Infosotaa Putinin trolleille

Objektiivisuus pelaa vastapuolen pussiin

Tästä tuleekin hieman poikkeuksellinen mietintö kahdesta syystä: ensiksi, tekstistä tulee hieman tavanomaista pitempi, eli normaali 600-1000 sanan sijaan saadaan jotain muuta, sekä toisekseen, että kyseessä on kahden toisiinsa (nähdäkseni) liittyvän kirjan analysointi. Otsikosta jo pystyykin veikkaamaan mitkä opukset ovat kyseessä: Infosota : "iskut kohdistuvat kansalaisten tajuntaan" -Jantunen, Saara sekä Putinin trollit : tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta - Aro, Jessikka. Molemmat opukset ovat saaneet kovin vaihtelevaa mainetta osakseen - joko puhdasta kultaa tai sitten (lukematta) paskaa. Mutta kuten hyvä ystäväni eräästä toisesta kirjasta puhuttaessa totesi: "...joku käytti aikaansa kirjoittaakseen tuon eeppoksen, niin vähintään voin selailla läpi, ennen kuin teen päätöksen mitä ajatella." Neljässä päivässä tuli ahmittua molemmat läpi, ensin Infosota ja sitten trollit, jonka jälkeen muistiinpanoni läpikäytyäni lähdin tätä tekstiä veistelemään. Sotatieteiden tohtorin (Jantunen) kirja vaikutti heti alusta lähtien kovin tutulta, mille löytyikin syy selattuani jälkikäteen kirjasta kirjoitetun wiki-artikkelin: Jean Baudrillard, jonka teksteihin oma hiljattain julkaistu tekstini perustui: "Simulaatio vai illuusio?" Infosotaa ohjailee ajatus siitä, että osa ihmisistä elää hypertodellisuudessa, "simulacrum", joka on Venäjän luoma propagandakyllästetty harhakuvitelma. Mahdollinen todellisuus? Mikäettei... jokainen päätelköön itse.

Aloitetaan perkaamaan tätä kaksikkoa tarkemmin, Infosotaa aluksi analysoiden. Linkitän omia tekstejäni sulkuihin lisättynä jos haluat lukea tarkemmin aiheesta. Kirjan alkuvaiheessa kerrotaan heti hyvin rehellisesti: se kuka tulkitsee tarinan, määrittää narratiivin (linkki). Infosodan ja kybersodan (linkki) erot on myös selvitetty ja bottien & trollien (linkki) lisäksi on esitelty uusi toimija: resonaattori. Halventava nimitys resonaattorille olisi "hyödyllinen idiootti" tai NPC, mutta resonaattori on itse asiassa merkittävä peluri infosodassa. Resonaattori ei itse niinkään tuota sitä propagandaa, vaan levittää omaehtoisesti ja tietoisesti tiettyjä mielipiteitä usein suuremmalle yleisölle. Resonaattori on siis verkoston (linkki) solmukohta, joten heidän hallintansa on avainasemassa infosodassa. Kirjasta tulee selväksi, että Jantunen hanskaa kuinka propaganda (linkki) toimii ja miten sillä on ohjailtu ja ohjaillaan nykyään kansakuntia. Jos siis itse kirjoittaisin asiasta kirjan, olisi se hyvin samankaltainen valtaosassa asioista. Paitsi yhdessä, eli siinä mikä on se "todellisuus" ja mikä joidenkin uskoma "simulacrum" maailmasta.

Hypertodellisuus, joksi Jantunen asiaa kutsuu, poikkeaa nimittäin aika runsaasti siitä mihin olen itse päätynyt. Toki on mahdollista, että olen itse aivan väärässä ja Jantunen oikeassa, mutta puretaan tämän Infosodan hypertodellisuuden lainalaisuuksia hieman auki. On siis täysin itsestäänselvää että länsi on oikeassa ja kaikki sitä vastaan on väärässä. Kaikki siitä lännen tarinasta poikkeava on disinformaatiota joka ei perustu todellisuuteen, eikä sen todistaminen edes kannata koska sehän on itsestäänselvää miten asiat ovat. Asioiden objektiivinen tarkastelu pelaa vain ja ainoastaan vastapuolen pussiin, joten on tärkeä pysyttäytyä turvallisessa oikeassa subjektiivisessa maailmankuvassa, missä EU ja NATO ovat hyviksiä ja Venäjä on pahis. Kyllä, onhan niitä esimerkkejä missä se ei pidä paikkaansa, mutta asioiden suhteuttaminen pelaa jälleen vastapuolen pussiin, eli sitä on vältettävä ja keskustelu ohjattava aina takaisin oikeille raiteille: Venäjän syytä, kaikkihan sen tietää. Venäjän vaaralliset resonaattorit, Bäckman, Molari ja Putkonen huijaavat kaikkia kuulijoitaan kertoessaan lännen ongelmista ja vähättelevät Venäjän osallisuutta kaikkiin maailman ongelmiin. Salaliitot, missä länsi on syyllinen ovat kaikki automaattisesti väärin, siinä kun kaikki salaliitot missä Venäjä on syyllinen ovat totta ilman todisteita, koska niin se nyt vaan on. Tähän hypertodellisuuteen peilattaessa Infosota onkin rautainen faktapaketti propagandasta ja ihmisten manipuloinnista.


