Onko demokratia paras vaihtoehtomme?

Politiikan filosofiaa

Vaikka asiaa olenkin jo useaan otteeseen pohtinut, aloitetaan niin sanotusti tuoreelta pohjalta ja uuden kirjan merkeissä. Alexis Charles Henri Clérel, comte de Tocqueville, lyhyesti Tocqueville, raapusti siinä 1835 ja 1840 hujakoilla osin yhdessä kuin erikseen Gustave de Beaumontin kanssa useammankin teoksen, joille nimeksi tuli "Democracy in America". Tästä lukemisen alla on itselläni "Historical-Critical Edition", joka on pitkän kaavan mukaan ja kommentoituna kevyt 1600+ sivuinen järkäle. Hyvin mahdollisesti tämä teksti saa siis jatkoa samassa aihepiirissä tässä tulevina viikkoina ja ehkäpä kuukausina. Vaikka kirjoittajan mukaan kirja ei ole niinkään filosofinen vaan enemmän käytäntöön pureutuva, on hyvinkin lyhyellä tutustumisella kyseessä kuitenkin etenkin näin nykypäivään peilattuna varsin filosofinen näkemys tähän demokratiaan. Heti demokratian alkuajoista lähtien, eli Kreikan peruja, on usea "suuri ajattelija" kritisoinut demokratiaa ja ihan syystäkin. Kun katsoo mitä kansa näin pandemian aikana oikein tekee, ehkä on ihan hyvä että se ei ole lainkaan vallassa?

Vastatakseen kysymykseen "Onko demokratiasta mihinkään?" pitää kuitenkin tarkentaa, mitä asiaa ollaan oikeasti edes arvostelemassa. Onko kohteena demokratia, kansanvalta, ideana ja hallintajärjestelmänä sekä oikeutuksena valtaan noin yleensä, vaiko kenties jokin käytännön malli joka on ihan konkreettinen järjestelmä jota jokainen voi mennä lähes käsin koskettamaan. Tämä "länsimainen demokratia" kun on semmoinen häpeäpilkku ihmiskunnan historiassa ja sen "edustuksellinen demokratia" nimitys on yhtä lähellä demokratiaa kuin merihevonen on hevosta - vain nimeksi. Aina kaksoisvaltiosta lähtien kun koko edustuksellinen järjestelmä on ihan alusta alkaen suunniteltu luomaan illuusio kansanvallasta ilman, että kansalla olisi mitään muuta kuin maksajan rooli herrojen leikeissä. Kansa kantaa vastuun kaikista päätöksistä, mutta ei saa itse niihin juurikaan vaikuttaa. Ainut sallittu "vaikuttaminen" kun on äänestäminen ja kaikkihan sen tietää, että "vain äänestämällä voi vaikuttaa!", kuten kiltti papukaija sen mantran toistaa.

Eri versioita tästä "demokratiasta" on tietenkin eri maissa ja esimerkiksi Sveitsin mallia on yleisesti pidetty "parhaana" sen kansanvaltaisuuden vuoksi, eli suoran demokratian osuuden ansiosta. Sveitsi on toki siinä suhteessa mallimaa, että siellä kansalla on ainakin auttavasti mahdollisuuksia päättää omista asioistaan suoralla äänestyksellä ja täten kansan tahtoo muuntuu aina lakipykäläksi saakka. Tai no, kansan ja kansan, median suodattimen kautta läpikäytynä. Media, niin perinteinen kuin etenkin sosiaalinen media kun pelaa niin käsittämättömän suurta roolia ihmisten elämässä, että olisi hyvin lapsellista väittää jonkin asian olevan "kansan tahto", koska se "kansa" on omaksunut kuitenkin kaikki näkemyksensä yhdestä jos toisesta mediasta. Äänestikö kansa medioita ja niiden toimintaa vai kuluttaa vaan sitä, mitä heille tuotetaan?


Kansanvalta aatteena

Enemmistön päätös kuulostaa toki hyvältä, mutta kun tiedetään kuinka viksu keskiverto ihminen on ja puolet on siitä tyhmempiä, onko se enemmistöltä saatu vastaus sitten kuinka hyvä ratkaisu kokonaisuuden kannalta? Ihmiskunta on osoittanut jo lukemattomia kertoja, kuinka se vihainen väkijoukko kykenee tekemään hyviä ja oikeutettuja päätöksiä niin omista kuin etenkin muiden asioista. Joukkomieli on yksi näistä ilmiöistä, joka osoittaisi siihen suuntaan että enemmistöltä kysyminen on oikeastaan aivan helvetin typerä idea. Suuren osan ajasta ihmiset ovatkin olleet aina jonkun tahon palveluksessa, jolloin se hierarkia on ollut selvä eikä kukaan tavan tallaaja ole edes pyrkinyt käskyttämään koko muuta kansaa. Demokratiaan uskovat taas ovat sitä mieltä, että enemmistöllä on oikeus määrätä ihan kaikkia ihmisiä, eli palvelemaan sitä joukkomieltä riippumatta siitä, miten se vaikuttaa siihen yksilöön. Asiaa yritettiin ratkaista luomalla "ihmisoikeudet", mutta kuten tämä pandemia on osoittanut, niillä oikeuksilla pyyhitään lähinnä persettä siinä kohtaa kun peloteltu joukko vaatii kaikkia ihmisiä uhrattavaksi lääketeollisuuden voittojen alttarilla.

Tocqueville puhuikin jenkkien demokratian onnistumisesta ja antoi suuren kunnian, ainakin käsittääkseni, uskonnoille (etenkin katolinen kirkko). Ihmiset olivat jälleen palvelemassa jotain suurta tahoa, joka sitten osattiin hyödyntää oikeuttamaan se valta vähemmistölle joka oikeasti johti maata, samalla kun kansalle kerrottiin kuinka he olivat vallassa. Sama on toki vahvasti nähtävissä Suomessa ja ei ole ihme, että meillä on valtion kirkko - se on yhteinen moraalinen selkäranka, joka pitää niin yksittäisen ihmisen kuin siinä samalla myös koko kansakunnan suorana pystyssä. Siksi niin monet puhuvatkin moraalisesta rappiosta ja kuinka niin monet eri aatteet ovat myrkyttäneet kansan yhteiset rivit tuomalla mukaan ties mitä uskonnoksi rinnastettavia näkemyksiä. Suurelta osin tämä nimittäin pitää paikkansa - yhtenäinen kansa voidaan luoda vain yhtenäisillä moraalisilla säännöillä. Se demokratia on vaan siihen päälle lätkäisty tapa organisoida se kansan hallinta, suunta annetaan jostain aivan muualta kuin politiikasta.

Niin sanottu "yleinen mielipide" onkin se asia, joka niin ohjaa kuin oikeuttaa sen demokratian. Ennen se oli tarkasti kirkon hallussa, mutta nyt ties mitkä woke-ideologiat ovat ottaneet sen saman aseman kertoen ihmisille mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Ja kuka sen suunnan voi sitten nykypäivänä määrittää? Aivan niin, media. Moraalinen selkäranka on niin helposti muokattavissa suurimmalla osalla ihmisistä ja kun kerran elämme "demokratiassa", enemmistö on niin oikeassa kuin siinä asemassa, että se saa määrätä miten kaikkien tulisi olla. Joitain rajoitteita onneksi on saatu tälle oklokratialle eli rahvaanvallalle, mutta kun nekin rajat on oikeutettu sillä samalla enemmistön valllalla, ei siinä ole juurikaan esteitä poistaa ne turhat rajoitteet jotka suojelevat yksilöä väkijoukon mielivallalta. Tämä køronatyrannia onkin siitä hieno esimerkki - ihmisoikeuksista viis, kun kansa hurraa päättäjien toimille jotka rikkovat niitä ihmisoikeuksia. Kuka helvetti päästi sen rahvaan valtaan?!


