Tein vaan mitä käskettiin

Nürnbergin puolustus

Henkilökohtaisesta vastuusta tapahtumiin olen jo pohtinut useaan otteeseen esimerkiksi teksteissä "Palkkasoturi" ja "Vastuuvapaus omasta itsestään", mutta kuunneltuani muutaman hiljattain julkaistun Henna Marian videon, ajattelin jatkaa aiheen pohtimista hieman lisää. Videoillaan, joiden säilyvyys jälkipolville on nykyisessä maailmantilassa täysi arvoitus, Henna (ihmisoikeusaktivisti, jos kyseinen henkilö sattuu olemaan ennalta tuntematon) on ottanut useamminkin nyt kantaa siihen, kuinka ihmiset käyttäytyvät poliisia kohtaan. Poliisia ei saisi kuulemma vastustaa, koska hekin ovat vain ihmisiä ja tekevät työtään. Toki argumentti on näin yliyksinkertaistettu, eikä kuvaa läheskään kokonaisuutta mitä Henna videoillaan asiaan esittää, joten irrotetaan henkilö pois argumentista ja pohditaan kyseistä argumenttia irrallaan. Siksipä tämä kirjoitus ei ole vastaus Hennan argumentteihin, mutta hänen arvokas työnsä ihmisoikeuksien puolesta ansaitsi joka tapauksessa noston, minkä vuoksi hän pääsikin mukaan tähän pohdintoon.

"Tein vaan mitä käskettiin" tunnetaan myös nimellä Nürnbergin puolustus, eli puhutaan toisen maailmansodan jälkipyykistä kun liittoutuneet pesivät kätensä omista sotarikoksistaan ja syyttivät kaikesta pahoja natseja. Oikeudessa yritettiin käyttää puolustuksena selitystä, että enhän minä muuten, mutta kun käskettiin niin tein joka tapauksessa. Tämä puolustus ei kelvannut ja ne alemman tason toimijat päätyivät hirteen väitetyistä rikoksistaan ja kiduttamalla saatujen tunnustusten valossa. Korkeammassa asemassa olleet taas osin kiikutettiin suojaan muihin maihin, missä he jatkoivat menestyksekkäitä uriaan useammassakin eri liittoutuneiden organisaatiossa. Mutta ei anneta tämän pilata hyvää tarinaa, missä vastuu vajosi vain tekijälle ja käskyjen antajat palkittiin, koska silloin koko lännen peikkosatu kyseenalaistuisi ja sitä tekee vaan pahat natsit.

Eli siis "tein vaan mitä käskettiin" ei kelvannut oikeudessa todistukseksi, riippumatta siitä mitä sanktioita olisi saanut omiltaan jos jätti tekemättä mitä käskettiin. Sodan aikana kun ei kovin pitkään mietitä mitä tehdään sotilaalle, joka ei noudata käskyä. Jos sitten palataan nykyhetkeen, eli tähän "pandemiaan", miten se käskyjen noudattaminen liittyy nykyhetkeen? Kaikkihan tehdään vaan miten hallinto käskee, eli noudatetaan demokratian oikeutusta tehdä asioita... esimerkiksi rikkomalla ihmisoikeuksia, koska käskettiin niin tehdä. Hierarkioiden ansiosta tämä tyrannia eteneekin - kaikki vaan noudattavat omien herrojensa käskyä. Ja jos tämä joskus päätyy Nürnbergin oikeudenkäynti 2:een, siellä tultaneen kuulemaan se sama puolustus: "tein vaan mitä käskettiin". Mitä luulet toimisiko se nyt?


Poliisit, hoitajat, lääkärit, virkamiehet, tutkijat...

Kun koko koneisto vaan noudattaa eduskunnan antamia käskyjä demokratiassa, katoaako se yksilön vastuu sitten siinä samassa, koska sehän on kansan enemmistön mielipide?! Voisi ainakin kuvitella, että ihmisoikeusasioissa se kansan enemmistön mielipiteellä oikeutettu rikkomus ei taitaisi mennä läpi. Toki edustuksellisessa demokratiassa on syytä huomata, että se vastuu ei ole niinkään kansalla, vaan niillä 200:lla valitulla edustajalla, mutta kuten tiedetään, eivät he ole koskaan kantaneet mitään vastuuta tekosistaan. Käytännössä se vastuu valuu sinne suorittavaan portaaseen ja heidän esimiehiinsä, jos sinnekään. Ja se kansan viha kohdistuu myös lähinnä sinne suorittavaan portaaseen, jolla on kuitenkin käytännössä vain hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen.

Onko se vihan kohdistaminen vaikkapa sinne poliisin suorittavaan portaaseen sitten "oikein"? Kyy...eee...ehkä, mutta ei kuitenkaan vaikka onkin, joissain tapauksissa. Vallanpitäjien väkivaltakoneistona poliisi on se puskuri kansan ja vallan välissä. Se on se taho, joka antaa pamppua väärää mieltä olevalle ja estää kansaa pääsemästä vastuussa olevien tahojen rintamukselle. Se on se taho, joka vannoo noudattavansa lakia vaikka käytännössä noudattaakin lain sijaan herrojensa käskyjä riippumatta siitä, noudattavatko ne herrat lakia tai ei. Ja täysin riippumatta siitä, noudattaako ne käskyt ihmisoikeuksia. Mutta ei ketään pakoteta poliisiksi, se on jokaisen oma päätös. Siinä törmätäänkin siihen moraaliseen ongelmaan - miksi kyseinen henkilö on poliisi? Jos halusi päästä antamaan hipeille pamppua, tuntea olevansa vallassa ja oikeutetusti olla muita kohtaan mulkku, niin onko se virkamiehen vastustaminen siinä kohtaa huono juttu? Entä jos se poliisi onkin tahtonut palvella ja auttaa muita ihmisiä ja vain oman pelkonsa (työpaikka, elinkeino, asuntovelat...) vuoksi tekee mitä käsketään, hänhän on silloin tyrannian uhri siinä missä se kaasuaseen väärässä päässä oleva?

