Turvallisuusuhkia

Riippuu kenen näkökulmasta katsotaan

Hallittavalle kansalle on löydettävä aina sopivia vihollisia jotka uhkaavat yhteiskunnan turvallisuutta. Näitä vihollisia tulee kansan siis joko vihata tai pelätä, tilanteesta riippuen. Riippuen kuitenkin siitä, kenen näkökulmasta tilannetta katsotaan, voivat ne suuret turvallisuusuhat olla kovin erilaisia. Kansalle myydään tällä hetkellä tarinan versiota, missä äärioikeiston natsit ovat se suurin uhka, samalla kun rikostilastojen valossa katuturvallisuutta uhkaa aivan toiset tahot. Länsimaisen demokratian sääntöjen mukaan jokaiselle ryhmälle on löydettävä ne omat suurimmat viholliset nostattamaan niitä suuria tunteita. Ja suuria tunteita ne nostavatkin kansassa...

Hallituksen ja eduskunnan näkökulmasta suurin uhka ei kuitenkaan ole näistä kumpainenkaan, koska ne ongelmat voitaisiin ratkaista lain puitteissa käden käänteessä ja rauha palaisi maahan. Näin ei kuitenkaan yksikään puolue tule järjestelmässämme tekemään, joten paikallisten puhuvien päiden huoli liittyykin kansan reaktioihin. Sosiaalisen median aikakautena tieto ihmisten välillä liikkuu ainakin osittain ilman välitarkistuksia, jolloin mukaan pääsee jonkun verran "vääriä" mielipiteitä, joita kutsutaan "vihapuheeksi". Sananvapaus kun ei kuulu kansalle, ainoastaan joukkoviestimille jotka kertovat yhteisesti hyväksyttyä virallista tarinaa. Nämä väärät mielipiteet halutaan kitkeä kansasta, jälleen usuttaen tarkasti valitut voimat heille valittujen tahojen kimppuun - jokainen väärän mielipiteen omaava ryhmä kun tarvitsee omanlaisensa vaimentimen.

Vallanpitäjät, ne oikeat semmoiset, eivät ole kuitenkaan niin huolissaan mistään vihapuheesta, koska heillä on hallussaan koko valtamedia sekä koulu- ja rahajärjestelmä. Heidän ongelmansa on enemmän siinä orjapiiskurien suorittavalla tasolla, eli populismiksi kutsuttu ilmiö. Paikallisten puhuvien päiden liian ahneet teot ovat omiaan järkyttämään yhteiskuntarauhaa ja jos siitä nousee liian suuri vastavoima kansan taholta, on hyvä huijaus (demokratia) oikeasti vaarassa. Suomen tasolla vaaraa ei tosin juurikaan ole, koska yksipuoluejärjestelmämme kerää taitavasti selvän kansan enemmistön siipiensä alle ja tarjoaa heille turhanpäiväisiä tuuletuskeinoja jotka eivät vaaranna järjestelmää millään tavalla. Äänestäminen on yksi näistä keinoista.


Kansalle oikeat uhat

Korruptio on ehdottomasti yksi suurimpia kansalaisia uhkaavia asioita Suomessa. Kaikki demokratian, eli kansanvallan, rippeet ovat varisseet pois jo kauan sitten ja EU olikin viimeinen niitti kansan vallalle. Kun kansa ei ole (enää) vallassa, lukemattomat pienet hyvä veli-verkostot ovat napanneet paikallisen vallan ja isommat verkostot pyörittävät sitten koko maata. Tarina "demokraattisesta oikeusvaltiosta" onkin uponnut kansaan, vaikkei maamme ole niistä kumpainenkaan. Aniharva lähtee taistelemaan oikeusjärjestelmää vastaan kun tietää että se on alhaalta ylös asti solmukohdiltaan aivan muun kuin kansan hallinnassa. Ja se ainut taho, joka voisi asiaa tuoda julki, onkin mukana samassa juonessa...

Median roolia tässä turvallisuusuhassa ei voida painottaa liikaa, koska se on kriittinen ja oikeastaan ainut osa jolla tämä koko sotku voitaisiin selvittää. Media määrittää mitä kansa tietää ja mistä se puhuu, luoden yleisen mielipiteen kaikista asioista ja yksi niistä yleisistä mielipiteistä on se, että kaikki on maassa hyvin, paitsi tietysti vihapuhe ja natsit. Yksikään toimija, joka haluaa vallan kahvassa roikkua, ei uskalla tuoda näitä järjestelmän korruptoituneita osia esille - he tietävät että siitä ei hyvä seuraa ja medialynkkaus on lähestulkoon varma jos sinne asti edes sattuu pääsemään. "Oppositio" onkin vain kaunis osa samaa tarinaa, missä hiljaisella hyväksynnällä kansalta viedään vuodesta toiseen tuhkatkin pesästä ja median tehtävä on varmistaa että tilanne pysyy siinä vakaana.

Näitä kahta, mediaa ja valtakoneiston korruptiota, ei voidakaan erottaa toisistaan vaan ne muodostavat yhdessä riippuvuussuhteen jossa molempien olemassaolo riippuu siitä toisesta. Jos maassa olisi vapaa ja itsenäinen media, se voisi paljastaa korruption ja jos maassa olisi kansa vallassa, se voisi vapauttaa median itsenäiseksi. Juuri tämän takia korruptiota paljastavia tahoja vainotaan aina ylimpiä tahoja myöden - heidän korttitalonsa on vaarassa sortua jos verkostoituneet toimijat saavat levitettyä koko kansan tietoisuuteen totuuden nykymenosta. Onneksi tämä paljastajien vaimentaminen on helppoa: kansalle on opetettu että jos joku tekee jotain toisin kuin itse ajattelisi, ei moista parane tukea lainkaan. "Väärin vastustettu" on se suurin synti?


Voitaisiinko asia korjata?

No mikäettei? Kysymys onkin että missä mittakaavassa ja millä keinoin asiaa voidaan lähteä perkaamaan. Suuri osa eri tahojen suhmuroinnista on ihan julkista tietoa, jota tietenkin halutaan pantata kaikin keinoin. Myöskin kuinka isojen kalojen kimppuun haluaakin lähteä, on jokaisen itsensä päätettävä jos aikoo lähteä tekemään korjausliikettä tähän nykyiseen menoon. Mediaa on tähän sotkuun ainakin alkuvaiheessa täysin turhaa sotkea mukaan, koska heidän selviytymisensä on sen suhmuroinnin varassa. Mutta jos yksittäisiä tahoja saadaan paljastettua riittävästi, ovat nämä median tahot valmiina iskemään heti haistettuaan verta kuin hait konsanaan - median maalituskampanjasta ei yksittäinen suhmuroija yleensä selviä. Vallanpitäjät ovatkin aina valmiina törkkäämään alempiaan junan alle jos on tarve sulkea jokin vuoto.

Olisiko siis mahdollista lopettaa koko korruptoitunut järjestelmä kaatamalla ne "palkkasoturit" eli alempien tasojen toimijat? Periaatteessa kyllä, koska suuri osa siitä suhmuroinnista on juuri alempien portaiden käskystä tekemää kansan muroihin kusemista. Jos siis käskyjen seuraajien elämästä tulisi liian hankalaa, ei niitä käskyjä niin moni enää noudattaisi. Näin siis ainakin teoriassa, mutta entä käytännössä? Vaikea sanoa, mitään vastaavaa kun ei ole taidettu länsimaisen demokratian aikakaudella kokeilla. Siinäpä on jokaiselle funtsittavaa kerrakseen...

Olisiko siis kansan mahdollista ottaa valta takaisin kitkemällä korruptio ja luomalla oma vapaa media? Narrit voivat onneksi vielä esittää moisia aatteita, muilta se alkaakin jo olla kiellettyä. Vallanpitäjät kun pitävät turvallisuusuhkana tahoja, jotka paljastavat korruptiota kuin myös niitä jotka siitä edes puhuvat muutoinkin kuin vain leikillään. Oma neuvoni siis onkin, että vahvistakaa omalta toteemi-eläimeltänne, ennen kuin lähdette kaivelemaan poliitikkojen ja virkamiesten suhmurointeja ja jakamaan saamaanne tietoa paikallisille mistä se saattaa levitä mediaan asti kun toimittelijoiden haiparvi haistaa veren. Itse en voi suositella missään tapauksessa moista toimintaa, koska siinä voisi käydä niin että ne isotkin herrat kaatuisivat kun jalkojen alta ne pienet pelurit on saatu horjumaan. Onneksi jokainen osaa tehdä itse omat päätöksensä, eikö totta?