tiistai 28. joulukuuta 2021

Despotismin ja demokratian ero: sananvapaus


Kuka enää kannattaa demokratiaa?

Ehkä Plato oli oikeassa, että demokratia on toiseksi paskin järjestelmä ja voittaa ainoastaan tyrannian? Toisaalta, tunnistaisiko kansa edes niitä kahta erilleen, jos tyranni kertoisi joka päivä että tämä on demokratiaa? Aristokratia - Timokratia - Oligarkia - Demokratia - Tyrannia, tämä oli Platon järjestys haluttavimmasta huonoimpaan hallintomuotoon, mutta Plato ei tainnut kyetä kuvittelemaan tilannetta, missä yksittäinen ihminen voisi omata enemmän resursseja kuin kokonainen valtio? Nykyinen järjestelmä joka lähes kaikkialla lännessä on käytössä onkin yhdistelmä kolmea viimeistä mallia: oligarkkien omistama (globaali) tyrannia, jota kutsutaan demokratiaksi. Mutta miten on mahdollista, ettei kansa huomaa asuvansa tyranniassa ja uskoo satuun demokratiasta, joka ei täsmää lainkaan todellisuuden kanssa?

Yksinkertaisesti, median vuoksi. Tocqueville huomioi jo 1800-luvulla jenkkien ja Ranskan eron sanan- ja lehdistönvapauden tilassa, osoittaen kuinka Ranskassa jo tuolloin ei noista vapauksista ollut enää juurikaan tietoa, vaan kaikki tieto kansalle määriteltiin omistavan luokan lehdistön kautta. Vaikka painatus ei tuolloin ollut läheskään nykypäivän kotitulostuksen luokkaa, oli uudessa maailmassa mahdollista saada se oma sanansa painatetuksi ja jakoon huomattavasti edullisemmin kuin ennen, mikä mahdollisti lehdistön monimuotoisuuden - demokratian ehdottoman edellytyksen. No, aikojen saatossa se jenkkienkin lehdistönvapaus on kutistunut muutamaan monikansalliseen mediajättiin, mutta ainakin hetken aikaa heillä oli edes auttavasti demokraattinen lehdistö. Monimuotoisuus ei tietenkään yksin riitä, vaan ne poikkeavat äänet pitää myös tulla kuulluksi että niillä on mitään arvoa.

Jos taas ajatellaan Suomea ja sen nykytilaa, sekä sanan- että lehdistönvapaus ovat lähinnä vain kauniita sanoja poliitikkojen paraatipuheissa. Todellisuudessa poliitikkomme eivät kannata kumpaakaan, vaan ainoastaan vapautta sanoa itse mitä haluavat ja oikeutta saada juuri se oma sana leviämään… mutta eivät siis kannata sananvapautta - siis sitä, joka kuuluu kaikille, aiheesta riippumatta. Kaikki poliitikot kun tietävät tasan tarkkaan pysyä siinä virallisen tarinan Overtonin ikkunan sisällä, koska sen ulkopuolella olevat lynkataan lehdistössä välittömästi. Ihmisoikeuksista kyllä myös puhutaan, mutta jostain syystä sananvapaudella pyyhitään lattiaa vaikka se on juuri sen koko demokraattisen järjestelmän elinehto. Kovan herkkiä ne puhuvat päät myös tuntuvat olevan, koska heidän tekopyhyytensä osoittamisesta tässä asiassa saa yleensä estot päälle… noh, Karpoa lainatakseni: kun rottaa potkaisee, se yrittää purra.


Vain despootti haluaa estää sananvapauden

Jos se oma idea tai aate on niin hyvä kuin sen esitetään olevan, se kestää silloin kaiken kritiikin ja tarkastelun, silti saaden ansaitsemansa kannatuksen. Että jokin uskomus on oikeasti vankalla pohjalla, se pitää haastaa reilusti. Se on juuri myös tieteen idea - se pitää haastaa ja todistaa, ei vain uskoa että se oma näkemys on oikein. Jostain syystä ihmisiä käsketäänkin nykyään ”luottamaan tieteeseen” ja ”uskomaan asiantuntijoita”, vaikka molemmat asiat ovat täysin päälaellaan: tiede perustuu juuri siihen haastamiseen, ei uskomiseen, ja asiantuntija on pelkkä markkinamies jos ei tuo esille myös niitä asian kaikkia puolia. Ja kukas noita asioita sitten jankkaakaan? Media.

Media kertookin yhteiskunnasta todella paljon, samalla kun oikeusjärjestelmän toiminta vahvistaa median osoittaman yhteiskuntajärjestelmän. Korporaatiomedia, eli kapitalistinen sananvapaus (kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa) on vahvassa valtion suojeluksessa ja tarvittavilta osin se media myös toistaa valtion päättämää poliittista propagandaa halutuista aiheista. Jos poliitikot haluaisivat puolustaa ihmisoikeuksia, eli sananvapautta, he esimerkiksi vaatisivat välittömästi eri sosiaalisten medioiden lopettavan sensuurin kaikista laillisista mielipiteistä. Toki sosiaalisen median sensuuri luo aina välillä todella huvittavia tilanteita: jakamalla FBssä kuvan, jossa puhutaan Nürnbergin hirttäjäisistä missä media ja lääkärit joutuivat vastuuseen, antaa FB Reuterssin mielipidekirjoituksen joka vahvistaa että kuvassa ei hirtetä heidän edeltäjiään. Siis että kuva on väärä, mutta media laitettiin propagandastaan hirteen. Samoin kuin ne, jotka sen propagandan määräsivät…

Tiedon rajaaminen ja väärien näkemysten piilottaminen onkin despoottien vakiotoimi vallassa pysymiseen. Valhe tarvitsee aina puolustajia, totuus ei pala tulessakaan. Kun leikkaat vastustajaltasi kielen irti, et todista että hän oli väärässä vaan kerrot kaikille, että pelkäät mitä hän saattaa sanoa. Maailma on täynnä näitä hienoja sanontoja kuin myös anekdootteja sananvapaudesta, jotka pitävät hyvinkin tarkasti paikkansa. Aivan samoin kuin ”jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi niin tehdä”, kansa ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän kuinka kriittisestä asiasta sananvapaudessa onkaan kysymys. Medialta ja poliitikoilta en edes oleta, että heistä yksikään lähtisi sananvapautta puolustamaan - heidän selviytymisensä kun nykytilanteessa riippuu siitä, että kansa pidetään pimennossa ja sille syötetään jatkuvasti paskaa, kuin herkkutatit konsanaan.


Demokratisoitu media

Ollakseen edes demokratia, olisi kansalla oltava vapaa pääsy kaikkeen sitä koskevaan tietoon sekä jokaiseen asiaan liittyvään näkemykseen. Ei voida nimittäin puhua edes valinnasta, jos annetaan vain yksipuolinen tai jopa valheellinen kuva jostain asiasta. Useat virallisen tarinan ja auktoriteettien kannattajat eivät kykene käsittämään, miten joillain ihmisillä voi olla jostain asiasta jopa täysin päinvastainen näkemys kun he tietävät satavarmasti tietävänsä asiasta kaiken tarpeellisen. Yleinen syytös ”foliohattuja” kohtaan onkin se, että he eivät ole tutkineet asiaa joka kantilta vaan uskovat vain sitä omaa vastakkaista näkemystään. Varmasti näitäkin tapauksia löytyy, mutta on huvittavaa kuunnella kuinka nämä valtamediauskovaiset esittävät mitä se heidän vastapuolensa uskoo, täten osoittaen sen kannan absurdiksi… vaikka he todellisuudessa vain toistavat median kertoman ”totuuden” asiasta ilman että vaivautuivat yhtään selvittämään mitä muuta tietoa asiasta on olemassa kuin se yksi ainoa virallinen tarina.

Eli jos haluttaisiin toteuttaa demokratia, kansanvalta, olisi kansalla oltava pääsy tietoon ja kaikkiin eri näkemyksiin ilman, että jokin ”virallinen” taho moderoi mitä näkyy ja mitä ei näy kansalle. Nykytilanteessahan saamme tarkasti kehystetyn ja kieputetun virallisen tarinan, joka kertoo sen oikean mielipiteen lisäksi myös sen, mitä se vastapuoli tietää ja miten se ajattelee. Demokraattinen media kun kysyisi sitä näkemystä vastapuolelta ja esittäisi ne kaikki näkökulmat ihmisille neutraalisti, antaen heille sen päätäntävallan joka siihen demokratiaan kuuluu. Jo tämä tuntuu olevan tajunnanräjäyttävä väite monelle, ettäkö media ei kerro asioita neutraalisti?! Ei, tilanne on vielä paljon paljon pahempi ja ne kaikki ongelmat ovat ihan avoimesti näkyvillä. Mutta kun kaikki tietävät olevansa oikeassa haastamatta niitä uskomuksiaan, ei sille keskustelulle ja sananvapaudelle jää mitään tilaa muodostaa mitään kansanvaltaa.

Siksi elämmekin despotismissa, joka kutsuu itseään kansanvallaksi. Ihmiset pitävät oikeutettuna sitä, että äänestyksen jälkeen se pieni edustajien joukko omaa vallan kansan yli. Mutta ei se ole kansanvaltaa, vaan harvainvaltaa. Koko järjestelmä on vaan niin juurta jaksaen mätä, että sen korjaaminen sisältäpäin on mahdoton tehtävä. Ehkä se demokratia on, kuten Plato ajatteli, vain askel parempaan täydestä tyranniasta? Vaikea sanoa, kun ei sitä kansanvaltaa sitten Ateenan jälkeen olla edes kokeiltu. Digitalisaatio tosin mahdollistaisi hyvinkin helposti kansanvallan - julkinen foorumi, jossa on kaikki tieto avoimesti kaikkien nähtävillä ja keskusteltavissa olisi helppo toteuttaa nykypäivänä. Eikö ole kumma, että niin poliitikot kuin media ei halua kansan olevan informoitu ja sallia heille vapaa keskustelu? Melkein kuin jokin despootti olisi yksipuoluejärjestelmineen vallassa…

maanantai 27. joulukuuta 2021

Valtioterroria


Eiväthän ne nyt niin tekisi

Pelosta ja sen käytöstä aseena olen kirjoittanut jo muutaman kerran aikaisemminkin (tässä, tässä ja tässä), mutta asian tärkeyttä, nyt kun ollaan pian kaksi vuotta katsottu tätä sotapropagandakampanjaa valtion taholta omaa kansaa vastaan, ei voida vähätellä. Jopa Matrix 4 (surkea leffa, edistyksellistä sontaa) tiesi kertoa että jännityksellä ja pelolla ihmisistä saatiin enemmän virtaa irti. Jopa joitakin näitä kultisteja huolettaa se, kuinka kansaa pelottelemalla on saatu pieni osa kansasta vastustamaan heidän kollektiiviaan, joka pelastaa ihan kaikki ja yhdistää kansan. Kyllä, valtaosa kansasta elää tällä hetkellä enemmän tai vähemmän tilassa, jossa pelko ja ahdistus tulevat luomaan mahdollisesti jopa pysyviä traumoja. Ja mikä huolestuttavinta, nämä poliittiset pellet jotka tuolla eduskunnassa tekevät päätöksiään ”yhteiseksi hyväksi” tietävät ihan satavarmasti tekojensa seuraukset.

Hirmuhallitsijat kautta aikojen ovat tienneet kuinka tehokasta kansaa on ohjata pelolla. Sisäinen uhka menettelee, ulkoisella uhalla on jo paljon helpompaa tehdä mielivaltaisia päätöksiä mutta näkymätöntä uhkaa parempaa ei olekaan! Näkymätön uhka joka ikisen ihmisen muodossa on kertakaikkiaan aivan loistava keino saada ihmiset tottelemaan käskyjä. Naamarättien ja nyt tämän natsipassin avulla kyettiin vielä antamaan se signaalivaikutus, jolla tavan kansa kykenee tunnistamaan ”hyvät ihmiset” niistä ”pahoista syntisistä”, jotka kantavat sitä näkymätöntä uhkaa mukanaan. Paitsi tietysti sitten kun huomattiin, ettei se uhka ihan niin ollutkaan ja passitkin päätettiin heivata pois - koska ihan kaikki ovat toisilleen uhka, mutta vain juhlapyhien aikana. Muiden kärsimyksen seuraaminen ja siitä nauttiminen taisi olla sadismia, mikä kuvailee täysin näitä poliitikkojen toimia (199 kansanedustajaa, Ano pois lukien).

Edes se, että valtio itse kertoo käyttävänsä sotapropagandaa pelottelemaan kansaansa ei tunnu häiritsevän ihmisiä niin paljoa, että asialle jotain tehtäisiin. ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena” oli yksi näistä avoimista tunnustuksista, eikä todellakaan se ainut jos asiaa vaivautuu tarkemmin tutkimaan. Mutta miksi turhaan tutkia, meillähän on demokraattinen oikeusvaltio jossa päättäjät tekevät kaiken yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi, vaikka kertovatkin ihan itse että säädöksiä ja rajoituksia tehdään pelkästään lääketehtaiden voittojen maksimoimiseksi, ei kenenkään muun edun vuoksi. Samalla kerrotaan, että on hullua salaliittoteoriaa että niin tehdään ja kuinka säälittävää on kun ihmiset pelkäävät jotain, mikä ei voi olla totta koska media niin kertoo… vaikkakin se hullun teorian ja todellisuuden ero on 6-12kk nykyään.


Kuka pelkää mustaa miestä?

Viimeisen kymmenen vuoden ajalta valtion toimesta ollaankin saatu nauttia jos jonkinmoisista pelkokampanjoista, joita on pönkitetty luomalla niin aitoja uhkia mutta myös runsaasti pelkkiä median luomia mörköjä. Rikkautta ja voimavaraa kun kantajien kanssa kutsuttiin sisään Suomeenkin saakka siinä 2015 hujakoilla viimeistään huomattiin ne kaikki edut, mitä laajamittainen pelon levittäminen etenkin politiikassa tuo. Saadaan yksi osa kansasta pelkäämään oman ja perheen turvallisuuden puolesta, sekä toinen osa pelkäämään että nyt se ”äärioikeisto” ja fasismi tekee paluun! Ehkäpä kaikista ironisinta tässä nykytilanteessa onkin se, että samat tahot jotka fasismia pelkäsivät ja huusivat muutama vuosi takaperin ovat nyt se joukko, jotka toivat sen fasismin ja totalitarismin koko maahan. Koska juuri sitä fasismia tämä koko kørønatyrannia on, uskoi siihen sitten tai ei. Siis sen sanan ”fasismi” alkuperäisessä merkityksessä, eikä tässä nykyisessä edistyksellisessä idiotismissa.

Kun se voimavaran pelko onnistui saamaan arviolta 20-30% molemmista ”ääripäistä”, tämä nykyinen pandemiasirkus kaappasi likemmäksi 99% koko kansasta. Noin 80% pelkäsi sitä ”näkymätöntä” uhkaa ja loput sen näkymättömän uhan kortilla luotavaa tyranniaa. Toki pelko ei välttämättä kuvaa niin tarkasti kaikkien tuntemuksia, vaan ahdistus ja huoli tulevasta voisi sopia paremmin tilanteeseen. Joka tapauksessa tilanne on se, että valtio omilla toimillaan on aiheuttanut tämän pattitilanteen, jonka purkaminen ilman sen käsiin räjähtämistä vaikuttaa päivä päivältä epätodennäköisemmältä. Kollektivisteille ongelmaa ei tietenkään ole, koska he ymmärtävät sen, että yksilö voidaan aina uhrata kollektiivin yhteisen edun vuoksi, vaikka se nyt onkin vastoin kaikkia ihmisoikeusjulistuksia joita vain pahat natsit ja fasistit uskaltavat rikkoa…

Tämä täydellinen umpisolmu näiden kultistien ajattelussa onkin yksi niistä pelon ja huolen aiheista, joita ihmisillä on. Kultistit eivät siis sitä pelkää, vaan odottavat kieli pitkällä koska päästään laittamaan niitä pahoja syntisiä leireille! Ja kun media kertoo että niin tulee hyvän ihmisen ajatella, kaikki on hyvin. Jos Suomessa nimittäin olisi vapaa ja itsenäinen media, nämä ”väärää mieltä” olevien huolet oltaisiin nostettu esille jo ajat sitten muutoinkin kuin ”hulluina salaliittoteorioina”, jotka muuttuivat todeksi sen 6-12kk sisällä. Sotapropagandaan se tiede, eli asioiden kyseenalaistaminen ja tutkiminen, ei tietenkään kuulu - vain yksi yhteinen virallinen tarina sallitaan. Ja jos sen tarinan tehtäväksi on valittu pelon tahallinen luominen, niin sitten media luo sitä pelkoa 24/7.


Terrorismi on rikos, paitsi kun me sitä tehdään?

Rikoslaissa mainitaan esimerkiksi näin: ”34 a luku (24.1.2003/17) Terrorismirikoksista - 1 § (24.1.2003/17) Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset: Joka terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, tekee 1) laittoman uhkauksen, perättömän vaarailmoituksen, 24 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun törkeän julkisrauhan rikkomisen tai 44 luvun 10 §:ssä tarkoitetun ydinenergian käyttörikoksen, on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi” … Mikä siis voitaisiin tulkita niin, että mediaa voitaisiin syyttää tästä paniikin lietsonnasta ja poikkeavien mielipiteiden sensuroinnista. Useampi muukin kohta sopisi kuvaamaan median ja hallinnon toimintaa, mutta jostain syystä tässä meidän ”oikeusvaltiossa” ei poliisi suojaa kansaa vallalta, vaan valtaa kansalta.

Kun siis viranomaisista ei apua kansalle ole näkyvissä, mitä se kansa voi tehdä tilanteessa, missä sitä itseään vastaan käytetään pakkokeinoja ja manipulaatiota? Sen 80%:n mukaan tilanne korjaantuu sillä, että kaikki tottelevat ja avosylin hyväksyvät kaikki rajoitukset sekä vapauden että oikeuksien menetykset. Tähän päivään mennessä tämä tyrannien käskyjen tottelu on kaatanut tyrannian tasan 0 kertaa, mutta kyllähän se tällä kertaa toimii ja eiväthän ne nyt niin edes tekisi, koska joku olisi kertonut eikä suuremmat salaliitot ole edes mahdollisia! Ja eihän se edes ole salaliitto,kun WEF ja WHO kertovat ihan avoimesti haluavansa ajaa tiettyjä asioita, joten foliohatut servattu! Antakaa vaan sirua ja digitaalista suukapulaa, tällä kertaa totalitarismi on kansan parhaaksi!

Vastalääkkeeksi tälle mielettömyydelle on tarjottu niin rinnakkaisia elämänmuotoja, kuin median demokratisointia ja valtamedian kampittamista esimerkiksi mediaviruksilla. Toimivia tekniikoita historiasta toki, mutta joka ikinen kerta tähän asti siihen on vaadittu vaan rutosti enemmän aikaa ja usein myös yhden jos toisenkin uhrautumisen, jonka kansa on ottanut merkkinä sille ettei asiat ole ihan kuten pitää. Vallanpitäjät eivät halua siksi marttyyreita, vaan ainoastaan lynkattuja pahoja syntisiä. Valtamedian tehtävä on kehystää ja kieputtaa joka ikinen tapahtuma ja asia, joka saattaisi pilata sen virallisen tarinan. Jos näitä oikeita tarinoita, ilman kehyksiä ja kieputuksia ei saada ulos, ne eivät hyödytä ketään. Historia on myös osoittanut, että edustuksellisessa demokratiassa hienoisia muutoksia voidaan tehdä myös uusien puolueiden avulla… mutta myös sen, minkä verran järjestelmää voi oikeasti muuttaa sisältä käsin. Vinkkinä vastaukseen: sitä järjestelmää voidaan muuttaa sisältä päin saman verran kuin tyrannioita on saatu nurin tottelemalla.

maanantai 20. joulukuuta 2021

Mitä oikeusjärjestelmä kertoo yhteiskunnasta


Demokraattisen oikeusvaltion kulmakivi

Siinä kun media ja sen toiminta kertoo jo paljon yhteiskunnasta ja sen tilasta, on oikeusjärjestelmä ja sen toiminta myös paljon itse järjestelmästä mutta myös kansasta kertova. Suomea esimerkiksi kutsutaan demokraattiseksi oikeusvaltioksi, mutta kun kansalta menee kysymään kokevatko he oikeusjärjestelmän ja lakien vastaavan heidän omaa käsitystään oikeudenmukaisuudesta, vastaukset saattavat vaihdella melkoisesti laidasta laitaan. Jos ei koskaan ole perehtynyt maamme järjestelmään eikä koskaan ole joutunut lain hampaisiin, päältä katsoen kaikki on ihan hyvin ja oikeuslaitoksemme väkivaltakoneistoa myöden toimii juuri kuten pitääkin. Mutta kovinkaan syvälle ei tarvitse raaputtaa, kun se kiiltokuvamainen ”maailman onnellisin kansa” ja länsimainen demokraattinen oikeusvaltio alkaa näyttämään todelliset kasvonsa.

Jos asiaa kysyy oikeusoppineilta, mitään ongelmaa, niitä semmoisia pieniä ja jokaisessa järjestelmässä ihan inhimillisistä syistä löytyviä vikoja lukuun ottamatta ei juurikaan ole. Näin siis kertovat tahot, joiden elinkeino ja maine riippuu siitä, että he eivät arvostele järjestelmää jonka he itse omalla toiminnallaan oikeuttavat. Ajatella, itsestä ei löydy mitään vikaa kuin kysytään. Tämä on tietenkin Suomessa se maan tapa, eikä sitä parane kyseenalaistaa - kaikkihan sen tietää. Virallisesta tarinasta poikkeavat lynkataan mediassa, joka myös suojelee sitä samaa valtakoneistoa, samalla kun se myös itse valvoo itseään. Tämä itse itsensä valvominen tuntuukin olevan maassamme se yleinen teema vallanpitäjissä? JSN esimerkiksi huolehtii ettei kansa vie mediaa oikeuteen tempauksistaan.

Ehkä räikein itse itsensä valvonta on kuitenkin Suomessa tämä perustuslakivaliokunta. Poliitikot itse päättävät siitä, onko se heidän toimintansa lainmukaista vai ei. Asiantuntijat valitaan aina sen mukaan, mikä kanta sillä hetkellä halutaan ja ”oppositiota” leikkivä osapuoli yksipuoluejärjestelmässämme sitten kertoo vastustavansa niitä pahoja asioita, kuitenkin siunaten kaikki ne perustuslakiamme rikkovat lait lähes poikkeuksetta. Ei ainakaan konstitutionalismista voida puhua, vaan lähemmäksi kleptokratiasta, missä rikollisuus on laillistettu. Perustuslakia kun ei kukaan valvo ja tuomarit kuuluvat siihen samaan kerhoon kuten kaikki vanhojen puolueiden liivijengit, voidaan olla varmoja siitä että oikeusmurha tapahtuu aina kun ne vallanpitäjät niin haluavat. Kutsuu sitä sitten virkamafiaksi tai ties miksi, mutta vallanjaosta lähtien koko järjestelmämme on luotu tasan yhteen asiaan: suojelemaan vallanpitäjiä kansalta.


Oikeudenmukaisuus koetuksella

Siinä kohtaan kun mielenosoituksen striimaaminen on ensinnäkään laitonta, saatikka että se on tuomion perusteella yhtä vakava rikos kuin pahoinpitely, raiskaus tai varkaus, voisi yksi jos toinenkin raaputtaa hieman päätään. Kun lapsen raiskaus antaa ehdollista vankeutta ja pienet sakot, siinä kun ylinopeudesta keskellä yötä rapsahtaa satojen tuhansien nakki, voidaan ihmetellä että mitä helvettiä maassa tapahtuu. Toki kukkaroon kohdistuvat rangaistuksen on tarkoituksella mitoitettu niin, että niiden pitäisi tuntua yhtäläisesti niin työttömän kuin miljonäärin taskussa. Toimiiko tämä käytännössä? Riippuu miten asiaa ajattelee: jos tonnista lohkaisee vaikka 30% pois, jäljelle jää 700 millä elellä loppukuu, siinä kun miljoonasta saman 30% leikkaus jättää loppukuulle vielä 700.000 rellestämiseen. Tuntuvakin sakko ei siis näitä kahta saa samalle viivalle, mutta voipahan sentään se onnellisin, mutta työtön, kansa sitten naureskella niille miljoonasakoille. Valtio toki kiittää niistä isoista sakoista - köyhien tuomitseminen sakkoihin kun on lähinnä järjen köyhyyttä kun kaikessa poltetaan vaan sitä kansan rahaa lähes nollahyödyllä.

Vakavissa rikoksissa tuomiot myös vaihtelevat melkoisesti ja selitykset tuomioiden koventamiseen ja lieventämiseen tuntuvat olevan arpapeliä. Tai no, asian on toki tarkoitus näyttää siltä, että se olisi arpapeliä, mutta kaikkihan sen tietää että Suomessa ei ole korruptiota, ei hyvä veli-verkostoja eikä muitakaan syitä että tuomioissa olisi vahva poliittisesti ohjatun sirkuksen maku… ei, se on puhdasta salaliittoteoriaa. Poliitikot ovat myös varsin kärkkäitä ottamaan kantaa tuomioihin aina kun se heidän poliittinen näkemys on ristiriidassa annettuihin tuomioihin. Jos kaikki poliittiset puolueet saisivat oman tahtonsa läpi ja ne kaikki yhdistettäisiin, taitaisi olla niin että ainoa asia mistä Suomessa enää rangaistaisiin olisi puhe, jota poliitikot vihaavat. Osa leikkisästi kutsuu sitä vihapuheeksi, mikä on toki hieno uuskielen termi asioille, joista ei saa vallanpitäjien mukaan puhua.

Sananvapaus onkin se suurin indikaattori oikeusjärjestelmän toimivuudesta demokraattisessa oikeusvaltiossa. Siis jos mennään sen idean kyseisestä mallista mukaan, eikä käytännön mallin mukaan joka on lähinnä irvikuva niin demokratiasta kuin oikeusvaltiosta. Kun vallanpitäjät voivat täysin mielivaltaisesti päättää mitä saa ja ei saa sanoa, samalla kun kansalla ei ole mitään laillista mahdollisuutta saattaa ne poliitikot ja virkamiehet vastuuseen teoistaan, on aivan turha enää puhua kummastakaan, niin demokratiasta kuin oikeusvaltiosta. Tähän tietysti ne samat oman palkkansa ja asemansa uhalla olevat asiantuntijat osaavat sanoa, että se demokratia ja oikeusvaltio ovat tietenkin spektri, eikä ”täydellistä” olekaan, mutta muihin maihin verrattuna Suomessa ovat asiat hyvällä mallilla ja katso nyt vaikka nämä kourallinen esimerkkejä joissa oikeus on toteutunut! Seteliselkärankaiset vallanpitäjät ja heidän vahtikoiransa osaavat kyllä suojata selustansa, varmistaen ettei kansalla ole mitään sanaa eikä valtaa tässä järjestelmässä.


Ei mitään nähtävää, kaikki hyvin

Median ja hallinnon yhteistanssi tässä sirkuksessa on kyllä sinällään huvittavaa seurattavaa. Isompiin ongelmiin ei satuta edes pitkällä tikulla, kaikki perustuslain rikkomiset kieputetaan pois pöydältä ja ainoat asiat joihin media tarttuu ovat jotkin täysin mitättömät jutut, joissa he tietävät ettei oikealla kehystyksellä ongelma pääse leviämään samalla kun teeskennellään journalismia. Jos taas annat hallinnon rikkoa lakia hätätilan vuoksi, he tulevat luomaan hätätilan rikkoakseen lakia. Tämä median ja hallinnon symbioosi mahdollistaakin minkä tahansa tyrannian ja totalitarismin, minkä historia on jo osoittanut lukemattomia kertoja. Kun kansa on opetettu uskomaan niin hallintoa kuin uutisia, voidaan mikä tahansa asia oikeuttaa ja saada kansan yleisen hyväksynnän - yleinen mielipide on se demokratian oikeutus tehdä mitä tahansa. Ja kun se kaikki valta ja omistus pakkautuu samoihin käsiin, puhutaan fasismista… paitsi mediassa, joka kertoo kaiken olevan hyvin ja järjestelmän olevan demokraattinen oikeusvaltio.

Onko asiasta siis turha edes puhua ja nostaa esiin, koska kaikkihan on kansan tahdon mukaista? Poliittisesti motivaatiota näiden yllä mainittujen ongelmien korjaamisen ei ole juuri lainkaan, koska jokainen politiikassa mukana oleva tietää mitä etuja on siinä, kun koneisto suojelee itseään ja omiaan. Jokainen yhtään pintaa raaputtanut on myös nähnyt, miten koneisto lynkkaa sitä vastaan nousevat tahot. Kuka tahansa voidaan saada näyttämään syylliseltä ja hoidettua pois edestä, koska mitään järjestelmää suojelemaan kansaa vallanpitäjiltä ei ole. Perustuslaki oli tarkoitettu siihen kansan suojeluun, mutta koska sen noudattaminen on Suomessa päättäjiltä vapaaehtoista, se ainoa suojamekanismi on poissa.

Ei siis tarvitse lähteä etsimään yllättyneitä, miksi yksikään poliitikko tai median edustaja ei puolusta sananvapautta siinä muodossa, kun se ihmisoikeuksissa ja niistä johdetussa perustuslaissa sanotaan. Kapitalistista sananvapautta osa mediasta puolustaa ymmärrettävästä syystä: kun olet itse sillä rahan puolella, olet myös itse oikeassa. Sananvapaudessa kun on semmoinen jännä juttu, että kun leikitään demokratiaa ja kansan yleinen mielipide oikeuttaa sen vallan, olisi kansa sopivasti informoituna myös valmiina kaatamaan ne vallanpitäjät torneissaan ja suuretkin mediatalot olisivat pian autiotaloja kun kansa ymmärtäisi kuinka heille valehdellaan jatkuvasti - manipulointi kun on sallittua ja paljon tehokkaampaa ja ennen kaikkea halvempaa kuin väkivaltaisesti kansan pakottaminen. Väkivaltakoneisto tarvitaan vain pitämään ne räikeimmät tapaukset pois kansan silmistä - ei ne vallanpitäjät välitä paskaakaan mitä kansa keskenään toisilleen tekee. Ja millä siis asian voisi korjata? Sananvapaudella…

lauantai 18. joulukuuta 2021

Keskitetty vai hajautettu hallinto?


Eihän sitä parempaa olekaan!

Ehkäpä hajautetun ja keskusjohtoisen hallinnon kannatus on samankaltainen kuin demokratian (siis tämä valedemokratia jossa elämme) kannatus - kun ei tiedä paremmasta, luulee sen nykyisen olevan ainut ja oikea vaihtoehto? Tocqueville pohti asiaa jo 1800-luvulla jenkeissä ja vertasi sitä mm. ranskalaisten ja brittien näkemyksiin. Hän totesi, että mitä keskusjohtoisempi järjestelmä oli, sitä vahvemmin ihmiset kannattivat keskusjohtoista järjestelmää. Sama ongelma on toki kaikkialla ja lähes kaikissa asioissa mitä ihmiset tekevät ja näkevät: se nykyinen, mikä onkaan, nähdään usein tuttuna ja turvallisena, “oikeana”, vaihtoehtona ja kaikki siitä poikkeava on outoa ja hullua. Paitsi jos asia esitetään niin, että tuo jokin asia muualla onkin parempaa ja haluttavampaa kuin mikä se nykyinen on. Ja mitä tapahtuu kun se muualla oleva myydään parempana? Savimaja tai villaturkki+lumikengät ei tunnukaan enää niin kotoisalta, kun näkee että muualla ajetaan mersuilla ja muut samanikäiset sielä vaan naputtelevat joka vuosi uudistuvalla iPhonella.

Entä sitten kun se vuohipaimen, eli arvostettu ammattilainen omassa lähtöpaikassaan lähtee sitten ”isolle kylälle” ja törmää niihin ”parempiin” kulttuureihin, onko se kummankaan etu kahden vahvasti toisistaan eriävän kulttuurin törmäys? Jos ”maailmanparantajilta”, eli näiltä itseään filantroopeiksi kutsuvilta kysyy niin kyllä, on kaikkien etu että kaikilla on samat edut ja oikeudet - kaikki ovat yhdenvertaisia! Nämä filantroopit kun viis veisaavat kulttuureista, saatikka ihmisistä, heidän näkemyksensä mukaan jokainen ihminen on potentiaalinen kuluttaja, joka kantaa oman työnsä tulokset muiden taskuun sen sijaan että sijoittaisi sen paikallisesti johonkin asiaan. Tämä on toki taas aivan toinen ongelma, joka myös tulisi ratkaista, mutta se ei sinänsä liity nyt itse aiheeseen eli palataampa asiaan.

Media siis kertoo ihmisille sen, mikä on haluttavaa ja mikä hyljeksittävää. Kun meille kerrotaan sen länsimaisen demokratian olevan parasta mitä maa päällään kantaa, Pohjois-Korean media kertoo myös siellä kansalle kuinka heidän mallinsa on ylivoimainen. Nykyään kaikkien maiden johtajat tosin pyrkivät pääsemään Kiinan malliin, eli vahvaan keskusjohtoon jota kutsutaan demokratiaksi. Miksi Kiina sitten haluaa itseään kutsuttavan demokratiaksi? Koska demokratialla, kansanvallalla, on niin hyvä maine ja maailman onnellisimmat kansat asuvat demokratiassa! Siis mallissa, jonka kerrotaan olevan demokratia, ei juurikaan kansanvallassa itsessään. Mikä tahansa hallintomalli kun voidaan markkinoida parhaana mahdollisena asiana ja kansan konformistit tulevat sitä mallia tukemaan. Nykyinen fasistinen malli taas on ihan parhautta kaikille kollektivisteille, jolloin saadaankin 2/3 kansasta tukemaan keskusjohtoista hirmuvaltaa.


Hajautettu valta olisi kaikkien paitsi vallanpitäjien etu

Suurin osa lännessä asuvista ihmisistä on tottunut tähän tuttuun ja turvalliseen edustukselliseen demokratiaan, joka kaksoisvaltioineen, puoluediktatuureineen ja hyvä veli-verkostoineen on ajanut vallan kauaksi tavan kansan ulottumattomista, samalla kertoen kuinka ainut tapa vaikuttaa on äänestää. Erona Kiinan keskusjohtoiseen malliin on lähinnä se äänestäminen, jossa kansalta kysytään minkä värinen takki päällä tulee pääministerin kulkea - kaikissa ”tärkeissä” asioissa eri puolueet kun ovat tarkasti samassa linjassa, muodostaen käytännössä yksipuoluejärjestelmän. Moinen järjestelmä pyrkii aina keskittämään valtansa ja purkamaan kaikki mahdolliset paikalliset hallinnot parhaansa mukaan - ainoastaan keskusjohto voi reagoida nopeasti ja tehokkaasti heidän mielestään. Paremman puutteessa nämä puolueet toki tyytyvät miehittämään kaikki paikalliset päätäntäelimet omilla kavereillaan, jolloin se hajautettu valta on pelkkää silmänlumetta.

Ei siinä, keskusjohtoinen järjestelmä on ymmärrettävä esimerkiksi myös konstitutionalismia kannattavien keskuudessa, koska siinä perustuslaki määrittää mikä osa hallinnosta hallitsee mitäkin osa-aluetta. Hyvin toimiva järjestelmä voisi jakaa lähes kaikki maan sisäiset asiat paikallisille hallinnoille ja ainoastaan ulkosuhteet sekä yhtenäinen lainsäädäntö hoidettaisiin keskitetysti. Voidaan toki sanoa, että Suomessa tämä oli ainakin etäisesti se lähtökohta, mutta vuosien aikana se hajautettu valta kunnilta ja kaupungeilta on hivutettu pois ja jaettu kollektiivisesti järjestettyihin kaksoisvaltion osiin, jotka eivät vastaakkaan kansalle vaan keskushallinnolle. AVI:t ja muut vastaavat eivät taida olla kansan äänestämiä, vaan keskusjohtoisesti valittuja tahoja, jotka ovat uskollisia omille herroilleen, ei kansalle.

Hajautettu hallinto vahvan perustuslain kanssa, kuten jenkeissä on, takaa alueille taas huomattavasti enemmän päätäntävaltaa omiin asioihinsa. Eri alueet voivat kehittyä omalla ja itse haluamallaan tavalla, muodostaen eri kulttuureja hyvinkin rajatuilla alueilla, toisin kuin mitä keskusjohtoiset järjestelmät pyrkivät luomaan. Vasta aivan viime vuosikymmeninä, teknologia ansiosta, onkin ollut mahdollista luoda ”yksi yhtenäinen kansa” - massamedian ja netin avulla. Massamedia mahdollisti suuret suunnat, netti taas mahdollisti välittömän tiedonsiirron ja reagoinnin kaikkeen mahdolliseen. Netti olisi mahdollistanut myös saumattoman yhteistyön ihmisten välillä, mutta sen sijaan se loikin lähinnä vain yhden virallisen tarinan jota seurataan taukoamatta. Ei tosin pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että valta keskittyy ja vallassa olevat tahtovat vain lisää valtaa ja tietenkin pysyä vallassa kaikin keinoin. Hajautettu järjestelmä, etenkin kansanvaltainen sellainen, ei kuulu yhdenkään politiikassa vahvasti mukana olevan tahon etuun. Siksi saammekin seuraavaksi ”maakuntahallinnon”, joka vie jälleen osan ihmisten itsemääräämisoikeuksista askeleen lähemmäksi keskusvaltaa.


Voisiko hajautettu järjestelmä edes toimia?

Mikä tahansa yhteiskunta toimiakseen edes auttavasti tarvitsee (kaiken muun ohella) yhden kriittisen asian: luottamus. Nykyisessä keskusjohtoisessa mallissa ihmisten välinen luottamus ja yhteistyö on vaihdettu auktoriteettiin, joka valvoo että molemmat puolet pysyy ”rehellisenä” eli huijaavat just sen verran kun säännöt sallivat. Ihmisten ei tarvitse siis luottaa toisiinsa, riittää että he luottavat auktoriteettiin joka valvoo että kaikki kansalaiset pysyvät ruodussa. Mutta kun kukaan ei vahdi auktoriteetteja, kuten nyt tehdään esimerkiksi perustuslain kanssa, saadaan kertaheitolla läpimätä järjestelmä johon luottaminen on… kauniisti sanottuna hölmöä. Onhan se toki kätevää ettei ihmisten tarvitse enää lainkaan luottaa toisiinsa vaan voivat toimia auktoriteettien antamien sääntöjen rajoissa kuvitellen olevansa turvassa kaikelta pahalta ja että joku muu kantaa vastuun. Kilpailusta yhtään ymmärtävät tosin huomaavat siinä jo melkoisen monta ongelmaa…

Keskusjohdolle se luottamus on toki myös tärkeää, koska se toimii samalla oikeutuksena sille vallalle kaikkien muiden yli. Kollektivistit ja konformistit eivät kykene edes villeimmissä ajatuksissaan näkemään järjestelmää, missä ihmiset olisivat itse vastuussa omista teoistaan ja omasta elämästään, minkä vuoksi se keskusjohtoinen malli on niin haluttava. Laumaeläimenä ihminen on tosin syntynyt yhteistyökykyiseksi ja -haluiseksi, eli sen suhteen ongelmaa ei olisi. Mutta kun mukaan heitetään vallanhimoa, kilpailua ja kollektivismia, saadaankin aikaiseksi joka ikinen kerta jokin variaatio fasismista. Eli siitä, että kaikki valta ja omaisuus ovat yksissä käsissä. Koska ihmiset usein yrittävät pitää tiukasti kiinni omaisuudestaan, nämä vallanpitäjät joutuvat tyytymään totalitarismiin, missä he vain määräävät kaikesta mutta eivät ole vielä saaneet kaikkea omaisuutta haalittua itselleen. Sitä vartenhan se suuri nollaus on…

Jenkit ovat kuitenkin osoittaneet, kuinka hajautettu hallinto on mahdollista järjestää. Osavaltiot päättävät suuresta osasta asioistaan itse ja liittovaltion valta ei ihan kaikkialle ulotu. Heidän mallinsa on toki kaukana täydellisestä, mutta se osoittaa kuinka valta on mahdollista jakaa myös paikallisille toimijoille, mahdollistaen eri kulttuurien kukoistamisen. Koko maailma on vaan suuntaamassa kohti Kiinan keskusjohtoista järjestelmää, sen tuomien valtavien etujen vuoksi. Siis etujen vallanpitäjille, ei kansalle. Harmittavasti suurin osa kansasta Suomessa pitää tätä kehitystä positiivisena asiana, puolustaen keskusjohtoa hyvinkin julkisesti ja aktiivisesti. Ja kun media kertoo sen ”länsimaisen demokratian” olevan parasta mitä maa voi päällään kantaa, vain aniharva lähtee sitä kyseenalaistamaan. Saatikka väittämään, että vallan hajauttaminen mahtaa olla ainoa tapa ihmiskunnalle kehittyä…

tiistai 14. joulukuuta 2021

Ei lainkaan kultti


Kyllähän sen nyt heti huomaisi jos on osallisena kulttiin, eikös?

Vuosia sitten kun kirjoitin ”virallisen totuuden uskonnosta”, tämä tolkun ihmisten muodostama kultti tai uskonlahko oli vielä varsin vaaraton sen nykypäivään verrattuna. Yhteisöjä ja kultteja olen myös aikaisemmin verrannut keskenään, mutta pohditaan tällä kertaa hieman tarkemmin niitä kulttimaisia piirteitä omaavia ryhmiä. Aihetta on tutkittu runsaasti ja tässä tekstissä otan pätkiä kirjasta ”When Prophecy Fails: A Social and Psychological Study of a Modern Group That Predicted the Destruction of the World” - Leon Festinger, Henry Riecken ja Stanley Schachter. Tämä 1956 julkaistu teos on pelottavan lähellä monilta osin tätä nykyistä menoa, vaikkakin seurattu lahko odottikin maailmanloppua ulkopuolisten viestinnän perusteella. Ehkäpä ne alienit vaan tekivät laskuharjoituksia ja olivat arvioissaan yhtä tarkkoja kuin nämä nykyiset kulttien ohjaajat?

Viimeisten vuosien aikana näitä kulttimaisia liikkeitä on toki ollut monen eri ilmiön ympärillä. Valtamediassakin paljon huomiota saanut Trumpin ja QAnonin (epä)pyhä liitto ja kaikki sen ympärillä pyörivät asiat adrenokromista lähtien saivat monet huolestumaan moisiin uskovien mielenterveydestä. Vaikka osumatarkkuus niissä ennustuksissa olikin … vaihtelevaa, ei voida kieltää etteikö muutama asia osunut pelottavan tarkasti kohdilleen. Toisaalta, rikkinäinen kellokin on kahdesti päivässä oikeassa, joten oikeaan osuneet ennustukset voidaan laittaa myös puhtaasti sen ennustusten määrän piikkiin. Vai voidaanko? Sen joutuu jokainen päättämään itse. Mutta missä kohden ne kulttimaiset piirteet alkoivat tulla vahvasti julki oli se, kun ennustus toisen jälkeen ei tullutkaan toteen mutta sen sijaan että ihmiset olisivat hylänneet koko homman hömppänä, se sai aikaan entistä enemmän ja entistä korkealentoisempia selityksiä aina aikamatkustukseen ja kuunatseihin saakka.

Itsekin pidin ja osin edelleen pidän suurta osaa tästä vain suurena käsitysten ohjaus-operaationa jonkun siihen erikoistuneen porukan ohjaamana, joka sisältää runsaasti kulteille tyypillisiä psykologisia elementtejä. Mutta mitä enemmän asiaa olen tutkinut, sitä enemmän kantani kääntyy pois siitä ”kultista”, ainakin osan asiaan vihkiytyneen näkemyksen perusteella. Henkilökohtaiset uskomukset asioista eivät tarvitse kulttia taakseen saadakseen ihmiset toimimaan ja ajattelemaan samankaltaisesti. Että kyseessä olisi kunnon kultti, sen jäseniltä löytyy usein ominaisuuksia, joita monilta, ellei lähes kaikilta, ”hulluilta salaliittoteoreetikoilta” kuitenkin puuttuu lähes täysin tai ovat ainakin niin heikossa roolissa siihen käyttäytymiseen, etten pidä sitä merkityksellisenä syynä toimintaan. Sen lisäksi että nämä ”hullut salaliittoteoreetikot” noin yleensä eivät ole kovinkaan sovinnollisia (yksi viidestä suuresta persoonallisuuspiirteestä), he eivät ole yleensä liioin kovinkaan kollektiivisia tai konformistisia. Poikkeuksia toki löytyy… runsaasti.


Zombie-kultti

Mikään ei sano vahvemmin ”minä välitän kaikista ja etenkin heikompien turvallisuudesta” kuin nauraa niille, jotka ovat saaneet näistä ”hoidoista” vammoja. Niin moni kultisti epäilee jokaista piikkihaittaa ja hylkää kaikki mahdollisuudet siihen, että ”lääke” voisi olla missään tapauksessa pahempi kuin tauti. Paitsi tietysti silloin kun tämän osoittaa numeroilla, jonka jälkeen sitä selitetään tai vaan lopetetaan keskustelu siihen. Jos meillä olisi vastaava hoidettavissa oleva ongelma, kyllähän vallanpitäjämme siihen puuttuisivat! Kuten että sairaalabakteerit tappavat vuosittain 700-800 (Lähde: Hoitoon liittyvät infektiot, Lääkärikirja Duodecim 12.2.2020) jolle oltaisiin voitu tehdä jotain, mutta jostain syystä ei olla eikä olla tekemässä. Ja kaverit haetaan apuun jos se oma kanta ei pidäkään vettä. Välitön vasta-argumenttihan tähän on tietenkin ”no mutta niin ne denialistitkin tekee!"… paitsi että ne ”denialistit” eivät ole vaatimassa väkivaltakoneiston uhalla kaikkia tekemään samoin. Kultistit vaativat ihmisoikeuksien peruuttamista kaikilta, koska jos niin tehdään niin maailma pelastuu!

Tämä maailmanlopun-kultin idea on tietenkin yhtä looginen kuin sota sotaa vastaan, koska historiasta löytyy tasan 0 esimerkkiä tyrannien palauttaneen vapaudet ja vino pino esimerkkejä siitä, kuinka ne kerran luovutetut vapaudet ovat pysyvästi menetettyjä, kunnes ne otetaan takaisin… yleensä väkisin. Mutta tämän zombie-kultin uskomukset ja tarina täsmäävätkin 100% tuohon yllä mainittuun Festingerin kirjan antamaan määritykseen kultista. Uskomus on merkityksellinen ja käsin kosketeltava, koska media muistuttaa siitä joka päivä. Omaan elämään sillä on suuri vaikutus, koska kaikki naamarätit ja rajoitukset, natsipassi mukaan lukien muistuttavat asiasta jatkuvasti. Mitään niistä ei kyseenalaisteta, koska auktoriteetti kertoo että näin PITÄÄ tehdä. Uskomuksesta ei liioin voi enää peruuttaa, koska tuli otettua se geeniterapiakin jota ei enää pois saa, jonka pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole MITÄÄN varmaa tietoa. Toistamalla sama geeniterapia lukemattomille ihmisille ei anna tässä vaiheessa yhtään enempää tietoa pitkäaikaisista vaikutuksista. Jos ei tätä ymmärrä, kannattaa kaivaa sanakirja ja tarkistaa mitä ”pitkäaikainen” merkitsee - saman toisto lyhyellä aikavälillä ja suurella näyte-erällä kun ei edelleenkään kerro pitkästä aikavälistä, ymmärräthän?

