua tarinaa. Anonyymit lähteet, "sisäpiirin tietoa" ja muuta vastaavaa on helppoa käyttää väärän tiedon levittämiseen - enää ei tarvitse muuta kuin myötämielinen media ja tarina menee läpi. Medialla kun on tapana tarttua omaan agendaansa soveltuviin tarinoihin ja julkaista ne huomattavasti vähemmällä kritiikillä, kuin heidän omia arvojaan vastaan olevat asiat. Huomannet jo pienoisen ongelman tässä tiedonpesussa?

Trump ja 2016 vaalit on selvä esimerkki tiedonpesusta, kertoo useampikin lähde netin syövereissä. Venäjä siis onnistui syöttämään salassa jenkkien mediaan omaa propagandistista sanomaansa ja täten voidaan sanoa ilman mitään konkreettista todistetta, että Venäjä sekaantui jenkkien vaaleihin. Kun siis mitään suoraa sekaantumista ei kaivamallakaan löytynyt, voidaan syyttävää sormea heristää keksimällä satuja pahoista trolleista ja valtiollisista tiedonjakajista, jotka olivat niin ovelia ettei maailman kovimmatkaan tiedustelupalvelut kyenneet niitä havaitsemaan. Mutta joka tapauksessa Trumpin voitto johtui systemaattisesta tiedonpesusta, koska kansahan ei Trumppia olisi halunnut valita - näkihän sen nyt niistä vaalitilaisuuksista, joissa ei ollut niin ketään... vai oliko se Bideenin tilaisuudet tyhjille penkeille, en muista.


Muutama esimerkki

Irakin sota jossa niitä maagisia joukkotuhoaseita lähdettiin Saddamin taskuista jahtaamaan on nähdäkseni paras esimerkki tiedonpesusta. Maailman johtajat toistivat samaa mantraa että kyllä niitä siellä on, maailman lehdistö toitotti johtajiensa saarnoja ja kansat hurrasivat kun jenkkien tykit alkoivat laulamaan. Vauvojakin oltiin napattu keskoskaapeista ja heitelty lattialle, vaikka tämä(kin) paljastui puhtaaksi saduksi - mutta tieto pestiin täydellisesti ja haluttu sanoma upposi kerrasta. Kukaan ei tietenkään ollut vastuussa siitä, ettei niitä joukkotuhoaseita löytynyt eikä vauvoja tappaneet muut kuin "liittouman joukot" rauhan pommeillaan ja tykeillään. Köyhdytetystä uraanista päästiin sentään eroon, eli siinä tietysti on yksi näppärä ydinjätteen loppusijoituspaikka: käydään ampumassa ne tykillä toiseen maahan.

"Elukka" Assad toistaa tätä samaa Irakista Saddamin kanssa opittua tiedonpesua. Nimettömänä pysyttelevät lähteet ja hyvät kapinalliset toimittavat pomminvarmoja todisteita Assadin hirmuteoista, jotka sitten tietopestään sopivasti oikeuttamaan rauhan pommien jakaminen. Koska Irakista ei kansa oppinut mitään mutta vallanpitäjät sitäkin enemmän, sama median kautta suoritettava tiedonpesu toimii tälläkin kertaa. Kun kaikki mediat ympäri maailmaa toistavat täsmälleen samaa tarinaa, täytyyhän sen asian niin olla?

"Tulimme, näimme ja hän kuoli" oli sanat joilla Killary Gaddafia muisteli aikoinaan. Näitä esimerkkejä oikeutetuista toimista on maailman laita täynnä ja vaikka asialle on keksitty nyt uusi hieno termi, tiedonpesu, ei propaganda ole siitä mihinkään muuttunut. Ne, joilla on valtaa, syöttää haluamansa tarinan haluamassaan muodossa ja alamaiset kiltisti sen ajavat koneiston läpi sen hetkiseen tilanteeseen sopivassa muodossa. Nyt vain ne "pahat" maat niin tekevät, eli Kiina ja Venäjä, mutta kun "me" tehdään samaa niin se on vaan omaksi parhaaksi, yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi. Ja on hullua salaliittoteoriaa väittää, että länsi niin tekisi mutta ei lainkaan hullua väittää idän niin tekevän, tosin täysin ilman todisteita.


Hetkonen, miten tämä sitten eroaa tavallisesta median toiminnasta?

Lyhyesti: ei mitenkään. Uusi hieno termi, uusi hieno tutkimuksen kohde mutta käytännössä vain samaa vanhaa. Joku, jossain, haluaa viestinsä läpi ja kun portinvartijat tekevät mikä heille kuuluu, tieto tulee pestynä kansan kuuluville. Tämä ei eroa millään tavalla siitä, kun vaikkapa lääkeyhtiöt eivät halua tiettyjä tutkimuksia julki, siinä kun osa taas pitää saada täyden mediarummutuksen. Osa tiedosta vaimennetaan ja harjataan pois näkyvistä, siinä kun osa kuulutetaan turuilla ja toreilla. Psykologiasta ja sosiologiasta otetut opit tiedon uskottavuuden parantamiseksi ovat olleet kovassa käytössä viimeisen vuosisadan. Eikait kukaan kuvitellut, että tahti olisi laantunut?

Mutta ei NATO varmasti aivan väärää puuta hauku. Kiina on laajentanut valtaansa melkoista tahtia, eikä Venäläisetkään hukkaa hyviä tilaisuuksia ajaakseen omaa agendaansa. Edelleenkin siinä oman sanoman saamisessa kuuluviin on se pienenpieni ongelma niiden portinvartijoiden eli median kanssa - jos sinulla ei ole mitään asiaa valtamediaan, se oma tarina ei tule kansan korvia saavuttamaan. Olisiko siis syytä tutkia näitä mediataloja, jotka mahdollistavat tiedonpesun? Levikki kertoo aika suoraan kuinka suuri vaikutus jollain sanomalla voi parhaimmillaan olla, joten tämä pienmedioiden jatkuva jahtaaminen on pelkästään hämäystä sille, ettei isoja pelureita lähdettäisi syyttämään vallanpitäjien viestien valkopesusta. Koska mikä skandaali siitä tulisikaan, jos selviäisi että kaikki valtamediamme ovat syöttäneet valtion tahi teollisuuden valheita kansalle?! Ai niin, ei mikään skandaali - ei se tulisi koskaan julki, koska ei korppi korpin silmää noki.

