Totalitarismi nykypäivänä

Eihän sen pitänyt olla enää mahdollista?

Veikkaisin, että valtaosa ihmisistä vastaisi kysymykseen "miltä totalitaarinen valtio näyttää?" jotain natsi-Saksan, Irakin Saddamin ajan tai jonkin etelä-Amerikan sosialistisen maan. Pohjois-Korea olisi varmasti myös listalla korkealla ja rohkeimmat saattaisivat jopa Kiinan nykyistä mallia totalitaariseksi kutsua, tosin sitä ei juurikaan Suomessa uskalleta kovinkaan julkisesti tahi virallisesti tehdä, koska Suomi on niitä harvoja maita joiden kanssa Kiinalla on aivan mahtavat välit. Suomalaiset poliitikot ovatkin omaksuneet useita Kiinasta kopioituja "hyviä ratkaisuja" yhteiskunnan mallintamiseen, mikä saattaisi olla lievähkö varoitusmerkki? Nyt esimerkiksi ollaan aivan täpinässä jakamassa kansalaisille etuoikeuspassia, jos on kuuliaisesti totellut käskyjä ja osallistunut vapaaehtoiseen ihmiskokeeseen. Mitäs pienistä vaikka se olisikin niin ihmisoikeuksien, kuin lääkärien eettisten sääntöjen ja useiden ihmiskokeita koskevien sääntöjen vastaista?

Elämme kuitenkin postmodernin poliittisen vallan aikaa, mistä Sheldon S. Wolin kirjassaan "Politics and Vision" puhuu, jolloin totalitarismi saa aivan uudet vaatteet päälleen. Aikaisemmin jo puhuin fasismidenialismista ja tämä nykyisen yhteiskuntamme kriittinen tarkastelu vaikuttaa etenkin tuolla valtamediassa omaavan saman sokean pisteen - Suomihan on demokraattinen maa ja niin edelleen. Onkin mielenkiintoista seurata keskusteluita, joissa osoitetaan natsien käyttäneen sanontoja kuten "turvallisuutesi vuoksi" ja kuinka joukkopsykoosissa kansa olisi mennyt täysillä mukana kun hirmuvaltainen johtaja teki mitä halusi. Samaan hengenvetoon valitellaan sitä, kuinka media oli täysin hallinnon ohjauksessa ja väärät mielipiteet hävitettiin kansan tietoisuudesta kirjoja polttamalla. Mikä on todellisuudessa muuttunut noista ajoista? Kasvot ovat uudet ja paperi on vaihtunut bitteihin...

Toki vertailu näiden kahden "ääripään" välillä ei ole reilu - lännen peikkosatu maalaa yhden ryhmän äärimmäiseksi pahaksi, siinä kun täsmälleen samat teot "demokratiassa" ovat oikeutettuja ja hyveellisiä. Samalla myös nykyisen yhteiskunnan vertaamista natseihin voidaan pitää automaattisena tappiona keskustelussa, Godwinin lain mukaan. Eli ei käytetä sitä tämän enempää verrokkina - nykyinen "demokratia" kykenee kyllä täyttämään totalitarismin kriteerit täysin itsenäisesti! Se, että järjestelmä oikeutetaan sillä "kansan tahdolla" ei tee järjestelmää yhtään paremmaksi kuin jos kyseessä olisi valtaan väkisellä päässyt tahi sen vaan perinyt monarki. Toki tyrannien tunnistaminen (ja kaataminen) on paljon hankalampaa, jos on itse sitä tukenut sekä puolustanut läpi koko elämänsä - eiväthän ne nyt niin tekisi...


Miten näin sitten pääsi käymään?

Yksi suurimmista väärinkäsityksistä totalitaarisista järjestelmistä on se, että kuvitellaan moisen olevan lähes mahdoton jos ne "kansan edustajat", parlamentti, vaihdetaan vaaleissa tietyin väliajoin. Tämä väärinkäsitys tietysti johtuu suurelta osin siitä, että kuvitellaan niiden edustajien olevan vallassa ja näin ollen huonojen edustajien vaihto uusiin ratkaisee kaikki ongelmat. Pahoitteluni, jos nyt menen rikkomaan kauniin illuusion, mutta niitä oikeita vallanpitäjiä ei yksissäkään vaaleissa valita. Laki ja sääntö toisensa jälkeen vahvistavat koneiston valtaa yksilön yli ja antavat jatkuvasti enemmän valtaa sinne pyramidin huipulle - sitähän se totalitarismi tarkoittaa, nimittäin valtaa kaikista mahdollisista asioista muiden yli. Ei sillä ole väliä kuka sitä valtaa käyttää, vaan se, että se mahdollistetaan ja oikeutetaan.

Miten näin sitten oikein pääsi käymään, elämmehän liberaalin demokratian kulta-aikaa? Avoin yhteiskunta ei tapahtunutkaan vaan saimme tilalle sääntö-Suomen jossa virkamies voi laittaa koko maan säppiin. Sotien jälkeen länsimaiset yhteiskunnat ottivat aimoharppauksia sinne "liberalismin" suuntaan ja yhdistelmä "liberaali" ja "demokratia" tarkoitti enemmän liberaalia, vapaata, kuin demokraattista eli "jonkunvaltaista" järjestelmää. Vapaus ilman suuntaa aiheutti kuitenkin sen, kuten vapaudella on tapana, että ne jotka tuntevat olevansa oikeutettuja valtaan muiden yli pyrkivät sinne valtaan kenenkään estämättä. Vallanjaon kolmeen tai useampaan piti tämän tietenkin estää ja idea konstitutionalimista kansan suojana eli vahvana poliittisessa teoriassa. Ja mitä tapahtui? Ihminen tapahtui.

Jos sama taho onnistuu saamaan vallan useammassa eri yhteiskunnan osassa, on täysin yhdentekevää moneenko osaan sitä valtaa jaetaan. Suomessahan vallanjako on parhaimmillaan kahteen, mutta koska samat ideologiat ovat pesiytyneet läpi koko yhteiskunnan, on se vallanjaon illuusiokin täysin merkityksetön. Liberaalit oikeudet ja vapaudet, ne joita ihmisoikeuksiksi kutsutaan, ovat se viimeinen suoja yksilölle totalitarismia vastaan. Suomessahan ongelma ratkaistiin niin, että ihmisoikeudet alennettiin perusoikeuksiksi ja perusoikeudet voidaan lainsäädännöllä "tarvittaessa" ohittaa kokonaan. Mutta sehän on ihanan liberaalia, että mahdollistetaan vallan pakkautuminen ja mahdollistetaan hirmuvalta koko kansan yli, eikös? Kutsutaan sitä vielä "kansan vallaksi" niin kansakaan ei purnaa, koska se saa mitä ansaitsi!


Korjausliikkeitä?

Media on kuitenkin tässä niin ongelman kuin ratkaisun ytimessä. Media jo itsessään kertoo paljon yhteiskunnasta ja autoritäärisen ja totalitaarisen yhteiskunnan ero suorastaan kirkuu päin kasvoja: autoritaarisessa järjestelmässä media luo todellisuutta vallanpitäjien käskystä kertomalla tarkkaan valitut tiedot kansalle, siinä kun totalitaarinen järjestelmä tekee saman mutta päälle kieltää ne kaikki väärät mielipiteet. Siinä ei ole enää mitään liberaalia, jos tietyt näkemykset jopa väkivalloin estetään. Siinä ei liioin ole mitään demokraattista, jos kaikkia näkemyksiä ei päästetä mukaan keskusteluun ja anneta kansan itsensä päättää... vai onko?

Mitäs jos kansa päättää, että nyt vaikkapa jokin tietty mielipide tahi jopa ihmisryhmä on kielletty? Jos järjestelmä on kansanvaltainen, kansalla on valta päättää siitä, mitä sen rajojen sisällä tapahtuu. EU itkee kun jossain maassa tehdään lakeja, jotka kieltävät asioita joita EU:n omat päättäjät pitävät positiivisena. Jos kansa olisi vallassa, maalla olisi täysi oikeus tehdä moisia pykäliä ja noudattaa oman kansansa tahtoa. EU kuitenkin kuvittelee omaavansa vallan kansojen yli ja kertoo suojelevansa liberaaleja arvoja näin tehdessään. Samalla se kuitenkin kieltää ne liberaalit arvot niiltä, joiden mukaan kansalla oli oikeus päättää omista asioistaan omassa maassaan ja näin EU osoittaa olevansa yksi oligarkia kaikkien alamaistensa yli.

Mitä vapaammin siis annamme vallan pakkautua, sitä vähemmän vapauksia meille muille jää. Ihmisoikeuksiin ei tietenkään kuulu estää muilta niitä ihmisoikeuksia, mutta kun kaikki kerran käy ja kilpailu ajaa liberalismia eteenpäin, voidaankin sanoa että elämme mielenkiintoisia aikoja. Nykyinen järjestelmämme, jota voidaan kutsua neoliberalismiksi, on pohjimmiltaan vapautta ja kilpailua voittajien ehdoilla. Yksilönvapauksien mittarina on varallisuus ja asema, vallan määrä, eli mitä korkeammalla olet, sitä vapaampi olet. Ratkaisuksi tähän tarjotaan "suurta nollausta", joka (mukamas) poistaa tämän epärehellisen kilpailun ja korvaa sen oikeudenmukaisuudella ja tasa-arvolla (sula mahdottomuus). Käytännössä siis yksi totalitaarinen järjestelmä halutaan korvata toisella, vieläkin totalitaarisemmalla teknokraattisella järjestelmällä, missä ne loputkin vapaudet ovat vain väliaikaisia etuoikeuksia. Kansalle jää siis valinta haluaako se kissan- vai koiranpaskaa lounaaksi joka ikinen päivä. Paitsi... jos kansa tähän havahtuu ja vaatii mediaa tekemään mitä sen kerrotaan tekevän niissä kauniissa saduissa "liberaalista demokratiasta", eli toimimaan oikeasti vallan vahtikoirana.