Joukkomielen järjenjuoksusta

Aivoissa liikkuu... ei mitään?

Joukkomielen käyttöä massojen manipulointiin on tutkittu mutta etenkin hyväksikäytetty runsaasti aikojen saatossa. Se miksi jokin asia toimii tietyllä tavalla ei olekaan niin tärkeää, vaan riittää että tietää miten jotain asiaa voidaan käyttää omaksi edukseen. Joukkomieli on yksi hyvä esimerkki tämmöisestä ilmiöstä, jonka syitä voidaan vaan veikkailla, mutta sen toimintaa on tutkittu niin paljon, että osataan ennakoida melkoisen hyvin lauman käyttäytyminen ennalta sille annettuihin ohjeisiin nähden. Aina kaikki ei tietenkään mene kuten haluttiin, mutta sitä varten vallanpitäjillä on myös väkivaltakoneisto sen propagandakoneiston tukena. Ymmärtääkseen lauman toimintaa, on hyvä tietää miten se lauma ajattelee. Joukkomielen järjenjuoksu voidaan tosin nähdäkseni yksinkertaistaa yhdistelmäksi kissaa ja taaperoa - se tekee juuri mitä itse haluaa, mutta noudattaa hyvinkin tarkasti ulkoa annettuja ohjeita sekä rajoituksia... ja tönäisee sen kulhon alas pöydän reunalta, jos sille annetaan mahdollisuus.

Ideat ja ideologiat ohjailevat joukkomielen suuria suuntia. Muodostuakseen, tarvitsee se lauma jonkin yhteisen "aatteen" sinne taustalle joka sitoo sen lauman yhteen. Hyvänä ja helposti havaittavana esimerkkinä joukkomielen tarttuvuudesta sekä toiminnasta voidaan pitää esimerkiksi konserttia, missä yleisö heiluttaa käsiään tahdissa ja laulaa sen artistin mukana - yhteinen "aate" on se fanitus. Joukkomieli ei tosin tarvitse fyysistä läheisyyttä ihmisten välillä, riittää että se jokin ideologia on riittävän koukuttava ja sille annetaan mahdollisuus tarttua. Ilmasto- ja pandemiakultti ovat esimerkiksi hyviä esimerkkejä ideologioista, joiden on mahdollistettu muodostavan joukkomielen. Manipulointia varten se joukkomieli kun omaa ehdottoman edun tavalliseen järjenjuoksuun nähden...

Nimittäin joukkomieltä ei haittaa lainkaan se, että tarina on ristiriitainen ja ne ideat siinä joukon keskuudessa saattavat olla hyvinkin toisensa kumoavia - siltikin se kokonaisuus niellään purematta. Jos esimerkiksi halutaan pelastaa ilmasto, ei ole lainkaan ristiriitaista laittaa talvella suuri määrä jäätä pakkaseen, rahdata se toiseen päähän maata ja keskikesällä ottaa se pois pakkasesta ja antaa sulaa keskellä toria. Joukkomielen logiikalla tämä ei lainkaan tuhlaa energiaa. Tai että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja ne ovat jakamattomia, mutta jos et osallistu ihmiskokeisiin ja kumarra halutulla tavalla, ihmisoikeudet voidaan sinulta poistaa oikeutetusti. Tällä ihmisoikeuksien poistolla kun kuulemma taistellaan niitä pahoja syntisiä vastaan ja samaan hengenvetoon paha syntinen määritetään myös niin, että ne eivät kunnioita muiden ihmisoikeuksia. Ei kuulemma yhtään ristiriitaista...


Järkeilyä ja sen ohjausta

Koska joukkomielen logiikka on noinkin ... loogista, on sitä joukkomielessä kiinni olevaa turha yrittää järkeilyllä ohjata saatikka koettaa saada irti siitä laumasta. Joukkomielelle riittää, että jokin asia kuulostaa riittävän hyvältä ja että se sanoma tulee oikealta lähteeltä. Auktoriteettiuskoisuus pelaa tässä myös omaa osaansa ja kun se auktoriteetti julistaa jonkin asian olevan tietyllä tavalla koska se nyt niin vaan sattuu olemaan, otetaan se totuutena vastaan ilman tippaakaan kriittistä tarkastelua. Yksilö saattaisi normaalissa tilanteessa jopa hieman kyseenalaistaa sitä täysin pähkähullua esitystä auktoriteetiltaan, mutta ollessaan joukkomielen vaikutuksen alainen mikään senhetkisen tarinan tulkinta ei luonnistu lainkaan.

Järkeilyn sijaan joukkomieltä ohjaa mielikuvat ja mielikuvitus - mitä mahtavampi ja vaikuttavampi se esitetty asia on, sitä enemmän se joukkoa liikuttaa. Ei kuka tahansa saa areenallista fanilaumaa kirkumaan kurkku suorana vaan siihen tarvitaan runsaasti ennakolta virittämistä. Leipä ja sirkushuvit sieltä Rooman ajoista lähtien ovat riittäneet pitämään massat tyytyväisenä ja moiset spektaakkelit ovat aina vetäneet lehterit täyteen. Kuvat, mielikuvat ja ennen kaikkea symbolit johdattavat sitä joukkomieltä ja jokainen vallanpitäjä on tämän seikan tiennyt jo kauan kauan sitten. Kuvilla on toki jo yksilöönkin valtava vaikutus, mutta yhdistelemällä sopivasti symboleja, voidaan asioita liittää toisiinsa alitajuisesti ja saada aikaiseksi yhtenäisempi tarina. Symbolien käytöstä kiinnostuneille suosittelen kaivamaan lähes kaikkialla sensuroituna olevaa blogia "Eliitin Esoteeriset Symbolit".

Siinä kun se artisti luo esityksen, illuusion, katsojilleen ja koettaa saada heidät tempautumaan täysillä mukaan tapahtumaan, kykenee osaava vallanpitäjä hyödyntämään sitä joukkomieltä moneen muuhunkin tarkoitukseen. Ei esimerkiksi ole lainkaan sattumaa, että edelleenkin joukkojenhallinnassa poliisi käyttää hevosia tai mellakkapukuun sonnustautuneita yksiköitä pelottelemaan ja uhkailemaan sitä joukkoa jonka ei haluta menestyvän. Sekä median, että vallanpitäjien väkivatakoneiston reagointi osoittavatkin hyvin sen, minkälaisia joukkoja sallitaan yhteiskunnassa muodostuvan. Jokainen valtaa vastustava joukko kun lynkataan tai ainakin pyritään lynkkaamaan heti lähtöviivalle, ettei pääse käymään esimerkiksi niin, että kansa lähtisi vaatimaan oikeuksiaan ja vapauksiaan. Median narratiivin rakoilu saattaakin osoittaa sitä, että ainakin jokunen toimittelija on onnistunut ainakin osin irtautumaan siitä joukkomielestä..?


Ilman joukkomieltä, osa organisaatioista ei olisi mahdollisia?

Mikä tahansa uskonto tai uskomusjärjestelmä pärjää kyllä itsekseen ilman joukkomieltä, mutta muodostaakseen jonkin järjestäytyneen organisaation, tarvitaan joukkomieltä avuksi. Yksilö voi tulkita ne "pyhät tekstit" omalla tavallaan ja valikoida itseä hyödyttävät opit siitä itselleen, mutta ihmisten hallinta, mihin uskontoja vallanpitäjät ovat aina käyttäneet, vaatii sitä järjenkäytön hylkäämistä ja vaihtamista joukkomieleen. Ristiriitainen tarina, symboliikkaa, sokeaa uskoa ja alistumista korkeampien voimien edessä... se taitaa kuvata melkoisen tarkasti kaikkia valtavirtaan päässeitä valtioiden uskontoja? Siinä kohtaa, kun valtionkirkko alkaa hehkuttaa pandemiakulttia, luulisi hälytyskellojen soivan... mutta joukkomieltä ei haittaa ne tarinoiden ristiriitaisuudet lainkaan, joten kaikki hyvin.

Armeija, samoin kuin mikä tahansa osa vallanpitäjien väkivaltakoneistoa, tarvitsee myöskin sujuvasti toimiakseen joukkomieltä. Oman henkensä vaarantaminen ja jopa uhraaminen muiden käskystä ja muiden aatteille ei yleensä kuulu ihmisen luontaiseen ohjelmointiin. Rauhan pommien pudottelu siviilien niskaan tai laittomien huumepeltojen suojelu saattaisi laittaa yksilön miettimään kahdesti sitä oman asemansa ja puolensa oikeutusta niihin toimiin, mutta joukkomielelle tämä kuulostaa täysin loogiselta - täytyyhän siihen olla jokin hyvä syy, eikös? Kun se ristiriita kuitenkin kasvaa riittävän suureksi siinä omassa tehtävässä, on aina vaarana että yksilö pääsee irtautumaan joukkomielestä ja moiset "karkurit" ovatkin merkittävä uhka vallanpitäjille - he kun saattavat houkutella tovereitaan mukaan.

"Tein vaan mitä käskettiin" ei vielä tähänkään päivään mennessä ole ollut kelvollinen puolustus oikeudessa, vaikka nykyään media pyrkiikin tätä oikeutusta nostamaan esiin etenkin tässä pandemiakultissa. Jos teet täsmälleen kuten käsketään, vaikka toimesi aiheuttavat mitä tahansa pahaa muille, se on oikein ja oikeutettua. Jos taas et tee mitä käsketään, toimesi vahingoittavat muita vaikka näin ei oikeasti edes tapahdu - olet murhaaja jos et tottele vallanpitäjiäsi! Noin sairas logiikka ei voisi upota itsenäisesti ajattelevaan ihmiseen, mutta joukkomielelle se menee täydestä läpi. Malcolm X taisi jo varoittaa aikoinaan, että media on maailman suurin valta - se tekee syyllisestä syyttömän ja muuttaa syyttömän syylliseksi. Ja kun se toimittelija vaan käskystä jatkaa sen saman valheen levittämistä, kaikki on hyvin? Joukkomielen näkökulmasta, toki.