keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Tottelevaisuus - kun kansa valitsee orjuuden


500 vuotta sitten

Jatketaan sarjaa "nämä kirjat tulisi jokaisen lukea", missä viime kerralla pohdittiin Machiavellin Ruhtinasta. 1500-luvulta peräisin oleva teos: "THE POLITICS OF OBEDIENCE: THE DISCOURSE OF VOLUNTARY SERVITUDE" - Étienne de La Boétie, kuuluisi olla pakollinen luettava ala-asteesta lähtien vapaassa yhteiskunnassa. Tosin... arvannet miksi näin ei ole? Kirja, joka kertoo kuinka tyranneja voi vastustaa ja syöstä vallasta ei kuulu oppimateriaaliin, jonka tyranni kansalleen antaisi. Mutta saavuttaakseen hyvän, rohkea ei pelkää vaaraa eikä älykäs kieltäydy haasteista ja kärsimyksestä - sukellataan siis vanhoihin viisauksiin, jotka eivät ole aikojen saatossa muuttuneet juurikaan. Vain 80 sivuinen (esipuhe 40+itse kirja 40) opus kannattaa napata netistä .pdf-muodossa talteen ja lukaista läpi, jos kielitaito sen sallii.

Tyranneja on ollut kansan johdossa ehkä enemmän/useammin kuin "hyviä johtajia", joten voisi luulla että ihmiskunta olisi keksinyt ratkaisun tähän ongelmaan. Ja näinhän toki onkin - hyvin yksinkertainen ja tehokas konsti siihen onkin, joten pitääkin ihmetellä miksi ihmeessä sitten tyranneja katsellaan eikä poisteta vallasta? Tyrannit itsessään pääsevät valtaan kolmella tavalla: armeijallaan, perimällä tai kansan äänestämänä. Mutta onneksi silläkään ei ole väliä millä tavalla se tyranni on valtaan päässyt - sama konsti toimii kaikissa tapauksissa, tosin saattaa olla yksilölle hyvinkin vaarallista etenkin aseilla valtaa pitävän kaatamiseksi. Ai niin, se helppo konsti jäi sanomatta... yksinkertaisesti: ei leikitä mukana. Kieltäydytään auttamasta ja palvelemasta sitä tyrannia. Olipas typerä ratkaisu? Jos tuo muka toimisi ja kun se nyt on tiedettykin jo vähintään 500 vuotta niin miksi se ei ole toiminut!?

Tyranneja on monenlaisia ja osaa ei edes tyranneiksi kutsuta vaan kansa jopa palvoo tahoja, jotka heitä orjuuttavat. Tämä "länsimainen demokratia" on ehkä paras esimerkki kansan palvomasta tyranniasta, joka kusee sitä kansaa itseään silmään ihan surutta. Olet saattanut nähdä netissä videon, missä vastaanottohuoneessa odottaville ihmisille tehdään sosiaalinen koe: summeri soi ja kaikki nousevat seisomaan. Aluksi mukana on vain yksi "tavis" ja kaikki muut ovat näyttelijöitä. Muutaman toiston jälkeen se tavis alkaa seuraamaan sitä sosiaalista normia ja nousee aina summerin soidessa seisomaan. Paikalle tuodaan uusia taviksia ja näyttelijät yksi toisensa jälkeen poistuvat paikalla. Voisi luulla, että samalla tuo typerä "summeri soi, noustaan seisomaan" tapa katoaisi siinä mukana, mutta kaikki kokeeseen osallistuvat tavikset kuitenkin nousevat summerin soidessa pystyyn, kopioiden sen sosiaalisen normin vaikka eivät tiedä mistä se edes johtuu. Ja tämä täsmälleen sama ilmiö mahdollistaa sen tyrannian hitaan kasvun ja pysymisen vallassa...


Koska niin se aina tehty

Uusi normaali onkin hieno tapa kertoa, että tyranni haluaa muutoksen joka pysyy. Ne ihmiset, jotka itse todistivat mistä kaikki alkoi saattavat vielä vastustaa tyrannin uusia normeja, mutta kaikki heidän jälkeensä tulevat noudattavat niitä sosiaalisia normeja jotka ovat edeltäjiltään oppineet. Tyrannin vallan alla syntyneet eivät yleensä edes harkitse vastustaa niitä normeja, koska eivät ole tietoisia että asiat voivat olla paremmin. Siksi niitä "väärinajattelijoita" vainotaan tyranniassa. Jos kadulla on vahdissa aseistautuneet sotilaat jotka valvovat jokaista liikettäsi, on se tyrannia helppo tunnistaa. Mutta vallanpitäjät ovat kaukana tyhmästä, joten heidän keinovalikoimansa kansan pitämiseen mukana leikissään on lähes loputon.

"Leipää ja sirkushuveja" eli propagandaa viihteen mudossa on osattu syöttää kansalle iät ja ajat. Sirkus on toki vaihtunut ja sen näytökset, mutta kansa on pidetty säyseänä erilaisilla spektaakkeleilla jo hyvin pitkään. Vallanpitäjille on tyranniassa tärkeää, että alamaiset palvovat ja ihannoivat suurta johtajaansa, mitä pönkitetään kaikin mahdollisin keinoin - esimerkiksi kuvaamalla suurta johtajaa sädekehä pään päällä. Koska eihän se palvonnan kohde voisi kertakaikkiaan olla kykenevä mihinkään vääryyteen omia alamaisiaan vastaan, kaikkihan sen tietää! Hyvä kansalainen tekee mitä käsketään, seuraa sosiaalisia normeja ja vastustaa kaikkia niitä, jotka keinuttavat venettä millään tavalla. Hiljainen hyväksyntä mahdollistaa tyrannin toiminnan.

Ja juuri näistä syistä, ei koulussa opeteta mitään hyödyllistä, mitään vaarallista, mitään millä kansa voisi vapautua tyrannin otteesta. Kaikki kulttuuriin liittyvät asiat, millä sitä kansaa oikeasti ohjataan, on oltava tiukasti vallanpitäjien hallussa. Miksi siis vain tietyt ihmiset pääsevät kansan eteen kertomaan saavutuksistaan siinä kun ne arjen sankarit unohdetaan ja tallataan piiloon? Olisiko se hyvä merkki tyranniasta, kun joku taho määrää sen kaiken, minkä kansa tietää, mistä kansa puhuu ja miten kansa näistä kerrotuista asioista ajattelee? Ja ettei vahingossakaan kansa pystyisi nousemaan vallanpitäjiään vastaan, muistetaan jakaa se kansa mahdollisimman moneen, keskenään kilpailevaan ryhmään. Vaikka kertomalla kansalle, että nämä puhuvat päät, poliitikot, ovat oikeasti vallassa ja jokaisen on valittava se oma puolue ja vapaaehtoisesti annettava valtansa heille...


Mikä sitten vaihtoehdoksi?

Irti siitä koneistosta - täytyy luoda omat järjestelmät jotka eivät ole yhteydessä siihen valtakoneiston orjuuteen vaan on irrallinen siitä. Helppoa se ei ole, jo siitä syystä että vapaus on pelottava asia verrattuna tuttuun ja turvalliseen... orjuuteen. Monet yhteiskunnan palvelut ja rakenteet ovat hankalasti ohitettavissa ja korvattavissa, mutta hajauttamalla ja kehittämällä rinnakkaisia järjestelmiä voidaan sitä riippuvuutta vähentää, aina siihen pisteeseen että huomataan niiden tyrannien käyttämät osat turhanpäiväisiksi. Muiden saaminen siihen mukaan onkin kovin haastavaa, koska vapaus ei tunnu niin palkitsevalta kun luulee jo olevansa vapaa. Eikä vapaus ole välttämättä aina se tärkein motivaattori, vaan pelkkä selviytyminen on monelle tärkeää...

Jokainen meistä varmaankin tuntee yhden jos toisenkin palkkasoturin, eli jonkun joka työskentelee valtiolle, kunnalle tai muulle julkiselle puljulle. Jokaisella näillä ihmisellä on perustavaa laatua oleva syy olla ymmärtämättä ongelmaa - heidän elinkeinonsa riippuu siitä, ettei asiaa haluta ymmärtää. Nämä ihmiset eivät ole pahoja tahi tyhmiä, saatikka pelkureita, vaan osa sitä sulavasti rullaavaa tyranniaa joka toimiakseen tarvitsee ihmisiä jotka uskovat tekevänsä hyvää ja tärkeää työtä yhteiskunnan eduksi, vaikka todellisuus olisikin aivan toinen. Vasta kun se paska osuu omalle kohdalle tuulettimeen, siihen saattaa havahtua... siksi ns. "keskiluokka" on syytä pitää autuaan tietämättömänä ja tyytyväisenä, etteivät he ehtisi pohtimaan asioita sen sijaan että keskittyvät vaan selviytymiseen.

Vallanpitäjät ovat aina osanneet vastata väkivaltaan väkivallalla, mutta tekemättömyydelle heidän keinonsa ovat varsin rajalliset. Se "hyvä rivipoliisi" voi vielä seurata käskyä ja antaa pamppua rauhassa vastustavalle, mutta jossain vaiheessa se oma tekeminen kyseenalaistetaan. Vapaus on oikeutta kieltäytyä, oikeus olla tekemättä mitä käsketään. Vapaus ei tarkoita, että voit tehdä ihan mitä haluat tai vaatia muita tekemään jotain puolestasi. Entäs sitten orjuus ja tyrannia? Onko se sitten elämää? On, miljoonille, koska he eivät voi edes kuvitella mitä elämä olisi ilman kahleita. Vika ei koskaan ole tietenkään siinä tyrannissa, koska silloin se menisi omaan piikkiin kun on autettu ja mahdollistettu kyseinen tyrannia... siksi esimerkiksi näitä antifantteja odottaa joku kaunis päivä herätys karuun todellisuuteen - taistelette vallanpitäjien puolesta niitä vastaan, jotka tahtovat vapautta.

3 kommenttia:

  1. Tää on taas yksi niistä päivistä, kun tänne ilmestyy uusi postaus, joka ei petä tälläkään kertaa. En tiedä käsitätkö kuinka paljon nämä jutut antaa ihmisille tarmoa jaksaa. Se että siellä jossain bittiavaruudessa on ihmisiä jotka kykenevät saamaan ymmärrettävään muotoon ajatuksia jotka pyörivät(toivottavasti) monen pääkopassa. Sinun kaltaiseen ihmiseen kun on törmännyt muutamia kertoja elämässään ne tapaamiset muistaa vuosikymmenten jälkeen. Yli 5kymppisenä käpynä en suostu vielä luopumaan toivosta, jos en itse ole näkemässä miten tyrannit kaadetaan savijaloiltaan joku jälkipolvista on, enhän kumminkaan ole kuin palanen ketjua joka on ollut täällä vuodesta nolla ja tulee olemaan niin kauan kuin yksikin jälkeläinen on elossa.

    VastaaPoista