Mielenmurha - Pelko työkaluna

Pelko tappaa mielen

Tunteet ovat tärkeä osa tavallisen ihmisen elämää ja pelko on vain yksi niistä, mutta samalla se on yksi tärkeimmistä tunteista - nimittäin totalitaarisille johtajille. Kuolemanpelkoa pidetään usein merkittävämpänä pelkona mikä ihmistä liikuttaa (tai jäädyttää), mutta elämänpelko taitaa olla vielä yleisempi ja paljon vakavampi kuin uskoisikaan. Sinne oman turvallisen alueen ulkopuolelle astuminen on pelottavaa ja etenkin nyt tämän pandemian aikana se turvallinen alue on kutistunut monella hyvin hyvin pieneksi. Jopa niin pieneksi, että rajoitetaan jopa omaa hengitysilmaa muutoin raikkaassa ulkoilmassa naamarätin avulla. Vapaus ja vastuunotto omasta elämästään kuulostaa aivan mahdottomalta, kun puolentoista vuoden ajan on kerrottu kaikkien muiden ihmisten olevan uhka juuri sinun omalle hengellesi.

Totalitaariset johtajat kautta aikojen ovat tienneet, että kansan ohjailuun ei pelkoa tehokkaampaa työkalua olekaan. Kyllä, pelko aiheuttaa myös ennalta-arvaamattomia reaktioita yksilöissä, mutta sitä varten on se väkivaltakoneisto varmistamassa, ettei kukaan saa ideakseen ohjata sitä kansan pelkoa johtajiaan vastaan. Yhdenmukaisuus ja elämisen pelko yhdistettynä vievät kaikista tehokkaimmin ne vapaudet ja vastustuksen sitä totalitarismia kohtaan. Monimuotoisuudessa ja itsenäisessä ajattelussa piilee se ihmiskunnan voima ja valta - kykymme ja halumme keskustella asioista ja tuoda esiin kaikki mahdolliset näkökulmat. Vähemmän yllättävästi juuri vapaa puhe sekä ajattelu ovatkin totalitaarisissa järjestelmissä kiellettyä. Nykypäivän ajatuspoliisit kieltävät kaikki väärät näkemykset ja median täysin yhdenmukainen tarina varmistaa sen, ettei tavan kansan eteen niitä virallisen tarinan ristiriitaisuuksia nosteta esiin.

Pelko on toki myös olla hyödyllinen tunne, koska se suojelee ihmistä vaarallisilta asioilta. Ongelmana vaan on se, että ihmiset ovat ulkoistaneet sen itsenäisen ajattelunsa medialle sen suhteen että mitä tulisi pelätä. Reaktio on kuitenkin taattu, oli se pelko sitten oikeaa tahi sepitettyä uhkaa kohtaan. Mikä se pelkoreaktio sitten on, se taasen on yksilöllinen, vaikka halutunkaltaista reaktiota pyritäänkin psykologian avustuksella ohjailemaan. Esimerkiksi ilmastohömppää ajavat pyrkivät luomaan aktivoivaa paniikkia lamauttavan pelon sijaan siinä kun pandemiapelottelussa tärkeää on saada ihmiset luottamaan vapahtajaansa (vallanpitäjiin) ja tottelemaan jokaista käskyä, sekä pakottaa muut tekemään samoin.


Yleisiä pelkoreaktioita

Taantuminen on yksi ihmismielen keino hanskata pelkoa - taannutaan aikaisemmalle tasolle unohtaen jo opitut asiat. Äärimmilleen vietynä siitä vuosia koulutetusta karaistuneesta ihmisestä tulee jokeltava vauva, joka käpertyy kasaan ja odottaa äitiä apuun. Pahimmillaan moinen taantuminen voi jatkua hyvinkin pitkään ja jättää jopa elinikäiset muutokset käyttäytymiseen kohdatessaan uudelleen saman pelon aiheuttaneen asian. Kyseinen reaktio ei ole yleensä hyödyllinen vallanpitäjille, mutta koska yksilöllä ei ole heille mitään arvoa muutoinkaan, ei muutama menetetty tapaus ole ongelma eikä mikään - pilleriä naamaan tai laitokseen, pois vaan näkyvistä ettei pääse tarttumaan... koska äärimmäiset pelkoreaktiot tuppaavat leviämään ja tarttumaan. Kun hätä on suurin, on vessapaperirullan oltava lähellä?

Naamioituminen ja piiloutuminen, taustaansa häipyminen onnistuu kameleontilta oikeen näpsäkästi mutta myös ihminen kykenee muuttamaan peloissaan väriään, pyrkien piiloutumaan uhalta - koko kehon pigmentti muuttuu kun ihminen kalpenee näkyvästi. Pyörtyminen tai luhistuminen, samoin kuin turhanpäiväisiin askareihin täydellisesti keskittyminen ovat vain joitain niistä pelkoreaktioista, joita ihminen osoittaa pyrkiessään piiloutumaan maailmalta. Suuremmassa joukossa tämä reaktio voi olla hyvin vaarallinen selviytymisen vuoksi, koska oikean vaaran uhatessa ei luhistuminen yleensä auta asiaa. Kotiinsa pakolla eristäminen saattaakin olla helpotus, koska silloin ei tarvitse pelätä sitä pahaa ulkopuolista maailmaa ihan yhtä paljon.

Räjähtävä paniikki, eli se klassinen "pakene tai taistele"-reaktio on helpoiten tunnistettavissa oleva ja usein myös se vallanpitäjien haluama reaktio - kunhan he saavat päättää sen räjähdyksen suunnan. Mellakat ja joukkolynkkaukset tapahtuvat usein pelon ansiosta, vaikka ne näyttäytyvätkin vihana - viha toimiikin keinona purkaa se pelko pois kehosta. "Suuri johtaja" joukon keulassa kykeneekin ohjaamaan sitä laumaa haluamaansa suuntaan, koska joukkomieli ei kykene korkeampaan ajatteluun. Sinänsä toimimaan saaminen on positiivinen asia, mutta ulkoa ohjattuna ja haitalliseen suuntaan ajettuna tämä pelkoreaktio voi olla hyvinkin tuhoisa niin yksilölle kuin koko yhteiskunnalle. Mutta tämä on juuri se reaktio, jota ilmastokatastrofia huutavat tahtovat, koska heidän mielestään on oikeutettua traumatisoida nuorisoa ja saada heidät hyökkäämään "vanhaa valtaa" vastaan... hetkonen, missäs tämä nähtiinkään vii... ai niin, Maon kulttuurivallankumous.


Jos se ei tapa...

... se sairastuttaa, nimittäin psykosomaattinen oireilu on yksi pelon aiheuttamista ongelmista, jonka tunnistaminen on joskus hyvin hankalaa. Ihminen oireilee esimerkiksi hikoilemalla, jatkuvalla virtsaamisen tarpeella, sydän hakkaa, ripulointia tai verenpaine ampuu kattoon - näin muutaman "yleisen" oireen mainitakseni. Nämä oireet toki vielä usein osataan tunnistaa hermostuneisuuden tai pelon oireiksi, mutta keho voi periaatteessa manifestoida lähes minkä tahansa oireen. Raivokohtaus voi olla vaaraksi myös muille kuin ihmiselle itselleen, eikä äkillinen kuulon tai näön menetys yleensä sitä selviytymismahdollisuutta paranna.

Pään pitäminen kylmänä siinä pelkotilassa onkin usein mahdottomuus, etenkin jos siitä tilanteesta ei pääse irtautumaan. Jatkuva median pommitus onkin täysin tahallista ja ne hetken helpotukset vain lisäävät jännitystä, aivan kuten Biderman listauksessaan kertoikin. Jos viestinnän tarkoitus olisi auttaa ihmisiä selviämään vakavasta pandemiasta, olisi sanoma kovin toisenkaltainen. Pelon sijaan ihmisiä pyrittäisiin rauhoittamaan ja valistamaan oikeasti toimivista keinoista, sen sijaan että päivittäin muuttuvia ja keskenään ristiriitaisia sääntöjä arvottaisiin täysin mielivaltaisesti. Toki voidaan väittää, että tämä johtuu vain osaamattomuudesta ja kokemattomuudesta, mutta onnistuisiko mukamas vahingossa se, että tehdään kaikki toimet juuri samalla tavalla, kuin sotavankeja kidutettaisiin?

Miten siitä pelosta sitten pääsisi irti tai eroon? Osa yrittää lääkitä itsensä irti, esimerkiksi viinalla tai muilla päihteillä. Ehkäpä kavereihin ja läheisiin tukeutuminen auttaisi, tai ammattiapua hakemalla se pelko laantuisi? Voisiko luonto pelastaa, eli lähtemällä ulos luonnon keskelle ja päästää ne paineet irti lenkkipolulla? Jokainen ihminen on erilainen eikä yhtä taikapilleriä pelkoon ole olemassa. Osalle tämä paine on liikaa ja he kuittaavat itsensä ulos elämästään - kaikesta tästä kiitos kuuluu niille vallanpitäjille. Vastuuseen näitä ongelman aiheuttajia tuskin tullaan koskaan saamaan, koska se pelolla ohjailu on niin naurettavan helppoa. Jos nykyinen tarina alkaa pettää, olisiko seuraavana sitten kyberpandemia vaiko kenties avaruusolentojen hyökkäys? Ai niin, eiväthän ne nyt niin tekisi... taas. Se taitaakin jäädä jokaisen itsensä vastuulle se oman mielensä pelosta karistaminen. Vastuu, itsellä? Aika pelottavaa, eikö?