Vaara on silti täysin todellinen ja kuka tahansa voi niin vahingossa, tahallaan tai huolimattomuuttaan jakaa tietoa, jonka todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Tätä voitaisiin kutsua jopa "sananvapaudeksi" ja liberaalissa demokratiassa ongelma ratkaistaisiin sananvapaudella - asioista puhutaan ja väitellään niin kauan, että päästään johonkin tulokseen jolla jatketaan toistaiseksi. Niinhän se tiedekin kuuluisi toimia - paras voittakoon. Käytännössähän meille syötetään paskaa ja pidetään pimennossa, kuin herkkusieniä konsanaan, samalla kun ne vallanpitäjät kaatavat kansoilta varastamansa massit veroparatiiseihin joihin kukaan ei uskalla puuttua. Minkähän NATO:n esityksen sitä seuraavaksi katsoisi - nehän pääsevät melkein samoihin katsojamääriin kuin podini... jännää.

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Antifasistit demokratiaa vastaan


... ja vielä fasismin puolesta

Maamme antifasistinen (vähä-)älymystö on koko pandemian ajan vaatinut kaikkea sitä, mitä kertovat vastustavansa. Viimeisin näkemäni ulostulo aiheutti myös tämän kommentaarin takaisin, mutta ei maaliteta ketään ettei mene naama vieläkin kalpeammaksi. Perusoikeuksia, kuten sanan- ja mielipiteenvapautta kuulemma puolustetaan sillä, että ne kielletään väärää mieltä olevilla. Mutta tietenkään mistä tahansa syystä ei saa rajoittaa, vaan ainoastaan silloin kun se väärä mielipide kritisoi fasistista hallintoa! Ihmisvihaa on se, että vaatii vapautta kaikille ja antifasismia on haukkua ja solvata vapautta vaativia kaikin mahdollisin ennalta viritetyin termein. Pellemaailma on siis täällä, lähdetään purkamaan näitä pienoisia ongelmia tässä "logiikassa".

Kun viime kesänä rajoituksia rikottiin mennen tullen ja palatessa poliisin kannatellessa "BLM"-kylttejä, oltiin hyvällä asialla eikä aiheutettu mitään vaaraa kenellekään. Kun jokunen päivä sitten vastustettiin rajoitustoimia ja jokainen paikalle saapunut itse vapaaehtoisesti sinne saapui, täysin tietoisena kaikista riskeistä, se oli harkitsematonta, vastuutonta ja idioottimaista. Eli kun vastustettiin tyranniaa, se on paha asia, mutta kun kannatetaan yhden rodun (joita ei ole olemassakaan saman porukan mielestä) vapautta muiden yli, siihen voi myös poliisi osallistua uniformu päällään. Saksassa oli joku poliisi tehnyt käsillään "sydämen" näitä vapautta vaativia kohtaan ja siitähän nousi tietenkin täysi paskamyrsky - fasistien väkivaltakoneisto kannattikin vapautta, ei semmoinen käy lainkaan päinsä.

Jokaisella zombie-virusta pelkäävällä on tietenkin täysi oikeus jäädä kotiin, desinfioida kätensä jatkuvasti, käydä ottamassa kokeellinen geeniterapia ja mennä ulos vaikka täysi hazmat-puku päällään. Tammikuun 27. Euroopan neuvoston allekirjoittama päätöslauselma 2361 taas julisti, että EU valtioiden ei tulisi syrjiä millään tavalla ihmisiä, jotka esimerkiksi eivät tähän lääkekokeiluun halua osallistua. Lauselmasta saa myös vahvasti semmoisen kuvan, että siinä kiellettäisiin kaikenlainen syrjintä eri näkemyksen omaavia kohtaan, mutta eihän niitä EUn nootteja olla ennenkään Suomessa kuunneltu, joten siksi onkin kannustettavaa haukkua aina valtamediassa saakka 24/7 vääräuskoisia. Se on sitä demokratiaa ja oikeusvaltio, eikös?


Termistöllä on merkitystä

Yllätyksenä saattaa antifasisteille tulla se, että perusoikeudet kuuluvat kaikille. Siksi ne ovat niitä perusoikeuksia tahi ihmisoikeuksia, joita ei yksikään hallinto saisi kansaltaan viedä. Jos hallinto lähtee rajoittamaan perusoikeuksia, se tapahtuu pääosin kahdesta syystä: maata johtaa tyrannit, jotka tekevät mitä lystäävät, tahi maassa on suuri hätätila, kuten esimerkiksi sota tai pandemia. Ollakseen kuitenkin vaarallinen tartuntatauti, se tulisi näkyä kyseisen maan tilanteessa siellä kuolleiden kohdalla. Näkyykö? Kun maan johto kertoo tekevänsä kaiken suojellakseen kansaansa, se estää sen vaarallisen taudin saapumisen maahan ja varautuu tilanteeseen pönkittämällä terveydenhuoltoa. Kävikö näin, vai laitettiin vaan kaikki rahat testeihin ja propagandaan? Tai että unohdetaan koko muu terveydenhuolto ja kansanterveys koska PCR-testi kertoo jotain ihan muuta?

Seuraavaksi pohditaan termiä "antifasismi", joka siis kotimaisella merkitsisi fasisminvastainen. Fasismi on aate, missä teollisuus eli "iso raha", hallinto, media ja väkivaltakoneisto ovat kaikki samaa mieltä ja samalla asialla. Kun siis lääketeollisuus syytää miljardeja somejättien ja muiden kautta propagandaan, hallinto tekee kaikkensa suojellakseen tätä teollisuutta ja media lynkkaa kaikki väärät näkemykset tästä asiasta, veikkaappas miksikä tämmöistä järjestelmää kutsutaan? Fasismiksi. Fasismi on kollektivismin korkein muoto, eli aate missä kaikkien on oltava samaa mieltä ja käyttäydyttävä samalla tavalla. Mallimaina kollektivismista toimivat Pohjois-Korea, Kiina ja Suomi heti siinä perässä. Toisaalta, Kiinasta se tuuli tällä hetkellä Suomeenkin puhaltaa joten kehitys on ymmärrettävä...