Kerrottu tarina on myös tarkasti rajattu, jolloin siitä seuraavat poikkeamat ovat havaittavissa ja ne usein kerrotaan ihan selvästi. Maalitolppien siirtely on termi jota myös voidaan tässä soveltaa. Ja sitten KUN se tarina ei täsmääkkään todellisiin ja vahvistettuihin asioihin, mitä tapahtuukaan kultissa? Jos sosiaalinen tuki on riittävä joko omalta ryhmältä tai siltä suurelta ”johtajalta”, täysin virheelliseksi todettu ennustus tai uskomus sen hajoamisen sijaan vahvistaakin sitä uskomusta. Se ei toiminut edellisilläkään kerroilla, mutta se seuraava tai sitä seuraava kerta kyllä sitten toimii! Ja syy miksi se ei toimi on kaikki vääräuskoiset, jotka eivät totelleet määräyksiä! Tämän zombie-kultin käyttäytyminen ja toimet eivät voisi oikeastaan olla enempää oppikirjaesimerkin kultista kaltaisia! Joka ikinen kohta aivopesusta ja viestinnästä lähtien täsmäävät siihen, kuinka ihmiset manipuloidaan toimimaan juuri halutulla ja arvattavalla tavalla. Se, että nyt siinä viestinviejänä on itse valtamedia, toimii kultisteille todisteena siihen ettei kyseessä ole tietenkään kultti: eiväthän ne nyt niin tekisi, joku olisi huomannut ja kertonut…


Millä siitä kultista pääsee eroon?

Kun tarina JA sosiaalinen tuki romahtavat, koko kultti luhistuu kasaan. Niin kauan kuin media siis jatkaa tarinaa, vallanpitäjät esiintyvät hyväntahtoisina johtajina ja kultistit jättävät aivonsa narikkaan kuten tähänkin saakka, se homma jatkuu. Siksi vallanpitäjät eivät suvaitse mitään, joka saisi ihmiset miettimään asioita uusiksi. Vaclav Havel kirjoitti Tsekkoslovakian tapauksesta kirjan ”The Power of the Powerless” jossa hän kertoo niiden normaalia elämää elävien muodostavan sen uhan tyrannialle. Rinnakkaisyhteiskunta, joka ei elä pelossa eikä tottele tyranniensa käskyjä on tyrannien pahin vihollinen - vapaus kun tarttuu.

Ei siis ihme, että sensuuri kiristyy ja median retoriikka kovenee jatkuvasti. Totalitarismin kannatus kasvaa kultistien joukossa joten jää nähtäväksi saavuttavatko he oman utopiansa ennen kuin vapaus voittaa. Länsimaiseen ideaan demokraattisesta oikeusvaltiosta totalitaristiset säännöt ja johtaminen eivät kuulu lainkaan, mutta jostain syystä myös ne ”asiantuntijat”, joita media nostaa esiin, ovat yhdessä tuumin kertomassa kuinka totalitarismi on ihanaa! Aivan kuten kulteissa toimitaankin… Toki onhan se ikävää jos joku kutsuu juuri sinua kultistiksi, kun tiedät sydämessäsi tekeväsi kaiken täysin oikein! Sakari Peltola kutsui heitä hyödyllisiksi idiooteiksi, samalla huomioiden sen termin halventavan sävyn aiheuttavan vastareaktion. Zombie-kultisti onkin paljon mukavampi termi, eikö?

Ja sitten tulee päälle vielä ne, joiden mielestä kahtiajako ja ihmisten leimaaminen on niin pahaa ja väärin - tekisit sinäkin vaan kuten kaikki muut (eli kuten kultti käskee) niin tilanne rauhoittuu nopeammin kuin vastustamalla! Älä vastusta kulttia millään tavalla niin kaikki on hyvin… kuulostaa kovin… kulttimaiselta ajatukselta, eikö? Kyllä, onhan se ikävää ja näille kultisteille on osoitettava sympatiaa, koska silloin he voivat havahtua tekemiinsä virheisiin ja palata takaisin… tolkun ihmisiksi, jotka tarttuvat seuraavaan kulttiin ja vaativat jälleen kaikkien tekevän samoin, mutta nyt tällä kertaa oikein ja paremmin kuin koskaan ennen! Ja koska kaikki tämä on vain mielipidettä, aivan kuten ”faktantarkistajatkin”, sananvapauden luvatussa maassa saa olla sitä mieltä että tämä nykyinen zombie-kultti on toistaiseksi vaarallisin massapsykoosi. Itse uskon ihmiskunnan vielä onnistuvan tämänkin hulluuden ylittämään. Eri asia haluanko olla itse sitä tosin näkemässä… Sen Nürnberg 2.0 haluaisin tosin vielä nähdä kun nämä kulttijohtajat saavat palkkionsa.

maanantai 6. joulukuuta 2021

Vaarallinen enemmistö


Vaarallinen, mutta kenelle?

Tolkun ihmiset ovat aina mahdollistaneet diktatuurit ja muut ihmiskunnan hirmuteot, mutta voidaanko sitä enemmistöä, tavan kansaa, syyttää siitä? Jokainen ihminen on vastuussa vain ja ainoastaan omista tekemisistään, joten selitykset kuten ”tein vaan mitä käskettiin” ja ”no kun nuokin tekivät samoin” eivät ainakaan oikeudessa mene läpi. Mutta onko se enemmistö sitten oikeuskelvollinen, kun se lauman mukana tekee asioita ensin laittaen ne omat aivot narikkaan? Syyntakeeton voisi kuvata useiden ihmisten toimia etenkin näin pandemian aikana, mutta sehän olisi loukkaavaa, jos enemmistöstä puhuisi halventavasti vaikka se käyttäytyykin kuin mielipuoli tai vähä-älyinen? Joukkomieli selittää osan tästä käytöksestä, toki, mutta kun se laumaa seurannut yksilö illalla istahtaa televisionsa ääreen, eihän hän silloin ole enää lauman matkassa? Jos ei ole, niin miksi hitossa se tolkun ihminen ei sitten havahdu näihin kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin?

Ongelma voidaankin jakaa osiin, jonka lopputulema onkin yksilöllinen summa niistä kaikista osista. Ensimmäinen ja ehkä tärkein osa on yksinkertaisesti tietämättömyys. Informaation aikakautena tietämättömyys on oma valinta, mutta vallanpitäjät ovat mediahallinnallaan pyrkineet tekemään heidän tarinastaan poikkeavan tiedon etsimisestä mahdollisimman hankalaa. Kaikki virallisesta tarinasta poikkeava on sen tarinan mukaan disinformaatiota, valeuutisia ja foliohattujen horinoita. Kaikki tieteellinen debattikin on kielletty, jos se poikkeaa siitä päätetystä tarinasta, mikä tietenkin itsessään jo kumoaa koko tieteen idean. Mutta tämä ei enemmistöä haittaa, koska niin on kerrottu. Autuas tietämättömyys pitää sen enemmistön siististi kurissa ja kirkolta lainatut opit syntisten leimaamisesta vahvistavat ajatusta vääräuskoisten pahuudesta. Kun kaikki lukevat vain samaa kirjaa, kukaan ei ole eri mieltä.

Pelkkä tieto ei tosin vielä riitä, vaan se pitää pystyä yhdistämään johonkin. Siihen tarvittaisiin asian ymmärtämistä, mutta media osaa siinäkin kertoa mikä on se ainoa oikea tapa yhdistää annettu tieto. Ajattelun ulkoistaminen on toki helppoa ja raskaan työpäivän jälkeen sen idioottilaatikon eteen istahtava tolkun ihminen ei ole enää siinä tilassa, että kykenisi ajattelemaan loogisesti sitä tutun juontajan tuputtamaa tarinaa. Toki kaikki eivät ole kykeneviä ymmärtämään asioita vaikka ne rautalangasta väännettäisiinkin, mutta sille ongelmalle ei oikeen mitään saa. Koulujärjestelmämme on pitänyt siitä huolen, ettei siihen itsenäiseen ajatteluun kannusteta vaan oikea tieto tulee ainoastaan auktoriteetilta ja sama taho myös kertoo mitä se asia merkitsee ja mihin se liittyy. Moinen tiedon kieroutuminen olisi kuitenkin tahallista toimintaa, jonka jokainen tolkun ihminen myös tietää olevan vain hullua salaliittoteoriaa, koska eiväthän ne niin tekisi ja joku olisi jo huomannut ja kertonut! Vielä jos soppaan lisätään mukaan psykologiaa, esimerkiksi pelon käyttö, niin johan on ymmärrys kortilla.


Eikä siinä vielä kaikki, lähimainkaan!

Kun kaikki tietävät samat asiat ja ymmärtävät ne samalla tavalla, siitä syntyy rauha yhteiskuntaan - tämä yleinen käsitys on vallanpitäjillämme. Kun kaikki omaavat samat lähtökohdat, ei siinä jää paljoa varaa erilaisiin näkemyksiin, vai jääkö? Kaksi ihmistyyppiä paistaakin tässä kohden läpi: konformistit ja kollektivistit. Konformismi on psykologinen ilmiö, joka kertoo kuinka paljon ihmiset seuraavat sitä muiden luomaa ”yleistä mielipidettä”. Solomon Asch teki asiasta kokeita ja totesi ihmisten tekevän vastoin omia selviä havaintojaan, jos muutkin niin tekevät. Kollektivismi taas on aate, missä kaikkien pitää tehdä samalla tavalla ja yksilö voidaan aina uhrata kollektiivin yhteisen edun puolesta. Pitkälle vietynä puhutaan siis fasismista ja yhdistettynä konformismiin, saadaan hyvin pelottava kokonaisuus joka on yksi juurisyistä siihen, miksi asiat ovat niin päin helvettiä. Media uskottelee kansalle mitä hulluimpia ideoita ja siihen kollektivistit tarttuvat, vieden konformistit mukanaan. Yhteensä nämä ominaisuudet ohjaavat eri arvioiden mukaan 60-90% ihmisistä, eli ei puhuta mistään yksittäistapauksesta.

Toinen vahva motivaattori tehdä niin omia kuin yhteisiä etuja vastaan asioita on raha. Moni ajattelee pienemmän pahan olevan se, kun vaan tekee mitä käsketään koska jollainhan se asuntolaina on maksettava ja ruoka tuotava pöytään. Ei auta, pakko mikä pakko, vaikka ei olekaan ja se on edelleen oma valinta jolla on tietenkin seuraamuksia - aivan kuten kaikilla asioilla ihmisen elämässä, kuka olisikaan arvannut? Toki kun niitä seteleitä on pinossa riittävästi, ne moraaliset ongelmat haihtuvat lähes kokonaan ja kun puhutaan rekkalastillisesta mammonaa, ei se muiden ihmisten henki paljoa enää paina siellä vaakakupissa. Vielä kun tiedät, ettet voi joutua koskaan vastuuseen tekosistasi ja tienaat järjettömiä summia rahaa tekemällä mitä valta yläpuolellasi tahtoo niin mikäettei? Raha ja valta, mahdollinen nousu portaikossa ylöspäin ovat kaikki täysin päteviä motivaattoreita tehdä asioita omaksi edukseen, täysin tietoisena siitä että se oma etu ei välttämättä kaikissa kohdissa tapahdukkaan. Silmien ummistaminen pahalta on paljon helpompaa kun se oma tasku pullottaa ja eiväthän ne nyt ihan kaikkea tekisi omaksi edukseen ne oikeat vallanpitäjät, joten voi hyvissä mielin vaan tehdä mitä käskettiin, eiks jeh?

Ei pidä myöskään unohtaa niitä arvomaailmojen eroavaisuuksia joita ihmisillä on. Joidenkin mielestä on esimerkiksi täysin oikeutettua puhdistaa maailma niistä ”alemmista olennoista”, jotka tuhlaavat yhteisiä resursseja - eugeniikkaa. Joidenkin mielestä ihmiset ovat syntyneet ohjailtavaksi ja kansojen kääntely haluttuun suuntaan on vain kuin muurahaisten käräyttelyä suurennuslasilla. Psykopaatit ja sosiopaatit, joita ihan sattuneista syistä löytyy kohtuullisen runsaasti tuolta valtapyramidin huipulta, eivät välitä niistä muista ihmisistä tuon taivaallista ja jos oma etu johtaa muiden turmaan, se on voi voi niille muille. Ideologian perusteella muiden ihmisten mielivaltainen kohtelu taitaa olla vastuussa niistä kaikista suurimmista ihmiskunnan tragedioista, mutta silti kansa uskoo edelleen ettei niin pääsisi jälleen kerran tapahtumaan, koska ne vallanpitäjät kertovat kaiken olevan vain yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!


Joku olisi kertonut!

Voisi kuvitella, että kun monista tapahtumista löytyy ainakin vielä historiallisia todisteita ja osasta hyvinkin tarkasti dokumentoituja palasia, ihmiskunta kykenisi kollektiivisesti vetämään sen tiedon yhteen ja välttämään vastaavat tapahtumat tulevaisuudessa? Ja miksi näin ei tapahdu löytyykin hyvin pitkälti tuosta ylempää. Asiat ovat tietenkin paljon monitahoisempia ja mutkia on jouduttu oikomaan ja asioita jättämään pois, että pysytään edes kohtuullisissa mitoissa, mutta periaate on hyvin pitkälti tuo historiallisestikkin dokumentoitu ongelma: enemmistö ja sen naurettavan helppo ”paimentaminen” suuntaan, johon vallanpitäjät tahtovat. Kenellä se valta on, siitä voidaankin sitten keskustella vaikka maailman tappiin saakka, mutta käytännön valta ja se kohta, mihin se ihmiskunta pystyisi kohtuullisen helposti vaikuttamaan, on media. Eli ne kaksi ensimmäistä osaa tästä palapelistä: tieto ja asioiden ymmärtäminen.

On kuitenkin syytä muistaa, että meistä ihan jokainen elää siinä omassa illuusiossaan, simulacrum, joka muodostuu sinne (mahdollisesti) korvien väliin niistä kaikista ulkoisista ärsykkeistä joihin jatkuvalla syötöllä törmäämme. Kaikki havaitsemamme asiat muokkaavat sitä henkilökohtaista todellisuutta jossa elämme, täysin riippumatta siitä asian … todellisuudesta. Tähän tietenkin perustuu se ajatus, että kaikki mis/disinformaatio tulisi estää ja kieltää, ettei kansa vaan pääse altistumaan asioille, joille heitä ei haluta altistaa. Ihan looginen ajatus sinällään ja se varmasti suojaa yhteiskuntarauhaa, mutta kun ne ihmiset siellä vallassa jotka kokevat olevansa oikeutettuja päättämään moisista asioista eivät ajattele sitä ”yhteistä hyvää” vaan omaa ja kavereidensa napaa, ymmärtänet sen ongelman johon jälleen kerran törmäämme? Muutama ihminen päättää mitä sinun tulee ja ei tule tietää, sekä millä tavalla sinun tulee nämä asiat ymmärtää.

