keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Suuri Narratiivi


Ei tunnu missää, löylyä lissää!

Liivijengi, joka tarjoili aikaisemmin suurta nollausta, tarjoilee nyt ylpeänä sinulle suurta narratiivia: "The Great Narrative"! Ei, kyllä se on ihan oikea nimi tälle WEF:n ja Klasun seuraavalle kokoontumisajolle, joka pidettiin 10-13 Marraskuuta 2021 ja jonka päätapahtuma 11-12. Marraskuuta oli Dubaissa. Siis juuri sen porukan, jonka sana on pyhä kirja Sanna Marinille ja monille muille suurille tulevaisuuden nuorille johtajille. Jos suuri nollaus kuulosti jo pahalta, ällös huoli - vauhtia ei olla hidastamassa vaan täyttä höyryä halutaan neljäs teollinen vallankumous. Tämä vallankumous on upotettu taas niin syvään termijargoniin, että sen juurten paljastamiseen pitäisi varmaankin omistaa kokonainen kirja, mutta lyhyesti se tarkoittaa sitä, että kansa ei omista enää mitään eikä siltä enää kysytä mistään mielipidettä - se tekee kuulemma onnelliseksi!

"Salaliittoteoriaa" on tietenkin jokaisen hyvän ja älyllisesti umpilaiskan ihmisen ensireaktio kuullessaan, että olisi olemassa jotain rikkaita ihmisiä jotka suunnittelevat yhtään mitään, saatikka vallankumousta (vallankaappausta, jos tarkkoja ollaan). Netistä ei löydy kuin näiden vallankumousta ajavien ihmisten esitelmiä, puheita ja kirjoja kuin muutama sata, joten on selvää että heidän omistamansa mediat (kaikki maailman mediat) olisivat kertoneet asiasta! Kuten toki ovatkin, mutta kertoen vain kuinka auvoinen tulevaisuus ihmiskuntaa odottaa jahka he ovat ensin luopuneet omaisuudestaan, oikeuksistaan ja vapauksistaan! Ja kukapa ei vaihtaisi vapauttaan ikuiseen onneen ja ennen kaikkea turvallisuuteen?!

Jos taas Agenda 2030 ja vastaavat ovat tuttua huttua, ei tämä suuri narratiivi tuo oikeastaan mitään uutta pöytään. He ovat tosin tunnistaneet joitain kipukohtia tässä siirtymässä, joista lisää hieman myöhemmin. Ihmistarhan pitäjät eivät edelleenkään pidä itsenäisesti ajattelevista ihmisistä, minkä vuoksi tämä "pandemia" olikin heille (ihan täyden sattuman lisäksi) kuin lahja taivaasta: ihmiset tahtovat turvallisuutta! Tulevaisuus tuleekin olemaan vahvasti automatisoitu, elleivät nyt sitten satu vahingossa luomaan Skynettia, joka haluaa tuhota koko ihmiskunnan. Ja kyllä, he nimenomaan haluavat luoda juuri semmoisen järjestelmän, mutta vain tehdä se oikein, jolloin ongelmia ei synny. Kuulostaako lupaavalta?


Huomisen maailma tulee olemaan erilainen

Siitä kaikki suuren narratiivin tahot olivat varmoja - maailma tulee muuttumaan... koska he aikovat sen muuttaa, halusi maailma sitä tai ei. Teknologia tulee olemaan tässä se eteenpäin ajava tekijä: kvanttitietokoneet ja tekoäly suurimpina tekijöinä. AR, Augmented Reality eli savoksi "lisätty todellisuus" ja varmaankin myöhemmin lähes täydellinen VR, virtuaalinen todellisuus, tulee lyömään itsensä pian läpi. Ihmisten ja koneiden integraatio kasvaa ja kansa suorastaan tulee vaatimaan päivityksiä itseensä... siis ne, jotka uskovat ja ostavat tämän idean, että ihminen ei riitä vaan tarvitsee päivityksiä itseensä. Kukin tavallaan, tietenkin, mutta kun kaikki on yhdistettynä toisiinsa ja nettiin, yksityisyydestä ei kannata enää puhua.

Energia tulee myös pelaamaan merkittävää roolia, jossa fuusio ja vety olivat päivän trendit. Tekoälyn ohjaama älyverkko taas tietää kuka sitä energiaa milloinkin tarvitsee ja ongelmilta vältytään kun koneet tietää paremmin. "Fossiiliset" energialähteet pitää tietenkin lakkauttaa, koska irti verkosta eläminen pitää tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Biologian puolella DNA:n muokkaus ja personoidut lääkkeet ovat iso juttu, koska Dr. Moreaun saari jäi kaikilta lukematta tai katsomatta. Ainut mikä olikin varmaa oli se, että tulevaisuudessa meillä on parempi maailma, kunhan teknologiaa käytetään vaan oikein! Koksa kukahan sitä nyt voisikaan väärin käyttää, kun samat tyypit avoimesti puhuvat liikakansoituksesta ja tukevat eugeniikkaa?

Talouden taas pitää jatkaa loputonta kasvuaan, mieluusti noin 3-4% vuositahtia. Tasa-arvo, ilmastonmuutos, resurssipula ja muut vastaavat termit taas voidaan korjata sillä, että paikalliset päättäjät saadaan ajattelemaan pidemmälle kuin vain oman kautensa verran. Velan ja koron säätäminen ei liioin enää riitä, vaan tarvitaan tehokkaampia keinoja muokata kansantaloutta. Jatkuva kasvu rajallisella planeetalla ei kuitenkaan ole ongelma, kun maailman rikkaimmat haluavat kasvattaa varallisuuttaan. Mutta kaikesta kuitenkin huomaa sen, että nämä korkeasti koulutetut ja korkeassa asemassa olevat ihmiset eivät suinkaan ole tyhmiä - päinvastoin, heillä oli selvästi loistava suunnitelma! Mielipuolisia, hulluja ja ihmiskuntaa vihaavia, näitä termejä taas voisi heistä käyttää... mutta ei tyhmiä. No miten he maailman aikovat korjata? Itseasiassa hyvinkin helposti, siis jos ei huomioida tuota rajallisen maailman ongelmaa.


Suuresta nollauksesta suureen narratiiviin!

Yhteistyö on kaiken tulevan ajattelun perusta! Ihmisille täytyy osoittaa, että se helpoin reitti elämässä on se reitti, jonka vallanpitäjät haluavat heidän kulkevan, ei se että tehdään miltä itsestä tuntuu. Inhimillinen pääoma, human capital, on se mihin nyt tulee keskittyä ja ohjata tämä paljolti käyttämätön resurssi tuottamaan sitä kasvua, joka automaattisesti luo yhteistä hyvää. Luodakseen oikeasti regeneratiivisen eli uudistuvan maailman, täytyy ihmiset saada muodostamaan jälleen yhteisöjä, jonka hyväksi he ovat valmiita tekemään kaikkensa. Mutta tässä on tällä hetkellä se ongelma, mihin WEF tarjoaakin hyvin elegantin ratkaisun... Miten saada ihmiset luomaan yhteisöjä, mutta silti pitämään ne yhteisöt ruodussa?

Yksinkertaisesti, pönkittämällä luottamusta paikallisiin "johtajiin". Ihmiset eivät enää luota valtakunnallisiin poliitikkoihin (miksiköhän?), mutta luottamus paikallisiin poliitikkoihin on kasvussa. Enää ei tarvitse siis saada suostuteltua koko kansa toimimaan "oikein", vaan riittää hallita niitä yhteisöjen johtajia. Luottamus onkin tässä avainasemassa: kansan pitää luottaa siihen, että se "oikea" johtaja on heidän puolellaan. WEF oli tutkimuksissaan nimittäin huomannut, että "eliitti" ympäri maailmaa kykenee entistä paremmin yhteistyöhön keskenään ja luottaa toisiinsa, mutta kansa ei enää luota siihen eliittiin. Ja nyt asiat, jotka ovat eliitin ansiosta niin päin helvettiä, pitää kansan korjata omilla resursseillaan.

Tämä viimeinen osa tässä teollisessa vallankumouksessa kusahtaakin pahasti: kansan pitää nyt korjata se, mitä eliitti on vuosisatoja tuhonnut. Eliitti saa siis pitää resurssinsa, mutta kansan tulee jakaa omaisuus keskenään kaikkien ihmisten kesken. Eli se sakki, joka omistaa sen 90+% kaikesta ei tarvitse jakaa mitään, vaan se muutama prosentti vauraudesta tulee jakaa miljardien ihmisten kesken tasan. Tämä on se tulevaisuus joka ihmiskuntaa odottaa, jossa nämä nuoret johtajat saavat päättää. Kaikille kun pitää tarjota samat mahdollisuudet kuluttamiseen ja digitalisaatioon, se meinaa sitä että keskiluokka kustantaa koko sirkuksen. Kukaan ei omista mitään, paitsi ne, jotka ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Ainiin, se on vain sitä hullua salaliittoteoriaa, että nykyinen pääministerimme ajaa juuri näitä asioita hymyssä suin ja Klaus Schwabin käskystä. Kaikki on vapaasti tarkistettavissa, vaikka kuvittelisikin etteivät ne nyt niin tekisi, vaikka sanovatkin tekevänsä. Ja millä tämä kaikki toteutetaan? Helposti. Medialla.

lauantai 20. marraskuuta 2021

Vapauden aalto


Yhteiskunta on jatkuvassa aaltoliikkeessä

Olet varmaan kuullut sanottavan, tai ainakin nähnyt meemin joka menee tähän tapaan: kovat/rankat ajat luovat vahvoja ihmisiä, vahvat ihmiset luovat hyvät ajat, hyvät ajat luovat heikkoja ihmisiä ja heikot ihmiset luovat kovia aikoja. Lännessä on eletty hyviä aikoja pitkään, mikä onkin luonut ihmisistä niin heikkoja, että he saattavat murtua jo siitä, jos joku on eri mieltä. Pienintäkään erimielisyyttä ei suvaita vaan sen vastapuolen kimppuun hyökätään välittömästi, kun tunnetaan oma näkemys jostain asiasta millään tavalla loukatuksi. Kaikki nämä cancel-kulttuurin woke-hommat juontavat juuri siitä, että ihmiset eivät kestä tilannetta, missä maailma ei menekään kuten itse näkee… tai kuinka auktoriteetti on käskenyt.

Tämä aaltoliike voidaankin nähdäkseni yhdistää ihmisten vapauteen. Kovat ajat ovat niitä, joissa vapautta on rajoitettu liikaa ja ihmiset lähtevät taistelemaan saavuttaakseen niitä vapauksia. Kun vapaus on saavutettu, ihmisillä on hyvä olla ainakin hetken, kunnes taas se auktoriteetin kaipuu alkaa kutsua osaa ihmisistä. Joillekin ihmisistä ajatus siitä, että muilla tulisi olla pienintäkään valtaa muiden ylitse on kauhistus, mutta valtaosa ihmisistä tuntuu suorastaan janoavan sitä, että joku tulee ja käskee mitä tehdä ja miten ajatella. Toki nämä auktoriteettia kaipaavat tunnistavat tilanteen, missä heitäkin rajoitetaan liikaa, jolloin hekin ryhtyvät vaatimaan niitä vapauksia. Ja kukapa sitä nyt jaksaisi puolustaa vapautta, kun vapaus on itsestäänselvyys jonka kaikki jo tietää? Onhan meillä sentään maailman vapain lehdistö, joka kertoo kaiken olevan hyvin.

Tällä hetkellä seisommekin siinä rajalla, missä vapautemme on jo vedetty pöntöstä alas, mutta ne vahvat ihmiset eivät ole vielä saaneet rivejä kuntoon. Elämmekin aikaa, joka ratkaisee sen joudummeko selittämään tuleville sukupolville mitä vapaus oli, vai mitä sensuuri oli. Kumpaan suuntaan yhteiskunta kääntyy, riippuukin ihan meistä kaikista. Jos nykyiset vallanpitäjät saavat päättää, tulossa oleva suuri narratiivi (koska suuri nollaus on jo aikansa elänyt suunnitelma, WEF keksi jo uuden) ratkaisee kaikki nämä ihmiskunnan ongelmat, jotka juuri nämä samat vallanpitäjät olivat myös luoneet. Haluavatko heikot ihmiset siis lisää ”hyviä aikoja”, jotka löytyvät vaan siitä narratiivista, vai onnistuvatko vahvat ihmiset tuomaan vapauden takaisin, josta se hyvä jakaantuu kaikille, ei vaan niille jotka omistavat kaiken ja silti tahtovat lisää?


Kenraalit, taiteilijat ja filosofit

Kun kansa on vapaa, jokainen voi toteuttaa itseään juuri haluamallaan tavalla. Toki jokainen aikakausi omaa juuri ne omat erityispiirteensä, suurelta osin esimerkiksi teknologian määrittämän kehityksen mukaan, mutta tietyt piirteet tuntuvat seuraavan sitä vapauden aaltoa yhteiskunnassa. Vapaassa yhteiskunnassa, rauhan aikana, ne kenraalit, soturit, tai miksi heitä haluaakaan kutsua, ovat (onneksi) hyvin pitkälle tarpeettomia. Nämä sodassa joukkoja johtavat yksilöt nousevat vasta tarvittaessa esiin, mutta historia on osoittanut erään kriittisen heikkouden tässä ihmistyypissä: kenraalit ovat täysin yhtä helposti manipuloitavissa tekemään mitä auktoriteetti käskee. Ne kaikista vahvimmat soturit voivatkin johdattaa joukkonsa voittoon täysin sitä yhteistä etua ja vapautta vastaan. Vai merkitseekö se vaan sitä, että kyseessä ei ollutkaan oikea soturi, vaan pelkkä vallanpitäjien nukkekenraali?

Taiteilijat ovat taas olleet aina vastuussa kulttuurista. Vapaus tuoda itsensä julki ja esittää kaikelle maailmalle se oma taiteen ilmentymänsä on mahdollista vain vapaassa yhteiskunnassa. Kun auktoriteetti on ottanut vallan, vain ne ylhäältä hyväksytyt taiteilijat voivat kukoistaa ja kaikki muut vaiennetaan. Mutta nämä vaiennetut taiteilijat ovat usein ne, jotka ihmiset sitten vuosia myöhemmin löytävät kaikista merkityksellisimmiksi. Vallanpitäjien esiin nostamat ”taiteilijat” saattavat unohtua, kun vapaus pääsee jälleen jaloilleen. Siihen saakka kansa tosin pitää idoleinaan niitä, jotka heidän eteensä on nostettu auktoriteettien voimasta. Kun pääministeri kestitsee muutamaa taiteilijaa ja lupaa heille kaiken, toki he tarjoukseen tarttuvat. Kuinkahan kansa tulee sen palkitsemaan, jos vapaus kuitenkin voittaa, mitä luulet?

Filosofeja kuunnellaan yleensä vasta silloin, kun aika on heistä jättänyt ja joku kompastuu vanhoihin teksteihin löytäen niistä juuri siihen hetkeen sopivan kipinän. Tyrannit ovat taas hirttäneet ne väärinajattelijat, ettei heidän sanomansa pääsisi leviämään. Platonin mukaan ideaaliyhteiskunta taas olisi filosofikuninkaan johtama, eli yhdistelmä soturia ja filosofia jonka ainut tehtävä olisi se yhteisen hyvän luominen. Nykypäivänä filosofeja toki kuunnellaan, mutta vain tarkkaan valikoidut, auktoriteettien siunaamat suuret ajattelijat päästetään kansan eteen kuuluviin. Ja he kertovat, että kaikki on hyvin ja juuri kuten pitääkin, mistä he kuittaavat mehevät palkkiot ja saavat jatkaa elämäänsä hyvissä olosuhteissa… vaikka saattavatkin tietää, että juuri myivät sen tavan kansan (ja sielunsa) tyranneille. Koska lähes kuka tahansa voi olla filosofi, vapauden kannalta sananvapaus on ainoa tapa varmistaa että se vapaus myös säilyy - jokainen saa tuoda näkemyksensä julki ja jokainen saa päättää sekä tuntea itse, mikä sanoma resonoi juuri itselle. Kun mielipiteiden monimuotoisuutta rajoitetaan auktoriteettien toimesta, kuten nyt hyvinkin vahvasti tehdään, ei kansalle jää ”hyviä” vaihtoehtoja mistä valita lainkaan.