Mutta se on silti paras mitä meillä on!

Tai niin ainakin väitetään. Kyllä, hirmuvaltiaiden alla ihmiset ovat kärsineet paljon enemmän kuin valtaosassa "demokratioista", mutta toisaalta taas hyväntahtoinen yksinvaltias voisi oikeasti ajaa kansansa etua ja luoda paratiisin maan päälle. Paitsi että kaikki valtaan pyrkivät ja sinne tahtovat ovat ihan muuta sakkia kuin hyväntahtoisia ja moraalisen selkärangan omaavia ihmisiä. Niin sosiopaatteja kuin psykopaatteja on suhteessa valtaväestöön nähden sielä "johtajien" asemassa melkoinen yliedustus, mutta koska yleistäminen on rumaa niin täytyy sanoa että ei ne kaikki poliitikot ole sosio- tai psykopaatteja. Ateenan demokraattiseen malliin, eli ihan kaikki saavat äänestää ihan kaikesta, tuskin ollaan ihan heti päätymässä ja suuri osa ihmisistä pitää ideasta missä he valitsevat "hyvän edustajan" ajamaan heidän asiaansa - emme siis ole ihan heti pääsemässä eroon tästä "edustuksellisesta demokratiasta".

Voisiko edustuksellinen demokratia sitten oikeasti toimia kansan parhaaksi? Mikäettei, mutta siihen tarvitaan kaksi asiaa joista kumpaisestakin olemme tällä hetkellä muutaman... vuosisadan(?) päässä, ehkä enemmänkin. Että ihmiset voisivat tehdä valistuneita päätöksiä omista asioistaan ja edes auttavasti käyttää sitä oikeutuksena enemmistön päätökseen johon kaikkien tulisi alistua, tulisi jokaisen yksilön omata riittävä tieto ja ymmärrys asioista, sekä omattava riittävä moraalinen selkäranka seisoa omien päätösten takana ja myöntää sekä korjata kaikki virheet. Tämän lisäksi kaikesta uudesta ja tapahtuvasta on oltava mahdollisimman tarkka ja puolueeton tieto saatavissa mahdollisimman nopeasti. Jos nämä vaatimukset täyttyisivät, kyseiset ihmiset olisivat varmasti riittävän valveutuneita valitsemaan joukostaan sopivimmat edustajat hoitamaan käytännön asioita yhteiskunnassa?

Ja kun palataan todellisuuteen, missä alle euron ämpärillä saa ihmisen matkustamaan pitkiäkin matkoja ja tekemään itselleen haitallisia asioita, sanoisin että emme ole ihan vielä siinä ajassa ja paikassa kun kansanvalta olisi hyvä ratkaisu. Nykyistä sirkusta voitaisiin toki yrittää korjata, mutta kun se ei ole edelleenkään rikki vaan toimii juuri kuten se on luotu toimimaan niin onhan tässä aika huonoja vaihtoehtoja tulevalle. Ehkäpä se korjaantuisi sillä samalla strategialla, kuin mikä tahansa tyrannia ja totalitarismi on kaatunut? Luomalla rinnakkaisia järjestelmiä niiden ihmisten toimesta, jotka eivät halua valtaa vaan elää yhdessä rauhassa? Tyranniat kaatuvat kun kukaan ei leiki mukana, mutta tilalle nousee usein vaan seuraava vallanhimoinen mulkku... ellei niitä rinnakkaisia järjestelmiä saada pysyviksi ja leviämään koko yhteiskuntaan. Mutta mistäs minä tietäisin, en ole mikään suuri ajattelija vaan mukavuudenhaluinen laiskimus, jolla on ihan liikaa aikaa lukea ja funtsia syntyjä syviä?