Sama toki pätee koko hoitoalaan, kaikkiin niihin virkamiehiin ja tutkijoihin, jotka näkevät ne ihmisoikeuksien loukkaukset sekä ne räikeät virheet virallisessa tarinassa. Hehän ovat asemassa, jotka voisivat suoraan vaikuttaa tilanteeseen, ei ne poliisit jotka on käsketty kadulle estämään väärää mieltä olevien kokoontuminen? Jokainen rahaa vastaan ottava ja tyrannian jatkumisen mahdollistava taho on vastuussa omalta osaltaan, mutta mitä kauemmin on sitä rahaa siitä nännistä imenyt, sitä mahdottomampi on ajatus siitä irtaantua. Suuri osa koko koneiston rattaista vaan taitaa edelleenkin uskoa siihen viralliseen tarinaan? Vai uskotaanko siihen vain siksi, että on helpompi ummistaa ne silmät ja antaa sen tutun ja turvallisen palkkashekin napsahtaa postiluukusta joka kuukausi, ennen kuin lähtisi puuttumaan niihin räikeisiin epäkohtiin? Mene ja tiedä, ihmisiä motivoi niin kovin vaihtelevat asiat. Vai onko se vain poliisin toiminta, johon jokaisen on reagoitava omantunnon mukaan?


Joukkovoimaa

Yhä enemmän tulee kuitenkin vastaan uutisia ympäri maailmaa, missä niin kansa kuin ne koneiston omat rattaat alkavat vastustamaan tätä tyranniaa. Tuhannet joukkoirtisanoutumiset saattaisivat aiheuttaa loogisesti ajattelevassa ihmisessä kysymyksen: "mitä meille ei kerrota?" Siksi niistä ei tietenkään haluta uutisoida, paitsi pakon edessä kun vaikkapa sairaala joudutaan sulkemaan kun lääkärit ja hoitajat lähtivät kävelemään. Media leimaa tietenkin kaikki nämä ihmiset hulluiksi hörhöiksi, salaliittoteoreetikoiksi, koska vain järkevä hyvä ihminen on oikeassa noudattaessaan käskyjä. "Uskokaa tieteeseen" he huutavat kansalle, mutta tiede on kyseenalaistamista ja todisteiden tutkimista, sokea usko auktoriteetteihin on uskomusjärjestelmä. Jos siis väittää vaativansa tiedettä, täytyy vaatia asioiden kyseenalaistamista. Jos haluaa käyttäytyä kuin fanaattinen kulttilainen, siinä tapauksessa televisio on ystäväsi.

Asiaan on myös olemassa hyvinkin yksinkertainen ratkaisu, nimittäin sananvapaus. Tiedäthän, se semmoinen ihmisoikeus joka on jakamaton ja silleen? Eikä vain ihmisoikeus vaan myös lakiin raapustettu perusoikeus, eli ei tarvitse ihmisoikeustuomioistuimeen saakka mennä siitä valittamaan, vaan omankin maan oikeusasteiden tulisi siihen puuttua. Siis se, kun media sensuroi ja demonisoi virallista tarinaa vastaan puhuvia ihmisiä, tulisi se oikeusjärjestelmä siihen puuttua rankalla kädellä. Jos siis leikitään, että olisimme oikeusvaltio. Sen sijaan oikeuteen kiikutetaan Raamatun lainaamisesta ja siitä, kun joku kiihottuu sanomisesta. Jos edes teeskentelisimme demokraattista järjestelmää, tulisi näihin sananvapauden rajoituksiin ja median toimiin puuttua ... jo vähintäänkin vuosi sitten. Median toiminta kun kertoo niin paljon minkälaisessa maassa elämme...

No mutta siis oliko se poliisin vastustaminen nyt oikein vai väärin? Moraalisiin kysymyksiin jokainen joutuu vastata itse, mutta poliisin väkivaltainen vastustaminen on ainakin A) laitonta ja B) itselle haitallista, koska vastassa on kuitenkin taho, joka saa oikeutetusti antaa sitä pamppua jos lähtee väkivaltaa käyttämään. Ja vastassa on myös ihminen, kanssakulkija, joka ... tekee mitä käskettiin. Police for Freedom on ryhmä, mihin Henna Maria on myös kytköksissä, joka pyrkii tähän ongelmaan puuttumaan. Loppuviimein se on kuitenkin meistä ihan jokaisesta itsestä kiinni miten asia tulee etenemään. Tyrannia päättyy kun lopetetaan niiden käskyjen noudattaminen. Mutta jos uskoo olevansa hyvän puolella noudattaessaan niitä herrojen käskyjä, mitäs sitten? Onko se, jolla on enemmän voimaa sitten oikeammassa? Käytännössä se jolla on enemmän valtaa ja voimaa voittaa, mutta se valta tulee siitä, kun ihmiset noudattavat niitä käskyjä. Illuusio oikeamielisyydestä... Kumpi on siis tarinan sankari, poliisi vai rohkea vallan vastustaja?