Leipää ja Sirkushuveja

Koko kansan huvit

Kun hommat menee päin prinkkalaa, voi niitä joko yrittää korjata tai sitten vain peittää näkyvistä. Teippi varoitusvalon päälle ei ehkä korjaa sitä "tarkista moottori" lampun varoittamaa ongelmaa, mutta kun ongelma on poissa mielestä, kaikki on hyvin. Länsimainen tyyli ongelmien hoitamiseen on uusien ongelmien luominen vanhojen päälle ja huomion ohjaaminen jonnekin aivan muualle. Suomessa leipä on jonotettava itse, media hoitaa sirkuksen kotiin asti. Jokaiselle on siis löydyttävä jotain sopivaa...

On se sitten uusi kausi tanssii lehmien kanssa tai asennevammaisten aitajuoksu, löytyy nykyisestä mediatarjonnasta (lähes) kaikille jotain. Suurilla urheilutapahtumilla saadaan yhdistettyä kilpailun hurmio ja huomion ohjaus samalla kertaa, joten ei ole ihme että kisojen aikana on lähes mahdotonta välttyä jostain lähteestä pulppuavaa hehkutusta. Jos ei itse kisat kelpaa, voi aina valittaa asiasta muille tai keskittyä seuraamaan jotain muuta viihdettä sen aikaa kun odotellaan että kisat loppuvat.

Jos ei urheilu niin viimeistään viihde ja uutiset saa kansan kokoontumaan median ääreen, valmiina aivopestäväksi. Pelkkä huomion kiinnittäminen muualle ei olisi kustannustehokasta, mutta kun mukaan liitetään aivopesu niin yhteisvaikutus on paljon tehokkaampi. Näin saadaan yhteiskunnallisista asioista vähemmän kiinnostuneet pidettyä aisoissa, mutta osa haluaa päästä lähemmäksi sirkusta. Tarvitaan siis jotain, millä saadaan kansa tuntemaan olevansa osa päätöksentekoa. Leikkimielisesti demokratiaksi joskus kutsuttu aikuisten hyvävelikerhon kokoontumisajo, eli politiikka.


Sirkus lähti, pellet jäi

Kaikkihan sen tietää että äänestämällä voit vaikuttaa, samoin kuin että eduskuntatalon paikalla oli joskus sirkusteltta. Toinen näistä väitteistä (saattaa) pitää paikkansa kun taas toinen on täyttä illuusiota. Suomessa vallassa oleva edustuksellinen demokratia ei ole demokratiasta eli kansanvallasta kuullutkaan. Pienin piirin pyörittämä kusetus, jota saa mediasta seurata kuin surkeinta reality-sarjaa, on valveutuneen kansan sirkushuvi.

Sirkus toimii näin: äänestäjät saavat valita passelit puhuvat päät, eli pellet, vaaleissa puhumaan läpiä päähänsä. Puoluekuri vaimentaa liian kovaääniset pikkupellet että isot pellet, eli puheenjohtajat, saavat antaa lausuntoja. Puolueet on valmiiksi jaettu mediassa hyviksiin ja pahiksiin, että jokainen äänestäjä voi samaistua haluamaansa puoluekuvaan. Käytännössä sillä ei ole mitään väliä, koska vallassa sillä hetkellä olevat ja "oppositio" ovat samoissa ohjaksissa. Yksittäiset poliitikot voivat puhua hyvinkin järkeviä tai ihan täyttä tuubaa, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä koska tärkeistä asioista äänestettäessä kaikki menee käsikirjoituksen mukaan.

Soini demonstroi hienosti miten valeoppositiota johdetaan vuosikausia. Kun aika oli sopiva, annettiin ihmisille valinta jatketaanko samaa menoa vai vaihdetaan uusi tirehtööri pitämään pikkupellet kurissa puolueen sisällä. Tämä entisten Persujen jako hyviin uuvatteihin ja pahoihin natseihin olikin loistava veto jakaa suunnilleen samaa mieltä olevat tappelemaan toisiaan vastaan, samalla kun molempia puolueita viedään kuin pässiä narusta johdon osalta. Koska eihän se sama kusetus nyt voisi toimia toistamiseen, joten Halla-aho on oikeasti tosi hyvä jätkä? Juu juu, ei tietenkään, kaikki on hyvin, globalisti isänmaallisten johdossa - mikä voisikaan mennä pieleen?


Entäs ne loput?

Että sirkus toimisi kunnolla, olisi kaikki saatava mukaan. Nyt on saatu noin 99% kansasta jo vedätykseen mukaan, mutta mitäs niille lopuille tehdään? Heitetään eteen 5kpl erilaista 10.000 palan palapeliä ja kerrotaan niiden olevan samaa tarinaa. Syötetään niin oikeaa kuin virheellistä tietoa joka tuutista, bluffaten ja tuplabluffaten... Ja lopuksi annetaan hyvien ihmisten hoitaa se "debunkkaus", että ei missään vaiheessa kansalaiset tekisi yhteistyötä. Jos tämä kaikki kuulostaa jo hieman tutulta, olet jo vaarallisen lähellä (tai jo perillä) illuusion luomasta maailmastamme.

Emme siis voi tältä sirkukselta välttyä, paitsi muuttamalla erakoksi johonkin korven keskelle. Moni valitseekin sen helpon tien ja "nauttii" sirkuksen antimista, unohtaen kaiken muun. Toiset taas kaivautuvat syvälle illuusioon, koettaen löytää totuuden jostain sieltä syvältä. Oli suhtautumistapa mikä tahansa, on ongelman tiedostaminen ensiaskel sen ratkaisemiseksi. Tiedon vapaa välitys eli sananvapauden vaaliminen on nähdäkseni kriittisessä asemassa koko vyyhdin perkaamisessa. Vai odotammeko vain että paska osuu tuulettimeen oikein kunnolla?

Sopiva määrä tarkkaan valittua sirkusta yhdistettynä oman elämänsä laadun parantamiseen voisi ratkaista monen ihmisen ongelmista suuren osan. Kukkarolla äänestäminen, oman ruuan ja lääkkeiden kasvatus ja valmistus, pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus kun riittävän moni kieltäytyy leikkimästä sirkuksen tirehtöörien pillin mukaan. Tiedon levittäminen kaikelle kansalle ja illuusion paljastaminen on myös tärkeä osa ratkaisua, mutta moniko sirkuksessa täysillä mukana oleva onkaan valmis kuulemaan että häntä on huijattu? Missä kohtaa katsomoa sinä istut?