Joko aallonpohja on saavutettu?

Voisi luulla, että kun ihmiset ovat valmiina uhraamaan omat (ja muiden) lapsensa saadakseen hieman luvattua turvallisuutta (ei todellista), ihmiskunta olisi löytänyt sen pohjan? Mutta näyttää siltä, että jälkikasvun uhraamisen lisäksi ihmisoikeudet pitää myös kuopata, mikä on tietysti ymmärrettävää jos edes oma jälkikasvu ei ollut taistelemisen arvoinen. Ja jos vallanpitäjät saavat kirjoittaa historian, tämä ihmisoikeuksien ja jälkipolvien uhraaminen oli jaloin teko, laik evö, jota juhlitaan ja ylistetään patsain ja monumentein! Ihmiskunta vapautui vihdoinkin vapaudesta ja sai tilalle täydellisen kontrollin, jossa joku muu tietää paremmin ihan kaikesta! Ei tarvitse kuin polttaa iso siivu historiankirjoista ja tulevat sukupolvet eivät enää edes haaveile vapaudesta, koska eivät tiedä mitä se oli.

No mutta sehän on vain hullua salaliittoteoriaa, vaikka nämä vallanpitäjät sanovatkin ihan suoraan haluavansa juuri tuommoisin täydellisen kontrolliyhteiskunnan, jossa yksikään ihminen ei ole vapaa vaan on elossa vain palvellakseen sitä suurta ”yhteistä hyvää”, joka todellisuudessa hyödyttää vain ja ainoastaan sitä pientä ryhmää aivan sen valtapyramidin huipulla. Toki tavan kansallakin olisi hyvä olla, koska ovat täysin vapaita omista mielipiteistään ja yksilönvapauksistaan! Monelle tämä täysi vastuuvapaus itsestään ja omista päätöksistä toki kuulostaa aivan loistavalta tilanteelta, mutta niille jotka haluavat itse päättää omista asioistaan tämä vallanpitäjien hehkuttama uusi uljas maailma olisi helvetti maan päällä.

Täytyykö ihmiskunnan siis vielä upota paljon alemmaksi ennen kuin se pohja löytyy mistä voi ponnistaa takaisin ylös? Kun vapautta rajoitetaan, se nostaa vastustusta ja vastarintaa sitä auktoriteettia kohtaan. Sopiva tasapaino näiden välillä voisi olla mahdollinen, ehkä, mutta jostain syystä ihmiskunta on aina valinnut seilata suuremmissa aalloissa aina välillä päästen kansanmurhaan saakka. Nyt suunta on vahvasti alaspäin, kohti autoritääristä tyranniaa, mutta jää nähtäväksi koska se vastareaktio sitten kunnolla lähtee liikkeelle - vai lähteekö? Yksinkertaisimmillaan ihmisten ei tarvitse nähdä ja ymmärtää muuta kuin se, että ihmisoikeuksiamme ollaan loukkaamassa ja sensuuri on tuhonnut sananvapautemme. Jos tämä ei mene jakeluun, suuri narratiivi WEF:n tarjoilemana voikin olla juuri sinulle sopiva vaihtoehto - siinä kun ei tarvitse huolehtia vapauksista ja oikeuksista kun niitä ei enää ole. Miten on, vapaus vai tyrannia? Vastaus tähän pitäisi olla kaikille ihmisille päivänselvä, ilman mitään jakautumista leireihin. Kun kaikki ovat vapaita, voimme sen jälkeen lähteä vääntämään pienistä yksityiskohdista ja siitä, kuka oli mistäkin asiasta oikeassa.

torstai 11. marraskuuta 2021

Demokratian hyveet


Pois vanhat

Oliko se demokratia sittenkään muutos parempaan, vai olisimmeko kenties paremmassa tilanteessa nyt, jos olisimme säilyttäneet vanhat arvomme ja hyveemme? Tietenkin tämä nykyinen demokratiamme sinällään on melkoinen sillisalaatti eri aatteita, joiden yhteisestä konsensuksesta olemme saaneet tämän... länsimaisen demokratian. Tai siis, niin meille kerrotaan, että tämä on kansan tahto, mistä itse olen hieman eri mieltä. Pohditaan kuitenkin nyt vain niitä hyveitä ja arvoja, joita ennen hyveinä pidettiin ja verrataan sitä niihin, joita demokratian kerrotaan nostavan esiin ja mitä se todellisuus on sitten tuonut tullessaaan. Lähtöasetelmana ja inspiraationa pohdinnolle jälleen Tocquevillen "Democracy in America".

Monarkia, aristokratia, rakkaus ja kunnioitus kuningasta kohtaan. Tämä oli vaatimuksena toimivalle monarkialle ja kunnioitus sitä ylempää kastia kohtaan oli itsestäänselvyys. Yksittäinen korkeampi taho suojeli kansaansa niin ulkoisilta kuin sisäisiltä uhilta ja kansa maksoi siitä palvellessaan sitä kuningasta. Jos kuningas alisti kansaansa, mahdollisuus päästä vihaisen joukon tai hovin selkäänpuukotuksen kohteeksi kasvoivat melkoisesti. Uskomus ja vakaumus järjestelmälle, sen jokaiselle osalle, olivat merkittävä osa järjestelmän toimivuutta. Velvollisuudentunne ajoi joka porrasta parhaaseen mahdolliseen suoritukseensa. Ehkäpä myös tieto siitä, että asemasi on hyvin pitkälle ennalta määrätty antoi ihmisille lohtua ja mielenrauhaa, koska he tiesivät paikkansa eikä kilpailu ajanut heitä toisiaan vastaan vaan yhteinen hyvä lisäsi myös omaa mahdollisuutta saada hyvä elämä.

Monarkia oli toki kankea järjestelmä eikä taannut varmasti toimivaa jatkuvuutta yhteiskunnassa. Jos johtoon kuitenkin sattui osumaan oikeasti hyvä johtaja, kansa saattoi huokaista helpotuksesta ja vuodet, ehkä jopa vuosikymmenet, suurimmalla osalla ihmisistä oli ihan hyvä olla. Laajentaminen ja oman mahtavuutensa esittely eivät kuitenkaan olleet mitään harvinaisia tapahtumia, joten kansakunnan tila saattoi nähdä suuriakin muutoksia hyvinkin nopeasti. Mahdollisuus hyvään siis oli aina läsnä ja kansa halusi siihen uskoa. Käytäntö saattoi olla joskus hyvinkin kaukana siitä kansan todellisuudesta. Mutta kaikki valta yksissä käsissä ei automaattisesti ole huono asia. Vasta silloin, kun se valta laskeutuu vääriin käsiin, ei kenelläkään ole kivaa. Äänestämällä ei kuninkaita kuitenkaan yleensä kruunattu.


Uudet hyveet

Valaistuneet ja valistuneet ihmiset Euroopassa päättelivät kuitenkin asian niin, että valta yksissä käsissä ei ole se paras mahdollinen asia, vaan paluu esimerkiksi Ateenasta kopioituun demokratiaan mahdollistaisi yhdenvertaisemman maailman. Aatteet, kuten konstitutionalismi saivat kannatusta, muodostaen demokraattiseksi hyveeksi oikeudenmukaisuuden, jota ylläpidettiin lakien ja sovittujen oikeuksien avulla. Ihmiset olivat yhdenvertaisia edes sen lain edessä, vaikka muutoin kovin erilaisia olivatkin. Yhteistyö, yhdistyminen ja organisointi loivat mahdollisuuksia ihmisten puhaltaa samaan hiileen ja lakien suojaamana riskit minimoitiin.

Vapaudet ja oikeudet kuuluvat vahvasti demokratiaan ja niiden tehtävä on suojella yksilöä niin muilta yksilöiltä, kuin itse valtiovallalta. Ihmisiä kannustetaan kehittämään itseään, tulemaan parhaimmaksi versioksi itsestään ja näin luomaan uutta ja vieläkin parempaa maailmaa ihan kaikille. Demokratian ei ole tarkoitus jämähtää paikalleen, vaan sen tulee kehittyä jatkuvasti sen omilla mekanismeilla, joista sanan- ja mielipiteenvapaus ovat ne tärkeimmät. Vaikka jokainen ajaakin sitä omaa etuaan ja asiaansa, myös se yhteinen etu on tärkeä ja yhteistyön avulla koko yhteiskunta kehittyy jatkuvasti.

Näillä arvoilla demokratia, kansanvalta, onkin täysin mahdollinen ja sillä olisi hyvät saumat luoda lähes rajattomasti yhteistä hyvää ihan kaikille. Kun asioista keskustellaan täysin vapaasti, ongelmat havaitaan nopeasti ja niihin kyetään reagoimaan. Jos reaktio taas menee pieleen, sekin huomataan ennen kuin on liian myöhäistä ja korjaus kyetään tekemään yhteistyön ansiosta. Kun kaikki kunnioittavat muiden vapauksia ja oikeuksia, riitatilanteet ovat hyvin harvinaisia ja niihin saadaan oikeudenmukainen ratkaisu. Mutta sitten todellisuus vetää vastapalloon ja kaikki kerrotut hyveet unohtuu, kun ihminen lähtee kilpailemaan keskenään rajallisista resursseista. Saadaan demokratian sijaan länsimainen demokratia eli liberaali demokratia, joka ei tosin ole niin liberaalia eikä demokratiaa nähnytkään. Yksi vanha aristokraattinen hyve siinä kuitenkin säilyi...


Usko nykyiseen järjestelmään

Harmittavasti ideat tähän "liberaaliin demokratiaan" kuitenkin kopioitiin Roomasta, eikä Ateenasta. Herran pelko ja auktoriteettiusko myös saatiin monarkian perintönä, minkä ansiosta kirkko omaa edelleen runsaasti maallista valtaa vaikka tekeytyykin vain hengelliseksi oppaaksi kansalle. Siinä kun aristokraatit antoivat almuja köyhille, nyt kansalta pakotetaan osa köyhien auttamiseksi, vaikka ite järjestelmä onkin suurena osallisena juuri siihen alimman kastin syntyyn. Tästä saadaankin inho ja viha alempia luokkia kohtaan, koska nämä loiseliöt syövät osan juuri sinun kovalla työllä ansaitusta palkasta! Yhdenvertaisuus on myös aatteena hämärretty niin pahasti, että siitä ei kannata juuri edes enää puhua...

Yhteistyö ja kollektiivisuus ovat myös saaneet uuden muodon liberaalissa demokratiassa. Kaikki ne hyödyt yhteisöille on menetetty ja tilalle on saatu tilanne, missä kaikkien on pakko toimia ylhäältä annettujen käskyjen mukaan ja yhteistyö keskenään on lähestulkoon kielletty. Vain pahat syntiset eivät tottele herrojensa käskyä, kertoo niin kirkko kuin hallitus! Kaikkeen pitää saada lupa ja vain tarkkaan valikoiduilla auktoriteeteilla kuuluu olla sanan- ja mielipiteenvapaus, koska heillä on oikeus niihin. Tiede tottelee samaa nokkimisjärjestystä ja rikkaimman oikeutuksella se, jolla on eniten rahaa on oikeimmassa ihan kaikesta. Muutosta ei kukaan enää liioin halua, koska se vaatisi muutosta myös omiin vanhoihin ja opittuihin asenteisiin. Kuka nyt itse haluaisi muuttua?

Ja tässä tilanteessa olemme. Meille kerrotaan demokratian hyveistä mutta käytännössä olemme taantuneet kauas edes monarkian ajoista, jossa ihmiset sentään tiesivät asemansa. Nyt jos joku menestyy, tapahtuukin muutama mielenkiintoinen ja samalla erittäin hyytävä asia. Ensiksi, moni tulee kateelliseksi siitä, jos joku muu onnistuu. Valtio haluaa siitä tietenkin oman osansa, koska se heidän itsensä säätämien lakien vuoksi heille kuuluu, eli menestys menettää osan kerrotun mukaan oikeutetusti. Toisaalta taas vain harva menestyy omasta ansiostaan (toki niitäkin on), vaan sen vuoksi että kykenee hyväksikäyttämään muita ihmisiä paremmin kuin muut. Tämän lisäksi ne oikeat vallanpitäjät omaavat kaikki ne työkalut siihen, ettei yksikään heidän mielestä väärä ihminen tai aate tule menestymään missään. Tästä pitää media huolen. Koita siinä nyt sitten elää rauhassa hyvää elämää, kun hyveet ovat vain heikkouksia lähes kaikkien muiden näkökulmasta.

perjantai 5. marraskuuta 2021

5th of November, Propagandan lyhyt oppimäärä - yksivuotisjuhla


Hieman tavallisesta poikkeava ja erittäin lyhyt blogiteksti...

Koska on kulunut tasan vuosi siitä, kun kirjani alunperin tuli myös sähköisenä ulos, tämän kunniaksi julkaisen kirjan ilmaiseksi kaikkien luettavaksi. Kirja on myös edelleen myynnissä kirjakaupoissa, joten arvostan suuresti kaikkia niitä, jotka haluavat tukea toimintaani ostamalla kirjan.

Jos joku näistä linkeistä ei toimi, koitan korjata asian mahdollisimman pian: Dropbox, Mekansa.fi ja ric.fi

Edit: Näköjään kirjaa konvertoitaessa .pdf-muotoon eri ohjelmalla sivujen asemoinnit yms ovat vaihtuneet. En hoksannut tuota heti, eikä sillä nyt sinänsä ole väliä: alkuperäinen/sama tiedosto oli molemmissa lähteenä, ohjelma ja sen mukana fontti on näköjään muuttunut. Sama kirja uudelleenasemoituna ja uudella fontilla. En muistanutkaan kuinka vattumaisia nämä tekstinkäsittelyohjelmat oikein olivatkaan...

torstai 21. lokakuuta 2021

Demokraattinen despotismi


Ajatustenvapaus

Kun kaikki ajattelevat samoin, kukaan ei oikeastaan ajattele. Tähän suuntaan menevää lainausta on vuosien saatossa soviteltu niin Pattonin suuhun, kuin myös Krehbielin, Neillin ja Faberin sanomaksi, mutta sillä ei taida olla niin suurta merkitystä kuka sen sanoi ensin? Ajatus on kuitenkin täysin paikkansa pitävä ja Tocqueville, jonka kirjaa "Democracy in America" ollaan jälleen märehtimässä, toteaa tämän täsmälleen saman asian. Joku saksalainen koomikko totesikin tämän køronatyrannian aikana, että ajatuksenvapaus, jota tässä ollaan luomassa, on juuri sitä aitoa ajatustenvapautta, nimittäin omista ajatuksistaan. Riittää, että tekee mitä käsketään. Bonuspisteitä saa siitä, kun vaatii muita tekemään samoin...

Yhtenäinen mielipide, yksi yhteinen tarina ihan kaikesta, luo tietenkin vakautta. Moni ihminen haluaa ennemmin vakautta ja sen luomaa turvallisuudentunnetta, kuin vapautta ja sen tuomaa ennalta-arvaamattomuutta. Savannilla asuva leijona on vapaa, mutta hänen eläintarhan häkissä asusteleva veli on turvassa ja elää vakaata elämäänsä - ruoka tulee joka kerta samaan aikaan, samalla tavalla ilman omaa panosta asiaan. Liberaali demokratia ajatuksen tasolla takaisi ihmisille vapauden, samalla kuitenkin tuoden organisoidun yhteiskunnan mukana tuomat vakauttavat asiat. Minimaalinen määrä rajoituksia, koska tiettyjä asioita ei voida sivistyneessä yhteiskunnassa sallia - tappaminen, raiskaaminen, varastaminen ja niin edelleen. Kyse on siis tasapainosta niiden vapauksien ja organisoinnin mukana tuomien rajoitteiden kanssa. Ennen se painopiste oli vapauden puolella vahvasti, ihmisoikeuksien muodossa.

