perjantai 27. lokakuuta 2017

Pikaopas Suomi100 medialukutaitoon

Poliitikkojen puheet

Jos yhteenkään nykyiseen valtapuolueeseen kuuluva poliitikko avaa sanaisen arkkunsa, on hyvä muistaa muutama seikka. Poliitikko sanoo ja tekee kaikkensa, että pysyy vallassa tai tulee jälleen valituksi, riippuen kuinka lähellä vaaleja ollaan. Jos poliitikko kuuluu hallituspuolueeseen, hän tulee tekemään täsmälleen kuten käsketään vaikka hän puhuisi mitä tahansa. Oppositiossa oleva taas olisi itse tehnyt tai on jo tehnyt aikaisemmin niitä nyt hallitusta syytteleviä asioita, minkä lisäksi hän tulee myös äänestyksessä painamaan sitä nappia mitä käsketään, sanoi hän mitä tahansa.

Suomalaiseen yksipuoluejärjestelmä, eli hallitus vastaan mukaoppositio koalitio, tulee puheistaan huolimatta tekemään juuri sitä politiikkaa, mitä EU käskee tekemään. Tärkein asia poliitikolle onkin hyvesignaloida omalle oletetulle kannattajaryhmälleen, että tulee ajamaan heidän asiaa nyt ja tulevaisuudessa, vaikkei hänellä ole pienintäkään aikomusta tehdä yhtäkään asiaa mitä lupasi, jos se sotii käskyjä vastaan. Opposition puheiden tarkoituksena on kerätä yhteen hallitusta vastaan olevat tahot, että seuraavalla kierroksella valtaa muka vaihdetaan, vaikka todellisuudessa EU sanelee miten äänestetään.

Jos valtapuolueen jäsen puhuu fiksulta kuulostavaa asiaa, joka kuitenkin sotii oman puolueensa ajavaa politiikkaa vastaan, on muistettava että äänestettäessä tämä rääväsuu puudeli tulee kuitenkin äänestämään juuri kuten käsketään. Pieniä poikkeuksia on toki mahdollista tapahtua, mutta tähän asti kaikki menee täysin EUn suurten piirtojen mukaan, vaikka puheet oppositiossa olisivat kuinka kriittisiä ja hallituksen sisäistä eripuraakin olisi muka taustalla. Jokainen peliin ryhtynyt tietää miten sitä pelataan - sanat on sanoja, käskystä tehdään ja sitten taas selitellään.


Valtamedian "uutiset"

1920-luvulla arvioitiin NY Times lehden etusivun kahdeksasta artikkelista vähintään neljän olevan täyttä propagandaa ja loput tarkkaan valittuja "oikeita" uutisia. Suhde on pysynyt jokseenkin muuttumattomana niistä ajoista lähtien, joten minkä tahansa valtamedian etusivun uutiset ovat 100% käsin valittuja kansan ohjailuun tarkoitettuja asioita. Television uutislähetyksissä peitto on jokseenkin sama, mutta ajankohtaisohjelmiin voi aina joskus eksyä oikeitakin uutisia, tosin pitää aina muistaa että ne uutiset pääsivät lähetykseen aina jostain syystä.

Valtamedia kertoo meille mistä pitää puhua, mitä asioista tulee olla mieltä ja miten asioista tulee tuntea, jos kuvittelet olevasi hyvä kansalainen. Kaikki valtamediaa vastaan puhuvat ovat trolleja tai vieraan vallan agentteja, siinä kun vaihtoehtoisen median eroavat kannat ovat taas salaliittoteoriaa tai humpuukia, koska valtamedian oma asiantuntija niin kertoo ja hänhän sentään tietää asiasta kaiken. Nämä kaikki tiedot vahvistavat ne samat tahot, jotka omistamat median, joten niitä ei voi kyseenalaistaa. Yksikään työpaikkaansa arvostava valtamedian propagandisti ei tule puhumaan työnantajansa käskyjä vastaan.

Valtamedia toimii vallan vahtikoirana siltä osin, että se niittaa käsikirjoituksesta poikkeavat tahot. Yhtäkään "luotettavaa" poliitikkoa tai julkisuuden henkilöä ei valtamedia tule tutkimaan, koska se olisi täysi itsemurha kyseiselle propagandistille. Jos joku (paskan)tärkeä ihminen töppää, on valtamedian propagandistin varmistettava ensin sallitaanko kyseisen henkilön lynkkaus. Ja samoin kuin poliitikkojen kanssa, jokainen propagandisti tietää leikkiin ryhtyessään miten sitä kuuluu pelata... tai sitten ura loppuu tavalla tai toisella.


Mikä on muuttunut entisestä?

Onko poliitikot kierompia kuin ennen ja propagandistit vaihtaneet ne loputkin uutiset propagandaksi? Vai kenties ainut muutos vanhaan on se, että sosiaalinen media on parantanut mahdollisuuksia paljastaa kusetus? Ehkä poliitikkojen ja median hyvä-veli-verkostot ovat kansainvälistyneet, vanhojen naapurien sijaan, jolloin maansa ryöstävän jengin saalista jaetaan pitkin maita ja mantuja sen sijaan että roposet jaettiin ainakin osin vielä omaan maahan. Joka tapauksessa virallinen totuus vuotaa kuin seula ja poliitikkojen ja median vaikeuksista pysyä perässä on vaihtoehtoinen ja sosiaalinen media esimerkkejä pullollaan.

Median valelynkkaukset ovat myös yleistyneet. Kun ennen joku ihminen jonka medialynkkaaminen oli ok, media pamautti kaikki rikokset esille, asiaa puitiin hetken kunnes lynkattava lyhistyi ja sitten ei ihmisestä kuultu mitään vuosikymmeniin. Mutta nykyään melkeintuhmia asioita tekevät ihmiset saavat paheksuntaa ja voivotellaan jälkiviisaiden parissa, samalla kun joka ikinen media toitottaa viikkokausia asiasta - ilmaista mainontaa. Valeoppositiota, koska media on kerta toisensa jälkeen näyttänyt omaavansa entistä terävämmät hampaat. Astut väärille varpaille niin saat hyvästellä urasi julkisuudessa, se on pysynyt ennallaan.

Kaikki media on propagandaa ja aina kun poliitikon suu liikkuu, se suoltaan ulos valikoitua totuutta tai puhdasta valhetta. Näillä ohjeilla selviää 95%+ ajasta, mutta toki aina välillä mediakin puhuu totta tai poliitikko ei valehtele. Kannattaako median luomaa illuusiota yhteiskunnasta ja poliitikkojen sirkusta mukademokratiasta sitten edes seurata? Helpoimmalla pääsee kun ei seuraa, mutta sitten ei tiedä mistä puhua kun ei ole informoitu maailman menosta. Siis ei tiedä mikä on se viimeisin satu mihin tulisi uskoa. Mahotonta meininkiä...

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Rivien tuolla puolen

Rivien välistä

Sanan voimaa usein aliarvioidaan. Ei haukku haavaa tee, totta, mutta sanalla voi sivaltaa syvemmälle ja paljon laajemmin kuin miekalla. Mutta keskitytään tällä kertaa kirjoitettuun sanaan, joka on muuttanut maailmaa jo vuosituhansia nopeammin kuin mikään muu asia. Mahdollisuus kirjata ylös tapahtumia on oikean tiedon levittämisen lisäksi samalla myös mahdollistanut tiedon vääristämisen ja väärän tiedon levittämisen kaikelle kansalla, läpi aikakausien. Voittaja on kirjoittanut historian ja painettuun sanaan on aina voinut luottaa...

Rivien väliin on kuitenkin aina piilotettu viestejä, joko vahingossa tai tahallaan. On se sitten kiertoilmauksia tai mielikuvia, pystyy taitava kirjoittaja piilottamaan tekstiinsä paljon enemmän kuin mitä sanat pelkästään sisältävät. Ongelma on vaan siinä, että kun tämä salainen viesti, johon ei mukaan annettu salausavainta, koetetaan tulkita sitten uudelleen, saadaan lähes yhtä monta tulkintaa kuin on tulkitsijaa. Kenen tulkinta on sitten se oikea? Kirjoittajan, mutta kun sitä ei usein pysty kysymään kun kirjoittaja on saattanut olla kuopattuna jo kauan ennen kuin hänen tekstinsä levisivät kaikkien luettavaksi.

Tavallinen ihminen on kuitenkin mielestään aivan loistava lukemaan sieltä rivien välistä ja tulkitsee tekstit lähes aina oikein. Ei siis ole ihme, että kaikesta voi nykyään vetää herneen nenään kun viesti selvästi oli mikroagressio tai ihan silkkaa vittuilua päin naamaa, vaikkei se itse tekstissä kyllä näkynytkään. Kun kaikki tulkitsevat sanat omalla tavallaan, on useamman sanan peräkkäisen jonon yhtälön summa suuresti poikkeava yksilöstä toiseen. Teksti on joskus kuitenkin vain se pelkkä teksti, ilman mitään piiloviestiä tai useita tulkintoja. Mutta onko sielä sanojen tuolla puolen jotain paljon suurempaa kuin vain ne sanat, jotka ovat kaikkien nähtävissä?