Oikeusvaltiossa laki olisi kaikille sama, joten "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" tapahtuu esimerkiksi silloin, kun ihan vaan läpällä neuvotaan käyttämään väkivaltaa naamarätittömiä kohtaan. Demokratia taas on hieman hankalampi kohta, koska kansanvallalla ja demokratialla on hyvin vähän tekemistä keskenään. Mutta tämä länsimainen liberaali demokratia perustuu ajatukseen, että yksilöä suojellaan kollektiivin hirmuvallalta sekä muilta yksilöiltä tarvittaessa. Jokainen laillinen mielipide on täysin sallittu ja mielipiteen vuoksi syrjiminen taas kielletty. Ja mikä kaikkein tärkeintä, kenelläkään ei ole valtaa toisen yli, jos siis leikitään että elämme liberaalissa demokratiassa. Vaatimalla siis muita tekemään jotain siksi, että itse niin haluaa tehdä vaikkapa omien hallitsemattomien pelkojen vuoksi, ei kuulu millään tavalla länsimaiseen demokratiaan vaan on ihan puhdasta fasismia ja sen kannatusta. Mutta mitäs pienistä, sananvapauttakin suojellaan nykyään kieltämällä sananvapaus.


Propaganda on tehnyt työnsä

Sama manipulatiivinen viestintä onkin jatkunut nyt jo reilun vuoden ajan ja eri keinot löytyvät ihan suoraan eri sosiologien tutkimuksista. Sotapropagandan käyttö omaa kansaa vastaan oli jenkeissä kiellettyä toisen maailmansodan jälkeen, mutta sekin kielto on sittemmin kumottu (Smith-Mundt-act) ja nykyään on täysin hyväksyttävää aiheuttaa ties mitä paniikkia ja kaaosta kansan keskuuteen hallinnon eduksi. Kun hallinto ja media ovat näin vahvasti liitossa keskenään, sen luulisi soittavan edes joitain kelloja - soittihan se, media kertoi ihan itse noudattavansa Omertàn lakia, eli Mafian kunniasäännöstöä jossa kukaan ei puhu johtajiaan vastaan.

Kun siis tiedetään ja yleisesti myönnetään, että meitä manipuloidaan ja ennen kaikkea tiedettä rajoitetaan, ei siitä kovin helposti voi juuri muuhun päätelmään tulla kuin että "jep, fasismissa ollaan". Toki moni selittelee demokratiaammekin niin, että eihän sitä nyt koskaan päästä optimiin ja nyt ollaan kuitenkin jo aika lähellä jotain, jota voitaisiin demokratiaksi edes kutsua. Eli emme siis ole vielä elokuvien tai kirjojen kakotopisissa fasismeissa, mutta pelottavan lähellä joka tapauksessa - eikä edes kovinkaan kaukana lähihistoriamme annetuista esimerkeistä. Jos historiasta jotain soisi ihmisten oppineen, ne se oli se miten tyranneista pääsee eroon...

Sota on rauhaa ja tyrannia vapautta. Kaikki vapautta vaativat ovat syntisiä hirviöitä ja rauha muodostuu vain täydellisellä alistumisella vallanpitäjien tahtoon. Tämä on se nykypäivän tarina, joka toivottavasti tulevaisuudessa nähdään varoittavana esimerkkinä, kuinka tiedettä väärentämällä saatiin kansakunnat hurraamaan fasismille. Tai sitten tämä kaikki pyyhitään pois historiankirjojen seuraavissa uudelleenkirjoituksissa ja me väärinajattelevat aikalaiset sitten muistelemme vanhoja hyviä aikoja gulageillamme. Hätätilassahan ne jenkitkin pisti japsit keskitysleireille silloin sodan aikaan, saas nähdä kuinka nyt ongelma ratkaistaan.

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Myöntyminen


Tai tahtoon alistuminen

Sosiologit Marwell ja Schmitt (1967) luettelivat 16 eri strategiaa, millä ihmiset saadaan myöntymään tai alistumaan toisen tahtoon. 1) Lupaus: sinut palkitaan jos myönnyt. 2) Uhkaus: sinua rangaistaan jos et tottele. 3) Taito (positiivinen): sinut jossain vaiheessa palkitaan työstäsi/taidostasi jos myönnyt. 4) Taito (negatiivinen): sinua rangaistaan jossain vaiheessa kyvyttömyydestäsi jos et tottele. 5) Mieltymys: ystävällinen käytös kohtaasi saa sinut myöntymään. 6) Ennakkolahja: lahja ennen pyyntöä myöntymään, "jalka oven väliin" eli ensin annetaan mitätön lahja ennen kuin kysytään suurempaa palvelusta. 7) Luotaantyöntävä stimulointi: rangaistaan tai kidutetaan kunnes alistuu tahtoon. 8) Velka: myöntyminen aikaisempien velkojen tai palvelusten takia.

9) Moraalinen vetoomus: velvollisuutesi tai moraalinen sitoumus pakottaa myöntymään. 10) Itsetunto (positiivinen): tunnet olosi paremmaksi jos alistut tahtoon. 11) Itsetunto (negatiivinen): tunnet pettäneesi itsesi jos et myöntynyt. 12) "Altercasting", mielikuvalla luotu projisoitu imago (positiivinen): hyvä ihminen alistuisi tahtoon. 13) "Altercasting" (negatiivinen): vain huono ihminen ei myönny. 14) Altruismi: muut epätoivoisesti tarvitsevat epäitsekkyyttäsi. 15) Kunnioitus (positiivinen): jos alistut tahtoon, ihmiset kunnioittavat sinua enemmän. 16) Kunnioitus (negatiivinen): jos et alistu tahtoon, ihmiset eivät kunnioita sinua enää.

Kaikki nämä strategiat ovat tietenkin tapauskohtaisia ja ne valitaan lennosta. Kun toiselta ihmiseltä haetaan sitä omaan tahtoon alistumista, se asettaa ihmisten välisen suhteen aina uuteen valoon. Lahjonta, kiristys ja uhkailu, nuo lastenkasvatuksen peruspilarit, ovat tehokkaita työkaluja kun ihminen yrittää saada sitä toista myöntymään tai alistumaan. Kaksi tasa-arvoista ihmistä saattavat kuitenkin sopimukseen päästäkseen molemmat myöntymään ainakin osin sen vastapuolen vaatimuksiin, mutta käytännössä tilanne on harvemmin niin tasa-arvoinen, että kyseessä olisi vain puhdas vaihtokauppa. Voidaan siis puhua vallasta ja sen käytöstä.


