sunnuntai 7. elokuuta 2022

Maksamme omat kahleemme


Tervetuloa todelliseen maailmaan, Neo

Jos saisin suositella kolmea kirjaa, jotka jokaisen pitäisi lukea, sanoisin että ensimmäisenä olisi Étienne de la Boétien ”Discourse on Voluntary Servitude”, toisena olisi John Gatton ”Dumbing us down” (mihin tämä teksti osittain perustuu) ja kolmatta niin merkittävää kirjaa en ole vielä lukenut joten en tiedä mikä se olisi. Ensimmäinen kertoo kuinka tyranneista pääsee eroon ja toinen kertoo miten ne tyrannit ovat pysyneet vallassa näinkin pitkään lähes ongelmitta. Siinä kun entisajan tyrannit joutuivat ostamaan itse ne kahleet ja palkkaamaan vanginvartijat omasta pussistaan, tämä ”länsimainen sivistys” on muuttanut maailmaamme niin radikaalisti, että olemme itse ostamassa omat kahleemme ja maksamme vartijoillemme hyvää liksaa siitä, että rajoittavat meidän elämäämme. Näin äkkiä ajatellen väite on täysin absurdi eli puhdasta höpöhöpöä ja hullua salaliittoteoriaa, mutta jos nuo kaksi ajatusta tulivat ensimmäisenä reaktionasi väitteeseen, onneksi olkoon; kuulit juuri omien kahleidesi kilisevän. Jos se kilinä sai vieläpä nyt osoitettuna sapen kiehumaan, ota muutama herne vielä nenään vedettäväksi päälle, koska tuossa vaiheessa mahtaa se pää olla niin syvällä omassa perseessäsi ettei sitä yhdellä tekstillä ulos saa vedettyä. Kyllä, voit poistua, tämä ei ole sinulle tarkoitettu teksti. Tai ehkäpä se on, juuri sinulle, jos se paskan haju alkaa tuntumaan ikävältä? Et kai sinä itse tahallaan sitä päätäsi sinne ahteeriin tukkinut… ethän?

Sen lisäksi että rahoitamme ne omat kahleemme, me vieläpä oikeutamme ne aina neljän vuoden välein toistuvassa rituaalissa, jossa vannomme antavamme valtamme pois muutamalle taholle, joiden kerrotaan ajavan meidän asiaamme meidän hyväksemme. Sen lisäksi että ne kansan valitsemat tyypit eivät juurikaan valtaa omaa, ei se yhteinen hyvä ole koskaan ihmiskunnan historiassa ollut se valtaa pitävien tahoja motivoiva asia. Mutta kyllä se sillä seuraavalla kerralla korjaantuu, eiks jeh? Itse olen keskittynyt tässä vuosien saatossa median eli propagandan vaikutukseen yhteiskunnan toiminnassa, mutta John Gatto osaa kyllä loistavasti selittää sen ongelman olevan vielä paljon varhaisempaa perua - koulujärjestelmässä. Ei siinä, media pitää sen ”hyvän tolkun ihmisen” ohjelmoinnin ajan tasalla, mutta se syvälle juurtunut ohjelmointi annetaan siellä koulun penkillä. Kun yhteiskunnassa asiat ovat huonosti, ruvetaan asiaa yleensä korjaamaan juuri sieltä koulujärjestelmästä ja poliitikkojen lempiaihe onkin kaataa lisää rahaa ongelman päälle. Mikään määrä rahoitusta ja koulutusta ei tule koskaan nostamaan järjestelmää keskiarvon yläpuolelle, koska keskiarvo lasketaan aina uusiksi ja osa jää sen alle - yleensä noin puolet. Yksittäisiä koululaitoksia ja oppilaita voidaan siis pönkittää ja nostaa muiden yli, mutta keskimääräinen koulu tuottaa edelleenkin valtaosin keskinkertaisia oppilaita jotka osaavat keskinkertaisesti tukea keskinkertaista koneistoamme.

No mutta sillä keskiarvollahan tarkoitetaan PISA-tuloksia, ei vain maan sisäisiä tuloksia, tyhmä! Maan sisällä ongelma on se, että koulut kilpailevat keskenään tuloksista, joiden mukaan koulua ja sen oppilaita arvostetaan. Joissain tapauksissa hyvin suorittaneita kouluja ja oppilaita palkitaan, siinä kun rahoitus katoaa huonosti menestyviltä oppilaitoksilta ja kuka sitä nyt haluaa toimia opettajanakaan koulussa, jonka tulokset jossain kilpailussa ovat todella surkeita? Sen sijaan että pilataan yhden maan koulujärjestelmä keskinäisellä kilpailulla, pilataan kaikkien maiden järjestelmät - paitsi tietysti voittajan, joka saa hymyillä ja taputtaa itseään selkään, että heillä onnistutaan tuottamaan ykkösluokan keskiarvoisia ihmisiä jotka osaavat toistaa ylhäältä annettuja asioita paremmin kuin missään muualla! Alkaako se kaava pikkuhiljaa selviämään miksi asiat ovat menneet vuosikausia aivan johonkin muuhun suuntaan kuin vapaus ja rauha? Tietysti asiat voisivat olla vielä paljon huonomminkin, koska tottelevainen kansa on yleensä hyvin säyseä kansa. Tiedäthän, semmoinen suuri massa joka menee juuri siihen suuntaan kuin paimenkoirat ohjaavat…


Mitä koulussa oikein opetetaan?

#1 Sekaannusta - knoppitietoa asioista jotka eivät liity mitenkään toisiinsa ja jos yhteyksistä kerrotaan, ne kerrotaan juuri halutulla tavalla (kuten vaikkapa miten hiilidioksidi istuu tähän maailmaamme). #2 Kastijakoa - opettaja on auktoriteetti, hän on sinun yläpuolellasi, samoin kuin pappi, pollisi, virkamiehet, poliitikot yms… hierarkia on tärkein ja sinun tehtäväsi on kilpailla asemastasi yhteiskunnassa tai olet yksi luuseri. #3 Välinpitämättömyyttä - älä välitä, kyllä joku muu hoitaa, varmaankin viranomainen tai joku vastaava auktoriteetti. #4 Riippuvuutta muiden mielipiteestä - kymmenen pistettä ja pupukaijanmerkki, katsokaa kuinka pikku-Pertti on paras teistä kaikista eli olkaa kuten hän, ei niinkuin nuo jotkut. #5 Älyllistä riippuvuutta - et sinä osaa sitä tehdä kuitenkaan ellei auktoriteetti kerro ensin kuinka se tehdään, saatikka saako niin edes tehdä. #6 Ehdollista itsetuntoa - sinua rakastetaan, jos täytät ehdot A, B ja C etkä missään tapauksessa ole tehnyt asioita D ja E. #7 Ei piilopaikkoja - isoveli näkee ja kuulee kaiken, sinun tulee se hyväksyä. Miten on, saitko täydet pisteet tärkeimmistä aineista?

Jostain syystä kaikkialla maailmassa haluttiin koulujen opintosuunnitelmat yhtenäistää jokaisen maan sisällä, sen sijaan että saatiin suuri haitari eri tavalla oppineita ihmisiä jotka yhteistyössä kykenivät kattamaan huomattavasti laajemman alueen osaamisellaan. Yhteiseksi hyväksi, eikös? Ne kaikille ”pakolliset” perustaidot, lukeminen (sekä perustiedot kieliopista), kirjoittaminen ja yksinkertainen laskeminen eivät nimittäin vaadi useita vuosia vaan motivaatiosta riippuen joitain kuukausia, jos sitäkään. Koulujärjestelmän nykyinen tehtävä onkin tuottaa kahta arvostettavaa piirrettä: tuottavuutta ja sivistystä. Tuottavuus on ainoa tärkeä asia ihmisen elämässä ja jos et ole tuottelias (lue: veroja maksava) yhteiskunnan jäsen, olet turhanpäiväinen muiden tuottaman kakun syöjä - häpeä! Sivistynyt taas on semmoinen, joka osaa toistaa yhteisesti sovitut (lue: ylhäältä määrätyt) normit ja käyttäytyy niiden mukaan. Sivistynyt ihminen tietää paljon faktoja asioista, joilla ei ole juuri mitään yhteyttä todelliseen maailmaamme, mutta joku helvetin viksu auktoriteetti on kertonut että niin se asia nyt joka tapauksessa on. Itsenäinen ajattelu on sen sijaan se järjestelmän suurin ongelma, minkä vuoksi lapsille opetetaan jo pienestä pitäen mitä se oikeakriittinen ajattelu merkitsee ja kuinka sitä tehdään.

Mikään tästä ei ole kuitenkaan pakon sanelemaa, vaan me itse valitsemme tämän kilpailuun perustuvan hierarkisen mallin, joka aiheuttaa valtavan määrän kärsimystä joka tasolla. Kaikkialla se ei tietenkään vapaaehtoista, mutta suuressa osassa länsimaista maailmaa se oman jälkikasvun lähettäminen sinne aivopesul… kouluun, on tasan tarkkaan oma valinta. Lapsen voi tietysti varustaa jo ennen sinne suden luolaan lähettämistä asioilla, joita hän itse tarvitsee selviytyäkseen, jolloin se virallinen koulu ei kykene niin pahoin sitä lapsen kasvua vahingoittamaan. Tietysti lähes jokainen opettaja on tässä kohtaa jo hakemassa pakastimesta toista hernepussia nenään vedettäväksi, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri että se koko opintosuunnitelma ei ole tarkoitettu luomaan uteliasta ja tiedonjanoista lasta, vaan yhden vapaasti vaihdettavan rattaan koneistoon. Riittävän älykäs tottelemaan käskyjä, mutta riittävän tietämätön ettei tule koskaan kyseenalaistamaan asemaansa. Ja kun se tietämättömyys yhdistetään rikottuun mieleen, saadaankin jotain aivan muuta kuin yksilö.


Irti kahleista

Ne muutamat, jotka eivät istu siihen järjestelmään ovat kuin ne muutamat yksinäiset kukat ja heinänkorret, jotka työntyvät väkisellä sen monikaistaisen moottoritien hiuksenhienoista valuvioista läpi. Järjestelmä haluaa ne leikata pois ja kaataa bitumia päälle, ettei uusia pääsisi kasvamaan ja pilaamaan sitä yhtenäisyyttä jossa jokainen tavallinen ihminen on vain osa tasaista pintaa jota pitkin ne harvat ja valitut saavat sitten kaahata tahtonsa mukaan. Kaikkien niiden kahleiden irti saaminen voi olla koko loppuelämän työ, eikä yhteiskunta siitä ainakaan ole palkintoa antamassa - päinvastoin. Yksilölle itselleen siitä kuitenkin olisi hyötyä, löytää ne kaikki kohdat jotka rajoittavat omaa elämäänsä ja karistaa kaikki ne uskomukset, joita päähän on koneistosta jäänyt. Jos ajatus vapaudesta pelottaa, voi aina jättää joitain kahleita kiinni ja uskoa, että ne ovat kiinni niissä osissa jotka ovat yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi. Ei siinä, kyllähän modernissa maailmassa on kaikenlaisia hienoja ja hyödyllisiä asioita, mutta vain aniharva on oikeasti vapaa itse valitsemaan mikä on itselle oikein. Varallisuus toki antaa mahdollisuuden karistaa ison osan kahleista heti alkuun, mutta säilyttääkseen sen aseman joutuu itse sitoa niitä kahleita moneen eri paikkaan.

Jotkut taas pohtivat, että miten on mahdollista että meillä hehkutetaan hyvinvointivaltiota kun talous on päin persiitä, peruspalvelut kehitysmaan tasolla, mielenterveysongelmat räjähtämässä käsiin, suomalaiset eivät enää saa lapsia ja koulutuksen taso laskee kuin lehmän häntä. Silti moni pitää Suomea menestyksekkäänä maana, mutta miksi ihmeessä? Missä muualla kansa ottaisi noin kovaa kuivana kakkoseen ja silti menisi kiltisti tukemaan sitä järjestelmää aina kun siihen käsketään? Jos se ei osoita menestyksekästä koulujärjestelmää ja median osaamista niin en tiedä mikä sitten niin tekisi. Valtaosa kansasta pitää hallintoamme maailman parhaana ja koviin aikoihin on vaan kiristettävä vyötä, vaikka ministerin ympäri ei vyötä edes saa enää vedettyä kun sen verran hyvin on tullut eleltyä. Kun kansakunnan suurin murhe on johtajan perseen väärällä tavalla kuvaaminen, täytyvät ne maan asiat olla lähes täydellisiä, eikö totta? Vaikka median valta tämän kaiken mahdollistaakin, se on kuitenkin jokaisen oma valinta pitää niistä kahleistaan kiinni jos on edes kertaalleen törmännyt tietoon, joka on ristiriidassa sen oman illuusion kanssa. Ei ihme, että kaikki virallisesta poikkeava tieto halutaan kieltää: kun ei edes tiedä olevansa kahleissa, miten sitä voisi vastustaa kun se on se ”normaali”?

Kuka tahansa voi kuitenkin oppia keneltä tahansa sen, minkä se toinen osaa. Kun oppi on ”maksullista”, paljon sitä tietoa katoaa ja ne tärkeät asiat ovat vain varakkaiden saavutettavissa. Se ”peruskoulu” tarjoaa vain halutun minimin, joka tarvitaan toimimaan yhteiskunnassa - tottelevaisuus joka tasolla. Jos eristyksen ja ”kouluun lähettämisen” sijaan lapset osallistettaisiin elämän joka vaiheeseen, he voisivat oppia ne aikuisten tavat ja taidot arjessa, eikä niin että pakollisten koulujen jälkeen heidät heitetään mereen ja katsotaan kelluvatko mokomat. Kun pitää itse oppia uimaan ne yhteiskunnan antamat sementtisaappaat jalassa, siinä ei käy hyvin kuin niille, joiden pappabetalar sen muskeliveneen heti lähdössä alle. Sama pätee myös aikuisiin, jolloin jokainen voi itse vaikuttaa siihen mitä ne kanssaihmiset oikein tietävät tästä maailmasta. Kysyminen on yleensä hyvä tapa aloittaa, koska kukaan ei pidä siitä että tullaan vaan väittämään ja kertomaan miten asiat ovat - etenkin jos se kertova taho ei ole virallinen auktoriteetti. Suusta suuhun mikä tahansa asia voi levitä ihmiseltä toiselle, naapurustosta toiseen, kaupungista toiseen, maasta toiseen - eivät ne entisajan ihmiset voineet vaan someen pistää postausta ja olettaa sen leviävän kaikkialle. Se on ihan jokaisesta itsestä kiinni mikä tieto leviää ja mikä hautautuu informaatioähkyn alle. Ajattele, se ei ole kiellettyä… vielä.

lauantai 6. elokuuta 2022

Tavistock instituutista


Sata vuotta manipulointia

Vaikka Tavistock instituutti perustettiinkin virallisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen, ovat sen juuret ainakin John Colemanin kirjan: ”THE TAVISTOCK INSTITUTE OF HUMAN RELATIONS - Shaping the Moral, Spiritual, Cultural, and Political and Economic Decline of the United States of America” mukaan muutama vuosikymmen aikaisempaa perua, eli Lontoossa 1913 - Wellington House. ”Olympiaanit”, eli kolmensadan komitean johto, antoivat luvan lähteä ajamaan uutta uljasta maailmaa niin briteissä kuin jenkeissä, minkä seurauksena rapakon takana Lippmann ja Bernays värkkäsivät jenkit sotakuntoon CPI:n avulla, samalla kun Wellington House kiihotti britit mukaan sotaan. Kaksi maailmansotaa myöhemmin kaikki se tietämys manipuloinnista iskettiinkin sitten yksiin ”kansiin”, minkä seurauksena Tavistock Institute syntyi. Mutta vaikka tämä olisikin historiallista faktaa, ajatus siitä että meitä oltaisiin noinkin systemaattisesti manipuloitu reilun vuosisadan ja vieläpä samojen tahojen toimesta on tietenkin puhdasta salaliittoteoriaa. Koska eiväthän ne niin tekisi ja silleen?

Vuonna 1937 Tavistockin ideologia kuitenkin hieman muuttui, kun he ottivat Oswald Spenglerin kirjan ”Untergange des Abenlandes”, eli läntisen sivilisaation lasku, teoksen ”oppikirjakseen”. Lännessä arvostettiin kauneutta ja korkeita moraalisia arvoja, jotka loivat yhtenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta kansan keskuudessa. Spenglerin mukaan antiikin ajan kreikkalaiset ja roomalaiset arvostivat sosiaalisia, uskonnollisia, moraalisia ja hengellisiä ihanteita yhdistettynä naiseuden (perheen) säilyttämiseen jotka yhdistettynä olivat luoneet ”puhtaan” kansan, nähtiin tämä yhtenäisyys läntisessä kulttuurissa uhkana koko uudelle maailmanjärjestykselle. Ja sitten vielä jotkut kehtaavat väittää, että ryhmä, joka näki kreikkalaisten ja roomalaisten ihanteet kauhistuksena ajaisivat mukamas jotain väestönvaihtoa ”korjatakseen” asian… hulluja salaliittoteoreetikoita kerrakseen?

Kun siis Fabianistit ja Frankfurtin koulukunnan oppineet ovat yhdessä lukemattomien eri salaseurojen kanssa hallinneet kaikkea sitä tietämystä, kuinka kansakuntia manipuloidaan ja sijoittaneet ”omat miehensä” asemiin kaikissa länsimaisissa valtioissa jo sen vuosisadan verran, sen ei nyt pitäisi olla kovin suuri ihme että asiat ovat monella tavalla päin helvettiä. Tavan kansalle asia tietenkin esitetään kehityksenä ja positiivisena asiana, koska jos kansa tajuaisi kuinka heitä manipuloidaan, he eivät ehkä ottaisi sitä kaikkea niin positiivisena asiana. Mutta sitä vaaraa ei taida olla, koska ihmiset pidetään koululaitoksen ja median yhdistelmällä viihdytettynä ja ”tyhmänä”, minkä vuoksi siltä puuttuu lähes täysin se moraalinen selkäranka nousta tyranniaa vastaan - niin helppoa kuin se olisikin kaataa.


Kuka käskee

Vaikka kansan orjuuttamisen avaimet ovatkin ne samat vanhat: ruoka, lääkitys, säännöt ja tieto (ja ehkä siihen tulisi lisätä energia), toisin kuin ihmiset jotka kuvittelevat sillä äänestämisellä olevan mitään merkitystä, Tavistockin poijjaat tiesivät miten noita elementtejä oikeasti hallitaan: kulttuurilla. Kun ydinsodastakin selviytyvää ruoka-annosta katsoessa ajattelee ”I'm loving it!” ja ihmisiä lakoon kaatava injektio on ”tutkitusti tehokas ja turvallinen”, sitä pistää miettimään mistä ihmeestä ne ajatukset ovat oikeen muodostuneet. Kun se bensa maksoi pumpulla liki kolme euroa ja ensi talvelle luvataan sähkökatkoja joihin sinun vaan nyt pitää sopeutua lyhentämällä suihkuaikaasi, luuletko tosiaan että se tapahtui siellä eduskunnassa nappia painamalla ja kansan tahdon mukaisesti sen äänestyksen perusteella? Ja kuinka ihmiset ovat kuin puulla päähän lyötyjä kun se länsimaisen demokratian esitaistelija käyttikin siviilejä ihmiskilpinä, oliko kaikki sitä edeltävä yksipuolinen tieto vain sattumaa? Hitonmoisia sattumia, sanon minä.

Jos ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena” kuulostaa jo pahalta, ällös huoli, se on vain lastenleikkiä siihen sosiaalisen manipuloinnin määrään jota Tavistockissa ja muissa vastaavissa puljuissa on se reilu vuosisata tutkittu ja sovellettu. Sanoisin yhtenä onnistuneimpana projektina olevan koko ”länsimainen demokratia”, koska enemmistö edelleen uskoo sen olevan oikeutettu valtaan kaikki ylitse ja jokaisen päätöksen olevan kansan vastuulla vaikka sillä kansalla ei ole ollut mitään sanottavaa niihin päätöksiin. Aivopesu on kyllä sinänsä sopiva termi sille manipuloinnin tyylille, mutta se ei anna mielestäni sopivaa mielikuvaa sille todelliselle manipuloinnille - he eivät niinkään pese mitään, vaan paskovat ihmisten päälle ja sanovat sen olevan yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi. Ja sitten ihmiset hymyssä suin syövät sen paskan ja ihmettelevät sitä nonparelleilla kuorrutetun leivoksen outoa sivumakua. Tietysti kuka tahansa virallista tarinaa kyseenalaistava taas on paha syntinen salaliittoteoreetikko, kuten JFK:n tapauksesta opittiin, varmasti myös ihan sattumalta. Tai no, Suomen tapauksessahan Supo ehdottaa väärien mielipiteiden levittämisen kriminalisointia eli vielä pari askelta totalitaarisempaa kuin normaalisti.

Vaikka nämä asiat pystyisi todistamaan kuinka vahvasti tahansa, ei sillä kuitenkaan ole juurikaan merkitystä. Suurin osa ihmisistä kun on jo kasvanut siihen kulttuuriin, joka on ylhäältä ajettu kansaa alistamaan. Asiaa voitaisiin kyllä korjata, mutta se vaatisi ensiksi ongelman laajuuden ymmärtämisen edes osittain. Nyt osa ajattelee asian niin, että ”kaikkea pitää kokeilla”, joten toistetaan jo varmasti toimimaton tempaus (äänestäminen) sen sadannennen kerran. Jos opittaisiin historiasta miten suuntaa muutetaan, keskityttäisiin siihen oikeasti kansakuntaa ohjaavaan voimaan: kulttuuriin. Ensin katsos tulee muutos mielialassa ja sitä seuraa enemmistön kannatus politiikassa, kuten kaikkialla maailmassa nähdään. Ei se edelleenkään tosin äänestämällä siitä muutu, mutta silloin sitä valtaa voidaan oikeasti valjastaa muuhunkin kuin orjuuttamiseen. Ja koska joku pököpää alkaa kuitenkin heti ulisemaan että ”no mitä sitten pitäisi tehdä” niin kerrotaan…


Valta haltuun, jos haluttaisiin

Yksinkertaisin mielipiteenohjauksen väline on mielipidetutkimus. ”Kun noin kerran muutkin ajattelevat niin kyllähän minäkin” - näin Tavistockin opit kertovat ja kas kummaa, se toimii. Hivuttamalla voidaan yleistä näkemystä siirtää ja se näkyy nytkin hyvin selvästi: kansa seuraa kuukausittaisin vaihtuvaa puoluekannatus-galluppia kuin sillä olisi jotain merkitystä. No mutta mitäs se auttaa tietää moinen, kun ei kerran pysty itse niitä muokkaamaan, häh? Ihmiset seuraavat ”trendaavia” asioita, katsos. Sen sijaan että niitä valtamedian ohjauksia jaetaan kaikkialla kommenttien kera, jaettaisiinkin sitä itselle mieluisaa materiaalia, mitä se sitten onkaan. Ja kun se ”hyvä” matsku on kaikkialla, se manipuloiva paska ei ole enää se yleisin mielipide. Ja kyllä, joukkovoimalla saataisiin mikä tahansa asia aina hetkellisesti trendaamaan, jos niin haluttaisiin…

Siihen joukkovoimaan tarvittaisiin kuitenkin yhteistyötä, joka tuntuu aiheuttavan suuria ongelmia. Jostain syystä kristillisten oppien ekumenia on unohtunut kaikkialla ja tilalle on tullut sen ”oman ainoan oikean tavan uskoa siihen omaan aatteeseen”-totalitarismi. Tämä koskee kaikkia ryhmiä, ei vain uskonnollis… hetkonen. Lähes jokainen aatesuunta, puolueet mukaan lukien, ovat hyvin samankaltaisia minkä tahansa organisoidun uskonnon kanssa, mistä seuraa usein ne samankaltaiset aatteet ”pahoista vääräoppisista” - kollektivismin ydin. Päälle vielä narsistit ja opportunistit, jotka nousevat moisten liikkeiden johtoon koska he eivät esitä heikkouksia ja tietämättömyyttään vaan esiintyvät vahvoina johtajina. Kun siis se yhteisten aatteiden harmonian etsiminen korvataan puhdasoppisuudella ja vallanhimoisilla johtajilla, ei tarvitse kauaa pohtia mikä voisikaan mennä pieleen.

Esimerkin voima on suurimmalle osalle ihmisistä se juttu, jota he kunnioittavat. Tämä usein henkilöpalvonnan tasolle menevä ilmiö on kuitenkin samalla ehkäpä se suurin kompastuskivi miksi ihmiskunta ei kykene löytämään rauhaa ja vapautta - suureksi johtajaksi ei oikeastaan koskaan pääsy ne hyveelliset ihmiset, vaan ne vallanhimoiset tyypit. Jos ihan tarkkoja ollaan, suuriksi näkyviksi johtajiksi ei pyri ne kaikista vallanhimoisimmat, vaan lähinnä ne egoistisimmat, koska todelliseen vallankäyttöön ei tarvitse hallita kuin ne muutamat avainhenkilöt joilla on omilla alueillaan se valta. Median johtajat/omistajat, puolueiden johdot, ajatushautomot, yleishyödylliset yhdistykset ja niin edelleen, kaikkien niiden johdot ovat tarkkaan valikoituja. Ja heitä ei mikään demokraattinen elin valitse, mutta kyllä se äänestys tällä kertaa korjaa kaikki asiat? Mutta kun se tyrannia edelleen kaatuu sillä samalla vanhalla tavalla: tottelemattomuudella. Kun kukaan ei enää kuuntele sitä virallista tarinaa, ei se ihmisten näkemyksiin niin itsestään kuin muista enää vaikuta. Mieti - se ei ole kiellettyä… vielä.

torstai 4. elokuuta 2022

Äänettömät aseet hiljaisiin sotiin


Yhteiseksi hyväksi

Kun vuonna 1986 Boeing Aircraftilta ostettua käytettyä kopiokonetta lähdettiin putsaamaan, sen sisuksista löytyi dokumentti, joka tuskin oltiin tarkoitettu tavan kansan käsiin. Kannessa komeili ”Top secret”, huippusalainen, jonka alla otsikko ”Silent Weapons for Quiet Wars - An introductory programming manual TM-SW7905.1” eli tekstin otsikon mukainen ohjekirjanen. No mutta sehän kuulostaa hyvältä, eikö? Yhdistetään vielä tämä opaskirja toiseen teokseen, missä kyseinen läpyskä mainittiin: ”Tavistock Institute - Social Engineering the Masses” kirjoittajana Daniel Estulin. Tolkun ihmiselle kumpainenkin teos edustaa sitä höpöhöpö-salaliittoteoriaa, koska eihän maailmassa ole olemassa voimia, jotka omaksi edukseen pyrkisivät hallitsemaan massoja talouden ja informaation kautta. Joku olisi kertonut, jos näin olisi - ei ole mahdollista pitää salassa suuria suunnitelmia suurelta yleisöltä! Edes silloin, kun asiat on kerrottu moneen kertaan, mutta ei televisiossa, jonka lähetyksestä vastaa ne valtaa pitävät tahot eli siis puhdasta salaliittoteoriaa!

Äänettömillä aseilla (hiljaisessa sodassa) viitataan keinoihin, joilla massoja voidaan hallita lähes täydellisesti ilman, että valtaosa ihmisistä huomaa mitä tapahtuu saatikka ymmärtää mistä on kysymys. Koko strategian avain juontuu 1743 syntyneen ja 1812 kuolleen herra Mayer Amschel Rotschildin tarkkaan havaintoon: ”Give me control over nation's currency, and I care not who makes its laws” eli anna minulle hallinta maan valuutasta niin minun ei tarvitse välittää kuka säätää ne lait. Ja se hiljainen sota on täysi ihmiskunnan hallinta useilla eri keinoilla. Talous on kuitenkin siinä ytimessä, koska sitä manipuloimalla voidaan se varallisuus pakata harvojen käsiin massojen hurraamana. Shokkidoktriini elää ja voi hyvin, mutta on vain pieni osa niistä äänettömistä aseista joita tavan kansaa vastaan käytetään. Talous oli tällä pienellä hallitsevalla luokalla hallussa jo pitkään aina pankkijärjestelmien alkuajoista lähtien, mutta vasta kun keinoja pitää kirjaa kaikesta, mahdollistui lähes täydellinen hallinta kansan ylitse.

Mutta raha on vain resurssi, jonka hallinta on tietenkin olennaisessa osassa tätä sirkusta. Oikea valta tuleekin siinä, kuka hallitsee energian. Ei, en tarkoita mitään mystistä voimaa tai vastaavaa, vaan ihan raakaa energiaa esimerkiksi mitä öljystä saa irti. Oiligarkit ovatkin hallinneet tätä järjestelmää heti siitä lähtien, kun tämä ”fossiilinen” aine otettiin kunnolla käyttöön. Koska äänettömät aseet olivat kuitenkin ennen 1986 julkaistua materiaalia, siitä puuttuukin tämä nykypäivän öljyä ja kultaa arvokkaampi asia: ihmisten digitaalinen identiteetti. Velalla saa ihmisen työskentelemään orjana ja ilman energiaa tulee niin kylmä kuin nälkä, mutta verrattuna ihmisen lähes täydelliseen profiiliin yhdistettynä yksilöityyn mediaan, nämä entisaikojen äänettömät aseet olivat kovin tehottomia. Sen lisäksi ihmiset pystyivät irtautumaan veloistaan kuin energiantarpeestaan suhteellisen helposti, mutta identiteetistään, siitä kaikesta informaatiosta mitä yksilöstä nykyään kerätään, ei tuosta vaan irti pääsekään ja se on siellä odottelemassa aikaa jolloin sitä tarvitaan ja voidaan käyttää vallanpitäjien eduksi.


Sotapropaganda hyötykäyttöön

Liittyvätkö nuo äänettömät aseet Tavistockin tutkimuksiin, siitä ei ole tietoa, mutta tämä heti toisen maailmansodan jälkeen perustettu instituutti on ollut hyvin samankaltaisissa jutuissa heti alkuajoistaan lähtien. Molemmista maailmansodista viisastuneina, vallanpitäjät alkoivat tutkimaan ihmisten sosiaalista hallintaa aivan uudella innolla ja yksi näistä uraauurtavista toimijoista, joista suurin osa ihmisistä on autuaan tietämätön, on juuri Lontoossa majaileva ”The Tavistock Institute of Human Relations” (TIHR). Pikaisella haulla porukasta löytyy lähinnä faktantarkistuksia, jotka osoittavat että heillä ei ole mitään tekemistä suurten salaliittoteorioiden, kuten ”väestönvaihto”, kanssa. Tämä varmasti pitää paikkansa, koska Tavistockin poijjaat eivät käytä välttämättä itse niitä kehittämiään tekniikoita, mutta jotkut muut tahot niitä tuntuvat käyttävän melkoisen tehokkaasti.

Frankfurtin koulukunta kulttuurimarxismeineen vaikuttaakin olevan suuressa osassa menossa mukana, kun Tavistock mainitaan. John Coleman kirjoitti myös asiasta kirjan nimeltään ”THE TAVISTOCK INSTITUTE OF HUMAN RELATIONS - Shaping the Moral, Spiritual, Cultural, and Political and Economic Decline of the United States of America”, mutta sitä en ole vielä ehtinyt lukea loppuun saakka joten jätetään se nyt vain sivuhuomautukseksi. Kaikki vanhat tutut Rooman Klubista CFR:ään myös löytyy noiden Estulinin kirjan kansien välistä, eli jos salaliittojen tutkiminen kiinnostaa, Tavistock Instituutti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Mutta siis mikä ihmeen porukka se oikein on, ihan jopa omien sanojensakin mukaan? Yksinkertaistettuna, ykkösluokan ajatushautomo/tutkimuskeskus ihmisten sosiaaliseen hallintaan ja ohjaamiseen.

Jos siis tarvitset keinoja aiheuttaa haluttu muutos jossain yhteiskunnan osassa, heidän tutkimuksensa asiasta ovat aivan maailman kärkeä. Shokkidoktriinista mielenmurhaan, heiltä kyllä löytyy keinot ohjata ihmisiä haluttuun suuntaan. Energiakriisiä ja lamaa vaan päälle niin eiköhän se kansa siitä tokene ja hurraa pelastajaansa, joka nyt siinä samalla vei tuhkatkin pesästä. Veikkaisin että tälläkin hetkellä siellä tehdään kovaa tiedettä miten päin helvettiä mennyt joukkomurhan yritys tulisi ohjata seuraavaan isoon konfliktiin, ettei vahingossakaan ihmiset pääse jyvälle kuinka paljon heitä todellisuudessa kusetetaan. Nimittäin se kriittinen osa tuli noissa molemmissa kirjoissa hyvin selville: tyrannit pelkäävät edelleenkin niitä samoja vanhoja keinoja joilla heidät voi kaataa. Muistathan vielä kuinka se tapahtuu?


