Mielenmurha - Takinkääntäjät ja petturit

Onko alhaisempia olentoja olemassakaan?

Heti kun pettäminen, petturuus tai mikä tahansa niihin rinnastettava asia nousee esiin, ihmisillä tuppaa nousemaan niskakarvat pystyyn - nyt puhutaan vakavasta asiasta. Jo siinä kohtaa kun ensimmäiset epäilyt tai syytökset kohdistuvat johonkin ihmiseen, ne entiset ja nykyiset liittolaiset, kaverit ja jopa perheenjäsenet ottavat yleensä muutaman askeleen taaksepäin tästä "pahasta" asiasta. Tyranneilla on tapana tehdä näytösoikeudenkäyntejä maanpettureita kohtaan, ihan vaan varoitukseksi kaikille muille. Nykypäivänä petturin leiman saa (ainakin mediassa) tosin jo siitä, jos ei tottele vallanpitäjien käskyjä prikulleen. Syytetyksi joutuminen on kuitenkin kova kolaus kenelle tahansa, etenkin jos tietää tai tuntee olevansa syytön. Kansan silmissä se maine on siinä vaiheessa jo mennyt, siitä media pitää huolen jos niin halutaan...

Ensin pohditaan mitä se pettäminen, petturuus tai takinkääntö edes merkitsee. Esimerkiksi maanpetoksesta ja maanpetturuudesta kun puhutaan niin ihmiset eivät välttämättä edes erottele asiaa sen suhteen, missä valossa asia esitetään - petettiinkö kansa/maa moraalisesti vai juridisesti? Puhumalla tästä "länsimaisesta liberaalista demokratiasta" negatiivisessa valossa, saatetaan se yhdistää vallankumouksellisuuteen ja täten mahdollisesti maanpetturuuteen. Jos kansa nousisi vallanpitäjiään vastaan väkivaltaa käyttäen, se olisi varmasti juridisesti katsottuna maanpetos, mutta moraalisesti arvioituna jopa kansalaisen velvollisuus. Onko kansansa pettäneen tahon pettäminen siis pettämistä lainkaan? Oikeudessahan asiaa puitaisiin, mutta liberaaliin näkemykseen kuuluu varallisuuden ja vallan määrittävän kuka on oikeassa...

Joka tapauksessa luottamuksen pettämistä pidetään, ehkäpä hyvinkin ihan syystä, yhtenä suurimmista rikoksista ja rikkomuksista ihmisten välillä. Oikeusjärjestelmän mukaan petoksen vakavuus riippuu siitä, ketä on petetty - valtiota ei huijata mutta muiden kansalaisten muroihin saa kusta. Valtio, poliitikot ja virkamiehet saavat tietenkin pettää kansan kerta toisensa jälkeen, koska heillä on takanaan se väkivaltakoneisto ja se kenellä on eniten valtaa on oikeimmassa. Yksilöiden välillä se petoksen taso ja kuinka se nähdään vaihtelee taas suuresti - väärän tahon kanssa samaan kuvaan päätyminen saatetaan jo laskea perisynniksi. Vahingossa tai tahallaan suoranainen lupausten ja luottamuksen pettäminen, vastustajan kanssa samaan kelkkaan hyppääminen, yleensä kuitenkin katkaisee ne välit ainakin toistaiseksi; luottamus on kuin posliininen kahvikuppi - sen voi kyllä rikkomisen jälkeen liimata takaisin kasaan, mutta koskaan siitä ei ehjää enää tule.


Kaltevalla pinnalla

No jos nyt vaan yhden kerran tekee jotain, jonka tietää olevan väärin, eihän se nyt vielä ole mitään pettämistä? Tai kahdesti, tai kolmasti, tai vähän enemmän ja isommin, eikait siitä kukaan välitä? Kuinka tietoinen yksilö edes on tehdessään jotain asiaa, millä tavalla se todellisuudessa vaikuttaa? Puhuttaessa esimerkiksi hyödyllisistä idiooteista, viitataan ihmisiin jotka eivät ymmärrä tekojensa vakavuutta ja miten he auttavat sitä havaittua vihollista. Juridisesti katsottuna petokset on huomattavasti helpompi määrittää ja osoittaa, koska rike pystytään osoittamaan esimerkiksi sopimuksen rikkomuksena. Kirkko osasi myös osoittaa vääräoppisuuden ja kerettiläisyyden, kuka oli paha syntinen ja kuka kunnon uskovainen - aivan kuten nykypäivänä ilmasto- ja koronakultit tekevät.

Voidaksesi pettää jonkin aatteen tai jonkin asian "puolen", on sinun kuitenkin ensin valittava niistä se "oma puolesi". Jos ei ota kantaa johonkin asiaan, ei voi pettää kumpaakaan puolta ja samalla kuitenkin molemmat puolet tulevat mahdollisesti näkemään yksilön petturina - olet joko kanssamme tai meitä vastaan. Neutraaliksi jäävä nähdään monasti selkärangattomana, siinä kun omalle puolelle tuleva on rohkea hyvä tyyppi ja vastapuolelle päätynyt tietenkin paha, harhautunut tai jopa petturi. Asiasta riippuen, ei kumpikaan "puoli" ole välttämättä "oikeassa", siinä kun toinen "väärässä", vaan kyse on vain näkemyseroista. Onko siis parempi pysyä tilanteissa neutraalisena, ei kenenkään puolella, vai kuuluuko jokaisesta asiasta omata jokin tietty kanta? Entä saako sitä kantaa muuttaa jos oppii jotain uutta asiasta, vai oletko aina pysyvästi puolesi valinnut ja sen muuttaminen on halveksuttavaa takinkääntöä?

