torstai 21. lokakuuta 2021

Demokraattinen despotismi


Ajatustenvapaus

Kun kaikki ajattelevat samoin, kukaan ei oikeastaan ajattele. Tähän suuntaan menevää lainausta on vuosien saatossa soviteltu niin Pattonin suuhun, kuin myös Krehbielin, Neillin ja Faberin sanomaksi, mutta sillä ei taida olla niin suurta merkitystä kuka sen sanoi ensin? Ajatus on kuitenkin täysin paikkansa pitävä ja Tocqueville, jonka kirjaa "Democracy in America" ollaan jälleen märehtimässä, toteaa tämän täsmälleen saman asian. Joku saksalainen koomikko totesikin tämän køronatyrannian aikana, että ajatuksenvapaus, jota tässä ollaan luomassa, on juuri sitä aitoa ajatustenvapautta, nimittäin omista ajatuksistaan. Riittää, että tekee mitä käsketään. Bonuspisteitä saa siitä, kun vaatii muita tekemään samoin...

Yhtenäinen mielipide, yksi yhteinen tarina ihan kaikesta, luo tietenkin vakautta. Moni ihminen haluaa ennemmin vakautta ja sen luomaa turvallisuudentunnetta, kuin vapautta ja sen tuomaa ennalta-arvaamattomuutta. Savannilla asuva leijona on vapaa, mutta hänen eläintarhan häkissä asusteleva veli on turvassa ja elää vakaata elämäänsä - ruoka tulee joka kerta samaan aikaan, samalla tavalla ilman omaa panosta asiaan. Liberaali demokratia ajatuksen tasolla takaisi ihmisille vapauden, samalla kuitenkin tuoden organisoidun yhteiskunnan mukana tuomat vakauttavat asiat. Minimaalinen määrä rajoituksia, koska tiettyjä asioita ei voida sivistyneessä yhteiskunnassa sallia - tappaminen, raiskaaminen, varastaminen ja niin edelleen. Kyse on siis tasapainosta niiden vapauksien ja organisoinnin mukana tuomien rajoitteiden kanssa. Ennen se painopiste oli vapauden puolella vahvasti, ihmisoikeuksien muodossa.

Ehkä tämä vapaus olikin osasyynä siihen, että kaunis tarina ja aate liberaalista demokratiasta menikin niin päin helvettiä? Yksistään vapaus ei siihen kuitenkaan riitä, vaan sen helvetin muodostumiseen tarvittiin myös se täysin päinvastainenkin asia - yhdenvertaisuus, yhdenmukaisuus. Nämä kaksi asiaa kun viedään äärimmilleen ja yhdistetään eri tahoihin samassa yhteiskunnassa, saadaan nimittäin aikaiseksi aivan täydellinen despotismi, eli sortava itsevaltiuus. Ja sen hitaasti muodostuneen tyrannian kaataminen onnistuu edelleen sillä samalla vanhalla tavalla (tottelemattomuus), jos kansa oikeasti ajattelisi. Mutta kun se ei ajattele, muutoin kuin samalla tavalla...


Valta muiden ylitse

Aloitetaan liberaalista ja individualistisesta ajattelumallista. Minä itte, muut sitte. Kilpailu on parasta mitä luonto on koskaan keksinyt! Jos siis unohdetaan se, että kilpailua tapahtuu luonnossa vain jos jostain on puutetta, ei koskaan yltäkylläisyydessä. Kun ihminen ei koe enää olevansa osa yhteisöä, ei perhettä, klaania, luokkaa, millä nimellä niitä "omia" kutsuukaan, hän laittaa oman navan muiden edelle. Jos tälle oma napa ensin ajattelevalle annetaan mahdollisuus valtaan, etenkin valtaan muiden ylitse, mitä luulet tapahtuvan? Hän voi kyllä organisoitua muiden samanhenkisten kanssa, mutta taustalla on aina se sama liberalismin alkukantainen pelko: mitä jos joku muu vie sen, mitä olen saavuttanut vain koska pystyy siihen? Kauhun tasapaino toki hieman rajoittaa näitä ihmisiä, mutta jos koko jengi voi hyötyä kaikkien muiden kustannuksella, valinta on heille hyvin helppo.

Suurin osa ihmisistä kun ei halua valtaan, joten he tyytyisivät siihen vapauteen, jonka liberaali demokratia heille lupaa. Mutta he jotka haluavat valtaan, heille tämä nykyinen demokratia tarjoaa ennen näkemättömän mahdollisuuden päästä valtaan muiden yli, vieläpä täysin oikeutetusti! Kansa antoi heille vallan, joten pulinat pois! Mistä päästään siis siihen ongelman toiseen puoleen, eli yhdenvertaisuuteen. Kaikki ne muut, alamaiset, ovat tietenkin yhdenvertaisia. Ja kuten tiedetään, suomalainen maksaa vaikka satasen siitä, ettei naapuri saa viittä kymppiä. Kaikkien on siis oltava samalla viivalla, samoissa asemissa. Lainsäädäntökin siihen kannustaa, ainakin osittain (positiivinen erityiskohtelu tästä räikein poikkeama), mikä on tietysti hyvä asia... vai onko? Lain edessä yhdenvertaisuus on ainoa edes teoriassa saavutettavissa oleva asia, mutta siihen ei koskaan voida päästä koska se kleptokratia (varkaiden valta) jonka ne vallanpitäjät ovat luoneet, ei ole tarkoituskaan olla yhdenvertainen.

Yhdenvertaisuudessa se ongelma kun on yksi=yksi, joista jokainen "yksi" on korvattavissa toisella ykkösellä ilman että mikään asia muuttuisi. Haettiin sitten alkuasetelman tai lopputuleman yhdenvertaisuutta, siinä se yksilö halutaan häivyttää pois ja sulauttaa se osaksi "kansaa". Kansa ei ole mikään yhtenäinen yhteisö (ainakaan nykyään), vaan lailla rajattu joukko ihmisiä. Siis niiden kleptokraattien luomilla lakipykälillä. Tätä yksi=yksi ajattelumallia kutsutaan yleensä kollektivismiksi. Kollektivistisiä kokeiluja löytyy historiasta useita ja niitä on kutsuttu nimillä kuten esimerkiksi fasismi ja kommunismi. Ne ovatkin menneet kansan näkökulmasta aina ihan putkeen, eikös? Tämä nykypäivän køronatyrannia on vain jälleen saman asian uusi ilmenemismuoto. Muutama vallanhimoinen kokee olevansa oikeutettu määräämään kaikkia muita miten olla ja elää, kansa reagoi tarraamalla turvallisuudentunteeseen ja vaatimalla kaikkien muidenkin toimivan samoin - koska niin heille kerrottiin.


Voiko demokratia sitten johtaa johonkin muuhun kuin despotismiin?

Yhtenä ratkaisumallina tähän yllä esitettyyn ongelmaan on pidetty konstitutionalismia, eli sitä nykymittapuulla salaliittoteoriana pidettävää aatetta että perustuslaki olisi korkein laki maassa. EU on esimerkiksi ottanut vahvan kannan asiaan, eli kun Unkari ja Puola vetoavat perustuslakiinsa, EU sanoo että paskan marjat, meidän lakimme menevät teidän lakien ylitse. Oikeusvaltioperiaatteella siis pyyhitään persettä, jos maan laki sanoo olevansa korkein auktoriteetti siinä maassa ja sitä ei yksikään sopimus voi ylittää. Paitsi EU:ssa, näköjään. Noh, tämä on näitä despotismin muotoja, joista saamme nauttia koska ongelman esilletuoja ei istu yksi=yksi muottiin mikä aiheuttaa siihen muottiin sopivilta koliikkiaikuisilta välittömän reaktion.

Asia voitaisiin myös kääntää median avulla, minkä vuoksi ne oikeat vallanpitäjät pelkäävät kuollakseen alustoja, jotka sallivat sananvapauden ja muunkin kuin heidän määrittämänsä mielipiteenvapauden. Valtamedian toimittelijat tietävät, että yksi=yksi ja siitä ei poiketa, koska se oma persnahka, elanto ja turvallisuus, riippuvat siitä, että sitä asiaa ei kyseenalaisteta. Siinä voi koittaa teeskennellä mitä tahansa liberaalia, individualistia tai mitä suurta ajattelijaa, mutta niin kauan kun sitä despotismia ei lähde uhmaamaan isoissa asioissa, se journalisti on yksi tyhjäntoimittelija muiden joukossa. Onneksi niitä oikeitakin journalisteja on olemassa, mutta valtamedian palkkalistoilta niitä et löydä yhtäkään. Omertan lakia ei rikota, ei koskaan. Rajalla saa leikkiä, että säilyy edes jonkinmoinen illuusio siitä, että media tuottaisi journalismia.

Yksi=yksi sakista löytyy myös armeijoittain ihmisiä, jotka ovat valmiita sitä ykseyttä puolustamaan. Kaikki suuret instituutiot on täytetty jo aikoja sitten ihmisillä, jotka tietävät yhtälön tuloksen. He tietävät, että heidän elantonsa riippuu heidän ymmärtämättömyydestään tai viimeistään hiljaisuudestaan. He itse ovat valmiita lynkkaamaan ne, jotka poikkeavat siitä tarinasta, minkä vuoksi he tietävät tasan tarkkaan oman kohtalonsa niin tehdessään. Ja kun kaikki ajattelevat samalla tavalla, kukaan ei ajattele. Moni jopa kuvittelee olevansa oikeutettu valtaan muiden ylitse vain siksi, että voitti suosiokilpailun. Jos se olisi demokraattinen päätös, edes enemmistöpäätös, suurin osa ihmisistä ei halunnut yhtäkään niistä nykyisistä ihmisistä valtaan itsensä ylitse. Mutta kun meille kerrotaan että tämä on paras järjestelmä, miksi sitä kyseenalaistaa kun kyseenalaistamisesta ei tule muuta kuin paskaa niskaan? On niin paljon helpompaa olla ajattelematta ja loukkaantua siitä, kun joku muu ajattelee - ettehän ole enää yhdenvertaisia, koska se joku muu käyttää päätään ja sinä et. Tai vielä kauheampaa, jos se joku muu käyttää vielä suutaan...

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Onko demokratia paras vaihtoehtomme?


Politiikan filosofiaa

Vaikka asiaa olenkin jo useaan otteeseen pohtinut, aloitetaan niin sanotusti tuoreelta pohjalta ja uuden kirjan merkeissä. Alexis Charles Henri Clérel, comte de Tocqueville, lyhyesti Tocqueville, raapusti siinä 1835 ja 1840 hujakoilla osin yhdessä kuin erikseen Gustave de Beaumontin kanssa useammankin teoksen, joille nimeksi tuli "Democracy in America". Tästä lukemisen alla on itselläni "Historical-Critical Edition", joka on pitkän kaavan mukaan ja kommentoituna kevyt 1600+ sivuinen järkäle. Hyvin mahdollisesti tämä teksti saa siis jatkoa samassa aihepiirissä tässä tulevina viikkoina ja ehkäpä kuukausina. Vaikka kirjoittajan mukaan kirja ei ole niinkään filosofinen vaan enemmän käytäntöön pureutuva, on hyvinkin lyhyellä tutustumisella kyseessä kuitenkin etenkin näin nykypäivään peilattuna varsin filosofinen näkemys tähän demokratiaan. Heti demokratian alkuajoista lähtien, eli Kreikan peruja, on usea "suuri ajattelija" kritisoinut demokratiaa ja ihan syystäkin. Kun katsoo mitä kansa näin pandemian aikana oikein tekee, ehkä on ihan hyvä että se ei ole lainkaan vallassa?

Vastatakseen kysymykseen "Onko demokratiasta mihinkään?" pitää kuitenkin tarkentaa, mitä asiaa ollaan oikeasti edes arvostelemassa. Onko kohteena demokratia, kansanvalta, ideana ja hallintajärjestelmänä sekä oikeutuksena valtaan noin yleensä, vaiko kenties jokin käytännön malli joka on ihan konkreettinen järjestelmä jota jokainen voi mennä lähes käsin koskettamaan. Tämä "länsimainen demokratia" kun on semmoinen häpeäpilkku ihmiskunnan historiassa ja sen "edustuksellinen demokratia" nimitys on yhtä lähellä demokratiaa kuin merihevonen on hevosta - vain nimeksi. Aina kaksoisvaltiosta lähtien kun koko edustuksellinen järjestelmä on ihan alusta alkaen suunniteltu luomaan illuusio kansanvallasta ilman, että kansalla olisi mitään muuta kuin maksajan rooli herrojen leikeissä. Kansa kantaa vastuun kaikista päätöksistä, mutta ei saa itse niihin juurikaan vaikuttaa. Ainut sallittu "vaikuttaminen" kun on äänestäminen ja kaikkihan sen tietää, että "vain äänestämällä voi vaikuttaa!", kuten kiltti papukaija sen mantran toistaa.

Eri versioita tästä "demokratiasta" on tietenkin eri maissa ja esimerkiksi Sveitsin mallia on yleisesti pidetty "parhaana" sen kansanvaltaisuuden vuoksi, eli suoran demokratian osuuden ansiosta. Sveitsi on toki siinä suhteessa mallimaa, että siellä kansalla on ainakin auttavasti mahdollisuuksia päättää omista asioistaan suoralla äänestyksellä ja täten kansan tahtoo muuntuu aina lakipykäläksi saakka. Tai no, kansan ja kansan, median suodattimen kautta läpikäytynä. Media, niin perinteinen kuin etenkin sosiaalinen media kun pelaa niin käsittämättömän suurta roolia ihmisten elämässä, että olisi hyvin lapsellista väittää jonkin asian olevan "kansan tahto", koska se "kansa" on omaksunut kuitenkin kaikki näkemyksensä yhdestä jos toisesta mediasta. Äänestikö kansa medioita ja niiden toimintaa vai kuluttaa vaan sitä, mitä heille tuotetaan?


Kansanvalta aatteena

Enemmistön päätös kuulostaa toki hyvältä, mutta kun tiedetään kuinka viksu keskiverto ihminen on ja puolet on siitä tyhmempiä, onko se enemmistöltä saatu vastaus sitten kuinka hyvä ratkaisu kokonaisuuden kannalta? Ihmiskunta on osoittanut jo lukemattomia kertoja, kuinka se vihainen väkijoukko kykenee tekemään hyviä ja oikeutettuja päätöksiä niin omista kuin etenkin muiden asioista. Joukkomieli on yksi näistä ilmiöistä, joka osoittaisi siihen suuntaan että enemmistöltä kysyminen on oikeastaan aivan helvetin typerä idea. Suuren osan ajasta ihmiset ovatkin olleet aina jonkun tahon palveluksessa, jolloin se hierarkia on ollut selvä eikä kukaan tavan tallaaja ole edes pyrkinyt käskyttämään koko muuta kansaa. Demokratiaan uskovat taas ovat sitä mieltä, että enemmistöllä on oikeus määrätä ihan kaikkia ihmisiä, eli palvelemaan sitä joukkomieltä riippumatta siitä, miten se vaikuttaa siihen yksilöön. Asiaa yritettiin ratkaista luomalla "ihmisoikeudet", mutta kuten tämä pandemia on osoittanut, niillä oikeuksilla pyyhitään lähinnä persettä siinä kohtaa kun peloteltu joukko vaatii kaikkia ihmisiä uhrattavaksi lääketeollisuuden voittojen alttarilla.

Tocqueville puhuikin jenkkien demokratian onnistumisesta ja antoi suuren kunnian, ainakin käsittääkseni, uskonnoille (etenkin katolinen kirkko). Ihmiset olivat jälleen palvelemassa jotain suurta tahoa, joka sitten osattiin hyödyntää oikeuttamaan se valta vähemmistölle joka oikeasti johti maata, samalla kun kansalle kerrottiin kuinka he olivat vallassa. Sama on toki vahvasti nähtävissä Suomessa ja ei ole ihme, että meillä on valtion kirkko - se on yhteinen moraalinen selkäranka, joka pitää niin yksittäisen ihmisen kuin siinä samalla myös koko kansakunnan suorana pystyssä. Siksi niin monet puhuvatkin moraalisesta rappiosta ja kuinka niin monet eri aatteet ovat myrkyttäneet kansan yhteiset rivit tuomalla mukaan ties mitä uskonnoksi rinnastettavia näkemyksiä. Suurelta osin tämä nimittäin pitää paikkansa - yhtenäinen kansa voidaan luoda vain yhtenäisillä moraalisilla säännöillä. Se demokratia on vaan siihen päälle lätkäisty tapa organisoida se kansan hallinta, suunta annetaan jostain aivan muualta kuin politiikasta.

Niin sanottu "yleinen mielipide" onkin se asia, joka niin ohjaa kuin oikeuttaa sen demokratian. Ennen se oli tarkasti kirkon hallussa, mutta nyt ties mitkä woke-ideologiat ovat ottaneet sen saman aseman kertoen ihmisille mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Ja kuka sen suunnan voi sitten nykypäivänä määrittää? Aivan niin, media. Moraalinen selkäranka on niin helposti muokattavissa suurimmalla osalla ihmisistä ja kun kerran elämme "demokratiassa", enemmistö on niin oikeassa kuin siinä asemassa, että se saa määrätä miten kaikkien tulisi olla. Joitain rajoitteita onneksi on saatu tälle oklokratialle eli rahvaanvallalle, mutta kun nekin rajat on oikeutettu sillä samalla enemmistön valllalla, ei siinä ole juurikaan esteitä poistaa ne turhat rajoitteet jotka suojelevat yksilöä väkijoukon mielivallalta. Tämä køronatyrannia onkin siitä hieno esimerkki - ihmisoikeuksista viis, kun kansa hurraa päättäjien toimille jotka rikkovat niitä ihmisoikeuksia. Kuka helvetti päästi sen rahvaan valtaan?!


Mutta se on silti paras mitä meillä on!

Tai niin ainakin väitetään. Kyllä, hirmuvaltiaiden alla ihmiset ovat kärsineet paljon enemmän kuin valtaosassa "demokratioista", mutta toisaalta taas hyväntahtoinen yksinvaltias voisi oikeasti ajaa kansansa etua ja luoda paratiisin maan päälle. Paitsi että kaikki valtaan pyrkivät ja sinne tahtovat ovat ihan muuta sakkia kuin hyväntahtoisia ja moraalisen selkärangan omaavia ihmisiä. Niin sosiopaatteja kuin psykopaatteja on suhteessa valtaväestöön nähden sielä "johtajien" asemassa melkoinen yliedustus, mutta koska yleistäminen on rumaa niin täytyy sanoa että ei ne kaikki poliitikot ole sosio- tai psykopaatteja. Ateenan demokraattiseen malliin, eli ihan kaikki saavat äänestää ihan kaikesta, tuskin ollaan ihan heti päätymässä ja suuri osa ihmisistä pitää ideasta missä he valitsevat "hyvän edustajan" ajamaan heidän asiaansa - emme siis ole ihan heti pääsemässä eroon tästä "edustuksellisesta demokratiasta".

Voisiko edustuksellinen demokratia sitten oikeasti toimia kansan parhaaksi? Mikäettei, mutta siihen tarvitaan kaksi asiaa joista kumpaisestakin olemme tällä hetkellä muutaman... vuosisadan(?) päässä, ehkä enemmänkin. Että ihmiset voisivat tehdä valistuneita päätöksiä omista asioistaan ja edes auttavasti käyttää sitä oikeutuksena enemmistön päätökseen johon kaikkien tulisi alistua, tulisi jokaisen yksilön omata riittävä tieto ja ymmärrys asioista, sekä omattava riittävä moraalinen selkäranka seisoa omien päätösten takana ja myöntää sekä korjata kaikki virheet. Tämän lisäksi kaikesta uudesta ja tapahtuvasta on oltava mahdollisimman tarkka ja puolueeton tieto saatavissa mahdollisimman nopeasti. Jos nämä vaatimukset täyttyisivät, kyseiset ihmiset olisivat varmasti riittävän valveutuneita valitsemaan joukostaan sopivimmat edustajat hoitamaan käytännön asioita yhteiskunnassa?

Ja kun palataan todellisuuteen, missä alle euron ämpärillä saa ihmisen matkustamaan pitkiäkin matkoja ja tekemään itselleen haitallisia asioita, sanoisin että emme ole ihan vielä siinä ajassa ja paikassa kun kansanvalta olisi hyvä ratkaisu. Nykyistä sirkusta voitaisiin toki yrittää korjata, mutta kun se ei ole edelleenkään rikki vaan toimii juuri kuten se on luotu toimimaan niin onhan tässä aika huonoja vaihtoehtoja tulevalle. Ehkäpä se korjaantuisi sillä samalla strategialla, kuin mikä tahansa tyrannia ja totalitarismi on kaatunut? Luomalla rinnakkaisia järjestelmiä niiden ihmisten toimesta, jotka eivät halua valtaa vaan elää yhdessä rauhassa? Tyranniat kaatuvat kun kukaan ei leiki mukana, mutta tilalle nousee usein vaan seuraava vallanhimoinen mulkku... ellei niitä rinnakkaisia järjestelmiä saada pysyviksi ja leviämään koko yhteiskuntaan. Mutta mistäs minä tietäisin, en ole mikään suuri ajattelija vaan mukavuudenhaluinen laiskimus, jolla on ihan liikaa aikaa lukea ja funtsia syntyjä syviä?

lauantai 2. lokakuuta 2021

Køronatyrannia


Nimeämisen vaikeus

Sopivaa nimitystä, joka omaisi riittävän painon tilanteen vakavuudelle, tälle pandemian varjolla luodulla totalitaariselle järjestelmälle ei ole ihan helppo kehittää. Køronatsismi olisi helppo nimi, omaisi sopivan lyömäaseen painon, mutta samalla olisi huonosti aatteeltaan osuva - totalitaarinen, toki, mutta ei kansallis eikä sosialismi. Itse en ole vielä päässyt mihinkään kunnon tulokseen tässä asiassa, joten kysytään lukijoilta apua. Mikä olisi sinun mielestäsi sopiva nimitys tälle totalitarismille? Ehkäpä nimeämistä auttaisi, jos purkaa aatteen osiin ja tutkii miten siihen tilaan ensinnäkään päädyttiin? Lyhyt historiikki voisi mennä tähän tapaan: Kiinassa puhkeaa uusi (tarinan mukaan) tappava tauti, joka kaataa ihmisiä kaduille. Lähtöpiste eristetään kun tieto leviää - toiminta siis tapahtuu huomattavasti itse tautiin nähden jälkijunassa. WHO julistaa pandemian, kuten sillä on tapana kun lääkeyhtiöt niin käskevät. Helvetti repeää ja pari vuotta eteenpäin niin kansa vaatii terveitä ihmisiä hirteen. Se, pitääkö tämä virusteoria paikkansa vai onko se ympäristöteoria oikeasti selittävä tekijä, on tässä kohden merkityksetön - nyt puhutaan tarinasta jonka mukaan asiat etenivät.

Kun hyvin pian taudin alun jälkeen huomattiin, Diamond Princess aluksen osoittamana ja lukemattomia kertoja sen jälkeen, tarina joka Kiinasta lähti ei pitänyt paikkaansa. Mutta kuten kaikki hyvät tarinat, ei sitä sovi faktoilla pilata. Mallinnukset osoittautuvat monikertaisesti liioitelluksi, mutta niitä ei koskaan korjattu. Paniikki haluttiin siis levittää ja maat reagoivat täysin järjenvastaisesti tunnetusta pisteestä leviävään tautiin. Sekä itse tauti, että sen mukana rummutettu pelko annettiin ylittää kaikkien maiden rajat ilman pienintäkään aikomusta pysäyttää sitä rajalla. Jos tämä kertoisi osaamattomuudesta tahallisuuden sijaan, miksi ihmeessä saman porukan tulevia ohjeita yksikään noudattaisi? Tässä vaiheessa ei kuitenkaan itse ideologia ollut vielä kansan keskuuteen iskostunut, mutta media oli aloittanut sen aivopesun heti alkuunsa. Voidaan toki väittää, että tarina olisi edennyt sattumanvaraisesti tai orgaanisesti, mutta kun täsmälleen sama narratiivi ajetaan lähes samassa järjestyksessä läpi kaikkialla maailmassa, se voisi osoittaa järjestelmällisyyttä?

Itse se aate onkin nerokas yhdistelmä vanhoja kestosuosikkeja: ”rasismi” johon on napattu tiettyjä osia maineikkaasta ”kommunismista”. Niin mitä osia? Luokkataistelu ja ihmisten erottelu ”rotuihin”, joka määrittää hänen asemansa yhteiskunnassa. On olemassa ”denialisteja”, ”salaliittoteoreetikoita”, ”kulkutautimyönteisiä” ja muita vastaavia nimityksiä niille, joita ollaan kansan hurraamana marssittamassa Stantonin portaita vauhdilla ylöspäin (nyt ollaan 7/8 noin pääpiirteittäin). Tämä halveksuttava alaluokka ei kuuluisi omata ihmisoikeuksia eikä mitään vapauksia, ne kuuluvat vain ylemmille luokille. Oman rotunsa tulee esittää kulkemalla kaikkialla naamarätti päällä, mutta tämä yksinkertainen kapistus on kenen tahansa hankittavissa, joten alempaan kastiin kuuluvat saattavat viekkaasti naamioitua ylempiluokkaiseksi! Siksi erotteluun tarvitaankin jotain, jota ei voi väärentää: piikkipassi. Tämä ainoastaan viranomaisilta saatava todistus tottelevaisuudesta ja sen mukana tullut keskustelu peittoaakin Apartheidin varjoonsa. Onneksi olkoon, tukemalla tätä uutta totalitarismia kannatat niin rasismia kuin kommunismia!


Miten helvetissä näin pääsi käymään?!

Jos kuuntelee vaikkapa Mattias Desmetin esityksiä, tai Sakari Peltola käännöksiä Desmetin tutkimuksista, voidaan asia yksinkertaistaa niin, että se on yhdistelmä kuulumattomuutta, yleistä ahdistusta, irrallaan olemista muista ja merkityksen saamista siitä totalitarismista. Useamman tunnin esityksiä en tuota tiiviimpään muotoon enää saa, mutta suosittelen kaikkia lontoota osaavia etsimään Desmetin puheita asiasta ja savoksi lyhennettynä katsomaan jos Sakarin videoita ei olla vielä poistettu Youtubesta. Desmet antaa myös lähteen tälle teorialleen ja juuri kirjan läpi kolunneena voin sanoa, että kyllähän se sieltä löytyi hieman eri tavalla sanailtuna, eli tämä selitys on suurelta osin modernisoitu versio Hannah Arendtin kirjasta ”The Origins of Totalitarianism”. Arendtin toinen kirja ”EICHMANN in Jerusalem - A Report on the Banality of Evil” taas sopii kuvaamaan sitä käytöstä, jota näemme esimerkiksi THL:n toimesta - välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä, ”pahantekoa” ilman katumusta.

Noin rankasti yksinkertaistettu selitys miten tähän päädyttiin ei tietenkään ole ”koko totuus”, eikä Desmetin tai Arendtin kertoma liioin kykene kaikkea selittämään. Ihmiset kun ovat yksilöitä, eli jokaisella on ne omat syyt joko seurata tai olla seuraamatta tätä virallista tarinaa pandemiasta. Nähdäkseni yksi yhteinen tekijä on kuitenkin mukana lähes jokaisella ihmisellä tässä ajassa - pelko. Pelkää sitten tautia, piikkiä, tyranniaa, viranomaisia, taloudellista tilannettaan tai mitä tahansa, pelko ajaa ihmiset lähestulkoon hulluksi. Pelko estää rationaalisen ajattelun ja siitä ei pääse irti loogisella ajattelulla, koska ne osat aivoista ovat kytkeytyneet pois päältä. Ja mistä se pelko oikeen tulee? Mistäpä muualtakaan kuin mediasta

Jos nimittäin kyseessä olisi oikea ihmisten henkeä ja terveyttä uhkaava tilanne, vain psykopaatti/sosiopaatti tai täysi idiootti lähtisi aiheuttamaan viestinnässä kansalle pelkoa ja kaaosta, mitä hallintomme ja valtamediamme on tehnyt päivästä 1 lähtien… siis sen jälkeen kun se yksi yhteinen tarina saatiin maailmanlaajuisesti valmiiksi. Nimittäin ennen kuin se tarina valmistui, ei media lietsonut pelkoa ja asiantuntijat kertoivat kuinka mitään syytä paniikkiin ei ole. Kuin kytkintä kääntämällä kaikki tutkitut ja tunnetut asiat kriisiviestinnästä kytkettiin pois päältä ja media sai täyden hepulikohtauksen. Siirryttiin siis kriisiviestinnästä sotapropagandaan kertaheitolla… sillä erotuksella, että siirryttiin nimenomaan hyökkäyssotapropagandaan, missä se propaganda kohdistetaan nimenomaan viholliseen. Ja se vihollinen sattui nyt vaan tällä kertaa olemaan oma kansa, mutta se täytyy olla sitä ”sattumaa” koska ”eiväthän ne nyt niin tekisi”?


Miten voin perua tilauksen tästä tyranniasta?

Kuten kaikki tietävät, uskovaisten kanssa on turha väitellä. Pandemiaan uskovat tietävät, että väärää mieltä olevat kuuluvat kaikki siihen pahaan kulttiin, jonka jäsenet haluavat kaikkien mummojen kuolevan! Ihmisoikeuksia puolustetaan kannattamalla syrjintää ja yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikkien tulee tehdä täsmälleen samalla tavalla. Tätä kutsutaan kollektivismiksi, jonka korkein muoto on niin fasismi (kaikki omistus samoissa käsissä) kuin totalitarismi (kaikkien on tehtävä joka asia samalla tavalla). Kumpaan suuntaan nyt siis ollaan menossa, fasismiin vai totalitarismiin? Voidaan sanoa että molempiin, koska kaikkien olisi tehtävä täsmälleen samoin JA omaisuus halutaan pakata yksiin käsiin. Ehkä tälle tulisikin kehittää jokin oma termi, joku, jolla ei ole historian painolastia kuten kommunismilla, jonka tiettyjä osia tähän on lainattu? Toki kommunismin lainatut osat ovat juuri kollektivismia ja totalitarismia, mutta se luokkataistelu sentään on sieltä kotoisin.

Mutta takaisin asiaan, eli miten sitä ”unsubscribe” nappia voidaan painaa tässä kohtaa? Tiedon levittäminen ja virallista tarinaa kampittavien faktojen jakaminen ei auta kun ne aivot on narikassa pelon vuoksi. Desmet ehdotti yhdessä haastattelussaan pelon ohjaamista muualle, eli pandemiapelon sijaan jos ihmiset pelkäisisivät tätä tyranniaa, he heräävät siitä pandemiatarinasta. Njuu, mikäettei, mutta sille yksilölle ei pelossa eläminen ole hyväksi, pelkäsi sitten mitä tahansa. Tietysti se tyrannia on suurempi uhka koko ihmiskunnalle, jonka ihan tilastotkin osoittavat - tautia vastaan tehdyt toimet ovat niittäneet enemmän henkiä kuin itse tauti. Ja edelleen, positiivinen testitulos PCR-testillä ei kerro tartunnasta, jos se on mennyt joltakin ohitse. Tämäkin ikävä fakta kyllä myönnetään, mutta media kieputtaa ja kehystää sen tarinan niin hyvin, ettei valtaosa pääse jyvälle mistä on oikein kysymys. Sitä tosin voitaneen pitää koulujärjestelmämme ansiona…

Mutta edelleen, jumalauta, miten tästä pääsee irti?! Aivan samalla tavalla kuin mistä tahansa muusta pelosta ja iskostuneesta uskomusjärjestelmä - ei oikeen millään, mikä voitaisiin yleistää. Osalle auttaa ne faktat, osa tukeutuu tilastotieteeseen, osa havahtuu osuvaan mediavirukseen, osa vaatii auktoriteetin kertomaan että kaikki on hyvin kun jotkut menevät vaan ulos kävelylle ja hengittävät ulos sen kaiken negatiivisen tunnelatauksen jonka pelko on tuonut. Se kuormitus mitä mielenterveyspalveluissa on jo nyt on vain kärpäsenpaska siihen nähden, kuinka moni tulee tämän pandemian ohimentyä tarvitsemaan apua arjessa pärjäämisessä. Nappikauppa tulee satavarmasti kukoistamaan, siis muukin kuin verenhyytymistä estävien lääkkeiden… Varmaa kuitenkin on vain se, että mitään kunnon strategiaa ei tähän ongelmaan voi luoda jos jokin asia pelolla hämärtää sitä mieltä. Pelko johtaa vihaan ja viha kärsimykseen, vai kuinka se meni?

torstai 30. syyskuuta 2021

Kapinointia


Kaukana mustavalkoisesta

Eilen alkanut Syyskapina oli jatkumoa Elokapinan toimille, joilla pyritään kiristämään päättäjiä tekemään mitä liike haluaa. Järjestäytynyt ryhmä joka suunnittelee rikosten tekemistä, puhuu siitä avoimesti, kannustaa siihen ja vieläpä suorittaa niitä laittomia toimia taitaa mennä lain mukaan kategoriaan "järjestäytynyt rikollisuus", mutta jostain syystä poliisilla on silkkihansikkaat kädessä näitä Maon värivallankumouksellisia lapsukaisia käsiteltäessä. Myös valtamedian täysin kritiikitön kannatus ja jopa osallistuminen mukaan toimintaan (esim. Ylen tanssiva toimittelija) herättää runsaasti kysymyksiä. Täältä "väärältä puolen aitaa" katsoessa tilanne on täysin absurdi, mutta Levelin Slimin tekemä video ja siitä alkunsa saanut keskustelu toisaalla osoitti, että asia on kaukana siitä mustavalkoisesta ja siististi johonkin kategoriaan sopivasta ilmiöstä. Slim otti videossaan täysin poikkeavan kannan moneen muuhun ei-viralista-tarinaa-noudattavan kanssa kehuessaan Elokapinan toimia. Puolustettiinko siinä nyt sitten heikompaa vaiko kenties paljon vahvempaa osapuolta ja menivätkö ne risut ja ruusut oikeaan osoitteeseen? Tämä ei kuitenkaan ole vastine Slimille, vaan kyseinen video oli ponnahduslauta tälle pohdinnolle... mutta ei se varmaan pahaa tekisi Slimille lukea tämä?

Aloitetaan ensin silkkihansikkaiden sijaan piiskalla. Elokapinan aate pohjaa poliittisesti ohjattuun pseudotieteeseen, joka on luotu tasan yhtä tarkoitusta varten: rahan kasaannuttaminen tavan kansalta rikkaiden taskuun. Koko ilmastonmuutoshömppä perustuu pahasti virheelliseen tieteeseen ja valtamedian propagandaan joka aktiivisesti estää ja kieltää kaikki poikkeavat näkemykset. Rahan ja sitä kautta vallan pakkautuminen on asia, jota Elokapina väittää vastustavansa on kuitenkin se asia, jota he toimillaan täysin kritiikittömästi tukevat. Samalla tämä aate on myös vahvasti totalitaarinen sekä tietenkin kollektivistinen. On olemassa vain yksi tapa toimia, heidän tapansa, johon kaikkien tulee alistua. Maailmaa tulee johtaa heidän haluamaansa kuvaa kohden, kaikki muu on halveksuttavaa. Samalla yksilö on täysin uhrattavissa aatteen puolesta, minkä vuoksi marttyyriksi aktiivisesti jopa pyritään. Salassa pysyvät johtajat vetelevät naruista, ryhmänjohtajat ohjaavat pienryhmiä ja koko hierarkia toimii kuin hyvin organisoitu sotilasjärjestö. Rikollisia toimia tehdessään sitä tosin taidettaisiin kutsua terroristijärjestöksi, mutta koska se sopii vallanpitäjien agendaan, aate saa täyden tuen koko koneistolta. Siksi liikkeen kutsumista kapinaksi voidaankin ihmetellä, mutta tarinan kannalta asia on kriittinen: nuorilla on ollut aina taipumus kapinoida vanhaa valtaa vastaan, joten mikäpä sen parempi kuin valjastaa se kapinainto omiin tarkoitusperiin. Jo Lenin tiesi, että paras tapa hallita oppositiota on johtaa sitä itse.

Ja se kapinointi on jotain, mitä tämä liike todella osaa. Kärpäsenpaskan kokoinen ryhmä saa koko mediakentän aivan hullaantumaan. Sekä valtamedia, että vaihtoehtomedia ovat haukkana paikalla kun mikä tahansa Elokapinaan liittyvä tapahtuma nostaa päätään. Jos liike saisi kokoonsa suhteutettuna medialta huomiota, se olisi HS:n toiseksiviimeisellä sivulla oleva postimerkin kokoinen ilmoitus siitä, montako lapsukaista poliisi kantoi putkaan. Mutta heillä on strategia ja toimiva organisaatio, sekä myös riittävät resurssit ja fanaattinen kannattajajoukko jotka yhdistämällä saadaan koko maa sekaisin, vaikka käytännössä tukitaan vaikkapa yksi kadunpätkä yhdestä kaupungista, näin vaikuttaen ehkäpä yhteen prosenttiin muutamasta prosentista kansasta. Toki suurin yksittäinen mahdollistava tekijä tälle kaikelle on se, että koko koneisto on tukemassa tätä toimintaa. Mikä tahansa oikeasti valtaa vastustava vastaava organisaatio oltaisiin niitattu jo ajat sitten kattoon kiinni.


Toimivia strategioita vallankumoukseen

Jos kuitenkin eletään siinä simulacrumissa, että Elokapina on oikeasti vallankumouksellinen voima, joka haluaa kaataa nykyisen näkemänsä "väärän vallan" ja parantaa maailman muokkaamalla sen omaksi kuvakseen, mitä kapina tekee "oikein"? Tyrannia, jota vastaan ollaan taistelemassa, voidaan kaataa ainoastaan sillä että ei totella sen käskyjä. Kun kaikki kieltäytyvät, tyrannia menettää valtansa ja voimansa. Tämä kieltäytyminen merkitsee käytännössä siis kansalaistottelemattomuutta, lain rikkomista tai ainakin sääntöjen noudattamattomuutta. Valtaa kaadettaessa kun on syytä muistaa, että yhtäkään peliä ei voi voittaa, jos pelaa vastapuolen säännöillä. Vallanpitäjät kun pelaavat Lassipalloa, eli peliä jonka sääntöjä ei kerrota ja niitä muutetaan lennossa aina omaksi eduksi. Jos siis haluaa voittaa, on tiedettävä mihin ja miten iskeä, mutta sen lisäksi omattava rohkeus viedä se peli niin pitkälle. Rohkeudesta tosin on sanottava sen verran, että niin tyhmänrohkeus kuin hullunrohkeus riittävät, jos se ohjataan vaan oikeaan suuntaan ylhäältä.

Siinä kohtaa liikutaankin hyvin heikoilla jäillä, kun lähdetään oikeasti suunnittelemaan vallankumouksellista toimintaa, strategioita ja taktiikoita, sille kansalaistottemattomuudelle. Eduskuntamme, kaikkia puolueita myöden, kun kaikessa viisaudessaan antoi poliisille lailliset keinot urkkia kaikkea uhkaavaa toimintaa ja mikä tahansa vallankumouksellinen toiminta tuppaa olevan aikasta uhkaavaa. Koska Elokapinan johtoa sekä ryhmänjohtajia ei olla ajettu saman mankelin läpi kuin vaikkapa väärää mieltä maahanmuutosta tai køronarajoitteista olevia, se yksistään jo todistaa että pelikenttä on asetettu eri tavalla sen mukaan mitä "vallankumousta" tuetaan ja mitä ei. Värivallankumoukset kun on aina suoritettu vallan tukemana, mutta ei sen näkyvän vallan. Jos toimintasi saa täyden tuen totalitaristien omalta medialta, voit olla varma että toimesi nähdään hyvinkin positiivisessa valossa siellä oikeiden vallanpitäjien pöydissä.

Elokapinan strategia on kuitenkin mahdollisesti täysin toimiva ja heidän käyttämänsä taktiikat suoraan kopioitavissa mihin tahansa liikkeeseen, joka ei ole aikeissa tehdä aseellista vallankaappausta vaan ainoastaan kampittaa vallan ja mennä sitten potkimaan maassa olevaa valtaa, mahdollisesti saaden jopa kansan suosion rohkeilla toimillaan. Moni onkin selvästi nähnyt kunnioitettavana ja uljaana tätä Elokapinan kapinointia, kun pientä lapsukaista kannetaan poliisin toimesta maijaan. Poliisin epäkiitollinen tehtävä onkin noudattaa käskyjä, jotka palvelevat esitystä ja tarinaa, sen sijaan että ratkaisivat itse ongelmaa. En usko että poliisijohto on niin tyhmä tai osaamaton, ettei kykenisi estämään moista kapinaa... mikä tietysti osoittaakin paljon suuremman ongelman, jos se kolmas vaihtoehto eli tahallisuus on oikeasti syynä siihen päättömältä vaikuttavaan toimintaan. Paljon paljon suuremman ja erittäin vaarallisen ongelman - väkivaltakoneisto ei olekaan kansan vaan vallanpitäjien puolella.


Huomiohuoraamista

Koko maailma kuitenkin pyörii paskapuheella ja ainut tapa saada se oma ääni isosti kuuluviin on saada se valtamedian huomio itseensä. Niin kauan kun vaihtoehtomedia saavuttaa vain siihen vaihtoehtoiseen näkemykseen jo valmiiksi kääntyneet, mikä tahansa julkisuus sillä suunnalla ei tule nostamaan sitä omaa juttua kansan tietoisuuteen. Mitä se toisenlainen julkisuus tosin tulee tekemään on sen, että vaihtoehtoisista asioista puhuva maalaa selkäänsä melkoisen maalitaulun, johon vallanpitäjien on sitten helppo iskeä jos kyseinen aate saa liikaa tilaa. Pelikenttä on tarkasti suunniteltu eikä peli ole läheskään reilu, joten osallistuminen ei ole niinkään palkitsevaa ainakaan näin maallisesta näkökulmasta katsottaessa. Elokapina, samoin kuin muut vastaavat liikkeet elävät kuitenkin huomiosta, minkä vuoksi huomion osoittaminen ja heidän toimiensa julkituominen pelaa joka tapauksessa liikkeen pussiin, oli se näkökanta sitten mikä tahansa. Vastustaminen on siis parasta mitä heille voi tapahtua... unohtaminen ja ohittaminen taas myrkkyä.

Valtamedian mukaan huijaamisessa on myös suuri riski, koska media omaa kaikki keinot niin nostaa ihminen sille jalustalle, kuin lynkata hänet ja varmistaa, ettei hänellä ole enää koskaan mitään asiaa julkisuuteen tai julkiseen keskusteluun. Siksi huomiohuoraaminen voikin puraista pahasti omaan persaukseen, paitsi tietysti jos se oma sanomasi on täysin virallisen tarinan mukainen, jolloin huomiohuoraaminen palkitaan ruhtinaallisesti. Media hallitsee sen julkisen Overtonin ikkunan täydellisesti ja sen kehyksen ulkopuolelle jäävät eivät tule nousemaan näkyviin kuin siinä vaiheessa, kun media niin päättää. Monella tapaa media ei ole mikään neljäs valtiomahti, vaan se on nykypäivänä se ainut valtiomahti. Ja kun se ei ole millään tavalla kansan vallassa, eikä usein edes sen puolella, voisi jopa sanoa että "ollaan hävitty tää peli".

Ja jos peliä ei muuteta, sama sirkus tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen saakka. Monelle tämä nykyinen tilanne on ihan kelvollinen, riittävän hyvä, minkä vuoksi venettä ei haluta keikuttaa. Mikä tahansa muutos kun pelottaa, joten on mukavampaa elää tutussa tyranniassa kuin ottaa askeltakaan tuntematonta kohti. Elokapina ei pelkää, koska heillä on tiedossa se suunta johon he pyrkivät - maailma, jonka säännöistä he määräävät, tietenkin yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi. Jos siis Maon esimerkin mukainen idyllinen yhteiskunta jossa isä aurinkoinen määrää kaikesta kuulostaa hyvältä, on Elokapina hyvinkin kannatettava aate. Totalitaristit ovat aina osoittaneet kannattavansa ihmisoikeuksia ja pitäneet hyvää huolta kaikista, jopa niistä jotka eivät vapaaehtoisesti kumartaneet oikeaan suuntaan! Liikkeestä voi tosin oppia paljon muutakin, mutta niiden oppien noudattaminen ei ole ihan se tasaisin tie, kuten olen toivottavasti tehnyt tässä tekstissä hyvinkin selväksi. En siis kehoita ketään vallankumoukseen, koska sehän olisi laitonta, niiden tyrannien omien sääntöjen mukaan... Onneksi sananvapauteen kuuluu pohtia näitä asioita täysin avoimesti ja vain totalitarismissa moiset "väärät" näkemykset haluttaisiin estää.

perjantai 24. syyskuuta 2021

Tein vaan mitä käskettiin


Nürnbergin puolustus

Henkilökohtaisesta vastuusta tapahtumiin olen jo pohtinut useaan otteeseen esimerkiksi teksteissä "Palkkasoturi" ja "Vastuuvapaus omasta itsestään", mutta kuunneltuani muutaman hiljattain julkaistun Henna Marian videon, ajattelin jatkaa aiheen pohtimista hieman lisää. Videoillaan, joiden säilyvyys jälkipolville on nykyisessä maailmantilassa täysi arvoitus, Henna (ihmisoikeusaktivisti, jos kyseinen henkilö sattuu olemaan ennalta tuntematon) on ottanut useamminkin nyt kantaa siihen, kuinka ihmiset käyttäytyvät poliisia kohtaan. Poliisia ei saisi kuulemma vastustaa, koska hekin ovat vain ihmisiä ja tekevät työtään. Toki argumentti on näin yliyksinkertaistettu, eikä kuvaa läheskään kokonaisuutta mitä Henna videoillaan asiaan esittää, joten irrotetaan henkilö pois argumentista ja pohditaan kyseistä argumenttia irrallaan. Siksipä tämä kirjoitus ei ole vastaus Hennan argumentteihin, mutta hänen arvokas työnsä ihmisoikeuksien puolesta ansaitsi joka tapauksessa noston, minkä vuoksi hän pääsikin mukaan tähän pohdintoon.

"Tein vaan mitä käskettiin" tunnetaan myös nimellä Nürnbergin puolustus, eli puhutaan toisen maailmansodan jälkipyykistä kun liittoutuneet pesivät kätensä omista sotarikoksistaan ja syyttivät kaikesta pahoja natseja. Oikeudessa yritettiin käyttää puolustuksena selitystä, että enhän minä muuten, mutta kun käskettiin niin tein joka tapauksessa. Tämä puolustus ei kelvannut ja ne alemman tason toimijat päätyivät hirteen väitetyistä rikoksistaan ja kiduttamalla saatujen tunnustusten valossa. Korkeammassa asemassa olleet taas osin kiikutettiin suojaan muihin maihin, missä he jatkoivat menestyksekkäitä uriaan useammassakin eri liittoutuneiden organisaatiossa. Mutta ei anneta tämän pilata hyvää tarinaa, missä vastuu vajosi vain tekijälle ja käskyjen antajat palkittiin, koska silloin koko lännen peikkosatu kyseenalaistuisi ja sitä tekee vaan pahat natsit.

Eli siis "tein vaan mitä käskettiin" ei kelvannut oikeudessa todistukseksi, riippumatta siitä mitä sanktioita olisi saanut omiltaan jos jätti tekemättä mitä käskettiin. Sodan aikana kun ei kovin pitkään mietitä mitä tehdään sotilaalle, joka ei noudata käskyä. Jos sitten palataan nykyhetkeen, eli tähän "pandemiaan", miten se käskyjen noudattaminen liittyy nykyhetkeen? Kaikkihan tehdään vaan miten hallinto käskee, eli noudatetaan demokratian oikeutusta tehdä asioita... esimerkiksi rikkomalla ihmisoikeuksia, koska käskettiin niin tehdä. Hierarkioiden ansiosta tämä tyrannia eteneekin - kaikki vaan noudattavat omien herrojensa käskyä. Ja jos tämä joskus päätyy Nürnbergin oikeudenkäynti 2:een, siellä tultaneen kuulemaan se sama puolustus: "tein vaan mitä käskettiin". Mitä luulet toimisiko se nyt?


Poliisit, hoitajat, lääkärit, virkamiehet, tutkijat...

Kun koko koneisto vaan noudattaa eduskunnan antamia käskyjä demokratiassa, katoaako se yksilön vastuu sitten siinä samassa, koska sehän on kansan enemmistön mielipide?! Voisi ainakin kuvitella, että ihmisoikeusasioissa se kansan enemmistön mielipiteellä oikeutettu rikkomus ei taitaisi mennä läpi. Toki edustuksellisessa demokratiassa on syytä huomata, että se vastuu ei ole niinkään kansalla, vaan niillä 200:lla valitulla edustajalla, mutta kuten tiedetään, eivät he ole koskaan kantaneet mitään vastuuta tekosistaan. Käytännössä se vastuu valuu sinne suorittavaan portaaseen ja heidän esimiehiinsä, jos sinnekään. Ja se kansan viha kohdistuu myös lähinnä sinne suorittavaan portaaseen, jolla on kuitenkin käytännössä vain hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen.

Onko se vihan kohdistaminen vaikkapa sinne poliisin suorittavaan portaaseen sitten "oikein"? Kyy...eee...ehkä, mutta ei kuitenkaan vaikka onkin, joissain tapauksissa. Vallanpitäjien väkivaltakoneistona poliisi on se puskuri kansan ja vallan välissä. Se on se taho, joka antaa pamppua väärää mieltä olevalle ja estää kansaa pääsemästä vastuussa olevien tahojen rintamukselle. Se on se taho, joka vannoo noudattavansa lakia vaikka käytännössä noudattaakin lain sijaan herrojensa käskyjä riippumatta siitä, noudattavatko ne herrat lakia tai ei. Ja täysin riippumatta siitä, noudattaako ne käskyt ihmisoikeuksia. Mutta ei ketään pakoteta poliisiksi, se on jokaisen oma päätös. Siinä törmätäänkin siihen moraaliseen ongelmaan - miksi kyseinen henkilö on poliisi? Jos halusi päästä antamaan hipeille pamppua, tuntea olevansa vallassa ja oikeutetusti olla muita kohtaan mulkku, niin onko se virkamiehen vastustaminen siinä kohtaa huono juttu? Entä jos se poliisi onkin tahtonut palvella ja auttaa muita ihmisiä ja vain oman pelkonsa (työpaikka, elinkeino, asuntovelat...) vuoksi tekee mitä käsketään, hänhän on silloin tyrannian uhri siinä missä se kaasuaseen väärässä päässä oleva?

Sama toki pätee koko hoitoalaan, kaikkiin niihin virkamiehiin ja tutkijoihin, jotka näkevät ne ihmisoikeuksien loukkaukset sekä ne räikeät virheet virallisessa tarinassa. Hehän ovat asemassa, jotka voisivat suoraan vaikuttaa tilanteeseen, ei ne poliisit jotka on käsketty kadulle estämään väärää mieltä olevien kokoontuminen? Jokainen rahaa vastaan ottava ja tyrannian jatkumisen mahdollistava taho on vastuussa omalta osaltaan, mutta mitä kauemmin on sitä rahaa siitä nännistä imenyt, sitä mahdottomampi on ajatus siitä irtaantua. Suuri osa koko koneiston rattaista vaan taitaa edelleenkin uskoa siihen viralliseen tarinaan? Vai uskotaanko siihen vain siksi, että on helpompi ummistaa ne silmät ja antaa sen tutun ja turvallisen palkkashekin napsahtaa postiluukusta joka kuukausi, ennen kuin lähtisi puuttumaan niihin räikeisiin epäkohtiin? Mene ja tiedä, ihmisiä motivoi niin kovin vaihtelevat asiat. Vai onko se vain poliisin toiminta, johon jokaisen on reagoitava omantunnon mukaan?


Joukkovoimaa

Yhä enemmän tulee kuitenkin vastaan uutisia ympäri maailmaa, missä niin kansa kuin ne koneiston omat rattaat alkavat vastustamaan tätä tyranniaa. Tuhannet joukkoirtisanoutumiset saattaisivat aiheuttaa loogisesti ajattelevassa ihmisessä kysymyksen: "mitä meille ei kerrota?" Siksi niistä ei tietenkään haluta uutisoida, paitsi pakon edessä kun vaikkapa sairaala joudutaan sulkemaan kun lääkärit ja hoitajat lähtivät kävelemään. Media leimaa tietenkin kaikki nämä ihmiset hulluiksi hörhöiksi, salaliittoteoreetikoiksi, koska vain järkevä hyvä ihminen on oikeassa noudattaessaan käskyjä. "Uskokaa tieteeseen" he huutavat kansalle, mutta tiede on kyseenalaistamista ja todisteiden tutkimista, sokea usko auktoriteetteihin on uskomusjärjestelmä. Jos siis väittää vaativansa tiedettä, täytyy vaatia asioiden kyseenalaistamista. Jos haluaa käyttäytyä kuin fanaattinen kulttilainen, siinä tapauksessa televisio on ystäväsi.

Asiaan on myös olemassa hyvinkin yksinkertainen ratkaisu, nimittäin sananvapaus. Tiedäthän, se semmoinen ihmisoikeus joka on jakamaton ja silleen? Eikä vain ihmisoikeus vaan myös lakiin raapustettu perusoikeus, eli ei tarvitse ihmisoikeustuomioistuimeen saakka mennä siitä valittamaan, vaan omankin maan oikeusasteiden tulisi siihen puuttua. Siis se, kun media sensuroi ja demonisoi virallista tarinaa vastaan puhuvia ihmisiä, tulisi se oikeusjärjestelmä siihen puuttua rankalla kädellä. Jos siis leikitään, että olisimme oikeusvaltio. Sen sijaan oikeuteen kiikutetaan Raamatun lainaamisesta ja siitä, kun joku kiihottuu sanomisesta. Jos edes teeskentelisimme demokraattista järjestelmää, tulisi näihin sananvapauden rajoituksiin ja median toimiin puuttua ... jo vähintäänkin vuosi sitten. Median toiminta kun kertoo niin paljon minkälaisessa maassa elämme...

No mutta siis oliko se poliisin vastustaminen nyt oikein vai väärin? Moraalisiin kysymyksiin jokainen joutuu vastata itse, mutta poliisin väkivaltainen vastustaminen on ainakin A) laitonta ja B) itselle haitallista, koska vastassa on kuitenkin taho, joka saa oikeutetusti antaa sitä pamppua jos lähtee väkivaltaa käyttämään. Ja vastassa on myös ihminen, kanssakulkija, joka ... tekee mitä käskettiin. Police for Freedom on ryhmä, mihin Henna Maria on myös kytköksissä, joka pyrkii tähän ongelmaan puuttumaan. Loppuviimein se on kuitenkin meistä ihan jokaisesta itsestä kiinni miten asia tulee etenemään. Tyrannia päättyy kun lopetetaan niiden käskyjen noudattaminen. Mutta jos uskoo olevansa hyvän puolella noudattaessaan niitä herrojen käskyjä, mitäs sitten? Onko se, jolla on enemmän voimaa sitten oikeammassa? Käytännössä se jolla on enemmän valtaa ja voimaa voittaa, mutta se valta tulee siitä, kun ihmiset noudattavat niitä käskyjä. Illuusio oikeamielisyydestä... Kumpi on siis tarinan sankari, poliisi vai rohkea vallan vastustaja?

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Autoritaarisesta totalitaariseksi yhdessä hetkessä


Tai ainakin hyvin lyhyessä ajassa

Suomen "liberaali demokratia" on vahvasta kansan auktoriteettiuskosta johtuen ollut hyvin autoritaarinen järjestelmä jo hyvin pitkään. Valtaosa kansasta on noudattanut herrojensa käskyjä ei siksi, että sieltä tulee hyviä ja arvostettavia ohjeita, vaan siksi, että ne niin sanoi. Tämä on se merkittävä piirre autoritaarisessa järjestelmässä: käskyjä noudatetaan koska ne tulevat "ylempää", auktoriteetilta, joten siksi niitä on noudatettava. Ei siinä, homma toimii kohtuullisen sujuvasti aina siihen pisteeseen saakka, kunnes ihmiset eivät enää kunnioita auktoriteetteja vain heidän asemansa vuoksi. Tämä voidaan helposti huomata etenkin joidenkin maahanmuuttajien kanssa - poliisi, opettaja, virkamies tai mikä tahansa vastaava auktoriteetti ei ole arvostuksen saatikka pelon kohde, vaan komennellessaan yksilön omaa tahtoa vastaan vain vittumainen toinen yksilö ja käytös on sen mukaista. Toki suuri osa maahanmuuttajista tulee hyvin autoritaarisista maista, mutta erona on se mitä kukin pitää auktoriteettina jota tulee kunnioittaa.

Autoritaarista järjestelmää, verrattuna totalitaariseen, leimaakin lähinnä se ero, miksi niitä käskyjä kansa edes noudattaa. Molemmat mallit kun voivat tunkeutua ihmisen jokaiselle elämänalueelle, mutta ne syyt miksi kansa tottelee on vain eri. Autoritaarisesta mallista kun saatetaan päästä irti kertarysäyksellä, jos johdossa on sattunut olemaan jokin diktaattori tai vastaava niin hänen kuoltuaan tai muutoin siirryttyä pois vallasta, kansa ei enää tottele niitä annettuja määräyksiä tahi niiden antajia. Jos järjestelmä pysyi kasassa sen suuren johtajan kaatumisen jälkeen ilman, että uusi suuri johtaja astui samoihin saappaisiin, kyseessä alkaa enemmän totalitaarinen malli, koska jokin suurempi voima kuin auktoriteetti piti kansan tottelevaisuutena - ideologia.

Mikään järjestelmä ei yleensä puhtaasti yhtä, vaan ne ovat yhdistelmiä eri suuntauksista. Suomi on hyvin autoritaarinen maa, mutta tämä länsimainen demokratiamme on totalitaarinen siinä mielessä, että se on ideologia jossa (lähes koko) kansa uskoo satuun oikeutusta vallasta vain koska kansasta osa käy rustaamassa numeron lappuun neljän vuoden välein. Hyppy oikeen kunnolla totalitaariseen järjestelmään, eli tähän køronafasismiin, ei siis ollut loppuviimein järin suuri, mutta se tapahtui kertaheitolla, kun hallitus päätti rykäistä poikkeustilan päälle. Ensiksi kansa totteli sitä koska käsky kävi, mutta hyvin pian jatkuvan propagandan ansiosta se käskyn noudattaminen muuttuikin velvollisuudentunteeksi sille ideologialle. Autoritarismista tuli totalitarismi kertarysäyksellä, tosin sitä edelsi nerokas propagandakampanja joka sen mahdollisti. Mutta miksi ihmeessä se pysyi sitten pystyssä, eihän kaikkia voida kusettaa propagandalla?


Hierarkiat

Yksikään totalitaarinen järjestelmä ei voi toimia tai onnistua pääsemään valtaan ilman toimivia hierarkioita sen ideologian tukena, tai näin ainakin Hannah Arendt väittää. Armeija on hieno esimerkki toimivasta hierarkiasta ja samalla autoritaarisesta ja joskus totalitaarisesta järjestelmästä. Herrat käskevät ja alaiset juoksevat vaikka kuolemaansa kun herrat niin kerran käskevät. Yhteiseksi hyväksi voidaan uhrata yksilöitä enemmänkin, jos joku auktoriteetti niin on päättänyt. Jos se "käsky" sille koko ketjulle taas tuli ideologiasta, jonkun yksilön sijaan, siihen päälle saadaan vielä se, ettei kukaan ole oikeastaan edes vastuussa koska niin nyt vaan piti tehdä, sen sijaan niin joku käski tehdä. Kyllä, hierarkiassa aina se käsky tulee ihmiseltä toiselle, mutta kun voidaan syyttää ideologiaa niin se syyllisyyden taakka kovin helpottaa, eikös?

Jokainen vallasta ymmärtävä ja valtaan halajava ymmärtääkin hierarkioiden tärkeyden ja halutessaan täyden vallan, tekeekin tarvittavat muutokset olemassa oleviin hierarkioihin. Itänaapurissamme tämä homma osattiin jo reilun sadan vuoden ajan - vallan vaihtuessa koko vanha virkamieskoneisto vedettiin hirteen tai poistettiin muutoin vallasta ja korvattiin "omilla" aatteen miehillä ja naisilla. Saksassa taas ei osattu ja vanha kaksoisvaltio jätettiin pystyyn, tunnetuin seurauksin. Jenkeissä presidentit vaihtavat koko kabinetin sekä armeijan johdon ja korkeimman oikeuden tuomarit mahdollisuuksien mukaan. Mutta jos hierarkia on valmiina yhteensopivaan ideologiaan uskoen, ei vaihtoa tarvita vaan ainoastaan jaetaan uudet käskyt.

Onneksi tahi harmittavasti tämä länsimainen demoratia onkin niin hyvin yhteensopiva ja helposti muuntuva totalitarismiin, koska koko kaksoisvaltion hierarkia on jo valmiina. Kunhan se uusi lisättävä aatekilke on yhteensopiva nykyisten ideologioiden kanssa johon kansa jo uskoo, siirtyminen hyvinkin alistavaan totalitarismiin tapahtuukin käden käänteessä. Ketään ei näytä haittaavan se, että ihmisoikeuksia poljetaan ihan täysillä, koska se on oikeutettua - yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutenne vuoksi voidaan julistaa hätätila ja jatkaa sillä ratsastamista vaikka maailman tappiin saakka. Ja milläs se muka onnistuu? Pelolla ja ennen kaikkea propagandalla. Jatkuvalla pommituksella joka tuutista, jotka hehkuttavat totalitaarisen mallin erinomaisuutta sekä ehdottomuutta, jota ilman kukaan ei selviä.


Entä jos perusta murtuu?

Autoritaarinen ja totalitaarinen malli, joka lepää vahvasti hierarkiansa päällä tosin kaatuu sen saman hierarkian toimesta. Jos se maa jalkojen alla alkaa pettää, käskyt eivät mene enää sujuvasti ylhäältä alas, koko paska alkaa horjua ja kaatuu lopulta oman painonsa alle. Totalitarismin kaatamisesta ehdinkin jo raapustaa muutaman tekstin, jotka suosittelenkin tsiikaamaan: diagnoosi ja strategia. Millä sen hierarkian taas saa kaatumaan, siihen toimivat tietysti ne samat keinot kuin kansan itsensä herättämiseen, koska ne jokainen hierarkiassa oleva on myöskin ihminen ja osa sitä kansaa. Paitsi tietenkin, jos järjestelmä on nostanut koko hierarkiansa ylemmät osat kansasta eroon...

Siksi nämä väärää mieltä olevat auktoriteettiasemassa olevat ihmiset ovatkin niin myrkkyä tälle totalitarismille. Jos yksi uskaltaa puhua totalitarismia vastaan, saattaa toinenkin ja sitten kolmas, jonka jälkeen koko hierarkia alkaa järkkymään kun sielä millä tahansa tasolla alkaa se kapinointi. Police for Freedom, lääkäreiden omat ryhmät, opettajat, hoitajat ja kaikki muut vastaavat auktoriteettiasemassa olevat ammattikunnat ovatkin niin mahdollisuus kansalle, kuin valtava uhka sille totalitaariselle järjestelmälle. Kuin dominopalikat se koko homma kaatuu ja samalla kuin ketju niitä palikoita, kun yksi palikka poistetaan välistä, se paska ei valukkaan enää perille saakka. Siksi jokainen yksilö, joka vastustaa totalitarismia, on tärkeä osa kokonaisuutta, joka kaataa sen totalitarismin.

No mutta tuohan olisi taas vallankumouksellista puhetta, eikös? Njuu, mutta silloin se merkitsee myös sitä, että elämme totalitaarisessa järjestelmässä. Että ohjeistus totalitaarisen järjestelmän kaatamiseksi olisi vaarallista ja kiellettävää, täytyy sen järjestelmän tuntea itsensä uhatuksi koska sen illuusiota paljastetaan. Kummasti vaan tämä nykymeno täsmää lähes 1:1 kaikkiin historiasta opittuihin totalitarismeihin aina propagandaansa myöten. Suuri osa kansasta toki vielä uskoo ja luottaa siihen samaan koneistoon, joka on kaikki nämä vuodet tuoneet ainakin illuusion rauhallisesta ja toimivasta yhteiskunnasta. Mutta siinä kohtaa, kun ihmisten suita ruvetaan tukkimaan ja tietyistä asioista ei saa enää puhua, ollaan jo niin pitkällä totalitarismin tiellä, että asialle on tehtävä välittömästi jotain. Nykyisillä keinoilla välittömään tiedonvälitykseen ei enää siis tarvita muutamaa vuosikymmentä sen totalitarismin kaatamiseksi, kuten ennen on tarvittu, vaan mahdollisuus muutokseen on lähes välitön. Kun riittävän moni kieltäytyy tyranniasta, se kaatuu. Vai onko vaan niin, että tyranniat kaatuu vasta sitten, kun oikeille vallanpitäjille se nykyisen kusetuksen ylläpito tulee liian kalliiksi jolloin tarvitaan vaan uusi kusetus?

perjantai 17. syyskuuta 2021

Paremmisto nauttii totalitarismista?


Kerrankin yhdenvertaisia!

Yksi merkkiteoksista totalitarismista on Hannah Arendt:in kirja ”The Origins of Totalitarianism” ja tämä teksti siis pohjaa kyseiseen kirjaan ainakin joiltakin osin. Suosittelen vilkaisemaan, sillä varauksella että se on vain yhden ihmisen oma näkökulma historiasta… Siinä kun diktatuurit ja monet muut yksinvaltaa harrastaneet tahot joutuivat käyttämään väkivaltaa tai ainakin sen uhkaa pitääkseen kansan ruodussa, totalitarisrisissa ideologioissa tarkoitus ei ole hallita väkivaltakoneiston (armeija tai poliisi) avulla vaan ihmiset pitävät itse huolta omasta alistamisestaan. Toki yleensä joudutaan sitä väkivaltakoneistoa antamaan varoittavia esimerkkejä eli ”ihan vaan näytiksi” osoittamaan kansalle, kuinka niitä väärää mieltä olevia tullaan kohtelemaan, mutta pääpaino totalitarismissa on nimenomaan sen valtaväestön oma vakaumus siihen ideologiaan.

Siinä kun diktatuurissa se komentoketju on yleensä aika selvä, ideologiaan pohjautuvassa mallissa kuka tahansa voi nousta johtavaan asemaan ja kuuluisuudeksi, keulakuvaksi. Siihen ei tarvitse kuin julistaa sitä omaa uskollisuuttaan niin sen hetkiset johtajat ovat valmiita nostamaan kyseisen ihmisen jalustalle kansan eteen. Kansan keskuudesta nousseet mallikuvat ovatkin loistava propagandatyökalu totalitaariselle ideologialle. Tosin ihan kuka tahansa ei yleensä pääse nousemaan kansan suosioon pelkällä fanaattisuuden osoittamisella, vaan pohjalla on oltava jo vähän aikaisempaakin mainetta.

Siksi ns. ”paremmisto”, kulttuurieliitti ja älymystö, millä nimellä tätä itseään tavan kansan yläpuolella itseään pitävänä sakkia haluaakaan kutsua, ottaa usein avosylin vastaan sen seuraavan mahdollisuuden päästä valokeilaan. Jos vielä itse sattuu uskomaan siihen ideologiaan niin mikäs sen parempi, mutta oman kuvan kiillotus uskollisuuden osoituksilla on etenkin näin sosiaalisen median aikakaudella helpompaa kuin koskaan ennen - ei muuta kun selfie twitteriin tai instaan tekstillä ”minäkin tein osani, tee sinäkin kuten minä!”, jonka sitten media saattaa napata kansikuvaksi siihen sen päivän toistoon, kuinka ainoastaan se yksi oikea ideologia ja tapa toimia voi pelastaa maailman! Kuulostaako tutulta, näin pandemia-aikaan peilattuna?


Luokkataistelu uuvuttaa

Tälle paremmistolle on toki uuvuttavaa koettaa jatkuvasti pyrkiä erottumaan joukosta, minkä vuoksi totalitaariset ideologiat kai ovatkin niin houkuttelevia - niissä kaikki ovat yhdessä samalla viivalla, toiset vaan ovat sitten hieman tasa-arvoisempia kuin muut. Ajattele mikä mahdollisuus, kerrankin voi pelkästään käskyjä seuraamalla nousta suosioon, siinä kun ennen piti keksiä jotain omaperäistä?! Jos taas yksilönä ei halua niinkään nostattaa itseään esiin, ainahan voi myös liittyä ryhmien osoittamiin kumarruksiin, kuten tämä joku aika sitten nähty kulttuurialan värivallankumarrus ja sitä seuranneet ulostulot, joissa vaaditaan vallanpitäjiltä kovempia toimia tottelemattomia kohtaan.

Tietyt ihmisryhmät, kuten vaikkapa kulttuuriväki, ovat aina pelanneet suurta osaa näiden totalitarismien synnyssä (ja niiden tuhossa). Ihmiset kun katsovat ylöspäin tiettyihin ammattikuntiin ja jos tämä kyseinen ryhmä yhdessä suin ylistää sitä totalitaristista ideologiaa, tavan kansan on siihen helppo tarttua koska kansa voi tuntea näin kuuluvansa myös itse siihen parempaan joukkoon imitoidessaan sitä ryhmää. Kaikki voivat siis tuntea olonsa hyväksi ollessaan yhdenvertaisia muiden ihmisryhmien kanssa, vaikka todellisuudessa ne samat vanhat hierarkiat eivät sieltä ole mihinkään kadonneet - kansa on edelleen se pohjasakka, jota manipuloimalla ”joudutaan” ohjailemaan päivästä toiseen, ettei se suutu ja lähde vaatimaan oikeuksiaan.

Tämä teeskennelty yhdenvertaisuus on samalla myös se heikko kohta totalitaarisissa ideologioissa - jos se ”paremmisto”, tai edes tietty osa siitä, päättää yhdessä lähteä sitä ideologiaa vastaan, on vallanpitäjien hyvin vaikeaa pystyä pitämään propaganda mukana siinä menossa. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää hallita sitä oma-aloitteisuutta, eli luoda valmiiksi soveliaita tapoja tehdä rohkeita ulostuloja ja mukamas vastustaa jotain negatiivista osaa siinä totalitarismissa, kuitenkin samalla tukien sitä kokonaisuutta. Vaikkapa vastustaa rajoitteita vaatimalla kaikille tottelemattomille hihamerkkiä, että ne oikeaa mieltä olevat enää joutuisi ihan kaikkia hankalia yhteiseksi hyväksi asetettuja sääntöjä noudattaa. Olikos se Lenin joka puhui parhaasta tavasta johtaa oppositiota olevan ottaa se omaan johtoon?


Fasismin ja totalitarismin ero

Fasismin jokainen osaa automaattisesti tunnistaa ”pahaksi” asiaksi, samoin kuin totalitarismia osataan ainakin sanana hieman karsastaa. Kumpaakaan ei kukaan ”hyvä ihminen” tietenkään voi kannattaa, ainakaan tarinan mukaan, mutta kun ei kumpaakaan osata edes tunnistaa niin miten niitä osaisi edes varoa? Fasismi on totalitaarinen ideologia, jossa valta ja omistus kaikesta on yksissä käsissä - esimerkiksi valtio omistaa kaiken tai ainakin pystyy ohjaamaan kaikkia yhteiskunnan osia. Fasismissa on siis yleensä jokin fyysinen taho joka omistaa ja ohjaa, mitä ei pelkästään totalitarismissa edes välttämättä tarvita, näkyvästi. Kyllä, totalitaarisiin järjestelmiin muodostuu se hallitseva ryhmä, mutta sielä pohjalla on ideologia, ei pelkkä omistus.

Ja tämä totalitaarinen ideologia on juuri se ongelma, koska se ei pyri vain omistamaan ja ohjaamaan, vaan hallitsemaan kaikkien ihmisten kaikkea toimintaa. Fasismissa ihmisillä voi olla vielä tiettyjä vapauksia monella elämän alueella, mutta pitkälle kehittyneet totalitaariset ideologiat tahtovat hallita kaikkia ihmisen elämän osia. Kuten aikaisemmissa teksteissä olenkin jo maininnut, kolme tämän päivän (mielestäni) vaarallisinta totalitaarista ideologiaa ovatkin ilmastokultti, køronakultti ja ”länsimainen demokratia”. Kaikki kertovat olevansa oikeutettuja valtaan kaikkien muiden yli ja jokainen osa ihmisen elämästä tulee seurata ennalta annettuja määräyksiä. Ja kukapa ei haluaisi kalifiksi kalifin paikalle, kun tarjolla on lähes rajaton valta koko kansasta?

Totalitaariset ideologiat tarjoavat siis runsaasti mahdollisuuksia pyrkyreille, psykopaateille ja sosiopaateille. Ihmiset ovat myös erittäin taitavia itsepetoksessa, eli siinä itselleen uskottelussa että se mitä tekee on oikein ja hyvää, vaikka sokeakin sen näkee että ollaan tallomassa muiden ihmisoikeuksia räikeästi. Ongelmana on vaan se, että ei ole olemassa riittävästi rautalankaa, että asian voisi ideologiaan vahvasti uskovalle selittää ja saada ymmärtämään, että se kannattamasi ideologia on totalitaristinen, eli se semmoinen paha ja syntinen asia, josta sinua on peloteltu kaikki nämä vuodet. Mutta kuinka ihmeessä voitaisiin massat saada hypnotisoitua uskomaan johonkin totalitaristiseen ideologiaan? Pelolla. Yksilö saattaa tarttua ideologiaan lukemattomista eri syistä, mutta joukolle se ideologia yleensä pakotetaan pelolla kyllästettynä, tosin joskus kultaan kuorrutettuna… moni kakku päältä kaunis, turvallisuus kimaltelee joukoille kaikista kirkkaimmin. Kaikkihan tehdään aina yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!