maanantai 17. tammikuuta 2022

Kun kansa ei edes halua olla vallassa


Merkit ovat melkoisen selvät

Perustuslain mukaan Suomi on tasavalta, ei mikään käytännön ilmentymä demokratiasta. Onko tämä sitten kansan tahto, vai pelkästään ylhäältä annettu käsky jolla kansa on huijattu alistumaan ja luovuttamaan sen valtansa? Aivan kuten jenkeissä aikoinaan, perustuslakia tehdessä ei ollut aikomustakaan luoda kansanvaltaa vaan oligarkia, harvainvalta, ja varmistaakseen ettei se oligarkia pysty itse kusemaan ahneudellaan koko hommaa luotiin vahva perustuslaki suojelemaan kansaa vallalta. Samaa ahneuden rajoittamista varten organisoitiin myös kaksoisvaltio sen valtion sisään, sen sijaan että annettaisiin siinä valta kansalle kuten Ateenassa konsanaan. Ihmiset siis uskoivat konstitutionalismin olevan se keino hallita rauhassa kansan siunauksella.

Myös Suomessa perustuslaki on samalla aatteella tehty, tosin se on sanailtu paljon löysempään muotoon ja jätetty aivan käsittämättömiä porsaanreikiä sinne joukkoon - perustuslaki sanoo näin, mutta laki myöhemmin säätää mitä se tarkoittaa. Siis perustuslaki, jonka pitäisi olla se ylin lainsäädäntö, päästä suoraan itsensä läpi oikeuden tulevien edustajien mielivallalle. Jo sen pitäisi huolestuttaa, kun ihmisoikeudet ovat alisteisia sen hetkiselle lainsäädännölle, jota voidaan muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä tuosta vaan. Mutta ei, kansa huutaa demokratiaa ja kertoo sen tarkoittavan äänestämistä. Jos kansa ymmärtäisi mitä demokratia merkitsee, muuttuisiko se tilanne vai onko tämä tasavalta juuri se mitä kansa tilasikin?

Demokratia kun voidaan yksinkertaistaa niin, että se kansan yleisen mielipiteen tulkkaamista säännöiksi kaikille. Yksinkertaistettuna siis enemmistödiktatuuri, joka aina välillä nostaa rumaa päätään myös sielä tasavallan saleissa suljettujen ovien takana. Esimerkiksi Saksassa valiokunta äänesti, että ei haittaa jos yksi valiokunnan jäsen ei pääse mukaan keskustelemaan ja päättämään kun ei ole piikitetty. En yhtään ihmettele jos Suomen eduskunta päättäisi, että Ano pitää hiljentää. Joka tapauksessa, kun ne kansanedustajat äänestävät asioista sielä eduskunnassa, päätökset tapahtuvat enemmistödiktatuurina edustajien kesken - ei kansan tahdon mukaisesti eli demokraattisesti. Mutta kun tämä ei tunnu haittaavan kansaa, haluaako kansa edes olla vallassa vai tahtooko se vaan tulla hallituksi?


Oma kansa ensin ajattelu on haitallista

Entä jos ajatellaan, että kansan tahto oikeasti on se, että kansa antaa valtansa pois neljän vuoden välein itse maksamassaan suosiokilpailussa, jossa valitaan kuin Idols-kisoissa seuraava joukko puhuvia päitä edustamaan teollisuuden ja ison rahan etuja? Kuitenkin se kansa nyt sitten uskoo siihen, että kyseessä on sitä hehkutettua demokratiaa kun näin tehdään, mutta miksi ihmeessä kansa valitsee kerta toisensa jälkeen ihmisiä jotka ovat todistetusti pettäneet kaikki lupauksensa? Onko kansa kenties itsetuhoinen vaatiessaan tulla johdetuksi niiden toimesta, jotka ovat jopa julki sanoneet ajavansa kaiken muun paitsi kansan etua? Onko se kaikki vain yksinkertaistettavissa median täydelliseksi hallinnaksi yleisestä mielipiteestä?

Väitänkin, että syy miksi Suomi ja niin moni maa lännessä ainakin vielä muutama vuosi sitten toimi edes auttavasti oli se, että niin sinne kaksoisvaltioon kuin jopa sinne eduskuntaan pääsi tai palkattiin riittävä määrä ihmisiä, jotka halusivat tehdä asiat mielestään oikein ja oman kansan eduksi. Tämä ihmisjoukko on pienentynyt vuosi vuodelta etenkin EU:iin liittymisen jälkeen ja ajatus siitä, että ”oma kansa ensin” on vaihtunut ”EU ensin”-ajatteluun. Etenkin kun federalistit ovat saamassa enemmän ja enemmän kannatusta, riski siitä että Suomesta ja monesta muustakin pikkuvaltioista tulee vain merkityksettömiä nettomaksajia liittovaltiossa kasvaa melkoisesti. Tietysti on ymmärrettävää, että jos todella halajaa valtaan, on Suomi kovin pieni maa ja vaivaiset viisi miljoonaa alamaista ei ole oikein mitään?

”Kansan edustaja” merkitseekin aivan eri asiaa kuin kansanedustaja, mikä sitten lyökin sen lopullisen niitin tähän kansanvallanvallan arkkuun. Ihmiset nimittäin eivät pyri äänestäessään niinkään valitsemaan edustajaa, joka ajaisi tulevaisuudessa kansan asiaa, vaan valitsevat ehdokkaansa sen mukaan, mitä agendaa se ehdokas kertoo ajavansa. No mutta niinhän sen kuuluukin mennä, että valitaan itselle ja omalle aatteelle sopiva ehdokas?! Toki, kun on hyväksytty se kansanvallan vaihto oligarkiaan ja haluaa toivoa minkä värisellä saappalla se edustaja astuu päällesi. On nimittäin täysin absurdia ajatella, että se paraskaan edustaja äänestäisi sinun haluamalla tavalla jokaisessa asiassa ja toisi juuri sen näkökulman esiin jota itse haluaisit edistää. Kansan ääni ei siis tule kuuluviin, vaan edustajien…ja heidän valtansa siellä parlamentissa on hyvin rajallinen, koska he kuuluvat puolueisiin jotka sanelevat sen, mitä nappia painetaan. Jos siis oletetaan että tilanne olisi ideaalinen, eli puolueet ajaisivat mitä sanovat, lopputulos olisi siltikin sama: kansa antaa valtansa heidän ylitseen näille ryhmille, jotka eivät tulkitse kansan tahtoa säännöiksi vaan omaa aatettaan muiden riesaksi.


Halu tulla hallituksi

Käytännössä kansa siis antaa äänensä jollekin aatteelle, jota puolue kertoo sitten edustavansa. Äänestyksen tulos ratkaisee näiden aatteiden voimasuhteet parlamentissa, joten edelleenkin osa väittää kansan päättäneen asiasta. Koska Suomen yksipuoluejärjestelmä perustuu kuitenkin useisiin näennäisesti toisistaan poikkeaviin puolueisiin, ei se kansan enemmistön äänestystulos edes vielä kerro sitä, mitä aatteita se hallitus tulee ajamaan. Hallitusneuvotteluissa kun nämä toisistaan niin suuresti poikkeavat puolueet kun onnistuvat aina löytämään konsensuksen, jonka perusteella he lyövät jokaisen aatteen huonoimmat asiat yhteen ja muodostavat niistä sen hallinnon, johon kansalla ei ole mitään sanomista. Mutta edelleenkin, demokratiaa, sanoovat…

Jokainen äänestävä kuitenkin tietää, että kaikki syyt maan ongelmiin johtuvat pohjimmiltaan väärin äänestäneistä, koska jos kaikki olisivat yhtä valaistuneita äänestysvalinnassaan, asiat olisivat jo korjaantuneet ajat sitten. George Carlin taas pohti asiaa niin, että jos ajattelee kuinka tyhmä keskiverto ihminen on, on syytä muistaa että puolet on siitä tyhmempiä. Näistä kahdesta herääkin kysymys, että kuinka viisasta on tukea järjestelmää, joka antaa neljän vuoden välein päätäntävallan kansalle valita se, mitä aatetta ajava ryhmä saa vallan koko kansan yli? Siis myös niiden, jotka eivät hyväksy koko järjestelmää. Ja vaalikansa osaa aina kertoa, että tämä ei ehkä ole se optimaalinen järjestelmä, mutta kuitenkin paras kaikista nykyisistä vaihtoehdoista!

Siis ”paras”, samalla tavalla kuin Sauli ja Sanna ovat parhaat johtajat koko Suomen historiassa? Rima ei todellakaan ole kovin korkealla yhdessäkään näistä kolmesta, ei voi muuta sanoa. Jo siis ennen kuin päästään pureutumaan niihin syvemmällä oleviin ongelmiin (joista seuraava porras voisi olla vaikka WEF/Schwab), on tämä meidän ”demokratia” täysin mielipuolinen ja valuvikainen järjestelmä kansan näkökulmasta. Vallanpitäjille ja valtaan haluaville se on toki just kuten pitääkin, antaen illuusion kansanvallasta samalla estäen ne pienimmätkin mahdollisuudet kansalle vaikuttaa omiin asioihinsa. Paitsi jos… kansa ymmärtää, että heitä on se määräenemmistö, jolla on potentiaalinen valta heittää tuo koko sakki ulos. Ei siis ihme, että propagandamylly jauhaa täyttä tahtia, ympäri vuoden oli vaalit tulossa tai ei? Tie ulos tästä on onneksi lyhyt ja yksinkertainen: tottelemattomuus.

maanantai 10. tammikuuta 2022

Tasavallan ja kansanvallan ero


Sama asia?

1 § Valtiosääntö - Suomi on täysivaltainen tasavalta.” Näin alkaa Suomen perustuslaki, kertoen kaikille ettei kyseessä ole demokratia vaan tasavalta. ”2 § Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate - Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.” Eli valta kuuluu kansalle, mutta ei suoraan vaan ainoastaan eduskunnalle, yksinkertaista. Kansanvalta tarkoittaa, että jokaisella on oikeus osallistua ja vaikuttaa, mutta koska yhdenvertaisuus (6 §) on vain lain edessä, ei se tarkoita että kansa keskenään olisi millään tavalla yhdenvertaisia. Demokratian ideaan nähden tilanne on siis se, että Suomen väitetään olevan demokraattinen tasavalta mutta lain mukaan se kansan valta on vain paperilla oleva oikeutus valtaan harvoille, ei kaikille yhtäläisesti eli demokratiaa.

Siksi tätä tyypillistä länsimaista demokratiaa kutsutaankin joko parlamentarismiksi tai edustukselliseksi demokratiaksi, jonka idea pohjaa jenkeistä kopioituun ja jenkkien itsensä Roomasta aikoinaan lähtöisiin olevaan ajatukseen tasavallasta. Roomalaiset eivät tietenkään missään vaiheessa väittäneetkään oman mallinsa olevan kansanvaltainen, demokraattinen, koska he ymmärsivät sen valtavan eron aikaisemmin nähtyyn Ateenan malliin, joka taas oli demokraattinen. Demokraattinen tasavalta on siis siihen nähden samankaltainen yhdistelmä kuin pyöreä neliö - kaksi toisistaan eroavaa asiaa mutta joiltain kohdin samankaltaista asiaa. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen, koska demokratia ja tasavalta eivät varsinaisesti sanoja samankaltaiselle ilmiölle.

Puhekielessä tämä kaksikko on tietenkin helposti keskenään verrattavissa ja demokratiaa voidaan verrata tasavaltaan monilta osin. Jenkkien jako demokraattien ja republikaanien välillä onkin hämmentävä, koska molemmissahan on kyse kansan vallasta, eikös? Tasavaltaa käytetäänkin kuvaamaan edustuksellista demokratiaa, joka sitten voi olla kansanvaltainen tai ei. Suomessa, samoin kuin jenkeissä, se tasavalta pääpiirteittäin ei ole kansanvaltainen, vaan vahvasti harvainvaltainen, oligarkia. Miksi näin väitän? Demokratia tarkoittaa tilannetta, missä kansan yleinen mielipide tulkitaan lakipykäliin ja yhteiskunnan sääntöihin, siinä kun oligarkiassa vain harvat saavat päättää mitä lakiin kirjoitetaan. Ja siinä kohtaa tämä vasta jännäksi meneekin.


Yleisen mielipiteen luonti

Yleisen mielipiteen muodostumisesta olen kirjoittanut runsaasti ja lähes kaikki propagandaa koskevat artikkelit koko blogissa sopii siihen kategoriaan. Ollakseen demokratia, kansan yleinen mielipide täytyy siis olla jokaisen tehdyn päätöksen puolella. Näin ei kuitenkaan ole hyvinkin monessa kohtaa, näin Suomen tilannetta esimerkkinä käyttäen, jolloin aivan puhtaasti oligarkinen järjestelmä vääntää ihan rautalangasta sen, ettei kyseessä ole demokratia. Vaikka kansa äänestikin ne puhuvat päät sinne eduskuntaan, se ei anna eduskunnalle mitään oikeutta tehdä päätöksiä omien herrojensa mukaan vaan kansan mielipiteen mukaan - he vain tulkitsevat yleistä mielipidettä, jos kyseessä siis olisi kansanvaltainen järjestelmä. Siksi edustuksellinen demokratia voi olla myös kansanvaltainen, vaikka yleensä se ei sitä todellakaan ole.

Kun siis mikä tahansa yhteiskuntajärjestelmä voi olla kansanvaltainen, täytyykin se huomio todellisessa vallassa kiinnittää siihen, mistä se yleinen mielipide muodostuu. Poliitikot ja puolueet koettavat suostutella jatkuvasti kansaa äänestämään heitä eikä missään tapauksessa niitä muita puolueita, koska jokainen nykyiseen järjestelmään uskova tietää että syy on aina niissä muissa puolueissa ja kansassa joka äänesti väärin. Tämä tietenkin siksi, että järjestelmän valta ei perustu kansan yleiseen mielipiteeseen annetuista asioista, vaan puolueiden ja politikkojen suosioon kansan silmissä. Jos se valta perustuisi edes todelliseen puolueiden kannatukseen, voitaisiin taas leikkiä vallan olevan kansalla koska se päättää mikä vähemmistö heidän asiaansa ajaa. Mutta kun sekään ei pidä paikkansa…

Oli se siis yleisen mielipiteen muodostaminen tai poliittisten puolueiden suosiokilpailu, se ohjaava voima ei ole faktat, järki ja logiikka vaan suurimmalle osalle kansaa se on se tuttu ja turvallinen tunteisiin vetoava media, joka syöttää kansalle paskaa ja pitää heidät siististi pimennossa. On täysin yhdentekevää onko kyseessä edustuksellinen demokratia vai suora demokratia, kun se valta on tiedossa ja sen hallinnassa. Puolueiden johto ja heidän verkostonsa omaavat osan siitä vallasta, mutta he kaikki ovat alisteisia sille yleiselle mielipiteelle jonka media kansaan upottaa. Toki jokainen puolue pyrkii vaikuttamaan omaan kultis… kannattajajoukkoonsa myös suoraan, uskotellen että se heidän kertoma satu on todempi kuin ne muiden satuilut - joskus myös se valtamedian virallinen tarina. Valtapelin osaavat tietävätkin pysyä kiltisti siinä virallisen tarinan Overtonin ikkunassa, poiketen siitä vain sallituilta osin.


Tasavallan etu demokratiaan nähden

Länsimainen demokratia perustuukin vahvasti ajatukseen kaksoisvaltiosta, missä järjestelmää suojaamaan luodaan useampikin kerros. Puhtaasti demokraattinen valtio kun saattaisi tehdä aivan päättömiä päätöksiä ja tuhota itsensä, jos kansan yleinen mielipide lähtisi aivan laukalle. Toki nykyinen pandemia on osoittanut, että se kyllä onnistuu myös tasavallalta varsin hyvin ja kaksoisvaltio ei todellakaan ole suojaamassa ei kansaa eikä järjestelmää, noudattaessaan täysin järjettömiä sääntöjä. Saas nähdä mihin suuntaan tämä tästä kääntyy - nykyinen malli kun alkaa olla lähimmäksi fasismia, missä valta JA omistus on keskittynyt harvojen käsiin. Surkuhupaisinta tässä onkin se, kuinka ”hyvät ihmiset” ovat täysin rinnoin tukemassa totalitarismia, jota he ovat kaikki nämä vuodet kertoneet vastustavansa. Voittajan kelkkaan hyppääminen on toki aivan ymmärrettävää, mutta kun se laiva alkaa upota niin kannattaa miettiä, mitkä sieltä ensimmäisenä ovat pyrkimässä pakoon kohti seuraavaa suurta voittajakollektiivia.

Plato jo oli sitä mieltä, että vallan antaminen kansalle on typerä idea. Laumaa on helppo ohjata ja suurin osa ihmisistä ei edes halua kantaa pienintäkään vastuuta edes omista asioistaan, saatikka yhteisistä asioista. ”Joku muu” on aina haluttavampi vaihtoehto. Eri kansanvaltaisia malleja on kehitelty useita, joista osa pääsee jo hyvin lähelle sen sanan merkitystä, toisin kuin tämä tasavallan malli jota Suomessakin leikitään. Tasavalta on toisaalta se tuttu ja turvallinen, täten luotettava ja haluttava malli, jonka suurin vahvuus on kansaan valettu usko sen ylivoimaisuudesta - ”ei se hyvä ole, mutta parempaakaan ei ole olemassa!” Ehkä silloin onkin ihan hyvä, että se yleinen mielipide EI tulkkaannu säännöiksi, jos kansan ymmärrys asioista on mitä on?

Aristokratia, Platon versio siitä, voisi olla paras, mutta kuten Platokin tiesi, se ajan saatossa tuppaa lahoamaan timokratiaksi ja siitä oligarkiaksi, joka on vain askeleen päässä demokratiasta ja lopulta tyranniasta. Mutta silloin ei ollut intternettiä ja ATK:ta, joka mahdollistaa kaiken tiedon saatavuuden jokaisen kansalaisen nenän eteen. Vapaa sana ja vapaa tiedonkulku kaikista asioista mahdollistaisi koko ihmiskunnan kehityksen, sekä varmistaisi rauhan - kun salaisia sopimuksia ei voitaisi enää tehdä, se pitäisi ihmiset rehellisenä. Rehelliset ihmiset luottavat toisiinsa ja kykenevät yhteistyöhön, joka taas mahdollistaa ennennäkemättömän kehityksen ja vapauden. Tai sitten joku päästää tekoälyn valtaan ja Matrix muuttuu todeksi, mene ja tiedä. Niin kauan kun ihmiset päättävät ihmisten asioista, on ihmiskunnalla toivoa. Tiedäthän, ihmisiä, eli tuntevia ja tiedostavia olentoja, eikä mitään sosio- ja psykopaatteja, joille muiden ihmisten elämä on täysin vapaasti käytettävissä mihin tahansa - ihmiskokeeksi vaikka koko maailma?

torstai 6. tammikuuta 2022

Mitä verotus kertoo yhteiskunnasta


Kolme kastia

Vaikka osa väittääkin, että Suomessa ja monessa muussakin paikassa kansa on lähestulkoon samalla viivalla tulojensa kanssa, voidaan se valtaväestö silti jakaa kolmeen toisistaan suuresti poikkeavaan ryhmään: rikkaat, keskiluokka ja köyhät. Näiden rajojen määrittely onkin taas asia erikseen, koska siinä voidaan verrata esimerkiksi maan sisäisiä eroja tai kansainvälisiä eroja. Suomalainen ”köyhä” voi omistaa tuhatkertaisesti enemmän kuin afrikkalainen köyhä, jolloin heidän tilanteensa ei ole monellakaan tavalla verrannollinen. Toisaalta taas Suomessa rikkaaksi laskettava ihminen on vaikkapa jenkkien ja kiinalaisten rikkaiden kanssa valtavasti eroava pankkitilinsä nollien määrässä. Kapitalismissa on myös syytä muistaa, että rikkaita ei ole ilman köyhiä.

Jos ajatellaan demokratiaa, näiden kolmen eri luokan määrien suhde tulisi heijastaa suoraan sen maan taloudenhoitoon ja verotukseen. Koska enemmistödiktatuuri pitäisi aina antaa eniten valtaa suurimmalle ryhmälle, voisi kuvitella maan verotuksen kertovan myös siitä väestön jakaumasta. Aivan samoin kuin media ja oikeusjärjestelmä, verotus on siis myös indikaattori niin yhteiskuntamallista kuin väestön jakautumisesta - eriarvoisuudesta. Jos ryhmät jakautuisivat määrällisesti (joka siis demokratiassa pitäisi olla ainoa vaikuttava asia) tasan, voitaisiin olettaa kaikille sopivaa verotusta joka on jokaisen ryhmän kannalta hyväksyttävä tilanne, eikö? Jos mediaa on uskominen, tämä onkin se nykytilanne - kaikilla on kelvolliset olot ja yhteiskuntarauha säilyy!

Entä jos se rikkain luokka omaisikin päätäntävallan? Veroetuja rikkaille ja yhteiskunta rahoitettaisiin alempien kastien työnteolla, sosiaalitukien ja muiden vastaavien olevan mitättömiä - jokainen huolehtikoon itsestään. Keskiluokka jos taas saisi päättää, työn verotus tuskin olisi se painopiste ja jokainen keskiluokkainen halajaa rikkaaksi, jolloin myös siihen suuntaan asiaa hieman ajateltaisiin. Samalla keskiluokka ymmärtää sen, että se oma tilanne voi aina mennä heikompaan suuntaan olosuhteista johtuen, eli jonkinmoinen yhteiskunnan turvaverkko on myös syytä olla. Ei tietenkään yhtä vahva kuin esimerkiksi nykyään, missä työnteon sijaan kannattaa talouden kannalta olla työttömänä. Entäs jos taas köyhät päättäisivät? Reaalimaailmassa köyhillä ei ole koskaan ollut valtaa päättää asioista, mutta jos heidän määränsä olisi todella suuri ja maa olisi demokraattinen, heillä olisi valta säätää lait mieleisekseen. Voitaisiin ainakin kuvitella, että he pyrkisivät pois sieltä pohjalta?


Varallisuus ja valta kulkevat käsi kädessä

Varallisuus on aina ollut vain resurssi ja täten potentiaalista valtaa, ei siis vielä mitään toimeenpanevaa valtaa. Tästä syystä demokratia, kansanvalta, ei ole mahdollinen jos kansa ei omaa edes etäisesti yhtä paljon potentiaalista valtaa. Voihan siihen uskoa, että nykyinen järjestelmä on kansanvaltainen ja että ihmiset ovat yhdenvertaisia, mutta niin sitä voi joulupukkiinkin uskoa eikä se uskomus tee siitä yhtään sen todellisempaa muille kuin sille yksilölle itselleen. Ellei asiaa katsota siltä kantilta, että nykyinen järjestelmä on manifestoitunut juuri yhteisten uskomusten vuoksi, jolloin se illuusion säilyttäminen on entistä tärkeämpää koska koko järjestelmä romahtaisi kun kansa ei siihen enää uskoisi. Mutta se mennee jo liian henkimaailman asioihin monelle, joten palataan reaalimaailmaan.

Lähes poikkeuksetta länsimaiset lainsäädännöt verotuksen suhteen jakautuvat niin, että progressiivinen verotus nappaa sitä enemmän osuutta mitä enemmän tienaat, samalla kun alimpaan kastiin kuuluvat ovat saamapuolella verotuksessa. ”Hyvinvointivaltio”, pohjoismainen malli ja muut vastaavat nähdään valaistuneena ja sivistyneenä ratkaisuna näiden kolmen eri luokan yhdenvertaisuuden edistämiseen. Kun järjestelmä toimii, se luo yhteiskuntarauhan ja kansa tyytyväisenä jatkaa sen tukemista äänestämällä samat (mulkut) tyypit valtaan, olettaen että juuri heidän etujaan tullaan ajamaan. Median propagana on siis se, joka pitää koko yhteiskunnan kasassa - jos nimittäin ne alemmat kastit tarkastelisivat kriittisesti omaa tilannettaan, he saattaisivat nähdä kuinka paljon heitä oikeasti kustaan silmään ja kerrotaan sen olevan vain sadetta.

Todellisuudessa se kaikki valta kun on vain ja ainoastaan niillä rikkailla. Ei, en tarkoita rikkaalla semmoista, joka ajaa mersulla ja lentää lomamatkalle etelän lämpöön. Rikkaalla tarkoitan niitä, jotka omistavat pankit ja mediat - ne oikeat vallan keskittymät. Ihmiset, jotka omistavat enemmän kuin valtiot - he ovat rikkaita. Ja jostain syystä kaikki lait ovat heidän puolellaan aina kapitalistista sananvapautta myöden. Heille etu on se, että alemmat kastit keskittyvät syyttelemään toisiaan yhteiskunnan ongelmista ja surkeasta taloudesta. Jos järjestelmä olisi demokraattinen, se 0.0001% joukko ei omaisi juuri lainkaan valtaa. Käytännössä se omistaa 99% vallasta ja päättää kaikista suurista asioista koko maailmassa. Se 1% vallasta kuuluukin sitten näille poliitikoille, jotka kansa kuvittelee äänestävänsä valtaan kerta toisensa jälkeen.


Hullua salaliittoteoriaa, joku olisi huomannut!

Kyllä, jopa valtamedia on uutisoinut siitä, kuinka tämä ”pandemia” on esimerkiksi siirtänyt varallisuutta sen oikeasti rikkaan porukan pankkitileille ennemmän ja nopeammin kuin koskaan ennen ihmiskunnan tunnetussa historiassa. Yksikään ”vanhan puolueen” poliitikko tai valtamedian edustaja ei ole niin tyhmä, että lähtisi haastamaan sitä oikeaa valtaa - sitä kaikkea varallisuutta, jonka tämä oikeasti rikas porukka on vuosituhansien saatossa kerännyt itselleen. No mutta valtahan on kansalla koska äänestäminen on oikeaa valtaa! Katso nyt vaikka niitä puolueita, joita kansa äänestää! Totta… katsotaampa mitä puolueet sanovat ja mitä ne tekevät ja katsotaan kenen etua he oikeasti ajavat. Mediahan näistä kertoisikin, demokraattisessa maassa…

RKP on helppo - he ajavat oman etnisen ryhmänsä asiaa, vaikka etnonationalismi onkin paha juttu. Kokoomus kertoo ajavansa sen keskiluokan ja rikkaan ryhmän etua, ajaen yrittäjät konkurssiin ja siirtäen kaiken teollisuuden ulkomaiseen omistukseen. Keskusta ajaa maaseudun alas ja pellot ylikansallisille yrityksille. SDP ja Vasemmisto kertovat ajavansa köyhien asiaa, mutta toimillaan ajavat keskiluokan rahat omille kavereilleen ja ylikansallisille firmoille. Vihreät ajavat vihreää siirtymää, missä kansa ei omista eikä kuluta mitään, paitsi tietysti ne rikkaimmat joita ne verot ei haittaa muutenkaan. KD taas leikkii hurskasta, jakaen kansan rahat ulkomaille. PS kertoi Soinin aikana ajavansa kansan asiaa, mutta päätyi kokoomuksen apupuolueeksi. Tämä ei juurikaan ole muuttunut ja PS valmistautuukin ”oikeistohallitukseen”, missä siis yrittäjät ajetaan alas ja kaikki siirretään maan ulkopuolelle.

Vähemmän yllättävästi jokainen hallitus koko EU:n ajan on ajanut täysin kokoonpanosta riippumatta politiikkaa, joka on kuristanut keskiluokkaa, auttanut rikkaita ja esiintynyt hyväntekijänä antamalla köyhille almuja, jotka se on muilta varastanut. Vahva keskiluokka kun on ollut se vallanpitäjien kauhu jo ammoisista ajoista lähtien - ihmiset, joiden ei tarvitse murehtia saako se leivän pöytään vai ei, kun omaa runsaasti luppoaikaa, he saattavat hoksata kuinka kansaa kusetetaan ja tehdä asialle jotain. Verotus osoittaa varsin selvästi kuka saa ja keneltä otetaan, kunhan ei jämähdä tukien saajien määrään vaan itse itse tuen määrään. Kyllä, moni köyhä saa valtiolta rahaa, mutta ne ovat vain pennosia siihen nähden, mitä rikkaita tuetaan. Kun kaikki nykyiset ”vanhat” puolueet ajavat vieläpä samaa politiikkaa, voisi siinä hetken itse kukin pohtia sitä ”kansanvaltaa”, joksi tätä mediammekin leikkisästi kutsuu.

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Voimien yhdistämisestä


Suomi - yhdistysten luvattu maa

Jos jonkun asian kansa täällä Suomessa osaa, niin se on yhdistysten ja muiden marttakerhojen luominen. Ei ole niin pientä aatetta tai asiaa, etteikö sille joku olisi yhdistyksen perustanut ja jopa rekisteriin asti vienyt. Samalla siinä nähdään kansan auktoriteettiusko hyvinkin kirkkaalla esimerkillä: ainoastaan rekisteröitynyt ja juuri annettujen sääntöjen mukaan tehty yhdistys kelpaa yhdistykseksi ja saa sen tuomat oikeudet (ja toki velvollisuudet) mukanaan. Kansaa kun ei saa missään tapauksessa päästää spontaanisti yhdistymään, vaan kaikesta on oltava tarkka kirjanpito siitä, kuka on vastuussa ja kenet lynkkaamalla yhdistys katoaa maan päältä tarvittaessa. Ai niin, eiväthän ne niin tekisi että tahallaan yhdistyksiä kaataisisivat vaikkapa myyräämällä, eikös?

Toisaalta, kun ihmisiin ei kerran voi luottaa ja ainoastaan auktoriteetti on kelvollinen, ei ole mikään ihme että yhdistymiseen tarvitaan lupa ja tarkkaan rajatut säännöt. Yhdistysten tukeminen kansalta varastetulla rahalla on myöskin hieman outo ajatus, mutta hyvä veli-kerhojen tukemiseen ja ”sopivien aatteiden” edistämiseen tämä nykyinen malli toki hienosti toimii. ”Oikeiden” poliittisten aatteiden määrittäminen ja tukeminen kun on silleen ihan pikkuisen ristiriidassa demokratian ideologian kanssa, mutta se ei tunnu haittaavan poliitikkoja pätkääkään. Ja miksi haittaisi, koska he itse hyötyvät suurista tukisummista kuuluessaan juuri siihen oikeaan yhdistykseen eli puolueeseen? Eikö yhdistysten pitäisi rahoittaa oma toimintansa itse, eikä olla käsi ojossa auktoriteeteille, jotka määrittävät mitkä aatteet ovat tuettavia ja mitkä jopa tuomittavia? Suomessa kun voidaan jopa kieltää yhdistys, joka ei edes tainnut olla yhdistys?

Hieno ja vallanpitäjiä kovasti pelottava esimerkki pääosin spontaanista yhdistymisestä olisi ns. ”Maanantaimiekkarit” Saksassa - kansa menee kaduille ja kävelee yhdessä sovitusti. Sopimiseen käytetään ”pahaa Telegramia”, joka todistaa medialle että kyseessä on Putinin salajuoni! Kyseessä ei siis ole varsinainen mielenosoitus, koska ne on kielletty, vaan yhdessä sovittu ja viikottainen kokoontuminen sovittuun paikkaan ja siitä kävelemään lähtevä alati kasvava ryhmä ihmisiä. Poliitikot ovat antaneet poliisille määräyksen estää moiset kävelyt, koska ne osoittavat vastustusta valtiota vastaan. Kuitenkin täysin rauhanomaisena niiden estäminen lain varjolla on hieman hankalaa, mutta totalitaristit kyllä keksivät keinot: poliisi kokoontuu useasta paikasta joka viikko eri kaupunkiin ja sitten suurella massalla motittaa sen hiljaisuudessa kävelevän jonon ihmisiä, jolloin se motitettu ja kasattu jono muuttuukin yhtenäiseksi joukoksi, joka on kiellettyä! Suomessahan tehtiin sama ainakin kertaalleen, eli ehkä siellä Saksassa otettiin oppia tästä Kiinan mallia seuraavasta järjestelmästämme?


Joukossa on voimaa, myös oppositiossa

Ensimmäinen askel siinä voimien yhdistämisessä on tietenkin löytää se yhteinen aate jonka taakse ihmiset voivat kokoontua. Koska nykyisiä ryhmittymiä joilla on samankaltaisia ajatuksia on useita, täytyisi niistä muodostaa uusi ryhmä joka on yhdistelmä eri ryhmien ydinajatuksista - niistä kaikkien yhteisistä semmoisista. Toistaiseksi lähestulkoon kaikki yritykset yhdistää mitään opposition ryhmiä on kuitenkin kaatunut henkilökemioihin ja siihen, että useampikin ryhmä tahtoo kalifiksi kalifin paikalle. Toki tästä syystä persut ovatkin onnistuneet keräämään taakseen suuren joukon - heillä oli valmiiksi vahva hierarkia ja selvät auktoriteetit jotka sanelevat miten homma menee. Siihen sitten kansa saa vapaasti liittyä ja olla samaa mieltä puolueen johdon kanssa. Oppositioksi persuista ei ole kuin nimeksi, mutta se ei tunnu äänestäjiä haittaavan. Jokainen länsimainen demokratia kuitenkin tarvitsee populistisen valeopposition keräämään ne ”hyvistä puolueista” erkaantuneet äänestäjät yhden lipun taakse. Ja sitä tehtävää varten persut luotiin ja se jatkaa samaa linjaansa, piti siitä tai ei.

Minkään oikean opposition muodostuminen valtaapitäviä vastaan omaakin muutaman perustavaa laatua olevan ongelman. Lähes kaikki vahvasti kollektivistiset (30-40% kansasta) ihmiset tukevat aina sitä vallassa olevaa järjestelmää ja lähes kaikki vahvasti konformistiset (toiset 30-40%) eivät saa pieneen mieleensäkkään nousta enemmistöä vastaan. Toki hieman laskupäätä omaava voisi huomauttaa, ettei 30% ole enemmistö, mutta se konformistinen sakki ei välitä onko se oikea enemmistö vaiko vaan median kertoma yleinen mielipide eli enemmistön näkemys. Tämä pikkuvika kun yhdistetään vahvaan auktoriteettiuskoon ja sokeaan luottamukseen valtamediaa kohtaan, saadaan aikaiseksi tilanne, missä totalitarismin rakentumista kansan hurraamana on hyvin hankala estää. Ja kyllä, myös se persujen vahva kannattajapohja kuuluu juuri tähän joukkoon, joka tanssii tasan tarkkaan miten media kertoo ja herrat käskevät. Onneksi osa kannattajista on nyt tämän kauhean pandemian kohdalla havahtunut siihen karuun todellisuuteen, että Suomen yksipuoluejärjestelmä johon persutkin kuuluvat ei aja kansan asiaa.

Mutta mitä valtaa sitten sen opposition tulisi vastustaa? Kaksi selvästi suurinta oppositioryhmittymää voidaankin jakaa ns. ”kansallismielisiin” (jotka taas ovat jakautuneet lukemattomiin eri aatteisiin) ja ”pandemia-totalitarismin vastaisiin”, jota esimerkiksi Valta Kuuluu Kansalle Anon johdolla ajaa. Kansallismieliset voidaan taas jakaa kahteen selvästi toisistaan eroavaan ideologiaan: persukseen kristukseen uskovat ja muut. Muut onkin sitten sekalainen sakki keskenään riiteleviä ryhmiä, joiden johtohahmot eivät yleensä kykene muiden johtajien kanssa leikkimään, koska muut vastustavat väärin jotain asiaa. Totalitarismin vastaisia taas löytyy useammastakin joukosta, samoin kuin runsaasti yksittäisiä tahoja, mutta suurempaa yhteistyötä näiden voimien kanssa ei olla ainakaan vielä nähty.


Yhden asian aate

Useat eri tahot, esimerkiksi Tuomas Malinen, ovatkin puhuneet juuri siitä, että nyt täytyisi ne voimat saada yhteen yhden ainoan asian taakse: vapauden. Perustuslain, ihmisoikeuksien ja vapauksien luulisi olevan puolustettavien asioiden listalla, mutta yllättävän harva ihminen kokee väärytenä sitä, että ihmisiä voidaan pakottaa tekemään jotain ”yhteiseksi hyväksi”. Kuten Tapio Puolimatka omassa FB-postauksessaan jo pohtikin, mitäs jos esimerkiksi kristinusko määritettäisiin mielenhäiriöksi ja yhteiseksi hyväksi kaikki kristityt pakotettaisiin hoitoon? Vaarallisimmat tyrannit ovat ne, jotka tietävät aina mikä on se ”yhteinen hyvä”. Kun kaikki väärät mielipiteet sensuroidaan ja estetään, aina maailman ykköstutkijoita myöden (Malone) ja sen kerrotaan olevan ”yhteiseksi hyväksi”, pitäisi kaikkien hälytyskellojen jo soida. Toki enemmistö kansasta ei edes tiedä, että se ei tiedä moisen olevan meneillään.

Luulisi myös sieltä yrittäjien suunnasta löytyvän enemmän vastustusta kun elinkeinonvapaus on viety ja konkurssi odottaa? Kyltyyriväeltä en suurempia odota, koska koko kansan Sanna hengailee kyltyyrialan eliitin kanssa ja heille odottaa hyvät ajat ihan nurkan takana - koska kaikki aikaisemmatkin tyrannit ovat aina ajaneet juuri itse valinneet mikä on sitä ”oikeaa” kulttuuria jota hyvien ihmisten tulee kannattaa. Noh, vastustusta alkaa onneksi löytyä monesta eri suunnasta, etenkin siinä kohtaa kun ruvetaan ihmisiä pakottamaan tottelevaisuuteen. Ai niin, se ei ole pakko koska ei kenenkään ole pakko olla terveydenhuollossa töissä? Kriittinen massa ei kuitenkaan ole vielä muodostunut, mutta jos näitä päättömiä rajoituksia jatketaan vielä ensi kesän jälkeen, ehkä sitten alkaa kansalle riittää? Paitsi tietysti jos saa jonottamalla ämpärin…

Edelliset totalitarismit kaatuivat tottelemattomuudella ja rinnakkaisten järjestelmien luonnilla. Kun riittävän suuri joukko yhdistää voimansa ja resurssinsa, siinä jopa valtio vapisee. Toisaalta voidaan kysyä, korjaantuuko mikään järjestelmä korvaamalla se uudella kollektivismilla? Ehkä, ehkä ei, mutta totalitaristiset johtajat sillä saadaan vaihtoon - niin Tsekkoslovakiassa kuin jenkeissä sotaa vastustaneet pakottivat johdon vaihtoon. Jos/kun tämä katastrofihallinto saadaan vaihtoon, kansa pääsee jälleen riitelemään siitä, kuka seuraavaksi nousee kalifiksi kalifin paikalle. Mutta mikä todellisuudessa muuttuu kun yksi enemmistödiktatuuri vaihtuu toiseen? Noh, kannattajapohjaa sille seuraavalle mahtavalle aatteelle toki löytyy edelleen se ~80% verran - ne samat tolkun ihmiset, jotka tämän nykyisen totalitarisminkin mahdollistivat. Avain tämän ongelman ratkaisuun on kuitenkin edelleenkin sama sama vanha: sananvapaus. Sananvapaus ja media.

tiistai 28. joulukuuta 2021

Despotismin ja demokratian ero: sananvapaus


Kuka enää kannattaa demokratiaa?

Ehkä Plato oli oikeassa, että demokratia on toiseksi paskin järjestelmä ja voittaa ainoastaan tyrannian? Toisaalta, tunnistaisiko kansa edes niitä kahta erilleen, jos tyranni kertoisi joka päivä että tämä on demokratiaa? Aristokratia - Timokratia - Oligarkia - Demokratia - Tyrannia, tämä oli Platon järjestys haluttavimmasta huonoimpaan hallintomuotoon, mutta Plato ei tainnut kyetä kuvittelemaan tilannetta, missä yksittäinen ihminen voisi omata enemmän resursseja kuin kokonainen valtio? Nykyinen järjestelmä joka lähes kaikkialla lännessä on käytössä onkin yhdistelmä kolmea viimeistä mallia: oligarkkien omistama (globaali) tyrannia, jota kutsutaan demokratiaksi. Mutta miten on mahdollista, ettei kansa huomaa asuvansa tyranniassa ja uskoo satuun demokratiasta, joka ei täsmää lainkaan todellisuuden kanssa?

Yksinkertaisesti, median vuoksi. Tocqueville huomioi jo 1800-luvulla jenkkien ja Ranskan eron sanan- ja lehdistönvapauden tilassa, osoittaen kuinka Ranskassa jo tuolloin ei noista vapauksista ollut enää juurikaan tietoa, vaan kaikki tieto kansalle määriteltiin omistavan luokan lehdistön kautta. Vaikka painatus ei tuolloin ollut läheskään nykypäivän kotitulostuksen luokkaa, oli uudessa maailmassa mahdollista saada se oma sanansa painatetuksi ja jakoon huomattavasti edullisemmin kuin ennen, mikä mahdollisti lehdistön monimuotoisuuden - demokratian ehdottoman edellytyksen. No, aikojen saatossa se jenkkienkin lehdistönvapaus on kutistunut muutamaan monikansalliseen mediajättiin, mutta ainakin hetken aikaa heillä oli edes auttavasti demokraattinen lehdistö. Monimuotoisuus ei tietenkään yksin riitä, vaan ne poikkeavat äänet pitää myös tulla kuulluksi että niillä on mitään arvoa.

Jos taas ajatellaan Suomea ja sen nykytilaa, sekä sanan- että lehdistönvapaus ovat lähinnä vain kauniita sanoja poliitikkojen paraatipuheissa. Todellisuudessa poliitikkomme eivät kannata kumpaakaan, vaan ainoastaan vapautta sanoa itse mitä haluavat ja oikeutta saada juuri se oma sana leviämään… mutta eivät siis kannata sananvapautta - siis sitä, joka kuuluu kaikille, aiheesta riippumatta. Kaikki poliitikot kun tietävät tasan tarkkaan pysyä siinä virallisen tarinan Overtonin ikkunan sisällä, koska sen ulkopuolella olevat lynkataan lehdistössä välittömästi. Ihmisoikeuksista kyllä myös puhutaan, mutta jostain syystä sananvapaudella pyyhitään lattiaa vaikka se on juuri sen koko demokraattisen järjestelmän elinehto. Kovan herkkiä ne puhuvat päät myös tuntuvat olevan, koska heidän tekopyhyytensä osoittamisesta tässä asiassa saa yleensä estot päälle… noh, Karpoa lainatakseni: kun rottaa potkaisee, se yrittää purra.


Vain despootti haluaa estää sananvapauden

Jos se oma idea tai aate on niin hyvä kuin sen esitetään olevan, se kestää silloin kaiken kritiikin ja tarkastelun, silti saaden ansaitsemansa kannatuksen. Että jokin uskomus on oikeasti vankalla pohjalla, se pitää haastaa reilusti. Se on juuri myös tieteen idea - se pitää haastaa ja todistaa, ei vain uskoa että se oma näkemys on oikein. Jostain syystä ihmisiä käsketäänkin nykyään ”luottamaan tieteeseen” ja ”uskomaan asiantuntijoita”, vaikka molemmat asiat ovat täysin päälaellaan: tiede perustuu juuri siihen haastamiseen, ei uskomiseen, ja asiantuntija on pelkkä markkinamies jos ei tuo esille myös niitä asian kaikkia puolia. Ja kukas noita asioita sitten jankkaakaan? Media.

Media kertookin yhteiskunnasta todella paljon, samalla kun oikeusjärjestelmän toiminta vahvistaa median osoittaman yhteiskuntajärjestelmän. Korporaatiomedia, eli kapitalistinen sananvapaus (kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa) on vahvassa valtion suojeluksessa ja tarvittavilta osin se media myös toistaa valtion päättämää poliittista propagandaa halutuista aiheista. Jos poliitikot haluaisivat puolustaa ihmisoikeuksia, eli sananvapautta, he esimerkiksi vaatisivat välittömästi eri sosiaalisten medioiden lopettavan sensuurin kaikista laillisista mielipiteistä. Toki sosiaalisen median sensuuri luo aina välillä todella huvittavia tilanteita: jakamalla FBssä kuvan, jossa puhutaan Nürnbergin hirttäjäisistä missä media ja lääkärit joutuivat vastuuseen, antaa FB Reuterssin mielipidekirjoituksen joka vahvistaa että kuvassa ei hirtetä heidän edeltäjiään. Siis että kuva on väärä, mutta media laitettiin propagandastaan hirteen. Samoin kuin ne, jotka sen propagandan määräsivät…

Tiedon rajaaminen ja väärien näkemysten piilottaminen onkin despoottien vakiotoimi vallassa pysymiseen. Valhe tarvitsee aina puolustajia, totuus ei pala tulessakaan. Kun leikkaat vastustajaltasi kielen irti, et todista että hän oli väärässä vaan kerrot kaikille, että pelkäät mitä hän saattaa sanoa. Maailma on täynnä näitä hienoja sanontoja kuin myös anekdootteja sananvapaudesta, jotka pitävät hyvinkin tarkasti paikkansa. Aivan samoin kuin ”jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi niin tehdä”, kansa ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän kuinka kriittisestä asiasta sananvapaudessa onkaan kysymys. Medialta ja poliitikoilta en edes oleta, että heistä yksikään lähtisi sananvapautta puolustamaan - heidän selviytymisensä kun nykytilanteessa riippuu siitä, että kansa pidetään pimennossa ja sille syötetään jatkuvasti paskaa, kuin herkkutatit konsanaan.


Demokratisoitu media

Ollakseen edes demokratia, olisi kansalla oltava vapaa pääsy kaikkeen sitä koskevaan tietoon sekä jokaiseen asiaan liittyvään näkemykseen. Ei voida nimittäin puhua edes valinnasta, jos annetaan vain yksipuolinen tai jopa valheellinen kuva jostain asiasta. Useat virallisen tarinan ja auktoriteettien kannattajat eivät kykene käsittämään, miten joillain ihmisillä voi olla jostain asiasta jopa täysin päinvastainen näkemys kun he tietävät satavarmasti tietävänsä asiasta kaiken tarpeellisen. Yleinen syytös ”foliohattuja” kohtaan onkin se, että he eivät ole tutkineet asiaa joka kantilta vaan uskovat vain sitä omaa vastakkaista näkemystään. Varmasti näitäkin tapauksia löytyy, mutta on huvittavaa kuunnella kuinka nämä valtamediauskovaiset esittävät mitä se heidän vastapuolensa uskoo, täten osoittaen sen kannan absurdiksi… vaikka he todellisuudessa vain toistavat median kertoman ”totuuden” asiasta ilman että vaivautuivat yhtään selvittämään mitä muuta tietoa asiasta on olemassa kuin se yksi ainoa virallinen tarina.

Eli jos haluttaisiin toteuttaa demokratia, kansanvalta, olisi kansalla oltava pääsy tietoon ja kaikkiin eri näkemyksiin ilman, että jokin ”virallinen” taho moderoi mitä näkyy ja mitä ei näy kansalle. Nykytilanteessahan saamme tarkasti kehystetyn ja kieputetun virallisen tarinan, joka kertoo sen oikean mielipiteen lisäksi myös sen, mitä se vastapuoli tietää ja miten se ajattelee. Demokraattinen media kun kysyisi sitä näkemystä vastapuolelta ja esittäisi ne kaikki näkökulmat ihmisille neutraalisti, antaen heille sen päätäntävallan joka siihen demokratiaan kuuluu. Jo tämä tuntuu olevan tajunnanräjäyttävä väite monelle, ettäkö media ei kerro asioita neutraalisti?! Ei, tilanne on vielä paljon paljon pahempi ja ne kaikki ongelmat ovat ihan avoimesti näkyvillä. Mutta kun kaikki tietävät olevansa oikeassa haastamatta niitä uskomuksiaan, ei sille keskustelulle ja sananvapaudelle jää mitään tilaa muodostaa mitään kansanvaltaa.

Siksi elämmekin despotismissa, joka kutsuu itseään kansanvallaksi. Ihmiset pitävät oikeutettuna sitä, että äänestyksen jälkeen se pieni edustajien joukko omaa vallan kansan yli. Mutta ei se ole kansanvaltaa, vaan harvainvaltaa. Koko järjestelmä on vaan niin juurta jaksaen mätä, että sen korjaaminen sisältäpäin on mahdoton tehtävä. Ehkä se demokratia on, kuten Plato ajatteli, vain askel parempaan täydestä tyranniasta? Vaikea sanoa, kun ei sitä kansanvaltaa sitten Ateenan jälkeen olla edes kokeiltu. Digitalisaatio tosin mahdollistaisi hyvinkin helposti kansanvallan - julkinen foorumi, jossa on kaikki tieto avoimesti kaikkien nähtävillä ja keskusteltavissa olisi helppo toteuttaa nykypäivänä. Eikö ole kumma, että niin poliitikot kuin media ei halua kansan olevan informoitu ja sallia heille vapaa keskustelu? Melkein kuin jokin despootti olisi yksipuoluejärjestelmineen vallassa…

maanantai 27. joulukuuta 2021

Valtioterroria


Eiväthän ne nyt niin tekisi

Pelosta ja sen käytöstä aseena olen kirjoittanut jo muutaman kerran aikaisemminkin (tässä, tässä ja tässä), mutta asian tärkeyttä, nyt kun ollaan pian kaksi vuotta katsottu tätä sotapropagandakampanjaa valtion taholta omaa kansaa vastaan, ei voida vähätellä. Jopa Matrix 4 (surkea leffa, edistyksellistä sontaa) tiesi kertoa että jännityksellä ja pelolla ihmisistä saatiin enemmän virtaa irti. Jopa joitakin näitä kultisteja huolettaa se, kuinka kansaa pelottelemalla on saatu pieni osa kansasta vastustamaan heidän kollektiiviaan, joka pelastaa ihan kaikki ja yhdistää kansan. Kyllä, valtaosa kansasta elää tällä hetkellä enemmän tai vähemmän tilassa, jossa pelko ja ahdistus tulevat luomaan mahdollisesti jopa pysyviä traumoja. Ja mikä huolestuttavinta, nämä poliittiset pellet jotka tuolla eduskunnassa tekevät päätöksiään ”yhteiseksi hyväksi” tietävät ihan satavarmasti tekojensa seuraukset.

Hirmuhallitsijat kautta aikojen ovat tienneet kuinka tehokasta kansaa on ohjata pelolla. Sisäinen uhka menettelee, ulkoisella uhalla on jo paljon helpompaa tehdä mielivaltaisia päätöksiä mutta näkymätöntä uhkaa parempaa ei olekaan! Näkymätön uhka joka ikisen ihmisen muodossa on kertakaikkiaan aivan loistava keino saada ihmiset tottelemaan käskyjä. Naamarättien ja nyt tämän natsipassin avulla kyettiin vielä antamaan se signaalivaikutus, jolla tavan kansa kykenee tunnistamaan ”hyvät ihmiset” niistä ”pahoista syntisistä”, jotka kantavat sitä näkymätöntä uhkaa mukanaan. Paitsi tietysti sitten kun huomattiin, ettei se uhka ihan niin ollutkaan ja passitkin päätettiin heivata pois - koska ihan kaikki ovat toisilleen uhka, mutta vain juhlapyhien aikana. Muiden kärsimyksen seuraaminen ja siitä nauttiminen taisi olla sadismia, mikä kuvailee täysin näitä poliitikkojen toimia (199 kansanedustajaa, Ano pois lukien).

Edes se, että valtio itse kertoo käyttävänsä sotapropagandaa pelottelemaan kansaansa ei tunnu häiritsevän ihmisiä niin paljoa, että asialle jotain tehtäisiin. ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena” oli yksi näistä avoimista tunnustuksista, eikä todellakaan se ainut jos asiaa vaivautuu tarkemmin tutkimaan. Mutta miksi turhaan tutkia, meillähän on demokraattinen oikeusvaltio jossa päättäjät tekevät kaiken yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi, vaikka kertovatkin ihan itse että säädöksiä ja rajoituksia tehdään pelkästään lääketehtaiden voittojen maksimoimiseksi, ei kenenkään muun edun vuoksi. Samalla kerrotaan, että on hullua salaliittoteoriaa että niin tehdään ja kuinka säälittävää on kun ihmiset pelkäävät jotain, mikä ei voi olla totta koska media niin kertoo… vaikkakin se hullun teorian ja todellisuuden ero on 6-12kk nykyään.


Kuka pelkää mustaa miestä?

Viimeisen kymmenen vuoden ajalta valtion toimesta ollaankin saatu nauttia jos jonkinmoisista pelkokampanjoista, joita on pönkitetty luomalla niin aitoja uhkia mutta myös runsaasti pelkkiä median luomia mörköjä. Rikkautta ja voimavaraa kun kantajien kanssa kutsuttiin sisään Suomeenkin saakka siinä 2015 hujakoilla viimeistään huomattiin ne kaikki edut, mitä laajamittainen pelon levittäminen etenkin politiikassa tuo. Saadaan yksi osa kansasta pelkäämään oman ja perheen turvallisuuden puolesta, sekä toinen osa pelkäämään että nyt se ”äärioikeisto” ja fasismi tekee paluun! Ehkäpä kaikista ironisinta tässä nykytilanteessa onkin se, että samat tahot jotka fasismia pelkäsivät ja huusivat muutama vuosi takaperin ovat nyt se joukko, jotka toivat sen fasismin ja totalitarismin koko maahan. Koska juuri sitä fasismia tämä koko kørønatyrannia on, uskoi siihen sitten tai ei. Siis sen sanan ”fasismi” alkuperäisessä merkityksessä, eikä tässä nykyisessä edistyksellisessä idiotismissa.

Kun se voimavaran pelko onnistui saamaan arviolta 20-30% molemmista ”ääripäistä”, tämä nykyinen pandemiasirkus kaappasi likemmäksi 99% koko kansasta. Noin 80% pelkäsi sitä ”näkymätöntä” uhkaa ja loput sen näkymättömän uhan kortilla luotavaa tyranniaa. Toki pelko ei välttämättä kuvaa niin tarkasti kaikkien tuntemuksia, vaan ahdistus ja huoli tulevasta voisi sopia paremmin tilanteeseen. Joka tapauksessa tilanne on se, että valtio omilla toimillaan on aiheuttanut tämän pattitilanteen, jonka purkaminen ilman sen käsiin räjähtämistä vaikuttaa päivä päivältä epätodennäköisemmältä. Kollektivisteille ongelmaa ei tietenkään ole, koska he ymmärtävät sen, että yksilö voidaan aina uhrata kollektiivin yhteisen edun vuoksi, vaikka se nyt onkin vastoin kaikkia ihmisoikeusjulistuksia joita vain pahat natsit ja fasistit uskaltavat rikkoa…

Tämä täydellinen umpisolmu näiden kultistien ajattelussa onkin yksi niistä pelon ja huolen aiheista, joita ihmisillä on. Kultistit eivät siis sitä pelkää, vaan odottavat kieli pitkällä koska päästään laittamaan niitä pahoja syntisiä leireille! Ja kun media kertoo että niin tulee hyvän ihmisen ajatella, kaikki on hyvin. Jos Suomessa nimittäin olisi vapaa ja itsenäinen media, nämä ”väärää mieltä” olevien huolet oltaisiin nostettu esille jo ajat sitten muutoinkin kuin ”hulluina salaliittoteorioina”, jotka muuttuivat todeksi sen 6-12kk sisällä. Sotapropagandaan se tiede, eli asioiden kyseenalaistaminen ja tutkiminen, ei tietenkään kuulu - vain yksi yhteinen virallinen tarina sallitaan. Ja jos sen tarinan tehtäväksi on valittu pelon tahallinen luominen, niin sitten media luo sitä pelkoa 24/7.


Terrorismi on rikos, paitsi kun me sitä tehdään?

Rikoslaissa mainitaan esimerkiksi näin: ”34 a luku (24.1.2003/17) Terrorismirikoksista - 1 § (24.1.2003/17) Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset: Joka terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, tekee 1) laittoman uhkauksen, perättömän vaarailmoituksen, 24 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun törkeän julkisrauhan rikkomisen tai 44 luvun 10 §:ssä tarkoitetun ydinenergian käyttörikoksen, on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi” … Mikä siis voitaisiin tulkita niin, että mediaa voitaisiin syyttää tästä paniikin lietsonnasta ja poikkeavien mielipiteiden sensuroinnista. Useampi muukin kohta sopisi kuvaamaan median ja hallinnon toimintaa, mutta jostain syystä tässä meidän ”oikeusvaltiossa” ei poliisi suojaa kansaa vallalta, vaan valtaa kansalta.

Kun siis viranomaisista ei apua kansalle ole näkyvissä, mitä se kansa voi tehdä tilanteessa, missä sitä itseään vastaan käytetään pakkokeinoja ja manipulaatiota? Sen 80%:n mukaan tilanne korjaantuu sillä, että kaikki tottelevat ja avosylin hyväksyvät kaikki rajoitukset sekä vapauden että oikeuksien menetykset. Tähän päivään mennessä tämä tyrannien käskyjen tottelu on kaatanut tyrannian tasan 0 kertaa, mutta kyllähän se tällä kertaa toimii ja eiväthän ne nyt niin edes tekisi, koska joku olisi kertonut eikä suuremmat salaliitot ole edes mahdollisia! Ja eihän se edes ole salaliitto,kun WEF ja WHO kertovat ihan avoimesti haluavansa ajaa tiettyjä asioita, joten foliohatut servattu! Antakaa vaan sirua ja digitaalista suukapulaa, tällä kertaa totalitarismi on kansan parhaaksi!

Vastalääkkeeksi tälle mielettömyydelle on tarjottu niin rinnakkaisia elämänmuotoja, kuin median demokratisointia ja valtamedian kampittamista esimerkiksi mediaviruksilla. Toimivia tekniikoita historiasta toki, mutta joka ikinen kerta tähän asti siihen on vaadittu vaan rutosti enemmän aikaa ja usein myös yhden jos toisenkin uhrautumisen, jonka kansa on ottanut merkkinä sille ettei asiat ole ihan kuten pitää. Vallanpitäjät eivät halua siksi marttyyreita, vaan ainoastaan lynkattuja pahoja syntisiä. Valtamedian tehtävä on kehystää ja kieputtaa joka ikinen tapahtuma ja asia, joka saattaisi pilata sen virallisen tarinan. Jos näitä oikeita tarinoita, ilman kehyksiä ja kieputuksia ei saada ulos, ne eivät hyödytä ketään. Historia on myös osoittanut, että edustuksellisessa demokratiassa hienoisia muutoksia voidaan tehdä myös uusien puolueiden avulla… mutta myös sen, minkä verran järjestelmää voi oikeasti muuttaa sisältä käsin. Vinkkinä vastaukseen: sitä järjestelmää voidaan muuttaa sisältä päin saman verran kuin tyrannioita on saatu nurin tottelemalla.

maanantai 20. joulukuuta 2021

Mitä oikeusjärjestelmä kertoo yhteiskunnasta


Demokraattisen oikeusvaltion kulmakivi

Siinä kun media ja sen toiminta kertoo jo paljon yhteiskunnasta ja sen tilasta, on oikeusjärjestelmä ja sen toiminta myös paljon itse järjestelmästä mutta myös kansasta kertova. Suomea esimerkiksi kutsutaan demokraattiseksi oikeusvaltioksi, mutta kun kansalta menee kysymään kokevatko he oikeusjärjestelmän ja lakien vastaavan heidän omaa käsitystään oikeudenmukaisuudesta, vastaukset saattavat vaihdella melkoisesti laidasta laitaan. Jos ei koskaan ole perehtynyt maamme järjestelmään eikä koskaan ole joutunut lain hampaisiin, päältä katsoen kaikki on ihan hyvin ja oikeuslaitoksemme väkivaltakoneistoa myöden toimii juuri kuten pitääkin. Mutta kovinkaan syvälle ei tarvitse raaputtaa, kun se kiiltokuvamainen ”maailman onnellisin kansa” ja länsimainen demokraattinen oikeusvaltio alkaa näyttämään todelliset kasvonsa.

Jos asiaa kysyy oikeusoppineilta, mitään ongelmaa, niitä semmoisia pieniä ja jokaisessa järjestelmässä ihan inhimillisistä syistä löytyviä vikoja lukuun ottamatta ei juurikaan ole. Näin siis kertovat tahot, joiden elinkeino ja maine riippuu siitä, että he eivät arvostele järjestelmää jonka he itse omalla toiminnallaan oikeuttavat. Ajatella, itsestä ei löydy mitään vikaa kuin kysytään. Tämä on tietenkin Suomessa se maan tapa, eikä sitä parane kyseenalaistaa - kaikkihan sen tietää. Virallisesta tarinasta poikkeavat lynkataan mediassa, joka myös suojelee sitä samaa valtakoneistoa, samalla kun se myös itse valvoo itseään. Tämä itse itsensä valvominen tuntuukin olevan maassamme se yleinen teema vallanpitäjissä? JSN esimerkiksi huolehtii ettei kansa vie mediaa oikeuteen tempauksistaan.