Sanojen tuolla puolen

Useilla sanoilla on jo valmiiksi useita merkityksiä, mutta mitä niistä merkityksistä kirjoittaja alunperin tarkoitti? Saadakseen tämän selville, olisi tiedettävä tekstin kirjoittajan motiivit ja ajatuksen juoksu sillä kirjoitushetkellä, että voitaisiin sanoa varmasti mikä se viestin syvin olemus onkaan. Jos kirjoittajalla oli hyvä tahto ja parhaat aikeet, näyttääkö se teksti ulkoapäin mitenkään erilaiselta kuin jos se oltaisiin kirjoitettu pahansuopaisesti vihaa puhkuen? Usein, kyllä, mutta niitä pienempiä vivahteita ei sinne sanoihin pysty kunnolla usein upottamaan. Vilpitön halu auttaa vaiko pätemistä asiasta joka ei kyllä mitenkään toiselle kuulu? Mitä se lyhyt kommentti someseinälläsi oikeen tahtookaan kertoa?

Kysymällä voi yrittää selvittää mitä se toinen oikeen tekstillään tarkoittaa, mutta jos viestin tarkoitus ei alunperinkään ollut tarkoitettu millään tavalla positiiviseksi asiaksi, myöntäisikö se toinen sen saatikka kertoisi totuuden? Entä oliko se omakaan tulkinta tehty siinä mielentilassa, että viestillä oli pienintäkään mahdollisuutta saavuttaa kuulijansa siinä muodossa kuin se oli tarkoitettu? Sarkasmi ei näy fontissa, kuten ei liioin hyvä tahto tai vilpittömyys. Toisaalta, onko sitä hyvää tahtoa nykyään juurikaan enää edes jäljellä? Kaikki katsovat vain omaan napaansa ja kilpailevat keskenään kaikesta, joten jääkö sille hyvälle tahdolle muita kohtaan edes aikaa?

Onko siis sanojen tuolla puolen enää muuta kuin tyhjyyttä ja kaikki se tahto piilotetaan vain rivien väliin? On, mutta miten sen voisi edes huomata? Kauneinkin tarina ja pisin vuodatus voi olla vain tyhjää itsensä mainostamista, siinä kun lyhyt kommentti voi olla ladattu mitä vahvimmalla tahdolla. Mutta ei kenenkään aika enää riitä tutkimaan joka viestiä, mitä lentelee ihmiseltä toiselle. Ja kykeneekö kukaan edes tulkitsemaan ne viestit, edes ne, jotka vaivautui lukemaan ajatuksella? Yksilöllistä, yksilöllistä ja alati harvinaisempaa taitaa olle se, että kirjoitetusta sanasta saataisiin irti edes murto-osa viestistä mitä kirjoittaja halusi välittää.


Uusi aika

Voidaanko pitää kehityksenä että valtaosa viesteistä on nykyään audiovisuaalisena? Vai onko se kenties taantumusta aikaan, jolloin kylästä toiseen kävi joku kertomassa uutiset kansalle, joka ei kyennyt itse lukemaan? On se kumpaa tahansa, ei kirjoitettu teksti ole katoamassa ihmisten välisessä viestinnässä ihan kokonaan. Saamme siis jatkaa omia tulkintojamme toisten teksteistä vielä pitkään. Tulkintoja, tahallaan väärinymmärtämisiä ja kaiken loukkauksena ottamista voimme siis jatkaa ilomielin, koska voimme lähes luottaa siihen että kaikki negatiiviselta kuulostava on tarkoitettu loukkaukseksi.

Entä jos ajat muuttuisivat ja ihmiset saisivat luottamuksen takaisin toisiinsa? Helppoa se ei tulisi olemaan, niin kauan kuin mitään syytä muutokseen ei ole. Kilpailemme jatkuvasti kaikesta ja kunnon kilpailuun kuuluu jatkuva oman edun valvonta. Yhteistyössä tieto jaettaisiin ja kaikki hyötyisivät, mutta kilpailussa tiedon panttaaminen ja väärän tiedon jakaminen muille on normi. Kun ihmiset eivät kykene sieltä sanojen takana olevaa aietta tahi tahtoa aistimaan, voi paksuinkin valhe mennä läpi niin että heilahtaa. Siihen toki media luottaakin, suoltaessaan jatkuvaa propagandaa kaikelle kansalle.

Sen sijaan että etenemme tukka putkella eteenpäin, pitäisikö vauhtia hieman hidastaa tai jopa pysähtyä välistä miettimään onko suunta oikea? Yksikään vallassa oleva ei tätä suosittele, koska aikakaudella jolloin lähes kaikki tieto on lähes kaikkien saatavilla, hyvin informoitu yksilö on vaarallinen. Jos kaikki jakaisivat vain oikeaa tietoa, hyvällä tahdolla, ei valheet leviäsi niin laajalle. Entä kuinka ne valheet paljastettaisiin? Vapaalla sanalla, paljastamalla se tahto niiden sanojen tuolla puolen. Kantamalla vastuu sanoistaan, mutta samalla ymmärtäen että virheitä sattuu ja niistä tulee oppia. Oppia, eikä tuntea syyllisyyttä läpi koko elämän. Joten... Hyvää tahtoa ja rauhaa päälle maan toivottaen, allekirjoittanut.

torstai 19. lokakuuta 2017

Faktaa vai Totta?

Kuulostaa samalta...

Fakta ja totuus kuulostaa monen korvaan samalta asialta, mutta faktaa kuitenkin on etteivät ne tarkoita samaa asiaa. Sanan voimaa käytettäessä olisikin tärkeää puhua asioista niiden oikeilla nimillä, jolloin sekaannuksia ei tulisi. Fakta eli tosiasia on havainnoijasta ja tulkitsijasta riippumaton asia. Totuus on taas filosofian alaa, missä asiaa voidaan tulkita jokainen omalla tavallaan. Joku asia voi olla totuus, vaikka siitä ei tiedettäisi yhtäkään faktaa.

Tätä kikkailua media käyttää jatkuvasti hyväkseen, hämärtäen sitä totuuden ja faktan rajaa. Murtaakseen valtamedian luoman illuusion informaatiotulvasta pitäisi ihmisen kyetä erottamaan faktat ja mielipiteet. Vaikka median ulos antama informaatio olisi täynnä faktoja, voi koko annettu tarina olla hyvinkin kaukana totuudesta. Median luoma sirkus faktojen ympärille onkin oma taiteen lajinsa, missä propagandistit kisaavat siitä kuka pystyy toimittamaan eniten propagandaa vähimmillä faktoilla kansalle.

Faktaa voi olla uutisessa esimerkiksi se, että joku jossain väittää nähneensä asian X. Faktaa voi olla, että nimetön lähde väittää asian olevan Y. Mutta kun uutinen kertoo totuutena, että X ja Y on asian laita, on faktat sekoitettu tarinaan ilman totuuspohjaa. Faktantarkistaja antaa uutiselle täydet pisteet, koska faktat olivat oikein - siksi moista median propagandakoneiston osaa ei kutsutakkaan totuudentarkastajaksi. Onkin siis faktaa, että suuri osa median uutisten faktoista on faktaa, mutta myös valtaosa median sanomasta on puhdasta propagandaa jonka totuus täsmää ainoastaan virallisen totuuden määritelmien kanssa.


Faktanluontia

Että virallinen totuus perustuisi faktoihin, on niitä luotava tarvittaessa. Tiede on hyvä esimerkki faktojen luomisesta. Jos jokin asia pitää todistaa, vaikkapa että tupakointi on terveellistä, ostetaan tutkimus joka niin toteaa. On siis faktaa, että tutkimus sanoi että tupakointi on terveellistä. Nyt saatiin fakta uutisen pohjalle ja siihen päälle voidaan luoda omat mielikuvat, eli propagandan. Vaikka löytyisi tuhat tutkimusta jotka kumoaisivat alkuperäisen tutkimuksen, niitä ei vaan koskaan tuoda julkisuuteen ja näin virallinen totuus perustuu kaikkien tietämiin faktoihin. Vasta kun riittävä määrä faktoja puhuu alkuperäistä tarinaa vastaan ja alkuperäinen tarina on lypsänyt riittävästi hilloa kansalta, voidaan järjestää uusi sirkus jossa faktoja korjataan.

Mutta monesta asiasta ei ole tutkimuksia tai ne ovat kertoneet vääriä tuloksia, tarvitaan uusia keinoja luoda faktoja. Nimettömät lähteet ovat valtaamassa mediaa faktoillaan, jotka aivan sattumalta tukevat aina virallisen totuuden kantaa. Sopivia faktoja tuottavia palveluita on ilmaantunut ympäri maailmaa, jotka tuottavat juuri halutunlaista faktaa mediakäyttöön. Lähi-idän tapahtumista kertovia uutislähteitä on arvosteltu puolueellisen ja virheellisen tiedon välittämisestä, mutta heidän tuottamia faktoja levitetään laajasti ja niihin perustetaan suuri määrä tarinoita jotka perustuvat faktoihin. Faktaa toki on että tuotettu fakta on valhetta, mutta kun kerrotaan että "sejase sanoi että Z", on faktaa että Z sanottiin mutta Z on ihan täyttä valhetta.

Jos ei faktaa onnistuttu tieteellä tai nimettömällä lähteellä passelisti luomaan, voidaan aina ottaa käyttöön asiantuntijat. Kun asiantuntija jotain sanoo, sen täytyy olla totta... tai niin ainakin monet uskovat. Mutta on vain faktaa, että asiantuntija sanoi jotain. Tätä sanottua sitten käytetään propagandassa kuten se olisi totta, vaikka kyse on vain asiantuntijan mielipiteestä asiasta. Jos tarvitaan vahvempi fakta, kerrotaan sen olevan konsensus tutkijoiden/asiantuntijoiden/vastaavien keskuudessa. Montako sitten konsensukseen tarvitaan? Kaikki jotka saavat äänensä kuuluviin olivat samaa mieltä... ja kun ääneen päästettiin vain haluttu kanta, saatiin lähes yksimielinen konsensus asiasta ja se on fakta.


Hetkonen, mihin se totuus jäi?

Pieniä palasia totuudesta pääsee aina mediaan, mutta informaatiotulvan alla osien poimiminen ja kasaaminen kokonaisuudeksi on lähes mahdoton tehtävä. Koska media valikoi aina tarkasti mitä faktoja julkisuuteen päästetään, jää suuri osa faktoista kokonaan kertomatta. Totuuden kasaaminen vain osasta faktoista ei ole yleensä edes mahdollista, mutta kuitenkin kaikki "hyvät ihmiset" vaativat aina todisteita siitä mikä se totuus on asiasta. Totuudeksi kelpaa ennemmin muutamista tarkkaan valituista faktoista kasattu tarinan kyhäelmä, joka vuotaa kuin seula mutta on silti se totuus "hyvälle ihmiselle".

Kaikki media on propagandaa, se on fakta. Valtamedia kertoo virallisen totuuden mukaisen tarinan, se on fakta. Jos fakta jätettäisiin vain palaksi informaatiota, se voitaisiin todentaa ja lopulta kertoa sen olevan totta nykyisillä tiedoilla. Koska tiede löytää uusia asioita jatkuvasti, ei ole ollenkaan varmaa että nykytieto asioiden laidasta on totta 20 vuoden kuluttua. Epävarmuus asioista ei kuitenkaan myy eikä saa klikkauksia, joten asiat on kerrottava aina tarinana joka (muka) perustuu faktoihin. Valheellista tarinaa joka perustuu valheellisiin faktoihin pidetään kuitenkin monasti totuutena, koska kaikkihan sen tietää miten asia on koska niin on aina opetettu.

Karu totuus ja kylmä fakta on kuitenkin se, että elämme rankasti kaunistellussa illuusiossa, missä faktoja luodaan tyhjästä kertomaan kansalle miten heidän tulee ajatella. Henkilökohtainen totuus muodostuu uskomuksista, joiden todenperäisyys vaihtelee suuresti. On siis faktaa että henkilökohtainen totuus vaihtelee yksilöittäin. Mikä sitten on oikeasti totta? Fakta on, ettei sitä kukaan tiedä. Voidaan vain uskoa, että jokin asia on riittävän totta että siihen voidaan perustaa muita asioita. Mutta entäpä kaikki ne ihmiset, jotka uskovat valheen olevan totta vaikka faktat kertovat toista? Niin... kenen faktat sitten ovat totta...? Faktaa on, että totuus on filosofian alaa.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Leipää ja Sirkushuveja

Koko kansan huvit

Kun hommat menee päin prinkkalaa, voi niitä joko yrittää korjata tai sitten vain peittää näkyvistä. Teippi varoitusvalon päälle ei ehkä korjaa sitä "tarkista moottori" lampun varoittamaa ongelmaa, mutta kun ongelma on poissa mielestä, kaikki on hyvin. Länsimainen tyyli ongelmien hoitamiseen on uusien ongelmien luominen vanhojen päälle ja huomion ohjaaminen jonnekin aivan muualle. Suomessa leipä on jonotettava itse, media hoitaa sirkuksen kotiin asti. Jokaiselle on siis löydyttävä jotain sopivaa...

On se sitten uusi kausi tanssii lehmien kanssa tai asennevammaisten aitajuoksu, löytyy nykyisestä mediatarjonnasta (lähes) kaikille jotain. Suurilla urheilutapahtumilla saadaan yhdistettyä kilpailun hurmio ja huomion ohjaus samalla kertaa, joten ei ole ihme että kisojen aikana on lähes mahdotonta välttyä jostain lähteestä pulppuavaa hehkutusta. Jos ei itse kisat kelpaa, voi aina valittaa asiasta muille tai keskittyä seuraamaan jotain muuta viihdettä sen aikaa kun odotellaan että kisat loppuvat.

Jos ei urheilu niin viimeistään viihde ja uutiset saa kansan kokoontumaan median ääreen, valmiina aivopestäväksi. Pelkkä huomion kiinnittäminen muualle ei olisi kustannustehokasta, mutta kun mukaan liitetään aivopesu niin yhteisvaikutus on paljon tehokkaampi. Näin saadaan yhteiskunnallisista asioista vähemmän kiinnostuneet pidettyä aisoissa, mutta osa haluaa päästä lähemmäksi sirkusta. Tarvitaan siis jotain, millä saadaan kansa tuntemaan olevansa osa päätöksentekoa. Leikkimielisesti demokratiaksi joskus kutsuttu aikuisten hyvävelikerhon kokoontumisajo, eli politiikka.


Sirkus lähti, pellet jäi

Kaikkihan sen tietää että äänestämällä voit vaikuttaa, samoin kuin että eduskuntatalon paikalla oli joskus sirkusteltta. Toinen näistä väitteistä (saattaa) pitää paikkansa kun taas toinen on täyttä illuusiota. Suomessa vallassa oleva edustuksellinen demokratia ei ole demokratiasta eli kansanvallasta kuullutkaan. Pienin piirin pyörittämä kusetus, jota saa mediasta seurata kuin surkeinta reality-sarjaa, on valveutuneen kansan sirkushuvi.

Sirkus toimii näin: äänestäjät saavat valita passelit puhuvat päät, eli pellet, vaaleissa puhumaan läpiä päähänsä. Puoluekuri vaimentaa liian kovaääniset pikkupellet että isot pellet, eli puheenjohtajat, saavat antaa lausuntoja. Puolueet on valmiiksi jaettu mediassa hyviksiin ja pahiksiin, että jokainen äänestäjä voi samaistua haluamaansa puoluekuvaan. Käytännössä sillä ei ole mitään väliä, koska vallassa sillä hetkellä olevat ja "oppositio" ovat samoissa ohjaksissa. Yksittäiset poliitikot voivat puhua hyvinkin järkeviä tai ihan täyttä tuubaa, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä koska tärkeistä asioista äänestettäessä kaikki menee käsikirjoituksen mukaan.

Soini demonstroi hienosti miten valeoppositiota johdetaan vuosikausia. Kun aika oli sopiva, annettiin ihmisille valinta jatketaanko samaa menoa vai vaihdetaan uusi tirehtööri pitämään pikkupellet kurissa puolueen sisällä. Tämä entisten Persujen jako hyviin uuvatteihin ja pahoihin natseihin olikin loistava veto jakaa suunnilleen samaa mieltä olevat tappelemaan toisiaan vastaan, samalla kun molempia puolueita viedään kuin pässiä narusta johdon osalta. Koska eihän se sama kusetus nyt voisi toimia toistamiseen, joten Halla-aho on oikeasti tosi hyvä jätkä? Juu juu, ei tietenkään, kaikki on hyvin, globalisti isänmaallisten johdossa - mikä voisikaan mennä pieleen?


Entäs ne loput?

Että sirkus toimisi kunnolla, olisi kaikki saatava mukaan. Nyt on saatu noin 99% kansasta jo vedätykseen mukaan, mutta mitäs niille lopuille tehdään? Heitetään eteen 5kpl erilaista 10.000 palan palapeliä ja kerrotaan niiden olevan samaa tarinaa. Syötetään niin oikeaa kuin virheellistä tietoa joka tuutista, bluffaten ja tuplabluffaten... Ja lopuksi annetaan hyvien ihmisten hoitaa se "debunkkaus", että ei missään vaiheessa kansalaiset tekisi yhteistyötä. Jos tämä kaikki kuulostaa jo hieman tutulta, olet jo vaarallisen lähellä (tai jo perillä) illuusion luomasta maailmastamme.