Tieto on valtaa

Vaikka vallanpitäjät tietävätkin tasan tarkkaan ne keinot joilla massoja ohjataan ja pakotetaan tanssimaan heidän pillinsä mukaan, he myös tietävät kuinka herkkä se luotu illuusio todellisuudessa on. Rahalla ja energialla voidaan kyllä massoja ja suurinta osaa yksilöistä ohjata ja töniä haluttuun suuntaan, mutta niin kauan kuin edes teeskennellään ihmisoikeuksia kuten sananvapaus, on vaarana että oppinut kansa tai sen osa voisi aiheuttaa massoissa vallanpitäjille haitallista liikehdintää. Etuna vallanpitäjillä on kuitenkin kollektiivinen tietämättömyys kuinka järjestelmämme oikeasti toimii ja sen mukana tulevat automaattiset ”hyödylliset idiootit”. On tietysti rumasti sanottu kutsua kokonaisia ryhmiä hyödyllisiksi idiooteiksi, mutta sieltä psykologiasta ja sosiologiasta kaivetuista opeista on meille luotu tämä yleinen tapa hoitaa asioita ja kovin syvällä siinä montussa olevaa voi kyllä kutsua mielestäni idiootiksi.

Mistä siis puhun? Ihmisten tavasta hoitaa erimielisyydet. Koulusta lähtien opetetaan auktoriteetin voimaa ja valtaa, siinä kun kaikki siitä poikkeava on yksinkertaisesti väärin. Erimielisyyksiä varten tarvitaan joku kolmas osapuoli väliin, joka sitten lukee sääntökirjasta miten asia hoidetaan ja päättää kumpi oli oikeassa… sen mukaan, kumman kanssa tuomitsija oli samassa kerhossa aikaisemmin. Tämä sääntöpohjainen malli missä kaikki pitää löytyä sääntökirjasta on aiheuttanut lähinnä sen, että ihmisten välinen kanssakäynti tarvitsee lähes aina tuomarin siihen väliin. Jos ei löydy tuomaria, sitten enemmistö on se oikeassa oleva taho koska kaikkihan aina tehdään yhteiseksi hyväksi ja silleen? Ja kun enemmistö on jostain asiasta tiettyä mieltä, se on silloin demokraattinen päätös asiasta! Ainiin, mielipidekyselyiden käyttö poliittisena mielipiteenohjauksena taisi olla myös Tavistockin käsialaa…

Mutta kuten jokainen ”herännyt” toki tietää, häneen ei voida vaikuttaa ja hänen omaamansa tieto kaikista asioista on taivaan tosi. Siis aivan samalla tavalla kuin jokainen tolkun ihminen tietää, vaikkakin se tieto voi näiden kahden kohdalla olla täysin päinvastaistakin. Tämä erehtymättömyyden mentaliteetti onkin nähdäkseni yksi parhaita ja samalla tuhoisimpia tapoja hallita massoja ja kyllä, sitäkin ollaan tutkittu. Ja kun sitä on tutkittu, se on otettu huomioon niissä ehdotetuissa strategioissa, joita vallanpitäjät jakavat omille kätyreilleen. Itse tiedän että en tiedä monesta asiasta paljoa paskaakaan ja niistä joista jotain tiedän, saatan olla myös väärässä. Sananvapaus olisi se koko ihmiskunnan tapa ratkaista lähestulkoon kaikki ongelmat, mutta ihmisille on juurtunut kovin syvälle se olettamus, että eri mieltä olevien kanssa ei keskustella. Voiko kaikkien kanssa sitten keskustella? Ei. Vain niiden kanssa, joilla on avoin mieli. Muille kaikki se tieto on kiveen hakattuja uskomuksia ja uskon asioista ei kiistellä, kuten kaikki tietävät. Onko sen parempaa äänetöntä asetta kuin ihminen, joka uskoo sen mitä muut haluavat hänen uskovan? Sotaa mielistä on käyty nykyisessä muodossaan vasta reilun vuosisadan, mutta se koneisto näyttää olevan vahvasti voitolla…

perjantai 22. heinäkuuta 2022

Yhteydestä ja yhteenkuuluvuudesta


Yhteys

Nämä kaksi asiaa, yhteys ja yhteenkuuluvuus ovat olleet vahvasti esille tässä viimeaikoina. Herranen aika, eihän kukaan ole tietenkään käyttänyt kyseisiä sanoja, koska ne pureutuisivat ongelman ytimeen vaan enemmänkin niiden puute on aiheuttanut runsaasti yhteentörmäyksiä, joiden syitä sitten ollaan taas valiteltu suurella joukolla. Jos siis tuntuu, että niistä tuntemuksista ei parane puhua lainkaan ja ollaan vaan niinkuin aina ennenkin (toistemme kurkuissa kiinni) niin ehkä se olisi vielä suurempi syy pohtia tätä asiaa tarkemmin? Sosiaalisena eläimenä se yhteys toisiin samankaltaisiin olentoihin on kuitenkin elintärkeä osa ihmisen elämää. Ei tietenkään kaikille, mutta enemmistölle… eikä myöskään puhuta liioin ”normaalista”, koska jokainen ihminen on yksilö, erilainen kuin kaikki muut, joten se yhteys ja yhteenkuuluvuuskin ovat jokaisella omalaatuisia.

Digitaalisena aikakautena yhä enenevissä määrin ne ihmisten väliset yhteydet ja yhteydenpidot käydään jonkin laitteen kautta eikä naamatusten. Oli se sitten kirjoitettuna, pelkästään puhuttuna tai videoyhteydellä, olemme jatkuvasti jonkin asteisessa yhteydessä muiden ihmisten kanssa lähes päivittäin. Tämä laitteen välityksellä toimiva yhteydenpito rajoittaa aika vahvasti sitä yhteyden muodostamista, koska siinä jää, välineestä riippuen, yksi tai useampi kommunikoinnin keino väliin verrattuna naamatusten kohtaamisesta. Tällöin siihen yhteyden muodostumiseen tarvitaan molemmilta osapuolilta enemmän yritystä, että se yhteys muodostuu eikä jää vain pintapuoliseksi sanojenvaihdoksi. Yksi ehdoton ”etu” siinä digitaalisessa yhteydenpidossa toki on - suoran palautteen saaminen vittumaisesta käytöksestä harvemmin johtaa verenvuotoon nenästä.

Tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ovat kuitenkin suuria asioita kaikille ja siihen tarvitaan se todellisen yhteyden muodostuminen niiden osapuolten välillä. Kommunikoinnin välineellistyminen on kuitenkin aiheuttanut sen, että ihmiset eivät enää niinkään hae sitä yhteyttä vaan haluavat tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ilman sitä suoraa yhteyden muodostamista. Olemme siis tavallaan muuttuneet itse kukin mediaksi, joka tuuttaa sitä omaa sanomaa olettaen, että muut ymmärtäisivät mitä hittoa oikeen edes yritämme sanoa. Sitten kun se sanominen vielä tahallaanväärinymmärretään niin voi pojat kun saadaan laadukasta kanssakäymistä aikaiseksi, eikö? Tässä siis pieni pintaraapaisu yhteyden muodostamiseen, ehkäpä siitä jo heräsi yksi jos toinenkin ajatus asiasta?


Yhteenkuuluvuus

Yhteys on siis yleensä kahden ihmisen välinen asia, siinä kun yhteenkuuluvuus on ryhmien vuorovaikutusta. Jokainen haluaa tuntea kuuluvansa johonkin, oli se sitten paikka tai ryhmä ihmisiä, mutta se ”me”/”meidän” on suhteellisen iso juttu. Ihminen muuttaa väistämättä käyttäytymistään ollessaan muiden kanssa vuorovaikutuksessa, mutta osa menee jopa niin pitkälle, että he muuttuvat siinä omassa ryhmässään aivan toiseksi ihmiseksi. Lauman mukana on tietysti helpompi mennä ja sen antama suoja on varmasti tervetullut osa ihan jokaiselle, mutta kuinka paljon sitä omaa käytöstä ja ajattelua tulisi sitten yhdenmukaistaa sen ryhmän yleisiin aatteisiin että voisi tuntea kuuluvansa joukkoon? Suurin osa ihmisistä omaa niin konformistisia kuin kollektivistisia piirteitä, jolloin se ”itse” laitetaan sivuun ja se ”me”-persoona nousee esiin. Joukossa tyhmyys tiivistyy pitää ikävä kyllä myös paikkansa…

Mikä etenkin nyt viimeaikojen (viimeiset pari vuotta) tapahtumien valossa onkin tullut hyvin selväksi, on se ryhmien välisen dynamiikan aiheuttama jatkuva kitka ja siihen keskittyminen. Kuuluaksesi ryhmään sejase, sinun on ajateltava näistä asioista juuri tällä tavalla tai voit painua helvettiin, sinä paha vääräuskoinen petturi. Kollektivismi siis puskee vahvasti pintaan ja kaikki siitä ”meistä” poikkeava nähdään vihollisena. Koko virallinen tarinahan perustuu juuri tähän ideologiaan, että jokaisen on pysyttävä sen tarinan muodostaman Overtonin ikkunan sisällä ja vain tietystä, ylhäältä määrätyistä aiheista, saa olla vapaasti annettujen vaihtoehtojen rajoissa eri mieltä muiden kanssa. Saat siis kannattaa kilpailussa eri joukkuetta, mutta kilpailusta itsestään ei oikeen saisi olla eri mieltä. Voit kannattaa haluamaasi puoluetta, mutta järjestelmää itseään ei saisi oikeen kritisoida.

Sen oman pienin ryhmän samanmielisiä löytäminen onkin tärkeää ihmisen hyvinvoinnille. Vaikka usein puhutaan kuplautumisesta, sen oman kuplan löytäminen on kuitenkin usein positiivinen asia ihmiselle. Mutta mitäs sitten jos se ”minä” alkaa sulamaan ja sulautumaan siihen ”meihin” ja yksilö alkaa katoamaan? Samoin kuin miten toimia, jos joku tulee sinne kuplan sisälle ja alkaa sotkemaan sitä hyvää pössistä, kuinka siihen pitäisi reagoida? Etenkin isompien ryhmien keskusteluissa törmätään usein siihen ongelmaan, että miten niitä erimielisyyksiä oikeen hoidetaan. Suljetaanko se väärää mieltä oleva ulos vai koetetaan muuttaa sen väärää mieltä olevan mielipide ennen kuin se väärä mielipide ehtii leviämään ja muuttamaan koko ryhmän näkemyksen - kaikki siis yhteiseksi hyväksi? Voinko enää edes kuulua ryhmään, jonka ydinarvot muuttuivat yht'äkkiä? Paljon kysymyksiä, hyvin vähän vastauksia. Ja aina pitää muistaa että se kaikista suurin rikos, minkä ihminen voi tehdä… on väärin vastustaminen.


Toimivia strategioita etsimässä

Jos näihin asioihin olisi toimivia ratkaisuja, ei kauppojen hyllyt notkuisi kirjallisuutta aiheesta kuinka voit auttaa itseäsi siinä tilanteessa. Itsetutkiskelu ja itsensä ymmärtäminen ovat kuitenkin avainasemassa tämän solmun avaamisessa, mutta siinä taas on ihan oma suonsa vastassa. Koska olemme edelleenkin kaikki yksilöitä, täysin erilaisia, voisikin olla hyvä lähteä siitä alkuun ettei kaikesta voi olla samaa mieltä muiden kanssa. Täysin mielenräjäyttävä näkemys, eikö?! Se ei löydykään kuin joka toisesta alan kirjasta ja TED-talkista, joissa joku puhuja yrittää saada yleisön ”heräämään” siihen täysin uuteen … kliseeseen, joita toistellaan kaikkialla. Moni uskoo löytäneensä sen yleisavaimen tähän ihmisten hyvin syvälliseen ongelmaan, mutta mitään semmoista ei ole olemassa, ellei lasketa sitä median käyttämää sorkkarautaa jolla suurin osa mielistä pakotetaan auki.

Yhteenkuuluvuuden pakottaminen onkin ollut massamedian tehtävä heti sen alusta lähtien. Yhtenäinen kansa on vahva kansa, mutta kun se yhtenäisyys on viekkaudella ja vääryydellä luotu, tarinan pettäessä yhtenäisyys katoaa taivaan tuuliin. Elämmekin juuri nyt sitä aikaa, missä median illuusio yhtenäisestä, Suomessa maailman onnellisimmasta, kansasta alkaa häilymään. Syntyy lukemattomia uusia kuppikuntia jotka riitelevät keskenään kaikesta mahdollisesta eikä mitään yhteyttä eri kuplien välillä edes koiteta muodostaa. Kun se ”oma” ryhmä ei ollutkaan se pelastus mitä kuvitteli, kaivetaan puukko esille ja lähdetään pettämään niitä entisiä omia heti kun silmä välttää ja sitten etsitään uusi joukko, toistaen ne samat virheet ennemmin tai myöhemmin - koska ei niitä traumoja missään vaiheessa ratkaistu. Mutta kyllä se seuraava ryhmä on juuri se oikea ja täyttää ne kaikki yksilön tarpeet, aivan kuten ensi kerralla se oikein äänestäminen ratkaisee kaikki ongelmat, eiks jeh?

Ettei nyt ihan ilman ratkaisuja lopetettaisi tätäkään tekstiä, niin pohditaan hieman yhtä mielenkiintoista ja asiaan hyvin vahvasti liittyvää radikaalin demokratian suuntausta, agonistista pluralismia. Suurempaan päätöksentekoon ei siitä taida pelastajaksi olla, mutta ehkäpä pienessä mittakaavassa, ihmisryhmien yhteenkuuluvuuden ongelmiin, sillä voisi olla jotain annettavaa. Idea on hyvin yksinkertainen - sovitaan tavat, joilla asioista voi olla eri mieltä. Jos riita syntyy asiasta X, ennalta jo tiedetään miten asiaan suhtaudutaan. Eli puhalletaan pilliin ja annetaan asian olla, vaiko kenties pidetään erillinen kokoontuminen juuri siitä närää aiheuttavasta asiasta. Yhtenäisyyden kannalta tiettyihin asioihin ei kannata puuttua, jos se muuttaisi koko ryhmän idean samalla kun tietyistä asioista ei vaan kertakaikkiaan kannata puhua muuta kuin erikseen asialle siunatuissa tapahtumissa. Ennalta päätetyt säännöt auttavat ratkaisemaan ongelman ennen kuin ne ovat syntyneetkään, mutta toisaalta taas kaikki säännöt on tehty rikottavaksi ja jos ei sääntöihin pysty vaikuttamaan, miksi olla mukana niinkin kankeassa yhteisössä? Jos ihmisten välille olisi syntynyt aito yhteys, valtaosa ongelmista pystyttäisiin ratkaisemaan. Ilman sitä yhteyttä ei yksikään ryhmä pysy kasassa ja ensimmäinen ulkopuolinen kiila lyötynä sinne väliin sotkee koko pakan. Mutta… Miten on, menikö pakkasi entisestään vaan sekaisin vai löytyikö mitään hyödyllistä omaan tilanteeseesi, mikä se sitten onkaan?

perjantai 15. heinäkuuta 2022

Viides kolonna


Historian havinaa

Termi ”Viides kolonna” on mitä todennäköisimmin lähtenyt Kenraali Emilio Molan kynästä Espanjan sisällissodan aikana 1936. Kolme kuukautta Francon vallankumouksen jälkeen Madrid oli edelleen vastustajan hallussa ja vain tunteja ennen hyökkäyksen alkua Mola julisti, että heillä oli neljä kolonnaa valmiina kaupungin ulkopuolella hyökkäämään, mutta viides kolonna oli jo keskuudessanne! Ilman tunnuksia ja uniformuja, Francon kannattajia piileksi Madridissa valmiina osallistumaan taisteluun ja he valmistelivat jo tulevaa taistelua varten. Lopputulos? Täysin oletetun kaltainen: paniikki ja kaaos sekä vihollisen etsintä omien keskeltä. Mola otti kuitenkin hyökkäyksessä pataan eikä mitään viidettä kolonnaa koskaan osallistunut taisteluun, mutta niin termi kuin pelko soluttautuneesta vihollisesta jäivät elämään niin Espanjan tilanteessa kuin myös myöhemmin kaikkialla maailmassa aina näihin päiviin saakka. Eikä se pelko viidennestä kolonnasta taida olla mihinkään menossa tulevaisuudessakaan? ”Viides kolonna” on siis pääosin psykologista sodankäyntiä, mutta linjojen takana käytävä sota on ihan tyypillistä sodankäyntiä. Suurimmalle osalle ihmisistä termi tarkoittaa vain sitä ”petturia keskuudessamme”, mutta asia on paljon moniulotteisempi tarkemmin tarkasteltuna. Paljastetaan tekstin lopussa vielä eräs suuri salaisuus asiasta…

Viidennessä kolonnassa ja sen sanomassa on syytä erottaa kaksi toisistaan eroavaa tapaa viestiä asiasta. Kenraali Mola kertoi tarinan muodossa: ”Meillä on teidän linjojen takana sotilaita”, siinä kun sanoma nykypäivänä on yleensä syytös väitetylle viholliselle: ”teillä on meidän linjojen takana sotilaita”. Molemmissa kyseessä on hyökkäykseen tarkoitetusta sotapropagandasta, mutta Mola käytti sanomaansa vihollisen puolella olevien keskuuteen levitettävänä sanomana, siinä kun jälkimmäinen, nykyään yleinen sanoma kohdistetaan omalle kansalle. Ero onkin valtava sodankäynnin kannalta, koska siinä sen linjojen takana toimivan sotilaan tehtävä poikkeaa suuresti. Onko tarkoitus saada se siviiliväestö taistelemaan sen hyökkääjän puolella, vaiko saada siviiliväestö antautumaan hyökkääjälle… vaiko tuhota koko siviiliväestö. Kaaoksen ja sekasorron, sekä pelon ja paniikin lietsonta ei ole koskaan hyväksi puolustavalle osapuolelle, ainoastaan hyökkääjälle. Molalla ei viidettä kolonnaa koskaan ollut, mutta Neuvostoliitto solutti jenkkeihin ja muualle maailmaan yhden jos toisenkin agentin toimimaan linjojen takana. Yuri Bezmenovin kertoma tarina on ehkä se kuuluisin asiaan liittyvä kertomus soluttautumisesta, mutta sen paikkansapitävyydestä olen itse hieman eri mieltä.

Parhaiten tutkittu mutta silti suurilta osin salassa pysyvä ja lähes varmasti edelleen toiminnassa oleva viides kolonna löytyy kuitenkin paljon lähempää kotoa: Operaatio Gladio on suurin viides kolonna historian saatossa, kohdistuen kymmeniin maihin ja määrältään puhutaan kymmenistä, ellei sadoista tuhansista ”gladiaattoreista”. Tämä NATO:n viides kolonna tekee mm. terrori-iskuja, joko poistaakseen kohdistettuja henkilöitä pelistä tai aiheuttamalla kaaosta ja paniikkia sattumanvaraisilla tai ainakin siltä vaikuttavilta iskuilla. Jälleen tullaankin siihen, mikä on niiden piilossa olevien sotilaiden tarkoitus. Gladiolla se oli aina tuhota kaikki kansallismielinen liikehdintä mutta tukea maan (näkyvää) johtoa, eli hallinto hyvä, yhtenäinen kansa paha. Gladio oli aina tukemassa fasistisia (”oikeistolaisia”) hallintoja. Tämä paha yhtenäisyys selitettiin kertomalla sen olevan Marxilaisuutta, kommunismia tai sosialismia, mitä se varmasti usein olikin etenkin Gladion alkuvaiheessa. Nykyään? Jokainen päätelköön itse mikä on se kohde tässä ”hybridisodassa”.


Valtava ero propagandassa

Kyttää naapuriasi, pidä silmällä tuttaviasi ja käräytä vanhempasi niin olet hyvä ihminen! Neuvostopropagandaa täydellisesti, mitä myös Suomen lehdistö oli täynnä toisen maailmansodan aikana. Hiljaa piti olla kaikesta ja vain valtion virallista tarinaa piti toistaa. Hetkonen, missäs mä olen tämän kuullut ihan hiljattain… ai niin, Suomen uusi valmiuslaki! Kansaan ei voi luottaa, viestintä (ja sähköt, tuet, ruoka jne…) katkaistaan kriisitilanteessa ”yhteiseksi hyväksi”, koska mikään ei vahvista kansan puolustustahtoa kuin pitää se kylmässä ja nälässä sekä autuaan tietämättömänä mitä oikeasti tapahtuu! Viidennelle kolonnalle se pelkäävä ja hätää kärsivä kansa kun on aivan loistava alusta ajaa omaa asiaansa, mikä se sitten onkaan. Siksi voitaisiinkin kysyä mitä sillä valmiuslailla ollaan oikeasti ajamassa, koska hyökkäyksen alla olevan kansan etua se ei aja. Valtion etua kylläkin, mutta eikö se valtio pitänyt olla kansan vuoksi, ei toisinpäin? Jostain syystä se ei kuitenkaan häiritse kuin pientä vähemmistöä kansasta, että oman maan johtajat tekevät sääntöjä jotka eivät tee mitään muuta kuin ampuvat kansaa omaan nilkkaan.

Ja se syy on juuri se täsmälleen sama, kuin miksi se alkuperäinenkin viidennen kolonnan tarina tehosi niin hyvin: pelko. Tarinan mukaan vihollinen on jo keskuudessamme ja he ovat niitä, jotka eivät tottele käskyjä. Ulkoisia tunnusmerkkejä on hyvä käyttää, koska ne pystyy kuka tahansa havaitsemaan ja tunnistamaan sen avoimesti vihamielisen vihollisen! Naamarätillä kerrottiin olevan signaalivaikutus ja juuri siitä olikin kysymys - sillä tunnistettiin avoimesti ja julkisesti valtaa vastustavat. Mutta ne vielä pahemmat ja salakavalat tahot tekivätkin sitten sitä kauheaa disinformaatiota ja järjestivät mielenosoituksia yms. Hyökkääjä käytti siis samaa retoriikkaa kuin viimeisen sadan vuoden aikana on tutkitusti ja todistetusti käytetty. ”Heillä on meidän linjojen takan pahoja soluttautujia, varokaa!” Kriisiviestinnässä moisen tarinan käyttäminen olisi sulaa hulluutta, koska sanoman pitäisi rauhoitella ihmisiä ja saada heidät toimimaan järkevästi.

Mutta edes auttavasti toimiakseen, se viidennen kolonnan propagandan käyttämiseen tarvitaan keino saada se viesti sille halutulle kohteelle ja mieluusti estää se vastapuolen vastapropaganda. Oikeasti soluttautuneet joukot eivät halua että heihin kiinnitetään mitään huomiota, koska epäily heitä kohtaan ei auta heidän agendaansa kovinkaan usein. Jos siis ajatellaan Suomen tilannetta, ainoastaan valtion siunaamilla tahoilla on mahdollisuus saada viesti levitettyä riittävän laajalle, mikä osoittaa sen propagandan tulevan pääosin sieltä ”lännestä”. Mitään todisteitahan ei ole koskaan esitetty sitä väitettyä viidettä kolonnaa vastaan, mikä todistaa kyseessä olevan sotapropagandan temppu pelotella kansaa. Ja tämä siis samaan aikaan, kun todistettavasti se ”länsi” on käyttänyt vuosikymmeniä omaa viidettä kolonnaansa tukahduttamaan kaikki heidän valtaansa vakavasti vastustavat tahot.


Vihollinen keskuudessamme

Moni varmasti on kuullut seuraavan lainauksen: ”Pahimmat vihollisemme ovat omassa keskuudessamme ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiit uhraamaan kansakunnan elinedut ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi.” - Risto Ryti. Lainaus tietenkin perustuu nationalistiseen poliittiseen ajatteluun, missä oma kansa (ja maa) on etusijalla. Toisin tästä ajattelevat ovat siis tällöin takinkääntäjiä ja pettureita, eli se vihollinen keskuudessamme. Kyse ei siis ole niinkään viidennestä kolonnasta, koska pettureilla ei välttämättä ole sitä toista herraa jota he palvelevat ja jonka käskystä he toimivat. Minkä lisäksi kyseessä ei ole useinkaan mikään salainen kolonna, vaan ihan julkisesti vieraan vallan asiaa ajavia ihmisiä, kuten Sanna/WEF. Tällä näkyvällä taholla voi toki päälle olla vielä salainen armeija taustalla, joka tuhoaa kansan yhtenäisyyttä… vai meinaatko, että ”eiväthän ne nyt niin tekisi”?

Toimiakseen kunnolla se viides kolonna täytyy olla organisoitunut, motivoitunut, koulutettu ja hyvin varustettu. Moiseen ei kykene kuin muutama valta nykypäivänä, joilta nytkin lohkeaa muutama miljardi käden käänteessä lahjoittaa aseisiin ”hyvän aatteen” puolesta. Vielä kun tunnustavat ihan avoimesti pitäneen Gladiota elossa ja aseistettuna vuosikausia ei tunnu saavan kansaa ihmettelemään että mitä kummaa maailmalla oikein tapahtuu. Miksi näin? Propaganda. Maailman tehokkain propagandakoneisto jo yli sadan vuoden ajan on pitänyt huolen siitä, että se virallinen tarina miten maailma toimii ei heilu. Vaikka lukemattomia eri todisteita on tullut julki, kuinka muutamat tahot ovat pakottaneet kansakuntia tiettyyn muottiin, se ei sitä tavan kansaa juurikaan heilauta. Kansa käy kiltisti antamassa valtansa kerta toisensa jälkeen sille seuraavalle hallitsijalle, vaikka mitään todellista muutosta ei tapahdukkaan. Syy miksi muutosta ei todellisuudessa tapahdu on se, että se seuraava porukka peittelee vain edellisten rötökset ettei koko vyyhti vaan lähde purkautumaan.

Ja sitten vielä se suuri paljastus: se, että on jotain asiaa vastaan ei tarkoita, että olisi vastakkaisen asian puolella. Wow, mind. Blown. Eikö? Ettäkö näiden asioiden nostamisen esille voisikin tarkoittaa sitä ettei sallisi kenenkään toimivan niin?! Mutta siihenhän se koko maailman ”paha” perustuukin, kun ”me” olemme oikeutettuja tekemään pahaa muille koska se on yhteiseksi hyväksi, siinä kun vastapuolen tekemänä se asia olisi tuomittavaa. Ja vastakkaisien puolien vastakkaisissa tarinoissa ”me” olemme aina sankareita ja ”muut” ovat hirviöitä. Jos ihmiskunta ei kykene estämään ”pahaa” niin vastapuoleltaan kuin omiltaan, sama meno jatkuu loputtomasti… tai kunnes ihmiskunta tuhoaa itse itsensä. Sananvapaus ja yhteistyö olisivat tässä se ratkaisu, mutta koska luottamus puuttuu, ei yhteistyöhön kyetä. Kysymys kuuluukin, johtuuko se epäluottamus siitä, että uskot jonkun tahon tarinaan viidennestä kolonnasta, vaiko siihen, että olet tekemisissä sen viidennen kolonnan kanssa? Valtamedian kertoma tarina kun luottaa niiden yhdistelmään - sekä propagandaan pettureista, että oikeista salaisista toimijoista. Todisteet vaan tuppaavat nojaamaan yhteen suuntaan, mutta ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa, eihän?

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

NATO:n salainen armeija - Operaatio Gladio


Salaliittoteoriaa!

Salaliittoja, ehdottomasti, mutta Operaatio Gladio on kaukana teoriasta ja sen salaamiseen käytetty aika ja vaiva sen hienosti osoittaa - lähes kaikkiin tietopyyntöihin tulee se ”emme voi vahvistaa tai kieltää…”, koska ”kansallinen” turvallisuus vaatii salaamaan tiedot. Niin mutta oikeasti, kenen turvallisuus? No niiden palkkasotureiden, tietysti, jotka yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi listivät väärää mieltä olevia ja väärää agendaa ajavia ihmisiä ympäri maailmaa! Operaatio Gladio voitaisiin yksinkertaistaa kommunismin vastaiseksi salaiseksi ja epätyypilliseksi sodaksi, joka alkoi pian Neuvostoliiton vallankaappauksen jälkeen useilla eri projekteilla, joista viimeisin ennen ”virallista” Gladiota oli ’Clandestine Committee of the Western Union’ (CCWU) vuonna 1948 ja jonka NATO otti hoitaakseen vuotta myöhemmin. Epävirallisten tietojen mukaan Gladio sai muotonsa 1951 Italian (SIFAR), brittien (MI6) ja jenkkien (CIA) sopimuksesta. Mistä se pelko sitten lähti aloittaa moinen sota? Kun kommunismit veivät tuotannon välineet porvareilta, maailman vaikutusvaltaisimmat tahot säikähtivät ideaa missä kansa hyötyi teollisuudesta harvojen sijaan. Loppu onkin historiaa…

Gladiosta on raapusteltu useampikin teos, mutta itse käytän tässä lähteenä pääosin Daniele Ganserin kirjaa ”NATO's secret armies - Operation Gladio and Terrorism in Western Europe”, joka löytyy pienellä vaivalla .pdf-muodossa useastakin lähteestä jos ei halua siihen sijoittaa roposiaan. Allan Francovich taas teki 1995 kolme dokumenttielokuvaa Gladion toiminnasta ja sen vastaanotto oli niin hyvä, että hän Huhtikuun 17, 1997 matkatessaan jenkkilän Houstonissa lentokentän tullin läpi hän menehtyi yllättävään sydänkohtaukseen. Ganser luettelee useita tietopyyntöjä eri tahojen, niin poliitikkojen kuin toimittajien, tekemänä kirjassaan ja 1990-1992 aikaisten skandaalien lisäksi asiasta ollaan oltu hiljaa kuin kusi sukassa. Ihan kuin tieto siitä, kuinka hyveellinen ja oikeamielinen länsi on ollut tekemässä terrori-iskuja ja tappamassa poliiseja ja tavan kansalaisia olisi jollain tavalla kiusallista? EU teki Gladiosta jopa oman julistuksensa (European Parliament resolution on Gladio  (1990)), minkä seurauksena muutama maa hieman pökki asiaa ja antoi sen sitten olla, koska tekemättömyydestä ei mitään sanktioita tullut. Melkein kuin asia haluttiin haudata mahdollisimman nopeasti?

Maasta riippuen Gladion organisaatiorakenne vaikuttaa hieman vaihtelevan, mutta jokaisessa NATO-maassa ja ainakin neljässä ei-NATO-maassa Gladiolla on ollut oma salainen kommunismin vastainen armeijansa: Itävalta, Sveitsi (yksikön nimi: P26), Ruotsi ja (yllätyspyllätys) Suomi. Taakanjako menee pääpiirteittäin niin, että Brittien MI6 vastaa Ranskasta, Belgiasta, Hollannista, Puolasta ja Norjasta, siinä kun jenkkien CIA vastaa Suomesta, Ruotsista ja lopusta Eurooppaa. Ja että asiat eivät olisi jo lähtöasetelmiltaankin katastrofaaliset (kansalle), nämä kaksi organisaatiota kaupan päälle kilpailevat vielä keskenään kuka saa päsmäröidä milläkin tavalla. MI6 ja SAS pidetään parempana kouluttajana ”gladiaattoreille”, siinä kun CIA takaa ilmaista aseistusta ja varusteita kumppaneilleen. Maat eivät tietenkään suoraan maksa näistä palveluista, vaan tekevät sitten kalustohankintoja sovituilla summilla kohdemaasta, eli kansa maksaa koko lystin kuten yleensäkin. Koulutus on ehkä hieman harhaanjohtava sanavalinta, koska esimerkiksi eräs sveitsiläinen (väitetysti Gladion jäsen) Alois Hurlimann lipsautti 1984 käyneensä Irlannissa ”harjoittelemassa” ja siinä operaatiossa yksi IRA:n jäsen kuoli.


Mitä ”operaatioita” Gladio sitten tekee?

Ganser käy kirjassaan läpi eri maiden tapahtumia reilun neljän vuosikymmenen ajalta, joten yksityiskohtien kannalta suosittelen lämpimästi kirjan lukemista. Etenkin niille, jotka pitävät NATO:a hyvänä vaihtoehtona turvallisuuden parantamiseen suosittelen kunnolla tutkimaan kuinka hyvässä turvassa oikein olemmekaan kun jenkkien ja brittien kouluttamat ja aseistamat lain ulkopuolella olevat toimijat ovat turvanamme. Suomea kirjassa ei tarkemmin tutkita, koska emme ole virallisesti NATO:n jäsen vaikka salainen armeija maassamme majaileekin. No mutta Gladiohan suojelee vaan pahalta kommunismilta, eihän siinä ole mitään huonoa?! Niin no, sen tehtävä on oikeasti suojella hallitsijoita niiltä, jotka vähentäisivät heidän valtaansa. Kutsuu niitä tahoja sitten kommunisteiksi, sosialisteiksi, terroristeiksi tai miksi tahansa, länsimaisen arvopohjan uhkat hoidetaan tavalla tai toisella ”yhteiseksi hyväksi”.

Siinä kun Italiassa Gladio (CIA) Mafian kanssa hyvässä yhteistyössä tuki etenkin 60-70-luvuilla (mutta aloitti jo 1948) äärioikeistoa taistelussa vasemmistoa vastaan toimittamalla aseita ja räjähteitä (myös värväsi ja koulutti toimijoita sekä kävi itsekin pommittamassa useampiakin kertoja siviilejä ja miliisiä), olettaisin Gladion kuitenkin kehittyneen modernina aikana hieman toisenlaisiin keinoihin. Koska Ganserin kirja päättyy siihen 2000-luvun alkuun, nämä nykypäivän ”hybridivaikuttamiset” jäävät lähes kokonaan käsittelemättä. Ei siinä että he nyt paljastaisivat toimintatapojaan suurelle yleisölle tai myöntäisivät manipuloinnin, mutta lukemalla niitä lukemattomia tunnettuja tapauksia, tiettyjä kaavoja ja toimintatapoja tulee näkyviin. Mikään todistehan se ei tietenkään ole, kun jokin toimija nykypäivänä tekee lähes identtisesti asioita keskuudessamme kuin mitä Gladio teki vuosikymmenten aikana ympäri maailmaa. On varmasti vaan hitonmoinen sattuma, kuinka ne ”oppositiot” pyörivät vuodesta toiseen samojen tahojen ympärillä aina sen mukaan, mikä on se sen hetkisen tarinan ”hyvikset” ja mikä ”pahikset”. Lenin jo tiesi kuinka homma hoidetaan… Renzo Rocca, yksi gladiaattoreiden johtajista halusi 1968 tulla todistamaan tietojensa kanssa niistä Gladion suhmuroinneista. Hän sai lyijymyrkytyksen kotonaan Roomassa päivää ennen todistustaan oikeudessa ja tuomari joka halusi tutkia asiaa sai käskyn ylhäältä tutkia muualta. Hyviksiä, huomaathan?

Kun päälle vielä otetaan tämä hiljattain Suomessa muutettu ”valmiuslaki”, ei voi olla miettimättä että miksi tämä näinkin radikaali salaisten armeijoiden toimien laillistaminen voi mennä noin helposti läpi. Hallintomme tuntuu maalailevan uhkakuvaa, missä kansa nousisi sitä vastaan ja ennakoivasti muuttaa lainsäädäntöä torjumaan ne uhat keinolla millä hyvänsä. Gladio toimi aikoinaan ja lähes varmasti edelleenkin lain ulkopuolella ja kiinni jääneet tahot joko uhrattiin tai suojattiin, eli toimittiin lain yläpuolella. Nyt annetaan laillisia keinoja entistä enemmän niitata ”vaarallisia” yksilöitä, mikä on niin kovin liberaalia silleen täysin totalitaarisella kastikkeella. Mukana olevat tahot tietysti uskovat tekevänsä hyvää rikkoessaan muiden ihmisoikeuksia ja kansa on pääosin autuaan tietämätöntä koko menosta - mikä voisikaan siis mennä pieleen? Yllättyneitä ei tosin kannata etsiä niiden joukosta, jotka puhuvat kilpailun ja vallan muiden yli olevan pahimmat ongelmat.


Helvetti on tyhjä

Mielestäni hyvin kuvaavaa tässä suurvaltojen pelissä ja siinä, kuinka pahoista teoista rangaistaan, on vuonna 1965 CIA:n johtoon noussut Richard Helms. Chilen vallankumous ja Allenden siirtäminen syrjään oli CIA:n tekosia, mutta Helms kiisti yhteyden kongressin kuulemisessa ja jäi siitä kiinni myöhemmin. Hän joutui irtisanoutumaan 1973 ja sai väärästä valasta 2.000$ sakot - vallankumous on jees, ammatikseen valehteleville valehtelu on rangaistavaa. Toisena esimerkkinä Prinssi Valerio Borghese, 'The Black Prince', käveli myös vapaana miehenä sotarikoksistaan 1945 koska hänet oli saatettu oikeuteen CIA:n toimesta ja oli heidän suojeluksessaan. Kun lukee Gladion toiminnasta, ei voi kuin ihmetellä mitä kaikkea ihmiset kykenevät oikeuttamaan itselleen ”isomman edun” nimissä. Jo pelkästään nämä eri maiden salaiset tiedustelupalvelut verkostoineen riittävät tekemään tästä koko maailmasta helvetin maan päällä, joten en ole enää niinkään varma onko siellä taustalla mitään suurempaa kuin ne muutamat rikkaat suvut joiden etuja ne salaiset organisaatiot ajavat taistellessaan ”pahaa kommunismia” vastaan.

Gladio ja muut vastaavat liivijengit ovatkin tavallaan ihmisen tämän hetkisen kehityksen huipentuma - eri ideologiat kilpailevat verisesti keskenään. Enää ei taistella siitä, kenen yliolento on suurin ja mahtavin, vaan nyt kilpaillaan ideologioista ja niiden ylivallasta ihmisten ajatusmaailmassa. Kenen aatesuunta on se ”oikea” ei ratkea sillä, mikä toisi eniten yhteistä hyvää, vaan sillä, kuka onnistuu tuhoamaan ne muut aatesuunnat ennen kuin tulee itse syödyksi. Propagandasta on tullut suurempi ase kuin perinteisistä aseista, ydinaseet mukaan luettuna. Kuka hallitsee mieliä, hallitsee maailmaa. Ei ole mikään sattuma, että NATO:n hybridikeskuksia löytyy useasta paikasta ja kuinka heille on annettu immuniteetti lainsäädännön kannalta - salaiset armeijat jäävät joskus kiinni ja siinä on niin kovasti vaivaa lähteä yksittäisiä sotkuja selvittämään eli on parempi antaa suoraan immuniteetti sille joukolle. Se 1940-luvun lopulta alkanut politiikan ”hybridi”ohjailu on kehittynyt aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pikanttina yksityiskohtana mainitaan vielä, että JFK tuki aikoinaan suosituksista huolimatta sosialisteja Italiassa ja Gladio (P2-loosin tukemana) reagoi siihen mm. hakkaamalla mielenosoittajia poliisiksi naamioituneina ja pian Kennedyn kuoleman jälkeen järjestämällä vallankaappauksen. NATO-maissa ei sosialistit juhli, mikä kertookin paljon Suomesta ja Ruotsista…

Lähestulkoon surkuhupaiseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että tämän kaiken yllä mainitun kerrotaan olevan demokraattista toimintaa ja sillä suojellaan demokratiaa. Suuria puheita kuinka demokratia on uhattuna annetaan harva se päivä niiden tahojen toimesta, jotka ovat (tai ainakin pitäisi olla) vähintäänkin osin tietoisia taustalla toimivista voimista ”demokratian suojelemiseksi”. Alemman tason toimijat taas tyytyvät retoriikkaan, missä ”oikein äänestäminen” on se demokratian suoja ja ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Samalla taas informaation aikakautena tietämättömyys on tietoinen valinta, mutta toisaalta oman mielenterveyden kannalta on ehkä hyvä kun ei tiedä kuinka päin helvettiä asiat oikeasti ovat ja elellä siinä omassa illuusiossa, missä sillä äänestämisellä voidaan vaikuttaa kunhan vaan kaikki tekevät sen oikein. Demokraattisinkin valtio on vain yhden ulkoa organisoidun värivallankumouksen päässä ollakseen taas yksi persläpimaa muiden joukossa. Ja siihen nämä tiedustelupalvelut omaavat vuosikymmenten kokemuksen, mutta kyllä se tällä kertaa korjaantuu ”demokraattisesti”, eiks jeh? Tyrannien kaatamiseen ei tosin edelleenkään tarvita kuin yhden asian… sananvapauden lisäksi. Jos ei meillä ole sananvapautta, ei meillä ole enää muitakaan vapauksia.

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Propagandaa parhaaseen katseluaikaan


Vain osa vapaata yhteiskuntaa?

Vapaa markkinatalous kuulemma korjaa kaikki yhteiskunnan ongelmat ja media on samassa sadussa yksi niistä asioista joita se korjaa. Toki, jos kaikki lähtevät samalta viivalta ja samoilla resursseilla, niin voisi periaatteessa tapahtua kunnes kilpailu hoitaisi hommat ja kallistaisi pelikentän. Kapitalismissa, kilpailun ansiosta, näin onkin tapahtunut jo kauan sitten ja pakka on pinottu pienelle porukalle. Ja kun sitä median valtaa lähdetään käyttämään, voi olla varma että se omistavan luokan tarina on se joka myydään kansalle yleisenä mielipiteenä. Kun mitään muita varteenotettavia vaihtoehtoja ei ole olemassa, kansa kääntyy siihen ainoaan vaihtoehtoon. Jenkeissä naureskellaan edelleen McCarthyismille (punaisen pelko) ja Suomessa suomettumiselle, vaikka median tapauksessa täysin sama vinouma ja asenteellisuus paistaa hyvinkin räikeästi läpi. Ben Shapiro kirjassaan ”Primetime Propaganda” (2011) tuokin hyvin esiin sen pahasti vääristyneen yhdenvertaisuuden mediasta - viihdeteollisuus on lähes täysin edistyksellisten vallassa. Ehkä muutama konservatiivi vielä koettaa pidellä pientä linnaketta uutistoiminnassa pystyssä, mutta se todellinen ihmisten ohjelmointi tapahtuu usein aivan muualla, nimittäin se kaikki muu ohjelma jonka parissa ihmiset rentoutuvat ja viettävän vapaa-aikansa…

Osa väittää, että viihdeteollisuus vaan peilaa yhteiskuntaa ja sen arvoja. Osin se on totta, mutta se ei peilaa yhteiskuntaa vaan niitä, jotka tuottavat sitä mediaa ja he ovat lähes poikkeuksetta liberaaleja ”vasemmistolaisia” eli hyvin usein edistyksellisiä. Tämä sakki onkin usein todellisuudesta pahasti irti kuvitelmissaan, että esimerkiksi heidän woke-ideologiansa olisi jollain tavalla valtavirtaa muuallakin kuin omissa piireissään. He eivät pysty käsittämään miten joku voisi olla heidän kanssaan eri mieltä tai nähdä maailman toisin. Ja kun siitä ajatusmaailmasta kumpuaa lähes kaikki viihdeteollisuuden tuotanto, sinne mukaan ei konservatiivisempia ajatuksia omaavia ihmisiä edes oteta ainakaan semmoiseen asemaan, jossa olisi mitään vaikutusvaltaa ohjelman sisältöön. Kameran taakse tai laatikkoja kantamaan väärää mieltä olevia vielä kelpuutetaan, kunhan pitää turpansa kiinni näkemyksistään ja nyökyttelee hymyssä suin kaikelle sille agendan ajamiselle.

Liberaalien mielestä TV ei ole liioin riittävän muutosvoimainen. Nyt media on lähes täysin liberaaliksi itseään kutsuvien hallussa, joten voisi kuvitella että se heidän oma ideologiansa iskisi jo täysin läpi. Ongelmana onkin se liberaalien näkemysten kirjo, eli kuinka vapaa ja tasavertainen se maailma tulisi oikein olla. Mukana kun on edelleenkin muutama edes auttavasti liberaaleja arvoja omaava taho, vaikka iso osa alkaakin olla sitä woke-sukupolvea josta liberaalia ei saa kyllä edes yrittämällä. Liberaali kun antaisi yleisön päättää mikä on suosittua, mutta aktivismiin suuntautunut viihdeteollisuus saattaa viis veisata mitä kansa haluaa vaan tuotanto on sitä, mitä kansan halutaan katsovan. Ja kun kaikki nyökyttelevät toisilleen ja ajattelevat suunnilleen samalla tavalla, kukaan ei ajattele eikä ainakaan kyseenalaista koko järjestelmän vinoumaa. Joitain pieniä säröääniä saattaa aina välillä kuulua, mutta muutoin koko kyltyyriala viihdeteollisuuksineen on hyvin homogeeninen joukko, kuten se heidän ”mielenilmaus” tässä pandemian aikana osoittikin.


Propagandaviihdettä ja viihdepropagandaa

Siinä kun uutiset kertovat vain ne halutut ”faktat” kansalle, on viihdeteollisuuden tehtävä muokata kansa halukkaaksi tukemaan sitä seuraavaa isoa juttua mitä vallanpitäjät haluavat. Trendien luonti on tapahtunut jo pitkään juuri television ja elokuvien toimesta, joista esimerkkejä löytyy runsaasti niin turvavyön käytöstä sotatoimien siunaamiseen. Kaikki suuret toimijat haluavat syöttää juuri sen oman juttunsa viihdeteollisuuden kautta kansan tietoisuuteen. Stereotyyppien luonti on toinen kriittinen osa viihdeteollisuudessa. Siksi nyt vaaditaankin jokaiseen ohjelmaan joka ikisen vähemmistön edustajaa positiivisessa valossa esitettäväksi, koska ihmiset tarvitsevat roolimalleja ja mikäs sen parempi paikka kuin elokuvat ja töllösarjat? Vaaditaan esimerkiksi oikeasuhtaista edustusta vähemmistöille, mutta sitten kun niin tehdään, se ei kelpaa koska siinä paljastuu että vähemmistö tarkoittaa vähemmistöä. Yhteiskuntaan voidaan periaatteessa hivuttaa mikä tahansa idea viihdeteollisuuden kautta, kunhan vain se idea sopii omistavan luokan etuihin. Overtonin ikkunan siirto ei ole koskaan ollut yhtä helppoa ja tehokasta… enemmistön ohjaamiseen siis, kaikkiinhan se pakotettu ilosanoma ei tietenkään uppoa.

Nauru ja pilkka on hauskaa niin kauan kun se ei satuta. Se raja vaan nykypäivänä siirtyy koko ajan mikä satuttaa, koska jengi on niin herkkää eikä minkäänlaista leikinlaskua enää suvaita. Nykyään ei myöskään enää naureta herroille, vaan enemmänkin niille jotka kehtaavat uhmata sitä virallista tarinaa, sitä hyvien ihmisten konsensusta. Ja kun kyseessä on sallittu vaino ja pilkka, siinä ei vitsailla vaan lyödään kovaa ja teeskennellään naurua. Vallanpitäjät taas itse eivät salli heistä tehtävän pilkkaa, koska se raja vitsin ja pilkan välillä on niin hienoinen ja naurulla voidaan ohittaa ihmisten puolustusmekanismit. Asiat mistä saa ja ei saa vitsailla kertookin todella paljon yhteiskunnasta. Vanha viisaus että siitä tunnistaa kenellä on valta ylitsesi, ketä et saa arvostella tai vääntää siitä huumoria. Viimeisetkin poliittiset satiirit Suomessa loppuivat jo vuosia sitten ja enää naureskellaan vain yksittäisille epäsuosioon joutuneille tahoille, koska pahoja syntisiä saa aina piiskata.

Draamalla taas opetetaan ihmisille moraalia ja eettisiä sääntöjä. Koska ihmiset kopioivat näkemäänsä, taitavasti tehty ohjelma kykenee valistamaan koko kansaa kerralla kuinka heidän tulee tietyissä tilanteissa asian nähdä. Toisaalta taas ennen lastenohjelmat tarkoitettiin nimenomaan opettamaan ne yhteiset arvot lapsille, koska se pikkuväki suorastaan liimautui ruudun ääreen kun se ”pikkukakkonen” pyörähti käyntiin - kukapa unohtaisikaan, että ”varokaa heikkoa jäätä”! Tavallaanhan niitä tärkeitä yhteisiä arvoja nytkin lapsille ohjelmissa jaetaan, mutta ne arvot ovat muuttuneet melkoisesti vuosien aikana. Yhtä kaikki, siitä se lasten indoktrinointi lähtee - lastenohjelmista. Jokaiselle ikäryhmälle suunnataan siis omat ohjelmat, joihin syötetään kehitysvaiheeseen sopivat sanomat halutuista arvoista. Vaikka asia ihan yleisesti tunnustetaankin, on se edelleen vai hullua salaliittoteoriaa että meille muka syötettäisiin ohjelmointia television kautta!


Valtion mahdollistama median oligopoli

Viranomaisten osuutta tähän median oligopoliin (epätäydellinen kilpailun asetelma missä muutama valittu toimija saa ”kilpailla”) ei voida liioin vähätellä. He päättävät kuka saa lähettää ja kenelle, sekä sen mitä ohjelmaa sallitaan esitettävän. Raha määrää ja lobbarien suulla puhuvat poliitikot ovat aina valmiina tukkimaan turvat vääriltä tahoilta, siinä kun heidän laulujaan laulavat mediat saavat valtion tukea. Rahoitusta myös löytyy kun aihe on oikea, mutta jos ohjelma tallaa väärille varpaille niin ohjelmistoa joudutaan uudistamaan jo seuraavaan lähetykseen - eli väärää näkemystä jakaneet laitetaan kilometritehtaalle. Ilman valtion tukea median/viihdeteollisuuden luoma kulttuurivallankumous ei olisi mahdollinen. Ja koska tätä asiaa ei opeteta eikä selitetä kansalle, se on autuaan tietämätön siitä kuinka mikä tahansa ohjelma niin televisiosta kuin suoratoistopalvelusta voi olla puhdasta propagandaa jonkin aatteen tukemiseksi. Osa nykypäivän woke-ohjelmista on tosin niin räikeää jöötiä, että niissä voisi luulla hitaammankin huomaavan sen manipuloinnin. Tai no… Niin voisi tosiaan luulla…

Koska valtio määrää mitkä kanavat sieltä idioottilaatikosta saa näkyä, heillä on myöskin vastuu siitä kansan ohjelmoinnista. Suoratoistopalveluissa taas jokainen saa päättää itse kenen taskuja lihottaa samalla kun kuuntelee heidän maailmankuvaansa. Illuusio valinnanvapaudesta antaakin kuvan siitä, että jos et tykkää ohjelmasta niin vaihda vaan kanavaa! Mutta kun ne kaikki kanavat ovat käyneet seulan läpi, voidaanko puhua vaihtoehdoista? PosiTV on tästä tietenkin hienoinen poikkeus täällä Suomessa, koska he saivat ainakin toistaiseksi väliaikaisen luvan lähettää omaa propagandaansa valtakunnan verkossa. Joku saattaa tietysti vetää herneen nenään siitä, kun kutsun PosiTVn uutisia propagandaksi, mutta sitähän se on, aivan kuten ne valtaväestön katsomat iltauutisetkin. Erona vaan on se mihin suuntaan ihmisten näkemyksiä pyritään ohjailemaan. Kun me sitä teemme, se on tiedotusta ja kun vastapuoli sitä tekee, se on propagandaa, vai kuinka se menikään? PositTV antaa kuitenkin esimerkillään mallia siitä, että on mahdollista tuottaa myös siitä virallisesta tarinasta poikkeavaa materiaalia ja saada sitä julki myös hieman isommalle yleisölle. Saa nähdä kuinka kauan…

Voitaisiinko asialle tehdä sitten vaikkapa Suomessa jotain? Helposti - Ylen tarkoitus olisi tehdä tasapainoista ohjelmaa kaikille ja tuoda esiin kaikki mahdolliset näkemykset tärkeissä asioissa. Jostain syystä ei vaan ole moista näkynyt. Muutama ohjelma hieman koettaa rikkoa edistyksellisten kuplan rajoja, mutta yhtään kriittisempien aiheiden käsittely millään tavalla johtaa ohjelmiston uudistukseen missä väärän näkemyksen esiin tuoneet laitetaan kilometritehtaalle. Kun koko tuotantokoneisto ja ohjelmien käsikirjoittajat kuuluvat samaan porukkaan, kovin monimuotoisia ohjelmia ei kannata odottaa sieltä televisiosta. Niin kauan kuin sitä edistyksellistä materiaalia katsotaan, sitä kuitenkin myös tuotetaan. Mutta jos olisi olemassa vaihtoehtoja ja ihmiset tukisivat ja katsoisivat niitä vaihtoehtoja, maailma muuttuisi kuten se on tähänkin saakka sen idioottilaatikon kautta muuttunut. Suunta vaan voisi olla toinen… Kysymys kuuluukin, kenelle sitten kuuluu noin suuri määrä valtaa ihmisten mielipiteiden muokkaamiseen? Omasta mielestäni ei kenellekään, vaan se ohjelmisto tulisi olla vähintäänkin demokraattinen eli jokaisella näkemyskannalla yhtäläiset mahdollisuudet. Annetaan kansan sitten päättää mikä on jees ja mikä ei. Mutta kun mukaan otetaan kilpailu ja rahan valta, ei kannata ihmetellä miksi se ohjelmointi ei välttämättä olekaan kansan parhaaksi.