Ehkä räikein itse itsensä valvonta on kuitenkin Suomessa tämä perustuslakivaliokunta. Poliitikot itse päättävät siitä, onko se heidän toimintansa lainmukaista vai ei. Asiantuntijat valitaan aina sen mukaan, mikä kanta sillä hetkellä halutaan ja ”oppositiota” leikkivä osapuoli yksipuoluejärjestelmässämme sitten kertoo vastustavansa niitä pahoja asioita, kuitenkin siunaten kaikki ne perustuslakiamme rikkovat lait lähes poikkeuksetta. Ei ainakaan konstitutionalismista voida puhua, vaan lähemmäksi kleptokratiasta, missä rikollisuus on laillistettu. Perustuslakia kun ei kukaan valvo ja tuomarit kuuluvat siihen samaan kerhoon kuten kaikki vanhojen puolueiden liivijengit, voidaan olla varmoja siitä että oikeusmurha tapahtuu aina kun ne vallanpitäjät niin haluavat. Kutsuu sitä sitten virkamafiaksi tai ties miksi, mutta vallanjaosta lähtien koko järjestelmämme on luotu tasan yhteen asiaan: suojelemaan vallanpitäjiä kansalta.


Oikeudenmukaisuus koetuksella

Siinä kohtaan kun mielenosoituksen striimaaminen on ensinnäkään laitonta, saatikka että se on tuomion perusteella yhtä vakava rikos kuin pahoinpitely, raiskaus tai varkaus, voisi yksi jos toinenkin raaputtaa hieman päätään. Kun lapsen raiskaus antaa ehdollista vankeutta ja pienet sakot, siinä kun ylinopeudesta keskellä yötä rapsahtaa satojen tuhansien nakki, voidaan ihmetellä että mitä helvettiä maassa tapahtuu. Toki kukkaroon kohdistuvat rangaistuksen on tarkoituksella mitoitettu niin, että niiden pitäisi tuntua yhtäläisesti niin työttömän kuin miljonäärin taskussa. Toimiiko tämä käytännössä? Riippuu miten asiaa ajattelee: jos tonnista lohkaisee vaikka 30% pois, jäljelle jää 700 millä elellä loppukuu, siinä kun miljoonasta saman 30% leikkaus jättää loppukuulle vielä 700.000 rellestämiseen. Tuntuvakin sakko ei siis näitä kahta saa samalle viivalle, mutta voipahan sentään se onnellisin, mutta työtön, kansa sitten naureskella niille miljoonasakoille. Valtio toki kiittää niistä isoista sakoista - köyhien tuomitseminen sakkoihin kun on lähinnä järjen köyhyyttä kun kaikessa poltetaan vaan sitä kansan rahaa lähes nollahyödyllä.

Vakavissa rikoksissa tuomiot myös vaihtelevat melkoisesti ja selitykset tuomioiden koventamiseen ja lieventämiseen tuntuvat olevan arpapeliä. Tai no, asian on toki tarkoitus näyttää siltä, että se olisi arpapeliä, mutta kaikkihan sen tietää että Suomessa ei ole korruptiota, ei hyvä veli-verkostoja eikä muitakaan syitä että tuomioissa olisi vahva poliittisesti ohjatun sirkuksen maku… ei, se on puhdasta salaliittoteoriaa. Poliitikot ovat myös varsin kärkkäitä ottamaan kantaa tuomioihin aina kun se heidän poliittinen näkemys on ristiriidassa annettuihin tuomioihin. Jos kaikki poliittiset puolueet saisivat oman tahtonsa läpi ja ne kaikki yhdistettäisiin, taitaisi olla niin että ainoa asia mistä Suomessa enää rangaistaisiin olisi puhe, jota poliitikot vihaavat. Osa leikkisästi kutsuu sitä vihapuheeksi, mikä on toki hieno uuskielen termi asioille, joista ei saa vallanpitäjien mukaan puhua.

Sananvapaus onkin se suurin indikaattori oikeusjärjestelmän toimivuudesta demokraattisessa oikeusvaltiossa. Siis jos mennään sen idean kyseisestä mallista mukaan, eikä käytännön mallin mukaan joka on lähinnä irvikuva niin demokratiasta kuin oikeusvaltiosta. Kun vallanpitäjät voivat täysin mielivaltaisesti päättää mitä saa ja ei saa sanoa, samalla kun kansalla ei ole mitään laillista mahdollisuutta saattaa ne poliitikot ja virkamiehet vastuuseen teoistaan, on aivan turha enää puhua kummastakaan, niin demokratiasta kuin oikeusvaltiosta. Tähän tietysti ne samat oman palkkansa ja asemansa uhalla olevat asiantuntijat osaavat sanoa, että se demokratia ja oikeusvaltio ovat tietenkin spektri, eikä ”täydellistä” olekaan, mutta muihin maihin verrattuna Suomessa ovat asiat hyvällä mallilla ja katso nyt vaikka nämä kourallinen esimerkkejä joissa oikeus on toteutunut! Seteliselkärankaiset vallanpitäjät ja heidän vahtikoiransa osaavat kyllä suojata selustansa, varmistaen ettei kansalla ole mitään sanaa eikä valtaa tässä järjestelmässä.


Ei mitään nähtävää, kaikki hyvin

Median ja hallinnon yhteistanssi tässä sirkuksessa on kyllä sinällään huvittavaa seurattavaa. Isompiin ongelmiin ei satuta edes pitkällä tikulla, kaikki perustuslain rikkomiset kieputetaan pois pöydältä ja ainoat asiat joihin media tarttuu ovat jotkin täysin mitättömät jutut, joissa he tietävät ettei oikealla kehystyksellä ongelma pääse leviämään samalla kun teeskennellään journalismia. Jos taas annat hallinnon rikkoa lakia hätätilan vuoksi, he tulevat luomaan hätätilan rikkoakseen lakia. Tämä median ja hallinnon symbioosi mahdollistaakin minkä tahansa tyrannian ja totalitarismin, minkä historia on jo osoittanut lukemattomia kertoja. Kun kansa on opetettu uskomaan niin hallintoa kuin uutisia, voidaan mikä tahansa asia oikeuttaa ja saada kansan yleisen hyväksynnän - yleinen mielipide on se demokratian oikeutus tehdä mitä tahansa. Ja kun se kaikki valta ja omistus pakkautuu samoihin käsiin, puhutaan fasismista… paitsi mediassa, joka kertoo kaiken olevan hyvin ja järjestelmän olevan demokraattinen oikeusvaltio.

Onko asiasta siis turha edes puhua ja nostaa esiin, koska kaikkihan on kansan tahdon mukaista? Poliittisesti motivaatiota näiden yllä mainittujen ongelmien korjaamisen ei ole juuri lainkaan, koska jokainen politiikassa mukana oleva tietää mitä etuja on siinä, kun koneisto suojelee itseään ja omiaan. Jokainen yhtään pintaa raaputtanut on myös nähnyt, miten koneisto lynkkaa sitä vastaan nousevat tahot. Kuka tahansa voidaan saada näyttämään syylliseltä ja hoidettua pois edestä, koska mitään järjestelmää suojelemaan kansaa vallanpitäjiltä ei ole. Perustuslaki oli tarkoitettu siihen kansan suojeluun, mutta koska sen noudattaminen on Suomessa päättäjiltä vapaaehtoista, se ainoa suojamekanismi on poissa.

Ei siis tarvitse lähteä etsimään yllättyneitä, miksi yksikään poliitikko tai median edustaja ei puolusta sananvapautta siinä muodossa, kun se ihmisoikeuksissa ja niistä johdetussa perustuslaissa sanotaan. Kapitalistista sananvapautta osa mediasta puolustaa ymmärrettävästä syystä: kun olet itse sillä rahan puolella, olet myös itse oikeassa. Sananvapaudessa kun on semmoinen jännä juttu, että kun leikitään demokratiaa ja kansan yleinen mielipide oikeuttaa sen vallan, olisi kansa sopivasti informoituna myös valmiina kaatamaan ne vallanpitäjät torneissaan ja suuretkin mediatalot olisivat pian autiotaloja kun kansa ymmärtäisi kuinka heille valehdellaan jatkuvasti - manipulointi kun on sallittua ja paljon tehokkaampaa ja ennen kaikkea halvempaa kuin väkivaltaisesti kansan pakottaminen. Väkivaltakoneisto tarvitaan vain pitämään ne räikeimmät tapaukset pois kansan silmistä - ei ne vallanpitäjät välitä paskaakaan mitä kansa keskenään toisilleen tekee. Ja millä siis asian voisi korjata? Sananvapaudella…