Ehkä tämä vapaus olikin osasyynä siihen, että kaunis tarina ja aate liberaalista demokratiasta menikin niin päin helvettiä? Yksistään vapaus ei siihen kuitenkaan riitä, vaan sen helvetin muodostumiseen tarvittiin myös se täysin päinvastainenkin asia - yhdenvertaisuus, yhdenmukaisuus. Nämä kaksi asiaa kun viedään äärimmilleen ja yhdistetään eri tahoihin samassa yhteiskunnassa, saadaan nimittäin aikaiseksi aivan täydellinen despotismi, eli sortava itsevaltiuus. Ja sen hitaasti muodostuneen tyrannian kaataminen onnistuu edelleen sillä samalla vanhalla tavalla (tottelemattomuus), jos kansa oikeasti ajattelisi. Mutta kun se ei ajattele, muutoin kuin samalla tavalla...


Valta muiden ylitse

Aloitetaan liberaalista ja individualistisesta ajattelumallista. Minä itte, muut sitte. Kilpailu on parasta mitä luonto on koskaan keksinyt! Jos siis unohdetaan se, että kilpailua tapahtuu luonnossa vain jos jostain on puutetta, ei koskaan yltäkylläisyydessä. Kun ihminen ei koe enää olevansa osa yhteisöä, ei perhettä, klaania, luokkaa, millä nimellä niitä "omia" kutsuukaan, hän laittaa oman navan muiden edelle. Jos tälle oma napa ensin ajattelevalle annetaan mahdollisuus valtaan, etenkin valtaan muiden ylitse, mitä luulet tapahtuvan? Hän voi kyllä organisoitua muiden samanhenkisten kanssa, mutta taustalla on aina se sama liberalismin alkukantainen pelko: mitä jos joku muu vie sen, mitä olen saavuttanut vain koska pystyy siihen? Kauhun tasapaino toki hieman rajoittaa näitä ihmisiä, mutta jos koko jengi voi hyötyä kaikkien muiden kustannuksella, valinta on heille hyvin helppo.

Suurin osa ihmisistä kun ei halua valtaan, joten he tyytyisivät siihen vapauteen, jonka liberaali demokratia heille lupaa. Mutta he jotka haluavat valtaan, heille tämä nykyinen demokratia tarjoaa ennen näkemättömän mahdollisuuden päästä valtaan muiden yli, vieläpä täysin oikeutetusti! Kansa antoi heille vallan, joten pulinat pois! Mistä päästään siis siihen ongelman toiseen puoleen, eli yhdenvertaisuuteen. Kaikki ne muut, alamaiset, ovat tietenkin yhdenvertaisia. Ja kuten tiedetään, suomalainen maksaa vaikka satasen siitä, ettei naapuri saa viittä kymppiä. Kaikkien on siis oltava samalla viivalla, samoissa asemissa. Lainsäädäntökin siihen kannustaa, ainakin osittain (positiivinen erityiskohtelu tästä räikein poikkeama), mikä on tietysti hyvä asia... vai onko? Lain edessä yhdenvertaisuus on ainoa edes teoriassa saavutettavissa oleva asia, mutta siihen ei koskaan voida päästä koska se kleptokratia (varkaiden valta) jonka ne vallanpitäjät ovat luoneet, ei ole tarkoituskaan olla yhdenvertainen.

Yhdenvertaisuudessa se ongelma kun on yksi=yksi, joista jokainen "yksi" on korvattavissa toisella ykkösellä ilman että mikään asia muuttuisi. Haettiin sitten alkuasetelman tai lopputuleman yhdenvertaisuutta, siinä se yksilö halutaan häivyttää pois ja sulauttaa se osaksi "kansaa". Kansa ei ole mikään yhtenäinen yhteisö (ainakaan nykyään), vaan lailla rajattu joukko ihmisiä. Siis niiden kleptokraattien luomilla lakipykälillä. Tätä yksi=yksi ajattelumallia kutsutaan yleensä kollektivismiksi. Kollektivistisiä kokeiluja löytyy historiasta useita ja niitä on kutsuttu nimillä kuten esimerkiksi fasismi ja kommunismi. Ne ovatkin menneet kansan näkökulmasta aina ihan putkeen, eikös? Tämä nykypäivän køronatyrannia on vain jälleen saman asian uusi ilmenemismuoto. Muutama vallanhimoinen kokee olevansa oikeutettu määräämään kaikkia muita miten olla ja elää, kansa reagoi tarraamalla turvallisuudentunteeseen ja vaatimalla kaikkien muidenkin toimivan samoin - koska niin heille kerrottiin.


Voiko demokratia sitten johtaa johonkin muuhun kuin despotismiin?

Yhtenä ratkaisumallina tähän yllä esitettyyn ongelmaan on pidetty konstitutionalismia, eli sitä nykymittapuulla salaliittoteoriana pidettävää aatetta että perustuslaki olisi korkein laki maassa. EU on esimerkiksi ottanut vahvan kannan asiaan, eli kun Unkari ja Puola vetoavat perustuslakiinsa, EU sanoo että paskan marjat, meidän lakimme menevät teidän lakien ylitse. Oikeusvaltioperiaatteella siis pyyhitään persettä, jos maan laki sanoo olevansa korkein auktoriteetti siinä maassa ja sitä ei yksikään sopimus voi ylittää. Paitsi EU:ssa, näköjään. Noh, tämä on näitä despotismin muotoja, joista saamme nauttia koska ongelman esilletuoja ei istu yksi=yksi muottiin mikä aiheuttaa siihen muottiin sopivilta koliikkiaikuisilta välittömän reaktion.

Asia voitaisiin myös kääntää median avulla, minkä vuoksi ne oikeat vallanpitäjät pelkäävät kuollakseen alustoja, jotka sallivat sananvapauden ja muunkin kuin heidän määrittämänsä mielipiteenvapauden. Valtamedian toimittelijat tietävät, että yksi=yksi ja siitä ei poiketa, koska se oma persnahka, elanto ja turvallisuus, riippuvat siitä, että sitä asiaa ei kyseenalaisteta. Siinä voi koittaa teeskennellä mitä tahansa liberaalia, individualistia tai mitä suurta ajattelijaa, mutta niin kauan kun sitä despotismia ei lähde uhmaamaan isoissa asioissa, se journalisti on yksi tyhjäntoimittelija muiden joukossa. Onneksi niitä oikeitakin journalisteja on olemassa, mutta valtamedian palkkalistoilta niitä et löydä yhtäkään. Omertan lakia ei rikota, ei koskaan. Rajalla saa leikkiä, että säilyy edes jonkinmoinen illuusio siitä, että media tuottaisi journalismia.

Yksi=yksi sakista löytyy myös armeijoittain ihmisiä, jotka ovat valmiita sitä ykseyttä puolustamaan. Kaikki suuret instituutiot on täytetty jo aikoja sitten ihmisillä, jotka tietävät yhtälön tuloksen. He tietävät, että heidän elantonsa riippuu heidän ymmärtämättömyydestään tai viimeistään hiljaisuudestaan. He itse ovat valmiita lynkkaamaan ne, jotka poikkeavat siitä tarinasta, minkä vuoksi he tietävät tasan tarkkaan oman kohtalonsa niin tehdessään. Ja kun kaikki ajattelevat samalla tavalla, kukaan ei ajattele. Moni jopa kuvittelee olevansa oikeutettu valtaan muiden ylitse vain siksi, että voitti suosiokilpailun. Jos se olisi demokraattinen päätös, edes enemmistöpäätös, suurin osa ihmisistä ei halunnut yhtäkään niistä nykyisistä ihmisistä valtaan itsensä ylitse. Mutta kun meille kerrotaan että tämä on paras järjestelmä, miksi sitä kyseenalaistaa kun kyseenalaistamisesta ei tule muuta kuin paskaa niskaan? On niin paljon helpompaa olla ajattelematta ja loukkaantua siitä, kun joku muu ajattelee - ettehän ole enää yhdenvertaisia, koska se joku muu käyttää päätään ja sinä et. Tai vielä kauheampaa, jos se joku muu käyttää vielä suutaan...

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Onko demokratia paras vaihtoehtomme?


Politiikan filosofiaa

Vaikka asiaa olenkin jo useaan otteeseen pohtinut, aloitetaan niin sanotusti tuoreelta pohjalta ja uuden kirjan merkeissä. Alexis Charles Henri Clérel, comte de Tocqueville, lyhyesti Tocqueville, raapusti siinä 1835 ja 1840 hujakoilla osin yhdessä kuin erikseen Gustave de Beaumontin kanssa useammankin teoksen, joille nimeksi tuli "Democracy in America". Tästä lukemisen alla on itselläni "Historical-Critical Edition", joka on pitkän kaavan mukaan ja kommentoituna kevyt 1600+ sivuinen järkäle. Hyvin mahdollisesti tämä teksti saa siis jatkoa samassa aihepiirissä tässä tulevina viikkoina ja ehkäpä kuukausina. Vaikka kirjoittajan mukaan kirja ei ole niinkään filosofinen vaan enemmän käytäntöön pureutuva, on hyvinkin lyhyellä tutustumisella kyseessä kuitenkin etenkin näin nykypäivään peilattuna varsin filosofinen näkemys tähän demokratiaan. Heti demokratian alkuajoista lähtien, eli Kreikan peruja, on usea "suuri ajattelija" kritisoinut demokratiaa ja ihan syystäkin. Kun katsoo mitä kansa näin pandemian aikana oikein tekee, ehkä on ihan hyvä että se ei ole lainkaan vallassa?

Vastatakseen kysymykseen "Onko demokratiasta mihinkään?" pitää kuitenkin tarkentaa, mitä asiaa ollaan oikeasti edes arvostelemassa. Onko kohteena demokratia, kansanvalta, ideana ja hallintajärjestelmänä sekä oikeutuksena valtaan noin yleensä, vaiko kenties jokin käytännön malli joka on ihan konkreettinen järjestelmä jota jokainen voi mennä lähes käsin koskettamaan. Tämä "länsimainen demokratia" kun on semmoinen häpeäpilkku ihmiskunnan historiassa ja sen "edustuksellinen demokratia" nimitys on yhtä lähellä demokratiaa kuin merihevonen on hevosta - vain nimeksi. Aina kaksoisvaltiosta lähtien kun koko edustuksellinen järjestelmä on ihan alusta alkaen suunniteltu luomaan illuusio kansanvallasta ilman, että kansalla olisi mitään muuta kuin maksajan rooli herrojen leikeissä. Kansa kantaa vastuun kaikista päätöksistä, mutta ei saa itse niihin juurikaan vaikuttaa. Ainut sallittu "vaikuttaminen" kun on äänestäminen ja kaikkihan sen tietää, että "vain äänestämällä voi vaikuttaa!", kuten kiltti papukaija sen mantran toistaa.

Eri versioita tästä "demokratiasta" on tietenkin eri maissa ja esimerkiksi Sveitsin mallia on yleisesti pidetty "parhaana" sen kansanvaltaisuuden vuoksi, eli suoran demokratian osuuden ansiosta. Sveitsi on toki siinä suhteessa mallimaa, että siellä kansalla on ainakin auttavasti mahdollisuuksia päättää omista asioistaan suoralla äänestyksellä ja täten kansan tahtoo muuntuu aina lakipykäläksi saakka. Tai no, kansan ja kansan, median suodattimen kautta läpikäytynä. Media, niin perinteinen kuin etenkin sosiaalinen media kun pelaa niin käsittämättömän suurta roolia ihmisten elämässä, että olisi hyvin lapsellista väittää jonkin asian olevan "kansan tahto", koska se "kansa" on omaksunut kuitenkin kaikki näkemyksensä yhdestä jos toisesta mediasta. Äänestikö kansa medioita ja niiden toimintaa vai kuluttaa vaan sitä, mitä heille tuotetaan?


Kansanvalta aatteena

Enemmistön päätös kuulostaa toki hyvältä, mutta kun tiedetään kuinka viksu keskiverto ihminen on ja puolet on siitä tyhmempiä, onko se enemmistöltä saatu vastaus sitten kuinka hyvä ratkaisu kokonaisuuden kannalta? Ihmiskunta on osoittanut jo lukemattomia kertoja, kuinka se vihainen väkijoukko kykenee tekemään hyviä ja oikeutettuja päätöksiä niin omista kuin etenkin muiden asioista. Joukkomieli on yksi näistä ilmiöistä, joka osoittaisi siihen suuntaan että enemmistöltä kysyminen on oikeastaan aivan helvetin typerä idea. Suuren osan ajasta ihmiset ovatkin olleet aina jonkun tahon palveluksessa, jolloin se hierarkia on ollut selvä eikä kukaan tavan tallaaja ole edes pyrkinyt käskyttämään koko muuta kansaa. Demokratiaan uskovat taas ovat sitä mieltä, että enemmistöllä on oikeus määrätä ihan kaikkia ihmisiä, eli palvelemaan sitä joukkomieltä riippumatta siitä, miten se vaikuttaa siihen yksilöön. Asiaa yritettiin ratkaista luomalla "ihmisoikeudet", mutta kuten tämä pandemia on osoittanut, niillä oikeuksilla pyyhitään lähinnä persettä siinä kohtaa kun peloteltu joukko vaatii kaikkia ihmisiä uhrattavaksi lääketeollisuuden voittojen alttarilla.

Tocqueville puhuikin jenkkien demokratian onnistumisesta ja antoi suuren kunnian, ainakin käsittääkseni, uskonnoille (etenkin katolinen kirkko). Ihmiset olivat jälleen palvelemassa jotain suurta tahoa, joka sitten osattiin hyödyntää oikeuttamaan se valta vähemmistölle joka oikeasti johti maata, samalla kun kansalle kerrottiin kuinka he olivat vallassa. Sama on toki vahvasti nähtävissä Suomessa ja ei ole ihme, että meillä on valtion kirkko - se on yhteinen moraalinen selkäranka, joka pitää niin yksittäisen ihmisen kuin siinä samalla myös koko kansakunnan suorana pystyssä. Siksi niin monet puhuvatkin moraalisesta rappiosta ja kuinka niin monet eri aatteet ovat myrkyttäneet kansan yhteiset rivit tuomalla mukaan ties mitä uskonnoksi rinnastettavia näkemyksiä. Suurelta osin tämä nimittäin pitää paikkansa - yhtenäinen kansa voidaan luoda vain yhtenäisillä moraalisilla säännöillä. Se demokratia on vaan siihen päälle lätkäisty tapa organisoida se kansan hallinta, suunta annetaan jostain aivan muualta kuin politiikasta.

Niin sanottu "yleinen mielipide" onkin se asia, joka niin ohjaa kuin oikeuttaa sen demokratian. Ennen se oli tarkasti kirkon hallussa, mutta nyt ties mitkä woke-ideologiat ovat ottaneet sen saman aseman kertoen ihmisille mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Ja kuka sen suunnan voi sitten nykypäivänä määrittää? Aivan niin, media. Moraalinen selkäranka on niin helposti muokattavissa suurimmalla osalla ihmisistä ja kun kerran elämme "demokratiassa", enemmistö on niin oikeassa kuin siinä asemassa, että se saa määrätä miten kaikkien tulisi olla. Joitain rajoitteita onneksi on saatu tälle oklokratialle eli rahvaanvallalle, mutta kun nekin rajat on oikeutettu sillä samalla enemmistön valllalla, ei siinä ole juurikaan esteitä poistaa ne turhat rajoitteet jotka suojelevat yksilöä väkijoukon mielivallalta. Tämä køronatyrannia onkin siitä hieno esimerkki - ihmisoikeuksista viis, kun kansa hurraa päättäjien toimille jotka rikkovat niitä ihmisoikeuksia. Kuka helvetti päästi sen rahvaan valtaan?!


Mutta se on silti paras mitä meillä on!

Tai niin ainakin väitetään. Kyllä, hirmuvaltiaiden alla ihmiset ovat kärsineet paljon enemmän kuin valtaosassa "demokratioista", mutta toisaalta taas hyväntahtoinen yksinvaltias voisi oikeasti ajaa kansansa etua ja luoda paratiisin maan päälle. Paitsi että kaikki valtaan pyrkivät ja sinne tahtovat ovat ihan muuta sakkia kuin hyväntahtoisia ja moraalisen selkärangan omaavia ihmisiä. Niin sosiopaatteja kuin psykopaatteja on suhteessa valtaväestöön nähden sielä "johtajien" asemassa melkoinen yliedustus, mutta koska yleistäminen on rumaa niin täytyy sanoa että ei ne kaikki poliitikot ole sosio- tai psykopaatteja. Ateenan demokraattiseen malliin, eli ihan kaikki saavat äänestää ihan kaikesta, tuskin ollaan ihan heti päätymässä ja suuri osa ihmisistä pitää ideasta missä he valitsevat "hyvän edustajan" ajamaan heidän asiaansa - emme siis ole ihan heti pääsemässä eroon tästä "edustuksellisesta demokratiasta".

Voisiko edustuksellinen demokratia sitten oikeasti toimia kansan parhaaksi? Mikäettei, mutta siihen tarvitaan kaksi asiaa joista kumpaisestakin olemme tällä hetkellä muutaman... vuosisadan(?) päässä, ehkä enemmänkin. Että ihmiset voisivat tehdä valistuneita päätöksiä omista asioistaan ja edes auttavasti käyttää sitä oikeutuksena enemmistön päätökseen johon kaikkien tulisi alistua, tulisi jokaisen yksilön omata riittävä tieto ja ymmärrys asioista, sekä omattava riittävä moraalinen selkäranka seisoa omien päätösten takana ja myöntää sekä korjata kaikki virheet. Tämän lisäksi kaikesta uudesta ja tapahtuvasta on oltava mahdollisimman tarkka ja puolueeton tieto saatavissa mahdollisimman nopeasti. Jos nämä vaatimukset täyttyisivät, kyseiset ihmiset olisivat varmasti riittävän valveutuneita valitsemaan joukostaan sopivimmat edustajat hoitamaan käytännön asioita yhteiskunnassa?

Ja kun palataan todellisuuteen, missä alle euron ämpärillä saa ihmisen matkustamaan pitkiäkin matkoja ja tekemään itselleen haitallisia asioita, sanoisin että emme ole ihan vielä siinä ajassa ja paikassa kun kansanvalta olisi hyvä ratkaisu. Nykyistä sirkusta voitaisiin toki yrittää korjata, mutta kun se ei ole edelleenkään rikki vaan toimii juuri kuten se on luotu toimimaan niin onhan tässä aika huonoja vaihtoehtoja tulevalle. Ehkäpä se korjaantuisi sillä samalla strategialla, kuin mikä tahansa tyrannia ja totalitarismi on kaatunut? Luomalla rinnakkaisia järjestelmiä niiden ihmisten toimesta, jotka eivät halua valtaa vaan elää yhdessä rauhassa? Tyranniat kaatuvat kun kukaan ei leiki mukana, mutta tilalle nousee usein vaan seuraava vallanhimoinen mulkku... ellei niitä rinnakkaisia järjestelmiä saada pysyviksi ja leviämään koko yhteiskuntaan. Mutta mistäs minä tietäisin, en ole mikään suuri ajattelija vaan mukavuudenhaluinen laiskimus, jolla on ihan liikaa aikaa lukea ja funtsia syntyjä syviä?

lauantai 2. lokakuuta 2021

Køronatyrannia


Nimeämisen vaikeus

Sopivaa nimitystä, joka omaisi riittävän painon tilanteen vakavuudelle, tälle pandemian varjolla luodulla totalitaariselle järjestelmälle ei ole ihan helppo kehittää. Køronatsismi olisi helppo nimi, omaisi sopivan lyömäaseen painon, mutta samalla olisi huonosti aatteeltaan osuva - totalitaarinen, toki, mutta ei kansallis eikä sosialismi. Itse en ole vielä päässyt mihinkään kunnon tulokseen tässä asiassa, joten kysytään lukijoilta apua. Mikä olisi sinun mielestäsi sopiva nimitys tälle totalitarismille? Ehkäpä nimeämistä auttaisi, jos purkaa aatteen osiin ja tutkii miten siihen tilaan ensinnäkään päädyttiin? Lyhyt historiikki voisi mennä tähän tapaan: Kiinassa puhkeaa uusi (tarinan mukaan) tappava tauti, joka kaataa ihmisiä kaduille. Lähtöpiste eristetään kun tieto leviää - toiminta siis tapahtuu huomattavasti itse tautiin nähden jälkijunassa. WHO julistaa pandemian, kuten sillä on tapana kun lääkeyhtiöt niin käskevät. Helvetti repeää ja pari vuotta eteenpäin niin kansa vaatii terveitä ihmisiä hirteen. Se, pitääkö tämä virusteoria paikkansa vai onko se ympäristöteoria oikeasti selittävä tekijä, on tässä kohden merkityksetön - nyt puhutaan tarinasta jonka mukaan asiat etenivät.

Kun hyvin pian taudin alun jälkeen huomattiin, Diamond Princess aluksen osoittamana ja lukemattomia kertoja sen jälkeen, tarina joka Kiinasta lähti ei pitänyt paikkaansa. Mutta kuten kaikki hyvät tarinat, ei sitä sovi faktoilla pilata. Mallinnukset osoittautuvat monikertaisesti liioitelluksi, mutta niitä ei koskaan korjattu. Paniikki haluttiin siis levittää ja maat reagoivat täysin järjenvastaisesti tunnetusta pisteestä leviävään tautiin. Sekä itse tauti, että sen mukana rummutettu pelko annettiin ylittää kaikkien maiden rajat ilman pienintäkään aikomusta pysäyttää sitä rajalla. Jos tämä kertoisi osaamattomuudesta tahallisuuden sijaan, miksi ihmeessä saman porukan tulevia ohjeita yksikään noudattaisi? Tässä vaiheessa ei kuitenkaan itse ideologia ollut vielä kansan keskuuteen iskostunut, mutta media oli aloittanut sen aivopesun heti alkuunsa. Voidaan toki väittää, että tarina olisi edennyt sattumanvaraisesti tai orgaanisesti, mutta kun täsmälleen sama narratiivi ajetaan lähes samassa järjestyksessä läpi kaikkialla maailmassa, se voisi osoittaa järjestelmällisyyttä?

Itse se aate onkin nerokas yhdistelmä vanhoja kestosuosikkeja: ”rasismi” johon on napattu tiettyjä osia maineikkaasta ”kommunismista”. Niin mitä osia? Luokkataistelu ja ihmisten erottelu ”rotuihin”, joka määrittää hänen asemansa yhteiskunnassa. On olemassa ”denialisteja”, ”salaliittoteoreetikoita”, ”kulkutautimyönteisiä” ja muita vastaavia nimityksiä niille, joita ollaan kansan hurraamana marssittamassa Stantonin portaita vauhdilla ylöspäin (nyt ollaan 7/8 noin pääpiirteittäin). Tämä halveksuttava alaluokka ei kuuluisi omata ihmisoikeuksia eikä mitään vapauksia, ne kuuluvat vain ylemmille luokille. Oman rotunsa tulee esittää kulkemalla kaikkialla naamarätti päällä, mutta tämä yksinkertainen kapistus on kenen tahansa hankittavissa, joten alempaan kastiin kuuluvat saattavat viekkaasti naamioitua ylempiluokkaiseksi! Siksi erotteluun tarvitaankin jotain, jota ei voi väärentää: piikkipassi. Tämä ainoastaan viranomaisilta saatava todistus tottelevaisuudesta ja sen mukana tullut keskustelu peittoaakin Apartheidin varjoonsa. Onneksi olkoon, tukemalla tätä uutta totalitarismia kannatat niin rasismia kuin kommunismia!


Miten helvetissä näin pääsi käymään?!

Jos kuuntelee vaikkapa Mattias Desmetin esityksiä, tai Sakari Peltola käännöksiä Desmetin tutkimuksista, voidaan asia yksinkertaistaa niin, että se on yhdistelmä kuulumattomuutta, yleistä ahdistusta, irrallaan olemista muista ja merkityksen saamista siitä totalitarismista. Useamman tunnin esityksiä en tuota tiiviimpään muotoon enää saa, mutta suosittelen kaikkia lontoota osaavia etsimään Desmetin puheita asiasta ja savoksi lyhennettynä katsomaan jos Sakarin videoita ei olla vielä poistettu Youtubesta. Desmet antaa myös lähteen tälle teorialleen ja juuri kirjan läpi kolunneena voin sanoa, että kyllähän se sieltä löytyi hieman eri tavalla sanailtuna, eli tämä selitys on suurelta osin modernisoitu versio Hannah Arendtin kirjasta ”The Origins of Totalitarianism”. Arendtin toinen kirja ”EICHMANN in Jerusalem - A Report on the Banality of Evil” taas sopii kuvaamaan sitä käytöstä, jota näemme esimerkiksi THL:n toimesta - välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä, ”pahantekoa” ilman katumusta.

Noin rankasti yksinkertaistettu selitys miten tähän päädyttiin ei tietenkään ole ”koko totuus”, eikä Desmetin tai Arendtin kertoma liioin kykene kaikkea selittämään. Ihmiset kun ovat yksilöitä, eli jokaisella on ne omat syyt joko seurata tai olla seuraamatta tätä virallista tarinaa pandemiasta. Nähdäkseni yksi yhteinen tekijä on kuitenkin mukana lähes jokaisella ihmisellä tässä ajassa - pelko. Pelkää sitten tautia, piikkiä, tyranniaa, viranomaisia, taloudellista tilannettaan tai mitä tahansa, pelko ajaa ihmiset lähestulkoon hulluksi. Pelko estää rationaalisen ajattelun ja siitä ei pääse irti loogisella ajattelulla, koska ne osat aivoista ovat kytkeytyneet pois päältä. Ja mistä se pelko oikeen tulee? Mistäpä muualtakaan kuin mediasta

Jos nimittäin kyseessä olisi oikea ihmisten henkeä ja terveyttä uhkaava tilanne, vain psykopaatti/sosiopaatti tai täysi idiootti lähtisi aiheuttamaan viestinnässä kansalle pelkoa ja kaaosta, mitä hallintomme ja valtamediamme on tehnyt päivästä 1 lähtien… siis sen jälkeen kun se yksi yhteinen tarina saatiin maailmanlaajuisesti valmiiksi. Nimittäin ennen kuin se tarina valmistui, ei media lietsonut pelkoa ja asiantuntijat kertoivat kuinka mitään syytä paniikkiin ei ole. Kuin kytkintä kääntämällä kaikki tutkitut ja tunnetut asiat kriisiviestinnästä kytkettiin pois päältä ja media sai täyden hepulikohtauksen. Siirryttiin siis kriisiviestinnästä sotapropagandaan kertaheitolla… sillä erotuksella, että siirryttiin nimenomaan hyökkäyssotapropagandaan, missä se propaganda kohdistetaan nimenomaan viholliseen. Ja se vihollinen sattui nyt vaan tällä kertaa olemaan oma kansa, mutta se täytyy olla sitä ”sattumaa” koska ”eiväthän ne nyt niin tekisi”?


Miten voin perua tilauksen tästä tyranniasta?

Kuten kaikki tietävät, uskovaisten kanssa on turha väitellä. Pandemiaan uskovat tietävät, että väärää mieltä olevat kuuluvat kaikki siihen pahaan kulttiin, jonka jäsenet haluavat kaikkien mummojen kuolevan! Ihmisoikeuksia puolustetaan kannattamalla syrjintää ja yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikkien tulee tehdä täsmälleen samalla tavalla. Tätä kutsutaan kollektivismiksi, jonka korkein muoto on niin fasismi (kaikki omistus samoissa käsissä) kuin totalitarismi (kaikkien on tehtävä joka asia samalla tavalla). Kumpaan suuntaan nyt siis ollaan menossa, fasismiin vai totalitarismiin? Voidaan sanoa että molempiin, koska kaikkien olisi tehtävä täsmälleen samoin JA omaisuus halutaan pakata yksiin käsiin. Ehkä tälle tulisikin kehittää jokin oma termi, joku, jolla ei ole historian painolastia kuten kommunismilla, jonka tiettyjä osia tähän on lainattu? Toki kommunismin lainatut osat ovat juuri kollektivismia ja totalitarismia, mutta se luokkataistelu sentään on sieltä kotoisin.

Mutta takaisin asiaan, eli miten sitä ”unsubscribe” nappia voidaan painaa tässä kohtaa? Tiedon levittäminen ja virallista tarinaa kampittavien faktojen jakaminen ei auta kun ne aivot on narikassa pelon vuoksi. Desmet ehdotti yhdessä haastattelussaan pelon ohjaamista muualle, eli pandemiapelon sijaan jos ihmiset pelkäisisivät tätä tyranniaa, he heräävät siitä pandemiatarinasta. Njuu, mikäettei, mutta sille yksilölle ei pelossa eläminen ole hyväksi, pelkäsi sitten mitä tahansa. Tietysti se tyrannia on suurempi uhka koko ihmiskunnalle, jonka ihan tilastotkin osoittavat - tautia vastaan tehdyt toimet ovat niittäneet enemmän henkiä kuin itse tauti. Ja edelleen, positiivinen testitulos PCR-testillä ei kerro tartunnasta, jos se on mennyt joltakin ohitse. Tämäkin ikävä fakta kyllä myönnetään, mutta media kieputtaa ja kehystää sen tarinan niin hyvin, ettei valtaosa pääse jyvälle mistä on oikein kysymys. Sitä tosin voitaneen pitää koulujärjestelmämme ansiona…

Mutta edelleen, jumalauta, miten tästä pääsee irti?! Aivan samalla tavalla kuin mistä tahansa muusta pelosta ja iskostuneesta uskomusjärjestelmä - ei oikeen millään, mikä voitaisiin yleistää. Osalle auttaa ne faktat, osa tukeutuu tilastotieteeseen, osa havahtuu osuvaan mediavirukseen, osa vaatii auktoriteetin kertomaan että kaikki on hyvin kun jotkut menevät vaan ulos kävelylle ja hengittävät ulos sen kaiken negatiivisen tunnelatauksen jonka pelko on tuonut. Se kuormitus mitä mielenterveyspalveluissa on jo nyt on vain kärpäsenpaska siihen nähden, kuinka moni tulee tämän pandemian ohimentyä tarvitsemaan apua arjessa pärjäämisessä. Nappikauppa tulee satavarmasti kukoistamaan, siis muukin kuin verenhyytymistä estävien lääkkeiden… Varmaa kuitenkin on vain se, että mitään kunnon strategiaa ei tähän ongelmaan voi luoda jos jokin asia pelolla hämärtää sitä mieltä. Pelko johtaa vihaan ja viha kärsimykseen, vai kuinka se meni?

torstai 30. syyskuuta 2021

Kapinointia


Kaukana mustavalkoisesta

Eilen alkanut Syyskapina oli jatkumoa Elokapinan toimille, joilla pyritään kiristämään päättäjiä tekemään mitä liike haluaa. Järjestäytynyt ryhmä joka suunnittelee rikosten tekemistä, puhuu siitä avoimesti, kannustaa siihen ja vieläpä suorittaa niitä laittomia toimia taitaa mennä lain mukaan kategoriaan "järjestäytynyt rikollisuus", mutta jostain syystä poliisilla on silkkihansikkaat kädessä näitä Maon värivallankumouksellisia lapsukaisia käsiteltäessä. Myös valtamedian täysin kritiikitön kannatus ja jopa osallistuminen mukaan toimintaan (esim. Ylen tanssiva toimittelija) herättää runsaasti kysymyksiä. Täältä "väärältä puolen aitaa" katsoessa tilanne on täysin absurdi, mutta Levelin Slimin tekemä video ja siitä alkunsa saanut keskustelu toisaalla osoitti, että asia on kaukana siitä mustavalkoisesta ja siististi johonkin kategoriaan sopivasta ilmiöstä. Slim otti videossaan täysin poikkeavan kannan moneen muuhun ei-viralista-tarinaa-noudattavan kanssa kehuessaan Elokapinan toimia. Puolustettiinko siinä nyt sitten heikompaa vaiko kenties paljon vahvempaa osapuolta ja menivätkö ne risut ja ruusut oikeaan osoitteeseen? Tämä ei kuitenkaan ole vastine Slimille, vaan kyseinen video oli ponnahduslauta tälle pohdinnolle... mutta ei se varmaan pahaa tekisi Slimille lukea tämä?

Aloitetaan ensin silkkihansikkaiden sijaan piiskalla. Elokapinan aate pohjaa poliittisesti ohjattuun pseudotieteeseen, joka on luotu tasan yhtä tarkoitusta varten: rahan kasaannuttaminen tavan kansalta rikkaiden taskuun. Koko ilmastonmuutoshömppä perustuu pahasti virheelliseen tieteeseen ja valtamedian propagandaan joka aktiivisesti estää ja kieltää kaikki poikkeavat näkemykset. Rahan ja sitä kautta vallan pakkautuminen on asia, jota Elokapina väittää vastustavansa on kuitenkin se asia, jota he toimillaan täysin kritiikittömästi tukevat. Samalla tämä aate on myös vahvasti totalitaarinen sekä tietenkin kollektivistinen. On olemassa vain yksi tapa toimia, heidän tapansa, johon kaikkien tulee alistua. Maailmaa tulee johtaa heidän haluamaansa kuvaa kohden, kaikki muu on halveksuttavaa. Samalla yksilö on täysin uhrattavissa aatteen puolesta, minkä vuoksi marttyyriksi aktiivisesti jopa pyritään. Salassa pysyvät johtajat vetelevät naruista, ryhmänjohtajat ohjaavat pienryhmiä ja koko hierarkia toimii kuin hyvin organisoitu sotilasjärjestö. Rikollisia toimia tehdessään sitä tosin taidettaisiin kutsua terroristijärjestöksi, mutta koska se sopii vallanpitäjien agendaan, aate saa täyden tuen koko koneistolta. Siksi liikkeen kutsumista kapinaksi voidaankin ihmetellä, mutta tarinan kannalta asia on kriittinen: nuorilla on ollut aina taipumus kapinoida vanhaa valtaa vastaan, joten mikäpä sen parempi kuin valjastaa se kapinainto omiin tarkoitusperiin. Jo Lenin tiesi, että paras tapa hallita oppositiota on johtaa sitä itse.

Ja se kapinointi on jotain, mitä tämä liike todella osaa. Kärpäsenpaskan kokoinen ryhmä saa koko mediakentän aivan hullaantumaan. Sekä valtamedia, että vaihtoehtomedia ovat haukkana paikalla kun mikä tahansa Elokapinaan liittyvä tapahtuma nostaa päätään. Jos liike saisi kokoonsa suhteutettuna medialta huomiota, se olisi HS:n toiseksiviimeisellä sivulla oleva postimerkin kokoinen ilmoitus siitä, montako lapsukaista poliisi kantoi putkaan. Mutta heillä on strategia ja toimiva organisaatio, sekä myös riittävät resurssit ja fanaattinen kannattajajoukko jotka yhdistämällä saadaan koko maa sekaisin, vaikka käytännössä tukitaan vaikkapa yksi kadunpätkä yhdestä kaupungista, näin vaikuttaen ehkäpä yhteen prosenttiin muutamasta prosentista kansasta. Toki suurin yksittäinen mahdollistava tekijä tälle kaikelle on se, että koko koneisto on tukemassa tätä toimintaa. Mikä tahansa oikeasti valtaa vastustava vastaava organisaatio oltaisiin niitattu jo ajat sitten kattoon kiinni.


Toimivia strategioita vallankumoukseen

Jos kuitenkin eletään siinä simulacrumissa, että Elokapina on oikeasti vallankumouksellinen voima, joka haluaa kaataa nykyisen näkemänsä "väärän vallan" ja parantaa maailman muokkaamalla sen omaksi kuvakseen, mitä kapina tekee "oikein"? Tyrannia, jota vastaan ollaan taistelemassa, voidaan kaataa ainoastaan sillä että ei totella sen käskyjä. Kun kaikki kieltäytyvät, tyrannia menettää valtansa ja voimansa. Tämä kieltäytyminen merkitsee käytännössä siis kansalaistottelemattomuutta, lain rikkomista tai ainakin sääntöjen noudattamattomuutta. Valtaa kaadettaessa kun on syytä muistaa, että yhtäkään peliä ei voi voittaa, jos pelaa vastapuolen säännöillä. Vallanpitäjät kun pelaavat Lassipalloa, eli peliä jonka sääntöjä ei kerrota ja niitä muutetaan lennossa aina omaksi eduksi. Jos siis haluaa voittaa, on tiedettävä mihin ja miten iskeä, mutta sen lisäksi omattava rohkeus viedä se peli niin pitkälle. Rohkeudesta tosin on sanottava sen verran, että niin tyhmänrohkeus kuin hullunrohkeus riittävät, jos se ohjataan vaan oikeaan suuntaan ylhäältä.

Siinä kohtaa liikutaankin hyvin heikoilla jäillä, kun lähdetään oikeasti suunnittelemaan vallankumouksellista toimintaa, strategioita ja taktiikoita, sille kansalaistottemattomuudelle. Eduskuntamme, kaikkia puolueita myöden, kun kaikessa viisaudessaan antoi poliisille lailliset keinot urkkia kaikkea uhkaavaa toimintaa ja mikä tahansa vallankumouksellinen toiminta tuppaa olevan aikasta uhkaavaa. Koska Elokapinan johtoa sekä ryhmänjohtajia ei olla ajettu saman mankelin läpi kuin vaikkapa väärää mieltä maahanmuutosta tai køronarajoitteista olevia, se yksistään jo todistaa että pelikenttä on asetettu eri tavalla sen mukaan mitä "vallankumousta" tuetaan ja mitä ei. Värivallankumoukset kun on aina suoritettu vallan tukemana, mutta ei sen näkyvän vallan. Jos toimintasi saa täyden tuen totalitaristien omalta medialta, voit olla varma että toimesi nähdään hyvinkin positiivisessa valossa siellä oikeiden vallanpitäjien pöydissä.

Elokapinan strategia on kuitenkin mahdollisesti täysin toimiva ja heidän käyttämänsä taktiikat suoraan kopioitavissa mihin tahansa liikkeeseen, joka ei ole aikeissa tehdä aseellista vallankaappausta vaan ainoastaan kampittaa vallan ja mennä sitten potkimaan maassa olevaa valtaa, mahdollisesti saaden jopa kansan suosion rohkeilla toimillaan. Moni onkin selvästi nähnyt kunnioitettavana ja uljaana tätä Elokapinan kapinointia, kun pientä lapsukaista kannetaan poliisin toimesta maijaan. Poliisin epäkiitollinen tehtävä onkin noudattaa käskyjä, jotka palvelevat esitystä ja tarinaa, sen sijaan että ratkaisivat itse ongelmaa. En usko että poliisijohto on niin tyhmä tai osaamaton, ettei kykenisi estämään moista kapinaa... mikä tietysti osoittaakin paljon suuremman ongelman, jos se kolmas vaihtoehto eli tahallisuus on oikeasti syynä siihen päättömältä vaikuttavaan toimintaan. Paljon paljon suuremman ja erittäin vaarallisen ongelman - väkivaltakoneisto ei olekaan kansan vaan vallanpitäjien puolella.


Huomiohuoraamista

Koko maailma kuitenkin pyörii paskapuheella ja ainut tapa saada se oma ääni isosti kuuluviin on saada se valtamedian huomio itseensä. Niin kauan kun vaihtoehtomedia saavuttaa vain siihen vaihtoehtoiseen näkemykseen jo valmiiksi kääntyneet, mikä tahansa julkisuus sillä suunnalla ei tule nostamaan sitä omaa juttua kansan tietoisuuteen. Mitä se toisenlainen julkisuus tosin tulee tekemään on sen, että vaihtoehtoisista asioista puhuva maalaa selkäänsä melkoisen maalitaulun, johon vallanpitäjien on sitten helppo iskeä jos kyseinen aate saa liikaa tilaa. Pelikenttä on tarkasti suunniteltu eikä peli ole läheskään reilu, joten osallistuminen ei ole niinkään palkitsevaa ainakaan näin maallisesta näkökulmasta katsottaessa. Elokapina, samoin kuin muut vastaavat liikkeet elävät kuitenkin huomiosta, minkä vuoksi huomion osoittaminen ja heidän toimiensa julkituominen pelaa joka tapauksessa liikkeen pussiin, oli se näkökanta sitten mikä tahansa. Vastustaminen on siis parasta mitä heille voi tapahtua... unohtaminen ja ohittaminen taas myrkkyä.

Valtamedian mukaan huijaamisessa on myös suuri riski, koska media omaa kaikki keinot niin nostaa ihminen sille jalustalle, kuin lynkata hänet ja varmistaa, ettei hänellä ole enää koskaan mitään asiaa julkisuuteen tai julkiseen keskusteluun. Siksi huomiohuoraaminen voikin puraista pahasti omaan persaukseen, paitsi tietysti jos se oma sanomasi on täysin virallisen tarinan mukainen, jolloin huomiohuoraaminen palkitaan ruhtinaallisesti. Media hallitsee sen julkisen Overtonin ikkunan täydellisesti ja sen kehyksen ulkopuolelle jäävät eivät tule nousemaan näkyviin kuin siinä vaiheessa, kun media niin päättää. Monella tapaa media ei ole mikään neljäs valtiomahti, vaan se on nykypäivänä se ainut valtiomahti. Ja kun se ei ole millään tavalla kansan vallassa, eikä usein edes sen puolella, voisi jopa sanoa että "ollaan hävitty tää peli".

Ja jos peliä ei muuteta, sama sirkus tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen saakka. Monelle tämä nykyinen tilanne on ihan kelvollinen, riittävän hyvä, minkä vuoksi venettä ei haluta keikuttaa. Mikä tahansa muutos kun pelottaa, joten on mukavampaa elää tutussa tyranniassa kuin ottaa askeltakaan tuntematonta kohti. Elokapina ei pelkää, koska heillä on tiedossa se suunta johon he pyrkivät - maailma, jonka säännöistä he määräävät, tietenkin yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi. Jos siis Maon esimerkin mukainen idyllinen yhteiskunta jossa isä aurinkoinen määrää kaikesta kuulostaa hyvältä, on Elokapina hyvinkin kannatettava aate. Totalitaristit ovat aina osoittaneet kannattavansa ihmisoikeuksia ja pitäneet hyvää huolta kaikista, jopa niistä jotka eivät vapaaehtoisesti kumartaneet oikeaan suuntaan! Liikkeestä voi tosin oppia paljon muutakin, mutta niiden oppien noudattaminen ei ole ihan se tasaisin tie, kuten olen toivottavasti tehnyt tässä tekstissä hyvinkin selväksi. En siis kehoita ketään vallankumoukseen, koska sehän olisi laitonta, niiden tyrannien omien sääntöjen mukaan... Onneksi sananvapauteen kuuluu pohtia näitä asioita täysin avoimesti ja vain totalitarismissa moiset "väärät" näkemykset haluttaisiin estää.

perjantai 24. syyskuuta 2021

Tein vaan mitä käskettiin


Nürnbergin puolustus

Henkilökohtaisesta vastuusta tapahtumiin olen jo pohtinut useaan otteeseen esimerkiksi teksteissä "Palkkasoturi" ja "Vastuuvapaus omasta itsestään", mutta kuunneltuani muutaman hiljattain julkaistun Henna Marian videon, ajattelin jatkaa aiheen pohtimista hieman lisää. Videoillaan, joiden säilyvyys jälkipolville on nykyisessä maailmantilassa täysi arvoitus, Henna (ihmisoikeusaktivisti, jos kyseinen henkilö sattuu olemaan ennalta tuntematon) on ottanut useamminkin nyt kantaa siihen, kuinka ihmiset käyttäytyvät poliisia kohtaan. Poliisia ei saisi kuulemma vastustaa, koska hekin ovat vain ihmisiä ja tekevät työtään. Toki argumentti on näin yliyksinkertaistettu, eikä kuvaa läheskään kokonaisuutta mitä Henna videoillaan asiaan esittää, joten irrotetaan henkilö pois argumentista ja pohditaan kyseistä argumenttia irrallaan. Siksipä tämä kirjoitus ei ole vastaus Hennan argumentteihin, mutta hänen arvokas työnsä ihmisoikeuksien puolesta ansaitsi joka tapauksessa noston, minkä vuoksi hän pääsikin mukaan tähän pohdintoon.

"Tein vaan mitä käskettiin" tunnetaan myös nimellä Nürnbergin puolustus, eli puhutaan toisen maailmansodan jälkipyykistä kun liittoutuneet pesivät kätensä omista sotarikoksistaan ja syyttivät kaikesta pahoja natseja. Oikeudessa yritettiin käyttää puolustuksena selitystä, että enhän minä muuten, mutta kun käskettiin niin tein joka tapauksessa. Tämä puolustus ei kelvannut ja ne alemman tason toimijat päätyivät hirteen väitetyistä rikoksistaan ja kiduttamalla saatujen tunnustusten valossa. Korkeammassa asemassa olleet taas osin kiikutettiin suojaan muihin maihin, missä he jatkoivat menestyksekkäitä uriaan useammassakin eri liittoutuneiden organisaatiossa. Mutta ei anneta tämän pilata hyvää tarinaa, missä vastuu vajosi vain tekijälle ja käskyjen antajat palkittiin, koska silloin koko lännen peikkosatu kyseenalaistuisi ja sitä tekee vaan pahat natsit.

Eli siis "tein vaan mitä käskettiin" ei kelvannut oikeudessa todistukseksi, riippumatta siitä mitä sanktioita olisi saanut omiltaan jos jätti tekemättä mitä käskettiin. Sodan aikana kun ei kovin pitkään mietitä mitä tehdään sotilaalle, joka ei noudata käskyä. Jos sitten palataan nykyhetkeen, eli tähän "pandemiaan", miten se käskyjen noudattaminen liittyy nykyhetkeen? Kaikkihan tehdään vaan miten hallinto käskee, eli noudatetaan demokratian oikeutusta tehdä asioita... esimerkiksi rikkomalla ihmisoikeuksia, koska käskettiin niin tehdä. Hierarkioiden ansiosta tämä tyrannia eteneekin - kaikki vaan noudattavat omien herrojensa käskyä. Ja jos tämä joskus päätyy Nürnbergin oikeudenkäynti 2:een, siellä tultaneen kuulemaan se sama puolustus: "tein vaan mitä käskettiin". Mitä luulet toimisiko se nyt?


Poliisit, hoitajat, lääkärit, virkamiehet, tutkijat...

Kun koko koneisto vaan noudattaa eduskunnan antamia käskyjä demokratiassa, katoaako se yksilön vastuu sitten siinä samassa, koska sehän on kansan enemmistön mielipide?! Voisi ainakin kuvitella, että ihmisoikeusasioissa se kansan enemmistön mielipiteellä oikeutettu rikkomus ei taitaisi mennä läpi. Toki edustuksellisessa demokratiassa on syytä huomata, että se vastuu ei ole niinkään kansalla, vaan niillä 200:lla valitulla edustajalla, mutta kuten tiedetään, eivät he ole koskaan kantaneet mitään vastuuta tekosistaan. Käytännössä se vastuu valuu sinne suorittavaan portaaseen ja heidän esimiehiinsä, jos sinnekään. Ja se kansan viha kohdistuu myös lähinnä sinne suorittavaan portaaseen, jolla on kuitenkin käytännössä vain hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen.

Onko se vihan kohdistaminen vaikkapa sinne poliisin suorittavaan portaaseen sitten "oikein"? Kyy...eee...ehkä, mutta ei kuitenkaan vaikka onkin, joissain tapauksissa. Vallanpitäjien väkivaltakoneistona poliisi on se puskuri kansan ja vallan välissä. Se on se taho, joka antaa pamppua väärää mieltä olevalle ja estää kansaa pääsemästä vastuussa olevien tahojen rintamukselle. Se on se taho, joka vannoo noudattavansa lakia vaikka käytännössä noudattaakin lain sijaan herrojensa käskyjä riippumatta siitä, noudattavatko ne herrat lakia tai ei. Ja täysin riippumatta siitä, noudattaako ne käskyt ihmisoikeuksia. Mutta ei ketään pakoteta poliisiksi, se on jokaisen oma päätös. Siinä törmätäänkin siihen moraaliseen ongelmaan - miksi kyseinen henkilö on poliisi? Jos halusi päästä antamaan hipeille pamppua, tuntea olevansa vallassa ja oikeutetusti olla muita kohtaan mulkku, niin onko se virkamiehen vastustaminen siinä kohtaa huono juttu? Entä jos se poliisi onkin tahtonut palvella ja auttaa muita ihmisiä ja vain oman pelkonsa (työpaikka, elinkeino, asuntovelat...) vuoksi tekee mitä käsketään, hänhän on silloin tyrannian uhri siinä missä se kaasuaseen väärässä päässä oleva?

Sama toki pätee koko hoitoalaan, kaikkiin niihin virkamiehiin ja tutkijoihin, jotka näkevät ne ihmisoikeuksien loukkaukset sekä ne räikeät virheet virallisessa tarinassa. Hehän ovat asemassa, jotka voisivat suoraan vaikuttaa tilanteeseen, ei ne poliisit jotka on käsketty kadulle estämään väärää mieltä olevien kokoontuminen? Jokainen rahaa vastaan ottava ja tyrannian jatkumisen mahdollistava taho on vastuussa omalta osaltaan, mutta mitä kauemmin on sitä rahaa siitä nännistä imenyt, sitä mahdottomampi on ajatus siitä irtaantua. Suuri osa koko koneiston rattaista vaan taitaa edelleenkin uskoa siihen viralliseen tarinaan? Vai uskotaanko siihen vain siksi, että on helpompi ummistaa ne silmät ja antaa sen tutun ja turvallisen palkkashekin napsahtaa postiluukusta joka kuukausi, ennen kuin lähtisi puuttumaan niihin räikeisiin epäkohtiin? Mene ja tiedä, ihmisiä motivoi niin kovin vaihtelevat asiat. Vai onko se vain poliisin toiminta, johon jokaisen on reagoitava omantunnon mukaan?


Joukkovoimaa

Yhä enemmän tulee kuitenkin vastaan uutisia ympäri maailmaa, missä niin kansa kuin ne koneiston omat rattaat alkavat vastustamaan tätä tyranniaa. Tuhannet joukkoirtisanoutumiset saattaisivat aiheuttaa loogisesti ajattelevassa ihmisessä kysymyksen: "mitä meille ei kerrota?" Siksi niistä ei tietenkään haluta uutisoida, paitsi pakon edessä kun vaikkapa sairaala joudutaan sulkemaan kun lääkärit ja hoitajat lähtivät kävelemään. Media leimaa tietenkin kaikki nämä ihmiset hulluiksi hörhöiksi, salaliittoteoreetikoiksi, koska vain järkevä hyvä ihminen on oikeassa noudattaessaan käskyjä. "Uskokaa tieteeseen" he huutavat kansalle, mutta tiede on kyseenalaistamista ja todisteiden tutkimista, sokea usko auktoriteetteihin on uskomusjärjestelmä. Jos siis väittää vaativansa tiedettä, täytyy vaatia asioiden kyseenalaistamista. Jos haluaa käyttäytyä kuin fanaattinen kulttilainen, siinä tapauksessa televisio on ystäväsi.

Asiaan on myös olemassa hyvinkin yksinkertainen ratkaisu, nimittäin sananvapaus. Tiedäthän, se semmoinen ihmisoikeus joka on jakamaton ja silleen? Eikä vain ihmisoikeus vaan myös lakiin raapustettu perusoikeus, eli ei tarvitse ihmisoikeustuomioistuimeen saakka mennä siitä valittamaan, vaan omankin maan oikeusasteiden tulisi siihen puuttua. Siis se, kun media sensuroi ja demonisoi virallista tarinaa vastaan puhuvia ihmisiä, tulisi se oikeusjärjestelmä siihen puuttua rankalla kädellä. Jos siis leikitään, että olisimme oikeusvaltio. Sen sijaan oikeuteen kiikutetaan Raamatun lainaamisesta ja siitä, kun joku kiihottuu sanomisesta. Jos edes teeskentelisimme demokraattista järjestelmää, tulisi näihin sananvapauden rajoituksiin ja median toimiin puuttua ... jo vähintäänkin vuosi sitten. Median toiminta kun kertoo niin paljon minkälaisessa maassa elämme...

No mutta siis oliko se poliisin vastustaminen nyt oikein vai väärin? Moraalisiin kysymyksiin jokainen joutuu vastata itse, mutta poliisin väkivaltainen vastustaminen on ainakin A) laitonta ja B) itselle haitallista, koska vastassa on kuitenkin taho, joka saa oikeutetusti antaa sitä pamppua jos lähtee väkivaltaa käyttämään. Ja vastassa on myös ihminen, kanssakulkija, joka ... tekee mitä käskettiin. Police for Freedom on ryhmä, mihin Henna Maria on myös kytköksissä, joka pyrkii tähän ongelmaan puuttumaan. Loppuviimein se on kuitenkin meistä ihan jokaisesta itsestä kiinni miten asia tulee etenemään. Tyrannia päättyy kun lopetetaan niiden käskyjen noudattaminen. Mutta jos uskoo olevansa hyvän puolella noudattaessaan niitä herrojen käskyjä, mitäs sitten? Onko se, jolla on enemmän voimaa sitten oikeammassa? Käytännössä se jolla on enemmän valtaa ja voimaa voittaa, mutta se valta tulee siitä, kun ihmiset noudattavat niitä käskyjä. Illuusio oikeamielisyydestä... Kumpi on siis tarinan sankari, poliisi vai rohkea vallan vastustaja?

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Autoritaarisesta totalitaariseksi yhdessä hetkessä


Tai ainakin hyvin lyhyessä ajassa

Suomen "liberaali demokratia" on vahvasta kansan auktoriteettiuskosta johtuen ollut hyvin autoritaarinen järjestelmä jo hyvin pitkään. Valtaosa kansasta on noudattanut herrojensa käskyjä ei siksi, että sieltä tulee hyviä ja arvostettavia ohjeita, vaan siksi, että ne niin sanoi. Tämä on se merkittävä piirre autoritaarisessa järjestelmässä: käskyjä noudatetaan koska ne tulevat "ylempää", auktoriteetilta, joten siksi niitä on noudatettava. Ei siinä, homma toimii kohtuullisen sujuvasti aina siihen pisteeseen saakka, kunnes ihmiset eivät enää kunnioita auktoriteetteja vain heidän asemansa vuoksi. Tämä voidaan helposti huomata etenkin joidenkin maahanmuuttajien kanssa - poliisi, opettaja, virkamies tai mikä tahansa vastaava auktoriteetti ei ole arvostuksen saatikka pelon kohde, vaan komennellessaan yksilön omaa tahtoa vastaan vain vittumainen toinen yksilö ja käytös on sen mukaista. Toki suuri osa maahanmuuttajista tulee hyvin autoritaarisista maista, mutta erona on se mitä kukin pitää auktoriteettina jota tulee kunnioittaa.

Autoritaarista järjestelmää, verrattuna totalitaariseen, leimaakin lähinnä se ero, miksi niitä käskyjä kansa edes noudattaa. Molemmat mallit kun voivat tunkeutua ihmisen jokaiselle elämänalueelle, mutta ne syyt miksi kansa tottelee on vain eri. Autoritaarisesta mallista kun saatetaan päästä irti kertarysäyksellä, jos johdossa on sattunut olemaan jokin diktaattori tai vastaava niin hänen kuoltuaan tai muutoin siirryttyä pois vallasta, kansa ei enää tottele niitä annettuja määräyksiä tahi niiden antajia. Jos järjestelmä pysyi kasassa sen suuren johtajan kaatumisen jälkeen ilman, että uusi suuri johtaja astui samoihin saappaisiin, kyseessä alkaa enemmän totalitaarinen malli, koska jokin suurempi voima kuin auktoriteetti piti kansan tottelevaisuutena - ideologia.

Mikään järjestelmä ei yleensä puhtaasti yhtä, vaan ne ovat yhdistelmiä eri suuntauksista. Suomi on hyvin autoritaarinen maa, mutta tämä länsimainen demokratiamme on totalitaarinen siinä mielessä, että se on ideologia jossa (lähes koko) kansa uskoo satuun oikeutusta vallasta vain koska kansasta osa käy rustaamassa numeron lappuun neljän vuoden välein. Hyppy oikeen kunnolla totalitaariseen järjestelmään, eli tähän køronafasismiin, ei siis ollut loppuviimein järin suuri, mutta se tapahtui kertaheitolla, kun hallitus päätti rykäistä poikkeustilan päälle. Ensiksi kansa totteli sitä koska käsky kävi, mutta hyvin pian jatkuvan propagandan ansiosta se käskyn noudattaminen muuttuikin velvollisuudentunteeksi sille ideologialle. Autoritarismista tuli totalitarismi kertarysäyksellä, tosin sitä edelsi nerokas propagandakampanja joka sen mahdollisti. Mutta miksi ihmeessä se pysyi sitten pystyssä, eihän kaikkia voida kusettaa propagandalla?


Hierarkiat

Yksikään totalitaarinen järjestelmä ei voi toimia tai onnistua pääsemään valtaan ilman toimivia hierarkioita sen ideologian tukena, tai näin ainakin Hannah Arendt väittää. Armeija on hieno esimerkki toimivasta hierarkiasta ja samalla autoritaarisesta ja joskus totalitaarisesta järjestelmästä. Herrat käskevät ja alaiset juoksevat vaikka kuolemaansa kun herrat niin kerran käskevät. Yhteiseksi hyväksi voidaan uhrata yksilöitä enemmänkin, jos joku auktoriteetti niin on päättänyt. Jos se "käsky" sille koko ketjulle taas tuli ideologiasta, jonkun yksilön sijaan, siihen päälle saadaan vielä se, ettei kukaan ole oikeastaan edes vastuussa koska niin nyt vaan piti tehdä, sen sijaan niin joku käski tehdä. Kyllä, hierarkiassa aina se käsky tulee ihmiseltä toiselle, mutta kun voidaan syyttää ideologiaa niin se syyllisyyden taakka kovin helpottaa, eikös?

Jokainen vallasta ymmärtävä ja valtaan halajava ymmärtääkin hierarkioiden tärkeyden ja halutessaan täyden vallan, tekeekin tarvittavat muutokset olemassa oleviin hierarkioihin. Itänaapurissamme tämä homma osattiin jo reilun sadan vuoden ajan - vallan vaihtuessa koko vanha virkamieskoneisto vedettiin hirteen tai poistettiin muutoin vallasta ja korvattiin "omilla" aatteen miehillä ja naisilla. Saksassa taas ei osattu ja vanha kaksoisvaltio jätettiin pystyyn, tunnetuin seurauksin. Jenkeissä presidentit vaihtavat koko kabinetin sekä armeijan johdon ja korkeimman oikeuden tuomarit mahdollisuuksien mukaan. Mutta jos hierarkia on valmiina yhteensopivaan ideologiaan uskoen, ei vaihtoa tarvita vaan ainoastaan jaetaan uudet käskyt.

Onneksi tahi harmittavasti tämä länsimainen demoratia onkin niin hyvin yhteensopiva ja helposti muuntuva totalitarismiin, koska koko kaksoisvaltion hierarkia on jo valmiina. Kunhan se uusi lisättävä aatekilke on yhteensopiva nykyisten ideologioiden kanssa johon kansa jo uskoo, siirtyminen hyvinkin alistavaan totalitarismiin tapahtuukin käden käänteessä. Ketään ei näytä haittaavan se, että ihmisoikeuksia poljetaan ihan täysillä, koska se on oikeutettua - yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutenne vuoksi voidaan julistaa hätätila ja jatkaa sillä ratsastamista vaikka maailman tappiin saakka. Ja milläs se muka onnistuu? Pelolla ja ennen kaikkea propagandalla. Jatkuvalla pommituksella joka tuutista, jotka hehkuttavat totalitaarisen mallin erinomaisuutta sekä ehdottomuutta, jota ilman kukaan ei selviä.


Entä jos perusta murtuu?

Autoritaarinen ja totalitaarinen malli, joka lepää vahvasti hierarkiansa päällä tosin kaatuu sen saman hierarkian toimesta. Jos se maa jalkojen alla alkaa pettää, käskyt eivät mene enää sujuvasti ylhäältä alas, koko paska alkaa horjua ja kaatuu lopulta oman painonsa alle. Totalitarismin kaatamisesta ehdinkin jo raapustaa muutaman tekstin, jotka suosittelenkin tsiikaamaan: diagnoosi ja strategia. Millä sen hierarkian taas saa kaatumaan, siihen toimivat tietysti ne samat keinot kuin kansan itsensä herättämiseen, koska ne jokainen hierarkiassa oleva on myöskin ihminen ja osa sitä kansaa. Paitsi tietenkin, jos järjestelmä on nostanut koko hierarkiansa ylemmät osat kansasta eroon...

Siksi nämä väärää mieltä olevat auktoriteettiasemassa olevat ihmiset ovatkin niin myrkkyä tälle totalitarismille. Jos yksi uskaltaa puhua totalitarismia vastaan, saattaa toinenkin ja sitten kolmas, jonka jälkeen koko hierarkia alkaa järkkymään kun sielä millä tahansa tasolla alkaa se kapinointi. Police for Freedom, lääkäreiden omat ryhmät, opettajat, hoitajat ja kaikki muut vastaavat auktoriteettiasemassa olevat ammattikunnat ovatkin niin mahdollisuus kansalle, kuin valtava uhka sille totalitaariselle järjestelmälle. Kuin dominopalikat se koko homma kaatuu ja samalla kuin ketju niitä palikoita, kun yksi palikka poistetaan välistä, se paska ei valukkaan enää perille saakka. Siksi jokainen yksilö, joka vastustaa totalitarismia, on tärkeä osa kokonaisuutta, joka kaataa sen totalitarismin.

