Demokratian hyveet

Pois vanhat

Oliko se demokratia sittenkään muutos parempaan, vai olisimmeko kenties paremmassa tilanteessa nyt, jos olisimme säilyttäneet vanhat arvomme ja hyveemme? Tietenkin tämä nykyinen demokratiamme sinällään on melkoinen sillisalaatti eri aatteita, joiden yhteisestä konsensuksesta olemme saaneet tämän... länsimaisen demokratian. Tai siis, niin meille kerrotaan, että tämä on kansan tahto, mistä itse olen hieman eri mieltä. Pohditaan kuitenkin nyt vain niitä hyveitä ja arvoja, joita ennen hyveinä pidettiin ja verrataan sitä niihin, joita demokratian kerrotaan nostavan esiin ja mitä se todellisuus on sitten tuonut tullessaaan. Lähtöasetelmana ja inspiraationa pohdinnolle jälleen Tocquevillen "Democracy in America".

Monarkia, aristokratia, rakkaus ja kunnioitus kuningasta kohtaan. Tämä oli vaatimuksena toimivalle monarkialle ja kunnioitus sitä ylempää kastia kohtaan oli itsestäänselvyys. Yksittäinen korkeampi taho suojeli kansaansa niin ulkoisilta kuin sisäisiltä uhilta ja kansa maksoi siitä palvellessaan sitä kuningasta. Jos kuningas alisti kansaansa, mahdollisuus päästä vihaisen joukon tai hovin selkäänpuukotuksen kohteeksi kasvoivat melkoisesti. Uskomus ja vakaumus järjestelmälle, sen jokaiselle osalle, olivat merkittävä osa järjestelmän toimivuutta. Velvollisuudentunne ajoi joka porrasta parhaaseen mahdolliseen suoritukseensa. Ehkäpä myös tieto siitä, että asemasi on hyvin pitkälle ennalta määrätty antoi ihmisille lohtua ja mielenrauhaa, koska he tiesivät paikkansa eikä kilpailu ajanut heitä toisiaan vastaan vaan yhteinen hyvä lisäsi myös omaa mahdollisuutta saada hyvä elämä.

Monarkia oli toki kankea järjestelmä eikä taannut varmasti toimivaa jatkuvuutta yhteiskunnassa. Jos johtoon kuitenkin sattui osumaan oikeasti hyvä johtaja, kansa saattoi huokaista helpotuksesta ja vuodet, ehkä jopa vuosikymmenet, suurimmalla osalla ihmisistä oli ihan hyvä olla. Laajentaminen ja oman mahtavuutensa esittely eivät kuitenkaan olleet mitään harvinaisia tapahtumia, joten kansakunnan tila saattoi nähdä suuriakin muutoksia hyvinkin nopeasti. Mahdollisuus hyvään siis oli aina läsnä ja kansa halusi siihen uskoa. Käytäntö saattoi olla joskus hyvinkin kaukana siitä kansan todellisuudesta. Mutta kaikki valta yksissä käsissä ei automaattisesti ole huono asia. Vasta silloin, kun se valta laskeutuu vääriin käsiin, ei kenelläkään ole kivaa. Äänestämällä ei kuninkaita kuitenkaan yleensä kruunattu.


Uudet hyveet

Valaistuneet ja valistuneet ihmiset Euroopassa päättelivät kuitenkin asian niin, että valta yksissä käsissä ei ole se paras mahdollinen asia, vaan paluu esimerkiksi Ateenasta kopioituun demokratiaan mahdollistaisi yhdenvertaisemman maailman. Aatteet, kuten konstitutionalismi saivat kannatusta, muodostaen demokraattiseksi hyveeksi oikeudenmukaisuuden, jota ylläpidettiin lakien ja sovittujen oikeuksien avulla. Ihmiset olivat yhdenvertaisia edes sen lain edessä, vaikka muutoin kovin erilaisia olivatkin. Yhteistyö, yhdistyminen ja organisointi loivat mahdollisuuksia ihmisten puhaltaa samaan hiileen ja lakien suojaamana riskit minimoitiin.

Vapaudet ja oikeudet kuuluvat vahvasti demokratiaan ja niiden tehtävä on suojella yksilöä niin muilta yksilöiltä, kuin itse valtiovallalta. Ihmisiä kannustetaan kehittämään itseään, tulemaan parhaimmaksi versioksi itsestään ja näin luomaan uutta ja vieläkin parempaa maailmaa ihan kaikille. Demokratian ei ole tarkoitus jämähtää paikalleen, vaan sen tulee kehittyä jatkuvasti sen omilla mekanismeilla, joista sanan- ja mielipiteenvapaus ovat ne tärkeimmät. Vaikka jokainen ajaakin sitä omaa etuaan ja asiaansa, myös se yhteinen etu on tärkeä ja yhteistyön avulla koko yhteiskunta kehittyy jatkuvasti.

Näillä arvoilla demokratia, kansanvalta, onkin täysin mahdollinen ja sillä olisi hyvät saumat luoda lähes rajattomasti yhteistä hyvää ihan kaikille. Kun asioista keskustellaan täysin vapaasti, ongelmat havaitaan nopeasti ja niihin kyetään reagoimaan. Jos reaktio taas menee pieleen, sekin huomataan ennen kuin on liian myöhäistä ja korjaus kyetään tekemään yhteistyön ansiosta. Kun kaikki kunnioittavat muiden vapauksia ja oikeuksia, riitatilanteet ovat hyvin harvinaisia ja niihin saadaan oikeudenmukainen ratkaisu. Mutta sitten todellisuus vetää vastapalloon ja kaikki kerrotut hyveet unohtuu, kun ihminen lähtee kilpailemaan keskenään rajallisista resursseista. Saadaan demokratian sijaan länsimainen demokratia eli liberaali demokratia, joka ei tosin ole niin liberaalia eikä demokratiaa nähnytkään. Yksi vanha aristokraattinen hyve siinä kuitenkin säilyi...


Usko nykyiseen järjestelmään

Harmittavasti ideat tähän "liberaaliin demokratiaan" kuitenkin kopioitiin Roomasta, eikä Ateenasta. Herran pelko ja auktoriteettiusko myös saatiin monarkian perintönä, minkä ansiosta kirkko omaa edelleen runsaasti maallista valtaa vaikka tekeytyykin vain hengelliseksi oppaaksi kansalle. Siinä kun aristokraatit antoivat almuja köyhille, nyt kansalta pakotetaan osa köyhien auttamiseksi, vaikka ite järjestelmä onkin suurena osallisena juuri siihen alimman kastin syntyyn. Tästä saadaankin inho ja viha alempia luokkia kohtaan, koska nämä loiseliöt syövät osan juuri sinun kovalla työllä ansaitusta palkasta! Yhdenvertaisuus on myös aatteena hämärretty niin pahasti, että siitä ei kannata juuri edes enää puhua...

Yhteistyö ja kollektiivisuus ovat myös saaneet uuden muodon liberaalissa demokratiassa. Kaikki ne hyödyt yhteisöille on menetetty ja tilalle on saatu tilanne, missä kaikkien on pakko toimia ylhäältä annettujen käskyjen mukaan ja yhteistyö keskenään on lähestulkoon kielletty. Vain pahat syntiset eivät tottele herrojensa käskyä, kertoo niin kirkko kuin hallitus! Kaikkeen pitää saada lupa ja vain tarkkaan valikoiduilla auktoriteeteilla kuuluu olla sanan- ja mielipiteenvapaus, koska heillä on oikeus niihin. Tiede tottelee samaa nokkimisjärjestystä ja rikkaimman oikeutuksella se, jolla on eniten rahaa on oikeimmassa ihan kaikesta. Muutosta ei kukaan enää liioin halua, koska se vaatisi muutosta myös omiin vanhoihin ja opittuihin asenteisiin. Kuka nyt itse haluaisi muuttua?

Ja tässä tilanteessa olemme. Meille kerrotaan demokratian hyveistä mutta käytännössä olemme taantuneet kauas edes monarkian ajoista, jossa ihmiset sentään tiesivät asemansa. Nyt jos joku menestyy, tapahtuukin muutama mielenkiintoinen ja samalla erittäin hyytävä asia. Ensiksi, moni tulee kateelliseksi siitä, jos joku muu onnistuu. Valtio haluaa siitä tietenkin oman osansa, koska se heidän itsensä säätämien lakien vuoksi heille kuuluu, eli menestys menettää osan kerrotun mukaan oikeutetusti. Toisaalta taas vain harva menestyy omasta ansiostaan (toki niitäkin on), vaan sen vuoksi että kykenee hyväksikäyttämään muita ihmisiä paremmin kuin muut. Tämän lisäksi ne oikeat vallanpitäjät omaavat kaikki ne työkalut siihen, ettei yksikään heidän mielestä väärä ihminen tai aate tule menestymään missään. Tästä pitää media huolen. Koita siinä nyt sitten elää rauhassa hyvää elämää, kun hyveet ovat vain heikkouksia lähes kaikkien muiden näkökulmasta.