Avoin yhteiskunta

... ja sen viholliset

Otsikolla viitataan tietenkin Popperin teokseen "Open Society and its enemies", jota filantroopit kuten Soros pitävät hyvinkin merkityksellisenä. Länsimainen liberaali demokratia jota täällä Suomessakin podemme onkin jännä yhdistelmä: liberalismi ja demokratia, kaksi ideologiaa jotka eivät suoranaisesti ole yhteen sovitettavissa, aivan samalla tavalla kuin kapitalismi ja demokratia. Edellisessä tekstissäni radikaalin demokratian ja liberalismin näkökulmasta asiaa jo pohdittiinkin, joten jatketaan saman pohdintaa peilaten nykyiseen yhteiskuntaamme, jonkin teoreettisen mallin (radikaali demokratia) sijasta. Liberalismi, jonka ajavana voimana on usein kilpailu ja pelko siitä että joku muu tulee ja vie sinulta tuhkatkin pesästä naitettuna kollektiiviseen ideaan yhtenäisestä kansasta, joka kykenee yhdessä päättämään yhteiseksi hyväksi asioista, kuulostaa ainakin omaan korvaani jonkin sortin katastrofin aineksilta. Tahallaan keitetyltä härskiltä sopalta, joka pakotetaan kansan kurkusta alas...

Jos kollektivismi voidaan typistää ideaan, missä yksi voidaan uhrata kaikkien edun vuoksi, voidaan liberalismi typistää ideaan, missä kaikki voidaan uhrata yhden edun vuoksi. Liberaali demokratia yhdistääkin kaksi lähes vastakkaista aatetta ja naamioi harvojen edun yhteiseksi eduksi, siinä kun monet selvästi kollektiiviset järjestelmät, kuten ne pelätyt "sosialismi" ja "kommunismi", eivät teeskentele olevansa muuta kuin kollektivismia. Kollektivismi ei sinänsä ole välttämättä huono asia, eli yhteisön etu on tärkeämpi kuin yksilön, koska esimerkiksi luonnossa lähes kaikki eliöt niin toimivat, mutta ongelmaksi muodostuu joka ikinen kerta tähän saakka ihmisen tapauksessa se yksilön ahneus ja vallanhimo. Ahneus tosin tuppaa juontuvan kilpailusta, jota pidetään maailman parhaana asiana vaikka se onkin todellisuudessa yksi vakavasti yhteiskuntia tuhoava voima. Sinne kollektiivin johtoon kun ei yleensä hakeudu ne kaikista "parhaat" ja hyveellisimmät ihmiset, vaan yleensä se kaikista suurin persereikä joka käyttäytyy juuri sillä samalla tavalla kuten ihmiskehon johtajalla on tapana.

Ei siis pitäisi tulla kovinkaan suurena yllätyksenä, että myös demokratiassa, etenkin tässä edustuksellisessa ilmentymässä, sinne valtaan hakeutuu pääasiassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä persereikiä, jotka tahtovat valtaan ja kalifiksi kalifin paikalle, sekä idealisteja, jotka kuvittelevat korjaavansa järjestelmän sisältä käsin usein ymmärtämättä, että se järjestelmä ei edelleenkään ole rikki vaan toimii täsmälleen halutulla tavalla. Liberaali ajatus siitä, että kenelläkään ei tule olla valtaa yksilön yli taas tuppaa yleensä loppumaan siihen kohtaan, että kenelläkään ei tule olla valtaa minun itseni ylitse, mutta minulla kyllä voi olla valtaa muiden yli koska olenhan vapaa päättämään ja jos joku haluaa itsensä asettaa orjan asemaan alleni, hän on siihen täysin vapaa! Kutsukaamme siis tätä avoimeksi ja vapaaksi yhteiskunnaksi, tätä maailman suurinta ulkoilmavankilaa jossa seinät ovat leveällä ja katto korkealla, mutta jonka kaltereiden kolistelu halutaan kieltää kaikin mahdollisin keinoin. Ja kyllä, tämä teksti on sitä kaltereiden kolistelua...


Teknokratia ratkaisuksi

Yksi jos toinenkin politiikasta viimeisten vuosisatojen aikana kirjoittanut taho on joko vahingossa tahi tietoisesti päätynyt ratkaisemaan yhteiskunnan ongelmia teknologian avulla. Tiede ja kehitys, ihmisen ymmärrys siitä miten asiat toimivat, on nähty ratkaisuna ja pelastuksena koko ihmiskunnalle. Pieni kolaus tähän teknologialla maailman pelastukseen tietysti tuli siinä Hiroshiman ja Nagasakin tienoilla.. Moraalille ei kuitenkaan ole juurikaan tilaa, koska se on vain joku ihmisen alkeellinen osa joka voidaan ohittaa koska ihminen kehittyy ja teknologian ansiosta nousee jopa "luojan" tasolle? Ei nyt myöskään paneuduta tarkemmin niihin ideologioihin, joissa se yksilön oma todellisuus ajaa yhteisön yli tai joissa millään ei ole mitään väliä koska vain se "minä itse" on merkityksellinen. Yhteiskunta, kansa, on kuitenkin ainakin vielä sen verran tärkeä osa ihmiskunnan olemassaoloa, että sen tehokkaaseen kaitsemiseen tarvitaan tehokkaita keinoja. Ajatus siitä, että ihmiset saisivat vaan olla vapaana ja tehdä mitä itse haluavat ei kuulu yhdenkään kollektiivisen järjestelmän kuvaan.

Jo kauan ennen kuin teknokratiaksi kutsuttu aate, missä kaikki ihmiset olisivat yhden "älykkään" vallanpitäjän alla joka jakaisi kaikki maailman resurssit reilusti tasan, pääsi valloilleen, teknologia ja tiede nähtiin ratkaisuna ongelmiin. Osa näki nimittäin järjestelmämme ainoaksi mahdollisuudeksi jatkuvan kehittämisen ja tutkitun tiedon hyväksi käyttämisen jatkuvasti parantamaan sitä yhteiskuntajärjestelmää, sen sijaan että vaan todetaan että "näin on hyvä, tämä on paras ja parempaa ei ole eikä tule". Mihin yhteiskuntamme olisikaan päätynyt, jos tosiaan se kaikki tutkittu ja opittu oltaisiin käytetty yhteiseksi hyväksi, kaikkien eduksi? Ajaisimmeko jo lentävillä autoilla saasteettomassa (hiilidioksidi ei muuten ole edelleenkään saaste) maailmassa? Kaikki havaitut ongelmat tutkittaisiin ja ratkaistaisiin loogisen ajattelun avulla ja korjauksia tehtäisiin jatkuvasti aina kun sille on tarvetta. Kylmä ja kliininen näkemys, ehkäpä, mutta joidenkin mukaan se mahdollistaisi alati kehittyvän ja itseään korjaavan yhteiskunnan jolla taivaskaan ei olisi rajana. Mutta moinen yhteiskunta ei olisi enää välttämättä niinkään liberaali...

Nimittäin kaikkien etua ajava tiede riistäisi yksilöiltä mahdollisuuden nousta muiden yläpuolelle. Ja jo jenkkien demokratiaa viilattaessa oli päivänselvää, että järjestelmää ei olla luomassa "yhteiseksi eduksi" vaan harvojen eduksi. Perustajaisät eivät olleet rakentamassa vapautta kansalle vaan itselleen kruunun vallan alta pois. Luodakseen aidosti avoimen yhteiskunnan jokaisella kun tulee oikeus edistää omaa etuaan, myös muiden kustannuksella. Teknologia valjastettiinkin ajamaan harvojen etua ja etenkin tämän "pandemian" aikana tämän harvojen edun luulisi olevan kristallinkirkas. Toki asia myydään "yhteisenä hyvänä ja sinun turvallisuutesi vuoksi", mutta käytännössä tämä maailmanlaajuinen ihmiskoe tulee hyödyttämään vain hyvin pientä osaa ihmisistä - niitä oikeita vallanpitäjiä. He nimittäin huomasivat jo hyvissä ajoin mitä teknologiaa kannattaa kehittää niiden massojen hallintaan. Avoimen yhteiskunnan illuusio vaatii nimittäin...


Koulutus ratkaisuksi

Massojen hallintaan tarvitaan käytännössä "vain" tiedon hallinta. Media propagandallaan ei vielä yksistään riitä, vaan jokainen kansalainen on ajettava läpi koneistosta, joka yhtenäistää ne tiedot ja suuren osan arvoista: koulutus. Ihminen sosiaalisena eläimenä tarvitsee yhteisöä ympärilleen ja hallitakseen yhteisöä, on yhteisölle syötettävä tarkkaan valikoitua tietoa ja kerrottava, että siitä eroava tieto uhkaa jokaisen yksilön turvallisuutta. Demokratian kulmakivi on sananvapaus ja avoin keskustelu kaikista asioista, aivan samalla tavalla kuin liberaaleihin arvoihin sananvapaus liittyy merkittävästi. Tarinan hallinta kuuluu myös molempiin aatteisiin ja tieteen ansiosta ihmiskunta onkin oppinut kuinka niin yksilön kuin ryhmän mielipidettä voidaan manipuloida. Mitäs veikkaat, ovatko nämä avoimen yhteiskunnan vallan huipulla olevat tahot valjastaneet tämän tiedon A) omaksi edukseen, vaiko B) kaikkien eduksi?

Ei voida puhua edes siitä, ettäkö tämä "salaisuus" miten maailma pyörii paskapuheella olisi edes mikään "piilossa kaikkien näkyvillä" oleva asia, vaan enemmänkin siitä, että mikä helvetti ihmisiä vaivaa kun hyväksyvät tämän vallan ylitseen!? Itse pidän liberaaleja arvoja kuten vapaus hyvinkin korkeassa arvossa, mutta en koe sen vapauden antavan minulle oikeutta tehdä vapaasti asioita, jotka estävät muiden vapauksia. Toki voidaan sanoa, että demokratia onkin täydellinen järjestelmä, koska siinä kaikkien etu otetaan huomioon ja jokainen saa olla siltikin vapaa, tietyissä rajoissa. Tämä länsimainen liberaali demokratia ei vaan ole kumpaakaan: ei liberaali, eikä demokraattinen eli kansanvaltainen. Oligarkia eli harvainvalta, tyrannia, lääketeollisuuden johtama fasismi... tätä virallisen tarinan luomaa illuusiota voidaan kutsua monella eri nimellä ja ne lähes poikkeuksetta kuvaavat tätä läpeensä mädännyttä järjestelmää paremmin kuin "avoin yhteiskunta" tai "demokratia".

Avoimen yhteiskunnan suurin vihollinen onkin informoitu kansa. Vapaasti ja itsenäisesti ajatteleva ihminen harvemmin haluaa alistetuksi ja vain palvelemaan herrojaan, jotka repivät alamaisistaan selkänahkaa myöden kaiken irti. Valtamedian tarkasti kehystämä ja kieputtama virallinen tarina pyrkii uskottelemaan ihmisille, että elämme ihmiskunnan kulta-aikaa, teknologisesti huippuunsa viilattua ja jatkuvasti parempaa maailma kohti menevää utopiaa, jota johdetaan yhteiseksi eduksi ja turvallisuuden vuoksi. Kyllä, manipulointi on huippuunsa viilattua ja keinoja pitää lammaslauma ruodussa kehitetään jatkuvasti. Tämä on se "paras mitä on saatavilla" ja olet "hullu salaliittoteoreetikko" jos epäilet mitään osaa virallisesta tarinasta. Sosialistiset ja kommunistiset, siis niiksi kutsutut, järjestelmät tähän saakka menivät aivan päin helvettiä, koska tyranni johdossa pilaa minkä tahansa aatteen, mutta ainakin niiden ongelmat pystyy tyhmempikin näkemään koska media ne esittää halutulla tavalla. Länsimaisen demokratian pyhää lehmää, avointa yhteiskuntaa, ei saa kuitenkaan arvostella koska se on vihapuhetta ja mitä kaikkea hullua salaliittoteoriaa... siksi ne ihmisoikeudet kuten sanavapaus onkin saatava nollattua suuresti pois pilaamasta tulevaa teknokraattista utopiaa. Milläs tämä sitten "korjattaisiin" (rikkihän tämä järjestelmä ei edelleenkään ole), saatat kysyä? Lyhyesti: sananvapaus ja tottelemattomuus.