Vahvemman puolelle on kuitenkin yleensä helppo mennä ja jos valtasuhteet vaihtuvat, voi sen voittajan kelkkaan aina loikata mukaan. Isompaan porukkaan kuuluminen on usein se turvallinen ratkaisu, tosin se enemmistö ei automaattisesti ole oikeassa - syö paskaa, miljardit kärpäset eivät voi olla väärässä? Osa taas automaattisesti valitsee sen heikomman puolen jota lähtee tukemaan, koska ... niin, miksi? Tuleeko päätös siitä omasta näkökannasta tehdä millään tavalla sen perusteella, mikä näkemys saa minkäkin verran kannatusta? Entä voiko jostain laajemmasta asiasta omata juuri omankaltaisen mielipiteen, joka on osittain sen yhden tahon kannalla ja toiselta osin vastapuolen kannalla? Kumpaan leiriin siis kuulut, jos oma kantasi on osittain puolesta ja osin vastaan mitä tahansa olemassa olevaa ryhmäjakoa peilaten? Tämä on yksi niistä edustuksellisen demokratian puolueiden suurimmista ongelmista, jos siis kuvitellaan että järjestelmä toimii kuten sen kerrotaan toimivan...


Itsepetos

Luottamus on sen petoksen vastakohta ja tällä hetkellä suuri puheenaihe onkin se, että kansalaisten tulisi luottaa hallitsijoihinsa, oman turvallisuutensa vuoksi ja yhteiseksi hyväksi. Mutta miksi ihmeessä kansan tulisi luottaa vallanpitäjiin, jotka todistettavasti ovat pettäneet kansansa? Ai niin, koska media kertoo että ongelmaa ei ole. Viranomaisiin, asiantuntijoihin ja poliitikkoihin pitää luottaa ja uskollisesti noudattaa heidän käskyjään, koska muutoin olet paha syntinen jolle ei kuulu edes ihmisoikeudet. Siitäkin huolimatta, että todisteiden valossa näihin tahoihin ei ole luottamista. Mutta ihminen on hyvä pettämään itseään, etenkin jos siitä pettämisestä palkitaan ruhtinaallisesti... tai edes niin, ettei rankaista pahasti kunhan vaan alistuu. Tyrannit tekevät kaikkensa, että kansa tottelisi käskyjä - mielenmurha, aivopesu, tottelevaiseksi robotiksi muuttuminen joka ei itse kanna omaa vastuutaan...

Uskollisuus johonkin asiaan voikin olla suuri petos itseään kohtaan. Toisaalta taas uskollisuus siinä vaiheessa, kun petos on vasta epäilyn tai syytöksen tasolla, voi olla juuri se "selkärankainen" teko. Omaan itseensä luottaminen ja uskominen ei kuitenkaan ole helppoa jos ulkopuolinen paine on musertava. Johonkin toiseen uskominen ja luottaminen taas sitäkin vaikeampaa, etenkin jos ne epäilyt ja syytökset ovat yhtään vakavampia. Entäpä jos vain tuntee tulleensa petetyksi, vaikka asian monimutkaisuuden vuoksi niin ei käynytkään vaikka asia siltä ensisilmäyksellä vaikuttaakin? Syyllinen vaiko syytön, kunnes toisin todistetaan? Miksi ihmeessä ihmiset kokevat sen kannattamansa poliittisen tahon "kääntäneen takkinsa" kun he tekevät jotain päinvastaista kuin itse ajattelevat - nykyiseen poliittiseen peliin kuuluu se, että kaikilla on monivärinen takki joka vaihtaa väriään sen mukaan mistä tuulee?

Näki sen petoksen, luotettavuuden sekä uskollisuuden missä valossa tahansa, yhteen asiaan voi aina kuitenkin luottaa: media, nimenomaan se valtamedia, ei tule koskaan kertomaan miten asiat oikeasti ovat, vaan he kertovat aina sen, mitä sinun halutaan tietävän. Se on median luonne, aina ollut ja tulee aina olemaan. Kysymys kuuluukin, ovatko ne tahot jotka tällä hetkellä ovat oikeasti vallassa luottamuksen arvoisia? Onko oma etusi olla uskollinen niille, jotka tätä maailmaa pyörittävät ja median kautta omia arvojaan sinulle syöttävät? Ei media tai ne vallanpitäjät ole ketään pettämässä, ainoastaan ihmisten usko heidän tarkoitusperiinsä on vain illuusio. Voisiko siis oikeamielinen, hyvä johtaja, käyttää valtaansa ja mediaa kaikkien yhteiseksi hyväksi? Mikäettei... Mutta valta tuppaa korruptoimaan ja vetämään puoleensa helposti korruptoituvat. Eli... niin, itseään voi aina huijata uskomaan milloin mihinkin asiaan. Omaa takkia saa kääntää niin monasti kuin itse haluaa, mutta jos ei sitä takkia välistä muista puhdistaa, kaikki se paska vaan menee piiloon ja pakkautuu sinne syvälle. Ja se murhaa niin mielen kuin kehon...