Vapaasti puhuttavat asiat
Mitä tahansa media ulos tuuttaa, on ihmisillä tapana keskustella julki tulleista asioista. Mediassa esitetyt asiat voidaan karkeasti jakaa kolmeen kategoriaan: vapaasti keskusteltavat, rajoitetusti keskusteltavat ja vaimennetut asiat. Tarkasti valituilla sanoilla ja sanamuodoilla voidaan kansan keskusteluaiheita ohjata hienovaraisesti haluttuun suuntaan. Mistä asioista puhutaan vaikuttaakin usein enemmän kuin miten asioista puhutaan, koska ihmiset voivat muodostaa vääriä mielipiteitä tuntemistaan asioista mutta eivät niistä asioista, mistä eivät ole koskaan kuulleetkaan.
Vapaasti saa oman mielipiteen muodostaa esimerkiksi urheilusta, musiikista, elokuvista/sarjoista ja tietysti joistakin julkkiksista. Yhdistävänä asiana näissä kaikissa on se karu tosiasia, ettei niillä oikeastaan ole juuri mitään vaikutusta oikeastaan yhtään mihinkään. Tietysti asiassa läheisesti mukana oleville asia voi olla henkeen ja vereen tärkeä asia ja koko elämä pyörii tämän asian äärellä, mutta suuremmassa mittakaavassa sillä ei ole merkitystä mikä kuviokelluntajoukkue voitti tai kuka julkkis on nyt sen toisen kaa. Näitä asioita media tuo julki ilomielin, koska klikkiotsikoiden tehtailu moisista asioista on naurettavan helppoa ja kansa voidaan pitää keskittyneenä turhanpäiväiseen.
Näistä elämää suuremmista asioista voidaan myös helposti järjestää somekohuja, jossa siis joku mielensäpahoittaja on puolestaloukkaantunut koska syyt. Saadaan viikoksi tai kahdeksi taas puhuttavaa ruokapöytään ja sosiaalisesti hyväksyttävää small talkkia kun säästäkään ei aina jaksa puhua. Suuret urheilutapahtumat ovat myös loistava keino pitää huomio poissa suhmuroinnista. Leipää ja sirkushuveja, tosin leipä on jonotettava itse ja sirkusverolla tuotetaan vain pelkkää propagandaa mutta ainakin voidaan taas unohtaa ne omat murheet kun voi muiden murheita seurata mediasta.
Ohjatut ja rajoitetut asiat
Valmiiksi pureskeltuna ja siististi "faktat" kertoen on valtamedian tapa kertoa tärkeistä uutisista jotka kaikkien tulisi tietää. Siinä selvyyden maksimoimiseksi joudutaan toki karsimaan väärät näkökulmat ja kiusalliset yksityiskohdat pilaamasta hyvää tarinaa. Uutiset ovatkin kauniita Punahilkka-satuja, joissa tietää aina kenen puolella on hyvän ihmisen oltava. Näin luodaan "kaikkihan sen tietää"-faktoja, joista saa keskustella sitten muiden kanssa. Keskustelua ei pidä häiritä antamalla liikaa tietoa asiasta vaan kaikkien on tiedettävä ne "tärkeät" osat ja toistettava niitä sitten sivistyneesti.
Nämä julkituodut sadut on myös varmistettava toimivaksi myös silloin, kun argumentti sadun opetuksesta on päinvastainen. "Maahanmuutto on rikkaus! vai haittamaahanmuutto lopetettava!" antaa mahdollisuuden kansan kahtiajakamiseen syöttämällä yhdensuuntaista propagandaa. Täysin suunnitelman mukaan osa kansasta huomaa tärpin ja käy taistoon valtamedian propagandaa vastaan. Kehitetään jonkinsortin ongelma, jonka kitkemiseksi tarvitaan lakimuutoksia kuten vaikkapa vihapuhe laittomaksi vaikkei sitä lakipykälistä VIELÄ löydykään.
Kertomalla vain pieni osa uutisen kokonaisuudesta on tarina helposti omiin tarkoitusperiin muokattavissa. Vain aniharva jaksaa jokaisen uutisen taustalla olevia asioita kaivella yhtään syvemmältä, koska "tärkeissä" uutisissa on eri maiden valtamediat ällistyttävän yksimielisiä. Sattumaako? Tuskin, mutta sehän on salaliittoteoriaa että muutaman ihmisen omistuksessa oleva kaikki valtamedia muka systemaattisesti valehtelisi omaa etua ajatellen!? Liian suuri asia että muka kaikki mediat olisivat siinä mukana, eli salaliitto ei ole mahdollinen. Totta, koska kaikki tehdään silmiemme edessä ja täysin julkisesti - aniharva sen vain huomaa.
Ei näistä saa puhua!
Mutta eihän valtamedia mitään salaa, niitä oikeita journalisteja on joka paikassa ja heidän tuotoksiaan näytetään mediassa ihan jatkuvasti? On toki, mutta huomio niistä onnistutaan johtamaan aivan muualle propagandistien ansiosta. Dokumenttiprojekteja suurista ongelmista tehdään ja niitä julkaistaan, mutta niitä ei juuri kukaan katso saatikka uskalla niistä puhua koska niin on opetettu. Vääristä asioista puhuvia journalisteja poistetaan tavalla tai toisella kentältä, kun taas oikeamieliset propagandistit palkitaan työstään. Jokainen alalle pyrkivä joko tietää miten peli toimii tai oppii kantapään kautta.
Joskus taas tapahtuu asioita, mitä ei voida salata kunnolla. Katalonian äänestys on tästä hyvä esimerkki. Media ei ole ihan varma miten asia pitäisi esittää, kun netti on tulvillaan pamppuunjuoksemista mutta EU pitäisi silti esittää hyvänä ja oikeamielisenä. Asiasta siis puhutaan, haluttiin tai ei, mutta mitähän sielä taustalla OIKEASTI tapahtuu? Mummoa pamputetaan ja siihen on joku antanut käskyn. Kuka ja missä, mutta ennenkaikkea MIKSI? Tähän ei tosin vastausta tule valtamediasta löytymään, koska keskustelun ohjaus "oikeaan" suuntaan on alkanut. Mikä se suunta on, selvinnee myöhemmin...
Muutama avainhenkilö kykenee ohjailemaan suurien massojen huomiota asiasta toiseen. Miten asia sitten esitetään, vaihtelee suuresti. Että median uskottavuus säilyisi, esitetään turhat asiat varmuudella ja tarkkuudella totuudenmukaisesti ja tärkeät asiat puhtaasti propagandana. Raja on aina häilyvä, mutta rajattomilla resursseilla, mikä valtamedialla on käytössään, voidaan mikä tahansa asia esittää missä tahansa valossa ja 98%+ ihmisistä uskoo sen. Mitä ja miten meille asioita kerrotaan ohjailee keskustelujamme, mikä jätetään kertomatta jää pimentoon vaikka se olisi jopa elintärkeä asia. Voisiko asialle oikeasti tehdä sitten jotain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti