sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Vääräoppisten vainot


Turpa kiinni ennen kuin ...

Virallisen tarinan mukaan Saksassa 30-luvulla vääräoppisia jahdattiin monin keinoin, mutta kysymys voisi hyvin olla: kumpi kaksoisvaltion osapuolista sitä jahtaamista sitten loppuviimein teki? Oli se kumpi tahansa, tai mitä todennäköisimmin molemmat, niitä vääräoppisia on maailman laidalla jahdattu enemmän tai vielä enemmän. Nykypäivänä näitä vääräoppisia kutsutaan salaliittoteoreetikoksi tai joksikin vastaavaksi, mutta kysymys on juuri samasta ilmiöstä kuin noitavainoissa - joku, jossain, haluaa tietyn ryhmän hiljaiseksi ja tekee kaiken tarvittavan että "hyvät ihmiset" hoitavat ongelman. Itse omien käsien likaaminen ei tule kuuloonkaan, vaan se kansan enemmistö on saatava kiihotettua niitä vääräuskoisia vastaan ettei vaan lähdetä syyttämään niitä tahoja siellä takana.

"First they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win" - ensin he sivuuttavat sinut, sitten he nauravat sinulle, sitten he taistelevat sinua vastaan ja sitten sinä voitat. Lainaus on virheellisesti usein laitettu Gandhin suuhun, mutta se ei ole olennaista kuka sen on alunperin sanonut. Ketju pitää paikkansa ainakin ensimmäisiltä osiltaan, mikä on hyvin nähtävissä tämän päivän mediassa. Pitkään vääräoppisia ja väärää mieltä olevia lähinnä halveksuttiin, pidettiin hulluina ja ohitettiin heidän argumenttinsa huuhaana, ilman pienintäkään aikomusta tarkistaa itse mitä oikein sanottiin.

Hyljeksintä ja halventaminen ovat kuitenkin tulleet vissiinkin tiensä päähän, koska nyt ollaan siirrytty jo suoraan hyökkäykseen, sensurointiin ja hahmolynkkaukseen. "Hyvät ihmiset" keräävät tietoja vääräoppisista ja heidän toiminnastaan, siinä toivossa että pilkkaaminen ja maineen pilaaminen entisestään saisi ihmiset muuttamaan mieltään. Samalla kun mediassa julistetaan kuinka vääräoppisia pitäisi auttaa ja tukea, heitä vastaan hyökätään entistä rajummin niin mediassa kuin yksityiselämässä - maalittaminen työnantajalle tai omalle "piirilleen" sekä doksaus (henkilötietojen paljastaminen) ovat keinoja joilla turvat halutaan tukkia. Nyt ollaan "vasta" tässä vaiheessa monen osalta, mutta historia on opettanut kuinka tanssi jatkuu jos ei suu sittenkään pysy kiinni.


... se käsketään kiinni

Jos nimittäin ne vallanpitäjät pitävät kyseistä vääräoppista hyvinkin ongelmallisena yksilönä eikä tämä yksilö (tai ryhmä) tajua ottaa neuvosta vaaria ja pitää sen turpansa tukossa, voidaan peliä koventaa kahdella muullakin tavalla. Tapauksesta riippuen näistä voidaan tehdä jompi kumpi, tai sitten hankalammissa tilanteissa molemmat. Vallanpitäjillä kun on sen väkivaltakoneiston lisäksi myös muutama temppu hihassaan, ennen kuin lähdetään sitä suuta naulaamaan kiinni. Suomessa tälle "tasolle" on muutama taho jo tainnut päästäkin...

Mediassa "Hulluksi" leimaamisen lisäksi kun voidaan aina ottaa psykiatrit avuksi, jotka "lääketieteen" keinoin julistavat kyseisen henkilön harhaoppiseksi, eli sen hetkisen diagnoosiohjekirjan mukaisesti lätkäistään poliittisesti korrekti hullun leima paperiin. Josta tietenkin pahimmassa tapauksessa seuraa pakkohoitoa ja kaikkea muuta hassua. Lääkärin merkitsemä diagnoosi kun seuraa ihmistä lopun ikäänsä, joten "vainoharhainen" ja vastaavat näkyvät sielä papereissa maailman tappiin saakka, kun ne ensin joku järjestelmän luottolääkäri on sinne oikeaoppisuudessaan lätkäissyt.

Oikeusjärjestelmä on myös omiaan leipomaan vääräoppisia pataan etenkin siinä kohtaa, kun vääräoppinen aktivoituu sen verran että menee tekemään tai sanomaan jotain, josta voidaan keksiä rikosnimike. Tekijä tiedetään ja rikos kyllä löydetään - näinhän tämä "oikeusvaltio" käytännössä toimii. Ongelmallista tässä on tietenkin se, että jos tekijä ei osoita katumisen merkkejä eikä suostu ottamaan valtavirran pyhää kastetta itselleen, saattaa se tekijä tuoda julki koko asian ja osoittaa suurelle yleisölle kuinka oikeudenmukainen se oikeusjärjestelmä oikeen osaakaan olla. Suurin osa vääräoppisista osaa kuitenkin jo tässä vaiheessa laittaa hanskat tiskiin, eikä sitä seuraavaa askelta tarvitse ottaa...


... se turpoaa kiinni

Nimittäin niitä vääräoppisia, historiankirjojen mukaan, ei ole käsitelty mitenkään silkkihansikkain valtakoneiston osalta. Jokainen kyllä osaa hurrata elokuvassa "kapinallisille" ja puida nyrkkiä "pahalle imperiumille", mutta samalla sitten ollaan hurraamassa kun vääräoppista vedetään pampulla kaaliin, tarjotaan sähköä tahi kaasua ja lopuksi annetaan vielä putkassa turpiin. Tilanne on kuitenkin sama molemmissa - joku on uskaltautunut nousemaan sitä valtaa vastaan ja ihminen jostain syystä samaistuu elokuvissa sen "pienen ihmisen" kanssa sitä pahaa imperiumia vastaan.

Mutta se sama ihminen taas oikeassa elämässä ei edes leikittele ajatuksella, että ne sen hetken vallanpitäjät käyttävät valtaansa väärin ja antavat niille vääräoppisille piiskaa. Auktoriteetin vastustaminen kun on monasti hyvin epäkiitollista työtä. Pahimmassa tapauksessa meno päättyy tammiarkussa mullan alle, mutta sitä ennen sitä paskaa sataa niskaan niin vallanpitäjiltä kuin yleensä myös "omilta", koska merkityn miehen kanssa kaveeraaminen on kyllä nähty niissä elokuvissa. Ja usein on käynyt vielä niin, että ne kaikista kiihkoisimmat "ihmisoikeuksien" vaatijat ovat niitä, jotka ovat ensimmäisten joukossa kivittämässä niitä vääräoppisia.

Alusta toisensa jälkeen puhdistaa niitä vääräoppisia pois netin syövereistä. Suuren yleisön kanavat onkin jo aika hyvin puhdistettu pois näistä kerettiläisistä ja ainoastaan ne inkvisiittorit saavat tulla esittämään asiansa ja osoittamaan kuinka he tekevät hyvää rikkoessaan muiden ihmisoikeuksia. Ilman suuren yleisön hyväksyntää ei tämä olekaan mahdollista, minkä vuoksi propagandasota vääräoppisia vastaan tulee jatkumaan. Oikeutus on saatava kansalta, syyllinen jo tiedetään mutta nyt pitää säätää tarina siihen kuntoon että pahan paljastajat ovat pahoja ja hyvät ihmiset ovat niitä, jotka uskovat ja tottelevat kaiken mitä pyhä media heille kertoo. Kirjanpolttajaisia tässä jo odotellaankin, sytykettä olisikin jo tarjolla...

lauantai 24. lokakuuta 2020

Kaksoisvaltio


Saksan malli

Dualistinen valtio kuulostaa joltain positiiviselta asialta, kun kaksoisvaltio kuulostaa samalta kuin kaksoisstandardi (kaksinaismoraali). Mutta juuri tästä kaksoisvaltiosta Ernst Fraenkel kirjoitti kirjassaan "Der Doppelstaat" joka lontooksi väännettiin muotoon "The Dual State". Että saamme hieman taustaa kuka Ernst oli miehiään, vilkaistaan hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Enrst syntyi 1898 Kölnissä rikkaiden kauppiaden Georg ja Therese (os. Epstein) perheeseen, mutta vanhempien kuoltua 1915 muutti setänsä Joseph Epsteinin luo Frankfurtiin. Kahdeksantoistakesäisenä Ernst liittyi vapaaehtoisena armeijaan ja pääsi osallistumaan ensimmäiseen maailmansotaan, jonka ansiosta hän sai ns. täyden kansalaisuuden. Hän ei pitänyt itseään vallankumouksellisena, vaikka liittyikin Marraskuun vallankumoukseen 1918, monarkian päättämiseksi.

Mutta takaisin kaksoisvaltioon ja Ernstin kirjaan. Vuodesta 1933 vuoteen 1938 lakimieheksi itsensä lukenut Ernst mm. taisteli oikeudessa valtiota vastaan ja tämä kamppailu hänen näkemäänsä väärää valtaa vastaan on koko kirjan idea. Virkamiehet ja muut "hyvät" tahot hän nimesi "Normative state" termin taakse. He suojelivat kapitalismia pahoilta sosialisteilta ja vaalivat lakia ja järjestystä - puolustivat oikeusvaltiota. Tämä ryhmä, eli se toinen puoli dualistisesta valtiosta, puolusti siis kansaa ja kansan tahtoa siltä pahalta natsivallalta, joka pyrki ulottamaan lonkeronsa kaikkiin mahdollisiin järjestelmiin. Virkamieskoneisto siis oli suurelta osin kapitalistisen järjestelmän puolella ja kansallissosialisteja vastaan. Normatiivinen valtio oli täten kaikkialla, näki kaiken ja pyrki vaikuttamaan kaikkeen omalla tavallaan. Pidä tämä kohta mielessä kun luet eteenpäin.

Se paha sosialistinen valtio oli "Prerogative state", etu- tai valtaoikeutettu valtio. Kansallissosialistinen puolue pyrki saamaan täyden vallan Saksassa ja he ainakin osin ymmärsivät mitä siihen tarvittiin. Kaikki korkeat asemat oli miehitettävä "omilla" jäsenillä, niin poliittiset paikat kuin kaikki muutkin vaikutusvaltaiset asemat. Poliisi, oikeusjärjestelmä, armeija... kaikki ryhmät, joilla oli valtaa oli otettava haltuun jos aikoi kyetä hallitsemaan maata haluamallaan tavalla. Normatiivinen valtio teki kuitenkin kaikkensa pitääkseen asemansa ja se olikin verrattain helppoa, koska heillä oli taustalla jotain paljon parempaa kuin kansan tahto - varallisuutta. Suuri osa aatelistosta kun kannatti normatiivista valtiota. Nämä kaksi valtiota taistelivatkin loppuun saakka vallasta ja lopputuloksen jo tiedämmekin.


Kumpi oli se "deep state"?

Tätä Fraenkelin kuvaamaa mallia pidetään niin "deep state" termin alkuperälle kuin sille mallille, miten demokraattisissa järjestelmissä valta käytännössä jakautuu äänestettyjen ja virkaansa valittujen ihmisten kesken. Lontoon kautta jenkkeihin ja sodan jälkeen takaisin Saksaan muuttanut Fraenkel ehtikin opettaa yhden jos toisenkin tahon oman mallinsa hienouksien eduista ja mahdollisista ongelmista. Yksinkertaistettuna kun tämä kaksoisvaltio mahdollistaa sen, että kansalla ei ole mitään mahdollisuutta päästä valtaan kun sinne taustalle on rakennettu riittävän vahva virkamieskoneisto ja kaikki järjestelmät on miehitetty niillä oikean aatteen kannattajilla.

Kumpi siis Saksassa oli se "deep state"? Normatiivinen, mutta Fraenkel ei silloin tarkoittanut sen syvän valtion olevan paha tai huono asia vaan nimenomaan tarpeellinen ja tärkeä osa "demokratiaa" - koneisto, joka suojeli järjestelmää huonoilta ja vääriltä päättäjiltä. Sinänsä tämä "demokratia" oli lännessä jo kehittynyt vuosien saatossa muotoonsa, mutta vaikuttaa siltä että Fraenkel oli ensimmäinen joka sen niinkin suorasanaisesti kertoi. Toki viralliseen tarinaan peilattuna hänen oppinsa kuvaavat sitä syvää valtiota "sankarina, joka pelasti maailman natseilta", mutta käytännössä tilanne oli kuitenkin varsin toisenlainen.

Kapitalistinen järjestelmä osoitti oman voimakkuutensa siitä, miten sillä kansalla, oli se kuinka organisoitunut tahansa, ei ole mitään asiaa lähteä kukkoilemaan isolle rahalle. Koko koneisto on rakennettu puolustamaan itse itseään ja tarinoita nykyjärjestelmän paremmuudesta on toistettu niin pitkään, ettei kukaan missään korkeammassa asemassa oleva edes kuvittele kyseenalaistavansa moista lähes luonnon lakia. "Deep state" ei siis ole mikään ryhmä suljettujen ovien takana juonivia ihmisiä, vaan se järjestelmä joka suojelee itse itseään ja varmistaa sen, että valta pysyy samoissa käsissä oli sielä puhuvana päänä ihan kuka tahansa. Ja koko järjestelmä toimii kuin hyvin öljytty kone, kun sekä puhuvat päät että normatiivinen valtio sielä takana puhaltavat yhteen hiileen - kuten juuri tällä hetkellä Suomessa on meneillään.


Suon kuivausta

Olisiko siis aika jälleen oppia jotain siitä historiasta? Kaksoisvaltio ei ole mikään hullu salaliittoteoria, vaan akateemisesti todistettu ja vahvistettu nykyinen polittinen järjestelmämme. Siis se, jonka tehtävä on pitää huolta siitä, ettei sillä kansalla tahi sen mielipiteellä ole mitään väliä. Propagandalla kansaa voidaan viedä kuin pässiä narusta ja kaikki valtaan pyrkivät ja sinne jopa pääsevätkin kansan asiaa ajavat harjataan kyllä ruotuun tai lannistetaan niin etteivät he kuvittelekaan enää vastustavansa suurta rahaa. Kyllä, ne puhuvat päät saavat kyllä päättää niistä pienistä asioista ja ehdottaa kansalle että vaihtoehdot päivän ruokalistaksi ovat kissan- ja koiranpaska, mutta isoihin asioihin ei sielä eduskunnassa vaikuteta sillä tavalla kuten kerrotaan.

Olisikin rehellisempää kutsua tätä demokratuuriksi, mutta silloin ihmiset saattaisivat ruveta kyselemään vaikeita kysymyksiä kuten että "eikös meidän, kansan, pitänyt olla vallassa?" Ongelman laajuus ja syvyys on vasta itsellenikin pikkuhiljaa valkeamassa, yksi palanen kerrallaan. Tähän asti olen lähinnä keskittynyt propagandaan, mutta ehkä sieltä poliittisesta järjestelmästä löytyy enemmän vastauksia alkuperäiseen kysymykseeni: miksi asiat ovat niin päin persiitä?

Noh, edellisen tekstin kaksi mainittua teosta lähtee seuraavaksi lukuun, joten jatkamme mahdollisesti samasta kaksoisnaamasta jota (suuri) osa virheellisesti kansanvallaksi kutsuu. Noh, pian on taas vaalit tulossa ja kansa rientää päättämään kenellä on seuraavaksi oikeus tuhlata heidän verovarojaan turhanpäiväiseen! Kaksoisvaltio kiittää ja kumartaa tuestasi - antamalla äänesi järjestelmälle varmistat sen, ettei mikään tule muuttumaan siihen suuntaan kuin ne kauniit puheet ennen vaaleja kertovat. Ai niin, historiasta voitaisiin kyllä tässäkin ottaa oppia... vaikkapa sen, kuinka moinen totalitarismi kaadettaisiin.

maanantai 19. lokakuuta 2020

Dualistinen valtio


"Dual state" - Kaksinainen valtio?

Adam Curtis (BBC:n filmintekijä) tässä hiljattain oli Financial Timesin haastattelussa QAnon liikkeeseen liittyen, missä hän mainitsi termin "dual state". Tämä dualistinen valtiovalta, tai miksi sitä sitten suomeksi kuuluisikaan kutsua, on hyvin pitkälti sama kuin "deep state", syvä valtio. Aikaisemmin syvästä valtiosta kirjoittaessani, puhuin lähinnä niistä "takapiruista", jotka ohjailevat päättäjiä ja muita tahoja joiden teot vaikuttavat suoraan tavan kansaan. Tämä toki pitää paikkansa ja asiaa on myös siltä suunnalta akateemisesti tutkittu, mutta tämä dualistinen valtiovalta ei ole mikään piilossa oleva ja salainen asia, vaan kuulemma oleellinen osa toimivaa demokratiaa.

Asiaa on jonkin verran Suomessa tutkittu ja asiallisen päättötyön aiheesta löytyy hakemalla: Hietala - "Valta dualistisessa julkishallinnossa. Tarkastelussa kunta ja seurakunta". Täysin virallisen tarinan mukainen selitys aiheelle on siis se, että tämä dualistinen valta tarkoittaa vaaleissa äänestämällä valittujen ja virkaan valittujen/palkattujen ihmisten vallanjakoa, mikä siis kuuluu demokratiaan. Yleinen käsitys edustuksellisessa demokratiassa on se, että kansa äänestää ehdokasta, joka valittuna sitten pystyy vaikuttamaan asioihin joihin kyseinen asema liittyy - eli kunnan, valtion tai seurakunnan asioihin, näin esimerkiksi. Mutta kuinka kaukana tämä onkaan todellisuudesta, sitä vain aniharva äänestäjä suostuu koskaan uskomaan. Meillehän kerrotaan että "vain äänestämällä voi vaikuttaa" ja tutkimusten mukaan sillä äänestetyllä ei olekaan valtaa?!

Äänestämällä saat kyllä päättää mikä puhuva pää pääsee nappia käskystä painamaan ja nostamaan palkkaa sinun verovaroistasi, mutta valtaan ei siinä puolueen rivijäsenenä ole juurikaan asiaa. Puolueet itsessään omaavat jo hieman enemmän valtaa ja kyetessään nimittämään kavereitaan ja jäseniään virkamiehistöön, puolueen valta kasvaa entisestään. Toki jokainen näistä julkisuudelta piilossa olevista virkamiehistä ja -naisista on myöskin täysin vaikutettavissa niiden näkymättömien tahojen (lobbarit yms.) suunnalta, joten heidänkin oma ja itsenäinen valta on hyvin rajallista. Dualistinen valtiovalta on siis jaettu osin äänestetyille ja osin valituille ihmisille, joita kaikkia voidaan ohjailla usealla eri tavalla. Ja se on sitä hullua salaliittoteoriaa, ettäkö jollain voisi olla valtaa ilman että kansa niin päätti...


Syvemmällä olevaa dualismia

Curtis mainitsi haastattelussa taas Hans Morgenthaun, jota kaivelemalla löytyi nimiä Ernst Fraenkel, Ola Tunander ja Eric Wilson. Wilsonin "Government of the Shadows: Parapolitics and Criminal Sovereignty" ja Morgenthaun "Politics Among Nations: The Struggle for Power and Peace" vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta teoksilta tästä aiheesta, mutta tarkastellaan niitä tarkemmin joku toinen päivä. Näiden yllä mainittujen tahojen, kuten myös monien muidenkin mukaan, dualistinen valta ei rajoitu vain näihin äänestettyjen ja valittujen jakoon, vaan sielä takana on myös havaittavissa toisenlaista jakoa. Ja tämäkin jako kuulemma on tärkeä osa demokratiaa.

Demokratia kun on hidas köriläs joka ei tiedä mikä on sen omaksi parhaaksi, sen avuksi tarvitaan taakse jokin suojeleva dualistinen järjestelmä - eli jokin taho, jolla on oikeus ja velvollisuus puuttua asioihin kun tilanne niin vaatii. Tarvitaan siis "deep state" tai "dual state" suojelemaan sitä valtiota, tehden kaiken tarvittavan koska se näkyvä valtio itsessään joutuu toimimaan lain rajoissa, ainakin pääpiirteittäin. Riippuen järjestelmästä miten asia käytännössä tapahtuu, nämä "vallan vahtikoirat" ohjailevat niitä näkyvämpiä tahoja tekemään "hyviä" päätöksiä sen järjestelmän kannalta. Esimerkiksi Suomessa perustuslakivaliokunta on yksi tällainen (täysin hampaaton rakki) vahti, joka suojelee järjestelmää itseltään. Mitä sielä suljettujen ovien takana piilossa tapahtuukaan, sitähän emme tiedä...

Kansan eteen näitä dualistisen valtion päätöksiä nousee aika ajoin - isäntämaasopimus ja hybridikeskuksen sopimus, näin muutaman mainitakseni. Joku päätti, että näin nyt tehdään viis veisaten siitä näkyvästä dualistisesta valtiosta. Mutta on toki olemassa tahoja, jotka näkivät miten se homma pelaa - Timo Soini: "Jos ihmiset tietäisivät Suomen sitoumuksista enemmän, syntyisi kapina". Kaiken maailman ajatushautomot, Bilderberg ja vastaavat ryhmät ovat verkostoituneet ristiin ja rastiin, keskenään niin kilpaillen kuin yhdessä toimien. Ja nämä ihmiset valuttavat aatteitaan mukaan järjestelmään, jota kutsutaan demokratiaksi eli kansanvallaksi. Kansanvaltaa ei noista eri tahoista löydy hakemallakaan, mutta silti meille kerrotaan päivästä toiseen kuinka liberaali demokratiamme on vaarassa kun joku epäilee että järjestelmässä on jotain vikaa. Ja kukas meille niin kertoo? Ai niin, samojen tahojen omistama media... Mutta se on sitä hullua salaliittoteoriaa, ettäkö valta ei ole kansalla. Tutkimusten perusteella kun on hullua kuvitella että valta olisi kansalla.


Eturistiriitoja

Koko ongelma voidaan kuitenkin typistää eri intressien ristiriidoiksi. Jokaisella toimijalla on omat etunsa ja aina kun kahden eri vaikuttavan tahon edut ovat ristiriidassa, syntyy kitkaa joka estää koneiston sulavan rullaamisen. Joidenkin mukaan demokratiamme onkin "vallanpitäjien valtataistelua", missä kansa tukee milloin mitäkin eri vallanpitäjää joka saa sitten tahtonsa läpi kyseisessä asiassa. Kansa siis "päättää" äänestämällä kenen saappaan alla se haluaa mieluiten olla, sen perusteella kuka milloinkin lupaa houkuttelevimman vappusatasen tai järkevimmältä kuulostavan totalitarismin.

Kun siis nämä "hullut salaliittoteoreetikot" puhuvat syvästä valtiosta, "deep state", se ei ole mikään hullu teoria vaan tutkittua faktaa - ainoastaan termit vaihtelevat. Jos kuvitellaan, että tietyissä asemissa olevilla ihmisillä on runsaasti valtaa eikä lainkaan vastuuta tekosistaan, onko täysin mahdoton ajatus että näihin asemiin pyrkivillä ihmisillä ei välttämättä ole se kansan etu ensimmäisenä mielessä? Toisaalta taas ajatus, että kyseinen "deep state" tai suo, miksi sitä kutsuukaan, olisi puhdistettavissa, on lähestulkoon mahdoton. Miksi? Koska ei ole olemassa tiettyä osaa, jonka puhdistaminen korjaisi järjestelmän. On olemassa järjestelmä, joka on alusta pitäen luotu suojelemaan itseään kansalta. Yksittäisiä "pahoja ja korruptoituneita" ihmisiä sieltä voidaan kyllä poistaa vallasta, mutta mikään ei estä uutta (entistäkin pahempaa) tahoa nousemasta valtaan.

Morgenthaulla oli kuitenkin "yksinkertainen" ratkaisumalli, joka on lainattu hieman vanhemmista teoksista - katsotaan hoksaatko kuka myös puhui samasta asiasta: Kun valtiot tekevät päätöksiä, ajaen omia etujaan, sen tulisi samalla kunnioittaa kaikkien muidenkin osallisten etuja. Intressien ristiriidat aiheuttavat ne ongelmat, joten päätöksiä tehtäessä olisikin kysyttävä suostuisiko valtio itse siihen, että moisia tekoja tehtäisiin heitä vastaan. Sama tulisi päteä myös valtion sisäisissä asioissa, kaikkia päätöksiä tehtäessä - jos olisit itse siinä asemassa, että päätös vaikuttaisi negatiivisesti elämääsi, olisitko siltikin päätöksen puolella. Tähän tietysti on helppo vasta-argumentoida sanomalla, ettei aina voi ottaa kaikkien etuja huomioon. Miksei, on oma vastaukseni siihen? Miksi täytyy tehdä päätöksiä, joissa osa voittaa ja osa häviää? Ai niin, koska vallanpitäjien edut ovat tärkeämpiä kuin muiden. Siihenhän koko liberalismin idea perustuu...

perjantai 16. lokakuuta 2020

”Propagandan lyhyt oppimäärä” - Errata


Kirjan esittely

Tähän alle kerätään sitten kaikki korjaukset, jahka jotain korjattavaa ilmaantuu...

Day 0: Ei vielä korjattavaa.

”Propagandan lyhyt oppimäärä” - Kirjan esittely


Ensiteos

Books on Demand (.fi) pääsi sitten oikeen kunnolla yllättämään ja kirja ilmaantui heidän verkkokauppaansa alle vuorokaudessa tiedostojen lähetyksestä. Saatavilla tulee olemaan kolme eri versiota: kovakantinen 25€, pehmeäkantinen 12€ ja E-kirja 4.99€ (ensimmäiset 8 viikkoa 2.99€). Hinnat on laskettu niin, että ostamalla minkä tahansa version kirjasta BoD:n omalta sivulta, tarjoat minulle kaffet ja mistä tahansa muualta pienen kahvin tai tikkarin.

Tästä taitaa olla kolme kuukautta kun asiasta ensikerran mainitsin ja nyt painokone jyllää yhtä kopiota kerrallaan tilaajille - kirjasta ei siis ole painosta vaan jokainen tulostetaan palvelussa erikseen, mistä seuraa toki melkein kahden viikon toimitusaika mutta samalla (lähes) nollariski julkaisijalle. Ja minulle, se meinasi hyvää hintaa kun teki itse kaiken alusta loppuun.

Kirjoittaminen on tabletilla helppoa, mutta taitto vanhoilla romutietokoneilla ei niinkään. Räpellyksen ja useiden kokeilujen ja erehdysten jälkeen toivoisin, että opus on edes auttavasti luettavassa kunnossa. Kielenkäyttö on kuitennii samaa kuin täällä blogissa, joten ... kukin päätelköön itse onko se etu vai haitta jonka perusteella tekee ostopäätöksen suuntaan tai toiseen.


Uutta ja ihmeellistä

Tiedostossa oli 164 sivua, joista reilu 150 tekstiä täynnä. Parisenkymmentä sivua on osin tai soveltaen napattu suoraan vanhoista teksteistä, mutta loput, eli valtaosa on kokonaan uudelleen kirjoitettuna - samoista asioista, joista olen jo vuosia naputellut tännekin. Mitään uutta tai ihmeellistä ei siis wanhoille lukijoille ole luvassa ja samat tiedot saa raavittua kasaan lukemalla ne aikaisemmat 170+ tekstiä propagandasta.

Tarkoitus olikin tiivistää se tähänastinen pohdinta propagandasta yksiin kansiin, yhdeksi edes jotenkuten tunnistettavaksi kokonaisuudeksi. Kuinka hyvin tämä onnistui, se on kuitenkin jokaisen lukijan itsensä päätettävä.

Laitan tässä kun ehtii julki myös erratan, mihin voi käydä kommentoimassa jos löytyy jotain korjattavaa tai parannettavaa. Sieltä voi siis käydä katsomassa uusimman korjatun version. Linkki errataan löytyypi tämän tekstipätkän takaa.


Jatkoa

Blogi jatkuu ja jos kirja jengiä kiinnostaa niin saatan raapustaa jotain tästä meidän ”demokratiastamme” kirjan muotoon, samaan tapaan kuin tuo propagandakirja. Googlesta hakemalla tuolla kirjan nimellä saattaa myös vastaan tulla Vastavalkeassa julkaistu samalla nimellä kulkeva teksti - kyllä, se on myös samaa käsialaa. Muualta ei kannata etsiä tuotoksiani, niitä ei enää muualla juurikaan ole.

Koetan keskittyä nyt taas enemmän siihen tiedon hankkimiseen ja käsittelyyn, joten tekstin tuottaminen pysyy... sattumanvaraisena. Bloggerin käyttöliittymän ”päivittyminen” aiheutti ongelmia nykyisillä laitteillani, joten kikkailemisen vuoksi ei oikeen hirvittävästi huvita julkaista...

Joka tapauksessa, esikoisteos on nyt ulkona. Hurja tilanne, ei voi muuta sanoa. Mitään kiinnostusta nousta ”julkisuuteen” ei kuitenkaan ole eikä taida tullakaan... Lukekaa siis täältä blogista, näkemykseni aiheesta kuin toisestakin kun jo löytyy. Näillä mennään.

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Mediavirus


Kirjahyllyllä taas kaivelemassa

Lukiessani Douglas Rushkoff:in kirjaa "Media Virus!" vastaan tuli termi "simulacrum", mistä välittömästi tiesin että tästä opuksesta tulee enemmänkin sanottavaa tänne blogin suuntaan. Aatteita olen jo verrannut viruksiin ja Rushkoff puhuu hyvin pitkälti samasta asiasta - meemeistä, joita mediassa leviää. Alunperin meemi tarkoitti ideaa, käyttäytymistä tai tyyliä jota ihmiset sitten kopioivat ja imitoivat. Toisin sanoen, eri termi "strategioille" kuin myös "stereotyypeille". Olisi näillä termeillä varmaan jotain eroavaisuuksiakin, mutta en ole ainakaan vielä perehtynyt niin tarkasti meemeihin, että osaisin kertoa mitä ne ovat. Mutta asiaan...

Kirja on raapusteltu 90-luvun puolen välin tienoilla, minkä vuoksi netti on vielä hyvin pienessä osassa siinä kirjassa. Nykypäivänä meemiksi taidetaan lähes poikkeuksetta tunnistaa sosiaalisessa mediassa leviävät kuvat lyhyillä teksteillä varustettuina. Niitä kuvia sitten kyllä kopioidaan ja imitoidaan, mutta niiden taustalla ei usein ole mikään niin suuri aate tai ideologia. Tai niin voisi ainakin luulla, koska syvällistä sanomaa niistä ei usein kyllä löydä etsimälläkään. Mutta juuri tämä tekeekin niistä niitä "pelottavia" mediaviruksia. Kuva + pätkä tekstiä, sekunnissa koko sanoma takaraivoon saakka! Onnistuiko virus tarttumaan ja aiheuttiko se vain oireettoman levittäjän (joku, joka jakaa kuvan mutta muutoin unohtaa asian) vaiko kenties oikean taudinkantajan (levittää ja vielä liittää sen meemin osaksi omaa uskosmusjärjestelmäänsä)?! Ei ole ihme, että virallisen tarinan kannattajat puhuvat "rokottamisesta disinformaatiota vastaan" omissa esityksissään?

Mikä tahansa mediavirus voi olla päältä yhtä ja sisältä aivan toista. Otetaan esimerkiksi parodiat poliitikoista. Päältä ne ovat vain hassuja pilailuja, mutta syvemmällä sielä sanomassa voi olla niin paljon muutakin - ehkä kyseessä on koko järjestelmän kyseenalaistaminen? Mediaviruksen leviämisen kannalta sen on oltava riittävän shokeeraava (joko suututtava tai huvittava) että se lähtee kunnolla laukalle. Toki koskaan ei voi varmasti tietää mikä sanoma ottaa tuulta purjeisiinsa, mutta kun tekee sata eri meemiä niin kyllä niistä aina osa pääsee vauhtiin - jos ne ovat riittävän hyviä. Kauneus on tietysti katsojan silmissä, joten rujoinkin meemi voi tartuttaa suuren joukon ihmisiä siinä kun ammattilaisten ison budjetin viritelmät aiheuttavat vaan "meh"-reaktion.


Mediasimulacra

Koko mediakenttä, kaikki mitä jokaisesta median tuutista pukkaa, luo yhdessä oman todellisuutensa - simulacra, kopio kaikesta niistä median omista tuotoksista muodostaen kokonaisuuden jolla ei todellisuuden kanssa ole monessa kohtaa mitään tekemistä. Tämä mediasimulacra on kaikkien ulottuvilla ja jokainen voi siitä ottaa haluamansa mukaan siihen omana todellisuuteensa. Media itsessään on hyvin tarkka siitä, että vain ne "oikeat" toimijat saavat lisätä omaa materiaaliaan tähän kokonaisuuteen, koska pahasti ristiriitaiset virukset voisivat sotkea koko tarinan. Mielenkiintoinen havainto, jonka Rushkoff kirjassaan tekee, on kuitenkin se tapa jolla mediaan vielä 90-luvulla pääsi runsaasti "vastakulttuurin" materiaalia mukaan.

Yksi jos toinenkin tänäpäivänä hyvin kyseenalainen ohjelma oli sielä Musiikkitelevision (MTV) alkuaikoina vielä ihan kaikkien nähtävillä. Usein huumorin viittaan piiloutuneena, moni ohjelma kykeni lisäämään siihen mediasimulacraan paljon vastakulttuurien ajatuksia. Simpsonit olisi tästä yksi parhaita esimerkkejä, ainakin vielä 90-luvulla - myöhempää (2000-) tuotantoa en ole itse enää juurikaan seurannut. Eri vastakulttuurit pyrkivätkin sisällyttämään omia ajatuksiaan meemeinä ja mediaviruksina valtavirtaan ja he siinä osin onnistuivatkin. Mediakenttä olikin vielä 90-luvulla jonkin sortin villi länsi, jossa kuka tahansa saattoi luoda mediaviruksen ja saada sen leviämään jopa valtaväestöön saakka.

Materiaalia myös kopioitiin ja käytettiin aivan surutta omissa julkaisuissa, esimerkiksi "Zine"-muodossa (pieni omakustannejulkaisu), koska kukaan ei lähtenyt vaatimaan tekijänoikeuspalkkioita tusinasta kopiokoneella tehdystä lehdestä. Zinet olivat Ruskoffin kirjassa vain yksi esimerkki niistä lukemattomista eri tavoista, joilla sitä vastakulttuuria kyettiin levittämään. Ja netin räjähdysmäisen kasvun kynnyksellä vain taivas tuntui olevan rajana sille, miten laajalle tavan tallajan luoma mediavirus saattaisi levitä ja jättää jälkensä koko yhteiskuntaan. Vallanpitäjät siis vaviskoon, kansalla oli keino vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa - mediavirukset!


Eipäs nyt hätäillä...

Se ilo nimittäin ei kauaa kestänyt. Yksi toisensa jälkeen vallanpitäjät keksivät miten ne väärät mediavirukset kitketään pois siitä mediasimulacrasta, jonka he itse tahtovat. Pari vuosikymmentä siihen meni, mutta nyt vuonna 2020 voidaan sanoa että vallanpitäjien virustorjunta mediakentällä on melkoisen tehokas. Kyllä, meemi toisensa jälkeen nousee yleisön tietoisuuteen ja sille nauretaan tai manataan, mutta samalla se meemin tekijä saatetaan varjobännätä lähes kokonaan tai tili katoaa alta. Ja kun maailmassa on sen miljoona eri asiaa päin persiitä, ei sitä yhtä yksittäistä mediavirusta kyetä hyödyntämään enää siinä mittakaavassa, että se leviäisi valtavirtaan saakka.

Toki poikkeuksiakin on - virus joka levisi aina valtavirtaan saakka: QAnon. Oli koko liikkeestä mitä mieltä tahansa, sen yhtäläisyydet Steve Jacksonin (GURPS:in kehittäjä) "Illuminati" ja "Cyberpunk" oikeusjutussa salaista palvelua vastaan ovat hämmästyttäviä, ainakin omasta mielestäni. Sielä takana oli siis kryptisiä viestejä BBS alustoilla, joita sitten vissiinkin seurattiin kuin leivänmurusia ikään. Cyberpunk ja illuminati olivat siis roolipelejä, joille luotiin oma simulacra jota ihmiset kykenivät seuraamaan. Puhdas sattuma, vaiko vanhasta opittu (kantapään kautta) keino saada ihmiset mukaan siihen itseohjattuun simulacrumiin? Mene ja tiedä, itsellä se pisti silmään...

Mutta vielä QAnoneista - koko ilmiö on niitä harvoja nykypäivänä leviäviä mediaviruksia jotka ainakin esittävät olevansa osa vastakulttuuria. Mitä sielä pinnan alla tapahtuu, sen vain aika näyttää. Vaikka Rushkoffin kirja onkin jo 25 vuotta vanha, voidaan sieltä kuitenkin ammentaa oppeja nykypäivään ja siihen, kuinka sinne valtavirtaan voidaan yrittää ujuttaa niitä omia meemejään. Suosittelenkin kaivelemaan kyseisen opuksen ja lukaisemaan ainakin osittain läpi jos mielesi tekee päästä oikeasti vaikuttamaan siihen mediasimulacraan, josta kulttuurimme sitten osin muodostuu. Oma virukseni onkin viittä vaille valmiina... pian, hyvin pian, jos kaikki menee putkeen. Siitä lisää jahka asia varmistuu. Toivottavasti.

maanantai 12. lokakuuta 2020

Koronan jälkeinen aika


Valmis suunnitelma

Voidaan sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja. Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, joten spekuloidaan vain tulevaa perustuen suurten pelurien suunnitelmiin. World Economic Forum kutsuu sitä nimellä "The Great Reset", suuri nollaus, Council on Foreign Relations taas puhuu vaan koronan jälkeisestä ajasta jossa otettiin opiksi "Improving Pandemic Preparedness - Lessons From COVID-19". Toki näinkin suuret suunnitelmat saattavat vielä mennä kokonaan uusiksi, mutta näillä korteilla edistykselliset tahtovat nyt pelata - kansalta kysymättä. Vai onko se kansan hiljainen hyväksyntä, jos kaikki suunnitelmat ovat vapaasti nähtävillä?

Kestävä kehitys, eli keskitetty kaiken hallinta ja ohjaus, tunnettiin ennen myös nimellä "teknokratia". Termiä käytetään toki edelleenkin, mutta sen saaman karvan verran dystooppisen henkäyksen vuoksi asiaa myydään ennemmin uusilla hienoilla termeillä. Tarina menee kuitenkin peruspiirteiltään niin, että nykyinen kapitalistinen järjestelmä ei oikeen pelaa ja aiheuttaa ongelmia, joista halutaan päästä eroon. Kyllä, ongelmia on vaikka ja kuinka, siitä ei ole epäilystäkään, mutta mitä asioita tulisi muuttaa näin koronan jälkijunassa?

Kaikilla pitäisi olla kivaa ja mukavaa, resurssit pitäisi jakaa tasan ja tasa-arvoa olla kaikkialla - jotenkin tähän suuntaan asiaa markkinoidaan. Korona paljasti nykyisen järjestelmän heikkoudet, eli tilanteisiin ei pystytä reagoimaan riittävän nopeasti ja eri toimijoiden erimielisyydet sekä hidastavat että haittaavat ongelmien ratkaisua. Eri maiden ja ryhmittymien suuret johtajat julistavat kuinka nyt näillä heidän keinoillaan kaikki vanhat ongelmat ratkeavat. Käytetystä propagandasta voidaankin päätellä mitkä tahot ovat täysillä mukana (eli kannattavat) ja ketkä haraavat vastaan (eli vastustavat), tosin vastaan haraavissa on myös nähtävissä miten "oppositiota" haalitaan tiettyjen tahojen alle ohjailtavaksi. Suuria mullistuksia onkin luvassa, mutta jää nähtäväksi mitä ja kenen ohjaamana.


Sehän kuulostaa hyvältä?

Jos katsotaan vaikka noita CFR:n pohdintoja aiheesta niin kyllä, ihan järkeviä sielä puhutaan. Kaikenmaailman toimijat sooloilevat, politiikka tulee mukaan vaikka puhutaan ihmishengistä ja varakkaiden maiden terveydenhuolto omaa huomattavasti enemmän resursseja köyhiin maihin nähden. Tilanteen eläessä faktat muuttuvat jatkuvasti joten ajantasaista oikeaa tietoa asiasta ei kyetä koordinoimaan ja jakamaan, mistä seuraa se että ihmiset eivät oikeasti tiedä missä mennään. Ongelmana onkin valtiolliset toimijat, joilla saattaa olla niitä omiakin lehmiä ojassa. Kaikki hyvin siis? Ongelmia, joille tarvitaan korjausta. Suuri nollaus siis tarvitaan, koko maailmaan yhdellä kertaa. Paitsi että...

Ratkaisuksi nimittäin ehdotetaan mm. WHO:n tai vastaavan toimijan pönkittäminen ja mahdollisesti oikeuksien antaminen yli paikallisten hallintojen, tai ainakin oikeuden komentaa niitä paikallisia hallintoja. Paikallisille hallinnoille taas kaivataan entistä enemmän valtaa ja oikeuksia kävellä yli semmoisista pikkujutuista kuin ihmisoikeudet, koska kerran suojellaan ihmisiä ja heidän ... oikeuksiaan? Eli siis luodaan yksi keskitetty valta, jolla on oikeus käyttää lähes rajatonta valtaa terveysasioissa, koska globaalissa pandemiassa se on ainoa oikea ratkaisu, tai niin ainakin väitetään. CFR ei siis vaadi ihan kaikkea yhden hallinnon alle, mutta hivuttamalla se yksi maailmanhallitus jota WEF taas ajaa olisi askeleen lähempänä.

Suuri nollaus nimittäin vaatisi kaikkien järjestelmien yhdistämistä "yhteiseksi hyväksi", koska muutoin maailma tuhoutuu ilmastokriisin vuoksi. Kertarysäyksellä ei moista voida tietenkään tehdä, joten pieniä osasia on ajettu jo pidemmän aikaa yhteiskuntaan "normaaliksi tavaksi" toimia - kuten esimerkiksi käteisvapaa yhteiskunta. Yhdistämällä lukemattomia eri "kestävän kehityksen" projekteja toisiinsa ollaan ajamassa aivan käsittämätöntä valvonta- ja hallintayhteiskuntaa, jossa tavan kansa ei ole muuta kuin vaihdettavissa oleva ratas isosta koneistosta.


Hullua salaliittoteoriaa!

Kuten se hullu salaliittoteoria valtaeliitistä, tämä suuri nollaus, jota osa kutsuu myös uudeksi maailmanjärjestykseksi, on valtaväestölle siltikin hullu salaliittoteoria. Ettäkö joku tai jotkut tahot ajaisivat maailmaa, missä pieni ryhmä (tai tekoäly) ohjaisi kaikkien ihmisten kaikkia toimia. Sehän olisi täysin mahdotonta, kyllähän meille kerrottaisiin! Ja kyllä, juuri näin on - meille kerrotaan, päivästä toiseen, ihan sieltä tutusta ja turvallisesta televisiosta käsin. Katso vaikka. Harva se päivä kerrotaan uusista muutoksista, toimista jotka on pakko tehdä yhteiseksi hyväksi. Mikä siis enää puuttuu? Suostumus.

Mutta siihenhän propaganda soveltuu kuin nenä päähän. Propagandaa on aina käytetty luomaan suostumusta ja oikeutusta ties mille toimille, eikä tämä suuri koronan jälkeinen nollaus poikkea siitä juuri muutoin kuin mittakaavaltaan - nyt halutaan maailmanlaajuinen muutos, ei vain maakohtaisia asioita. Siitä syystä median kontrolli ja sananvapauden rajoittaminen ovat nousseet aivan omaan arvoonsa - se joka hallitsee tarinan, hallitsee kansan syvät tunnot ja kykenee luomaan oikeutuksen kaikille toimille. Monet edistykselliset tahot kuvittelevat pääsevänsä sinne "johtoon", palkkiona hyvästä työstään, mutta voin melko suurella varmuudella sanoa, ettei kanssaihmisensä niin halvalla pettäviä tarvita enää sielä uudessa maailmassa. Toistaiseksi he ovat kyllä hyödyllisiä (idiootteja) pelureita, joille ovet ovat avoinna suurille areenoille.

En voi kuitenkaan suositella kenellekään lukea noita CFR:n ja WEF:n materiaaleja näistä aiheista. Ne ovat pitkiä, tylsiä ja täynnä sitä unelmahöttöä jolla niitä kaupataan. Maailma pelastuu kunhan vaan annamme kaikki oikeutemme niille, jotka ovat tähänkin asti kusseet meitä silmään ja vieneet tuhkatkin pesästä. Jos käytettyjen autojen kauppias kusettaa sinua ja naapuriasi, menisitkö antamaan hänelle vielä asuntosikin myyntiin? Ai et? Silti jostain syystä monen mielestä on hyvä idea antaa niille kaikista ahneimmille omaa etuaan ajaville ne loputkin vapaudet ja oikeudet, sillä lupauksella että kyllä he tällä kertaa auttavat ihan kaikkia. Nykyistä järjestelmää vain ei tunnisteta tyranniaksi, koska meille kerrotaan sen olevan demokratiaa. Noh, koronan jälkeisessä ajassa sitä demokratiaa ei enää tarvita, koska kaikki sanellaan suoraan ylhäältä käsin. Miten se eroaa nykyisestä? Illuusio demokratiasta katoaa, mutta onneksi televisiossa kerrotaan kaiken olevan hyvin... ja olisihan se, kunhan tajuaisimme oman voimamme.