torstai 27. heinäkuuta 2017

"Virallisen totuuden" uskonto

Vankkumaton kannatus

Virallinen totuus, eli median meille kertoma virallinen totuus kertoo mitä asioita tulee tietää ja mitä niistä pitää olla mieltä, samoin kuin mitä niistä tulee tuntea. Kutsumalla tätä lähes täydellistä tottelevaisuutta vaativaa ja jatkuvaa puolustusta kaipaavaa ideologiaa uskonnoksi aiheuttaa varmasti kylmiä väreitä ja vahvan ”ei se niin ole”-reaktion niissä, jotka tätä kasvotonta yliolentoa palvovat henkeen ja vereen. Osa palvojista on hylännyt pieniä osia tästä uskostaan ja on muodostanut omia mielipiteitä joistain asioista, mutta kun keskustelu lähenee kriittisempiä aiheita, nostaa se vanha takaraivoon taottu usko taas jälleen päätään ja aiheuttaa vahvan puolustusreaktion.

Uskontoon tärkeänä osana liittyykin vastaukset, joita ei saa kyseenalaistaa. Ainoastaan suoraan yliolentoon yhteydessä olevat tahot voivat joskus korjata joitain vanhoja uskon osia, mutta tavallisella tallaajalla ei ole pienintäkään auktoriteettiä edes kuvitella kyseenalaistavansa pienintäkään osaa uskosta. ”Tiede” ja sen lähettiläät, eli kaikenmaailman dosentit, on yksi hyväksytyistä totuuden korjaajista. Uusi tutkimus aamu-TV lähetyksessä sallitaan muuttamaan vanhoja uskomuksia, koska se edellinen maksettu tutkimus sai jo liian monta kolhua ja kaipasi uuden version.

Kaikki valmiissa paketissa ja kaikkialta löytyy samanmielisiä ja asioista samalla tavalla ajattelevia ihmisiä - mitä muuta toimiva yhteiskunta edes tarvitsee? Onhan meillä demokraattisesti valitut johtajat, loistava terveydenhuolto, korruptiosta vapaa oikeusjärjestelmä ja poliisit, mitä muuta sitä voisi edes hyvä ihminen kaivata? Usko on niin vahva, että edes pienen osan kyseenalaistaminen uhkaa koko maailmankuvaa. ”Yhteinen hyvä” on kovaa valuuttaa ja hieno mantra, etenkin kun sokeasti uskoo johonkin asiaan. Mutta montako puuttuvaa ja viallista palaa tarvitaan, että huomaa kuvassa olevan virheen?


Säröjä peilissä

Tyypillinen argumentti virallisen totuuden puolustajalle on vaatia todisteita siitä asian oikeasta tilasta jos joku väittää virallisen totuuden olevan virheellinen joltain osin. Jos ei voi todistaa miten asia oikeasti on, on virallinen totuus siis oikeassa? Joistain asioista toki löytyy todisteita, mutta niitä ei kuitenkaan hyväksytä koska niitä ei esittänyt oikea lähde. Lähdekriittisyys onkin synonyymi lähinnä ”valtamedia on totuus, kaikki muu valhetta”-mantralle, jota virallisen totuuden puolustajat hokevat. Usein myös unohtuu tämä pikkuseikka: Virallisen totuuden hylänneet ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa elämäänsä uskoneet siihen viralliseen totuuteen.

Mutta kun kuvassa jokin ei täsmää, eikö se jo yksistään pitäisi riittää todisteeksi? Virallinen totuus tuottaa paljon selitysvaihtoehtoja eri asioiden päivänselville virheille. Jos ei muu auta, aina voi myös hyökätä ihmisen persoonan kimppuun, koska väärinajattelu on vääräuskoisten synti ja siitä on rangaistava. Kun vuosikaudet on jostain asiasta valehdeltu joka tuutista, on se asian totuus haudattuna hyvin syvälle. Osasta asioista ei sitä ”totuutta” voi enää edes löytää… josta päästäänkin itse asian ytimeen.

Jos jokin asia todistetaan virheelliseksi, yleensä koko tarina kuuluisi kyseenalaistaa. Se ei tietenkään tarkoita automaattisesti sitä, että koko asia olisi päin prinkkalaa, vaan sitä että jokin mättää ja asia on tutkittava uudelleen. Jos joku taho haluaa estää jonkin asian tutkimisen, on se täysin varma merkki siitä että virallisen totuuden mukainen tarina on vakavasti virheellinen. Mutta koska virallinen totuus on lähinnä vain uskonto, ei asioita saa eikä pidä kyseenalaistaa jos olet hyvä ihminen ja kunnon uskovainen. Sokea usko rahan sanelemaan maailmaan on… niin, mietippä sitä.


Kysymyksiä ilman vastauksia

Monet virallisen totuuden hylänneistä saavatkin paskaa niskaan jokaisesta pienimmästäkin virheen esilletuomisesta. Viestintuojan ampuminen onkin hyvin yleinen tapa nykyään. Poliittisen korrektiuden aikakaudella kaikki omaa maailmaa järkyttävä informaatio tulisikin joidenkin mukaan kieltää, koska se saattaisi järkyttää jotakin. Vain kelvolliset auktoriteetit saavat muokata uskontoa, ei mikään tavallinen ihminen, vai kuinka se menikään? Kaikkiin kysymyksiin on oltava virallinen vastaus, joka täytyy olla oikein koska eihän kukaan valehtelisi suurista ja tärkeistä asioista, eihän?

Epätietoisuus asioista ei ole se kaikista helpoin tapa elää. Moni valitseekin mieluummin yhtenäisen kuvan ja sokean uskon johonkin, mikä voidaan todistaa vääräksi. Perinteisiin uskontoihin nähden tämä virallinen totuus onkin siinä eroava, ettei se lupaa mitään parempaa missään vaiheessa. Virallisen totuuden päätteeksi hyvä ihminen vaan heittää veivinsä kun joku nappaa tepselin irti hengityskoneesta. Mutta tulipahan ainakin elettyä työn täyteinen elämä, syötiin kaikki lääkkeet ja maksettiin verot mukisematta koska demokratiassa niin tehdään. Asiaahan voi onneksi aina paikata vaikkapa tulemalla uskoon ja näin pelastua?

Kun tietää ettei tiedä paljoa paskaakaan, tietää yleensä enemmän kuin monet muut. Tiedätkö sinä miten asiat ovat, vai uskotko vain tietäväsi? Paljon kysymyksiä, ei juurikaan vastauksia - sitähän se ihmisen elämä on. Kyseenalaistamalla asioita voi niistä jopa oppia jotain ja sokeasti uskomalla muiden kertomiin valheisiin on jokaisen oma päätös, sen jälkeen kun on oppinut että asiat eivät ole kuten se virallinen totuus kertoo. Kyseenalaista siis kaikki, tämä teksti mukaan lukien ja ota itse selvää asioista…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti