Neoliberaali utopia

MPS

Kun aikoinaan tutkin ja sen seurauksena kirjoitin CFR:stä, näin jälkikäteen ajatellen on outoa ja samaan aikaan täysin ymmärrettävää miksei tämä toinen kirjainyhdistelmä, MPS, tullut missään kohtaa vastaan. Siinä kun CFR julkaisee runsaasti materiaalia ja esiintyy julkisesti omalla nimellään, samoin kuin sen yhteistystyökumppanit, vaikuttaa siltä että MPS on julkinen salaisuus. Reaganin talousneuvonantajista 1/4 MPS:n oli jäseniä, eli ei puhuta ihan mistä tahansa pilipaliporukasta. Historioitsijoista journalisteihin, poliitikkoihin ja tutkijoihin, tämän ajatushautomon noin tuhannesta jäsenestä löytyy lähestulkoon jokaisen alan ja ajatussuunnan mestareita. Ja jos katsoo millä palleilla tämän porukan jäseniä istuu, on haitari melkoinen... mutta mikä ihmeen MPS?

Mont Pelerin Society (MPS) on 1947 perustettu neoliberaali ajatushautomo, jossa alkuun potkijoina löytyy nimiä kuten Friedrich Hayek, Karl Popper ja Milton Friedman. Jäsenlistoja on vuotanut julkisuuteen useitakin ja esimerkiksi viimeisin jonka itse löysin, vuodelta 2013, sisälsi jo muutaman suomalaisen sen noin tuhannen joukosta. Pääosin "suuria ajattelijoita" ja propagandisteja yhteen kokoava ajatushautomo onkin kerännyt siipiensä alle melkoisen määrään aivovoimaa, jota he sitten käyttävät levittämään neoliberaalia ajatusmaailmaansa. Heidän toimintaansa kuuluu myös esimerkiksi se, että MPS jakaa Nobelin kunniapalkintoja taloudesta (ei siis "aitoja" Nobelin palkintoja) pääasiassa omille jäsenilleen. Entä mitä he ovat sitten ajatuksissaan hautoneet? Neoliberalismin... joka on lyhyesti määritettynä kapitalismi+kilpailu^100. Itse tosin annan neoliberalismille paljon laajemmin "kunniaa"...

Siinä kun klassinen liberalismi hävisi kulttuurisodan edistyksellisille, hävisi laissez faire talousliberalismi neoliberalismille ja vieläpä täysin samasta syystä: vallanpitäjät eivät halua irrottaa otettaan vallasta. Yleensä neoliberalismista puhuttaessa keskitytään vain talouteen, mutta kun neoliberaalit ajatushautomot yhdessä vaikkapa Soroksen kanssa jakavat rahaa omiin pikku projekteihinsa, ei aatteen typistäminen pelkästään talouteen ole nähdäkseni perusteltua asiaa laajemmin katsottaessa. Mutta lyhyissä nettikeskusteluissa voidaan asia yksinkertaistaa yllä olevaan kilpailukeskeiseen määritykseen.


Mutta tuohan on kapitalismia, ei neoliberalismia!

Ero näiden kahden aatteen välillä on vain hienoinen, minkä vuoksi matka jatkuu käsi kädessä pääpiirteittäin samaan suuntaan. Mutta se pieni ja kriittinen ero voidaan selittää yksinkertaisesti näin: kapitalistin mielestä on täysin oikein, että Amazon maksaa 11,200,000,000 $ vuoden voitostaan 0 $ veroja, mutta 34% verotus omaishoitajan 400€ kuukausiansioista aiheuttaa suurta pöyristymistä ja sosialistiksi haukkumista. Neoliberaali taas hurraa 0$ veroista, mutta myös sille että köyhältä saatiin vielä 34% pois kuleksimasta. Termejä voidaan kuitenkin pelkästään taloudesta puhuttaessa vaihtaa keskenään ja silti ollaan riittävän lähellä todellisuutta - ei se kapitalisti liioin välitä paskaakaan siitä köyhästä, kunhan vaan voi valittaa ja syytellä köyhien puolustajia kommareiksi ja sosialisteiksi. Samaa kapitalistisen hallinnon strategiaa ollaan noudattamassa joka tapauksessa.

MPS:n alun lukemattomien eri aatesuuntien riitely onnistuttiin kääntämään neoliberalismin voimavaraksi - yhtä oikeaa tapaa ryöstää kansa ei ole olemassa. Jokaiseen maahan on kehitettävä se ikioma järjestelmä, jolla koneiston rattaat pyörivät parhaiten. Tästä syystä moni neoliberaali ei halua poistaa valtiota, oikeusjärjestelmää, poliisia saatikka armeijaa - puhutaan siis vahvasta statismista, jossa kaikki omistus on kyllä yksityisessä omistuksessa, mutta valtio on tärkeä osa yhteiskuntaa pitäen kansan ruodussa yksityisille omistajille. Myös neoliberalismin nimi vaihtelee maasta toiseen, koska "liberalismi" on kovin eurooppalainen käsite. Esimerkiksi jenkeissä samaa myydään neokonservatiivisena, koska sielä konservatiivisuus on positiivinen asia noin puolelle kansasta... ja demokraattien liberaali olikin jo valmiiksi neoliberaalia.

Yhtenä neoliberaalien saavutuksena voidaan myös pitää sitä, että koko länsi tietää kapitalismin olevan hyvä asia ja sosialismi/kommunismi on maailman vaarallisin aate joka on tappanut miljoonia. Valtiokapitalistinen Neuvostoliitto kyllä varmasti Kiinan kanssa auttoivat tämän kuvan luonnissa, mutta sanojen uudelleenmäärityksen ansiosta kaikki "kunnia" lankesi aatteille, joiden mukaan yhteisö ja yhteistyö ovat tärkeitä asioita. Ainoastaan kilpailu luo yhteistä hyvää, "trickle down" talous tasaa kaikille hyvät oltavat ja muut vastaavat latteudet "talouden realiteeteista" ovat lähestulkoon kaikki MPS:n "ansiota". Todellisuudessa paska valuu alaspäin, raha ylöspäin.


Utopiaa rakentamassa

Politiikkaa seuraaville tuottaa usein vaikeuksia ymmärtää päättäjien hyvinkin oudot ehdotukset ja ajetut asiat - puolueen omien perusarvojen vastaisia toimia tehdään mennen tullen ja palatessa, hymyssä suin. Tästä voidaan syyttää takapiruja ja muita piilossa toimivia tahoja, jotka suhmuroivat sielä verhojen takana ja kuiskuttelevat poliitikkojen korviin. Mutta asia voidaan myös ajatella toisin: entä jos kaikki nämä poliitikot vaan kuuntelevat taloudesta ja maailmasta kaiken tietäviä tahoja, jotka nyt vaan sattuvat lähes kaikki olemaan saman puljun, MPS, jäseniä? Joidenkin mukaan neoliberalismi on jo menneen talven lumia, mutta todisteiden valossa väitän että olemme vasta lähestymässä neoliberalismin kulta-aikaa...

... eli aikaa, jossa kilpailu on viety niin pitkälle, ettei uusille osallistujille anneta enää edes mahdollista päästä alkuun - olet joko "tavan kansaa" tai hallitsevaa parempaa väkeä. Ja tämä onnistutaan perustelemaan ihmisille "ainoana vaihtoehtona pelastaa maailma". Länsimainen demokratia suurelta osin Lippmannin (myöskin MPS jäsen) teorioiden mukaisesti on palvellut vallanpitäjiä hyvin, mutta siitä ollaan siirtymässä ilmastohömpän avulla uuteen uljaaseen maailmanjärjestykseen, jos nämä neoliberaalit saavat tahtonsa läpi. Ajatelkaa mikä utopistinen ihanuus onkaan kun edistyksellisyys ja kilpailu saadaan vihdoinkin naitettua yhteen - kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat vaan tasa-arvoisempia kuin muut... ja tämä hierarkia, joka ei tietenkään ole hierarkia, kilpaillaan hetki hetkeltä uusiksi.

Kumpi sitten ehtii ensin? Neoliberaalit päämääräänsä, vaiko karu todellisuus missä kapitalistien ja neoliberaalien talousnäkemykset osoittautuvat virheellisiksi sekä monessa tapauksessa hyvinkin haitallisiksi? Kun J. Peterson hummereineen todistaa kilpailun olevan luonnollinen ja täten ainut oikea tapa ratkaista kaikki maailman ongelmat, unohdetaan siinä ne tsiljoona muuta esimerkkiä miten luonto toimii yhteistyössä eri eliöiden kesken ja pyrkii usein symbioosiin missä kaikki onnistuvat yhden voittajan sijaan. Vielä ei siis ole liian myöhäistä lopettaa se kaikesta kilpailu ja ryhtyä tekemään yhteistyötä keskenämme. Yksikään poliitikko ei sitä vaan tule koskaan tekemään, koska kaikkien heidän koko elämänkatsomuksensa perustuu kilpailuun vallasta. Ja kun yksi voittaa, muut häviävät. Se on kilpailun henki, jos jollain on sattunut menemään ohi...