Emme siis voi tältä sirkukselta välttyä, paitsi muuttamalla erakoksi johonkin korven keskelle. Moni valitseekin sen helpon tien ja "nauttii" sirkuksen antimista, unohtaen kaiken muun. Toiset taas kaivautuvat syvälle illuusioon, koettaen löytää totuuden jostain sieltä syvältä. Oli suhtautumistapa mikä tahansa, on ongelman tiedostaminen ensiaskel sen ratkaisemiseksi. Tiedon vapaa välitys eli sananvapauden vaaliminen on nähdäkseni kriittisessä asemassa koko vyyhdin perkaamisessa. Vai odotammeko vain että paska osuu tuulettimeen oikein kunnolla?

Sopiva määrä tarkkaan valittua sirkusta yhdistettynä oman elämänsä laadun parantamiseen voisi ratkaista monen ihmisen ongelmista suuren osan. Kukkarolla äänestäminen, oman ruuan ja lääkkeiden kasvatus ja valmistus, pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus kun riittävän moni kieltäytyy leikkimästä sirkuksen tirehtöörien pillin mukaan. Tiedon levittäminen kaikelle kansalle ja illuusion paljastaminen on myös tärkeä osa ratkaisua, mutta moniko sirkuksessa täysillä mukana oleva onkaan valmis kuulemaan että häntä on huijattu? Missä kohtaa katsomoa sinä istut?

perjantai 13. lokakuuta 2017

Valtamedian murtaminen

Vaihtoehtomedialla?

Valtamedia ohjaile ihmisten käyttäytymistä ja etenkin puheenaiheita erittäin tehokkaasti erilaisin propagandan keinoin. Koska sosiaalinen media ja valtamedia ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa, on niiden saumaton yhteistyö välttämätöntä illuusion ylläpitämiseen. Valeuutisista pelotellaan ja Venäjä on kaiken pahan takana, kertoo uutiset, mutta se pahuus löytyy kyllä paljon lähempää (jos jätetään isot pelurit huomioimatta). Vaihtoehtoisia medioita yritetään ajaa pois sosiaalisesta mediasta, mukaan lukien myös pikkutekijät jotka paljastavat valtamedian valheita.

Ajatus siitä, että vaihtoehtoinen media kykenisi haastamaan valtamedian on kaunis, mutta ikävä kyllä hyvin epätodennäköinen. Oikeasti omaa tuotantoa tai ulkomailta kaiveltua virallisen totuuden sivusta puhuvaa asiaa julkaisevat mediat ovat pieni marginaaliryhmä, mutta nähdäkseni tässä on kuitenkin se avain ongelman ratkaisuun. Julkaisuja jotka paljastavat valtamedian valheet löytyy runsaasti ja niitä luetaan jo huomattavan paljon, mutta ne omalta osaltaan tekevät ehkä jopa hieman karhun palvelusta valtamedian kaatamiseksi. Miksikö? Hehän paljastavat valtamedian valheita...

Kyllä, paljastavat, mutta valtamedian ehdoilla. Kun virallinen totuus ulostaa tavallista soopaansa, he tietävät varmasti että ainakin jotkut tarttuvat näihin syötteihin ja lähtevät oikomaan asioita. Asiasta puhutaan entistä enemmän ja kansaa jaetaan hyviin (uskovat valtamediaan) ja pahoihin (uskovat vaihtoehtomediaan) ihmisiin. Kovaa pauhaamista suuntaan ja toiseen, saadaan vihapuhetta lööppeihin asti ja ennen kaikkea: keskitytään johonkin valtamedian valitsemaan tärppiin. Kuka ne aiheet valitsee ja miksi onkin se tuhannen taalan kysymys. Mutta ei kysytä nyt sitä, vaan mietitään mitä asialle voitaisiin tehdä...


Itsenäisellä medialla?

Jos kansa olisi oikeasti vallassa, tulisi kansan ääni myös kuuluviin valtamediassa. Näin ei kuitenkaan ole, joten median tuottama propaganda on tarkkaan valikoitua palvelemaan vallassa olevien tarkoitusperiä. Puolueettomalle, itsenäiselle ja vapaalle medialle olisikin Suomessa suuri kysyntä. Media joka tutkisi asiat itse ja tekisi omia juttuja, sen sijaan että reagoitaisiin valtamedian propagandaan. Kun uutisen on kerran kuullut, mieli tuppaa muistamaan sen alkuperäisen ja maalaa sen tarinan uskottavammaksi kuin minkä tahansa sitä seuraavan korjauksen tai muutoksen.

Täysin puolueetonta mediaa on tuskin mahdollista edes olla, koska joku ne leivät maksaa ja sen mukaan laulut on laulettava. Verovaroin tuettu puolueeton media toki olisi yksi vaihtoehto, mutta Ylen tapauksessa ei paljoa kauemmaksi puolueettomasta mediasta enää pääsee. Olisiko ratkaisu sitten vain kieltäytyä puolueellisten julkaisujen kuluttamisesta? Jos ei Yle saisi klikkejä uutisiinsa, muuttuisiko tyyli? Tuskin, koska rahoitus on taattu ja ohjaus ylhäältä on vahvaa. Mainosrahoitteisen median tyyli voisi ehkä muuttua jos riittävän moni kieltäytyisi tukemasta valheita levittäviä medioita.

Tämä uusi mikälieolikaan mediajulkaisu, joka on eliitille ilmainen ja rahvas joutuu sen julkaisuista maksamaan on loistava esimerkki itsenäisestä mediasta, joka on vapaa levittämään juuri haluamaansa propagandaa tarkasti valitulle joukolle. Nyt ei tarvitse enää vaivautua lukemaan Ylen moskansekaista uutisointia vaan voi suoraan lukea tärkeistä asioista ja miten niistä tulee ajatella ollaksesi hyvä (paskan)tärkeä ihminen. Samaa sarjaa on tietysti kaikki eri poliittisten puolueiden propagandapläjäykset, mutta se koko kansan uutispalvelu vieläkin puuttuu.


Vaiko ilman mediaa?

Jos et seuraa uutisia, et ole informoitu. Jos seuraat pääuutisia, olet disinformoitu. Olisiko se paras vaihtoehto sitten lopettaa uutisten ja "tärkeiden" ajankohtaistapahtumien seuraaminen kokonaan? Jutunjuurta olisi hieman hankalampi ehkä löytää täysin tuntemattomien kanssa, mutta se ei välttämättä Suomalaiselle ole edes niin suuri ongelma. Ehkäpä se paras keino olisikin keskittyä vaikka siihen omaan elämään ja lähipiiriin? Onko sillä edes mitään merkitystä mitä maailmalla tai edes jossain muualla päin Suomea tapahtuu? Jokainen miettikööt vastaukset oman tilanteen mukaan...

Varmaa kuitenkin on että valtamediaa seuraamalla oppii lähinnä vain yhden totuuden joka on maalattu median puolesta sellaiseksi kuin median omistajat & ohjaajat tahtovat. Jos ei uutisia seuraa, ei tiedä mitä maailmalla tapahtuu ja kun uutisia seuraa, ei tiedä mitä maailmalla oikeasti tapahtuu kuitenkaan. Vaihtoehtoinen media osaa kertoa yleensä hieman eri suunnasta katsoen samoista asioista kuin valtamedia, mutta vain omia juttujaan kirjoittava vaihtoehtomedia kertoo asioista mitä joku ei halua sinun tietävän. Kertooko se vaihtoehtomedia sitten totuuden julkaisemistaan asioista? Vaikea sanoa...

Voisikin sanoa että kusessa ollaan joka tapauksessa. Joka suunnalta tuleva informaatioähky varmistaa ettei kukaan tiedä varmasti oikein mistään mitään, on hyvin hankala sitä omaa maailmankuvaa kasata niin että siinä olisi tolkkua. Siksi onkin niin paljon helpompaa valita vain yksi tietolähde ja mennä sen mukana. Luotettava ja puolueeton tietolähde olisikin tarpeeseen, mutta kuka sen oikein tekisi saatikka rahoittaisi? Ehkä joukko rehellisiä ja luotettavia journalisteja löisi hynttyyt yhteen ja kertoisi missä mennään? Vai onko nykyään luotettava journalisti samanlainen oksymoron kuin rehellinen poliitikko tahi halpa ja hyvä tuote?

torstai 12. lokakuuta 2017

(Ruoka- ja Lääke)Tieteen harhakuvitelma

Melkein, mutta samalla ei likikään

Hiljattain törmäsin vertaukseen, missä selitettiin ettei ole olemassa montaa eri tiedettä kuten itämainen lääketiede ja vastaavat, vaan on olemassa vain yksi tiede ja sen takia vaikkapa lentokoneet lentävät paikasta riippumatta. Päällisin puolin väite kyllä pitää paikkansa että tiede joko on tai ei, mutta vertaus lentokoneeseen nyrjähti niin pahasti että asia vaati hieman miettimistä. Muut kuin länsimainen lääketiede on kehittynyt vuosituhansien aikana ja vaikka tiedon löytämiseen ei ole käytetty mikroskooppia, ei tätä saatua kokemustietoa tulisi pyyhkäistä olemattomiin sen takia ettei siitä ole "tieteellistä näyttöä", eli vertaisarvioitua tutkimusta.

Jos lentokoneen rakentamiseen käytetty tiede olisi samaa tasoa kuin nykyinen lääketiede, oli tilanne jotenkin tähän malliin... Viidestä koneesta keskimäärin yksi pääsee määränpäähän. Useimmat koneet jäisivät kentälle ja osa räjähtäisi kappaleiksi lähdön aikana tai kesken lennon. Rikkoontunut siipi osattaisiin kyllä korjata pääosin, mutta johdotusta ja polttoainejärjestelmään tulleita vahinkoja siinä siivessä osattaisiin paikata vain osittain. Ohjaamossa syttyneitä varoitusvaloja ei kukaan oikein tiedä, mutta jos laittaa teipin päälle niin se ei häiritse. Ongelmat kyllä tiedettäisiin, mutta niitä ei korjausfirman tarvitse kertoa koska se haittaisi bisnestä.

Lentokoneen tekniikka perustuisi laboratoriossa pienoismalleissa toimiviin ratkaisuihin, joten paperilentokone olisi yhtenä vaihtoehtona. Jonkin aineen lisäämisen vaikka runkomateriaaliin jälkeen tutkittaisiin muutamaa asiaa, mutta kukaan ei edes yrittäisi tutkia sen vaikutusta kokonaisuuteen. Lyijystä tehty kone on hyvin turvallinen säteilyä vastaan, tosin se ettei se muuten kyllä lennä tai vaatii moninkertaisen määrän voimaa noustakseen ilmaan on vain sivuhuomautus. Ankaraa yleistystä? Totta hitossa, mutta räikeimmät ongelmat saattoi jo joku huomata.


Mistä tätä ajetaan?

On hyödyllistä tutkia miten joku aine reagoi johonkin. Tuloksista voidaan myöhemmässä vaiheessa kehittää jotain, mutta tiede kaikessa viisaudessaan on (tahallaan) unohtanut yhden pienen asian: ihminen ei ole kone. Ihminen on tajuttoman monimutkainen, ajatteleva olento, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Muutama tieteellinen tutkimus ei ole edes pintaraapaisu, kun taas sadan sukupolven kokemus jostain asiasta voi antaa hieman suuntaa sille "oikealle tieteelle" mitä kannattaisi ehkä tutkia.

Ihminen joka kuvittelee tietävänsä miten ihminen oikeasti toimii onkin pahasti hakoteillä. Tiede voi antaa todennäköisyyksiä jonkin asian toimivuudelle tai haitallisuudelle, mutta omalla hengellä lottoaminen ei tulisi monelle mieleenkään. Paitsi että useat niin tekevät ja antavat vielä vastuun siitä lääkärille/ravintoterapeutille, minkä jälkeen voi itse tyytyväisenä pelata venäläistä rulettia omalla hengellään ja kun jotain menee pieleen, niin onhan se "ammattilainen" sentään joka kantoi sen vastuun? Paitsi että ei ole, koska ammattilainen teki virallisen totuuden mukaisen ohjeistuksen antamat temput ja vastuu katosi kuin tuhka tuuleen.

Jos "vaihtoehtoinen" hoitaja tekee jotain ja hoidettava kuolee, on syynä puoskarointi. Kun laillistetun terapeutin hoidossa joku kuolee, syy oli taudissa tai jossain, mutta ei terapeutissa kun kaikki tehtiin ohjekirjan mukaan. Mutta kun ihmisellä ei ole ohjekirjaa mukana maailmaan tullessaan (tai sitten olen hukannut omani, en tiedä), on outoa että rahan sanelema ohjekirja (eli esim. hoitosuositukset) tietää miten ihminen toimii. Ainoastaan ihminen itse tietää mitä tuntee, kaikki mittaukset ja kokeet kertovat sillä hetkellä olevan tilanteen numerojen valossa, mikä usein ei kerro yhtikäs mitään ihmisen tilasta.


Yhteisvoimin

Kun sukupolvien kokemus kertoo jostain, voisi tiede yrittää selvittää miksi asia niin on. Koska jokainen ihminen on yksilö ja jokainen "vaiva" täysin yksilöllinen, ei se kokemuskaan tietenkään pysty sen parempaan kuin "tämä yleensä toimii" veikkaukseen. Koska emme pysty kaikkea mittaamaan saatikka ottamaan huomioon, on paraskin veikkaus mikä mättää ja miten sitä hoidetaan vain jokin todennäköisyys asialle. Ja ne pienet, huomaamattomat asiat ja täysin sattumanvaraiset asiat ovat monasti syynä myös siihen, miksi ne lentokoneetkin joskus tippuvat taivaalta.

Tieteen itseään korjaava luonne auttaisi, jos se oikeasti tapahtuisi kuten kuuluukin. Mutta kun raha pääsee tieteeseen mukaan, ei virheitä korjata ennen kuin niistä on ensin saatu maksimaalinen hyöty. Konsensus vaikkapa ravinnosta on vain harha, jota pönkitetään suurella määrällä mainosrahaa. Tutkimuksia jotka todistavat Suomen viralliset hoito/ravintosuositukset virheelliseksi löytyy läjäpäin, mutta konsensus säilyy koska kaikki tietävät mitä tapahtuisi jos virallinen taho myöntäisi oikean laidan: meille valehdellaan jatkuvasti, koska sillä tienaa niin paljon enemmän... niin mistä valehdellaan? Kaikesta.

Terveelliset ruokailutottumukset suojaisivat kansaa suurelta osalta sairauksista. Kuitenkin poliittisista syistä kansaa myrkytetään väärillä ohjeistuksilla niin ravinnon kuin lääketieteen suunnalta, aiheuttaen paljon turhaa kärsimystä voittojen maksimoimiseksi. Kuka sitten tietää sen "totuuden" asioista? Ei kukaan, koska ihminen on liian monimutkainen olento yhteen totuuteen mahtuvaksi. Jos oma "fiilis" on hyvä mutta labratulos näyttää päin prinkkalaa, onko syytä huoleen? On ja ei, koska ei voi tietää mistä jonkun arvon nykytieteen määrittelemä virheellisyys johtuu. Paska fiilis mutta arvot kohdalla on siltikin paska fiilis ja varma merkki siitä että jokin mättää. Usko siis itseäsi, mutta neuvoa ja vinkkiä voi kysyä niiltä jotka jotain asiasta tietävät - kunhan muistaa että paraskin veikkaus on silti vaan veikkaus.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kuinka media luo propagandaa

Mitä halutaan kansan ajattelevan

Kuvitellaan tilanne, missä vallassa olevat haluavat myydä kansalle haitallisen mutta itselle hyvinkin hyödyllisen asian. Ennen ehkä osa vielä uskoi mitä vaikkapa ministeri asiasta kertoo, mutta nykyään se on media joka kertoo miten tehdään. Media määrää mistä kansa puhuu, joten kuka omistaa median, omistaa kansan mielipiteen. Tämä haitallinen asia voi olla nykyään melkein mikä tahansa, koska kansa on jo valmiiksi indoktrinoitu. Pitää myös muistaa, että asiaa voidaan tehokkaasti myydä myös aiheuttamalla ongelmia joiden vastareaktiona haluttu asia tapahtuu (esimerkiksi vihapuhe).

Ensiksi tarvitaan tunteisiin vetoava tarina, jonka todenperäisyydellä on vain vähän merkitystä. Asian puolesta puhuvat "faktat" ovat eduksi, mutta niitä voidaan tarvittaessa keksiä lisää "tieteen" keinoin, eli maksamalla tutkijoille sopivista asioista. Tunteet ovat kuitenkin se suurin keskittymistä vaativa asia ja vahvojen tunteiden luomiseen on tiede käyttänyt jo yli 100 vuotta aikaa tutkiakseen miten se voidaan tehokkaimmin tehdä. Hätää kärsiviä lapsia, pelottavia natseja vai kauniita ja menestyviä ihmisiä - riippuen halutusta asiasta, valitaan haluttu reaktio. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen, joten vanhat keinot toimivat edelleen ja kun sosiaalinen media tunkeutuu joka kolkkaan, on vahva tunnereaktio valtaväestössä valmiina tarttumaan syöttiin.

Tarina, jonka media rakentaa asian puolesta on oltava siis tunteisiin vetoava, mutta myös riittävän yhtenäinen. Asiantuntijoita voidaan marssittaa yksi toisensa jälkeen todistamaan että "on se niin", samalla kun kaikki asiasta toisin ajattelevat mustamaalataan. Riippuen kuinka paljon itse tarina perustuu valheeseen, joudutaan tarinan aukoille keksimään uskottavalta kuulostavia selityksiä. Jälleen sillä ei ole juurikaan merkitystä pitävätkö ne selitykset paikkaansa vai ei, kunhan ne tulevat oikeasta lähteestä ja riittävän usein toistettuna. Professori senjasen yliopistosta bloggaa asiasta ja valtamedia toistaa papukaijan lailla ilosanomaa - täytyyhän asian niin olla.


Uskomukset uusiksi

Toisto, tunteet, yhdenmukaisuus, uskottavuus ja sosiaalinen paine liitettynä haluttuun tarinaan pystyy hitaasti muokkaamaan pinttyneimmänkin uskomuksen. Sosiaalinen media onkin siitä loistava väline, että "tavalliset kansalaiset" voivat jakaa omia tarinoitaan kuinka hyvä tämä propagoitu asia oikein onkaan ja kuinka onnelliseksi he ovat tulleet sen ansiosta. Ihmiset alkavat uskoa pieniin osiin sitä tarinaa ja hyvinä ihmisinä toistamaan kuulemaansa, omiksi sanoikseen pukemalla tai muiden tarinoita jakaen. Joka suunnalta sataa yläpeukkua kun hyvesignaloi "oikean asian" puolesta, työpaikka taas voi olla vaarassa jos olet eri mieltä.

Että propagandapeitto olisi kyllin laaja, on tarinan epäilijät ja vastaan puhujat otettava myös huomioon. Helpoimmillaan hyvin indoktrinoitu kansa puolustaa itse tätä tarinaa luullessaan tekevänsä "oikein", mutta jos lähtökohtaisesti tarina vuoti kuin seula, joudutaan käyttämään hieman eri tekniikoita. Vastapuolen mustamaalaus puree tiettyyn pisteeseen saakka, mutta usein tehokkaampaa on luoda kontrolloitu oppositio, jota sitten ohjataan haluttuun suuntaan pois itse asian ytimestä jos on sattunut käymään niin huonosti että tarinan juoni on ainakin osin paljastunut. Useimmiten ei tarvitse muuta kuin viittoilla eri suuntiin ja katsoa tarttuuko oppositio tärppiin, vieden huomion pois itse asiasta.

Propaganda onnistuu myös luomaan runsaasti jännitteitä eri tavalla asiaan suhtautuvien kesken. Keskenään riitelevää kansaa on helppo ruokkia halutulla informaatiolla niin että se oma asia saa edetä halutulla tavalla. Ihmishenki ei näissä peleissä ole minkään arvoinen ja hieman verta levitettynä katukivetykseen on vain hyvää mainosta. Ihmismieli on myös kovalla koetuksella kun joka suunnasta kerrotaan mitä pitäisi ajatella ja miten tuntea mistäkin asiasta. Vähemmästäkin sekoaa polla ja nykytrendin mukaan puhutaan ilmiöstä radikalisaationa. Halutun asian puolesta fanaattisesti paasaava ei tosin ole radikalisoitunut vaan on aktivisti...


Kaikki media on propagandaa

Propaganda on "vain" mielipidevaikuttamista ja ihmisten ohjailua haluttuun suuntaan. Sanaa ei nykyään käytetä kuin negatiivisessa mielessä, eli Venäjä käyttää propagandaa siinä kun Yle informaatiovaikuttaa. Kutsui asiaa miksi haluaa, on kaikki media tavallaan propagandaa. Esiin tuotu informaatio halutaan omien tarkoitusperien takia kansan tietoisuuteen. Miten ja mistä asiasta siis media kertoo on ainakin osittain hyvin tarkasti valittua. Jonninjoutavaa tauhkaa taas on hyvä syytää väliin ettei se oma agenda loistaisi niin suoraan läpi, kuten luotettava mediamme tekee.

Koska toistaminen on tehokas tapa saada viesti "uppoamaan", on tämäkin kirjoitus vanhan toistoa hieman uudesta kulmasta katsottuna. Propagandaa siis, tarkoituksena saada ihmiset huomaamaan propaganda. Pelkkä huomaaminen ei vielä propagandalta suojaa, mutta jos ei sitä edes huomaa, voi olla aika varma että viesti uppoaa perille asti huomaamatta. Tietyn propagandan seuraaminen tulisikin olla oma päätös, eikä ulkoa pakotettu vaikkapa sosiaalisen paineen sanelemana. Kun tietoisesti seuraa median sanomaa, voi sieltä välistä koettaa onkia muutaman tiedonjyväsen kaiken sen tarinan joukosta.

Median propaganda on kuitenkin tullut jäädäkseen ja siihen ei tavallinen tallaaja voi vaikuttaa. Lompakolla äänestämällä voi kaupallisen median propagandaa joko tukea tai olla tukematta, mikä tekeekin Ylen propagandasta erittäin ongelmallista - halusit tai et, joudut rahoittamaan mielipidevaikutusta jonka kannasta saatat olla hyvinkin eri mieltä. Satu valtamedian faktantarkastajista ja luotettavista uutisista tulisi nähdäkseni laittaa samaan kategoriaan Joulupukin ja Punahilkan tarinoiden kanssa - hieno satu jossa tarinan opetus on tärkeä, ei itse satu. Mikä se Ylen sadun opetus sitten on? "Me kerromme mitä sinä tiedät ja miten sinun tulee asioista ajatella ja tuntea."

lauantai 7. lokakuuta 2017

Vihaa ja Puhetta Redux

Ja taas mennään

Melkein vuosi sitten oli hassunhauska kivapuhe-kampanja meneillään. Poliisi opetti lapsille kuinka käräytetään oma äiti vihapuheesta, samalla kun koko kansaa pidettiin yhtä kehittyneenä kuin leikkikouluikäistä. Onneksi vihapuhua ei Suomessa voi omaa kansaa vastaan, joten kaikki meni ihan oppikirjan mukaan. Nyt uusin "Sitoudun torjumaan vihapuhetta" jatkaa samaa ihmisten aliarviointia ja halveksuntaa uusin keinoin ja oikein ministerien voimin - johan nyt saatiin luotettavien kansalaisten ääni kuulumaan, kyllä!

Niin paitsi että muutamassa päivässä jouduttiin kommentit ja alaspäinpeukutukset piilottamaan ja some "räjähti" useista vihaisista mutta vielä useammasta kriittisestä ja epäilevästä kommentista. Vahvan alun jälkeen on nähtävissä ollut lähinnä yritysten ja ryhmien hyvesignalointia, mutta kovin on jäänyt laihaksi itse vihapuheen vähentyminen. Maailmaa ei taaskaan pystytty "pelastamaan häshtägillä" mikä yllätti vissiinkin ministeriön, samoin kuin talvi yllättää autoilijat joka vuosi. Virheistä oppiminen olisi yleensä fiksua, mutta miten muuten saataisiin oikeutettua veronmaksajien rahojen polttamista kuin kokeilemalla uusia ja innovatiivisia keinoja eli vanhan virheen toistamista?

Koululaisille suunnatut omat osiot "kuinka uskot meidän uutisiin ja haukut kaikkia muita" osio oli myös huvittavaa luettavaa. Medialukutaitoa on nykyään se, että uskoo mitä Yle sanoo ja ei usko mitään mitä MV kirjoittaa. Näin koulutettu tuleva äänestäjäkunta osaa varmasti äänestää oikein ilman semmoisia turhia asioita kuin OMA mielipide tai itsenäinen ajattelu. Opettajista se loppujenperin jääkin kiinni miten tämä materiaali oikein sisäistyy seuraaviin sukupolviin. Onneksi kampanjan todelliset vaikutukset saattavat kääntää nämä "oppimateriaalit" itseään vastaan.


Mutta mitäs oikein saavutetaan moisella kampanjalla?

Lopen kyllästynyt kansa, jos halutaan lyhyt vastaus. Kaikki eivät kykene omaa ärtymystään piilottaa korulauseisiin jotka päätyvät jopa printtimediaan asti vaan sielä tulee perinteistä perkelettä säestettynä monella muulla kirosanalla ja haukkumanimellä omaa vihan kohdetta kohti. Kiitos median vihanlietsonnan, on maahan viime vuosien aikana saapuneille pääosin nuorille miehille kehittyny rikas nimivalikoima joista yhtäkään ei taideta käyttää positiivisessa ilmaisussa. Suomen kieli onkin rikastunut uusilla sanoilla enemmän kuin pitkiin aikoihin... jos jotain positiivista väkisellä haetaan.