Asiaa voi toki kutsua salaliittoteoriaksi, mutta vain se ”salaliitto” on siinä oikein. Salaliitto, eli kahden tai useamman henkilön salainen sopimus jonkin rikollisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ja kun samat ihmiset omistavat lähes kaiken, mediat mukaan lukien, ei siinä tarvita mitään kovin teräviä hoksottimia ymmärtääkseen mikä voisi mennä pieleen ja ne lukemattomat todisteet että pieleen on mennyt luulisi saavan sen enemmistönkin heräämään tähän ongelmaan. Mutta ei, näin ei ole tapahtunut eikä tule ihan heti tapahtumaankaan, ellei jotain maatamullistavaa tapahdu etenkin tässä mediakentässä. Nämä vallanpitäjät toki näyttävät pelkäävän ihan aiheesta mediaviruksia, koska ne ovat ennenkin ne tyranniat kaataneet. Netin aikakautena moiset tiedonjyväset leviävät valon nopeudella ympäri maapalloa, joten riski on ilmeinen. Vain vahva indoktrinaatio pitää kansan kiinni siinä idioottilaatikon edessä, koska jos ihmiset ymmärtäisivät valtansa ja voimansa, tämä peli muuttuisi yhdessä yössä. Silloin se enemmistö olisi vaarallinen niille, jotka valtaa nyt käyttävät väärin omaksi edukseen. Mutta siihen asti, se enemmistö on vaaraksi vain itselleen ja kaikille niille, jotka eivät tätä menoa sulata.

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Suuri Narratiivi


Ei tunnu missää, löylyä lissää!

Liivijengi, joka tarjoili aikaisemmin suurta nollausta, tarjoilee nyt ylpeänä sinulle suurta narratiivia: "The Great Narrative"! Ei, kyllä se on ihan oikea nimi tälle WEF:n ja Klasun seuraavalle kokoontumisajolle, joka pidettiin 10-13 Marraskuuta 2021 ja jonka päätapahtuma 11-12. Marraskuuta oli Dubaissa. Siis juuri sen porukan, jonka sana on pyhä kirja Sanna Marinille ja monille muille suurille tulevaisuuden nuorille johtajille. Jos suuri nollaus kuulosti jo pahalta, ällös huoli - vauhtia ei olla hidastamassa vaan täyttä höyryä halutaan neljäs teollinen vallankumous. Tämä vallankumous on upotettu taas niin syvään termijargoniin, että sen juurten paljastamiseen pitäisi varmaankin omistaa kokonainen kirja, mutta lyhyesti se tarkoittaa sitä, että kansa ei omista enää mitään eikä siltä enää kysytä mistään mielipidettä - se tekee kuulemma onnelliseksi!

"Salaliittoteoriaa" on tietenkin jokaisen hyvän ja älyllisesti umpilaiskan ihmisen ensireaktio kuullessaan, että olisi olemassa jotain rikkaita ihmisiä jotka suunnittelevat yhtään mitään, saatikka vallankumousta (vallankaappausta, jos tarkkoja ollaan). Netistä ei löydy kuin näiden vallankumousta ajavien ihmisten esitelmiä, puheita ja kirjoja kuin muutama sata, joten on selvää että heidän omistamansa mediat (kaikki maailman mediat) olisivat kertoneet asiasta! Kuten toki ovatkin, mutta kertoen vain kuinka auvoinen tulevaisuus ihmiskuntaa odottaa jahka he ovat ensin luopuneet omaisuudestaan, oikeuksistaan ja vapauksistaan! Ja kukapa ei vaihtaisi vapauttaan ikuiseen onneen ja ennen kaikkea turvallisuuteen?!

Jos taas Agenda 2030 ja vastaavat ovat tuttua huttua, ei tämä suuri narratiivi tuo oikeastaan mitään uutta pöytään. He ovat tosin tunnistaneet joitain kipukohtia tässä siirtymässä, joista lisää hieman myöhemmin. Ihmistarhan pitäjät eivät edelleenkään pidä itsenäisesti ajattelevista ihmisistä, minkä vuoksi tämä "pandemia" olikin heille (ihan täyden sattuman lisäksi) kuin lahja taivaasta: ihmiset tahtovat turvallisuutta! Tulevaisuus tuleekin olemaan vahvasti automatisoitu, elleivät nyt sitten satu vahingossa luomaan Skynettia, joka haluaa tuhota koko ihmiskunnan. Ja kyllä, he nimenomaan haluavat luoda juuri semmoisen järjestelmän, mutta vain tehdä se oikein, jolloin ongelmia ei synny. Kuulostaako lupaavalta?


Huomisen maailma tulee olemaan erilainen

Siitä kaikki suuren narratiivin tahot olivat varmoja - maailma tulee muuttumaan... koska he aikovat sen muuttaa, halusi maailma sitä tai ei. Teknologia tulee olemaan tässä se eteenpäin ajava tekijä: kvanttitietokoneet ja tekoäly suurimpina tekijöinä. AR, Augmented Reality eli savoksi "lisätty todellisuus" ja varmaankin myöhemmin lähes täydellinen VR, virtuaalinen todellisuus, tulee lyömään itsensä pian läpi. Ihmisten ja koneiden integraatio kasvaa ja kansa suorastaan tulee vaatimaan päivityksiä itseensä... siis ne, jotka uskovat ja ostavat tämän idean, että ihminen ei riitä vaan tarvitsee päivityksiä itseensä. Kukin tavallaan, tietenkin, mutta kun kaikki on yhdistettynä toisiinsa ja nettiin, yksityisyydestä ei kannata enää puhua.

Energia tulee myös pelaamaan merkittävää roolia, jossa fuusio ja vety olivat päivän trendit. Tekoälyn ohjaama älyverkko taas tietää kuka sitä energiaa milloinkin tarvitsee ja ongelmilta vältytään kun koneet tietää paremmin. "Fossiiliset" energialähteet pitää tietenkin lakkauttaa, koska irti verkosta eläminen pitää tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Biologian puolella DNA:n muokkaus ja personoidut lääkkeet ovat iso juttu, koska Dr. Moreaun saari jäi kaikilta lukematta tai katsomatta. Ainut mikä olikin varmaa oli se, että tulevaisuudessa meillä on parempi maailma, kunhan teknologiaa käytetään vaan oikein! Koksa kukahan sitä nyt voisikaan väärin käyttää, kun samat tyypit avoimesti puhuvat liikakansoituksesta ja tukevat eugeniikkaa?

Talouden taas pitää jatkaa loputonta kasvuaan, mieluusti noin 3-4% vuositahtia. Tasa-arvo, ilmastonmuutos, resurssipula ja muut vastaavat termit taas voidaan korjata sillä, että paikalliset päättäjät saadaan ajattelemaan pidemmälle kuin vain oman kautensa verran. Velan ja koron säätäminen ei liioin enää riitä, vaan tarvitaan tehokkaampia keinoja muokata kansantaloutta. Jatkuva kasvu rajallisella planeetalla ei kuitenkaan ole ongelma, kun maailman rikkaimmat haluavat kasvattaa varallisuuttaan. Mutta kaikesta kuitenkin huomaa sen, että nämä korkeasti koulutetut ja korkeassa asemassa olevat ihmiset eivät suinkaan ole tyhmiä - päinvastoin, heillä oli selvästi loistava suunnitelma! Mielipuolisia, hulluja ja ihmiskuntaa vihaavia, näitä termejä taas voisi heistä käyttää... mutta ei tyhmiä. No miten he maailman aikovat korjata? Itseasiassa hyvinkin helposti, siis jos ei huomioida tuota rajallisen maailman ongelmaa.


Suuresta nollauksesta suureen narratiiviin!

Yhteistyö on kaiken tulevan ajattelun perusta! Ihmisille täytyy osoittaa, että se helpoin reitti elämässä on se reitti, jonka vallanpitäjät haluavat heidän kulkevan, ei se että tehdään miltä itsestä tuntuu. Inhimillinen pääoma, human capital, on se mihin nyt tulee keskittyä ja ohjata tämä paljolti käyttämätön resurssi tuottamaan sitä kasvua, joka automaattisesti luo yhteistä hyvää. Luodakseen oikeasti regeneratiivisen eli uudistuvan maailman, täytyy ihmiset saada muodostamaan jälleen yhteisöjä, jonka hyväksi he ovat valmiita tekemään kaikkensa. Mutta tässä on tällä hetkellä se ongelma, mihin WEF tarjoaakin hyvin elegantin ratkaisun... Miten saada ihmiset luomaan yhteisöjä, mutta silti pitämään ne yhteisöt ruodussa?

Yksinkertaisesti, pönkittämällä luottamusta paikallisiin "johtajiin". Ihmiset eivät enää luota valtakunnallisiin poliitikkoihin (miksiköhän?), mutta luottamus paikallisiin poliitikkoihin on kasvussa. Enää ei tarvitse siis saada suostuteltua koko kansa toimimaan "oikein", vaan riittää hallita niitä yhteisöjen johtajia. Luottamus onkin tässä avainasemassa: kansan pitää luottaa siihen, että se "oikea" johtaja on heidän puolellaan. WEF oli tutkimuksissaan nimittäin huomannut, että "eliitti" ympäri maailmaa kykenee entistä paremmin yhteistyöhön keskenään ja luottaa toisiinsa, mutta kansa ei enää luota siihen eliittiin. Ja nyt asiat, jotka ovat eliitin ansiosta niin päin helvettiä, pitää kansan korjata omilla resursseillaan.

Tämä viimeinen osa tässä teollisessa vallankumouksessa kusahtaakin pahasti: kansan pitää nyt korjata se, mitä eliitti on vuosisatoja tuhonnut. Eliitti saa siis pitää resurssinsa, mutta kansan tulee jakaa omaisuus keskenään kaikkien ihmisten kesken. Eli se sakki, joka omistaa sen 90+% kaikesta ei tarvitse jakaa mitään, vaan se muutama prosentti vauraudesta tulee jakaa miljardien ihmisten kesken tasan. Tämä on se tulevaisuus joka ihmiskuntaa odottaa, jossa nämä nuoret johtajat saavat päättää. Kaikille kun pitää tarjota samat mahdollisuudet kuluttamiseen ja digitalisaatioon, se meinaa sitä että keskiluokka kustantaa koko sirkuksen. Kukaan ei omista mitään, paitsi ne, jotka ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Ainiin, se on vain sitä hullua salaliittoteoriaa, että nykyinen pääministerimme ajaa juuri näitä asioita hymyssä suin ja Klaus Schwabin käskystä. Kaikki on vapaasti tarkistettavissa, vaikka kuvittelisikin etteivät ne nyt niin tekisi, vaikka sanovatkin tekevänsä. Ja millä tämä kaikki toteutetaan? Helposti. Medialla.

lauantai 20. marraskuuta 2021

Vapauden aalto


Yhteiskunta on jatkuvassa aaltoliikkeessä

Olet varmaan kuullut sanottavan, tai ainakin nähnyt meemin joka menee tähän tapaan: kovat/rankat ajat luovat vahvoja ihmisiä, vahvat ihmiset luovat hyvät ajat, hyvät ajat luovat heikkoja ihmisiä ja heikot ihmiset luovat kovia aikoja. Lännessä on eletty hyviä aikoja pitkään, mikä onkin luonut ihmisistä niin heikkoja, että he saattavat murtua jo siitä, jos joku on eri mieltä. Pienintäkään erimielisyyttä ei suvaita vaan sen vastapuolen kimppuun hyökätään välittömästi, kun tunnetaan oma näkemys jostain asiasta millään tavalla loukatuksi. Kaikki nämä cancel-kulttuurin woke-hommat juontavat juuri siitä, että ihmiset eivät kestä tilannetta, missä maailma ei menekään kuten itse näkee… tai kuinka auktoriteetti on käskenyt.

Tämä aaltoliike voidaankin nähdäkseni yhdistää ihmisten vapauteen. Kovat ajat ovat niitä, joissa vapautta on rajoitettu liikaa ja ihmiset lähtevät taistelemaan saavuttaakseen niitä vapauksia. Kun vapaus on saavutettu, ihmisillä on hyvä olla ainakin hetken, kunnes taas se auktoriteetin kaipuu alkaa kutsua osaa ihmisistä. Joillekin ihmisistä ajatus siitä, että muilla tulisi olla pienintäkään valtaa muiden ylitse on kauhistus, mutta valtaosa ihmisistä tuntuu suorastaan janoavan sitä, että joku tulee ja käskee mitä tehdä ja miten ajatella. Toki nämä auktoriteettia kaipaavat tunnistavat tilanteen, missä heitäkin rajoitetaan liikaa, jolloin hekin ryhtyvät vaatimaan niitä vapauksia. Ja kukapa sitä nyt jaksaisi puolustaa vapautta, kun vapaus on itsestäänselvyys jonka kaikki jo tietää? Onhan meillä sentään maailman vapain lehdistö, joka kertoo kaiken olevan hyvin.

Tällä hetkellä seisommekin siinä rajalla, missä vapautemme on jo vedetty pöntöstä alas, mutta ne vahvat ihmiset eivät ole vielä saaneet rivejä kuntoon. Elämmekin aikaa, joka ratkaisee sen joudummeko selittämään tuleville sukupolville mitä vapaus oli, vai mitä sensuuri oli. Kumpaan suuntaan yhteiskunta kääntyy, riippuukin ihan meistä kaikista. Jos nykyiset vallanpitäjät saavat päättää, tulossa oleva suuri narratiivi (koska suuri nollaus on jo aikansa elänyt suunnitelma, WEF keksi jo uuden) ratkaisee kaikki nämä ihmiskunnan ongelmat, jotka juuri nämä samat vallanpitäjät olivat myös luoneet. Haluavatko heikot ihmiset siis lisää ”hyviä aikoja”, jotka löytyvät vaan siitä narratiivista, vai onnistuvatko vahvat ihmiset tuomaan vapauden takaisin, josta se hyvä jakaantuu kaikille, ei vaan niille jotka omistavat kaiken ja silti tahtovat lisää?


Kenraalit, taiteilijat ja filosofit

Kun kansa on vapaa, jokainen voi toteuttaa itseään juuri haluamallaan tavalla. Toki jokainen aikakausi omaa juuri ne omat erityispiirteensä, suurelta osin esimerkiksi teknologian määrittämän kehityksen mukaan, mutta tietyt piirteet tuntuvat seuraavan sitä vapauden aaltoa yhteiskunnassa. Vapaassa yhteiskunnassa, rauhan aikana, ne kenraalit, soturit, tai miksi heitä haluaakaan kutsua, ovat (onneksi) hyvin pitkälle tarpeettomia. Nämä sodassa joukkoja johtavat yksilöt nousevat vasta tarvittaessa esiin, mutta historia on osoittanut erään kriittisen heikkouden tässä ihmistyypissä: kenraalit ovat täysin yhtä helposti manipuloitavissa tekemään mitä auktoriteetti käskee. Ne kaikista vahvimmat soturit voivatkin johdattaa joukkonsa voittoon täysin sitä yhteistä etua ja vapautta vastaan. Vai merkitseekö se vaan sitä, että kyseessä ei ollutkaan oikea soturi, vaan pelkkä vallanpitäjien nukkekenraali?

Taiteilijat ovat taas olleet aina vastuussa kulttuurista. Vapaus tuoda itsensä julki ja esittää kaikelle maailmalle se oma taiteen ilmentymänsä on mahdollista vain vapaassa yhteiskunnassa. Kun auktoriteetti on ottanut vallan, vain ne ylhäältä hyväksytyt taiteilijat voivat kukoistaa ja kaikki muut vaiennetaan. Mutta nämä vaiennetut taiteilijat ovat usein ne, jotka ihmiset sitten vuosia myöhemmin löytävät kaikista merkityksellisimmiksi. Vallanpitäjien esiin nostamat ”taiteilijat” saattavat unohtua, kun vapaus pääsee jälleen jaloilleen. Siihen saakka kansa tosin pitää idoleinaan niitä, jotka heidän eteensä on nostettu auktoriteettien voimasta. Kun pääministeri kestitsee muutamaa taiteilijaa ja lupaa heille kaiken, toki he tarjoukseen tarttuvat. Kuinkahan kansa tulee sen palkitsemaan, jos vapaus kuitenkin voittaa, mitä luulet?

Filosofeja kuunnellaan yleensä vasta silloin, kun aika on heistä jättänyt ja joku kompastuu vanhoihin teksteihin löytäen niistä juuri siihen hetkeen sopivan kipinän. Tyrannit ovat taas hirttäneet ne väärinajattelijat, ettei heidän sanomansa pääsisi leviämään. Platonin mukaan ideaaliyhteiskunta taas olisi filosofikuninkaan johtama, eli yhdistelmä soturia ja filosofia jonka ainut tehtävä olisi se yhteisen hyvän luominen. Nykypäivänä filosofeja toki kuunnellaan, mutta vain tarkkaan valikoidut, auktoriteettien siunaamat suuret ajattelijat päästetään kansan eteen kuuluviin. Ja he kertovat, että kaikki on hyvin ja juuri kuten pitääkin, mistä he kuittaavat mehevät palkkiot ja saavat jatkaa elämäänsä hyvissä olosuhteissa… vaikka saattavatkin tietää, että juuri myivät sen tavan kansan (ja sielunsa) tyranneille. Koska lähes kuka tahansa voi olla filosofi, vapauden kannalta sananvapaus on ainoa tapa varmistaa että se vapaus myös säilyy - jokainen saa tuoda näkemyksensä julki ja jokainen saa päättää sekä tuntea itse, mikä sanoma resonoi juuri itselle. Kun mielipiteiden monimuotoisuutta rajoitetaan auktoriteettien toimesta, kuten nyt hyvinkin vahvasti tehdään, ei kansalle jää ”hyviä” vaihtoehtoja mistä valita lainkaan.


Joko aallonpohja on saavutettu?

Voisi luulla, että kun ihmiset ovat valmiina uhraamaan omat (ja muiden) lapsensa saadakseen hieman luvattua turvallisuutta (ei todellista), ihmiskunta olisi löytänyt sen pohjan? Mutta näyttää siltä, että jälkikasvun uhraamisen lisäksi ihmisoikeudet pitää myös kuopata, mikä on tietysti ymmärrettävää jos edes oma jälkikasvu ei ollut taistelemisen arvoinen. Ja jos vallanpitäjät saavat kirjoittaa historian, tämä ihmisoikeuksien ja jälkipolvien uhraaminen oli jaloin teko, laik evö, jota juhlitaan ja ylistetään patsain ja monumentein! Ihmiskunta vapautui vihdoinkin vapaudesta ja sai tilalle täydellisen kontrollin, jossa joku muu tietää paremmin ihan kaikesta! Ei tarvitse kuin polttaa iso siivu historiankirjoista ja tulevat sukupolvet eivät enää edes haaveile vapaudesta, koska eivät tiedä mitä se oli.

No mutta sehän on vain hullua salaliittoteoriaa, vaikka nämä vallanpitäjät sanovatkin ihan suoraan haluavansa juuri tuommoisin täydellisen kontrolliyhteiskunnan, jossa yksikään ihminen ei ole vapaa vaan on elossa vain palvellakseen sitä suurta ”yhteistä hyvää”, joka todellisuudessa hyödyttää vain ja ainoastaan sitä pientä ryhmää aivan sen valtapyramidin huipulla. Toki tavan kansallakin olisi hyvä olla, koska ovat täysin vapaita omista mielipiteistään ja yksilönvapauksistaan! Monelle tämä täysi vastuuvapaus itsestään ja omista päätöksistä toki kuulostaa aivan loistavalta tilanteelta, mutta niille jotka haluavat itse päättää omista asioistaan tämä vallanpitäjien hehkuttama uusi uljas maailma olisi helvetti maan päällä.

Täytyykö ihmiskunnan siis vielä upota paljon alemmaksi ennen kuin se pohja löytyy mistä voi ponnistaa takaisin ylös? Kun vapautta rajoitetaan, se nostaa vastustusta ja vastarintaa sitä auktoriteettia kohtaan. Sopiva tasapaino näiden välillä voisi olla mahdollinen, ehkä, mutta jostain syystä ihmiskunta on aina valinnut seilata suuremmissa aalloissa aina välillä päästen kansanmurhaan saakka. Nyt suunta on vahvasti alaspäin, kohti autoritääristä tyranniaa, mutta jää nähtäväksi koska se vastareaktio sitten kunnolla lähtee liikkeelle - vai lähteekö? Yksinkertaisimmillaan ihmisten ei tarvitse nähdä ja ymmärtää muuta kuin se, että ihmisoikeuksiamme ollaan loukkaamassa ja sensuuri on tuhonnut sananvapautemme. Jos tämä ei mene jakeluun, suuri narratiivi WEF:n tarjoilemana voikin olla juuri sinulle sopiva vaihtoehto - siinä kun ei tarvitse huolehtia vapauksista ja oikeuksista kun niitä ei enää ole. Miten on, vapaus vai tyrannia? Vastaus tähän pitäisi olla kaikille ihmisille päivänselvä, ilman mitään jakautumista leireihin. Kun kaikki ovat vapaita, voimme sen jälkeen lähteä vääntämään pienistä yksityiskohdista ja siitä, kuka oli mistäkin asiasta oikeassa.

torstai 11. marraskuuta 2021

Demokratian hyveet


Pois vanhat

Oliko se demokratia sittenkään muutos parempaan, vai olisimmeko kenties paremmassa tilanteessa nyt, jos olisimme säilyttäneet vanhat arvomme ja hyveemme? Tietenkin tämä nykyinen demokratiamme sinällään on melkoinen sillisalaatti eri aatteita, joiden yhteisestä konsensuksesta olemme saaneet tämän... länsimaisen demokratian. Tai siis, niin meille kerrotaan, että tämä on kansan tahto, mistä itse olen hieman eri mieltä. Pohditaan kuitenkin nyt vain niitä hyveitä ja arvoja, joita ennen hyveinä pidettiin ja verrataan sitä niihin, joita demokratian kerrotaan nostavan esiin ja mitä se todellisuus on sitten tuonut tullessaaan. Lähtöasetelmana ja inspiraationa pohdinnolle jälleen Tocquevillen "Democracy in America".

Monarkia, aristokratia, rakkaus ja kunnioitus kuningasta kohtaan. Tämä oli vaatimuksena toimivalle monarkialle ja kunnioitus sitä ylempää kastia kohtaan oli itsestäänselvyys. Yksittäinen korkeampi taho suojeli kansaansa niin ulkoisilta kuin sisäisiltä uhilta ja kansa maksoi siitä palvellessaan sitä kuningasta. Jos kuningas alisti kansaansa, mahdollisuus päästä vihaisen joukon tai hovin selkäänpuukotuksen kohteeksi kasvoivat melkoisesti. Uskomus ja vakaumus järjestelmälle, sen jokaiselle osalle, olivat merkittävä osa järjestelmän toimivuutta. Velvollisuudentunne ajoi joka porrasta parhaaseen mahdolliseen suoritukseensa. Ehkäpä myös tieto siitä, että asemasi on hyvin pitkälle ennalta määrätty antoi ihmisille lohtua ja mielenrauhaa, koska he tiesivät paikkansa eikä kilpailu ajanut heitä toisiaan vastaan vaan yhteinen hyvä lisäsi myös omaa mahdollisuutta saada hyvä elämä.

Monarkia oli toki kankea järjestelmä eikä taannut varmasti toimivaa jatkuvuutta yhteiskunnassa. Jos johtoon kuitenkin sattui osumaan oikeasti hyvä johtaja, kansa saattoi huokaista helpotuksesta ja vuodet, ehkä jopa vuosikymmenet, suurimmalla osalla ihmisistä oli ihan hyvä olla. Laajentaminen ja oman mahtavuutensa esittely eivät kuitenkaan olleet mitään harvinaisia tapahtumia, joten kansakunnan tila saattoi nähdä suuriakin muutoksia hyvinkin nopeasti. Mahdollisuus hyvään siis oli aina läsnä ja kansa halusi siihen uskoa. Käytäntö saattoi olla joskus hyvinkin kaukana siitä kansan todellisuudesta. Mutta kaikki valta yksissä käsissä ei automaattisesti ole huono asia. Vasta silloin, kun se valta laskeutuu vääriin käsiin, ei kenelläkään ole kivaa. Äänestämällä ei kuninkaita kuitenkaan yleensä kruunattu.


Uudet hyveet

Valaistuneet ja valistuneet ihmiset Euroopassa päättelivät kuitenkin asian niin, että valta yksissä käsissä ei ole se paras mahdollinen asia, vaan paluu esimerkiksi Ateenasta kopioituun demokratiaan mahdollistaisi yhdenvertaisemman maailman. Aatteet, kuten konstitutionalismi saivat kannatusta, muodostaen demokraattiseksi hyveeksi oikeudenmukaisuuden, jota ylläpidettiin lakien ja sovittujen oikeuksien avulla. Ihmiset olivat yhdenvertaisia edes sen lain edessä, vaikka muutoin kovin erilaisia olivatkin. Yhteistyö, yhdistyminen ja organisointi loivat mahdollisuuksia ihmisten puhaltaa samaan hiileen ja lakien suojaamana riskit minimoitiin.

Vapaudet ja oikeudet kuuluvat vahvasti demokratiaan ja niiden tehtävä on suojella yksilöä niin muilta yksilöiltä, kuin itse valtiovallalta. Ihmisiä kannustetaan kehittämään itseään, tulemaan parhaimmaksi versioksi itsestään ja näin luomaan uutta ja vieläkin parempaa maailmaa ihan kaikille. Demokratian ei ole tarkoitus jämähtää paikalleen, vaan sen tulee kehittyä jatkuvasti sen omilla mekanismeilla, joista sanan- ja mielipiteenvapaus ovat ne tärkeimmät. Vaikka jokainen ajaakin sitä omaa etuaan ja asiaansa, myös se yhteinen etu on tärkeä ja yhteistyön avulla koko yhteiskunta kehittyy jatkuvasti.

Näillä arvoilla demokratia, kansanvalta, onkin täysin mahdollinen ja sillä olisi hyvät saumat luoda lähes rajattomasti yhteistä hyvää ihan kaikille. Kun asioista keskustellaan täysin vapaasti, ongelmat havaitaan nopeasti ja niihin kyetään reagoimaan. Jos reaktio taas menee pieleen, sekin huomataan ennen kuin on liian myöhäistä ja korjaus kyetään tekemään yhteistyön ansiosta. Kun kaikki kunnioittavat muiden vapauksia ja oikeuksia, riitatilanteet ovat hyvin harvinaisia ja niihin saadaan oikeudenmukainen ratkaisu. Mutta sitten todellisuus vetää vastapalloon ja kaikki kerrotut hyveet unohtuu, kun ihminen lähtee kilpailemaan keskenään rajallisista resursseista. Saadaan demokratian sijaan länsimainen demokratia eli liberaali demokratia, joka ei tosin ole niin liberaalia eikä demokratiaa nähnytkään. Yksi vanha aristokraattinen hyve siinä kuitenkin säilyi...


Usko nykyiseen järjestelmään

Harmittavasti ideat tähän "liberaaliin demokratiaan" kuitenkin kopioitiin Roomasta, eikä Ateenasta. Herran pelko ja auktoriteettiusko myös saatiin monarkian perintönä, minkä ansiosta kirkko omaa edelleen runsaasti maallista valtaa vaikka tekeytyykin vain hengelliseksi oppaaksi kansalle. Siinä kun aristokraatit antoivat almuja köyhille, nyt kansalta pakotetaan osa köyhien auttamiseksi, vaikka ite järjestelmä onkin suurena osallisena juuri siihen alimman kastin syntyyn. Tästä saadaankin inho ja viha alempia luokkia kohtaan, koska nämä loiseliöt syövät osan juuri sinun kovalla työllä ansaitusta palkasta! Yhdenvertaisuus on myös aatteena hämärretty niin pahasti, että siitä ei kannata juuri edes enää puhua...

Yhteistyö ja kollektiivisuus ovat myös saaneet uuden muodon liberaalissa demokratiassa. Kaikki ne hyödyt yhteisöille on menetetty ja tilalle on saatu tilanne, missä kaikkien on pakko toimia ylhäältä annettujen käskyjen mukaan ja yhteistyö keskenään on lähestulkoon kielletty. Vain pahat syntiset eivät tottele herrojensa käskyä, kertoo niin kirkko kuin hallitus! Kaikkeen pitää saada lupa ja vain tarkkaan valikoiduilla auktoriteeteilla kuuluu olla sanan- ja mielipiteenvapaus, koska heillä on oikeus niihin. Tiede tottelee samaa nokkimisjärjestystä ja rikkaimman oikeutuksella se, jolla on eniten rahaa on oikeimmassa ihan kaikesta. Muutosta ei kukaan enää liioin halua, koska se vaatisi muutosta myös omiin vanhoihin ja opittuihin asenteisiin. Kuka nyt itse haluaisi muuttua?

Ja tässä tilanteessa olemme. Meille kerrotaan demokratian hyveistä mutta käytännössä olemme taantuneet kauas edes monarkian ajoista, jossa ihmiset sentään tiesivät asemansa. Nyt jos joku menestyy, tapahtuukin muutama mielenkiintoinen ja samalla erittäin hyytävä asia. Ensiksi, moni tulee kateelliseksi siitä, jos joku muu onnistuu. Valtio haluaa siitä tietenkin oman osansa, koska se heidän itsensä säätämien lakien vuoksi heille kuuluu, eli menestys menettää osan kerrotun mukaan oikeutetusti. Toisaalta taas vain harva menestyy omasta ansiostaan (toki niitäkin on), vaan sen vuoksi että kykenee hyväksikäyttämään muita ihmisiä paremmin kuin muut. Tämän lisäksi ne oikeat vallanpitäjät omaavat kaikki ne työkalut siihen, ettei yksikään heidän mielestä väärä ihminen tai aate tule menestymään missään. Tästä pitää media huolen. Koita siinä nyt sitten elää rauhassa hyvää elämää, kun hyveet ovat vain heikkouksia lähes kaikkien muiden näkökulmasta.

perjantai 5. marraskuuta 2021

5th of November, Propagandan lyhyt oppimäärä - yksivuotisjuhla


Hieman tavallisesta poikkeava ja erittäin lyhyt blogiteksti...

Koska on kulunut tasan vuosi siitä, kun kirjani alunperin tuli myös sähköisenä ulos, tämän kunniaksi julkaisen kirjan ilmaiseksi kaikkien luettavaksi. Kirja on myös edelleen myynnissä kirjakaupoissa, joten arvostan suuresti kaikkia niitä, jotka haluavat tukea toimintaani ostamalla kirjan. E-kirjan hinta nyt 2022 tippuu kaupasta riippuen noin 2.99€, eli pienellä sijoituksella saat vipattua reilun euron tähän suuntaan ja saat komian e-kirjan kannella varustettuna.

Jos joku näistä linkeistä ei toimi, koitan korjata asian mahdollisimman pian: Dropbox, Mekansa.fi ja ric.fi

Edit: Näköjään kirjaa konvertoitaessa .pdf-muotoon eri ohjelmalla sivujen asemoinnit yms ovat vaihtuneet. En hoksannut tuota heti, eikä sillä nyt sinänsä ole väliä: alkuperäinen/sama tiedosto oli molemmissa lähteenä, ohjelma ja sen mukana fontti on näköjään muuttunut. Sama kirja uudelleenasemoituna ja uudella fontilla. En muistanutkaan kuinka vattumaisia nämä tekstinkäsittelyohjelmat oikein olivatkaan...

torstai 21. lokakuuta 2021

Demokraattinen despotismi


Ajatustenvapaus

Kun kaikki ajattelevat samoin, kukaan ei oikeastaan ajattele. Tähän suuntaan menevää lainausta on vuosien saatossa soviteltu niin Pattonin suuhun, kuin myös Krehbielin, Neillin ja Faberin sanomaksi, mutta sillä ei taida olla niin suurta merkitystä kuka sen sanoi ensin? Ajatus on kuitenkin täysin paikkansa pitävä ja Tocqueville, jonka kirjaa "Democracy in America" ollaan jälleen märehtimässä, toteaa tämän täsmälleen saman asian. Joku saksalainen koomikko totesikin tämän køronatyrannian aikana, että ajatuksenvapaus, jota tässä ollaan luomassa, on juuri sitä aitoa ajatustenvapautta, nimittäin omista ajatuksistaan. Riittää, että tekee mitä käsketään. Bonuspisteitä saa siitä, kun vaatii muita tekemään samoin...

