torstai 30. syyskuuta 2021

Kapinointia


Kaukana mustavalkoisesta

Eilen alkanut Syyskapina oli jatkumoa Elokapinan toimille, joilla pyritään kiristämään päättäjiä tekemään mitä liike haluaa. Järjestäytynyt ryhmä joka suunnittelee rikosten tekemistä, puhuu siitä avoimesti, kannustaa siihen ja vieläpä suorittaa niitä laittomia toimia taitaa mennä lain mukaan kategoriaan "järjestäytynyt rikollisuus", mutta jostain syystä poliisilla on silkkihansikkaat kädessä näitä Maon värivallankumouksellisia lapsukaisia käsiteltäessä. Myös valtamedian täysin kritiikitön kannatus ja jopa osallistuminen mukaan toimintaan (esim. Ylen tanssiva toimittelija) herättää runsaasti kysymyksiä. Täältä "väärältä puolen aitaa" katsoessa tilanne on täysin absurdi, mutta Levelin Slimin tekemä video ja siitä alkunsa saanut keskustelu toisaalla osoitti, että asia on kaukana siitä mustavalkoisesta ja siististi johonkin kategoriaan sopivasta ilmiöstä. Slim otti videossaan täysin poikkeavan kannan moneen muuhun ei-viralista-tarinaa-noudattavan kanssa kehuessaan Elokapinan toimia. Puolustettiinko siinä nyt sitten heikompaa vaiko kenties paljon vahvempaa osapuolta ja menivätkö ne risut ja ruusut oikeaan osoitteeseen? Tämä ei kuitenkaan ole vastine Slimille, vaan kyseinen video oli ponnahduslauta tälle pohdinnolle... mutta ei se varmaan pahaa tekisi Slimille lukea tämä?

Aloitetaan ensin silkkihansikkaiden sijaan piiskalla. Elokapinan aate pohjaa poliittisesti ohjattuun pseudotieteeseen, joka on luotu tasan yhtä tarkoitusta varten: rahan kasaannuttaminen tavan kansalta rikkaiden taskuun. Koko ilmastonmuutoshömppä perustuu pahasti virheelliseen tieteeseen ja valtamedian propagandaan joka aktiivisesti estää ja kieltää kaikki poikkeavat näkemykset. Rahan ja sitä kautta vallan pakkautuminen on asia, jota Elokapina väittää vastustavansa on kuitenkin se asia, jota he toimillaan täysin kritiikittömästi tukevat. Samalla tämä aate on myös vahvasti totalitaarinen sekä tietenkin kollektivistinen. On olemassa vain yksi tapa toimia, heidän tapansa, johon kaikkien tulee alistua. Maailmaa tulee johtaa heidän haluamaansa kuvaa kohden, kaikki muu on halveksuttavaa. Samalla yksilö on täysin uhrattavissa aatteen puolesta, minkä vuoksi marttyyriksi aktiivisesti jopa pyritään. Salassa pysyvät johtajat vetelevät naruista, ryhmänjohtajat ohjaavat pienryhmiä ja koko hierarkia toimii kuin hyvin organisoitu sotilasjärjestö. Rikollisia toimia tehdessään sitä tosin taidettaisiin kutsua terroristijärjestöksi, mutta koska se sopii vallanpitäjien agendaan, aate saa täyden tuen koko koneistolta. Siksi liikkeen kutsumista kapinaksi voidaankin ihmetellä, mutta tarinan kannalta asia on kriittinen: nuorilla on ollut aina taipumus kapinoida vanhaa valtaa vastaan, joten mikäpä sen parempi kuin valjastaa se kapinainto omiin tarkoitusperiin. Jo Lenin tiesi, että paras tapa hallita oppositiota on johtaa sitä itse.

Ja se kapinointi on jotain, mitä tämä liike todella osaa. Kärpäsenpaskan kokoinen ryhmä saa koko mediakentän aivan hullaantumaan. Sekä valtamedia, että vaihtoehtomedia ovat haukkana paikalla kun mikä tahansa Elokapinaan liittyvä tapahtuma nostaa päätään. Jos liike saisi kokoonsa suhteutettuna medialta huomiota, se olisi HS:n toiseksiviimeisellä sivulla oleva postimerkin kokoinen ilmoitus siitä, montako lapsukaista poliisi kantoi putkaan. Mutta heillä on strategia ja toimiva organisaatio, sekä myös riittävät resurssit ja fanaattinen kannattajajoukko jotka yhdistämällä saadaan koko maa sekaisin, vaikka käytännössä tukitaan vaikkapa yksi kadunpätkä yhdestä kaupungista, näin vaikuttaen ehkäpä yhteen prosenttiin muutamasta prosentista kansasta. Toki suurin yksittäinen mahdollistava tekijä tälle kaikelle on se, että koko koneisto on tukemassa tätä toimintaa. Mikä tahansa oikeasti valtaa vastustava vastaava organisaatio oltaisiin niitattu jo ajat sitten kattoon kiinni.


Toimivia strategioita vallankumoukseen

Jos kuitenkin eletään siinä simulacrumissa, että Elokapina on oikeasti vallankumouksellinen voima, joka haluaa kaataa nykyisen näkemänsä "väärän vallan" ja parantaa maailman muokkaamalla sen omaksi kuvakseen, mitä kapina tekee "oikein"? Tyrannia, jota vastaan ollaan taistelemassa, voidaan kaataa ainoastaan sillä että ei totella sen käskyjä. Kun kaikki kieltäytyvät, tyrannia menettää valtansa ja voimansa. Tämä kieltäytyminen merkitsee käytännössä siis kansalaistottelemattomuutta, lain rikkomista tai ainakin sääntöjen noudattamattomuutta. Valtaa kaadettaessa kun on syytä muistaa, että yhtäkään peliä ei voi voittaa, jos pelaa vastapuolen säännöillä. Vallanpitäjät kun pelaavat Lassipalloa, eli peliä jonka sääntöjä ei kerrota ja niitä muutetaan lennossa aina omaksi eduksi. Jos siis haluaa voittaa, on tiedettävä mihin ja miten iskeä, mutta sen lisäksi omattava rohkeus viedä se peli niin pitkälle. Rohkeudesta tosin on sanottava sen verran, että niin tyhmänrohkeus kuin hullunrohkeus riittävät, jos se ohjataan vaan oikeaan suuntaan ylhäältä.

Siinä kohtaa liikutaankin hyvin heikoilla jäillä, kun lähdetään oikeasti suunnittelemaan vallankumouksellista toimintaa, strategioita ja taktiikoita, sille kansalaistottemattomuudelle. Eduskuntamme, kaikkia puolueita myöden, kun kaikessa viisaudessaan antoi poliisille lailliset keinot urkkia kaikkea uhkaavaa toimintaa ja mikä tahansa vallankumouksellinen toiminta tuppaa olevan aikasta uhkaavaa. Koska Elokapinan johtoa sekä ryhmänjohtajia ei olla ajettu saman mankelin läpi kuin vaikkapa väärää mieltä maahanmuutosta tai køronarajoitteista olevia, se yksistään jo todistaa että pelikenttä on asetettu eri tavalla sen mukaan mitä "vallankumousta" tuetaan ja mitä ei. Värivallankumoukset kun on aina suoritettu vallan tukemana, mutta ei sen näkyvän vallan. Jos toimintasi saa täyden tuen totalitaristien omalta medialta, voit olla varma että toimesi nähdään hyvinkin positiivisessa valossa siellä oikeiden vallanpitäjien pöydissä.

Elokapinan strategia on kuitenkin mahdollisesti täysin toimiva ja heidän käyttämänsä taktiikat suoraan kopioitavissa mihin tahansa liikkeeseen, joka ei ole aikeissa tehdä aseellista vallankaappausta vaan ainoastaan kampittaa vallan ja mennä sitten potkimaan maassa olevaa valtaa, mahdollisesti saaden jopa kansan suosion rohkeilla toimillaan. Moni onkin selvästi nähnyt kunnioitettavana ja uljaana tätä Elokapinan kapinointia, kun pientä lapsukaista kannetaan poliisin toimesta maijaan. Poliisin epäkiitollinen tehtävä onkin noudattaa käskyjä, jotka palvelevat esitystä ja tarinaa, sen sijaan että ratkaisivat itse ongelmaa. En usko että poliisijohto on niin tyhmä tai osaamaton, ettei kykenisi estämään moista kapinaa... mikä tietysti osoittaakin paljon suuremman ongelman, jos se kolmas vaihtoehto eli tahallisuus on oikeasti syynä siihen päättömältä vaikuttavaan toimintaan. Paljon paljon suuremman ja erittäin vaarallisen ongelman - väkivaltakoneisto ei olekaan kansan vaan vallanpitäjien puolella.


Huomiohuoraamista

Koko maailma kuitenkin pyörii paskapuheella ja ainut tapa saada se oma ääni isosti kuuluviin on saada se valtamedian huomio itseensä. Niin kauan kun vaihtoehtomedia saavuttaa vain siihen vaihtoehtoiseen näkemykseen jo valmiiksi kääntyneet, mikä tahansa julkisuus sillä suunnalla ei tule nostamaan sitä omaa juttua kansan tietoisuuteen. Mitä se toisenlainen julkisuus tosin tulee tekemään on sen, että vaihtoehtoisista asioista puhuva maalaa selkäänsä melkoisen maalitaulun, johon vallanpitäjien on sitten helppo iskeä jos kyseinen aate saa liikaa tilaa. Pelikenttä on tarkasti suunniteltu eikä peli ole läheskään reilu, joten osallistuminen ei ole niinkään palkitsevaa ainakaan näin maallisesta näkökulmasta katsottaessa. Elokapina, samoin kuin muut vastaavat liikkeet elävät kuitenkin huomiosta, minkä vuoksi huomion osoittaminen ja heidän toimiensa julkituominen pelaa joka tapauksessa liikkeen pussiin, oli se näkökanta sitten mikä tahansa. Vastustaminen on siis parasta mitä heille voi tapahtua... unohtaminen ja ohittaminen taas myrkkyä.

Valtamedian mukaan huijaamisessa on myös suuri riski, koska media omaa kaikki keinot niin nostaa ihminen sille jalustalle, kuin lynkata hänet ja varmistaa, ettei hänellä ole enää koskaan mitään asiaa julkisuuteen tai julkiseen keskusteluun. Siksi huomiohuoraaminen voikin puraista pahasti omaan persaukseen, paitsi tietysti jos se oma sanomasi on täysin virallisen tarinan mukainen, jolloin huomiohuoraaminen palkitaan ruhtinaallisesti. Media hallitsee sen julkisen Overtonin ikkunan täydellisesti ja sen kehyksen ulkopuolelle jäävät eivät tule nousemaan näkyviin kuin siinä vaiheessa, kun media niin päättää. Monella tapaa media ei ole mikään neljäs valtiomahti, vaan se on nykypäivänä se ainut valtiomahti. Ja kun se ei ole millään tavalla kansan vallassa, eikä usein edes sen puolella, voisi jopa sanoa että "ollaan hävitty tää peli".

Ja jos peliä ei muuteta, sama sirkus tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen saakka. Monelle tämä nykyinen tilanne on ihan kelvollinen, riittävän hyvä, minkä vuoksi venettä ei haluta keikuttaa. Mikä tahansa muutos kun pelottaa, joten on mukavampaa elää tutussa tyranniassa kuin ottaa askeltakaan tuntematonta kohti. Elokapina ei pelkää, koska heillä on tiedossa se suunta johon he pyrkivät - maailma, jonka säännöistä he määräävät, tietenkin yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi. Jos siis Maon esimerkin mukainen idyllinen yhteiskunta jossa isä aurinkoinen määrää kaikesta kuulostaa hyvältä, on Elokapina hyvinkin kannatettava aate. Totalitaristit ovat aina osoittaneet kannattavansa ihmisoikeuksia ja pitäneet hyvää huolta kaikista, jopa niistä jotka eivät vapaaehtoisesti kumartaneet oikeaan suuntaan! Liikkeestä voi tosin oppia paljon muutakin, mutta niiden oppien noudattaminen ei ole ihan se tasaisin tie, kuten olen toivottavasti tehnyt tässä tekstissä hyvinkin selväksi. En siis kehoita ketään vallankumoukseen, koska sehän olisi laitonta, niiden tyrannien omien sääntöjen mukaan... Onneksi sananvapauteen kuuluu pohtia näitä asioita täysin avoimesti ja vain totalitarismissa moiset "väärät" näkemykset haluttaisiin estää.

perjantai 24. syyskuuta 2021

Tein vaan mitä käskettiin


Nürnbergin puolustus

Henkilökohtaisesta vastuusta tapahtumiin olen jo pohtinut useaan otteeseen esimerkiksi teksteissä "Palkkasoturi" ja "Vastuuvapaus omasta itsestään", mutta kuunneltuani muutaman hiljattain julkaistun Henna Marian videon, ajattelin jatkaa aiheen pohtimista hieman lisää. Videoillaan, joiden säilyvyys jälkipolville on nykyisessä maailmantilassa täysi arvoitus, Henna (ihmisoikeusaktivisti, jos kyseinen henkilö sattuu olemaan ennalta tuntematon) on ottanut useamminkin nyt kantaa siihen, kuinka ihmiset käyttäytyvät poliisia kohtaan. Poliisia ei saisi kuulemma vastustaa, koska hekin ovat vain ihmisiä ja tekevät työtään. Toki argumentti on näin yliyksinkertaistettu, eikä kuvaa läheskään kokonaisuutta mitä Henna videoillaan asiaan esittää, joten irrotetaan henkilö pois argumentista ja pohditaan kyseistä argumenttia irrallaan. Siksipä tämä kirjoitus ei ole vastaus Hennan argumentteihin, mutta hänen arvokas työnsä ihmisoikeuksien puolesta ansaitsi joka tapauksessa noston, minkä vuoksi hän pääsikin mukaan tähän pohdintoon.

"Tein vaan mitä käskettiin" tunnetaan myös nimellä Nürnbergin puolustus, eli puhutaan toisen maailmansodan jälkipyykistä kun liittoutuneet pesivät kätensä omista sotarikoksistaan ja syyttivät kaikesta pahoja natseja. Oikeudessa yritettiin käyttää puolustuksena selitystä, että enhän minä muuten, mutta kun käskettiin niin tein joka tapauksessa. Tämä puolustus ei kelvannut ja ne alemman tason toimijat päätyivät hirteen väitetyistä rikoksistaan ja kiduttamalla saatujen tunnustusten valossa. Korkeammassa asemassa olleet taas osin kiikutettiin suojaan muihin maihin, missä he jatkoivat menestyksekkäitä uriaan useammassakin eri liittoutuneiden organisaatiossa. Mutta ei anneta tämän pilata hyvää tarinaa, missä vastuu vajosi vain tekijälle ja käskyjen antajat palkittiin, koska silloin koko lännen peikkosatu kyseenalaistuisi ja sitä tekee vaan pahat natsit.

Eli siis "tein vaan mitä käskettiin" ei kelvannut oikeudessa todistukseksi, riippumatta siitä mitä sanktioita olisi saanut omiltaan jos jätti tekemättä mitä käskettiin. Sodan aikana kun ei kovin pitkään mietitä mitä tehdään sotilaalle, joka ei noudata käskyä. Jos sitten palataan nykyhetkeen, eli tähän "pandemiaan", miten se käskyjen noudattaminen liittyy nykyhetkeen? Kaikkihan tehdään vaan miten hallinto käskee, eli noudatetaan demokratian oikeutusta tehdä asioita... esimerkiksi rikkomalla ihmisoikeuksia, koska käskettiin niin tehdä. Hierarkioiden ansiosta tämä tyrannia eteneekin - kaikki vaan noudattavat omien herrojensa käskyä. Ja jos tämä joskus päätyy Nürnbergin oikeudenkäynti 2:een, siellä tultaneen kuulemaan se sama puolustus: "tein vaan mitä käskettiin". Mitä luulet toimisiko se nyt?


Poliisit, hoitajat, lääkärit, virkamiehet, tutkijat...

Kun koko koneisto vaan noudattaa eduskunnan antamia käskyjä demokratiassa, katoaako se yksilön vastuu sitten siinä samassa, koska sehän on kansan enemmistön mielipide?! Voisi ainakin kuvitella, että ihmisoikeusasioissa se kansan enemmistön mielipiteellä oikeutettu rikkomus ei taitaisi mennä läpi. Toki edustuksellisessa demokratiassa on syytä huomata, että se vastuu ei ole niinkään kansalla, vaan niillä 200:lla valitulla edustajalla, mutta kuten tiedetään, eivät he ole koskaan kantaneet mitään vastuuta tekosistaan. Käytännössä se vastuu valuu sinne suorittavaan portaaseen ja heidän esimiehiinsä, jos sinnekään. Ja se kansan viha kohdistuu myös lähinnä sinne suorittavaan portaaseen, jolla on kuitenkin käytännössä vain hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen.

Onko se vihan kohdistaminen vaikkapa sinne poliisin suorittavaan portaaseen sitten "oikein"? Kyy...eee...ehkä, mutta ei kuitenkaan vaikka onkin, joissain tapauksissa. Vallanpitäjien väkivaltakoneistona poliisi on se puskuri kansan ja vallan välissä. Se on se taho, joka antaa pamppua väärää mieltä olevalle ja estää kansaa pääsemästä vastuussa olevien tahojen rintamukselle. Se on se taho, joka vannoo noudattavansa lakia vaikka käytännössä noudattaakin lain sijaan herrojensa käskyjä riippumatta siitä, noudattavatko ne herrat lakia tai ei. Ja täysin riippumatta siitä, noudattaako ne käskyt ihmisoikeuksia. Mutta ei ketään pakoteta poliisiksi, se on jokaisen oma päätös. Siinä törmätäänkin siihen moraaliseen ongelmaan - miksi kyseinen henkilö on poliisi? Jos halusi päästä antamaan hipeille pamppua, tuntea olevansa vallassa ja oikeutetusti olla muita kohtaan mulkku, niin onko se virkamiehen vastustaminen siinä kohtaa huono juttu? Entä jos se poliisi onkin tahtonut palvella ja auttaa muita ihmisiä ja vain oman pelkonsa (työpaikka, elinkeino, asuntovelat...) vuoksi tekee mitä käsketään, hänhän on silloin tyrannian uhri siinä missä se kaasuaseen väärässä päässä oleva?

Sama toki pätee koko hoitoalaan, kaikkiin niihin virkamiehiin ja tutkijoihin, jotka näkevät ne ihmisoikeuksien loukkaukset sekä ne räikeät virheet virallisessa tarinassa. Hehän ovat asemassa, jotka voisivat suoraan vaikuttaa tilanteeseen, ei ne poliisit jotka on käsketty kadulle estämään väärää mieltä olevien kokoontuminen? Jokainen rahaa vastaan ottava ja tyrannian jatkumisen mahdollistava taho on vastuussa omalta osaltaan, mutta mitä kauemmin on sitä rahaa siitä nännistä imenyt, sitä mahdottomampi on ajatus siitä irtaantua. Suuri osa koko koneiston rattaista vaan taitaa edelleenkin uskoa siihen viralliseen tarinaan? Vai uskotaanko siihen vain siksi, että on helpompi ummistaa ne silmät ja antaa sen tutun ja turvallisen palkkashekin napsahtaa postiluukusta joka kuukausi, ennen kuin lähtisi puuttumaan niihin räikeisiin epäkohtiin? Mene ja tiedä, ihmisiä motivoi niin kovin vaihtelevat asiat. Vai onko se vain poliisin toiminta, johon jokaisen on reagoitava omantunnon mukaan?


Joukkovoimaa

Yhä enemmän tulee kuitenkin vastaan uutisia ympäri maailmaa, missä niin kansa kuin ne koneiston omat rattaat alkavat vastustamaan tätä tyranniaa. Tuhannet joukkoirtisanoutumiset saattaisivat aiheuttaa loogisesti ajattelevassa ihmisessä kysymyksen: "mitä meille ei kerrota?" Siksi niistä ei tietenkään haluta uutisoida, paitsi pakon edessä kun vaikkapa sairaala joudutaan sulkemaan kun lääkärit ja hoitajat lähtivät kävelemään. Media leimaa tietenkin kaikki nämä ihmiset hulluiksi hörhöiksi, salaliittoteoreetikoiksi, koska vain järkevä hyvä ihminen on oikeassa noudattaessaan käskyjä. "Uskokaa tieteeseen" he huutavat kansalle, mutta tiede on kyseenalaistamista ja todisteiden tutkimista, sokea usko auktoriteetteihin on uskomusjärjestelmä. Jos siis väittää vaativansa tiedettä, täytyy vaatia asioiden kyseenalaistamista. Jos haluaa käyttäytyä kuin fanaattinen kulttilainen, siinä tapauksessa televisio on ystäväsi.

Asiaan on myös olemassa hyvinkin yksinkertainen ratkaisu, nimittäin sananvapaus. Tiedäthän, se semmoinen ihmisoikeus joka on jakamaton ja silleen? Eikä vain ihmisoikeus vaan myös lakiin raapustettu perusoikeus, eli ei tarvitse ihmisoikeustuomioistuimeen saakka mennä siitä valittamaan, vaan omankin maan oikeusasteiden tulisi siihen puuttua. Siis se, kun media sensuroi ja demonisoi virallista tarinaa vastaan puhuvia ihmisiä, tulisi se oikeusjärjestelmä siihen puuttua rankalla kädellä. Jos siis leikitään, että olisimme oikeusvaltio. Sen sijaan oikeuteen kiikutetaan Raamatun lainaamisesta ja siitä, kun joku kiihottuu sanomisesta. Jos edes teeskentelisimme demokraattista järjestelmää, tulisi näihin sananvapauden rajoituksiin ja median toimiin puuttua ... jo vähintäänkin vuosi sitten. Median toiminta kun kertoo niin paljon minkälaisessa maassa elämme...

No mutta siis oliko se poliisin vastustaminen nyt oikein vai väärin? Moraalisiin kysymyksiin jokainen joutuu vastata itse, mutta poliisin väkivaltainen vastustaminen on ainakin A) laitonta ja B) itselle haitallista, koska vastassa on kuitenkin taho, joka saa oikeutetusti antaa sitä pamppua jos lähtee väkivaltaa käyttämään. Ja vastassa on myös ihminen, kanssakulkija, joka ... tekee mitä käskettiin. Police for Freedom on ryhmä, mihin Henna Maria on myös kytköksissä, joka pyrkii tähän ongelmaan puuttumaan. Loppuviimein se on kuitenkin meistä ihan jokaisesta itsestä kiinni miten asia tulee etenemään. Tyrannia päättyy kun lopetetaan niiden käskyjen noudattaminen. Mutta jos uskoo olevansa hyvän puolella noudattaessaan niitä herrojen käskyjä, mitäs sitten? Onko se, jolla on enemmän voimaa sitten oikeammassa? Käytännössä se jolla on enemmän valtaa ja voimaa voittaa, mutta se valta tulee siitä, kun ihmiset noudattavat niitä käskyjä. Illuusio oikeamielisyydestä... Kumpi on siis tarinan sankari, poliisi vai rohkea vallan vastustaja?

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Autoritaarisesta totalitaariseksi yhdessä hetkessä


Tai ainakin hyvin lyhyessä ajassa

Suomen "liberaali demokratia" on vahvasta kansan auktoriteettiuskosta johtuen ollut hyvin autoritaarinen järjestelmä jo hyvin pitkään. Valtaosa kansasta on noudattanut herrojensa käskyjä ei siksi, että sieltä tulee hyviä ja arvostettavia ohjeita, vaan siksi, että ne niin sanoi. Tämä on se merkittävä piirre autoritaarisessa järjestelmässä: käskyjä noudatetaan koska ne tulevat "ylempää", auktoriteetilta, joten siksi niitä on noudatettava. Ei siinä, homma toimii kohtuullisen sujuvasti aina siihen pisteeseen saakka, kunnes ihmiset eivät enää kunnioita auktoriteetteja vain heidän asemansa vuoksi. Tämä voidaan helposti huomata etenkin joidenkin maahanmuuttajien kanssa - poliisi, opettaja, virkamies tai mikä tahansa vastaava auktoriteetti ei ole arvostuksen saatikka pelon kohde, vaan komennellessaan yksilön omaa tahtoa vastaan vain vittumainen toinen yksilö ja käytös on sen mukaista. Toki suuri osa maahanmuuttajista tulee hyvin autoritaarisista maista, mutta erona on se mitä kukin pitää auktoriteettina jota tulee kunnioittaa.

Autoritaarista järjestelmää, verrattuna totalitaariseen, leimaakin lähinnä se ero, miksi niitä käskyjä kansa edes noudattaa. Molemmat mallit kun voivat tunkeutua ihmisen jokaiselle elämänalueelle, mutta ne syyt miksi kansa tottelee on vain eri. Autoritaarisesta mallista kun saatetaan päästä irti kertarysäyksellä, jos johdossa on sattunut olemaan jokin diktaattori tai vastaava niin hänen kuoltuaan tai muutoin siirryttyä pois vallasta, kansa ei enää tottele niitä annettuja määräyksiä tahi niiden antajia. Jos järjestelmä pysyi kasassa sen suuren johtajan kaatumisen jälkeen ilman, että uusi suuri johtaja astui samoihin saappaisiin, kyseessä alkaa enemmän totalitaarinen malli, koska jokin suurempi voima kuin auktoriteetti piti kansan tottelevaisuutena - ideologia.

Mikään järjestelmä ei yleensä puhtaasti yhtä, vaan ne ovat yhdistelmiä eri suuntauksista. Suomi on hyvin autoritaarinen maa, mutta tämä länsimainen demokratiamme on totalitaarinen siinä mielessä, että se on ideologia jossa (lähes koko) kansa uskoo satuun oikeutusta vallasta vain koska kansasta osa käy rustaamassa numeron lappuun neljän vuoden välein. Hyppy oikeen kunnolla totalitaariseen järjestelmään, eli tähän køronafasismiin, ei siis ollut loppuviimein järin suuri, mutta se tapahtui kertaheitolla, kun hallitus päätti rykäistä poikkeustilan päälle. Ensiksi kansa totteli sitä koska käsky kävi, mutta hyvin pian jatkuvan propagandan ansiosta se käskyn noudattaminen muuttuikin velvollisuudentunteeksi sille ideologialle. Autoritarismista tuli totalitarismi kertarysäyksellä, tosin sitä edelsi nerokas propagandakampanja joka sen mahdollisti. Mutta miksi ihmeessä se pysyi sitten pystyssä, eihän kaikkia voida kusettaa propagandalla?


Hierarkiat

Yksikään totalitaarinen järjestelmä ei voi toimia tai onnistua pääsemään valtaan ilman toimivia hierarkioita sen ideologian tukena, tai näin ainakin Hannah Arendt väittää. Armeija on hieno esimerkki toimivasta hierarkiasta ja samalla autoritaarisesta ja joskus totalitaarisesta järjestelmästä. Herrat käskevät ja alaiset juoksevat vaikka kuolemaansa kun herrat niin kerran käskevät. Yhteiseksi hyväksi voidaan uhrata yksilöitä enemmänkin, jos joku auktoriteetti niin on päättänyt. Jos se "käsky" sille koko ketjulle taas tuli ideologiasta, jonkun yksilön sijaan, siihen päälle saadaan vielä se, ettei kukaan ole oikeastaan edes vastuussa koska niin nyt vaan piti tehdä, sen sijaan niin joku käski tehdä. Kyllä, hierarkiassa aina se käsky tulee ihmiseltä toiselle, mutta kun voidaan syyttää ideologiaa niin se syyllisyyden taakka kovin helpottaa, eikös?

Jokainen vallasta ymmärtävä ja valtaan halajava ymmärtääkin hierarkioiden tärkeyden ja halutessaan täyden vallan, tekeekin tarvittavat muutokset olemassa oleviin hierarkioihin. Itänaapurissamme tämä homma osattiin jo reilun sadan vuoden ajan - vallan vaihtuessa koko vanha virkamieskoneisto vedettiin hirteen tai poistettiin muutoin vallasta ja korvattiin "omilla" aatteen miehillä ja naisilla. Saksassa taas ei osattu ja vanha kaksoisvaltio jätettiin pystyyn, tunnetuin seurauksin. Jenkeissä presidentit vaihtavat koko kabinetin sekä armeijan johdon ja korkeimman oikeuden tuomarit mahdollisuuksien mukaan. Mutta jos hierarkia on valmiina yhteensopivaan ideologiaan uskoen, ei vaihtoa tarvita vaan ainoastaan jaetaan uudet käskyt.

Onneksi tahi harmittavasti tämä länsimainen demoratia onkin niin hyvin yhteensopiva ja helposti muuntuva totalitarismiin, koska koko kaksoisvaltion hierarkia on jo valmiina. Kunhan se uusi lisättävä aatekilke on yhteensopiva nykyisten ideologioiden kanssa johon kansa jo uskoo, siirtyminen hyvinkin alistavaan totalitarismiin tapahtuukin käden käänteessä. Ketään ei näytä haittaavan se, että ihmisoikeuksia poljetaan ihan täysillä, koska se on oikeutettua - yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutenne vuoksi voidaan julistaa hätätila ja jatkaa sillä ratsastamista vaikka maailman tappiin saakka. Ja milläs se muka onnistuu? Pelolla ja ennen kaikkea propagandalla. Jatkuvalla pommituksella joka tuutista, jotka hehkuttavat totalitaarisen mallin erinomaisuutta sekä ehdottomuutta, jota ilman kukaan ei selviä.


Entä jos perusta murtuu?

Autoritaarinen ja totalitaarinen malli, joka lepää vahvasti hierarkiansa päällä tosin kaatuu sen saman hierarkian toimesta. Jos se maa jalkojen alla alkaa pettää, käskyt eivät mene enää sujuvasti ylhäältä alas, koko paska alkaa horjua ja kaatuu lopulta oman painonsa alle. Totalitarismin kaatamisesta ehdinkin jo raapustaa muutaman tekstin, jotka suosittelenkin tsiikaamaan: diagnoosi ja strategia. Millä sen hierarkian taas saa kaatumaan, siihen toimivat tietysti ne samat keinot kuin kansan itsensä herättämiseen, koska ne jokainen hierarkiassa oleva on myöskin ihminen ja osa sitä kansaa. Paitsi tietenkin, jos järjestelmä on nostanut koko hierarkiansa ylemmät osat kansasta eroon...

Siksi nämä väärää mieltä olevat auktoriteettiasemassa olevat ihmiset ovatkin niin myrkkyä tälle totalitarismille. Jos yksi uskaltaa puhua totalitarismia vastaan, saattaa toinenkin ja sitten kolmas, jonka jälkeen koko hierarkia alkaa järkkymään kun sielä millä tahansa tasolla alkaa se kapinointi. Police for Freedom, lääkäreiden omat ryhmät, opettajat, hoitajat ja kaikki muut vastaavat auktoriteettiasemassa olevat ammattikunnat ovatkin niin mahdollisuus kansalle, kuin valtava uhka sille totalitaariselle järjestelmälle. Kuin dominopalikat se koko homma kaatuu ja samalla kuin ketju niitä palikoita, kun yksi palikka poistetaan välistä, se paska ei valukkaan enää perille saakka. Siksi jokainen yksilö, joka vastustaa totalitarismia, on tärkeä osa kokonaisuutta, joka kaataa sen totalitarismin.

No mutta tuohan olisi taas vallankumouksellista puhetta, eikös? Njuu, mutta silloin se merkitsee myös sitä, että elämme totalitaarisessa järjestelmässä. Että ohjeistus totalitaarisen järjestelmän kaatamiseksi olisi vaarallista ja kiellettävää, täytyy sen järjestelmän tuntea itsensä uhatuksi koska sen illuusiota paljastetaan. Kummasti vaan tämä nykymeno täsmää lähes 1:1 kaikkiin historiasta opittuihin totalitarismeihin aina propagandaansa myöten. Suuri osa kansasta toki vielä uskoo ja luottaa siihen samaan koneistoon, joka on kaikki nämä vuodet tuoneet ainakin illuusion rauhallisesta ja toimivasta yhteiskunnasta. Mutta siinä kohtaa, kun ihmisten suita ruvetaan tukkimaan ja tietyistä asioista ei saa enää puhua, ollaan jo niin pitkällä totalitarismin tiellä, että asialle on tehtävä välittömästi jotain. Nykyisillä keinoilla välittömään tiedonvälitykseen ei enää siis tarvita muutamaa vuosikymmentä sen totalitarismin kaatamiseksi, kuten ennen on tarvittu, vaan mahdollisuus muutokseen on lähes välitön. Kun riittävän moni kieltäytyy tyranniasta, se kaatuu. Vai onko vaan niin, että tyranniat kaatuu vasta sitten, kun oikeille vallanpitäjille se nykyisen kusetuksen ylläpito tulee liian kalliiksi jolloin tarvitaan vaan uusi kusetus?

perjantai 17. syyskuuta 2021

Paremmisto nauttii totalitarismista?


Kerrankin yhdenvertaisia!

Yksi merkkiteoksista totalitarismista on Hannah Arendt:in kirja ”The Origins of Totalitarianism” ja tämä teksti siis pohjaa kyseiseen kirjaan ainakin joiltakin osin. Suosittelen vilkaisemaan, sillä varauksella että se on vain yhden ihmisen oma näkökulma historiasta… Siinä kun diktatuurit ja monet muut yksinvaltaa harrastaneet tahot joutuivat käyttämään väkivaltaa tai ainakin sen uhkaa pitääkseen kansan ruodussa, totalitarisrisissa ideologioissa tarkoitus ei ole hallita väkivaltakoneiston (armeija tai poliisi) avulla vaan ihmiset pitävät itse huolta omasta alistamisestaan. Toki yleensä joudutaan sitä väkivaltakoneistoa antamaan varoittavia esimerkkejä eli ”ihan vaan näytiksi” osoittamaan kansalle, kuinka niitä väärää mieltä olevia tullaan kohtelemaan, mutta pääpaino totalitarismissa on nimenomaan sen valtaväestön oma vakaumus siihen ideologiaan.

Siinä kun diktatuurissa se komentoketju on yleensä aika selvä, ideologiaan pohjautuvassa mallissa kuka tahansa voi nousta johtavaan asemaan ja kuuluisuudeksi, keulakuvaksi. Siihen ei tarvitse kuin julistaa sitä omaa uskollisuuttaan niin sen hetkiset johtajat ovat valmiita nostamaan kyseisen ihmisen jalustalle kansan eteen. Kansan keskuudesta nousseet mallikuvat ovatkin loistava propagandatyökalu totalitaariselle ideologialle. Tosin ihan kuka tahansa ei yleensä pääse nousemaan kansan suosioon pelkällä fanaattisuuden osoittamisella, vaan pohjalla on oltava jo vähän aikaisempaakin mainetta.

Siksi ns. ”paremmisto”, kulttuurieliitti ja älymystö, millä nimellä tätä itseään tavan kansan yläpuolella itseään pitävänä sakkia haluaakaan kutsua, ottaa usein avosylin vastaan sen seuraavan mahdollisuuden päästä valokeilaan. Jos vielä itse sattuu uskomaan siihen ideologiaan niin mikäs sen parempi, mutta oman kuvan kiillotus uskollisuuden osoituksilla on etenkin näin sosiaalisen median aikakaudella helpompaa kuin koskaan ennen - ei muuta kun selfie twitteriin tai instaan tekstillä ”minäkin tein osani, tee sinäkin kuten minä!”, jonka sitten media saattaa napata kansikuvaksi siihen sen päivän toistoon, kuinka ainoastaan se yksi oikea ideologia ja tapa toimia voi pelastaa maailman! Kuulostaako tutulta, näin pandemia-aikaan peilattuna?


Luokkataistelu uuvuttaa

Tälle paremmistolle on toki uuvuttavaa koettaa jatkuvasti pyrkiä erottumaan joukosta, minkä vuoksi totalitaariset ideologiat kai ovatkin niin houkuttelevia - niissä kaikki ovat yhdessä samalla viivalla, toiset vaan ovat sitten hieman tasa-arvoisempia kuin muut. Ajattele mikä mahdollisuus, kerrankin voi pelkästään käskyjä seuraamalla nousta suosioon, siinä kun ennen piti keksiä jotain omaperäistä?! Jos taas yksilönä ei halua niinkään nostattaa itseään esiin, ainahan voi myös liittyä ryhmien osoittamiin kumarruksiin, kuten tämä joku aika sitten nähty kulttuurialan värivallankumarrus ja sitä seuranneet ulostulot, joissa vaaditaan vallanpitäjiltä kovempia toimia tottelemattomia kohtaan.

Tietyt ihmisryhmät, kuten vaikkapa kulttuuriväki, ovat aina pelanneet suurta osaa näiden totalitarismien synnyssä (ja niiden tuhossa). Ihmiset kun katsovat ylöspäin tiettyihin ammattikuntiin ja jos tämä kyseinen ryhmä yhdessä suin ylistää sitä totalitaristista ideologiaa, tavan kansan on siihen helppo tarttua koska kansa voi tuntea näin kuuluvansa myös itse siihen parempaan joukkoon imitoidessaan sitä ryhmää. Kaikki voivat siis tuntea olonsa hyväksi ollessaan yhdenvertaisia muiden ihmisryhmien kanssa, vaikka todellisuudessa ne samat vanhat hierarkiat eivät sieltä ole mihinkään kadonneet - kansa on edelleen se pohjasakka, jota manipuloimalla ”joudutaan” ohjailemaan päivästä toiseen, ettei se suutu ja lähde vaatimaan oikeuksiaan.

Tämä teeskennelty yhdenvertaisuus on samalla myös se heikko kohta totalitaarisissa ideologioissa - jos se ”paremmisto”, tai edes tietty osa siitä, päättää yhdessä lähteä sitä ideologiaa vastaan, on vallanpitäjien hyvin vaikeaa pystyä pitämään propaganda mukana siinä menossa. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää hallita sitä oma-aloitteisuutta, eli luoda valmiiksi soveliaita tapoja tehdä rohkeita ulostuloja ja mukamas vastustaa jotain negatiivista osaa siinä totalitarismissa, kuitenkin samalla tukien sitä kokonaisuutta. Vaikkapa vastustaa rajoitteita vaatimalla kaikille tottelemattomille hihamerkkiä, että ne oikeaa mieltä olevat enää joutuisi ihan kaikkia hankalia yhteiseksi hyväksi asetettuja sääntöjä noudattaa. Olikos se Lenin joka puhui parhaasta tavasta johtaa oppositiota olevan ottaa se omaan johtoon?


Fasismin ja totalitarismin ero

Fasismin jokainen osaa automaattisesti tunnistaa ”pahaksi” asiaksi, samoin kuin totalitarismia osataan ainakin sanana hieman karsastaa. Kumpaakaan ei kukaan ”hyvä ihminen” tietenkään voi kannattaa, ainakaan tarinan mukaan, mutta kun ei kumpaakaan osata edes tunnistaa niin miten niitä osaisi edes varoa? Fasismi on totalitaarinen ideologia, jossa valta ja omistus kaikesta on yksissä käsissä - esimerkiksi valtio omistaa kaiken tai ainakin pystyy ohjaamaan kaikkia yhteiskunnan osia. Fasismissa on siis yleensä jokin fyysinen taho joka omistaa ja ohjaa, mitä ei pelkästään totalitarismissa edes välttämättä tarvita, näkyvästi. Kyllä, totalitaarisiin järjestelmiin muodostuu se hallitseva ryhmä, mutta sielä pohjalla on ideologia, ei pelkkä omistus.

Ja tämä totalitaarinen ideologia on juuri se ongelma, koska se ei pyri vain omistamaan ja ohjaamaan, vaan hallitsemaan kaikkien ihmisten kaikkea toimintaa. Fasismissa ihmisillä voi olla vielä tiettyjä vapauksia monella elämän alueella, mutta pitkälle kehittyneet totalitaariset ideologiat tahtovat hallita kaikkia ihmisen elämän osia. Kuten aikaisemmissa teksteissä olenkin jo maininnut, kolme tämän päivän (mielestäni) vaarallisinta totalitaarista ideologiaa ovatkin ilmastokultti, køronakultti ja ”länsimainen demokratia”. Kaikki kertovat olevansa oikeutettuja valtaan kaikkien muiden yli ja jokainen osa ihmisen elämästä tulee seurata ennalta annettuja määräyksiä. Ja kukapa ei haluaisi kalifiksi kalifin paikalle, kun tarjolla on lähes rajaton valta koko kansasta?

Totalitaariset ideologiat tarjoavat siis runsaasti mahdollisuuksia pyrkyreille, psykopaateille ja sosiopaateille. Ihmiset ovat myös erittäin taitavia itsepetoksessa, eli siinä itselleen uskottelussa että se mitä tekee on oikein ja hyvää, vaikka sokeakin sen näkee että ollaan tallomassa muiden ihmisoikeuksia räikeästi. Ongelmana on vaan se, että ei ole olemassa riittävästi rautalankaa, että asian voisi ideologiaan vahvasti uskovalle selittää ja saada ymmärtämään, että se kannattamasi ideologia on totalitaristinen, eli se semmoinen paha ja syntinen asia, josta sinua on peloteltu kaikki nämä vuodet. Mutta kuinka ihmeessä voitaisiin massat saada hypnotisoitua uskomaan johonkin totalitaristiseen ideologiaan? Pelolla. Yksilö saattaa tarttua ideologiaan lukemattomista eri syistä, mutta joukolle se ideologia yleensä pakotetaan pelolla kyllästettynä, tosin joskus kultaan kuorrutettuna… moni kakku päältä kaunis, turvallisuus kimaltelee joukoille kaikista kirkkaimmin. Kaikkihan tehdään aina yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!

perjantai 3. syyskuuta 2021

Joukkomieleen vaikuttaminen


Vaikuttavat asiat...

"...päätöksenteon tukena" oli oman hallintomme esitys siitä, kuinka he käyttävät psykologiaa ohjaamaan ihmisiä. Voitaisiin kysyä, kuuluuko kansanvaltaan ihmisten manipulointi moisilla tavoilla, mutta selvää on ollut jo pitkään, että tähän länsimaiseen demokratiaan se manipulointi kuuluu ja on tärkeä osa koko illuusiota kansanvallasta. Suurta osaa tästä manipuloinnista pelaa joukkomieli, jonka järjenjuoksusta jo aikaisemmin puhuin. Onkin jännä, että Le Bon kirjassaan yli sata vuotta sitten jo osoitti, kuinka suurta osaa koulujärjestelmä pelaa joukkomielen ohjailussa - ilman vahvaa indoktrinointia, ei kansa hairahtaisi vallanpitäjiensä joukkomieleen niinkään helposti. Kun pohja on luotu ohjailua varten, ei se joukkomielen tietoinen hallinta ole enää homma eikä mikään medialle. Propaganda toki jo itsessään on tehokas tapa vaikuttaa ihmisiin, mutta kun siihen liitetään joukkomielen lapsenkaltainen järkeily, ei mikään tarina ole liian absurdi uskottavaksi.

Siinä kun kuvat ja symbolit ovat joukkomielelle helppoja seurattavia ja hyvinkin vaikuttavia asioita, mielikuvat joita ne muodostavat löytyvät myös useiden sanojen takaa. Sanojen virittäminen mielikuviksi vaatii oman aikansa, mutta niin sanojen kuin iskulauseiden muodostamat mielikuvat toimivat joukkomielelle ohjenuorana. Samalla toki törmätään ongelmaan, mikä sanojen muodostamissa mielikuvissa on: ne ovat hyvin sidonnaisia niin aikaan kuin paikkaan. Toki kuvien ja etenkin symbolien merkitykset ovat muuttuneet aikojen saatossa joskus hyvinkin paljon (swastika hyvänä esimerkkinä), mutta sama pätee myös sanoihin. Kyllä, sanojen merkitykset myös muuttuvat, mutta niiden muodostamat mielikuvat ovat kriittisessä osassa siinä itse sanomassa, jota siinä hetkessä pyritään välittämään. Lukiessamme niin vanhoja kuin eri kielellä alunperin kirjoitettuja tekstejä voimmekin lähinnä vain arvailla, mitä mielikuvia ne sanat ovatkaan omanneet alkuperäisessä muodossaan. Tämä sanojen ja kuvien merkitysten ero vaikuttaa tietenkin myös joukkomielen ulkopuolisiinkin asioihin, mikä on hyvä huomioida myös muissa asiayhteyksissä.

Joukkomielen kuvien ja symbolien palvontaa kuvaa hyvin se, että eri joukot kautta aikojen ovat pystyttäneet mitä mahtavampia monumentteja kunnioittaakseen niitä illuusioiden luojia. Siksi ei ole ihme, että nämä joukkomieltä hallitsevat tahot haluavat päästä eroon niistä aikaisemmista symboleista ja korvata ne omilla uusilla vastaavilla. Mitä pitkäkestoisempi ja mahtavampi se mielikuva onkaan, sitä vahvemmin se vaikuttaa ihmisiin ja etenkin joukkomieleen. Voikin viedä vuosia, että jokin asia muodostuu merkittäväksi vaikutukseksi mutta kun se moiseksi päätyy, voikin viedä useamman sukupolven ennen kuin siitä vaikutuksesta kansakunta pääsee irti. Jos taas sitä mielikuvaa halutaan pönkittää ja vahvistaa sen otetta niin yksilöihin mutta etenkin joukkomieleen, toistamalla uudestaan ja uudestaan, jopa päivittäin, niitä haluttuja asioita, joukkomieli saa vahvistuksen asiansa oikeellisuudesta. Mutta ällös huoli, kyllä ne tällä kertaa tekevät tämän kaiken yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!


Suuret johtajat

Kun joukko ihmisiä pakkautuu johonkin paikkaan, hyvin usein siitä joukosta nousee esiin jonkin sortin johtaja, jota muut sitten lähtevät seuraamaan. Lauma itsessään on harvoin kykenevä aloitteiden tekemiseen vaan se seuraa sitä "paikallista" johtajaansa. Johtajuus ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että tämä henkilö olisi välttämättä itsenäisesti ajattelemassa tekemisiään, vaan saattaa olla siinä samassa joukkoharhassa mukana kuin se muukin joukko. Tästä syystä vallanpitäjät haluavatkin ujuttaa hallitsemiinsa laumoihin tämmöisiä "paikallisia johtajia", jotka osaavat ja kykenevät ottamaan tilanteen haltuunsa joko johtamalla sitä laumaa tai ainakin agitoimalla sitä haluttua suuntaa kohti. Esimerkiksi mielenosoituksessa muutama strategisesti sijoitettu agitaattori kykenee usein hallitsemaan suurtakin joukkoa ihmisiä. Mutta nämä paikalliset pikkujohtajat ovat mitättömiä vaikutukseltaan niihin suurin idoleihin, jotka nousevat sinne lavalle yleisönsä eteen johtamaa sitä mylvivää laumaa.

Moni halajaa kalifiksi kalifin paikalle, mutta vain aniharva omaa sen tarvittavan olemuksen ollakseen se suuri johtaja, symboli sen lauman edessä. Toki nämä suuret johtajat tarvitsevat myös runsaasti taustajoukkoja ja niitä paikallisia laumanjohtajia ja agitaattoreita, minkä vuoksi se suuri johtaja ei välttämättä edes ole se kalifi, vaan ainoastaan keulakuva sille laumalle - omata sekä tarvittava karisma että resurssit sen lauman hallintaan ovat (onneksi?) harvinainen yhdistelmä. Suurten johtajien onneksi joukkomieltä on suhteellisen helppo johdatella ja johtaa. Riittää, että toistelee niitä iskulauseita ja viritettyjä mielikuvia aina välillä - lauma on valmis johdettavaksi, kun se toistaa sanomaa perässä täten pyrkien imitoimaan sitä suurta johtajaansa. Koska myös tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen, taitava johtaja osaakin valita halutun mielentilan sille laumalleen - kukaan ei halua aiheuttaa mellakkaa vaikkapa ... puoluekokouksessa. Angela Merkel on yksi parhaista esimerkeistä näistä "suurista johtajista" ja heidän todellisesta vaikutusvallastaan - hän saattaa puheissaan sivusta kuunneltuna puhua aivan silkkaa paskaa, mutta joukkomieleen tarttuneet pitävät hänen kertomaansa täytenä timanttina ja suosionosoitukset ovat ylitsevuotavia.

Noin suuren vaikutusvallan saavuttaakseen se suuri johtaja tosin tarvitsee joko hitonmoisen määrän karismaa ja henkilökohtaisia hyveenä nähtäviä ominaisuuksia, jotka vetävät ihmisiä puoleensa... tai vaan hippusen johtajuutta ja riittävästi resursseja siellä takana. Tästä syystä useampikin suuri johtaja taitaa olla enemmän tai vähemmän pelkkä sätkynukke, puhuva pää, joka toistaa omien herrojensa sanomaa usein toki myös itse siihen aatteeseen vahvasti uskoen. Uskottava johtaja uskoo myös itse vahvasti siihen ajamaansa asiaan. Vallanpitäjät saattavatkin etsiä jatkuvasti sieltä lauman keskuudesta näitä tosiuskovaisia, mutta mikäettei kunnon pyrkyrikin saata nousta johtajaksi jos saa niiden vallanpitäjien huomion ja pääsee heidän suosioonsa. Mitä veikkaat, millä kriteereillä pääsee esimerkiksi Schwab-jugendeihin mukaan? Piisaako siinä pelkkä fanaattinen usko aatteeseen vai käytetäänkö siinä vielä päälle jotain varokeinoja (esim. mielen manipulointia) että uskollisuus on taattu? No mutta eiväthän ne nyt niin tekisi...


Uskomukset

Joukkoihin vaikuttavat uskomukset voidaan taas jakaa kahteen luokkaan, pysyvät ja vaihtuvat uskomukset. Pysyvät uskomukset eivät tietenkään ole ikuisia, mutta niiden muuttuessa voidaan puhua jo maatamullistavista asioista. Tällä hetkellä yksi moinen uskomus on tämä "länsimainen demokratia", jota tietenkin edelsivät feudalismi ja muut vastaavat pysyvät ja muuttumattomat järjestelmät, jotka olivat parasta mitä ihminen voisi koskaan keksiä. Vallanpitäjien hätä tämän "demokratian" tilasta tosin kielii siitä, että se perusta jolle tämä uskomus on rakennettu alkaa horjua. Voit vain kuvitella, minkälainen hitonmoinen työ on ollut luoda tämä nykyinen demokratian illuusio ja saada se pysymään kasassa näinkin pitkään, etenkin sen jälkeen kun ihmiset saivat tämmöisiä ikäviä joukkotiedotuskanavia kuten netti hallitsemattomasti käyttöönsä?! Siinä menee hyvä tarina ihan pilalle jos ihmiset eivät enää usko näihin paskapuheisiin kuten "vain äänestämällä voit vaikuttaa..."

Vaihtuvat uskomukset taas ovat juuri niitä itseään, eli vaihtuvia ja ajan kanssa hyvinkin nopeasti kehittyviä uskomuksia. Identiteetit, eli mitä merkitsee olla vaikkapa "suomalainen" on yksi tällainen uskomus, johon joukkomieli voi nojata. Eri joukot uskovat eri asioihin ja koska nämä vaihtuvat uskomukset voivat muuttua nopeasti, näiden joukkojen välinen valtatasapaino saattaa vaihtua hyvinkin nopeasti. Suurin muuttuja ja muuttaja näissä uskomuksissa on kuitenkin media, joka saa ihmiset uskomaan .. lähes mihin tahansa. Usko siihen mediaan itseensä onkin enemmän pysyvä uskomus - valtamedia kertoo totuuden, siinä kun median luomat uskomukset ovat hyvinkin vaihtelevia. Mediaa voidaankin pitää ihan syystä suurimpana mahtina koko maailmassa, koska sillä on valta joukkojen yli enemmän kuin yhdelläkään suurella johtajalla tai yksittäisellä aatteella.

Ei siis ole ihme, että ne todelliset vallanpitäjät ovat havainneet tämän todellisen vallan olevan mediassa. Tiedolla ja sen hallinnalla voidaan kokonaisia kansakuntia ohjata haluttuun suuntaan ja joukkomielen hallinta ja joukkoihin vaikuttaminen tulee siinä siivellä mukana. Ihmisten mieliin voidaan hivuttaa median kautta lähes mikä tahansa aate tai uskomus ja koska usko ja luottamus siihen itse mediaan on sitä pysyvää sorttia, ihmisiä voidaan viedä kuin pässiä narusta vaikka suoraan teuraaksi asti. Ja vieläpä niin, että kansa jopa itse vaatimalla vaatii päästä teuraaksi tai että heidän oikeutensa ja vapautensa vaihdetaan totalitaariseen järjestelmään. Mutta "olisihan joku huomannut" ja "eiväthän ne niin tekisi", on hullua salaliittoteoriaa, että maailmassa olisi ihmisiä, jotka pyrkisivät valtaan muiden ylitse! Mutta... Voiko hiljaisina hetkinä kuulla sen, kuinka ne pienenpienet hiekanjyvät jyystävät niitä koneiston rattaita ja luovat kitkaa näinkin hienosti luotuun illuusioon? Joukkomielestä tuskin koskaan kehitymme kokonaan ulos, mutta voimme vaikuttaa siihen, mihin uskomuksiin ne laumat tarttuvat.

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Joukkomielen järjenjuoksusta


Aivoissa liikkuu... ei mitään?

Joukkomielen käyttöä massojen manipulointiin on tutkittu mutta etenkin hyväksikäytetty runsaasti aikojen saatossa. Se miksi jokin asia toimii tietyllä tavalla ei olekaan niin tärkeää, vaan riittää että tietää miten jotain asiaa voidaan käyttää omaksi edukseen. Joukkomieli on yksi hyvä esimerkki tämmöisestä ilmiöstä, jonka syitä voidaan vaan veikkailla, mutta sen toimintaa on tutkittu niin paljon, että osataan ennakoida melkoisen hyvin lauman käyttäytyminen ennalta sille annettuihin ohjeisiin nähden. Aina kaikki ei tietenkään mene kuten haluttiin, mutta sitä varten vallanpitäjillä on myös väkivaltakoneisto sen propagandakoneiston tukena. Ymmärtääkseen lauman toimintaa, on hyvä tietää miten se lauma ajattelee. Joukkomielen järjenjuoksu voidaan tosin nähdäkseni yksinkertaistaa yhdistelmäksi kissaa ja taaperoa - se tekee juuri mitä itse haluaa, mutta noudattaa hyvinkin tarkasti ulkoa annettuja ohjeita sekä rajoituksia... ja tönäisee sen kulhon alas pöydän reunalta, jos sille annetaan mahdollisuus.

Ideat ja ideologiat ohjailevat joukkomielen suuria suuntia. Muodostuakseen, tarvitsee se lauma jonkin yhteisen "aatteen" sinne taustalle joka sitoo sen lauman yhteen. Hyvänä ja helposti havaittavana esimerkkinä joukkomielen tarttuvuudesta sekä toiminnasta voidaan pitää esimerkiksi konserttia, missä yleisö heiluttaa käsiään tahdissa ja laulaa sen artistin mukana - yhteinen "aate" on se fanitus. Joukkomieli ei tosin tarvitse fyysistä läheisyyttä ihmisten välillä, riittää että se jokin ideologia on riittävän koukuttava ja sille annetaan mahdollisuus tarttua. Ilmasto- ja pandemiakultti ovat esimerkiksi hyviä esimerkkejä ideologioista, joiden on mahdollistettu muodostavan joukkomielen. Manipulointia varten se joukkomieli kun omaa ehdottoman edun tavalliseen järjenjuoksuun nähden...

Nimittäin joukkomieltä ei haittaa lainkaan se, että tarina on ristiriitainen ja ne ideat siinä joukon keskuudessa saattavat olla hyvinkin toisensa kumoavia - siltikin se kokonaisuus niellään purematta. Jos esimerkiksi halutaan pelastaa ilmasto, ei ole lainkaan ristiriitaista laittaa talvella suuri määrä jäätä pakkaseen, rahdata se toiseen päähän maata ja keskikesällä ottaa se pois pakkasesta ja antaa sulaa keskellä toria. Joukkomielen logiikalla tämä ei lainkaan tuhlaa energiaa. Tai että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja ne ovat jakamattomia, mutta jos et osallistu ihmiskokeisiin ja kumarra halutulla tavalla, ihmisoikeudet voidaan sinulta poistaa oikeutetusti. Tällä ihmisoikeuksien poistolla kun kuulemma taistellaan niitä pahoja syntisiä vastaan ja samaan hengenvetoon paha syntinen määritetään myös niin, että ne eivät kunnioita muiden ihmisoikeuksia. Ei kuulemma yhtään ristiriitaista...


Järkeilyä ja sen ohjausta

Koska joukkomielen logiikka on noinkin ... loogista, on sitä joukkomielessä kiinni olevaa turha yrittää järkeilyllä ohjata saatikka koettaa saada irti siitä laumasta. Joukkomielelle riittää, että jokin asia kuulostaa riittävän hyvältä ja että se sanoma tulee oikealta lähteeltä. Auktoriteettiuskoisuus pelaa tässä myös omaa osaansa ja kun se auktoriteetti julistaa jonkin asian olevan tietyllä tavalla koska se nyt niin vaan sattuu olemaan, otetaan se totuutena vastaan ilman tippaakaan kriittistä tarkastelua. Yksilö saattaisi normaalissa tilanteessa jopa hieman kyseenalaistaa sitä täysin pähkähullua esitystä auktoriteetiltaan, mutta ollessaan joukkomielen vaikutuksen alainen mikään senhetkisen tarinan tulkinta ei luonnistu lainkaan.

Järkeilyn sijaan joukkomieltä ohjaa mielikuvat ja mielikuvitus - mitä mahtavampi ja vaikuttavampi se esitetty asia on, sitä enemmän se joukkoa liikuttaa. Ei kuka tahansa saa areenallista fanilaumaa kirkumaan kurkku suorana vaan siihen tarvitaan runsaasti ennakolta virittämistä. Leipä ja sirkushuvit sieltä Rooman ajoista lähtien ovat riittäneet pitämään massat tyytyväisenä ja moiset spektaakkelit ovat aina vetäneet lehterit täyteen. Kuvat, mielikuvat ja ennen kaikkea symbolit johdattavat sitä joukkomieltä ja jokainen vallanpitäjä on tämän seikan tiennyt jo kauan kauan sitten. Kuvilla on toki jo yksilöönkin valtava vaikutus, mutta yhdistelemällä sopivasti symboleja, voidaan asioita liittää toisiinsa alitajuisesti ja saada aikaiseksi yhtenäisempi tarina. Symbolien käytöstä kiinnostuneille suosittelen kaivamaan lähes kaikkialla sensuroituna olevaa blogia "Eliitin Esoteeriset Symbolit".

Siinä kun se artisti luo esityksen, illuusion, katsojilleen ja koettaa saada heidät tempautumaan täysillä mukaan tapahtumaan, kykenee osaava vallanpitäjä hyödyntämään sitä joukkomieltä moneen muuhunkin tarkoitukseen. Ei esimerkiksi ole lainkaan sattumaa, että edelleenkin joukkojenhallinnassa poliisi käyttää hevosia tai mellakkapukuun sonnustautuneita yksiköitä pelottelemaan ja uhkailemaan sitä joukkoa jonka ei haluta menestyvän. Sekä median, että vallanpitäjien väkivatakoneiston reagointi osoittavatkin hyvin sen, minkälaisia joukkoja sallitaan yhteiskunnassa muodostuvan. Jokainen valtaa vastustava joukko kun lynkataan tai ainakin pyritään lynkkaamaan heti lähtöviivalle, ettei pääse käymään esimerkiksi niin, että kansa lähtisi vaatimaan oikeuksiaan ja vapauksiaan. Median narratiivin rakoilu saattaakin osoittaa sitä, että ainakin jokunen toimittelija on onnistunut ainakin osin irtautumaan siitä joukkomielestä..?


Ilman joukkomieltä, osa organisaatioista ei olisi mahdollisia?

Mikä tahansa uskonto tai uskomusjärjestelmä pärjää kyllä itsekseen ilman joukkomieltä, mutta muodostaakseen jonkin järjestäytyneen organisaation, tarvitaan joukkomieltä avuksi. Yksilö voi tulkita ne "pyhät tekstit" omalla tavallaan ja valikoida itseä hyödyttävät opit siitä itselleen, mutta ihmisten hallinta, mihin uskontoja vallanpitäjät ovat aina käyttäneet, vaatii sitä järjenkäytön hylkäämistä ja vaihtamista joukkomieleen. Ristiriitainen tarina, symboliikkaa, sokeaa uskoa ja alistumista korkeampien voimien edessä... se taitaa kuvata melkoisen tarkasti kaikkia valtavirtaan päässeitä valtioiden uskontoja? Siinä kohtaa, kun valtionkirkko alkaa hehkuttaa pandemiakulttia, luulisi hälytyskellojen soivan... mutta joukkomieltä ei haittaa ne tarinoiden ristiriitaisuudet lainkaan, joten kaikki hyvin.

Armeija, samoin kuin mikä tahansa osa vallanpitäjien väkivaltakoneistoa, tarvitsee myöskin sujuvasti toimiakseen joukkomieltä. Oman henkensä vaarantaminen ja jopa uhraaminen muiden käskystä ja muiden aatteille ei yleensä kuulu ihmisen luontaiseen ohjelmointiin. Rauhan pommien pudottelu siviilien niskaan tai laittomien huumepeltojen suojelu saattaisi laittaa yksilön miettimään kahdesti sitä oman asemansa ja puolensa oikeutusta niihin toimiin, mutta joukkomielelle tämä kuulostaa täysin loogiselta - täytyyhän siihen olla jokin hyvä syy, eikös? Kun se ristiriita kuitenkin kasvaa riittävän suureksi siinä omassa tehtävässä, on aina vaarana että yksilö pääsee irtautumaan joukkomielestä ja moiset "karkurit" ovatkin merkittävä uhka vallanpitäjille - he kun saattavat houkutella tovereitaan mukaan.

"Tein vaan mitä käskettiin" ei vielä tähänkään päivään mennessä ole ollut kelvollinen puolustus oikeudessa, vaikka nykyään media pyrkiikin tätä oikeutusta nostamaan esiin etenkin tässä pandemiakultissa. Jos teet täsmälleen kuten käsketään, vaikka toimesi aiheuttavat mitä tahansa pahaa muille, se on oikein ja oikeutettua. Jos taas et tee mitä käsketään, toimesi vahingoittavat muita vaikka näin ei oikeasti edes tapahdu - olet murhaaja jos et tottele vallanpitäjiäsi! Noin sairas logiikka ei voisi upota itsenäisesti ajattelevaan ihmiseen, mutta joukkomielelle se menee täydestä läpi. Malcolm X taisi jo varoittaa aikoinaan, että media on maailman suurin valta - se tekee syyllisestä syyttömän ja muuttaa syyttömän syylliseksi. Ja kun se toimittelija vaan käskystä jatkaa sen saman valheen levittämistä, kaikki on hyvin? Joukkomielen näkökulmasta, toki.