Länsimainen demokratia

Demokratia uudelleenmääriteltynä

Kansanvalta voitaisiin typistää nykypäivänä siihen, että "saa äänestää vaaleissa aina kun käsketään". Kyllä, jokainen voi ryhtyä ehdokkaaksi ja perustaa oman puolueen, millä kortilla järjestelmän oikeudenmukaisuutta puolustellaan, mutta se ei silti tee tästä järjestelmästä kansan valtaista. Edustuksellinen ja parlamentaarinen demokratia sopivat kuvaamaan järjestelmän toimivuutta - edustuksellinen, eli kansa äänestää edustajia joille antavat valtansa ja parlamentaarinen, eli edustajat saavat äänestää kelpaako sen hetkinen vallanjako parlamentissa. Ja kun kerran perustuslakiin asti on kirjattu että kansalla on valta, se on selvä vahvistus demokratiasta - koska eiväthän ne nyt olisi perustuslakiin saakka soopaa kirjoittaneet? Sielä kerrotaan myös se, ettei kansalla ole mitään asiaa valtaan vaan ainoastaan valitut edustajat ovat vallassa.

Edustuksellisen "kansanvallan" suuri ongelma onkin se miten saadaan lukemattomat pienet ryhmät, joilla kaikilla on omat etunsa, leikkimään keskenään kiltisti ja tekemään päätöksiä yhdessä. Vaaleja voidaan siis pitää eri eturyhmien kilpailuna kansan suosiosta ja voittaja saa sitten päättää muidenkin puolesta. Mutta silloinhan kyse olisi vain enemmistön diktatuurista, eikö totta? Ehkä siksi onkin vain reilua, ettei yksikään puolue tee mitä lupaa, ettei kenellekään tule vahingossakaan kuvaa että juuri se tietty ryhmä olisi sillä hetkellä vallassa. Jos valta taas olisi yksittäisillä edustajilla ja he saisivat äänestää vapaasti, ei edustuksellinen demokratia vissiin liioin toimisi? Sitoutuminen puolueiden määräysvallan alle onkin yksi suurimpia päivänselviä loukkauksia kansanvallan ideaa vasten, mutta se on kuitenkin tärkeä osa järjestelmän kokonaisuutta. Tämä "kiltarakenne" kun sanelee, että edustajien on oltava ensisijaisesti uskollisia omalle killalleen, ei niille killan jäsenille joille tuli luvattua ummet ja lammet ennen vaaleja.

Mutta edelleenkään tämä ei vastaa kysymykseen miten ihmeessä päätöksiä saadaan aikaiseksi kun eri ryhmillä on varsin poikkeavat edut keskenään? Siinä kohtaa länsimainen demokratia vasta osoittaa vahvuutensa - ryhmät saavat olla keskenään eri mieltä vain tietyissä asioissa. Ne "tärkeät" asiat kun sanellaan jostain aivan muualta kuin kansan keskuudesta. Pienessä mittakaavassa puhutaan usein lobbaamisesta ja lobbareista, jotka käyvät "palkitsemassa" aina sillä hetkellä isoimmilla palleilla istuvat jos päätökset ovat lobbarien kannalta edullisia. Eli kansanvalta on muuttunut jo lyhyessä "matkassa" enemmistön diktatuuriksi, jossa päätöksiä tehdään lobbaamalla puolueita (ja joskus yksittäisiä edustajia) tekemään mieluisia päätöksiä. Mutta kyllä juuri se sinun äänesi oikeasti vaikutti maan suuntaan, eikös?


Demokratian illuusio

Mutta enemmistön diktatuuri lobattuna on aivan liian yksinkertainen ja reilu järjestelmä. Aitoon länsimaiseen demokratiaan kun kuuluu niin paljon enemmän, jota itse kuvailen "demokratian illuusioksi". Tarina lähtee alkuun siitä, että koko koulujärjestelmä alusta loppuun opettaa kansalle, että kyllä, kaikki tuo yllä kerrottu on sitä aitoa demokratiaa ja sitä ei parane epäillä - vain äänestämällä voit vaikuttaa. Tästä innostuneena monet lähtevätkin ehdokkaaksi vaaleissa, koska sillä päästään reilusti ja oikeudenmukaisesti valtaan! Siis kansan valtaan ja jos tämä olisi kansan valtaa, olisi sillä ehdokkaalla tasamäärä valtaa kuin kaikilla muillakin. Eli jostain on jo opittu että tasavalta tarkoittaa vallan pakkaantumista harvojen käsiin ja sitten se pakkautunut valta annetaan vielä entistä pienemmälle joukolle joka päättää puolueiden asioista. Mutta niin se nyt vaan, ainoa toimiva valtiomuoto! Kertoo se sama koulujärjestelmä...