Valtaa vai valtaa toisen yli

Kaikki yllä mainitut strategiat ovat kenellä tahansa käytettävissä tarvittaessa. Kuitenkin se henkilöiden välinen valtasuhde on usein suurin yksittäinen vaikuttava asia miksi toisen tahtoon alistutaan. Tämä valta ei tietenkään tarvitse olla aitoa valtaa, vaan riittää että se on vain havaitsijan omassa arviossa - jos lehtimyyjä soittaa mökin mummolle, häntä pidetään suuremmassa arvossa kuin soittaessaan esimerkiksi kaltaiselleni markkinointimiehiä oikeen minään pitävälle. Sitä omaa suostutteluvaltaa voi tietenkin parantaa esimerkiksi lupaamalla sille toiselle hyvältä kuulostavan kaupan. French ja Raven (1960) tunnistivat 5 perustaa, joista nämä vallan epätasapainot johtuvat.

1) Palkkion valta: kuinka paljon sinä voit antaa toiselle jotain, jota se toinen pitää arvossa - esimerkiksi palkankorotus ja lahjus. 2) Pakottava valta: kuinka paljon kykenet rankaisemaan - esimerkiksi potkujen antaminen tai sillä uhkailu. 3) Ammattitaidon valta: tietosi, taitosi ja kykysi tehdä jotain, esimerkiksi lääkäri, lakimies tai arkkitehti. 4) Laillinen valta: asemasi virallisissa organisaatioissa, esimerkiksi tuomari, poliisi tai johtaja. 5) Referenssin valta: kun haetaan jotain tiettyä asemaa jonka alisteiseksi pyritään, esimerkiksi opettaja, valmentaja tai guru.

Ihmisten välinen kanssakäyminen tulisi aina perustua molempien osapuolien hyväksymään myöntymiseen. Kuitenkin vallasta puhuttaessa se korkeammalla oleva tuppaa väärinkäyttämään sitä asemaansa ja vallasta tuleekin valtaa sen toisen yli, ilman suostumusta. Vapaassa yhteiskunnassa moista ei pitäisi lainkaan ja se lain antama suoja suojelisi nimenomaan yksilöitä tältä vallan väärinkäytöltä, mutta koska elämme entistä fasistisemmassa yhteiskunnassa jossa se valta pakkaantuu huipulle, saammekin nauttia niiden vallanpitäjien mielivallasta ilman pienintäkään mahdollisuutta saada suojaa siltä valtiolta.


Mikä muu vaikuttaa myöntymiseen

Pelkkä valta ei aina riitä vaan ihmisen taidot muiden suostutteluun voikin olla ratkaiseva tekijä. Osa kykenee puhumaan suoraan "sydämestään" (tai perseestään) ilman kummoisempia ennakkovalmisteluja. Osa taas seuraa yhteiskunnan normeja ja pyrkii yhteistyöhön pyrkien antamaan hyvin asiallisen kuvan itsestään joka mahdollistaa sujuvan yhteistyön. Joku myös saattaa luottaa puhetaitoihinsa, kykyynsä luoda improvisoitu ja tilanteeseen sopiva esitys tai vuoropuhelu joka pyrkii löytämään sen yhteisymmärryksen. Huonoistakin lähtöasetelmista aloittava taitava puhuva voikin kääntää valta-aseman päälaelleen. Taitava neuvottelija osaa myös käyttää kuutta eri yksinkertaista kikkaa joista Cialdini (2007) käytti nimitystä "weapons of incluence", vaikuttamisen aseet.

Vastavuoroisuus, eli kun saamme pienen lahjan tai myönnytyksen, tunnemme velvollisuudeksemme antaa jotain vaihdossa takaisin. Sitoutuminen ja johdonmukaisuus, eli sovitussa pysyminen ja johdonmukaisuus omassa käytöksessämme lisää uskottavuutta. Sosiaalinen todiste, eli "yleisön reaktio" ja kuinka muut tilanteessa olevat käyttäytyvät. Tykkääminen, eli meitä on paljon helpompi suostutella, jos pidämme vastapuolta viehättävänä tai puoleensavetävänä. Auktoriteetti, eli jos kunnioitamme toisen asemaa, auktoriteettia. Niukkuus, eli onko haluamastamme asiasta pulaa ja miten asian puuttuminen vaikuttaa omaan asemaamme.

Kuinka monta kohtaa löydät näistä esimerkeistä, kun vertaat niitä esimerkiksi nykyisen hallintomme "kriisiviestintään"? On varmasti aivan puhdasta sattumaa, että kansalle syötetty propaganda on otettu suoraan sosiologien tutkimuksista ja nyt näitä vaikuttamisen aseita käytetään aivan surutta meitä vastaan? Jokainen joutuukin itse päättämään omalla kohdallaan, kuinka paljon valtaa itsensä yli sitä antaakaan muille. Jos se "vastapuoli" toistuvasti pyrkii manipuloimaan ja käyttämään omaa korkeampaa valta-asemaansa hyväksi, olisi varmaan hyvä pohtia kerran jos toisenkin mihin suuntaan sitä kumartaakaan. Tyranniat ovat päättyneet sillä, kun kansa on lopettanut tottelemisen eivätkä ole alistuneet tyrannien tahtoon. Harmittavasti valtaosa silti myöntyy ja jopa hurraa tätä fasismiamme. Mutta tiedämme kuinka tästä pääsisi irti... onkin enää kansasta kiinni miten meno jatkuu.

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Todellisuuden luontia propagandalla


Media ei kerro todellisuutta vaan luo sitä

Eri propagandan keinoja on lukemattomia - on kieputusta, kehystämistä, virittämistä ja tönäisyä. Näissä yhteinen tekijä on kuitenkin usein se, että jo jotain olemassa olevaa ja todellista asiaa yritetään vääntää uuteen uskoon ja näyttämään joltain aivan muulta. Faktat pilaavatkin helposti hyvän tarinan ja niiden ikävien faktojen (malinformaation) esiin nostaminen saa propagandistit närkästymään ja vallanpitäjät joskus kovinkin pahalle tuulelle. Mutta ikävien totuuksien esille tulo on aina vaarana kun todellisia ja todennettavia asioita lähdetään vääristelemään ja esittämään tarkasti rajatussa valossa. Siksi useammin propagandassa otetaan PR-toiminnasta tutut strategiat, eli luodaan koko tarina tyhjästä niin ei kukaan voi väittää että sitä oltiin vääristelty.

Mainonta on tietenkin yksi yksinkertaisimmista esimerkeistä tässä todellisuuden luonnissa. Jokin tuote, jota kukaan ei vielä ole kokeillut, voidaan helposti nostaa kansan tietoisuuteen ja rummuttaa näkyville niin vahvasti, että kansa luulee asian olevan se maailman suurin uusi juttu jota ilman on mahdotonta selviytyä. Mutta mainosta harvemmin lasketaan propagandaksi, koska kaikkihan sen tietävät että mainoksissa on vähän lapin lisää mukana joka tapauksessa. Mutta kun se suuri ja mahtava johtaja pitää tiedotustilaisuuden ja lehdistö juoksee kipin kapin paikalle kertomaan mitä sanottiin, kyse on joskus aivan samasta markkinointikikasta jossa olemattomasta asiasta tuleekin se seuraava iso juttu. Vain, koska joku niin sanoi ja media kertoi asian olevan niin. Ipse dixit, koska hän niin sanoi, täytyyhän sen niin olla...

Samaa "koska minä niin sanoin" käytetäänkin runsaasti esimerkiksi eri ajatushautomoiden ja vastaavien tuotannoissa. Poliitikot toistavat näitä lähes Jumalan sanaan verrattavina totuuksina, koska se heidän oma mestari niin kertoi - Schwab-jugendit toistelevat esimerkiksi WEF:n tarinoita totena (Marin ja Saarikko). Astroturffatut asiat taas esitetään "kansan syvänä tahtona" ja "ruohonjuuritason liikkeenä", vaikka ne tarinat ovatkin vain luotuja ajamaan sitä haluttua asiaa, usein täysin irrallaan todellisuudesta. Mutta sillä ei olekaan väliä onko asia totta vai ei, koska kun sitä samaa tarinaa toistetaan riittävän usein, siitä...


Pseudotodellisuudesta tulee totta

On se sitten THL:n "laskuharjoitus" tai IPCC:n ilmastomalli, nämä tuulesta temmatut ja luodut tarinat joiden väitetään perustuvan "tieteeseen" muuttuvatkin hypoteesista todellisuudeksi kun niitä toistetaan riittävän vaikutusvaltaisten tahojen toimesta. Hyvälle ihmiselle on täysin mahdoton ajatus, että vallanpitäjät tekevät tai sanovat mitä tahansa pysyäkseen vallassa ja kasvattaakseen valtaansa. Siksi nämä kauniit tahi kauheat tarinat menevät kerta toisensa jälkeen läpi, vaikka ne jopa niiden alkuperäisten lähteidensä taholta on "korjattu". Tästä zombie-viruksesta ei kannata edes tarkemmin puhua, koska WHO on muutellut satujaan niin monasti, etteivät he itsekään pysy enää perässä pitäisikö se kansa laittaa lukkojen taakse vai ei pysäyttääkseen flunssaa aiheuttavan viruksen.

Nykypäivänä onkin naurettavan helppoa luoda niitä tarinoita sen oman edun tavoitteluun, jos sattuu jo valmiiksi omaamaan siihen tarvittavat resurssit. Tieteen ostaminen on arkipäivää ja "asiantuntijalausuntoa" varten löytyy varmasti vähintäänkin joku dosentti kertomaan juuri se haluttu versio halutusta asiasta. Mutta kaikki tämä on mahdollista tasan tarkkaan vain yhdestä syystä: media. Valtamedia on "aina" noudattanut Omertàn lakia, eli ne oikeasti vallassa olevat määräävät mistä asioista saa puhua vapaasti, mistä rajoitetusti ja mistä ei hiiskuta ei sitten mitään. Järjestäytynyt rikollisuus voittaa aina järjestäytymättömän ryhmän ja mitä muutakaan kuin järjestäytynyttä rikollisuutta tämä meidän poliittinen järjestelmämme on?

Todellisuutemme on siis aikojen saatossa tungettu mukaan mitä ihmeellisempiä tarinoita median toimesta ja kun siitä on jokainen "luotettava media" kertonut samalla tavalla, asiasta on tullut totta. Ja kun sitten lähdetään ihmettelemään niitä mitattavissa olevia asioita niin törmätään kerta toisensa jälkeen ongelmaan, missä se kerrottu tarina ei voi selittää sitä todennettavaa tietoa. Ja miten ongelma sitten korjataan? Propagandalla. Kieputetaan, kehystetään ja osoitetaan muualle, kunnes kansaa ei enää pätkääkään kiinnosta se norsu olohuoneen nurkassa. Kun se tuttu ja turvallinen auktoriteetti kertoo asian olevan tietyllä tavalla, täytyyhän sen olla niin - vaikka se sama asiantuntija samaan konkurssiin puhuukin itsensä täysin pussiin ja kumoaa itse omat väitteensä. Mutta älä siihen kiinnitä huomiota, usko vain mikä on se kerrottu tarina.


Ei mitään uutta tahi ihmeellistä

Kaikki tämähän on toki tuttua huttua - kaikkihan sen tietää joten asia on kunnossa. Näitä "sattumia" tulee jatkuvasti vastaan mutta ne on helppo torpata julistamalla nämä ongelmien esiin nostajat vääräuskoisiksi syntisiksi, eli salaliittoteoreetikoiksi tai mikäliedenialisteiksi. Mikä tahansa virallista tarinaa vastaan nostettu argumentti voidaan kumota sillä, että se valtamedia ei niin sanonut joten asia ei voi niin olla - ipse dixit, koska minä niin sanon. Et voi todistaa asiaa, jos vain tietyt lähteet kelpaavat, mikä on toki se tieteen idea alunperinkin: vain virallisten tahojen kertomat asiat voivat olla totta, koska eiväthän ne vallanpitäjät valehtelisi säilyäkseen vallassa.

Toki mediassa näitä vastakkaisia näkemyksiä aina välillä nousee esiin, mutta niiden nostajille käy vaan yleensä huonosti. Saksassa Bild-lehden päätoimittaja tässä hiljattain oli kyllästynyt tähän kaikkeen paskapuheeseen pandemiasta ja oli avautunut asiasta julkisesti. Sisäinen tutkinta olikin löytänyt lähes välittömästi samasta tyypistä kaikenmoisia vallan väärinkäyttöä, joten saapas heilahti. Lehden omistajat ovat mamma-Merkelin kavereita ja kun Julian Reichelt avasi sanaisen arkkunsa mammaa vastaan, syyllinen tiedettiin ja rikos löydettiin välittömästi . Moinen varmasti motivoi kaikkia muitakin toimittelijoita nousemaan vallanpitäjiä vastaan kertomaan vallanpitäjien suhmuroinnista.

Toisaalta taas sympatian tunteminen Juliania kohtaan on vähän siinä ja siinä, koska hän on kuitenkin jo vuosia tuottanut sitä propagandapaskaa ja vallanpitäjien omia tarinoita kertonut totena kansalle. Mitta tuli tyypillä täyteen ja ulostulo aiheutti odotetun reaktion - kirves heilahti ja ura loppui kuin seinään. Rehellisiä toimittelijoita ei valtamediassa juurikaan näy, mutta osa toki kykenee siellä toimimaan osittain puhtaat jauhot pussissa - kunhan vaan ei astu niille väärille kengille niin voi ainakin esittää rehellistä journalistia. Ja kun kukaan ei uskalla astua niiden vallanpitäjien varpaille, sama suhmurointi jatkuu niin nyt kuin tulevaisuudessa. Muutama kansalaisjournalisti on uskaltautunut niille vallanpitäjien lakeijoiden korkkareille hyppimään - odotetuin lopputuloksin. Valtamedia, joka tämän kaiken voisi korjata, ei kuitenkaan tule ongelmaan puuttumaan saatikka vääriä tarinoita alustoilleen päästämään... mutta mediavirus voisi tartuttaa kansan...

tiistai 9. maaliskuuta 2021

Suora enemmistödiktatuuri


Sitä aitoa demokratiaa

Sveitsissä hyväksyttiin hiljattain laki, joka kieltää kasvojen peittämisen julkisilla paikoilla. Ehdotus oli tehty Sveitsissä toimivan suoran demokratian keinoin ja äänestäneistä 51,2% oli ehdotuksen kannalla. Maan parlamentti oli (ymmärrettävästi) asiasta eri mieltä, mutta kansa oli puhunut ja pulinat pois - tämä on sitä aitoa demokratiaa. Kielto koskee julkisia tiloja kuten katuja, kauppoja ja joukkoliikennettä, mutta ei esimerkiksi moskeijoita. Naamarätin käyttö terveydellisistä syistä on kuitenkin edelleen sallittua, eli zombie-viruksen mukana tuomat kuonokopat ovat edelleen sallittuja, mutta ei muista syistä. Siksi tätä lakia kutsuttiinkin "burkakielloksi", joita on nähty jo useammassakin paikassa tätä ennen.

Hallituksen mukaan kielto ei vaikuta kuin kouralliseen Sveitsissä asuvia, mutta öljysheikkien haaremien houkuttelu tulee vaikeutumaan melkoisesti. Talouden kannalta päätös oli siis huono, mutta kansa puhui joten pulinat pois. Tässä tietysti nähdään se, kuinka suora demokratia niin toimii, kuin ei toimi - kansa saa tehdä itselleen haitallisia päätöksiä. Ovatko ne poliitikot, vaiko kansa, sitten tässä asiassa oikeassa, sitähän on hyvin vaikea sanoa koska riippuen miten asiaa lähdetään tutkimaan ja mittaamaan, tulokset voivat vaihdella melkoisesti. Suorassa demokratiassa se ainut suojakeino kansan huonoilta päätöksiltä onkin media, siinä kun perinteisessä edustuksellisessa demokratiassa suojana toimii kaksoisvaltio.

Kansanäänestyksellä toimiva suora demokratia onkin selvä osoitus siitä, mitä se demokratia on: enemmistön diktatuuria. Jos enemmistö on jostain asiasta tiettyä mieltä, sillä on oikeutus käyttää tätä enemmistön antamaa valtaa muiden ylitse ja laittaa ne vähemmistöt tekemään kuinka enemmistö haluaa. Edustuksellisessa demokratiassa näin harvemmin tapahtuu, koska ne edustajat eivät kansaa kuuntele muutenkaan vaan kumartavat omia eturyhmiään. Näin seurauksena usein nähdäänkin tapauksia, missä vähemmistö sanelee enemmistölle sääntöjä, mutta tämäkin on edelleen demokratiaa, koska kansa oli äänestämällä antanut valtansa pois niille edustajille - eli pulinat pois, kansa puhui vaikkei tainnutkaan ymmärtää mitä meni tekemään.


Länsimaisen demokratian idea, ainakin teoriassa

Oli se sitten enemmistön tai vähemmistön ajama asia joka meni läpi, jostain syystä se paska osuu aina jonkin ryhmän haitaksi ja samalla yleensä myös jonkun toisen ryhmän eduksi. Sveitsin tapauksessa äänestäneistä, ei siis koko kansasta, hienoinen enemmistö ratkaisi asian kaikkien puolesta. Kulttuurin suojelemisen kannalta katsottuna päätös oli hyvä ja järkevä, turismin kannalta taas haitallinen ja paremmiston itkuvirsistä nauttiville päätös oli puhdasta kultaa. Mutta... menikö tässä nyt kaikki just niinkuin pitääkin? Valistuksen aikakauden idea siitä yksilön vapaudesta ja suojelusta enemmistön hirmuvaltaa vastaan taisi unohtua siinä kokonaan, mutta sehän onkin sitä aitoa länsimaista demokratiaa.

Yhteiskunta muodostuu yksilöistä, ei ryhmistä. Jostain syystä tämä pikkuseikka on päässyt unohtumaan demokratiaan uskovilta ja laki toisensa jälkeen onkin taottu hyödyttämään joitain ryhmiä muiden kustannuksella. Tämä kollektivistien unelma on toki ymmärrettävä, koska kuvitellessaan olevansa siinä hyötyvässä ryhmässä (demokratian idean mukaisesti siis enemmistössä), on mukavaa tehdä sääntöjä jotka ovat omaksi eduksi. Yhteisen edun vuoksi voidaankin kansalle myydä mitä tahansa käärmeöljyä ja vielä kun sillä oikealla vallanpitäjien ryhmällä on hallussaan lähes koko mediakenttä, se myrkyn myyminen lääkkeenä on helpompaa kuin koskaan ennen.

Yksi yhteinen tarina eli se "äänestäminen on kansanvaltaa, eli demokratiaa" onkin uponnut aivan loistavasti kansaan. Äänestetään aina valmiiksi annetuista vaihtoehdoista ja jos ei äänestä niin silloin voi vain kumartaa muiden tekemälle päätökselle. Yksipuolinen sopimushan onkin ihan täysin laillinen? Mutta näin koneisto toimii, täsmälleen kuten se luotiinkin - kaunis tarina kansanvallasta ja yksilönvapaudesta, vaikka todellisuudessa kyseessä on vain vallanpitäjien diktatuuri joka ohjailee kansaa kuin karjaa esimerkiksi median avulla. Kun vallanpitäjillä on hallussaan kaikki orjuutuksen keinot, ei heille ole ongelma eikä mikään saada kansa oikeuttamaan se valta heitä itseään vastaan.


Niitä ikäviä vapauksia taas

Niin mikä se valistuksen idea nyt olikaan? Yksilön vapaus ja suojelu niin ryhmiltä kuin muilta yksilöiltä. Ihmisoikeuksiin näitä vallanpitäjille ikäviä vapauksia on raapustettu vino pino, kuin myös niihin perustuslakeihin ympäri maailmaa. Nykypäivänähän näillä molemmilla, niin ihmisoikeuksilla kuin perustuslailla, pyyhitään lähinnä takapuolta ja nauretaan päälle tuolla oikeiden vallanpitäjien keskuudessa. Kollektivisteillehan tämä idea yksilön laittamisesta etusijalle on täysin mahdoton, koska yhteiseksi hyväksi se yksilö voidaan uhrata ongelmitta - onhan se sentään oikeutettua jos kerran demokraattisen oikeusvaltion lait niin sanovat... tai no, ainakin jos joku virkamies sanoo, ei ne laitkaan niin tarkkaan ole, kysy vaikka hallitukseltamme.

Mutta vapaus on toki uhkaava asia, silloin pitäisi ottaa vastuuta itsestään?! Paljon parempi on antaa jonkun virkamiehen laskuharjoituksen sanella säännöt, kuin itse tutkia asioita ja tehdä oma päätös. Jos meillä olisi vapaa ja riippumaton media, eikä omertan lakia noudattava vahtikoirien rakkilauma, tämä yksilön itsensä tekemä päätös ja vastuu voisi vielä toimiakkin. Nythän vastuu on yksilöllä vasta sitten, kun paska osuu omalla kohdalla tuulettimeen - siihen asti ollaan muiden armoilla ja käskytettävänä. Mutta sitähän se länsimainen demokratia onkin - yksilön vastuu enemmistön tekemistä päätöksistä, ilman mitään yksilön vapauksia.

Olisihan se suora demokratia kuitenkin monta askelta lähempänä kansanvaltaa. Mitä enemmän kansalla olisi valtaa niin yhteisissä kuin myös henkilökohtaisissa asioissa, sitä enemmän kansalla olisi motivaattoreita yrittää parantaa niin omaa kuin yhteistä tilannetta. Toimisiko siis yhdistelmä hyvin tehdystä perustuslaista, joka todellakin suojelee yksilöitä, sekä suorasta demokratiasta yhdistettynä kansan valitsemiin edustajiin, jotka ovat jatkuvasti kansan tarkkailevan silmän alla? Ehkä, ehkä ei, aina kun valta on jollain taholla muiden yli, on mahdollista että sitä valtaa käytetään yksilöä vastaan. Entä millä sitten ihmiskunta kykenisi ottamaan askelia eteenpäin ihan kaikkien eduksi? Sananvapaudella. Oikeudella sanoa juuri sen mitä haluaa, kenenkään sitä ennalta estämättä. Se taisi olla jo tosin perustuslakiinkin raapustettu, mutta sitä ennenkään olla noudatettu demokraattisessa oikeusvaltiossamme.

lauantai 6. maaliskuuta 2021

Mitä politiikassa tarvitaan nykyään?


Paskapuhetta, se riittää

Jo Sokrates aikoinaan murehti politiikassa sitä, että taitavan puhujan ei tarvinnut tietää totuutta tai ymmärtää syvällisesti puhumistaan asioistaan, vaan riitti että osasi suostutella muut uskomaan että tiesi enemmän kuin ne, jotka asioista oikeasti tiesivät. Vastaukseksi hän sai retoriikan osaajalta, Georgiakselta, vastauksen että eikö ole hienoa ettei tarvitse osata muuta kuin puhua, niin ei ole yhtään vähempi kuin ne professorit? (Plato Georgias 380 BCE) Tähän ajatukseen voidaankin kiteyttää koko politiikka ja siinä käytettävä viestintä, jota propagandaksikin kutsutaan. Menestyksekkään poliitikon ei tarvitse osata mitään muuta, kuin puhua itsensä suosioon ja uskotella vaalikarjalle, että kykenee ratkaisemaan kaikki ne ongelmat ja vähän päälle.

Koko länsimaisen demokratian idea kun perustuu puhtaasti paskapuheeseen, eli siihen, kuka voittaa suosiokilpailun lupauksillaan. Kaikki vastaan tulevat asiat kyetään hoitamaan taitavalla tiedottamisella, sen sijaan että niitä ongelmia oikeasti ratkaistaan edes auttavasti. Kun kansa on puhunut, pulinat pois ja taas katsotaan mitä kaikkea ne oikeat vallanpitäjät ovat keksineet sillä kertaa tehdä. Ne politiikkaan valitut puhuvat päät kun eivät asioista juurikaan päätä, vaan ne oikeat päätökset tehdään aivan muissa pöydissä, kuten demokratiaan kuuluukin. Kansanvaltaanhan moinen ei kuuluisi lainkaan, mutta koko demokraattinen järjestelmä vaatii sen yhden yhteisen tarinan toimiakseen ja siksi kansa pidetään tässä päätöksenteossa kuin herkkusienet konsanaan: täydessä pimennossa ja syötetään pelkkää paskaa.