Putin, Putin kaikkialla!

Jos ajatellaan, että Infosota olisi se "maailmanluonti" infosota-fantasiakirjasarjalle, voidaan Putinin trollit kirjaa pitää tämän sarjan sankaritarinana, tai ehkä vielä paremmin uhritarinana. Trollikirja nimittäin esittää täsmälleen saman hypertodellisuuden, missä Aro sitten liittolaisineen seikkailee taistellen pahaa Putinia ja hänen kätyreitään vastaan. Heti alkuun täytyy sanoa, että jos Aron kertoma versio siitä "palauteesta" mitä hän on saanut pitää paikkansa, niin hyi helvetti mitä kusipäitä sielä on ollut asialla. En tiedä kuinka eheyttävä kokemus on loppuviimein toistaa kirjoittamalla hyvinkin tarkasti tämä vuosia jatkunut itseen kohdistuva sanallinen "raiskaus", mutta kukin tavallaan. Muiden syyttely ja leimaaminen tosin näyttää myös Arolta sujuvan, joten aivan puhtaasta pulmusesta ei ole kuitenkaan kyse - tämä ei kuitenkaan oikeuta Aroa kohtaan ääliömäiseen käyttäytymiseen, kun sitä oikeaakin kritisoitavaa olisi yllin kyllin. Tosin kirjan ensimmäiset tarinat, joissa pääsankarina ovat muut kuin Aro, osoittaa tarinan sankareiden asenteen hyvin selvästi: lopputulos oikeuttaa keinot. Lännen "hyviksien" on oikeutettua taistella idän "pahiksia" vastaan keinoja kaihtamatta, laista välittämättä. Aivan kuten kunnon fantasiakirjallisuudessa kuuluukin - hyvä on hyvä, paha on paha.

Siinä kun infosota perehtyy, noh, infosotaan, keskittyy Trollit enemmänkin journalismiin, johtuen varmaankin kirjoittajan ammatista. Hyvää journalismia kaivataan, mikä määritetään aiheiden valinnalla ja lähestymissuunnalla: eli väärät mielipiteet on huonoa journalismia samalla kun oikeat mielipiteet on hyvää journalismia. Aro itse myös tietää mikä on totta ja onkin neuvonut somejättejä kuinka heidän pitäisi estää kaikki väärät mielipiteet - häntä kuitenkin kovasti harmitti, ettei hänen neuvojaan noudatettu. Onneksi... Kansalaisjournalismi on myös tärkeässä osassa kirjan sivuilla. Venäjää vastaan oleva on jälleen sitä hyvää kansalaisjournalismia, länttä ja etenkin "salaliittoja", eli lännen suhmurointeja, vastaan kirjoittavat ovat taas hyödyllisiä idiootteja. Tavallisia ihmisiä ei kuitenkaan saa syyllistää koska he ovat vain manipuloituja ja aivopestyjä idiootteja, joiden nimien ja osoitteiden (doxaaminen) levittely voidaan kuitenkin oikeuttaa, koska he ovat pahan asialla! Trollaamiseen kannustetaan, kunhan se tehdään oikeaa vihollista eli Putinia ja hänen kätyreitään vastaan. Mutta koska kyseessä on hypertodellisuus, mikä tahansa käy koska simulaatiossa ei ole oikeita uhreja?

Molemmat kirjat ovat kuitenkin varmoja siitä, että hyvä ja vastuullinen media on tärkeä osa länsimaista demokratiaa ja tarkasti valikoidut päätoimittajat, portinvartijat (linkki), ovat kriittinen osa toimivaa mediaa. Portinvartijoista puhutaankin positiiviseen ja kunnioittavaan sävyyn, silloin kun he ovat osa hyviksien toimintaa, siinä kun esimerkiksi RT:n (Russia Today) ja Vastavalkean vastaava toiminta on halveksuttavaa koska he valikoivat uutisia väärällä tavalla. Tämä sama kaksoisstandardi loistaakin jokaisessa aiheessa molemmissa kirjoissa - kun länsi tekee jotain manipulointia, se on kansan parhaaksi ja kun Venäjä tekee samaa niin se on haitaksi niin kaikille venäläisille kuin ihan jokaiselle ihmiselle koko maailmassa. Jantunen tosin sielä täällä joutuu myöntämään että molemmat osapuolet ovat syyllisiä tiettyihin asioihin, mutta perään huomauttaa että sen osoittaminen keskustelussa pelaa aina pahiksien pussiin, hyi hyi! Saa nähdä keneltä saadaan infosota-fantasiasarjan kolmas osa niin saataisiin trilogia kasaan? Tämä toinen kirja Putinin trolleista kun oli lähinnä surullista luettavaa kiusatun tarinana ja kuinka hän kavereineen pääsi lyömään takaisin.


Strategista viestintää eikä propagandaa

Mutta kumpainenkin kirja oli mielestäni lukemisen arvoinen. Infosota soveltuu propagandaa tutkiville ja Putinin trollit taas journalismista kiinnostuneille, jos ei muuta niin varoittavana esimerkkinä kuinka se takaisin huitominen voi kostautua - molempiin suuntiin. Itse pidin etenkin Infosotaa hyödyllisenä opuksena, sen tuoman "virallisen" terminologian vuoksi. Kritiikki poliitikkojen ymmärtämättömyyttä infosotaa kohtaan oli myös raikas tuulahdus kirjan lopulla, tosin pitää muistaa että hypertodellisuuden sisällä olevat möröt eivät välttämättä ole todellisia uhkia joita pitää huomioida päätöksiä tehtäessä. Mahtaakin olla turhauttavaa puolustaa omaa maata kun päätöksiä tekevä jengi sössii tietämättömyytensä (ja oma lisäys: tyhmyytensä, ideologiansa ja hulluutensa) vuoksi maan asioita vaikka ne ongelmat ihan aikuisten oikeasti jo tiedetään. Kirja puhuikin strategisen viestinnän puolesta, mitä ei tulisi sekoittaa propagandaan. Mitä eroa näillä kahdella sitten on ja mitä se strateginen viestintä edes merkitsee? Tässäpä tulkintani...

Propaganda on pahaa, strateginen viestintä hyvää. Mitä se strateginen viestintä sitten on? Informaatiovaikuttamista, joka kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan. Se varmistaa toimintakyvyn tilanteissa, joissa esimerkiksi paska on osunut tuulettimeen. Strateginen viestintä on ideologista, mutta se ei kuitenkaan ole propagandaa koska strateginen viesintä on hyvää ja propaganda on pahaa. Strateginen viestintä on valtion velvollisuus ja siihen kuuluu tärkeänä osana vuorovaikuttaminen. Tämä vuorovaikuttaminen on Suomessa tosin ymmärretty niin, että sitä kutsutaan maalittamiseksi kun kansa sitä tekee ja ainoastaan se oikea, luotettava media, kykenee antamaan sitä oikeaa palautetta ja vuorovaikutusta. Tosin se vuorovaikutus tarkoittaa samalla sitä, että poliitikot tanssivat kiltisti median pillin mukaan ettei käy kuin Hankamäelle "Totuus Kiihottaa" kirjansa kanssa. Ja ei, en ole sitä kirjaa vielä lukenut joten en ota kantaa siihen lainkaan tässä vaiheessa. Mutta Hankamäen kirja osui tavallaan aivan täydellisesti ajoituksellaan tähän infosota-kirjakaksikon tapaukseen... miksikö?

Kaikki kolme kirjaa joko sanomallaan (infosodat) tai pelkällä olemassaolollaan (Hankamäen opus) kertovat, että on täysin itsestäänselvää, että Suomi kuuluu länteen, eli EU & NATO hyviä, Venäjä paha. Kaikki ne arvot mitä nämä tahot edustavat ovat pyhiä sekä muuttumattomia joten niitä ei saa kyseenalaistaa, koska niin se nyt vaan on ja kaikki kritiikki on vastustajan pussiin pelaamista. Tämä on tietenkin ns. "edistyksellistä sananvapautta" minkä tarkoitus on kieltää kaikki väärät mielipiteet. Tämä täydellinen halveksunta sananvapautta ja itseasiasssa koko oikeusvaltiota kohtaan luulisi nostavan edes lievää keskustelua sielä valtamediassa asti, mutta sitä vaaraa ei onneksi ole koska joka portilla on vartija. Siihen demokratiaan ja sananvapauteen kun kuuluu yhtä vahvasti se "väärä" mielipide, siinä kuin se "oikeakin". Jos ei kykene omaa kantaansa perustelemaan ja vaatii muiden turpien tukkimisen koska "Venäjä siitä hyötyy" tai jokin vastaava peruste, olisi parempi käydä tarkistamassa mitä se sananvapaus oikeasti merkitsee. Kyllä, siihen sananvapauteen kuuluu myös oikeus loukata muita, mutta ei ennakolta estää sitä loukkausta. Ja kyllä, siitä loukkauksesta voi joutua myös vastuuseen, etenkin jos se loukkaaja sattui olemaan väärällä puolella. Näin ei tietenkään oikeusvaltiossa ole, mutta Suomessa on... Mutta moisen sanominen pelaa tietenkin Venäjän pussiin ja rikkoo sitä yhtenäisyyttä, joka on muodostettu strategisella viestin... eikun siis vaan ihan sillä propagandalla. Käytetään asioista oikeita termejä, ristus.