No mutta tuohan olisi taas vallankumouksellista puhetta, eikös? Njuu, mutta silloin se merkitsee myös sitä, että elämme totalitaarisessa järjestelmässä. Että ohjeistus totalitaarisen järjestelmän kaatamiseksi olisi vaarallista ja kiellettävää, täytyy sen järjestelmän tuntea itsensä uhatuksi koska sen illuusiota paljastetaan. Kummasti vaan tämä nykymeno täsmää lähes 1:1 kaikkiin historiasta opittuihin totalitarismeihin aina propagandaansa myöten. Suuri osa kansasta toki vielä uskoo ja luottaa siihen samaan koneistoon, joka on kaikki nämä vuodet tuoneet ainakin illuusion rauhallisesta ja toimivasta yhteiskunnasta. Mutta siinä kohtaa, kun ihmisten suita ruvetaan tukkimaan ja tietyistä asioista ei saa enää puhua, ollaan jo niin pitkällä totalitarismin tiellä, että asialle on tehtävä välittömästi jotain. Nykyisillä keinoilla välittömään tiedonvälitykseen ei enää siis tarvita muutamaa vuosikymmentä sen totalitarismin kaatamiseksi, kuten ennen on tarvittu, vaan mahdollisuus muutokseen on lähes välitön. Kun riittävän moni kieltäytyy tyranniasta, se kaatuu. Vai onko vaan niin, että tyranniat kaatuu vasta sitten, kun oikeille vallanpitäjille se nykyisen kusetuksen ylläpito tulee liian kalliiksi jolloin tarvitaan vaan uusi kusetus?

perjantai 17. syyskuuta 2021

Paremmisto nauttii totalitarismista?


Kerrankin yhdenvertaisia!

Yksi merkkiteoksista totalitarismista on Hannah Arendt:in kirja ”The Origins of Totalitarianism” ja tämä teksti siis pohjaa kyseiseen kirjaan ainakin joiltakin osin. Suosittelen vilkaisemaan, sillä varauksella että se on vain yhden ihmisen oma näkökulma historiasta… Siinä kun diktatuurit ja monet muut yksinvaltaa harrastaneet tahot joutuivat käyttämään väkivaltaa tai ainakin sen uhkaa pitääkseen kansan ruodussa, totalitarisrisissa ideologioissa tarkoitus ei ole hallita väkivaltakoneiston (armeija tai poliisi) avulla vaan ihmiset pitävät itse huolta omasta alistamisestaan. Toki yleensä joudutaan sitä väkivaltakoneistoa antamaan varoittavia esimerkkejä eli ”ihan vaan näytiksi” osoittamaan kansalle, kuinka niitä väärää mieltä olevia tullaan kohtelemaan, mutta pääpaino totalitarismissa on nimenomaan sen valtaväestön oma vakaumus siihen ideologiaan.

Siinä kun diktatuurissa se komentoketju on yleensä aika selvä, ideologiaan pohjautuvassa mallissa kuka tahansa voi nousta johtavaan asemaan ja kuuluisuudeksi, keulakuvaksi. Siihen ei tarvitse kuin julistaa sitä omaa uskollisuuttaan niin sen hetkiset johtajat ovat valmiita nostamaan kyseisen ihmisen jalustalle kansan eteen. Kansan keskuudesta nousseet mallikuvat ovatkin loistava propagandatyökalu totalitaariselle ideologialle. Tosin ihan kuka tahansa ei yleensä pääse nousemaan kansan suosioon pelkällä fanaattisuuden osoittamisella, vaan pohjalla on oltava jo vähän aikaisempaakin mainetta.

Siksi ns. ”paremmisto”, kulttuurieliitti ja älymystö, millä nimellä tätä itseään tavan kansan yläpuolella itseään pitävänä sakkia haluaakaan kutsua, ottaa usein avosylin vastaan sen seuraavan mahdollisuuden päästä valokeilaan. Jos vielä itse sattuu uskomaan siihen ideologiaan niin mikäs sen parempi, mutta oman kuvan kiillotus uskollisuuden osoituksilla on etenkin näin sosiaalisen median aikakaudella helpompaa kuin koskaan ennen - ei muuta kun selfie twitteriin tai instaan tekstillä ”minäkin tein osani, tee sinäkin kuten minä!”, jonka sitten media saattaa napata kansikuvaksi siihen sen päivän toistoon, kuinka ainoastaan se yksi oikea ideologia ja tapa toimia voi pelastaa maailman! Kuulostaako tutulta, näin pandemia-aikaan peilattuna?


Luokkataistelu uuvuttaa

Tälle paremmistolle on toki uuvuttavaa koettaa jatkuvasti pyrkiä erottumaan joukosta, minkä vuoksi totalitaariset ideologiat kai ovatkin niin houkuttelevia - niissä kaikki ovat yhdessä samalla viivalla, toiset vaan ovat sitten hieman tasa-arvoisempia kuin muut. Ajattele mikä mahdollisuus, kerrankin voi pelkästään käskyjä seuraamalla nousta suosioon, siinä kun ennen piti keksiä jotain omaperäistä?! Jos taas yksilönä ei halua niinkään nostattaa itseään esiin, ainahan voi myös liittyä ryhmien osoittamiin kumarruksiin, kuten tämä joku aika sitten nähty kulttuurialan värivallankumarrus ja sitä seuranneet ulostulot, joissa vaaditaan vallanpitäjiltä kovempia toimia tottelemattomia kohtaan.

Tietyt ihmisryhmät, kuten vaikkapa kulttuuriväki, ovat aina pelanneet suurta osaa näiden totalitarismien synnyssä (ja niiden tuhossa). Ihmiset kun katsovat ylöspäin tiettyihin ammattikuntiin ja jos tämä kyseinen ryhmä yhdessä suin ylistää sitä totalitaristista ideologiaa, tavan kansan on siihen helppo tarttua koska kansa voi tuntea näin kuuluvansa myös itse siihen parempaan joukkoon imitoidessaan sitä ryhmää. Kaikki voivat siis tuntea olonsa hyväksi ollessaan yhdenvertaisia muiden ihmisryhmien kanssa, vaikka todellisuudessa ne samat vanhat hierarkiat eivät sieltä ole mihinkään kadonneet - kansa on edelleen se pohjasakka, jota manipuloimalla ”joudutaan” ohjailemaan päivästä toiseen, ettei se suutu ja lähde vaatimaan oikeuksiaan.

Tämä teeskennelty yhdenvertaisuus on samalla myös se heikko kohta totalitaarisissa ideologioissa - jos se ”paremmisto”, tai edes tietty osa siitä, päättää yhdessä lähteä sitä ideologiaa vastaan, on vallanpitäjien hyvin vaikeaa pystyä pitämään propaganda mukana siinä menossa. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää hallita sitä oma-aloitteisuutta, eli luoda valmiiksi soveliaita tapoja tehdä rohkeita ulostuloja ja mukamas vastustaa jotain negatiivista osaa siinä totalitarismissa, kuitenkin samalla tukien sitä kokonaisuutta. Vaikkapa vastustaa rajoitteita vaatimalla kaikille tottelemattomille hihamerkkiä, että ne oikeaa mieltä olevat enää joutuisi ihan kaikkia hankalia yhteiseksi hyväksi asetettuja sääntöjä noudattaa. Olikos se Lenin joka puhui parhaasta tavasta johtaa oppositiota olevan ottaa se omaan johtoon?


Fasismin ja totalitarismin ero

Fasismin jokainen osaa automaattisesti tunnistaa ”pahaksi” asiaksi, samoin kuin totalitarismia osataan ainakin sanana hieman karsastaa. Kumpaakaan ei kukaan ”hyvä ihminen” tietenkään voi kannattaa, ainakaan tarinan mukaan, mutta kun ei kumpaakaan osata edes tunnistaa niin miten niitä osaisi edes varoa? Fasismi on totalitaarinen ideologia, jossa valta ja omistus kaikesta on yksissä käsissä - esimerkiksi valtio omistaa kaiken tai ainakin pystyy ohjaamaan kaikkia yhteiskunnan osia. Fasismissa on siis yleensä jokin fyysinen taho joka omistaa ja ohjaa, mitä ei pelkästään totalitarismissa edes välttämättä tarvita, näkyvästi. Kyllä, totalitaarisiin järjestelmiin muodostuu se hallitseva ryhmä, mutta sielä pohjalla on ideologia, ei pelkkä omistus.

Ja tämä totalitaarinen ideologia on juuri se ongelma, koska se ei pyri vain omistamaan ja ohjaamaan, vaan hallitsemaan kaikkien ihmisten kaikkea toimintaa. Fasismissa ihmisillä voi olla vielä tiettyjä vapauksia monella elämän alueella, mutta pitkälle kehittyneet totalitaariset ideologiat tahtovat hallita kaikkia ihmisen elämän osia. Kuten aikaisemmissa teksteissä olenkin jo maininnut, kolme tämän päivän (mielestäni) vaarallisinta totalitaarista ideologiaa ovatkin ilmastokultti, køronakultti ja ”länsimainen demokratia”. Kaikki kertovat olevansa oikeutettuja valtaan kaikkien muiden yli ja jokainen osa ihmisen elämästä tulee seurata ennalta annettuja määräyksiä. Ja kukapa ei haluaisi kalifiksi kalifin paikalle, kun tarjolla on lähes rajaton valta koko kansasta?

Totalitaariset ideologiat tarjoavat siis runsaasti mahdollisuuksia pyrkyreille, psykopaateille ja sosiopaateille. Ihmiset ovat myös erittäin taitavia itsepetoksessa, eli siinä itselleen uskottelussa että se mitä tekee on oikein ja hyvää, vaikka sokeakin sen näkee että ollaan tallomassa muiden ihmisoikeuksia räikeästi. Ongelmana on vaan se, että ei ole olemassa riittävästi rautalankaa, että asian voisi ideologiaan vahvasti uskovalle selittää ja saada ymmärtämään, että se kannattamasi ideologia on totalitaristinen, eli se semmoinen paha ja syntinen asia, josta sinua on peloteltu kaikki nämä vuodet. Mutta kuinka ihmeessä voitaisiin massat saada hypnotisoitua uskomaan johonkin totalitaristiseen ideologiaan? Pelolla. Yksilö saattaa tarttua ideologiaan lukemattomista eri syistä, mutta joukolle se ideologia yleensä pakotetaan pelolla kyllästettynä, tosin joskus kultaan kuorrutettuna… moni kakku päältä kaunis, turvallisuus kimaltelee joukoille kaikista kirkkaimmin. Kaikkihan tehdään aina yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!

perjantai 3. syyskuuta 2021

Joukkomieleen vaikuttaminen


Vaikuttavat asiat...

"...päätöksenteon tukena" oli oman hallintomme esitys siitä, kuinka he käyttävät psykologiaa ohjaamaan ihmisiä. Voitaisiin kysyä, kuuluuko kansanvaltaan ihmisten manipulointi moisilla tavoilla, mutta selvää on ollut jo pitkään, että tähän länsimaiseen demokratiaan se manipulointi kuuluu ja on tärkeä osa koko illuusiota kansanvallasta. Suurta osaa tästä manipuloinnista pelaa joukkomieli, jonka järjenjuoksusta jo aikaisemmin puhuin. Onkin jännä, että Le Bon kirjassaan yli sata vuotta sitten jo osoitti, kuinka suurta osaa koulujärjestelmä pelaa joukkomielen ohjailussa - ilman vahvaa indoktrinointia, ei kansa hairahtaisi vallanpitäjiensä joukkomieleen niinkään helposti. Kun pohja on luotu ohjailua varten, ei se joukkomielen tietoinen hallinta ole enää homma eikä mikään medialle. Propaganda toki jo itsessään on tehokas tapa vaikuttaa ihmisiin, mutta kun siihen liitetään joukkomielen lapsenkaltainen järkeily, ei mikään tarina ole liian absurdi uskottavaksi.

Siinä kun kuvat ja symbolit ovat joukkomielelle helppoja seurattavia ja hyvinkin vaikuttavia asioita, mielikuvat joita ne muodostavat löytyvät myös useiden sanojen takaa. Sanojen virittäminen mielikuviksi vaatii oman aikansa, mutta niin sanojen kuin iskulauseiden muodostamat mielikuvat toimivat joukkomielelle ohjenuorana. Samalla toki törmätään ongelmaan, mikä sanojen muodostamissa mielikuvissa on: ne ovat hyvin sidonnaisia niin aikaan kuin paikkaan. Toki kuvien ja etenkin symbolien merkitykset ovat muuttuneet aikojen saatossa joskus hyvinkin paljon (swastika hyvänä esimerkkinä), mutta sama pätee myös sanoihin. Kyllä, sanojen merkitykset myös muuttuvat, mutta niiden muodostamat mielikuvat ovat kriittisessä osassa siinä itse sanomassa, jota siinä hetkessä pyritään välittämään. Lukiessamme niin vanhoja kuin eri kielellä alunperin kirjoitettuja tekstejä voimmekin lähinnä vain arvailla, mitä mielikuvia ne sanat ovatkaan omanneet alkuperäisessä muodossaan. Tämä sanojen ja kuvien merkitysten ero vaikuttaa tietenkin myös joukkomielen ulkopuolisiinkin asioihin, mikä on hyvä huomioida myös muissa asiayhteyksissä.

Joukkomielen kuvien ja symbolien palvontaa kuvaa hyvin se, että eri joukot kautta aikojen ovat pystyttäneet mitä mahtavampia monumentteja kunnioittaakseen niitä illuusioiden luojia. Siksi ei ole ihme, että nämä joukkomieltä hallitsevat tahot haluavat päästä eroon niistä aikaisemmista symboleista ja korvata ne omilla uusilla vastaavilla. Mitä pitkäkestoisempi ja mahtavampi se mielikuva onkaan, sitä vahvemmin se vaikuttaa ihmisiin ja etenkin joukkomieleen. Voikin viedä vuosia, että jokin asia muodostuu merkittäväksi vaikutukseksi mutta kun se moiseksi päätyy, voikin viedä useamman sukupolven ennen kuin siitä vaikutuksesta kansakunta pääsee irti. Jos taas sitä mielikuvaa halutaan pönkittää ja vahvistaa sen otetta niin yksilöihin mutta etenkin joukkomieleen, toistamalla uudestaan ja uudestaan, jopa päivittäin, niitä haluttuja asioita, joukkomieli saa vahvistuksen asiansa oikeellisuudesta. Mutta ällös huoli, kyllä ne tällä kertaa tekevät tämän kaiken yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!


Suuret johtajat

Kun joukko ihmisiä pakkautuu johonkin paikkaan, hyvin usein siitä joukosta nousee esiin jonkin sortin johtaja, jota muut sitten lähtevät seuraamaan. Lauma itsessään on harvoin kykenevä aloitteiden tekemiseen vaan se seuraa sitä "paikallista" johtajaansa. Johtajuus ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että tämä henkilö olisi välttämättä itsenäisesti ajattelemassa tekemisiään, vaan saattaa olla siinä samassa joukkoharhassa mukana kuin se muukin joukko. Tästä syystä vallanpitäjät haluavatkin ujuttaa hallitsemiinsa laumoihin tämmöisiä "paikallisia johtajia", jotka osaavat ja kykenevät ottamaan tilanteen haltuunsa joko johtamalla sitä laumaa tai ainakin agitoimalla sitä haluttua suuntaa kohti. Esimerkiksi mielenosoituksessa muutama strategisesti sijoitettu agitaattori kykenee usein hallitsemaan suurtakin joukkoa ihmisiä. Mutta nämä paikalliset pikkujohtajat ovat mitättömiä vaikutukseltaan niihin suurin idoleihin, jotka nousevat sinne lavalle yleisönsä eteen johtamaa sitä mylvivää laumaa.