Mutta ei tässä vielä kaikki, nyt vasta päästään kunnolla länsimaisen demokratian ytimeen eli yleisen mielipiteen muodostamiseen ulkoa ohjaten. Median valtaa muodostaa yleinen mielipide ei voida liioitella ja nykypäivän propagandistit kykenevät ohjaamaan kansaa kuin Hamelnin pillipiipari konsanaan. Kansalle annetaan runsaasti riideltävää ja sitten osoitetaan mikä puolue on asiasta samaa mieltä ja mikä eri mieltä. Näin valveutunut kansa osaa seuraavissa vaaleissa "äänestää oikein" ja toki keskustella kaikista niistä esille tuoduista asioista vaalien välilläkin, muistaen aina kertoa kuinka se OMA puolue oli juuri oikeaa mieltä siitä puhuttavasta asiasta. Media muistaa aina jättää kertomatta kaikki ne kohdat, missä puolueet ovat äänestäneet täysin päinvastoin kuin lupasivat... paitsi jos halutaan aiheuttaa puolueelle ongelmia. Ja miksi puolueita saatetaan ajaa vaikeuksiin mediassa? Oliko kenties joku saanut omia ajatuksia ja tehnyt tahi sanonut muuta kuin käskettiin?

Moniko "kansan"edustaja sitten itse huomaa nämä järjestelmän hienoudet, kun mitään kannustinta itsenäiseen ajatteluun tai toimintaan ei kertakaikkiaan ole? Koko länsimainen demokratia perustuu palkintojärjestelmään kuuliaisuudesta ja uskollisuudesta omille herroille. Jos haluaa seurata suurempia suuntaviittoja, voi jokainen tarkistaa mitä CFR puhuu sillä hetkellä ja näin varmistaa oman urakehityksensä toistamalla kiltisti papukaijan tavoin sitä ilosanomaa. Lähempänä kotia tapahtuvaan riittää, että toistelee mitä mediapooli kertoo jos oma ura politiikassa on arvokkaampi kuin oma kansa. Vieläkö toistetaan yhdessä että tämä on kansanvaltaa? Oliko missään kohtaa edes etäisesti kansan oma mielipide mukana?


Demokratian irvikuva

Alusta loppuun saakka tämä "länsimainen demokratia" on siis kaikkea muuta kuin kansanvaltaa. Muutama hyötyy muiden kustannuksella ja valtaa käytetään niin palvelusten kuin puhtaan riihikuivan rahan kautta. Järjestelmä palkitsee omansa ja rankaisee niitä, jotka eivät leiki kiltisti mukana. "Fiksuja puhuvat" poliitikot lähes poikkeuksetta painavat sitä nappia tasan tarkkaan miten käsketään ja he ovatkin tärkeä osa demokratian illuusiota - suuria sankareita, joita kansa palvoo. Poliitikot ovatkin loistavia selittämään asiat aina parhain päin, tosin uskollisille kannattajille ei asioita tarvitse edes selittää - suuri johtajamme tekee aina kaiken oikein. Monet myös väittävät, että osa poliitikoista ei olisi tehtäväänsä sopivia, mutta tämä ei pidä laisinkaan paikkansa - he sopivat kuin nenä päähän tehtäväänsä, eli eivät heiluta venettä.

Media taas varmistaa illuusion pysyvyyden ja jatkuvuuden, maalaten aina uusia kiinnostuksen aiheita kansalle ihmeteltäväksi. Sama valta joka ohjaa politiikkaa suoraan ohjaa myös mediaa, joka sitten osaltaan luo sitä yleistä mielipidettä asioista. Länsimaiseen demokratiaan kuuluu myös vahva vastakkainasettelu sovituista asioista ja tässä riidankylvössä media suorastaan loistaa. Ei ole olemassa niin pientä asiaa, etteikö siitä saataisi riita aikaiseksi ja syy sälytetyksi sille "vastapuolelle". Sananvapautta markkinoidaan myös tärkeänä osana demokratiaa, mutta kuten jo tiedämme, ei se ihmisoikeutena kuulu kuin niille joilla on oikea mielipide.

Joka ikinen hallituksen tekemä huono tai katastrofaalinen päätös on siis demokratiaa. Kansa äänesti "kyllä" länsimaiselle demokratialle, ja sai juuri sitä mitä tilasi - diktatuurin. Ainut mistä kansa saa päättää, on se kenen poliitikon taskut pullistuvat eniten ja kuka saa jäädä nuolemaan näppejään. Kilpailussa kaikki on sallittua ja vahvimman oikeudella ollaan vallassa, eikös se luontokin niin sano? Vai olisiko mahdollista, että sekin on vaan opetettu osana yhtä ja samaa järjestelmää, jossa kansalla ei ole enää mitään valtaa? Mene ja tiedä, pian päästään taas kuntavaaleissa päättämään kenen taskuihin tungetaan kansalta varastetut rahat, vaikkakin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin eduskunnassa - tämä on sitä aitoa demokratiaa! Aitoa länsimaista demokratiaa... jolle on kyllä olemassa vaihtoehtoja, jos niitä uskaltaa etsiä ja kyseenalaistaa nykyisen järjestelmän.