Liberaalit oikeudet

Ristiriitainen uskomusjärjestelmä

Siinä kun edellisessä tekstissä, "Avoin yhteiskunta", pohdittiin liberalismin ja demokratian yhteensopivuutta, funtsitaan tällä kertaa liberalismia ja sen kerrottuja kulmakiviä, vapauksia ja oikeuksia. Vaikka useat liberaalit ovatkin jo hylänneet aatemaailmansa ja vaihtaneet ne edistyksellisiin, progressiivisiin, arvoihin, on etenkin akateemisissa piireissä ja korkeammissa kouluasteissa vielä runsaasti liberaaleihin arvoihin uskovia. Ongelmaksi vaan muodostuu se, että yhteiskuntamme ei taida vielä kehittynyt siihen pisteeseen, että joidenkin oikeuksien ristiriitaisuuksia liberaalien aatteiden kanssa kyettäisiin käsittelemään käytännön tasolla. Yksi suurimmista ristiriidoista on yhdenvertaisuus, joka tunnutaan käsittävän niin, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia siitäkin huolimatta, että kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Progressivismi eli edistyksellisyys uskottelee kuitenkin kannattajilleen, että se on onnistunut tai tulee onnistumaan mahdottomassa tehtävässä - tekemään kaikista ihmisistä samanlaisia ja silti säilyttämään jokaisen yksilöllisyyden. Harhaisuutensa lisäksi aatteen vaarallisuutta lisää vahvat Marxilaiset ajatukset vallankumouksellisuudesta, jota ei kuitenkan pidetä lainkaan uhkana oikeiden vallanpitäjien piireissä - miksi pidettäisiinkään, koska edistyksellisyys ei missään kohtaa uhkaa valtaa, vaan keskittää kaiken energiansa osoittamaan sormella milloin mitäkin kansanryhmää, jolla ei ongelmien kanssa ole juurikaan tekemistä. Hajota ja hallitse toimii edelleen aivan loistavasti ja mikä sen parempi siihen olisikaan, kuin koulujärjestelmään ujutettu aate joka jakaa ihmiset ryhmiin uusiksi päivästä toiseen?

Kirsikkana kakun päälle nämä ristiriitaiset aatteet kun väännetään yhteiskunnan säännöiksi aina lakipykäliin saakka, saadaankin semmoisia helmiä kuten "syrjintä on kiellettyä, paitsi positiivinen syrjintä". Kulttuurin muovaaminen kielen avulla on osattu ja tiedetty jo pitkään, joten tämä ongelma on ratkaistu hyvin elegantilla tavalla: kerrotaan, että positiivinen syrjintä ei ole syrjintää vaan erityiskohtelua, joten se ei ole enää syrjintää! Eli kun joku ryhmä saa positiivista erityiskohtelua, vaikka se syrjiikin näin tehdessä niitä kaikkia muita, ei sitä syrjinnäksi enää lasketa koska se on aina lakia myöten niin kirjattu. Joten pulinat pois, kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia (kertoo perustuslakimme), paitsi ne jotka ovat yhdenvertaisempia kuin muut! Moraalin korvaaminen lakipykälillä noin yleensäkkään ei ole välttämättä se paras ratkaisu, mutta ei siitä enempää tässä kohden.


Tasa-arvon harha

Kunnes koko ihmiskunta on enää pelkkiä klooneja samasta yksilöstä, tulee jokainen ihminen olemaan tavalla tai toisella erilainen kuin kaikki muut. Pienikin ero missä tahansa ominaisuudessa tulee tapauksesta riippuen aiheuttamaan hyötyä yhdelle ja haittaa toiselle. Tämä on väistämätön tapahtuma ja mitään keinoa, kloonaus pois lukien, ei ole, jolla kaikki ominaisuudet kyettäisiin käsittelemään niin, ettei jossain tapauksessa siitä aiheutuisi eriarvoisuutta. Toki voidaan ajatella, että pyritään vain tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kohti, mutta täydellisyyteen ei voida koskaan päästä. Mutta kuka saa määrittää ne rajat ja mitkä ominaisuudet määrittävät ne yksilöiden erot? Edistyksellisiltä jos kysytään niin ne erot ovat ihon värissä (joka on muuten harmaa ihan kaikilla), etnisyydessä, sukupuolessa ja sukupuoli-identiteetissä.

Miksi juuri näissä ominaisuuksissa, joku saattaa ihmetellä? Pääasiassa siksi, että ihminen syntyy niiden kanssa ja jokainen on tietenkin syyllinen omiin lähtökohtiinsa! Mitäs menit syntymään valkoiseksi heteroksi? Onneksi identiteetin saa sentään määrittää itse ja sukupuolen voi aina korjata sekä kirurgin veitsellä kuin pelkästään paperilla, kyetään siinä jo saavuttamaan lähes tasa-arvo, koska kuka tahansa saa määrittää ne itse. Enää ei tarvitse kuin päätellä mitkä identiteetit ovat hierarkiassa korkeammalla tasolla kuin muut, että niistä saadaan yhdenvertaisia! Koska olisi täysin mahdoton ajatus että hyväksyttäisiin "kukin tavallaan" mentaliteetti ja jätettäisiin yksityisasiat mihin ne kuuluukin - yksityisasioiksi. Ketään kun ei ihan oikeasti kiinnosta miksi se toinen identifioituu sukupuolispektrissä, paitsi niitä, jotka kertovat kuinka niissä identiteeteissä on sortavia rakenteita keskenään ja juuri se oma taisteluhelikopterin muoto on sorretuin!

