Perususkomukset

Kaiken tiedon perusta

Perususkomuksella tarkoitetaan uskomusta, jota pidetään niin itsestään selvänä että sitä ei tarvitse kyseenalaistaa missään vaiheessa. Nämä virheettömät totuudet kestävät kaiken tarkastelun ja niistä johdetaan kaikki muut uskomukset muodostaen siten koko ihmisen oman uskomusjärjestelmän. Ehjässä yhteiskunnassa nämä uskomukset koko kansan kesken ovat hyvin lähellä toisiaan. Niistä johdetut uskomukset toki saattavat vaihdella, mutta ne pohjimmaiset uskomukset ovat kaikkien yhteisiä uskomuksia.

Perususkomus voi perustua vaikkapa aistihavaintoon - ruoho on vihreää, taivas on sininen ja ruusunmarja kutittaa niskaan laitettuna niin maan perusteellisesti. Käytännössä aistit voivat kuitenkin antaa ihan virheellistä informaatiota, joten jo niinkin yksinkertaiset perususkomuksemme voivat erota suuresti. Myös usko Jumalaan on perususkomus johon niin moni maailmansa perustaa. Näin syvällä olevaa uskoa ollaan valmiita puolustamaan vaikka omalla hengellä, koska juuri se oma Jumala on oikea ja kaikkien tätä epäilevät ovat vääräuskoisia jotka pitää hoitaa pois päiviltä.

Entäs lapsen usko vanhempiinsa? Jossain vaiheessa se usko erehtymättömään isään tai äitiin saattaa murtua, jolloin koko maailmankuva on mietittävä uusiksi. Osa asioista voidaan todeta oikeaksi, osaa taas ei pystytä osoittamaan virheelliseksi, mutta silti ihminen kykenee uskomaan myös asioihin millä ei ole rationaalista todistetta. Uskonasioista saadaankin aikaiseksi mehevimmät riidat ja erimielisyydet edes huomaamatta että keskustelun aihe onkin "vain" uskomusten kolistelua keskenään. Mitä lähempänä ollaan perususkomusta, sitä verisemmin sitä ollaan valmiita puolustamaan.


Tekeekö yhteinen harha asiasta totta?

"Syö paskaa, miljardit kärpäset eivät voi olla väärässä." Se, että valtaosan ihmisistä perususkomukset ovat samoja, ei kuitenkaan tee niistä "totta". Ihminen kun kykenee uskomaan asioihin joita ei voi millään todistaa oikeaksi ja torjumaan kaikki todisteet jotka kumoaisivat omat uskomukset. Yhteinen harha jostain asiasta on samaan aikaan vahva yhdistävä tekijä ja suuri vaara koko ihmiskunnalle. Jos uskomus perustuu puhtaaseen valheeseen ja se on kuitenkin niin perustavaa laatua oleva uskomus että siitä tulee perususkomus, olisiko se ihmiskunnan kannalta hyödyllistä korvata "totuudella"?

Kyllä, mutta milläs sen teet? Miljardi ihmistä on valmiina huutamaan "vääräuskoinen" tai "salaliittoteoreetikko" jos menet astumaan perususkomuksen varpaille. Tarve uskotella muille että olet normaali ja hyvä ihminen pitää suurimman osan ihmisistä ruodussa ja vain noin 1% ihmisistä on valmiita, ehkä jopa kykeneviä, sanomaan että "ei se noin ole". Koska jokainen siitä 1% on myös yksilö, omine perususkomuksineen, se ei tietenkään tarkoita että he olisivat asiasta oikeassa. Kaksi väärää ei liioin tee yhtä oikeaa, mutta kun jossain kohtaa huomataan särö, olisiko sitä syytä tutkia?

Auktoriteettiusko on yksi näitä tyypillisiä perususkomuksia, missä kansaa viedään kuin pässiä narusta. Keskitytään siihen kuka sanoi, ei mitä sanottiin ja ohitetaan suosiolla kaikki vääristä lähteistä tulevat tiedot. Kun kaikki naapureitaan myöten uskoo samaan asian, on yhteiskuntarauha melkein taattu, ainakin siihen asti kunnes sen joku kyseenalaistaa. Ja milläs ne uskomukset saadaankaan nykyään synkronoitua?


Synkronoitua vääräuskoa levittämässä

Ihmisen vallanhalu ja ahneus on rajaton. Ei kaikkien, ei edes valtaosan, onneksi, mutta muutaman ihmisen määrittävin piirre on halu tehdä kaikkensa oman edun maksimoimiseksi. Mitä perususkomuksia voikaan olla ihmisellä, jonka mielestä on ihan okei tappaa miljoonia oman edun ajamiseksi? Jaa-a, hyvin vaikea sanoa, mutta uskomus tuntuu olevan periytyvä siinä määrin että samat suvut ovat tehneet sitä jo vuosisatojen ajan. Pienet tahot määräävät mitä tietoa jaetaan ja kenelle, kaikki muut kumartavat. Rahan ja uskontojen voimalla on maailmaa pyöritetty jo pitkän aikaa.

Hyvä ihminen tietää heti huutaa salaliittoteoriaa, jos joku edes vihjaa minkäänlaisesta suuresta ihmismassojen ohjailusta. Perususkomus on se, että ihminen on vapaa ja paskaa vaan tapahtuu tai se on jonkun suuremman olennon tahto. Usko on niin vahva, ettei mikään todiste riitä sitä murtamaan. Osa murtautuu ulos näistä uskoista vain vaihtaaksen sen toiseen vastaavaan. Osa taas murtuu kun uskomukset vievät pohjan koko maailmalta ja jäljelle jää rikkinäinen yksilö. Jotkut pystyvät kasaamaan oman uskomusjärjestelmänsä uusiksi ja koettavat paljastaa valheet, siinä harmittavan usein onnistumatta. Kuka on sitten oikeassa? Tuskin kukaan, kaikesta.

Sananvapaus olisi hyvä lähtökohta kaikkien näiden ongelmien perkaamiseksi. Informaatioaikakaudella lähes kaikki tieto on melkeinpä muutaman klikkauksen päässä, mutta koskaan ei voi tietää varmasti mikä on totta ja mikä valhetta. Ihminen voikin vain uskoa tai olla uskomatta asioihin, valiten joko tietoisesti tai tietämättään omat perususkomuksensa. Ihmiskunnan yhteinen etu olisikin kaikkien uskomusjärjestelmien käyminen läpi ja korjaaminen totuudenmukaiseksi. Siihen asti olemme kuitenkin pieniä lapsia hiekkalaatikolla, väitellen kenen iskällä on nopein auto ja uskoen että Penan isällä on, vaikka se kyseinen pirssi onkin naapurin pihassa oleva varastettu bemari.