Totalitarismin ja liberalismin rinnakkaiseloa

Kaksi vastakkaista näkökulmaa...

Totalitaarinen järjestelmä on helppo tunnistaa - kaikki valta on yksissä käsissä ja hallinto määrää kaikesta mitä sen alamaisille tapahtuu. Jos kaikki omistus on vielä samoissa käsissä niin silloin puhutaan fasismista, mutta näiden kahden ero on kovin häilyvä, koska hallitakseen jotain ei sitä tarvitse itse omistaa. Vallan pakkautumista pidetään yleensä negatiivisena asiana, paitsi niiden mielestä, joille se valta on pakkaantunut. Tämä shokkitieto mahtaakin tulla monelle yllätyksenä - totalitaarisissa järjestelmissä ne siellä huipulla olevat ovatkin hyvin vapaita, eivätkä lainkaan kärsi samoista vaivoista kuin se kansa, jonka yli he valtaansa käyttävät!

Liberalismi on myöskin helppo tunnistaa - vapautta ja vaurautta, seinät leveällä, katto korkealla ja rajoituksia minkään suhteen ei ole kuin kansan suojelemiseksi. Mediasta saa vapaasti valita mitä katsoo ja vauraus jakautuu vapaan kilpailun ansiosta... niin, mitenkäs se kilpailussa menikään? Varallisuudesta ja vallasta kilpaileminen kun tuppaa pakkaamaan niitä molempia yksiin käsiin ja mitä vapaampi järjestelmä, sitä helpompaa on kallistaa sitä kilpailua omaksi edukseen jos sattuu jo valmiiksi siellä huipulla olevan. Muiden kampittaminen ja rajoittaminen käyttämällä esimerkiksi omaa valtaansa lakien ohjailussa on aivan tavallista valtapeliä, jossa vahvin tuppaa voittamaan.

No mutta ovathan ne totalitaariset järjestelmät ihan erilaisia kuin liberaalit järjestelmät, katso nyt vaikka kuinka ne pahat sosialistiset ja kommunistiset maat kurjistavat kansaansa! Kyllä, ajatella, huipulle päästessään ne vallanhimoiset tahot tekevät kaikkensa pysyäkseen vallassa ja valehtelevat kansalleen mennen, tullen ja palatessa. Vapaan kilpailun ansiosta globaali markkinatalous ei kuitenkaan rajoja katso, vaan raha ja valta kulkevat sinne, missä on vähiten vastustusta omalle edulle. Miksi yrittää kilpailla reilulla kentällä, jos voi diktaattoria avustamalla saada oman bisneksensä pyörimään sulavasti siellä Paskanistanissa? Liberalismi, totalitarismi... vastakkaisia näkemyksiä...


... vai ovatko?

Näiden kahden ajatusmallin rinnakkaiselo saattaa äkkiseltään kuulostaa absurdilta, mutta pohjimmiltaan molemmissa malleissa kyse on vain siitä, millä tavalla sitä tavan kansaa paimennetaan. Poimimalla rusinat pullasta saadaankin järjestelmiä, kuten tämä liberaali länsimainen demokratia, jonka nimi viittaisi vapaaseen kansaan kun todellisuus on pienen porukan ohjaama totalitaarinen järjestelmä, jossa vapaudet ja ihmisoikeudet ovat vain väliaikaisia etuoikeuksia. Jos et usko niiden olevan vain väliaikaisia etuoikeuksia, katsoppa kuinka helposti ne voidaan viedä "poikkeustilan" aikana, oikeutetusti.

Ainut asia, joka totalitarismin syntyyn ja sen säilyttämiseen tarvitaan, on tarkasti hallittu media. Jos siitä hallitusta mediasta vielä kyetään antamaan kuva, että se olisi vapaa ja riippumaton, vielä parempi - kukaan ei kyseenalaista vapaata ja riippumatonta media, etenkin kun media itse kertoo olevansa vapaa ja riippumaton! Media kertookin paljon yhteiskunnasta, mutta sen kriittinen tarkastelu on hyvin haastavaa, koska illuusion läpi näkeminen vaatii vanhojen uskomusten kyseenalaistamista. Jos nimittäin uskoo, että järjestelmä on sinun puolellasi ja tekee kaikkensa yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi, nykypäivän media varmasti näyttäytyy luotettavana tiedonlähteenä.

