Mitä halutaan kansan ajattelevan
Kuvitellaan tilanne, missä vallassa olevat haluavat myydä kansalle haitallisen mutta itselle hyvinkin hyödyllisen asian. Ennen ehkä osa vielä uskoi mitä vaikkapa ministeri asiasta kertoo, mutta nykyään se on media joka kertoo miten tehdään. Media määrää mistä kansa puhuu, joten kuka omistaa median, omistaa kansan mielipiteen. Tämä haitallinen asia voi olla nykyään melkein mikä tahansa, koska kansa on jo valmiiksi indoktrinoitu. Pitää myös muistaa, että asiaa voidaan tehokkaasti myydä myös aiheuttamalla ongelmia joiden vastareaktiona haluttu asia tapahtuu (esimerkiksi vihapuhe).
Ensiksi tarvitaan tunteisiin vetoava tarina, jonka todenperäisyydellä on vain vähän merkitystä. Asian puolesta puhuvat "faktat" ovat eduksi, mutta niitä voidaan tarvittaessa keksiä lisää "tieteen" keinoin, eli maksamalla tutkijoille sopivista asioista. Tunteet ovat kuitenkin se suurin keskittymistä vaativa asia ja vahvojen tunteiden luomiseen on tiede käyttänyt jo yli 100 vuotta aikaa tutkiakseen miten se voidaan tehokkaimmin tehdä. Hätää kärsiviä lapsia, pelottavia natseja vai kauniita ja menestyviä ihmisiä - riippuen halutusta asiasta, valitaan haluttu reaktio. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen, joten vanhat keinot toimivat edelleen ja kun sosiaalinen media tunkeutuu joka kolkkaan, on vahva tunnereaktio valtaväestössä valmiina tarttumaan syöttiin.
Tarina, jonka media rakentaa asian puolesta on oltava siis tunteisiin vetoava, mutta myös riittävän yhtenäinen. Asiantuntijoita voidaan marssittaa yksi toisensa jälkeen todistamaan että "on se niin", samalla kun kaikki asiasta toisin ajattelevat mustamaalataan. Riippuen kuinka paljon itse tarina perustuu valheeseen, joudutaan tarinan aukoille keksimään uskottavalta kuulostavia selityksiä. Jälleen sillä ei ole juurikaan merkitystä pitävätkö ne selitykset paikkaansa vai ei, kunhan ne tulevat oikeasta lähteestä ja riittävän usein toistettuna. Professori senjasen yliopistosta bloggaa asiasta ja valtamedia toistaa papukaijan lailla ilosanomaa - täytyyhän asian niin olla.
Uskomukset uusiksi
Toisto, tunteet, yhdenmukaisuus, uskottavuus ja sosiaalinen paine liitettynä haluttuun tarinaan pystyy hitaasti muokkaamaan pinttyneimmänkin uskomuksen. Sosiaalinen media onkin siitä loistava väline, että "tavalliset kansalaiset" voivat jakaa omia tarinoitaan kuinka hyvä tämä propagoitu asia oikein onkaan ja kuinka onnelliseksi he ovat tulleet sen ansiosta. Ihmiset alkavat uskoa pieniin osiin sitä tarinaa ja hyvinä ihmisinä toistamaan kuulemaansa, omiksi sanoikseen pukemalla tai muiden tarinoita jakaen. Joka suunnalta sataa yläpeukkua kun hyvesignaloi "oikean asian" puolesta, työpaikka taas voi olla vaarassa jos olet eri mieltä.
Että propagandapeitto olisi kyllin laaja, on tarinan epäilijät ja vastaan puhujat otettava myös huomioon. Helpoimmillaan hyvin indoktrinoitu kansa puolustaa itse tätä tarinaa luullessaan tekevänsä "oikein", mutta jos lähtökohtaisesti tarina vuoti kuin seula, joudutaan käyttämään hieman eri tekniikoita. Vastapuolen mustamaalaus puree tiettyyn pisteeseen saakka, mutta usein tehokkaampaa on luoda kontrolloitu oppositio, jota sitten ohjataan haluttuun suuntaan pois itse asian ytimestä jos on sattunut käymään niin huonosti että tarinan juoni on ainakin osin paljastunut. Useimmiten ei tarvitse muuta kuin viittoilla eri suuntiin ja katsoa tarttuuko oppositio tärppiin, vieden huomion pois itse asiasta.
Propaganda onnistuu myös luomaan runsaasti jännitteitä eri tavalla asiaan suhtautuvien kesken. Keskenään riitelevää kansaa on helppo ruokkia halutulla informaatiolla niin että se oma asia saa edetä halutulla tavalla. Ihmishenki ei näissä peleissä ole minkään arvoinen ja hieman verta levitettynä katukivetykseen on vain hyvää mainosta. Ihmismieli on myös kovalla koetuksella kun joka suunnasta kerrotaan mitä pitäisi ajatella ja miten tuntea mistäkin asiasta. Vähemmästäkin sekoaa polla ja nykytrendin mukaan puhutaan ilmiöstä radikalisaationa. Halutun asian puolesta fanaattisesti paasaava ei tosin ole radikalisoitunut vaan on aktivisti...
Kaikki media on propagandaa
Propaganda on "vain" mielipidevaikuttamista ja ihmisten ohjailua haluttuun suuntaan. Sanaa ei nykyään käytetä kuin negatiivisessa mielessä, eli Venäjä käyttää propagandaa siinä kun Yle informaatiovaikuttaa. Kutsui asiaa miksi haluaa, on kaikki media tavallaan propagandaa. Esiin tuotu informaatio halutaan omien tarkoitusperien takia kansan tietoisuuteen. Miten ja mistä asiasta siis media kertoo on ainakin osittain hyvin tarkasti valittua. Jonninjoutavaa tauhkaa taas on hyvä syytää väliin ettei se oma agenda loistaisi niin suoraan läpi, kuten luotettava mediamme tekee.
Koska toistaminen on tehokas tapa saada viesti "uppoamaan", on tämäkin kirjoitus vanhan toistoa hieman uudesta kulmasta katsottuna. Propagandaa siis, tarkoituksena saada ihmiset huomaamaan propaganda. Pelkkä huomaaminen ei vielä propagandalta suojaa, mutta jos ei sitä edes huomaa, voi olla aika varma että viesti uppoaa perille asti huomaamatta. Tietyn propagandan seuraaminen tulisikin olla oma päätös, eikä ulkoa pakotettu vaikkapa sosiaalisen paineen sanelemana. Kun tietoisesti seuraa median sanomaa, voi sieltä välistä koettaa onkia muutaman tiedonjyväsen kaiken sen tarinan joukosta.
Median propaganda on kuitenkin tullut jäädäkseen ja siihen ei tavallinen tallaaja voi vaikuttaa. Lompakolla äänestämällä voi kaupallisen median propagandaa joko tukea tai olla tukematta, mikä tekeekin Ylen propagandasta erittäin ongelmallista - halusit tai et, joudut rahoittamaan mielipidevaikutusta jonka kannasta saatat olla hyvinkin eri mieltä. Satu valtamedian faktantarkastajista ja luotettavista uutisista tulisi nähdäkseni laittaa samaan kategoriaan Joulupukin ja Punahilkan tarinoiden kanssa - hieno satu jossa tarinan opetus on tärkeä, ei itse satu. Mikä se Ylen sadun opetus sitten on? "Me kerromme mitä sinä tiedät ja miten sinun tulee asioista ajatella ja tuntea."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti