Vanhan median tulevaisuus

Vanha ulos, uutta sisään?

Edellisellä kerralla mediakentän muutoksia pohdittiin uusmedian näkökulmasta, eli mihin suuntaan kansalaisten median kulutus on siirtymässä. Reuters julkaisi asiasta lyhyehkön tutkielman nimeltään "Journalism, Media, and Technology Trends and Predictions 2020", eli journalismin, median ja teknologian trendejä ja ennustuksia 2020. Mukaan osallistui 233 "digitaalista johtajaa" 32:sta maasta ja yhteensä hieman alle 50 päätoimittajaa sekä lähes saman verran isoja mediapamppuja oli mukana tuossa 233:ssa kyselyyn vastanneessa. Arvovaltaista sakkia joiden näkemystä kannattaa kuunnella, oli siitä samaa mieltä tai ei. Suomessa tuosta julkaisusta sekä siinä sivussa tehdystä mediatutkimuksesta ei olla paljoa puhuttu, muuta kuin yksittäisiä "suomalaisten luottamus mediaan on laskenut"-uutisia.

Pikainen vilkaisu tutkimukseen, jossa Suomi on mainittu, kertoo kyllä laskevasta trendistä mediaan luottamiseen. Vai kertooko? Kyllä ja samalla ei niinkään. Yleensä luottamus mediaan on laskussa, mutta luottamus siihen itse käyttämäänsä mediaan on kuitenkin korkealla. Yle huitelee 84% luotettavuudellaan korkeammalla kuin mikään muu, mutta perässä hiihtää paikalliset lehdet ja valtakunnalliset "luotettavan median" lehtijulkaisut. Painettu sana on siis suomalaisille siltikin se kovin juttu ja mitä sielä lehdessä, tai Ylen uutisissa, sanotaan niin kyllä jämpi on niin. Mukana olleet "vaihtoehtomediat" ovat myös lohkaisseet kunnioitettavan 2-3% kannatuksen, mutta ne kuitenkin jäävät wanhasta MV-lehdestä jälkeen.

Vanha media on siis hätää kärsimässä, ainakin numeroiden valossa. Lehdet ei myy, sivustoilla ei käy enää niin paljon väkeä (johtuen osittain boteista, jotka kahlaavat mediaa) ja silti jostain rääpiä se rahoitus toiminnalle. Maksumuurien taakse siirtyminen onkin ollut monelle medialle elinehto, mikä samalla on vähentänyt kävijöitä - ainoastaan ne vannoutuneet lukijat maksavat sisällöstä. Tietosuojan vuoksi evästeiden käyttö on vaikeutunut ja saadakseen luotettavaa tietoa lukijoista, monet sivustot vaativatkin profiilin luomisen - vapaaehtoista omien tietojen luovuttamista. Somejätit ovat siis kaapanneet vallan henkilötietojen ja tätä kautta mainostajien osalta, mikä syö vanhan median osuutta siitä kakusta.


Henkilöitynyt media

Kuka sanoi, ei mitä sanottiin - tässä uusi media on jo osoittanut voimansa ja jos noita pamppuja kuuntelee, nyt tullaan perässä samoille markkinoille. Tavaramerkki on toki tärkeä osa uskottavuutta, mutta se tuttu ja turvallinen ääni naamalla tai ilman on se mihin ollaan vahvasti matkalla. Ennen kuin perehdytään tähän ääneen tarkemmin, on syytä huomauttaa kuinka media on itse alkanut kuvaamaan omaa toimintaansa portinvartijana - ennen kyseinen termi oli enemmän negatiivinen "tiedon panttaaja" mutta nykyään tärkeä ja arvostettu osa hyvää tiedonvälitystä.

Mutta jatketaan äänestä. Kirjoitettu sana on katoamassa, koska ei kenelläkään ole aikaa lukea jotain uutisia (tai blogeja) kun kaikki pitää saada kätevästi omiin langattomiin korvanappeihin. Videoiden ongelma on juuri tässä laitteen sijoittelussa - älyluuria pitää kannatella siinä naaman edessä, mutta korvanappi voi olla huomaamattomasti tykittämässä tietoa aivoihin samalla kun tekee jotain muuta siinä sivussa. Kiireinen elämäntapa vaatii uusia keinoja saada se "tarpeellinen tieto" ja mikäs sen helpompaa kuin se tuttu ja turvallinen podcastin juontaja sen sinulle kertoo? Tietenkin sen portinvartijan hyväksymässä muodossa.

Vanha media siis seuraa jo testatulla polulla pyrkien luomaan omia vaikuttajiaan mediakentälle. Kansan tiedonjano on ehtymätön, joten jokaiselle on tarjottava jotain... mieluusti tarkasti valvotussa paketissa, eikä minkään hörhön podcastin muodossa. Jos siis näiden trendien luojien puheita on uskominen, palaamme takaisin radion valtakaudelle mutta nyt se oma suosikkiohjelma alkaa ja päättyy omalla sormen painalluksella eikä tietyllä kellonlyömällä. Tekstiä siis puheeksi, joko koneen tekemänä tai lempeän satusedän kertomana... vai vaihtavatko mieskuuntelijat päivittäisen propagandan lähteekseen jonkin sensuellin naisäänen, jonka vietteleviä kuvia sitten kadunvarsille laitetaan houkutukseksi? No hyi, eiväthän ne nyt niin tekisi että myyvät uutisia kauniilla naisilla... tai vaikka säätytt... ai niin.


Luotettavaa tietoa?

Mistä itseasiassa median luotettavuudessa on kyse? Itse ainakin luotan täysin nykyiseen valtamediaan - siis siihen, että joka ikinen sielä kerrottu asia on tarkasti tarinan mukaista propagandaa, joka on muovattu juuri yleisölleen sopivaksi. Mutta tästä luottamuksesta ei näihin kyselyihin vastanneet tainneet puhua. Aihe on sen verran tärkeä, että se tarvitsee oman pohdintansa jahka ehtii, mutta tehdään tässä kohtaan jo pieni avaus alueeseen. Mitä luottamusta media haluaa ja mitä se edes tarjoaa yleisölleen?

Yksikään media ei kykene säilyttämään yleisönsä uskollisuutta palata samalle lähteelle, jos se tuottaa jatkuvaa todistettavaa puppua. Siksi valtamedia valikoi tarkasti sen mitä se kertoo ja mitä se ei kerro, koska vain kerrottu pitää olla totta. Paitsi että sen ei tarvitse olla totta vaan faktaa. No mitähittoa, sehän on sama asia? Ei, faktan ja toden ero on merkittävä ja siksi valtamedia käyttääkin faktantarkistajia todistaakseen oman luotettavuutensa. Faktaa voi olla, että se "sejase sanoi niinjanäin", mikä pystytään faktantarkistamaan, mutta totuus voi olla että se sanottu oli täyttä puppua.

Siitä onkin paljon näyttöä, että valtamedia toimii juuri tällä tavalla - vääristellen totuutta mutta kertoen faktoja. Faktoja, mutta tarkasti valikoituna ja tarina sorvattuna täsmälleen yleisölleen sopivaan muotoon. Mutta valtamedia ei ole tässä yksin, vaan sama median "luotettavuus" koskee kaikkea mediaa. Onko siis niin, että luotamme sokeasti haluamaamme mediaan ja vain uskomme mitä meille kerrotaan? Meille ei anneta useinkaan todisteita väitteille, vaan näyttöjä jotka voivat tarkoittaa osoitettua asiaa, mutta ei kuitenkaan todistaa sitä. Sokea usko mihin tahansa lähteeseen on varma tapa tulla harhaanjohdetuksi.