Toki tämän illuusion kyseenalaistaminen onkin riski koko yhteiskunnalle - media toimii liimana, joka pitää koko tarinan kasassa ja jos se murtuu, koko järjestelmä on vaarassa romahtaa. Totalitaarisissa maissa kansa yleensä tietää elävänsä rautaisen nyrkin alla ja että media toitottaa tarkkaan valittua sanomaa, mutta liberaaleiksi mielletyissä maissa se median kyseenalaistaminen tuntuu olevan lähes mahdoton ajatus valtaosalle ihmisistä. Totalitaarinen liberalismi toimiikin siis paremmin kuin hyvin, eikä tarvitse läheskään yhtä vahvaa väkivaltakoneistoa varmistaakseen yhteiskuntarauhan. Riittää, että valtaosa kansasta uskoo siihen valtamedian tarinointiin. Totalitaariset johtajat voivat toki myydä omaa aatettaan millä nimellä tahansa, kuten sosialismi tai kapitalismi, mutta pohjimmiltaan kyse on aina samasta aatteesta: kollektivismi. Siis se, että kaikkien olisi yhteisen hyvän vuoksi tehtävä samalla tavalla, vaikka se yhteinen hyvä merkitseekin oikeasti vain harvojen hyvää, muiden kustannuksella.


Valta muiden yli

Vapautena yleensä pidetään sitä, että saa valita... annetuista vaihtoehdoista. Jos on useampia vaihtoehtoja, silloin on enemmän vapautta! Kahdeksan eri makuista jugurttia on selvästi merkki liberaalista yhteiskunnasta, kun totalitaarisessa järjestelmässä ei ole kuin yksi maustamaton vaihtoehto. Vapaa ihminen tosin keksisi sekoittaa siihen maustamattomaan juuri haluamansa lisukkeet, mutta onhan se tietysti hienompaa kun saa valita annetuista vaihtoehdoista, eli on vapaa omista ajatuksistaan ja vain leikkii valitsevansa? Tähän kiteytyykin se liberaalin demokratian illuusio, joka peittelee sitä alla piilevää totalitarismia... valinnanvapaus, tai paremminkin sen puute.

Suomen yksipuoluejärjestelmästä löytyykin varmasti kaikille sopiva vaihtoehto. Löytyy neoliberalistinen puolue punaisessa takissa, vihreässä takissa, sinisessä takissa ja verkkopaidassa. Saa valita pysytäänkö lännen arvoyhteisössä (EU & NATO) hymyillen, naureskellen, juhlien vai hammasta purren. Vapaasti saa päättää äänestämällä sen, mitä veroja seuraavaksi tullaan nostamaan eniten ja kuinka paljon omista verovaroista lahjoitetaan niille, joita et itse haluaisi tukea millään tavalla. Huomaatko, hyviä vaihtoehtoja joista kaikille löytyy omansa! No mutta kuka tahansa voi lähteä ehdolle ja vapaasti mennä vaikuttamaan! ... kunhan vaan on ensin valtamedian hyväksynnän saanut aatteilleen.

Vallan (kolmi)jaon idea olisi toki estää se vallan pakkautuminen ja totalitarismiin ajautuminen. Vapaa media kuuluisi toimia vallan vahtikoirana ja paljastaa ne vallan väärinkäytökset. Kuis menee, noin niinku omasta mielestä? Vallanjaosta ole tietoakaan ja medialla on tasan tarkkaan yksi sallittu virallinen tarina. Se, että kaupasta löytyy ne sen sata eri vaihtoehtoa ja televisiossa on monta kanavaa mistä katsoa sitä samaa paskaa, ei tee millään tavalla järjestelmästä liberaalia. Ihmisoikeuksien noudattaminen on jo kohtuullinen indikaattori sille, kuinka lähellä sitä totalitarismia olemme ja nykyinen kehitys perusoikeuksiemme rajoituksilla kansan hurraamana voitaisiin sanoa, että Mao olisi kateellinen...