Varoitus ja ohjekirja

RTFM

Read The Fucking Manual - lue ohjekirja. Orwellin 1984:stä usein heitetään vitsillä, että sitä ei tarkoitettu ohjekirjaksi vaan varoitukseksi. Machiavellin Ruhtinas taas voitaisiin nähdä päinvastaisena - se on oppikirja hallitsijoille, mutta samalla varoitus tavan kansalle että he kykenevät tunnistamaan huonon johtajan: “If I have been a little too punctual in describing these monsters in all their lineaments and colours, I hope mankind will know them, the better to avoid them, my treatise being both a satire against them, and a true character of them …” - Niccolò Machiavelli, kirje ystävälle.

Vaikka Orwellin vuonna 1949 julkaistu teos onkin fiktiota, ainakin vielä, ovat monet sen opit silti käyttökelpoisia tänäkin päivänä. Voitaisiin jopa väittää, että monet nykypäivän kyttäysyhteiskunnan opeista ovat suoraan kyseisestä kirjasta eikä oltaisi edes kovin pahasti metsässä tässä väitteessä. Varoitusmerkkejä ei kuitenkaan otettu tosissaan ja suunta on vakaasti kohti Orwellin kuvaamaa dystopiaa. Olisiko siis se ohjekirjan lukeminen kannattanut? No mutta sehän oli vain fiktiota, eihän niin pääsisi oikeasti käymään! Ehkä niin, mutta siinä Orwell osui kuitenkin aivan nappiin, kun selitti historian, nykyisyyden ja tulevan hallinnan... Vallanpitäjät kirjoittavat historian, jonka pohjalta niin nykyinen kuin tuleva määräytyy.

Mutta historia toistaa itseään ja vanhoista tapahtumista voitaisiin oppia paljonkin. Kyllä, suuri osa historiasta on voittajien kirjoittamaa, mutta aikalaisten näkemyksistä voi oppia yhden jos toisenkin asian. Suuri osa tapahtumista jääkin mysteeriksi ja vain tarinoiksi, mutta toisaalta, onko sillä sitten loppupeleissä kuinka paljon väliä? Voimme tutkia menneitä tapahtumia, todistaa ja todeta siinä virallisessa tarinassa olevat virheet mutta emme taida millään keinolla pystyä selvittämään mitä oikeasti tapahtui. Mutta voimme oppia niistä tarinoista ja aikalaisten ylös kirjaamista asioista yhden jos toisenkin asian. Machiavellin kirjoituksista esimerkiksi sen, että...


Kuinka tunnistaa hirmuvaltias

Lähes 500 vuotta sitten kirjoitettu opus ei tietenkään ole ihan jokaiselta osaltaan tähän päivään suoraan soveltuva, eli esimerkiksi sveitsiläisiä palkkasotureita koskevat neuvot ovat jo hieman vanhahtavia. Vai ovatko? Palkkasotureiden käyttöä noin yleensä suositellaan vältettäväksi useammastakin syystä, mikä neuvona kuin perusteluiltaankin soveltuu nykypäivän hybridisodankäyntiin. Jokainen oikea hallitsija tuntee kirjan varmasti läpikotaisin, kyeten täten käyttämään sen ohjeita omaan aikaansa sopivina. Mutta kun kansa ei kirjaa ole lukenut, ei se liioin kykene tunnistamaan kirjassa esitettyjä "ei näin"-esimerkkejä huonoista ja vaarallisista hallitsijoista.

Jos nimittäin näitä oppeja soveltaa nykypäivänä esimerkiksi nykyiseen ja edellisiin maamme hallituksiin, voitaisiin heidän päätöksistään, puheistaan ja teoistaan todeta, että he toimivat täsmälleen oletetulla tavalla - ei tosin itsenäisen maan hyväntahtoisena hallitsijana, vaan etäältä ohjatun orjaleirin hirmuvaltana. Niitä "ei näin"-kohtia voidaan raksia yksi toisensa jälkeen, siinä kun ne hyvän hallitsijan ohjeet ohitetaan lähestulkoon poikkeuksetta. Koko poliittinen sirkus myös seuraa tarkasti Machiavellin oppeja kuinka pidetään kansa tappelemassa turhanpäiväisistä asioista keskenään, eli koko "puoluejärjestelmä". Puhdasta sattumaa varmaankin? Otetaan vaikka pieni esimerkki...

Jos otat tavan kansalta aseet pois, osoitat ettet luota heihin ja näin et voi koskaan olettaa että he tulisivat tukemaan sinua kun maa joutuu ongelmiin. Aseella voidaan tässä tarkoittaa niin fyysistä asetta, kuin väkivaltakoneistoa itseään tai kansan oikeutta käyttää voimaa tarvittaessa. Suomen lainsäädäntö osoittaa hyvin, kuinka itsensä ja "oman" puolustaminen on iso EI, mihin ainoastaan valtion hyväksymällä väkivaltakoneistolla (polliisi ja armeija) on oikeus. Vallanpitäjät eivät siis luota siihen kansaan sen vertaa, että antaisi heille oikeuden puolustautua hyökkääjiä vastaan ja ainoastaan vallanpitäjillä on oikeus käyttää voimaa itse valitsemaansa ongelmaa kohtaan. Poliisien määrärahoja vaaditaan lisättäväksi, tai vähennettäväksi, puoluekannasta riippuen, mutta siinä unohtuu se pikkuseikka että se väkivaltakoneisto ei ole kansan vaan niiden vallanpitäjien käskyn alla. Mutta saahan sitä aina vaatia, että saa itse turpaan entistä kovempaa jos sattuu joskus niiden vallanpitäjien varpaille astumaan - koska hehän pitävät kansastaan niiiin hyvää huolta, eikös?


Missä se valta sitten on?

Jos maan oma hallitus ei ole muuta kuin paikallisen orjaleirin glorifioitu piiskuri, missä se valta ja vallanpitäjät sitten oikeasti ovat? Machiavelli osoitti selvästi, kuinka tieto pelaa suurta roolia vallassa - kuka saa ja kenelle annetaan. Oikea vallanpitäjä määrää mitä kansa tietää ja mistä kansa saa puhua, samalla kun se itse ottaa neuvoja vain luotetuilta tahoilta jotka ovat samalla puolella kuin vallanpitäjä itse. Seurataan siis ketjua mistä ne tärkeät ohjeistukset eri tahoille ovat kotoisin? Ja heti tärppää muutama "ajatushautomo", kuten CFR sekä MPS, niiden lukuisten muiden vastaavien lisäksi.

Machiavelli puhuu myös salaliitoista: ne eivät toimi. Siis ne salaliitot, joissa koetetaan kaataa hallitsijat pois palleiltaan salailemalla sitä suunnitelmaa. Joku, jossain, tulee aina rikkomaan hiljaisuuden ja se tieto salaliitosta valuu sinne vallanpitäjän tietoisuuteen - etenkin kun Orwellilta lainataan täysi valvontayhteiskunta. Vallanpitäjäthän eivät itse tee mitään salaliittoja, vaan heille se asioiden salaus ja kansalleen valehtelu on ihan arkipäiväistä toimintaa ja oikeutettua sillä, että heillä on kerran isoin tykki joten heillä on oikeus tehdä ihan mitä ikinä lystäävät. Näinhän Machiavelli itsekin asiaa opetti... kenellä on se valta, on samalla oikeus sitä käyttää. Vai onko?

Enemmistöllä on kuitenkin valta, jos se osaisi sitä käyttää - omaksi edukseen tai kuten nyt, itseään vastaan. Enemmistö kun on tällä hetkellä vakuuttunut, että valitsemalla itse haluamansa orjapiiskurin asiat korjaantuvat ja he ovat ilomielin antamassa kaiken valtansa niille, jotka eivät heistä ole koskaan välittäneet. Mutta se on nykyään normaalia... Loppuun vielä kommentti aikasemmasta mietinnöstä: "Jos jokainen meistä kohtelisi kanssaihmisiään niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan, jos emme polkisi ketään jalkoihimme emmekä katsoisi ketään ylöspäin, olisimme mitä mieltä tahansa emmekä silti yrittäisi pakottaa toisia samaan muottiin, maailma olisi paratiisi eikä kukaan pystyisi kusettamaan meitä. Onko se liian vaikeaa?" ... Onhan se vaikeaa, kun siitä historiasta ei opittu.