Pseudo-elinympäristömme

Mikä?

Pseudo, eli "väärä, valheellinen, epäaito, näennäinen, jäljitelmä, näennäis-, vale-, kvasi-" (kielitoimiston sanakirja), on niin alkuperäinen Lippmannin käyttämä sana kuin myös mielestäni sopivin termi kuvaamaan tätä ilmiötä mistä tässä puhutaan. "Pseudo-environment", eli pseudo-elinympäristö tarkoittaa jokaisen itsensä oman päänsä sisälle rakentamaa maailmankuvaa, joka täsmää enemmän tai vähemmän todellisuuteen. Se kuva rakentuu omista havainnoista ympäröivästä maailmasta, mutta vaikka olemmekin ottaneet kaiken sen tiedon omien aistiemme kautta, se ei tarkoita etteikö aistejamme oltaisi huijattu uskomaan asioita jotka ovat joskus hyvinkin valheellisia. "Uskon kun näen itse" - kumpi sitten on syyllinen virheelliseen tietoon? Aisti itse, vaiko ne jotka syöttävät valheita eteemme?

Median, tai miksikä julkista tiedonvälitystä ikinä kutsuukaan, päätehtävä ei ole koskaan ollut informoida kansaa niin että he kykenevät tekemään hyviä päätöksiä itsenäisesti. Heidän tehtävänsä on aina ollut luoda yleinen mielipide, rakentaa siis illuusio todellisuuden päälle - pseudo-elinympäristö. Asiat voidaan saada näyttämään halutun kaltaiselta, jolloin ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää asioiden syy-yhteyksiä koska kerrottu syy ei voi aiheuttaa havaittua seuraamusta. Silti illuusio säilyy valtaväestön keskuudessa eikä sitä monelle tule mieleenkään kyseenalaistaa - onhan se sentään luotettava auktoriteetti joka kertoi mitä tapahtui?

Kaikki media on propagandaa ja kaikesta siitä saatavilla olevasta tiedosta ihminen rakentaa sen oman päänsä sisäisen maailmankuvan. On vaikea arvioida kuinka suurta osaa media pelaa siinä maailmankuvan muodostuksessa, mutta kun yhdistetään koulun ja median useiden sukupolvien aikana tapahtunut mielipidemuokkaus, ollaanko kaukana totuudesta jos sanotaan että valtaosa ihmisen pseudo-elinympäristöstä on ulkoa ohjattua? Tarkastellaan kuitenkin seuraavaksi vain miten media tätä pseudo-elinympäristöä ruokkii. Samalla voidaan huomata, ettei se ihan kaikki ole median syytä vaan mukana on ihmisen omia valintoja. Kuinka tietoisia valintoja, se on taas toinen kysymys...


Miten?

Yksinkertaisimmillaan media luo tätä illuusiota sensuurilla ja vääristelyllä, vedoten esimerkiksi "yksityisyyteen". Kun suuresta osasta asioista vaietaan ja se mitä kerrotaan kieputetaan oikeen kunnolla, saadaan median kertomana vain tarkasti maalattu ja kehystetty kuva. Entä kuinka paljon voidaan laittaa yksityisyyden piikkiin? Eivät tietenkään kaikki asiat kuulu kaikille, mutta onko esimerkiksi tieto vaikkapa oikeuden tuomarin yhteyksistä "salaseuraan" yksityistä tietoa kun se voi vaikuttaa kaikkeen sen tuomarin toimintaan? Media kuitenkin päättää näistä asioista puolestasi ja koskaan asiaa sen tarkemmin selittämättä mitä jäi sanomatta ja miksi.

Entä onko kaikilla ihmisillä yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä edes käsiksi median kertomiin asioihin? Jos et ole tilaaja tai muuten vain "etuasiakas", ei sinulla yleensä ole natsoja päästä syvemmälle median tarinoihin vaan joudut tyytymään otsikkotason tietoon. Mitä vaikutusvaltaisempi taho on kyseessä, sitä syvempää ja monipuolisempaa tietoa tarjotaan median muodossa. Samalla siinä piilee myös selitys, miksi tietyissä piireissä tietynlaiset mielipiteet ovat vallalla siinä kun tavan kansa ei joistain asioista ole koskaan kuullutkaan - kohdeyleisölle luodut mediat saavuttavat rajatun yleisön... jolle he sitten luovat poikkeavan pseudo-elinympäristön.

Mutta se asia mihin ihminen voi itse eniten vaikuttaa on se ajan ja huomion määrä mitä käyttää oman illuusionsa vahvistamiseen ulkopuolisista lähteistä. 1900-luvun alussa noin vartti päivässä kahta eri sanomalehteä selaten/lukien oli se nyrkkisääntö mitä tavan kansa käytti aikaansa median parissa. Rajattu aika aiheutti sen, että median oli tarkasti ohjattava lukijoidensa huomio niihin suuriin asioihin mistä kansan tuli seuraavaksi huolestua. Nykyään ihmiset viettävät huomattavasti enemmän aikaa eri medioita seuraten. Samaan aikaan medioiden omistus on keskittynyt entistä harvempien tahojen käsiin, jolloin altistus saman tahon propagandalle on moninkertaistunut. "Luotettava media" on hyvä myyntiargumentti omalle propagandalle ja monet ottavat kaiken sen sanoman pureskelematta ja muokkaavat omaa näkemystään maailmasta juuri kuten vallanpitäjät haluavat.


Aistiharhaa

Kieli ja sanat luovat oman kerroksensa todellisuuden vääristelyyn. "Espoolaismies" tai "seurue" ovat tuttuja termejä nykypäivän mediassa - jätetään sanomatta mutta samalla vihjataan vahvasti. Kirjoitetussa sanassa onkin se ongelma, että sen aitoudesta on hyvin vaikea sanoa mitään. Tapahtuiko jokin asia tai sanoiko joku jotain on usein vain lyhyt pätkä tekstiä jossa on mahdotonta päästä edes etäisesti tarkkaan kuvaukseen mitä paikallaolijat ovat todistaneet. Mielikuvituksemme osaa toki täyttää ne aukot ja kykenee vieläpä tulkitsemaan sieltä rivien välistä ne sanomatta jääneet asiat - täysin sen kuvan mukaan kuin olemme ennakolta tapahtumaan liittyvistä asioista luoneet. Ja kukas en kuvan oli alunperin sinne laittanutkaan...

Siinä kun sanoja ja tekstiä on helppo vääntää ja kääntää, on kuva ja ääni, sekä tietysti niiden yhdistelmää liikkuvasta kuvasta esiin tuova videotallenne ainakin luotettava tapahtumakuvaus? Paitsi että ei. Esimerkiksi "Deep fakes" pimentää rajaa entisestään, luoden tilanteen missä mihinkään ei voi enää uskoa. Kuvaa ja ääntä, aina suoraa videokuvaa myöden, kyetään tietokoneella muokkaamaan juuri halutun kaltaiseksi. Joku ihminen saadaan sanomaan jotain mitä ei ollut koskaan sanonut ja sama kääntäen - jonkun sanomiset voidaan ohittaa väittämällä niiden olevan huijauksia. Vallanpitäjät toki tietävät näiden eron, mutta kansalle voidaan syöttää väärää tietoa ennennäkemättömällä tahdilla. Mitä siis seuraakaan siitä kun mihinkään ei voi enää luottaa?

Jokaisen oma pseudo-elinympäristö muuttuu epäluotettavaksi kuvaukseksi maailmasta, jolloin yksilö ei kykene luottamaan edes omiin aisteihinsa. Onneksi korjausta tarjotaan juuri "luotettavan median" muodossa, kertoen että kaikki siitä poikkeava on "fake news" eli valeuutisia. Yhteiskunta jakaantuu jo nyt vahvasti niihin, jotka uskovat mitä valtamedia kertoo ja niihin jotka eivät usko. Moni joka sanoo ettei usko valtamediaa on kuitenkin valmis uskomaan kaiken valtamedian uutisesta joka on suotuisa hänen näkemykselleen maailmasta. Tarkoittaako tämä siis sitä, että kaikki mitä media kertoo on valhetta? Ei, tietenkään - mutta propagandaa se on. Ja siitä propagandasta ihmiset muodostavat enemmän tai vähemmän oman mielikuvansa miten maailma toimii ja mitä maailmassa tapahtuu. Ja sitä sitten koettaa sovittaa omaan pseudo-elinympäriistöönsä, joka sijaitsee sielä omien korvien välissä. Mikä voisikaan mennä pieleen?