Autoritaarisesta totalitaariseksi yhdessä hetkessä

Tai ainakin hyvin lyhyessä ajassa

Suomen "liberaali demokratia" on vahvasta kansan auktoriteettiuskosta johtuen ollut hyvin autoritaarinen järjestelmä jo hyvin pitkään. Valtaosa kansasta on noudattanut herrojensa käskyjä ei siksi, että sieltä tulee hyviä ja arvostettavia ohjeita, vaan siksi, että ne niin sanoi. Tämä on se merkittävä piirre autoritaarisessa järjestelmässä: käskyjä noudatetaan koska ne tulevat "ylempää", auktoriteetilta, joten siksi niitä on noudatettava. Ei siinä, homma toimii kohtuullisen sujuvasti aina siihen pisteeseen saakka, kunnes ihmiset eivät enää kunnioita auktoriteetteja vain heidän asemansa vuoksi. Tämä voidaan helposti huomata etenkin joidenkin maahanmuuttajien kanssa - poliisi, opettaja, virkamies tai mikä tahansa vastaava auktoriteetti ei ole arvostuksen saatikka pelon kohde, vaan komennellessaan yksilön omaa tahtoa vastaan vain vittumainen toinen yksilö ja käytös on sen mukaista. Toki suuri osa maahanmuuttajista tulee hyvin autoritaarisista maista, mutta erona on se mitä kukin pitää auktoriteettina jota tulee kunnioittaa.

Autoritaarista järjestelmää, verrattuna totalitaariseen, leimaakin lähinnä se ero, miksi niitä käskyjä kansa edes noudattaa. Molemmat mallit kun voivat tunkeutua ihmisen jokaiselle elämänalueelle, mutta ne syyt miksi kansa tottelee on vain eri. Autoritaarisesta mallista kun saatetaan päästä irti kertarysäyksellä, jos johdossa on sattunut olemaan jokin diktaattori tai vastaava niin hänen kuoltuaan tai muutoin siirryttyä pois vallasta, kansa ei enää tottele niitä annettuja määräyksiä tahi niiden antajia. Jos järjestelmä pysyi kasassa sen suuren johtajan kaatumisen jälkeen ilman, että uusi suuri johtaja astui samoihin saappaisiin, kyseessä alkaa enemmän totalitaarinen malli, koska jokin suurempi voima kuin auktoriteetti piti kansan tottelevaisuutena - ideologia.

Mikään järjestelmä ei yleensä puhtaasti yhtä, vaan ne ovat yhdistelmiä eri suuntauksista. Suomi on hyvin autoritaarinen maa, mutta tämä länsimainen demokratiamme on totalitaarinen siinä mielessä, että se on ideologia jossa (lähes koko) kansa uskoo satuun oikeutusta vallasta vain koska kansasta osa käy rustaamassa numeron lappuun neljän vuoden välein. Hyppy oikeen kunnolla totalitaariseen järjestelmään, eli tähän køronafasismiin, ei siis ollut loppuviimein järin suuri, mutta se tapahtui kertaheitolla, kun hallitus päätti rykäistä poikkeustilan päälle. Ensiksi kansa totteli sitä koska käsky kävi, mutta hyvin pian jatkuvan propagandan ansiosta se käskyn noudattaminen muuttuikin velvollisuudentunteeksi sille ideologialle. Autoritarismista tuli totalitarismi kertarysäyksellä, tosin sitä edelsi nerokas propagandakampanja joka sen mahdollisti. Mutta miksi ihmeessä se pysyi sitten pystyssä, eihän kaikkia voida kusettaa propagandalla?


Hierarkiat

Yksikään totalitaarinen järjestelmä ei voi toimia tai onnistua pääsemään valtaan ilman toimivia hierarkioita sen ideologian tukena, tai näin ainakin Hannah Arendt väittää. Armeija on hieno esimerkki toimivasta hierarkiasta ja samalla autoritaarisesta ja joskus totalitaarisesta järjestelmästä. Herrat käskevät ja alaiset juoksevat vaikka kuolemaansa kun herrat niin kerran käskevät. Yhteiseksi hyväksi voidaan uhrata yksilöitä enemmänkin, jos joku auktoriteetti niin on päättänyt. Jos se "käsky" sille koko ketjulle taas tuli ideologiasta, jonkun yksilön sijaan, siihen päälle saadaan vielä se, ettei kukaan ole oikeastaan edes vastuussa koska niin nyt vaan piti tehdä, sen sijaan niin joku käski tehdä. Kyllä, hierarkiassa aina se käsky tulee ihmiseltä toiselle, mutta kun voidaan syyttää ideologiaa niin se syyllisyyden taakka kovin helpottaa, eikös?