Ja juuri siinä kohtaa se liberaalien arvojen ongelmakohta paistaakin läpi näissä edistyksellisissä arvoissa. Liberaalien suurin pelko ja voimavara, kilpailu, nostaa esiin päätään ja saa yksilön tuntemaan olonsa epävarmaksi. Pelko siitä, että joku muu pärjää kilpailussa paremmin kuin itse ja kävelee niiden omien oikeuksien ja vapauksien yli on melkoinen. Tämä onkin se liberaaleja eteenpäin ajava voima, minkä edistykselliset ovat perineet aatteensa esikuvalta. Liberalismin ja edistyksellisyyden suurin ero onkin siinä, että liberaaleilla ei ole varsinaisesti mitään suuntaa sille tulevaisuudelle, koska kaikki vaan ovat vapaita kilpailemaan keskenään, kun edistykselliset tietävät mihin suuntaan maailmaa tulee ajaa: yhdenvertaisuuteen. Siis tilanteeseen, missä kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Ei siis ihme, että kaikki eriävät mielipiteet halutaan kieltää?


Hävinnyt julistetaan voittajaksi

Jokainen kuitenkin pelaa tässä maailmassa niillä korteille, jotka on siinä jaossa sattunut saamaan. Ja aivan kuten korttipelissä, on (lähes) jokaisella mahdollisuus valita, millä tavalla ne omat kortit pelaa. Kyllä, muut pelaavat samaa peliä ja kuten liberaaleihin arvoihin kuuluu, jokainen on vapaa edistämään omaa asemaansa. Reilu kilpailu, samoin kuin "ystävällinen kilpailu" ovat kuitenkin samanlaisia harhoja kuin tasa-arvoiset ihmiset, joten ei nyt huijata itseämme tämän enempää: kilpailulla ihmisten arvon ja vallan määrittäminen tulee johtamaan joka ikinen kerta eriarvoisuuden kasvamiseen. Ja mitä isompi kilpailu, sitä suuremmaksi ne erot voivat kasvaa. Koska kilpakenttä ei ole millään tavalla tasan, yhden ihmisen "kaiken likoon heittäminen" ei paina vaakakupissa paskaakaan, kun jollain toisella on olankohautuksella heittää vastaan moninkertainen voima omaa etuaan ajamaan.

Ihmisten väliset valtasuhteet ovatkin kasvaneet globalisaation johdosta niin suureksi, että yksittäiset ihmiset voivat laittaa jopa kokonaisia valtioita polvilleen, samalla kun jossain perustuslaissa on raapusteltu sanoja kuten "tasavalta" ja "yhdenvertaisuus". Siinä kohtaa kun kyetään silmänräpäyksessä tuottamaan ja toimittamaan geenimuunnospiikki jokaisen ihmisen perseeseen, mutta ei olla kyetty vuosikymmenien aikana viemään lasillista puhdasta vettä jokaisen ihmisen pöytään, luulisi hieman hitaammankin ymmärtävän pelin hengen. Se kenellä on eniten taaloja kiinni siinä pelissä on oikeimmassa... sehän se liberaalien mukaan ratkaisee? Mutta kyllä ihan varmasti se valkoinen perunajauhomakkaraa hiiligrillillä lämmittävä kaljamahainen mies on tässä kisassa korkeimmassa asemassa.

Ehkä kuitenkin kuvaavinta näiden liberaalien oikeuksien kannalta on se, että on kuulemma oikeutettua estää kaikki väärät näkemykset kun se uhkaa sitä omaa bisnestä. Jos sananvapaus on ihmisoikeus, jakamaton ja kaikille kuuluva, miten ihmeessä sitä voidaan rajoittaa täysin yksipuolisesti? Ehkäpä siksi, ettei se lain mukaan ole kuin perusoikeus, joita voidaan rajoittaa täysin vapaasti? Vaiko siksi, että sananvapaus haittaa joidenkin vapauksia kilpailla haluamallaan tavalla? Onkin jännä juttu kuinka ihmisoikeuksista puhuvat ja liberaaleja arvoja niin korkealla pitävät tahot kuitenkin kannattavat täysin rinnoin tätä totalitaarista lääketeollisuuden tyranniaa (joka toki on vain pieni, mutta perin näkyvä osa tätä suurta ongelmaa). Melkein kuin ihmisten arvo mitattaisiinkin vallan määrässä, eikä jalkojen välistä löytyvästä kalustosta ja kuinka sinut niiden kanssa on? Mutta mistäs minä tietäisin, kun olen etuoikeutettu... vissiinkin siksi, että en purematta niele kaikkea sitä vallanpitäjien paskaa. Miten on, identifioidutko sinä vapaaksi ihmiseksi vai herkkusieneksi? Vapaitahan emme kukaan ole, koska valta on aivan muualla. Tyranneista tosin pääsee aina eroon...