Moni halajaa kalifiksi kalifin paikalle, mutta vain aniharva omaa sen tarvittavan olemuksen ollakseen se suuri johtaja, symboli sen lauman edessä. Toki nämä suuret johtajat tarvitsevat myös runsaasti taustajoukkoja ja niitä paikallisia laumanjohtajia ja agitaattoreita, minkä vuoksi se suuri johtaja ei välttämättä edes ole se kalifi, vaan ainoastaan keulakuva sille laumalle - omata sekä tarvittava karisma että resurssit sen lauman hallintaan ovat (onneksi?) harvinainen yhdistelmä. Suurten johtajien onneksi joukkomieltä on suhteellisen helppo johdatella ja johtaa. Riittää, että toistelee niitä iskulauseita ja viritettyjä mielikuvia aina välillä - lauma on valmis johdettavaksi, kun se toistaa sanomaa perässä täten pyrkien imitoimaan sitä suurta johtajaansa. Koska myös tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen, taitava johtaja osaakin valita halutun mielentilan sille laumalleen - kukaan ei halua aiheuttaa mellakkaa vaikkapa ... puoluekokouksessa. Angela Merkel on yksi parhaista esimerkeistä näistä "suurista johtajista" ja heidän todellisesta vaikutusvallastaan - hän saattaa puheissaan sivusta kuunneltuna puhua aivan silkkaa paskaa, mutta joukkomieleen tarttuneet pitävät hänen kertomaansa täytenä timanttina ja suosionosoitukset ovat ylitsevuotavia.

Noin suuren vaikutusvallan saavuttaakseen se suuri johtaja tosin tarvitsee joko hitonmoisen määrän karismaa ja henkilökohtaisia hyveenä nähtäviä ominaisuuksia, jotka vetävät ihmisiä puoleensa... tai vaan hippusen johtajuutta ja riittävästi resursseja siellä takana. Tästä syystä useampikin suuri johtaja taitaa olla enemmän tai vähemmän pelkkä sätkynukke, puhuva pää, joka toistaa omien herrojensa sanomaa usein toki myös itse siihen aatteeseen vahvasti uskoen. Uskottava johtaja uskoo myös itse vahvasti siihen ajamaansa asiaan. Vallanpitäjät saattavatkin etsiä jatkuvasti sieltä lauman keskuudesta näitä tosiuskovaisia, mutta mikäettei kunnon pyrkyrikin saata nousta johtajaksi jos saa niiden vallanpitäjien huomion ja pääsee heidän suosioonsa. Mitä veikkaat, millä kriteereillä pääsee esimerkiksi Schwab-jugendeihin mukaan? Piisaako siinä pelkkä fanaattinen usko aatteeseen vai käytetäänkö siinä vielä päälle jotain varokeinoja (esim. mielen manipulointia) että uskollisuus on taattu? No mutta eiväthän ne nyt niin tekisi...


Uskomukset

Joukkoihin vaikuttavat uskomukset voidaan taas jakaa kahteen luokkaan, pysyvät ja vaihtuvat uskomukset. Pysyvät uskomukset eivät tietenkään ole ikuisia, mutta niiden muuttuessa voidaan puhua jo maatamullistavista asioista. Tällä hetkellä yksi moinen uskomus on tämä "länsimainen demokratia", jota tietenkin edelsivät feudalismi ja muut vastaavat pysyvät ja muuttumattomat järjestelmät, jotka olivat parasta mitä ihminen voisi koskaan keksiä. Vallanpitäjien hätä tämän "demokratian" tilasta tosin kielii siitä, että se perusta jolle tämä uskomus on rakennettu alkaa horjua. Voit vain kuvitella, minkälainen hitonmoinen työ on ollut luoda tämä nykyinen demokratian illuusio ja saada se pysymään kasassa näinkin pitkään, etenkin sen jälkeen kun ihmiset saivat tämmöisiä ikäviä joukkotiedotuskanavia kuten netti hallitsemattomasti käyttöönsä?! Siinä menee hyvä tarina ihan pilalle jos ihmiset eivät enää usko näihin paskapuheisiin kuten "vain äänestämällä voit vaikuttaa..."

Vaihtuvat uskomukset taas ovat juuri niitä itseään, eli vaihtuvia ja ajan kanssa hyvinkin nopeasti kehittyviä uskomuksia. Identiteetit, eli mitä merkitsee olla vaikkapa "suomalainen" on yksi tällainen uskomus, johon joukkomieli voi nojata. Eri joukot uskovat eri asioihin ja koska nämä vaihtuvat uskomukset voivat muuttua nopeasti, näiden joukkojen välinen valtatasapaino saattaa vaihtua hyvinkin nopeasti. Suurin muuttuja ja muuttaja näissä uskomuksissa on kuitenkin media, joka saa ihmiset uskomaan .. lähes mihin tahansa. Usko siihen mediaan itseensä onkin enemmän pysyvä uskomus - valtamedia kertoo totuuden, siinä kun median luomat uskomukset ovat hyvinkin vaihtelevia. Mediaa voidaankin pitää ihan syystä suurimpana mahtina koko maailmassa, koska sillä on valta joukkojen yli enemmän kuin yhdelläkään suurella johtajalla tai yksittäisellä aatteella.

Ei siis ole ihme, että ne todelliset vallanpitäjät ovat havainneet tämän todellisen vallan olevan mediassa. Tiedolla ja sen hallinnalla voidaan kokonaisia kansakuntia ohjata haluttuun suuntaan ja joukkomielen hallinta ja joukkoihin vaikuttaminen tulee siinä siivellä mukana. Ihmisten mieliin voidaan hivuttaa median kautta lähes mikä tahansa aate tai uskomus ja koska usko ja luottamus siihen itse mediaan on sitä pysyvää sorttia, ihmisiä voidaan viedä kuin pässiä narusta vaikka suoraan teuraaksi asti. Ja vieläpä niin, että kansa jopa itse vaatimalla vaatii päästä teuraaksi tai että heidän oikeutensa ja vapautensa vaihdetaan totalitaariseen järjestelmään. Mutta "olisihan joku huomannut" ja "eiväthän ne niin tekisi", on hullua salaliittoteoriaa, että maailmassa olisi ihmisiä, jotka pyrkisivät valtaan muiden ylitse! Mutta... Voiko hiljaisina hetkinä kuulla sen, kuinka ne pienenpienet hiekanjyvät jyystävät niitä koneiston rattaita ja luovat kitkaa näinkin hienosti luotuun illuusioon? Joukkomielestä tuskin koskaan kehitymme kokonaan ulos, mutta voimme vaikuttaa siihen, mihin uskomuksiin ne laumat tarttuvat.

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Joukkomielen järjenjuoksusta


Aivoissa liikkuu... ei mitään?

Joukkomielen käyttöä massojen manipulointiin on tutkittu mutta etenkin hyväksikäytetty runsaasti aikojen saatossa. Se miksi jokin asia toimii tietyllä tavalla ei olekaan niin tärkeää, vaan riittää että tietää miten jotain asiaa voidaan käyttää omaksi edukseen. Joukkomieli on yksi hyvä esimerkki tämmöisestä ilmiöstä, jonka syitä voidaan vaan veikkailla, mutta sen toimintaa on tutkittu niin paljon, että osataan ennakoida melkoisen hyvin lauman käyttäytyminen ennalta sille annettuihin ohjeisiin nähden. Aina kaikki ei tietenkään mene kuten haluttiin, mutta sitä varten vallanpitäjillä on myös väkivaltakoneisto sen propagandakoneiston tukena. Ymmärtääkseen lauman toimintaa, on hyvä tietää miten se lauma ajattelee. Joukkomielen järjenjuoksu voidaan tosin nähdäkseni yksinkertaistaa yhdistelmäksi kissaa ja taaperoa - se tekee juuri mitä itse haluaa, mutta noudattaa hyvinkin tarkasti ulkoa annettuja ohjeita sekä rajoituksia... ja tönäisee sen kulhon alas pöydän reunalta, jos sille annetaan mahdollisuus.

Ideat ja ideologiat ohjailevat joukkomielen suuria suuntia. Muodostuakseen, tarvitsee se lauma jonkin yhteisen "aatteen" sinne taustalle joka sitoo sen lauman yhteen. Hyvänä ja helposti havaittavana esimerkkinä joukkomielen tarttuvuudesta sekä toiminnasta voidaan pitää esimerkiksi konserttia, missä yleisö heiluttaa käsiään tahdissa ja laulaa sen artistin mukana - yhteinen "aate" on se fanitus. Joukkomieli ei tosin tarvitse fyysistä läheisyyttä ihmisten välillä, riittää että se jokin ideologia on riittävän koukuttava ja sille annetaan mahdollisuus tarttua. Ilmasto- ja pandemiakultti ovat esimerkiksi hyviä esimerkkejä ideologioista, joiden on mahdollistettu muodostavan joukkomielen. Manipulointia varten se joukkomieli kun omaa ehdottoman edun tavalliseen järjenjuoksuun nähden...

Nimittäin joukkomieltä ei haittaa lainkaan se, että tarina on ristiriitainen ja ne ideat siinä joukon keskuudessa saattavat olla hyvinkin toisensa kumoavia - siltikin se kokonaisuus niellään purematta. Jos esimerkiksi halutaan pelastaa ilmasto, ei ole lainkaan ristiriitaista laittaa talvella suuri määrä jäätä pakkaseen, rahdata se toiseen päähän maata ja keskikesällä ottaa se pois pakkasesta ja antaa sulaa keskellä toria. Joukkomielen logiikalla tämä ei lainkaan tuhlaa energiaa. Tai että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja ne ovat jakamattomia, mutta jos et osallistu ihmiskokeisiin ja kumarra halutulla tavalla, ihmisoikeudet voidaan sinulta poistaa oikeutetusti. Tällä ihmisoikeuksien poistolla kun kuulemma taistellaan niitä pahoja syntisiä vastaan ja samaan hengenvetoon paha syntinen määritetään myös niin, että ne eivät kunnioita muiden ihmisoikeuksia. Ei kuulemma yhtään ristiriitaista...


Järkeilyä ja sen ohjausta

Koska joukkomielen logiikka on noinkin ... loogista, on sitä joukkomielessä kiinni olevaa turha yrittää järkeilyllä ohjata saatikka koettaa saada irti siitä laumasta. Joukkomielelle riittää, että jokin asia kuulostaa riittävän hyvältä ja että se sanoma tulee oikealta lähteeltä. Auktoriteettiuskoisuus pelaa tässä myös omaa osaansa ja kun se auktoriteetti julistaa jonkin asian olevan tietyllä tavalla koska se nyt niin vaan sattuu olemaan, otetaan se totuutena vastaan ilman tippaakaan kriittistä tarkastelua. Yksilö saattaisi normaalissa tilanteessa jopa hieman kyseenalaistaa sitä täysin pähkähullua esitystä auktoriteetiltaan, mutta ollessaan joukkomielen vaikutuksen alainen mikään senhetkisen tarinan tulkinta ei luonnistu lainkaan.

Järkeilyn sijaan joukkomieltä ohjaa mielikuvat ja mielikuvitus - mitä mahtavampi ja vaikuttavampi se esitetty asia on, sitä enemmän se joukkoa liikuttaa. Ei kuka tahansa saa areenallista fanilaumaa kirkumaan kurkku suorana vaan siihen tarvitaan runsaasti ennakolta virittämistä. Leipä ja sirkushuvit sieltä Rooman ajoista lähtien ovat riittäneet pitämään massat tyytyväisenä ja moiset spektaakkelit ovat aina vetäneet lehterit täyteen. Kuvat, mielikuvat ja ennen kaikkea symbolit johdattavat sitä joukkomieltä ja jokainen vallanpitäjä on tämän seikan tiennyt jo kauan kauan sitten. Kuvilla on toki jo yksilöönkin valtava vaikutus, mutta yhdistelemällä sopivasti symboleja, voidaan asioita liittää toisiinsa alitajuisesti ja saada aikaiseksi yhtenäisempi tarina. Symbolien käytöstä kiinnostuneille suosittelen kaivamaan lähes kaikkialla sensuroituna olevaa blogia "Eliitin Esoteeriset Symbolit".

Siinä kun se artisti luo esityksen, illuusion, katsojilleen ja koettaa saada heidät tempautumaan täysillä mukaan tapahtumaan, kykenee osaava vallanpitäjä hyödyntämään sitä joukkomieltä moneen muuhunkin tarkoitukseen. Ei esimerkiksi ole lainkaan sattumaa, että edelleenkin joukkojenhallinnassa poliisi käyttää hevosia tai mellakkapukuun sonnustautuneita yksiköitä pelottelemaan ja uhkailemaan sitä joukkoa jonka ei haluta menestyvän. Sekä median, että vallanpitäjien väkivatakoneiston reagointi osoittavatkin hyvin sen, minkälaisia joukkoja sallitaan yhteiskunnassa muodostuvan. Jokainen valtaa vastustava joukko kun lynkataan tai ainakin pyritään lynkkaamaan heti lähtöviivalle, ettei pääse käymään esimerkiksi niin, että kansa lähtisi vaatimaan oikeuksiaan ja vapauksiaan. Median narratiivin rakoilu saattaakin osoittaa sitä, että ainakin jokunen toimittelija on onnistunut ainakin osin irtautumaan siitä joukkomielestä..?


Ilman joukkomieltä, osa organisaatioista ei olisi mahdollisia?

Mikä tahansa uskonto tai uskomusjärjestelmä pärjää kyllä itsekseen ilman joukkomieltä, mutta muodostaakseen jonkin järjestäytyneen organisaation, tarvitaan joukkomieltä avuksi. Yksilö voi tulkita ne "pyhät tekstit" omalla tavallaan ja valikoida itseä hyödyttävät opit siitä itselleen, mutta ihmisten hallinta, mihin uskontoja vallanpitäjät ovat aina käyttäneet, vaatii sitä järjenkäytön hylkäämistä ja vaihtamista joukkomieleen. Ristiriitainen tarina, symboliikkaa, sokeaa uskoa ja alistumista korkeampien voimien edessä... se taitaa kuvata melkoisen tarkasti kaikkia valtavirtaan päässeitä valtioiden uskontoja? Siinä kohtaa, kun valtionkirkko alkaa hehkuttaa pandemiakulttia, luulisi hälytyskellojen soivan... mutta joukkomieltä ei haittaa ne tarinoiden ristiriitaisuudet lainkaan, joten kaikki hyvin.

Armeija, samoin kuin mikä tahansa osa vallanpitäjien väkivaltakoneistoa, tarvitsee myöskin sujuvasti toimiakseen joukkomieltä. Oman henkensä vaarantaminen ja jopa uhraaminen muiden käskystä ja muiden aatteille ei yleensä kuulu ihmisen luontaiseen ohjelmointiin. Rauhan pommien pudottelu siviilien niskaan tai laittomien huumepeltojen suojelu saattaisi laittaa yksilön miettimään kahdesti sitä oman asemansa ja puolensa oikeutusta niihin toimiin, mutta joukkomielelle tämä kuulostaa täysin loogiselta - täytyyhän siihen olla jokin hyvä syy, eikös? Kun se ristiriita kuitenkin kasvaa riittävän suureksi siinä omassa tehtävässä, on aina vaarana että yksilö pääsee irtautumaan joukkomielestä ja moiset "karkurit" ovatkin merkittävä uhka vallanpitäjille - he kun saattavat houkutella tovereitaan mukaan.

"Tein vaan mitä käskettiin" ei vielä tähänkään päivään mennessä ole ollut kelvollinen puolustus oikeudessa, vaikka nykyään media pyrkiikin tätä oikeutusta nostamaan esiin etenkin tässä pandemiakultissa. Jos teet täsmälleen kuten käsketään, vaikka toimesi aiheuttavat mitä tahansa pahaa muille, se on oikein ja oikeutettua. Jos taas et tee mitä käsketään, toimesi vahingoittavat muita vaikka näin ei oikeasti edes tapahdu - olet murhaaja jos et tottele vallanpitäjiäsi! Noin sairas logiikka ei voisi upota itsenäisesti ajattelevaan ihmiseen, mutta joukkomielelle se menee täydestä läpi. Malcolm X taisi jo varoittaa aikoinaan, että media on maailman suurin valta - se tekee syyllisestä syyttömän ja muuttaa syyttömän syylliseksi. Ja kun se toimittelija vaan käskystä jatkaa sen saman valheen levittämistä, kaikki on hyvin? Joukkomielen näkökulmasta, toki.