Jokainen vallasta ymmärtävä ja valtaan halajava ymmärtääkin hierarkioiden tärkeyden ja halutessaan täyden vallan, tekeekin tarvittavat muutokset olemassa oleviin hierarkioihin. Itänaapurissamme tämä homma osattiin jo reilun sadan vuoden ajan - vallan vaihtuessa koko vanha virkamieskoneisto vedettiin hirteen tai poistettiin muutoin vallasta ja korvattiin "omilla" aatteen miehillä ja naisilla. Saksassa taas ei osattu ja vanha kaksoisvaltio jätettiin pystyyn, tunnetuin seurauksin. Jenkeissä presidentit vaihtavat koko kabinetin sekä armeijan johdon ja korkeimman oikeuden tuomarit mahdollisuuksien mukaan. Mutta jos hierarkia on valmiina yhteensopivaan ideologiaan uskoen, ei vaihtoa tarvita vaan ainoastaan jaetaan uudet käskyt.

Onneksi tahi harmittavasti tämä länsimainen demoratia onkin niin hyvin yhteensopiva ja helposti muuntuva totalitarismiin, koska koko kaksoisvaltion hierarkia on jo valmiina. Kunhan se uusi lisättävä aatekilke on yhteensopiva nykyisten ideologioiden kanssa johon kansa jo uskoo, siirtyminen hyvinkin alistavaan totalitarismiin tapahtuukin käden käänteessä. Ketään ei näytä haittaavan se, että ihmisoikeuksia poljetaan ihan täysillä, koska se on oikeutettua - yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutenne vuoksi voidaan julistaa hätätila ja jatkaa sillä ratsastamista vaikka maailman tappiin saakka. Ja milläs se muka onnistuu? Pelolla ja ennen kaikkea propagandalla. Jatkuvalla pommituksella joka tuutista, jotka hehkuttavat totalitaarisen mallin erinomaisuutta sekä ehdottomuutta, jota ilman kukaan ei selviä.


Entä jos perusta murtuu?

Autoritaarinen ja totalitaarinen malli, joka lepää vahvasti hierarkiansa päällä tosin kaatuu sen saman hierarkian toimesta. Jos se maa jalkojen alla alkaa pettää, käskyt eivät mene enää sujuvasti ylhäältä alas, koko paska alkaa horjua ja kaatuu lopulta oman painonsa alle. Totalitarismin kaatamisesta ehdinkin jo raapustaa muutaman tekstin, jotka suosittelenkin tsiikaamaan: diagnoosi ja strategia. Millä sen hierarkian taas saa kaatumaan, siihen toimivat tietysti ne samat keinot kuin kansan itsensä herättämiseen, koska ne jokainen hierarkiassa oleva on myöskin ihminen ja osa sitä kansaa. Paitsi tietenkin, jos järjestelmä on nostanut koko hierarkiansa ylemmät osat kansasta eroon...

Siksi nämä väärää mieltä olevat auktoriteettiasemassa olevat ihmiset ovatkin niin myrkkyä tälle totalitarismille. Jos yksi uskaltaa puhua totalitarismia vastaan, saattaa toinenkin ja sitten kolmas, jonka jälkeen koko hierarkia alkaa järkkymään kun sielä millä tahansa tasolla alkaa se kapinointi. Police for Freedom, lääkäreiden omat ryhmät, opettajat, hoitajat ja kaikki muut vastaavat auktoriteettiasemassa olevat ammattikunnat ovatkin niin mahdollisuus kansalle, kuin valtava uhka sille totalitaariselle järjestelmälle. Kuin dominopalikat se koko homma kaatuu ja samalla kuin ketju niitä palikoita, kun yksi palikka poistetaan välistä, se paska ei valukkaan enää perille saakka. Siksi jokainen yksilö, joka vastustaa totalitarismia, on tärkeä osa kokonaisuutta, joka kaataa sen totalitarismin.

No mutta tuohan olisi taas vallankumouksellista puhetta, eikös? Njuu, mutta silloin se merkitsee myös sitä, että elämme totalitaarisessa järjestelmässä. Että ohjeistus totalitaarisen järjestelmän kaatamiseksi olisi vaarallista ja kiellettävää, täytyy sen järjestelmän tuntea itsensä uhatuksi koska sen illuusiota paljastetaan. Kummasti vaan tämä nykymeno täsmää lähes 1:1 kaikkiin historiasta opittuihin totalitarismeihin aina propagandaansa myöten. Suuri osa kansasta toki vielä uskoo ja luottaa siihen samaan koneistoon, joka on kaikki nämä vuodet tuoneet ainakin illuusion rauhallisesta ja toimivasta yhteiskunnasta. Mutta siinä kohtaa, kun ihmisten suita ruvetaan tukkimaan ja tietyistä asioista ei saa enää puhua, ollaan jo niin pitkällä totalitarismin tiellä, että asialle on tehtävä välittömästi jotain. Nykyisillä keinoilla välittömään tiedonvälitykseen ei enää siis tarvita muutamaa vuosikymmentä sen totalitarismin kaatamiseksi, kuten ennen on tarvittu, vaan mahdollisuus muutokseen on lähes välitön. Kun riittävän moni kieltäytyy tyranniasta, se kaatuu. Vai onko vaan niin, että tyranniat kaatuu vasta sitten, kun oikeille vallanpitäjille se nykyisen kusetuksen ylläpito tulee liian kalliiksi jolloin tarvitaan vaan uusi kusetus?