Mutta tämä sirkus toimii niin hyvin, että miksi sitä tulisi edes muuttaa? Kaksoisvaltio huolehtii omasta turvallisuudestaan niin hyvin, ettei ole pienintäkään vaaraa että valta edes vahingossa lipsahtaisi kansalle tai niille edustajille, jotka edes yrittävät ajaa kansan asiaa. Kaikista härskeimmätkin kusetukset uppoavat kansaan kuin kuuma veitsi voihin, koska ne vallanpitäjien propagandistit osaavat työnsä niin hyvin ja Omertan laki varmistaa sen ettei tarinasta poiketa. Toki samaan syssyyn näin kansalaisten kannalta moinen järjestelmä auttaa tunnistamaan kaikki koneiston hyväksymät ja myötäsukaiset edustajat: jos edustajan paskapuhe pääsee valtamediaan, se on jollain portaalla hyväksytty ja sallitaan kansan tietoisuuteen.


Tarvitaan hyviä johtajia!

Moni kuvittelee, että ongelma ratkeaisikin sillä, että äänestetään ne oikeat ihmiset sinne valtaan. Nämä osaavat ja hyveelliset ihmiset olisivat kykeneviä ratkaisemaan kansan ongelmat, jonka seurauksena kaikilla olisi sitten kivaa ja mukavaa. Ensin vaan pitäisi kyetä voittamaan paskapuheessa ne alan terävimmät huiput ja saada koneiston hyväksyntä että pääsisi valtamediaan kertomaan niitä omia ideoitaan. Tämän jälkeen tarvitsisi enää vaan hoitaa se kaksoisvaltio, joka on rakentunut niiden paskapuhujien hyväveli-verkostojen päälle ja sitten enää tarvitsisi korjata kaikki ne lait, jotka ovat mahdollistaneet ja pönkittäneet nykyisen järjestelmän siihen tämänhetkiseen loistoonsa. Helppoa kuin heinänteko?

Yksikään hyvä ja taitava johtaja vaan ei tuosta portaikosta pääse edes ensimmäisen askeleen yli, koska ne koneiston hyväksymät taitavat paskanpuhujat ovat suuressa etulyöntiasemassa. Ihmisiä ei ennenkään ole suostuteltu todisteilla muuttamaan mieltään, vaan propagandalla hivuttaen on kansat saatu uskomaan tähän illuusioon kansanvallasta, eli länsimaisesta demokratiasta. "Hyviä" johtajia, millään mittarilla, ei tulla siellä vallan portaissa korkeammalla suvaitsemaan, eikä tämä kilpailu ole millään tavalla liioin reilu, joten sen kultaisen (tai ruskean) kielen lisäksi täytyy olla valmis huijaamaan kilpailussa - jos et huijaa, et selvästikään edes yritä kunnolla (Machiavellin oppien mukaan).

Ratkeaisiko sitten nämä tämän (tai muiden samasta "demokratiasta" kärsivien) maan ongelmat sillä, että tilalle saataisiin sillä "oikein äänestämisellä" ne hyvät ja oikeat johtajat? Siitä valtavasta energiamäärästä, mitä ihmiset tähän sirkukseen uhraavat, niin voisi ainakin kuvitella että kyllä, ehdottomasti. Näytöksi siitä annetaan usein Islanti, joka onnistui heittämään poliitikot alas palliltaan... vain että ne korvattiin hyvin pian uudella paskanpuhujien laumalla. Sveitsin kansanäänestystä on myös kehuttu, mutta siinäkin valta on edelleen neljännellä valtiomahdilla, eli paskanpuhujilla. Mutta kyllä se varmasti tällä kertaa onnistuu!


Ymmärrys, ettei koneisto ole rikki

Syy, tai ainakin osa syystä, miksi maailma pyörii paskapuheella, löytyy ihmisen korvien välistä. Ei, ei älykkyydessä, vaan ihmisen johdotus sielä korvien välissä on vahvasti kallellaan puhuttuun kieleen, eikä loogiseen ajatteluun tai kirjoitettuun sanaan. Jo Platon ja Sokrates aikoinaan laittoivat asian merkille, huomatessaan kuinka sofistit onnistuivat puheellaan päihittämään ne hyveelliset tahot, jotka olivat ainakin joillain mittareilla oikeutettuja valtaansa.

Onkin jännä, kuinka sofistien ideologia, joka siis alunperin tarkoitti viisautta, muuttui aikojen saatossa arvostetuista opettajista retoriikan (paskapuheen) osaajiksi. Suomeksi tämä tarkoittaa sivistynyttä ja hienostunutta, mutta käytännössä siellä taustalla on edelleen se sama ajatus: paskapuhe voittaa tiedon. Sivistynyt ja hienostunut ihminen kun kykenee olemuksellaan ja puheellaan lumoamaan kuulijansa, jolloin se alkukantainen johdotus siellä korvien välissä aiheuttaa sen, että paskapuhe voittaa lähes poikkeuksetta. Vallanpitäjät tämän toki hoksasivat myöskin, eikä se jäänyt pienen filosofipiirin valitukseksi. Eivät ne vallanpitäjät tietenkään asiaa halunneet korjata, vaan käyttivät sitä kaikin keinoin omaksi edukseen.

Niinpä vielä tänäkin päivänä, muutama vuosituhat demokratian aamunkoiton jälkeen, järjestelmämme on edelleen samojen sofistien hallitsema. Paskapuheen mestarit, ei välttämättä syntyjään mutta viimeistään hyvin koulutettuna ja kokemusta omaavana, hallitsevat kaikkialla demokraattisissa järjestelmissä poliittista kenttää. Saavilla valon kantamista tupaan voidaankin pitää parempana tapana ratkaista ongelmaa, kuin kuvitella että umpikieron pelin voisi voittaa muiden tekemillä säännöillä. Mutta kuka käskee pelata umpikieroa peliä muiden säännöillä, kun voisi ne säännöt tehdä uusiksi? EU (EDMO) tekee tällä hetkellä kaikkensa, ettei yksikään heidän mielestä väärä mediavirus pääse leviämään... miksiköhän?