Yhtenäinen mielipide, yksi yhteinen tarina ihan kaikesta, luo tietenkin vakautta. Moni ihminen haluaa ennemmin vakautta ja sen luomaa turvallisuudentunnetta, kuin vapautta ja sen tuomaa ennalta-arvaamattomuutta. Savannilla asuva leijona on vapaa, mutta hänen eläintarhan häkissä asusteleva veli on turvassa ja elää vakaata elämäänsä - ruoka tulee joka kerta samaan aikaan, samalla tavalla ilman omaa panosta asiaan. Liberaali demokratia ajatuksen tasolla takaisi ihmisille vapauden, samalla kuitenkin tuoden organisoidun yhteiskunnan mukana tuomat vakauttavat asiat. Minimaalinen määrä rajoituksia, koska tiettyjä asioita ei voida sivistyneessä yhteiskunnassa sallia - tappaminen, raiskaaminen, varastaminen ja niin edelleen. Kyse on siis tasapainosta niiden vapauksien ja organisoinnin mukana tuomien rajoitteiden kanssa. Ennen se painopiste oli vapauden puolella vahvasti, ihmisoikeuksien muodossa.

Ehkä tämä vapaus olikin osasyynä siihen, että kaunis tarina ja aate liberaalista demokratiasta menikin niin päin helvettiä? Yksistään vapaus ei siihen kuitenkaan riitä, vaan sen helvetin muodostumiseen tarvittiin myös se täysin päinvastainenkin asia - yhdenvertaisuus, yhdenmukaisuus. Nämä kaksi asiaa kun viedään äärimmilleen ja yhdistetään eri tahoihin samassa yhteiskunnassa, saadaan nimittäin aikaiseksi aivan täydellinen despotismi, eli sortava itsevaltiuus. Ja sen hitaasti muodostuneen tyrannian kaataminen onnistuu edelleen sillä samalla vanhalla tavalla (tottelemattomuus), jos kansa oikeasti ajattelisi. Mutta kun se ei ajattele, muutoin kuin samalla tavalla...


Valta muiden ylitse

Aloitetaan liberaalista ja individualistisesta ajattelumallista. Minä itte, muut sitte. Kilpailu on parasta mitä luonto on koskaan keksinyt! Jos siis unohdetaan se, että kilpailua tapahtuu luonnossa vain jos jostain on puutetta, ei koskaan yltäkylläisyydessä. Kun ihminen ei koe enää olevansa osa yhteisöä, ei perhettä, klaania, luokkaa, millä nimellä niitä "omia" kutsuukaan, hän laittaa oman navan muiden edelle. Jos tälle oma napa ensin ajattelevalle annetaan mahdollisuus valtaan, etenkin valtaan muiden ylitse, mitä luulet tapahtuvan? Hän voi kyllä organisoitua muiden samanhenkisten kanssa, mutta taustalla on aina se sama liberalismin alkukantainen pelko: mitä jos joku muu vie sen, mitä olen saavuttanut vain koska pystyy siihen? Kauhun tasapaino toki hieman rajoittaa näitä ihmisiä, mutta jos koko jengi voi hyötyä kaikkien muiden kustannuksella, valinta on heille hyvin helppo.

Suurin osa ihmisistä kun ei halua valtaan, joten he tyytyisivät siihen vapauteen, jonka liberaali demokratia heille lupaa. Mutta he jotka haluavat valtaan, heille tämä nykyinen demokratia tarjoaa ennen näkemättömän mahdollisuuden päästä valtaan muiden yli, vieläpä täysin oikeutetusti! Kansa antoi heille vallan, joten pulinat pois! Mistä päästään siis siihen ongelman toiseen puoleen, eli yhdenvertaisuuteen. Kaikki ne muut, alamaiset, ovat tietenkin yhdenvertaisia. Ja kuten tiedetään, suomalainen maksaa vaikka satasen siitä, ettei naapuri saa viittä kymppiä. Kaikkien on siis oltava samalla viivalla, samoissa asemissa. Lainsäädäntökin siihen kannustaa, ainakin osittain (positiivinen erityiskohtelu tästä räikein poikkeama), mikä on tietysti hyvä asia... vai onko? Lain edessä yhdenvertaisuus on ainoa edes teoriassa saavutettavissa oleva asia, mutta siihen ei koskaan voida päästä koska se kleptokratia (varkaiden valta) jonka ne vallanpitäjät ovat luoneet, ei ole tarkoituskaan olla yhdenvertainen.

Yhdenvertaisuudessa se ongelma kun on yksi=yksi, joista jokainen "yksi" on korvattavissa toisella ykkösellä ilman että mikään asia muuttuisi. Haettiin sitten alkuasetelman tai lopputuleman yhdenvertaisuutta, siinä se yksilö halutaan häivyttää pois ja sulauttaa se osaksi "kansaa". Kansa ei ole mikään yhtenäinen yhteisö (ainakaan nykyään), vaan lailla rajattu joukko ihmisiä. Siis niiden kleptokraattien luomilla lakipykälillä. Tätä yksi=yksi ajattelumallia kutsutaan yleensä kollektivismiksi. Kollektivistisiä kokeiluja löytyy historiasta useita ja niitä on kutsuttu nimillä kuten esimerkiksi fasismi ja kommunismi. Ne ovatkin menneet kansan näkökulmasta aina ihan putkeen, eikös? Tämä nykypäivän køronatyrannia on vain jälleen saman asian uusi ilmenemismuoto. Muutama vallanhimoinen kokee olevansa oikeutettu määräämään kaikkia muita miten olla ja elää, kansa reagoi tarraamalla turvallisuudentunteeseen ja vaatimalla kaikkien muidenkin toimivan samoin - koska niin heille kerrottiin.


Voiko demokratia sitten johtaa johonkin muuhun kuin despotismiin?

Yhtenä ratkaisumallina tähän yllä esitettyyn ongelmaan on pidetty konstitutionalismia, eli sitä nykymittapuulla salaliittoteoriana pidettävää aatetta että perustuslaki olisi korkein laki maassa. EU on esimerkiksi ottanut vahvan kannan asiaan, eli kun Unkari ja Puola vetoavat perustuslakiinsa, EU sanoo että paskan marjat, meidän lakimme menevät teidän lakien ylitse. Oikeusvaltioperiaatteella siis pyyhitään persettä, jos maan laki sanoo olevansa korkein auktoriteetti siinä maassa ja sitä ei yksikään sopimus voi ylittää. Paitsi EU:ssa, näköjään. Noh, tämä on näitä despotismin muotoja, joista saamme nauttia koska ongelman esilletuoja ei istu yksi=yksi muottiin mikä aiheuttaa siihen muottiin sopivilta koliikkiaikuisilta välittömän reaktion.

Asia voitaisiin myös kääntää median avulla, minkä vuoksi ne oikeat vallanpitäjät pelkäävät kuollakseen alustoja, jotka sallivat sananvapauden ja muunkin kuin heidän määrittämänsä mielipiteenvapauden. Valtamedian toimittelijat tietävät, että yksi=yksi ja siitä ei poiketa, koska se oma persnahka, elanto ja turvallisuus, riippuvat siitä, että sitä asiaa ei kyseenalaisteta. Siinä voi koittaa teeskennellä mitä tahansa liberaalia, individualistia tai mitä suurta ajattelijaa, mutta niin kauan kun sitä despotismia ei lähde uhmaamaan isoissa asioissa, se journalisti on yksi tyhjäntoimittelija muiden joukossa. Onneksi niitä oikeitakin journalisteja on olemassa, mutta valtamedian palkkalistoilta niitä et löydä yhtäkään. Omertan lakia ei rikota, ei koskaan. Rajalla saa leikkiä, että säilyy edes jonkinmoinen illuusio siitä, että media tuottaisi journalismia.

Yksi=yksi sakista löytyy myös armeijoittain ihmisiä, jotka ovat valmiita sitä ykseyttä puolustamaan. Kaikki suuret instituutiot on täytetty jo aikoja sitten ihmisillä, jotka tietävät yhtälön tuloksen. He tietävät, että heidän elantonsa riippuu heidän ymmärtämättömyydestään tai viimeistään hiljaisuudestaan. He itse ovat valmiita lynkkaamaan ne, jotka poikkeavat siitä tarinasta, minkä vuoksi he tietävät tasan tarkkaan oman kohtalonsa niin tehdessään. Ja kun kaikki ajattelevat samalla tavalla, kukaan ei ajattele. Moni jopa kuvittelee olevansa oikeutettu valtaan muiden ylitse vain siksi, että voitti suosiokilpailun. Jos se olisi demokraattinen päätös, edes enemmistöpäätös, suurin osa ihmisistä ei halunnut yhtäkään niistä nykyisistä ihmisistä valtaan itsensä ylitse. Mutta kun meille kerrotaan että tämä on paras järjestelmä, miksi sitä kyseenalaistaa kun kyseenalaistamisesta ei tule muuta kuin paskaa niskaan? On niin paljon helpompaa olla ajattelematta ja loukkaantua siitä, kun joku muu ajattelee - ettehän ole enää yhdenvertaisia, koska se joku muu käyttää päätään ja sinä et. Tai vielä kauheampaa, jos se joku muu käyttää vielä suutaan...

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Onko demokratia paras vaihtoehtomme?


Politiikan filosofiaa

Vaikka asiaa olenkin jo useaan otteeseen pohtinut, aloitetaan niin sanotusti tuoreelta pohjalta ja uuden kirjan merkeissä. Alexis Charles Henri Clérel, comte de Tocqueville, lyhyesti Tocqueville, raapusti siinä 1835 ja 1840 hujakoilla osin yhdessä kuin erikseen Gustave de Beaumontin kanssa useammankin teoksen, joille nimeksi tuli "Democracy in America". Tästä lukemisen alla on itselläni "Historical-Critical Edition", joka on pitkän kaavan mukaan ja kommentoituna kevyt 1600+ sivuinen järkäle. Hyvin mahdollisesti tämä teksti saa siis jatkoa samassa aihepiirissä tässä tulevina viikkoina ja ehkäpä kuukausina. Vaikka kirjoittajan mukaan kirja ei ole niinkään filosofinen vaan enemmän käytäntöön pureutuva, on hyvinkin lyhyellä tutustumisella kyseessä kuitenkin etenkin näin nykypäivään peilattuna varsin filosofinen näkemys tähän demokratiaan. Heti demokratian alkuajoista lähtien, eli Kreikan peruja, on usea "suuri ajattelija" kritisoinut demokratiaa ja ihan syystäkin. Kun katsoo mitä kansa näin pandemian aikana oikein tekee, ehkä on ihan hyvä että se ei ole lainkaan vallassa?

Vastatakseen kysymykseen "Onko demokratiasta mihinkään?" pitää kuitenkin tarkentaa, mitä asiaa ollaan oikeasti edes arvostelemassa. Onko kohteena demokratia, kansanvalta, ideana ja hallintajärjestelmänä sekä oikeutuksena valtaan noin yleensä, vaiko kenties jokin käytännön malli joka on ihan konkreettinen järjestelmä jota jokainen voi mennä lähes käsin koskettamaan. Tämä "länsimainen demokratia" kun on semmoinen häpeäpilkku ihmiskunnan historiassa ja sen "edustuksellinen demokratia" nimitys on yhtä lähellä demokratiaa kuin merihevonen on hevosta - vain nimeksi. Aina kaksoisvaltiosta lähtien kun koko edustuksellinen järjestelmä on ihan alusta alkaen suunniteltu luomaan illuusio kansanvallasta ilman, että kansalla olisi mitään muuta kuin maksajan rooli herrojen leikeissä. Kansa kantaa vastuun kaikista päätöksistä, mutta ei saa itse niihin juurikaan vaikuttaa. Ainut sallittu "vaikuttaminen" kun on äänestäminen ja kaikkihan sen tietää, että "vain äänestämällä voi vaikuttaa!", kuten kiltti papukaija sen mantran toistaa.

Eri versioita tästä "demokratiasta" on tietenkin eri maissa ja esimerkiksi Sveitsin mallia on yleisesti pidetty "parhaana" sen kansanvaltaisuuden vuoksi, eli suoran demokratian osuuden ansiosta. Sveitsi on toki siinä suhteessa mallimaa, että siellä kansalla on ainakin auttavasti mahdollisuuksia päättää omista asioistaan suoralla äänestyksellä ja täten kansan tahtoo muuntuu aina lakipykäläksi saakka. Tai no, kansan ja kansan, median suodattimen kautta läpikäytynä. Media, niin perinteinen kuin etenkin sosiaalinen media kun pelaa niin käsittämättömän suurta roolia ihmisten elämässä, että olisi hyvin lapsellista väittää jonkin asian olevan "kansan tahto", koska se "kansa" on omaksunut kuitenkin kaikki näkemyksensä yhdestä jos toisesta mediasta. Äänestikö kansa medioita ja niiden toimintaa vai kuluttaa vaan sitä, mitä heille tuotetaan?


Kansanvalta aatteena

Enemmistön päätös kuulostaa toki hyvältä, mutta kun tiedetään kuinka viksu keskiverto ihminen on ja puolet on siitä tyhmempiä, onko se enemmistöltä saatu vastaus sitten kuinka hyvä ratkaisu kokonaisuuden kannalta? Ihmiskunta on osoittanut jo lukemattomia kertoja, kuinka se vihainen väkijoukko kykenee tekemään hyviä ja oikeutettuja päätöksiä niin omista kuin etenkin muiden asioista. Joukkomieli on yksi näistä ilmiöistä, joka osoittaisi siihen suuntaan että enemmistöltä kysyminen on oikeastaan aivan helvetin typerä idea. Suuren osan ajasta ihmiset ovatkin olleet aina jonkun tahon palveluksessa, jolloin se hierarkia on ollut selvä eikä kukaan tavan tallaaja ole edes pyrkinyt käskyttämään koko muuta kansaa. Demokratiaan uskovat taas ovat sitä mieltä, että enemmistöllä on oikeus määrätä ihan kaikkia ihmisiä, eli palvelemaan sitä joukkomieltä riippumatta siitä, miten se vaikuttaa siihen yksilöön. Asiaa yritettiin ratkaista luomalla "ihmisoikeudet", mutta kuten tämä pandemia on osoittanut, niillä oikeuksilla pyyhitään lähinnä persettä siinä kohtaa kun peloteltu joukko vaatii kaikkia ihmisiä uhrattavaksi lääketeollisuuden voittojen alttarilla.

Tocqueville puhuikin jenkkien demokratian onnistumisesta ja antoi suuren kunnian, ainakin käsittääkseni, uskonnoille (etenkin katolinen kirkko). Ihmiset olivat jälleen palvelemassa jotain suurta tahoa, joka sitten osattiin hyödyntää oikeuttamaan se valta vähemmistölle joka oikeasti johti maata, samalla kun kansalle kerrottiin kuinka he olivat vallassa. Sama on toki vahvasti nähtävissä Suomessa ja ei ole ihme, että meillä on valtion kirkko - se on yhteinen moraalinen selkäranka, joka pitää niin yksittäisen ihmisen kuin siinä samalla myös koko kansakunnan suorana pystyssä. Siksi niin monet puhuvatkin moraalisesta rappiosta ja kuinka niin monet eri aatteet ovat myrkyttäneet kansan yhteiset rivit tuomalla mukaan ties mitä uskonnoksi rinnastettavia näkemyksiä. Suurelta osin tämä nimittäin pitää paikkansa - yhtenäinen kansa voidaan luoda vain yhtenäisillä moraalisilla säännöillä. Se demokratia on vaan siihen päälle lätkäisty tapa organisoida se kansan hallinta, suunta annetaan jostain aivan muualta kuin politiikasta.

Niin sanottu "yleinen mielipide" onkin se asia, joka niin ohjaa kuin oikeuttaa sen demokratian. Ennen se oli tarkasti kirkon hallussa, mutta nyt ties mitkä woke-ideologiat ovat ottaneet sen saman aseman kertoen ihmisille mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Ja kuka sen suunnan voi sitten nykypäivänä määrittää? Aivan niin, media. Moraalinen selkäranka on niin helposti muokattavissa suurimmalla osalla ihmisistä ja kun kerran elämme "demokratiassa", enemmistö on niin oikeassa kuin siinä asemassa, että se saa määrätä miten kaikkien tulisi olla. Joitain rajoitteita onneksi on saatu tälle oklokratialle eli rahvaanvallalle, mutta kun nekin rajat on oikeutettu sillä samalla enemmistön valllalla, ei siinä ole juurikaan esteitä poistaa ne turhat rajoitteet jotka suojelevat yksilöä väkijoukon mielivallalta. Tämä køronatyrannia onkin siitä hieno esimerkki - ihmisoikeuksista viis, kun kansa hurraa päättäjien toimille jotka rikkovat niitä ihmisoikeuksia. Kuka helvetti päästi sen rahvaan valtaan?!


Mutta se on silti paras mitä meillä on!

Tai niin ainakin väitetään. Kyllä, hirmuvaltiaiden alla ihmiset ovat kärsineet paljon enemmän kuin valtaosassa "demokratioista", mutta toisaalta taas hyväntahtoinen yksinvaltias voisi oikeasti ajaa kansansa etua ja luoda paratiisin maan päälle. Paitsi että kaikki valtaan pyrkivät ja sinne tahtovat ovat ihan muuta sakkia kuin hyväntahtoisia ja moraalisen selkärangan omaavia ihmisiä. Niin sosiopaatteja kuin psykopaatteja on suhteessa valtaväestöön nähden sielä "johtajien" asemassa melkoinen yliedustus, mutta koska yleistäminen on rumaa niin täytyy sanoa että ei ne kaikki poliitikot ole sosio- tai psykopaatteja. Ateenan demokraattiseen malliin, eli ihan kaikki saavat äänestää ihan kaikesta, tuskin ollaan ihan heti päätymässä ja suuri osa ihmisistä pitää ideasta missä he valitsevat "hyvän edustajan" ajamaan heidän asiaansa - emme siis ole ihan heti pääsemässä eroon tästä "edustuksellisesta demokratiasta".

Voisiko edustuksellinen demokratia sitten oikeasti toimia kansan parhaaksi? Mikäettei, mutta siihen tarvitaan kaksi asiaa joista kumpaisestakin olemme tällä hetkellä muutaman... vuosisadan(?) päässä, ehkä enemmänkin. Että ihmiset voisivat tehdä valistuneita päätöksiä omista asioistaan ja edes auttavasti käyttää sitä oikeutuksena enemmistön päätökseen johon kaikkien tulisi alistua, tulisi jokaisen yksilön omata riittävä tieto ja ymmärrys asioista, sekä omattava riittävä moraalinen selkäranka seisoa omien päätösten takana ja myöntää sekä korjata kaikki virheet. Tämän lisäksi kaikesta uudesta ja tapahtuvasta on oltava mahdollisimman tarkka ja puolueeton tieto saatavissa mahdollisimman nopeasti. Jos nämä vaatimukset täyttyisivät, kyseiset ihmiset olisivat varmasti riittävän valveutuneita valitsemaan joukostaan sopivimmat edustajat hoitamaan käytännön asioita yhteiskunnassa?

Ja kun palataan todellisuuteen, missä alle euron ämpärillä saa ihmisen matkustamaan pitkiäkin matkoja ja tekemään itselleen haitallisia asioita, sanoisin että emme ole ihan vielä siinä ajassa ja paikassa kun kansanvalta olisi hyvä ratkaisu. Nykyistä sirkusta voitaisiin toki yrittää korjata, mutta kun se ei ole edelleenkään rikki vaan toimii juuri kuten se on luotu toimimaan niin onhan tässä aika huonoja vaihtoehtoja tulevalle. Ehkäpä se korjaantuisi sillä samalla strategialla, kuin mikä tahansa tyrannia ja totalitarismi on kaatunut? Luomalla rinnakkaisia järjestelmiä niiden ihmisten toimesta, jotka eivät halua valtaa vaan elää yhdessä rauhassa? Tyranniat kaatuvat kun kukaan ei leiki mukana, mutta tilalle nousee usein vaan seuraava vallanhimoinen mulkku... ellei niitä rinnakkaisia järjestelmiä saada pysyviksi ja leviämään koko yhteiskuntaan. Mutta mistäs minä tietäisin, en ole mikään suuri ajattelija vaan mukavuudenhaluinen laiskimus, jolla on ihan liikaa aikaa lukea ja funtsia syntyjä syviä?

lauantai 2. lokakuuta 2021

Køronatyrannia


Nimeämisen vaikeus

Sopivaa nimitystä, joka omaisi riittävän painon tilanteen vakavuudelle, tälle pandemian varjolla luodulla totalitaariselle järjestelmälle ei ole ihan helppo kehittää. Køronatsismi olisi helppo nimi, omaisi sopivan lyömäaseen painon, mutta samalla olisi huonosti aatteeltaan osuva - totalitaarinen, toki, mutta ei kansallis eikä sosialismi. Itse en ole vielä päässyt mihinkään kunnon tulokseen tässä asiassa, joten kysytään lukijoilta apua. Mikä olisi sinun mielestäsi sopiva nimitys tälle totalitarismille? Ehkäpä nimeämistä auttaisi, jos purkaa aatteen osiin ja tutkii miten siihen tilaan ensinnäkään päädyttiin? Lyhyt historiikki voisi mennä tähän tapaan: Kiinassa puhkeaa uusi (tarinan mukaan) tappava tauti, joka kaataa ihmisiä kaduille. Lähtöpiste eristetään kun tieto leviää - toiminta siis tapahtuu huomattavasti itse tautiin nähden jälkijunassa. WHO julistaa pandemian, kuten sillä on tapana kun lääkeyhtiöt niin käskevät. Helvetti repeää ja pari vuotta eteenpäin niin kansa vaatii terveitä ihmisiä hirteen. Se, pitääkö tämä virusteoria paikkansa vai onko se ympäristöteoria oikeasti selittävä tekijä, on tässä kohden merkityksetön - nyt puhutaan tarinasta jonka mukaan asiat etenivät.

Kun hyvin pian taudin alun jälkeen huomattiin, Diamond Princess aluksen osoittamana ja lukemattomia kertoja sen jälkeen, tarina joka Kiinasta lähti ei pitänyt paikkaansa. Mutta kuten kaikki hyvät tarinat, ei sitä sovi faktoilla pilata. Mallinnukset osoittautuvat monikertaisesti liioitelluksi, mutta niitä ei koskaan korjattu. Paniikki haluttiin siis levittää ja maat reagoivat täysin järjenvastaisesti tunnetusta pisteestä leviävään tautiin. Sekä itse tauti, että sen mukana rummutettu pelko annettiin ylittää kaikkien maiden rajat ilman pienintäkään aikomusta pysäyttää sitä rajalla. Jos tämä kertoisi osaamattomuudesta tahallisuuden sijaan, miksi ihmeessä saman porukan tulevia ohjeita yksikään noudattaisi? Tässä vaiheessa ei kuitenkaan itse ideologia ollut vielä kansan keskuuteen iskostunut, mutta media oli aloittanut sen aivopesun heti alkuunsa. Voidaan toki väittää, että tarina olisi edennyt sattumanvaraisesti tai orgaanisesti, mutta kun täsmälleen sama narratiivi ajetaan lähes samassa järjestyksessä läpi kaikkialla maailmassa, se voisi osoittaa järjestelmällisyyttä?

Itse se aate onkin nerokas yhdistelmä vanhoja kestosuosikkeja: ”rasismi” johon on napattu tiettyjä osia maineikkaasta ”kommunismista”. Niin mitä osia? Luokkataistelu ja ihmisten erottelu ”rotuihin”, joka määrittää hänen asemansa yhteiskunnassa. On olemassa ”denialisteja”, ”salaliittoteoreetikoita”, ”kulkutautimyönteisiä” ja muita vastaavia nimityksiä niille, joita ollaan kansan hurraamana marssittamassa Stantonin portaita vauhdilla ylöspäin (nyt ollaan 7/8 noin pääpiirteittäin). Tämä halveksuttava alaluokka ei kuuluisi omata ihmisoikeuksia eikä mitään vapauksia, ne kuuluvat vain ylemmille luokille. Oman rotunsa tulee esittää kulkemalla kaikkialla naamarätti päällä, mutta tämä yksinkertainen kapistus on kenen tahansa hankittavissa, joten alempaan kastiin kuuluvat saattavat viekkaasti naamioitua ylempiluokkaiseksi! Siksi erotteluun tarvitaankin jotain, jota ei voi väärentää: piikkipassi. Tämä ainoastaan viranomaisilta saatava todistus tottelevaisuudesta ja sen mukana tullut keskustelu peittoaakin Apartheidin varjoonsa. Onneksi olkoon, tukemalla tätä uutta totalitarismia kannatat niin rasismia kuin kommunismia!


Miten helvetissä näin pääsi käymään?!

Jos kuuntelee vaikkapa Mattias Desmetin esityksiä, tai Sakari Peltola käännöksiä Desmetin tutkimuksista, voidaan asia yksinkertaistaa niin, että se on yhdistelmä kuulumattomuutta, yleistä ahdistusta, irrallaan olemista muista ja merkityksen saamista siitä totalitarismista. Useamman tunnin esityksiä en tuota tiiviimpään muotoon enää saa, mutta suosittelen kaikkia lontoota osaavia etsimään Desmetin puheita asiasta ja savoksi lyhennettynä katsomaan jos Sakarin videoita ei olla vielä poistettu Youtubesta. Desmet antaa myös lähteen tälle teorialleen ja juuri kirjan läpi kolunneena voin sanoa, että kyllähän se sieltä löytyi hieman eri tavalla sanailtuna, eli tämä selitys on suurelta osin modernisoitu versio Hannah Arendtin kirjasta ”The Origins of Totalitarianism”. Arendtin toinen kirja ”EICHMANN in Jerusalem - A Report on the Banality of Evil” taas sopii kuvaamaan sitä käytöstä, jota näemme esimerkiksi THL:n toimesta - välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä, ”pahantekoa” ilman katumusta.

Noin rankasti yksinkertaistettu selitys miten tähän päädyttiin ei tietenkään ole ”koko totuus”, eikä Desmetin tai Arendtin kertoma liioin kykene kaikkea selittämään. Ihmiset kun ovat yksilöitä, eli jokaisella on ne omat syyt joko seurata tai olla seuraamatta tätä virallista tarinaa pandemiasta. Nähdäkseni yksi yhteinen tekijä on kuitenkin mukana lähes jokaisella ihmisellä tässä ajassa - pelko. Pelkää sitten tautia, piikkiä, tyranniaa, viranomaisia, taloudellista tilannettaan tai mitä tahansa, pelko ajaa ihmiset lähestulkoon hulluksi. Pelko estää rationaalisen ajattelun ja siitä ei pääse irti loogisella ajattelulla, koska ne osat aivoista ovat kytkeytyneet pois päältä. Ja mistä se pelko oikeen tulee? Mistäpä muualtakaan kuin mediasta

Jos nimittäin kyseessä olisi oikea ihmisten henkeä ja terveyttä uhkaava tilanne, vain psykopaatti/sosiopaatti tai täysi idiootti lähtisi aiheuttamaan viestinnässä kansalle pelkoa ja kaaosta, mitä hallintomme ja valtamediamme on tehnyt päivästä 1 lähtien… siis sen jälkeen kun se yksi yhteinen tarina saatiin maailmanlaajuisesti valmiiksi. Nimittäin ennen kuin se tarina valmistui, ei media lietsonut pelkoa ja asiantuntijat kertoivat kuinka mitään syytä paniikkiin ei ole. Kuin kytkintä kääntämällä kaikki tutkitut ja tunnetut asiat kriisiviestinnästä kytkettiin pois päältä ja media sai täyden hepulikohtauksen. Siirryttiin siis kriisiviestinnästä sotapropagandaan kertaheitolla… sillä erotuksella, että siirryttiin nimenomaan hyökkäyssotapropagandaan, missä se propaganda kohdistetaan nimenomaan viholliseen. Ja se vihollinen sattui nyt vaan tällä kertaa olemaan oma kansa, mutta se täytyy olla sitä ”sattumaa” koska ”eiväthän ne nyt niin tekisi”?


Miten voin perua tilauksen tästä tyranniasta?

Kuten kaikki tietävät, uskovaisten kanssa on turha väitellä. Pandemiaan uskovat tietävät, että väärää mieltä olevat kuuluvat kaikki siihen pahaan kulttiin, jonka jäsenet haluavat kaikkien mummojen kuolevan! Ihmisoikeuksia puolustetaan kannattamalla syrjintää ja yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikkien tulee tehdä täsmälleen samalla tavalla. Tätä kutsutaan kollektivismiksi, jonka korkein muoto on niin fasismi (kaikki omistus samoissa käsissä) kuin totalitarismi (kaikkien on tehtävä joka asia samalla tavalla). Kumpaan suuntaan nyt siis ollaan menossa, fasismiin vai totalitarismiin? Voidaan sanoa että molempiin, koska kaikkien olisi tehtävä täsmälleen samoin JA omaisuus halutaan pakata yksiin käsiin. Ehkä tälle tulisikin kehittää jokin oma termi, joku, jolla ei ole historian painolastia kuten kommunismilla, jonka tiettyjä osia tähän on lainattu? Toki kommunismin lainatut osat ovat juuri kollektivismia ja totalitarismia, mutta se luokkataistelu sentään on sieltä kotoisin.

Mutta takaisin asiaan, eli miten sitä ”unsubscribe” nappia voidaan painaa tässä kohtaa? Tiedon levittäminen ja virallista tarinaa kampittavien faktojen jakaminen ei auta kun ne aivot on narikassa pelon vuoksi. Desmet ehdotti yhdessä haastattelussaan pelon ohjaamista muualle, eli pandemiapelon sijaan jos ihmiset pelkäisisivät tätä tyranniaa, he heräävät siitä pandemiatarinasta. Njuu, mikäettei, mutta sille yksilölle ei pelossa eläminen ole hyväksi, pelkäsi sitten mitä tahansa. Tietysti se tyrannia on suurempi uhka koko ihmiskunnalle, jonka ihan tilastotkin osoittavat - tautia vastaan tehdyt toimet ovat niittäneet enemmän henkiä kuin itse tauti. Ja edelleen, positiivinen testitulos PCR-testillä ei kerro tartunnasta, jos se on mennyt joltakin ohitse. Tämäkin ikävä fakta kyllä myönnetään, mutta media kieputtaa ja kehystää sen tarinan niin hyvin, ettei valtaosa pääse jyvälle mistä on oikein kysymys. Sitä tosin voitaneen pitää koulujärjestelmämme ansiona…

Mutta edelleen, jumalauta, miten tästä pääsee irti?! Aivan samalla tavalla kuin mistä tahansa muusta pelosta ja iskostuneesta uskomusjärjestelmä - ei oikeen millään, mikä voitaisiin yleistää. Osalle auttaa ne faktat, osa tukeutuu tilastotieteeseen, osa havahtuu osuvaan mediavirukseen, osa vaatii auktoriteetin kertomaan että kaikki on hyvin kun jotkut menevät vaan ulos kävelylle ja hengittävät ulos sen kaiken negatiivisen tunnelatauksen jonka pelko on tuonut. Se kuormitus mitä mielenterveyspalveluissa on jo nyt on vain kärpäsenpaska siihen nähden, kuinka moni tulee tämän pandemian ohimentyä tarvitsemaan apua arjessa pärjäämisessä. Nappikauppa tulee satavarmasti kukoistamaan, siis muukin kuin verenhyytymistä estävien lääkkeiden… Varmaa kuitenkin on vain se, että mitään kunnon strategiaa ei tähän ongelmaan voi luoda jos jokin asia pelolla hämärtää sitä mieltä. Pelko johtaa vihaan ja viha kärsimykseen, vai kuinka se meni?