Poliitikot ja Poliittinen Poliisi eli PolPo ovat myös pääsemässä uuteen kansansuosioon tämän vihapuhekampanjan ansiosta. Poliitikkojen mainetta ei kampanja tosin pysty enää pilaamaan, siihen ovat nykyiset ministerit jo kantaneet kortensa kekoon tällä hallituskaudella. Mutta poliisi on onnistunut vuodessa romuttamaan maineensa ja kansan luottamuksen, mistä tavallinen rivipoliisi pääseekin nyt nauttimaan täysin siemauksin. Olisi virheellistä syyttää tosin vain tätä kampanjaa poliisin maineen pilaamisesta - muutama twitter-poliisi on tehnyt vahvaa työtä kansalaisten ärsyttämisessä jo pitemmän aikaa.

Yhdistämällä suututettu kansa jota, kielletään puhumasta ongelmistaan, joka puolelta satavaan paskaan kyllästynyt poliisi, saavutetaan melkoisen räjähdysherkkä tila. Vahinkoa? Tuskin, mutta kuka hyötyisi tilanteesta eniten? Poliitikoille asiassa on ärsyttävän ulinan somessa lisäksi hyvin vähän haitallista kehitystä. Uusia lakeja voidaan keksiä kansan rajoittamiseksi ja poliisivallan kasvattamiseksi käsiin räjähtäneen tilanteen jälkeen. Pelkkä vihapuhe on hieman hankala vielä myydä kyttäyksen lisäyksen oikeuttamiseksi, mutta jos joku tekisi jotain väkivaltaista niin siinähän olisi selvä syy-seuraus suhde...


Oikea ongelma, kyllä

Ihmisten ärtymys eri asioihin on oikea ongelma. Asioista puhumisen kieltäminen kasvattaa ongelmaa entisestään. Ongelman kieltäminen, siitä puhuvien halventaminen ja vainoaminen moninkertaistaa riskin. Kansan syyllistäminen jokaisesta poliitikkojen aiheuttamasta ongelmasta lähentelee jo räjähdyksen varmistamista. Tämä kehitys näyttää olevan se tie mihin maatamme halutaankin ajaa. Omat päättäjämme tuskin ovat onnistuneet moista suunnitelmaa kehittämään ja kun samaa viestiä kuuluu ympäri Eurooppaa, löytynee nämä näkyvät syylliset EU:n suunnasta. Kuka heidän narujaan sitten vetelee, sitä on vaikea varmasti sanoa.

Sananvapaus, jota on rajoitettu ja tullaan rajoittamaan entisestään, tarjoaisi avaimen ongelmien ratkaisuun. Kysytään mikä mättää ja sitten korjataan asia. Jos joku muukin asia vaivaa, selvitetään mikä se on ja korjataan se. Hankalammista asioista voidaan vaikkapa keskustella ja löytää uusia ratkaisukeinoja, ei se sen monimutkaisempi prosessi ole. Poliitikot ratkaisevat ongelman luomalla uuden, isomman, ongelman niin siitä vanhasta ongelmasta ei niin kovin moni jaksa enää purnata. Ongelmana tässä on vaan se, että ongelmat kasaantuvat kunnes paska osuu tuulettimeen. Tarvitseeko ongelman esitykseen sitten vihaista puhetta? Ei, mutta kun oikein vituttaa, on sitä kielenkäyttöä vaikea rajata.

Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin sanan voimasta. Vallassa olevat eivät halua valtaansa jakaa ja vapaa sana antaa jokaiselle mahdollisuuden käyttää voimaa joka liikuttaa kansakuntiakin - sanat. Vesurilla voi halkaista kallon tai pari, mutta sanoilla voi muuttaa maailman. Kun ymmärtää sanan voiman, on helppo ymmärtää miksi se halutaan viedä kansalta pois. Kantaako yksikään sananvapauden vastustaja vastuunsa tämän vallan ja voiman viemisestä kansalta? Tuskin, koska monet eivät käsitä kuinka paljon valtaa niinkin pieni asia kuin sanat pitävät sisällään. Et vieläkään usko että sanoissa on voimaa? Mitä muuta kuin sanoja ne pyhät kirjat ovat, jotka saavat ihmiset toisiaan tappamaan?

torstai 5. lokakuuta 2017

Perususkomukset

Kaiken tiedon perusta

Perususkomuksella tarkoitetaan uskomusta, jota pidetään niin itsestään selvänä että sitä ei tarvitse kyseenalaistaa missään vaiheessa. Nämä virheettömät totuudet kestävät kaiken tarkastelun ja niistä johdetaan kaikki muut uskomukset muodostaen siten koko ihmisen oman uskomusjärjestelmän. Ehjässä yhteiskunnassa nämä uskomukset koko kansan kesken ovat hyvin lähellä toisiaan. Niistä johdetut uskomukset toki saattavat vaihdella, mutta ne pohjimmaiset uskomukset ovat kaikkien yhteisiä uskomuksia.

Perususkomus voi perustua vaikkapa aistihavaintoon - ruoho on vihreää, taivas on sininen ja ruusunmarja kutittaa niskaan laitettuna niin maan perusteellisesti. Käytännössä aistit voivat kuitenkin antaa ihan virheellistä informaatiota, joten jo niinkin yksinkertaiset perususkomuksemme voivat erota suuresti. Myös usko Jumalaan on perususkomus johon niin moni maailmansa perustaa. Näin syvällä olevaa uskoa ollaan valmiita puolustamaan vaikka omalla hengellä, koska juuri se oma Jumala on oikea ja kaikkien tätä epäilevät ovat vääräuskoisia jotka pitää hoitaa pois päiviltä.

Entäs lapsen usko vanhempiinsa? Jossain vaiheessa se usko erehtymättömään isään tai äitiin saattaa murtua, jolloin koko maailmankuva on mietittävä uusiksi. Osa asioista voidaan todeta oikeaksi, osaa taas ei pystytä osoittamaan virheelliseksi, mutta silti ihminen kykenee uskomaan myös asioihin millä ei ole rationaalista todistetta. Uskonasioista saadaankin aikaiseksi mehevimmät riidat ja erimielisyydet edes huomaamatta että keskustelun aihe onkin "vain" uskomusten kolistelua keskenään. Mitä lähempänä ollaan perususkomusta, sitä verisemmin sitä ollaan valmiita puolustamaan.


Tekeekö yhteinen harha asiasta totta?

"Syö paskaa, miljardit kärpäset eivät voi olla väärässä." Se, että valtaosan ihmisistä perususkomukset ovat samoja, ei kuitenkaan tee niistä "totta". Ihminen kun kykenee uskomaan asioihin joita ei voi millään todistaa oikeaksi ja torjumaan kaikki todisteet jotka kumoaisivat omat uskomukset. Yhteinen harha jostain asiasta on samaan aikaan vahva yhdistävä tekijä ja suuri vaara koko ihmiskunnalle. Jos uskomus perustuu puhtaaseen valheeseen ja se on kuitenkin niin perustavaa laatua oleva uskomus että siitä tulee perususkomus, olisiko se ihmiskunnan kannalta hyödyllistä korvata "totuudella"?

Kyllä, mutta milläs sen teet? Miljardi ihmistä on valmiina huutamaan "vääräuskoinen" tai "salaliittoteoreetikko" jos menet astumaan perususkomuksen varpaille. Tarve uskotella muille että olet normaali ja hyvä ihminen pitää suurimman osan ihmisistä ruodussa ja vain noin 1% ihmisistä on valmiita, ehkä jopa kykeneviä, sanomaan että "ei se noin ole". Koska jokainen siitä 1% on myös yksilö, omine perususkomuksineen, se ei tietenkään tarkoita että he olisivat asiasta oikeassa. Kaksi väärää ei liioin tee yhtä oikeaa, mutta kun jossain kohtaa huomataan särö, olisiko sitä syytä tutkia?

Auktoriteettiusko on yksi näitä tyypillisiä perususkomuksia, missä kansaa viedään kuin pässiä narusta. Keskitytään siihen kuka sanoi, ei mitä sanottiin ja ohitetaan suosiolla kaikki vääristä lähteistä tulevat tiedot. Kun kaikki naapureitaan myöten uskoo samaan asian, on yhteiskuntarauha melkein taattu, ainakin siihen asti kunnes sen joku kyseenalaistaa. Ja milläs ne uskomukset saadaankaan nykyään synkronoitua?


Synkronoitua vääräuskoa levittämässä

Ihmisen vallanhalu ja ahneus on rajaton. Ei kaikkien, ei edes valtaosan, onneksi, mutta muutaman ihmisen määrittävin piirre on halu tehdä kaikkensa oman edun maksimoimiseksi. Mitä perususkomuksia voikaan olla ihmisellä, jonka mielestä on ihan okei tappaa miljoonia oman edun ajamiseksi? Jaa-a, hyvin vaikea sanoa, mutta uskomus tuntuu olevan periytyvä siinä määrin että samat suvut ovat tehneet sitä jo vuosisatojen ajan. Pienet tahot määräävät mitä tietoa jaetaan ja kenelle, kaikki muut kumartavat. Rahan ja uskontojen voimalla on maailmaa pyöritetty jo pitkän aikaa.

Hyvä ihminen tietää heti huutaa salaliittoteoriaa, jos joku edes vihjaa minkäänlaisesta suuresta ihmismassojen ohjailusta. Perususkomus on se, että ihminen on vapaa ja paskaa vaan tapahtuu tai se on jonkun suuremman olennon tahto. Usko on niin vahva, ettei mikään todiste riitä sitä murtamaan. Osa murtautuu ulos näistä uskoista vain vaihtaaksen sen toiseen vastaavaan. Osa taas murtuu kun uskomukset vievät pohjan koko maailmalta ja jäljelle jää rikkinäinen yksilö. Jotkut pystyvät kasaamaan oman uskomusjärjestelmänsä uusiksi ja koettavat paljastaa valheet, siinä harmittavan usein onnistumatta. Kuka on sitten oikeassa? Tuskin kukaan, kaikesta.

Sananvapaus olisi hyvä lähtökohta kaikkien näiden ongelmien perkaamiseksi. Informaatioaikakaudella lähes kaikki tieto on melkeinpä muutaman klikkauksen päässä, mutta koskaan ei voi tietää varmasti mikä on totta ja mikä valhetta. Ihminen voikin vain uskoa tai olla uskomatta asioihin, valiten joko tietoisesti tai tietämättään omat perususkomuksensa. Ihmiskunnan yhteinen etu olisikin kaikkien uskomusjärjestelmien käyminen läpi ja korjaaminen totuudenmukaiseksi. Siihen asti olemme kuitenkin pieniä lapsia hiekkalaatikolla, väitellen kenen iskällä on nopein auto ja uskoen että Penan isällä on, vaikka se kyseinen pirssi onkin naapurin pihassa oleva varastettu bemari.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Media keskusteluja ohjaamassa

Vapaasti puhuttavat asiat

Mitä tahansa media ulos tuuttaa, on ihmisillä tapana keskustella julki tulleista asioista. Mediassa esitetyt asiat voidaan karkeasti jakaa kolmeen kategoriaan: vapaasti keskusteltavat, rajoitetusti keskusteltavat ja vaimennetut asiat. Tarkasti valituilla sanoilla ja sanamuodoilla voidaan kansan keskusteluaiheita ohjata hienovaraisesti haluttuun suuntaan. Mistä asioista puhutaan vaikuttaakin usein enemmän kuin miten asioista puhutaan, koska ihmiset voivat muodostaa vääriä mielipiteitä tuntemistaan asioista mutta eivät niistä asioista, mistä eivät ole koskaan kuulleetkaan.

Vapaasti saa oman mielipiteen muodostaa esimerkiksi urheilusta, musiikista, elokuvista/sarjoista ja tietysti joistakin julkkiksista. Yhdistävänä asiana näissä kaikissa on se karu tosiasia, ettei niillä oikeastaan ole juuri mitään vaikutusta oikeastaan yhtään mihinkään. Tietysti asiassa läheisesti mukana oleville asia voi olla henkeen ja vereen tärkeä asia ja koko elämä pyörii tämän asian äärellä, mutta suuremmassa mittakaavassa sillä ei ole merkitystä mikä kuviokelluntajoukkue voitti tai kuka julkkis on nyt sen toisen kaa. Näitä asioita media tuo julki ilomielin, koska klikkiotsikoiden tehtailu moisista asioista on naurettavan helppoa ja kansa voidaan pitää keskittyneenä turhanpäiväiseen.

Näistä elämää suuremmista asioista voidaan myös helposti järjestää somekohuja, jossa siis joku mielensäpahoittaja on puolestaloukkaantunut koska syyt. Saadaan viikoksi tai kahdeksi taas puhuttavaa ruokapöytään ja sosiaalisesti hyväksyttävää small talkkia kun säästäkään ei aina jaksa puhua. Suuret urheilutapahtumat ovat myös loistava keino pitää huomio poissa suhmuroinnista. Leipää ja sirkushuveja, tosin leipä on jonotettava itse ja sirkusverolla tuotetaan vain pelkkää propagandaa mutta ainakin voidaan taas unohtaa ne omat murheet kun voi muiden murheita seurata mediasta.


Ohjatut ja rajoitetut asiat

Valmiiksi pureskeltuna ja siististi "faktat" kertoen on valtamedian tapa kertoa tärkeistä uutisista jotka kaikkien tulisi tietää. Siinä selvyyden maksimoimiseksi joudutaan toki karsimaan väärät näkökulmat ja kiusalliset yksityiskohdat pilaamasta hyvää tarinaa. Uutiset ovatkin kauniita Punahilkka-satuja, joissa tietää aina kenen puolella on hyvän ihmisen oltava. Näin luodaan "kaikkihan sen tietää"-faktoja, joista saa keskustella sitten muiden kanssa. Keskustelua ei pidä häiritä antamalla liikaa tietoa asiasta vaan kaikkien on tiedettävä ne "tärkeät" osat ja toistettava niitä sitten sivistyneesti.

Nämä julkituodut sadut on myös varmistettava toimivaksi myös silloin, kun argumentti sadun opetuksesta on päinvastainen. "Maahanmuutto on rikkaus! vai haittamaahanmuutto lopetettava!" antaa mahdollisuuden kansan kahtiajakamiseen syöttämällä yhdensuuntaista propagandaa. Täysin suunnitelman mukaan osa kansasta huomaa tärpin ja käy taistoon valtamedian propagandaa vastaan. Kehitetään jonkinsortin ongelma, jonka kitkemiseksi tarvitaan lakimuutoksia kuten vaikkapa vihapuhe laittomaksi vaikkei sitä lakipykälistä VIELÄ löydykään.

Kertomalla vain pieni osa uutisen kokonaisuudesta on tarina helposti omiin tarkoitusperiin muokattavissa. Vain aniharva jaksaa jokaisen uutisen taustalla olevia asioita kaivella yhtään syvemmältä, koska "tärkeissä" uutisissa on eri maiden valtamediat ällistyttävän yksimielisiä. Sattumaako? Tuskin, mutta sehän on salaliittoteoriaa että muutaman ihmisen omistuksessa oleva kaikki valtamedia muka systemaattisesti valehtelisi omaa etua ajatellen!? Liian suuri asia että muka kaikki mediat olisivat siinä mukana, eli salaliitto ei ole mahdollinen. Totta, koska kaikki tehdään silmiemme edessä ja täysin julkisesti - aniharva sen vain huomaa.


Ei näistä saa puhua!

Mutta eihän valtamedia mitään salaa, niitä oikeita journalisteja on joka paikassa ja heidän tuotoksiaan näytetään mediassa ihan jatkuvasti? On toki, mutta huomio niistä onnistutaan johtamaan aivan muualle propagandistien ansiosta. Dokumenttiprojekteja suurista ongelmista tehdään ja niitä julkaistaan, mutta niitä ei juuri kukaan katso saatikka uskalla niistä puhua koska niin on opetettu. Vääristä asioista puhuvia journalisteja poistetaan tavalla tai toisella kentältä, kun taas oikeamieliset propagandistit palkitaan työstään. Jokainen alalle pyrkivä joko tietää miten peli toimii tai oppii kantapään kautta.

Joskus taas tapahtuu asioita, mitä ei voida salata kunnolla. Katalonian äänestys on tästä hyvä esimerkki. Media ei ole ihan varma miten asia pitäisi esittää, kun netti on tulvillaan pamppuunjuoksemista mutta EU pitäisi silti esittää hyvänä ja oikeamielisenä. Asiasta siis puhutaan, haluttiin tai ei, mutta mitähän sielä taustalla OIKEASTI tapahtuu? Mummoa pamputetaan ja siihen on joku antanut käskyn. Kuka ja missä, mutta ennenkaikkea MIKSI? Tähän ei tosin vastausta tule valtamediasta löytymään, koska keskustelun ohjaus "oikeaan" suuntaan on alkanut. Mikä se suunta on, selvinnee myöhemmin...

Muutama avainhenkilö kykenee ohjailemaan suurien massojen huomiota asiasta toiseen. Miten asia sitten esitetään, vaihtelee suuresti. Että median uskottavuus säilyisi, esitetään turhat asiat varmuudella ja tarkkuudella totuudenmukaisesti ja tärkeät asiat puhtaasti propagandana. Raja on aina häilyvä, mutta rajattomilla resursseilla, mikä valtamedialla on käytössään, voidaan mikä tahansa asia esittää missä tahansa valossa ja 98%+ ihmisistä uskoo sen. Mitä ja miten meille asioita kerrotaan ohjailee keskustelujamme, mikä jätetään kertomatta jää pimentoon vaikka se olisi jopa elintärkeä asia. Voisiko asialle oikeasti tehdä sitten jotain?