Palvontaa

Tavalliset idolit

Ihmiset ovat kautta aikojen palvoneet jos jonkinmoisia asioita. Tavallaan jo vastasyntynyt palvoo hoitajiaan, koska he tuovat kaiken elämään tarvittavan. Omaan kulttuuriin liittyvät palvonnan kohteet liittyvät myös mukaan hyvin aikaisessa vaiheessa, tosin niiden vaikutus elämään vaihtelee suuresti. Osalle tämä jonkin suuremman asian, oli se mikä tahansa, palvonta on tärkeintä elämässä, kun taas osa kohauttaa olkapäitään moiselle hömpötykselle. Yhtä kaikki, on hyvin yleistä että ihminen näkee jonkin asian olevan ylempänä kuin itse ja omalla tavallaan alkaa palvomaan tätä asiaa.

Sosiaalisena olentona ihminen kerääntyy ryhmiin palvomaan sitä yhteistä asiaansa. Uskontoja muodostuu ja niiden ympärille kehitetään tarinoita, joskus ymmärtämättä että ne tarinat ovat kuitenkin ihmisen kirjoittamia. Koska kaikki tietävät olevansa oikeassa ja se oma yliolento on voimakkaampi kuin muiden, on ihmiskunta onnistunut tappamaan toisiaan jo aikojen alusta asti koska heidän uskomuksensa niin sanelee. Pienemmässä mittakaavassa ja ”vähäisempien” asioiden palvojat harvemmin oman uskomuksensa takia lähtevät toisia tappamaan, mutta ei sitä kyllä samaa mieltä voi olla vääräuskoisen kanssa.

Modernit palvontakohteet löytyvätkin usein kukkarosta tai pankkitililtä. Raha saa ihmiset kumartamaan, huijaamaan, kilpailemaan ja käyttämään väkivaltaa, vain saadakseen hieman kasvatettua tätä tietokoneen ruudulla näkyvää tilisaldoa. Berliinissä joku oli hiljattain asettanut rukouspenkin pankkiautomaatin eteen ja poliisi laitettiin tutkimaan asiaa. Yleisimmin rahan alttarina toimii lähes jokaisesta kodista löytyvä televisio. Mitä isompi, sitä parempi, aivan kuten esi-isämme kilpailivat kenen alttari näkyy taivaaseen asti. Mutta kun sitä rahaa ei voi syödä, ei hengittää eikä se suojaa edes sateelta kovin hyvin, ehkä esi-isämme olivatkin viisaampia palvoessaan maallisia asioita?


Poliittiset Messiaat

Joka kerta kun mikä tahansa puolue äänestää itselleen uuden puheenjohtajan, voisi luulla että tämä yliolento on laskeutunut keskuuteemme pelastamaan maailman. Sitä hurraamisen määrää ja vastapuolen hyökkäämistä uutta messiasta kohtaan voi vain ihmetellä. Ollaanko nyt tosissaan hurraamassa uutta valheellisen demokratiamme puoluejohtajaa? Yksikään ihminen joka siihen pestiin haluaa tahi pääsee ei ole tähän mennessä korjannut yhtään mitään asiaa, ainoastaan pelannut oman ryhmänsä pussiin vieden kansalta tuhkatkin pesästä. Mutta kyllähän se seuraava messias sitten korjaa tilanteen, vai mitä?

Poliittiset puolueet eivät olekaan kaukana muista nykypäivän uskonnoista. Oma porukka on hyveellistä ja oikeamielistä, kun taas kaikki muut, vääräuskoiset, tulisi pistää ruotuun. Jokaisella puolueella on oma pyhä kirjansa (puolueohjelma), jota korjataan aina sopivasti sen mukaan mihin suuntaan tuuli puhaltaa. Ja kuten monessa muussakin uskonnossa, ylipapit ja seuraajat pelaavat kuitenkin eri pelikirjan mukaan - tehkää kuten sanomme, ei kuten teemme. Kun seurakunta päättää yhdessä että niin ja näin tehdään, ei ne ylipapit ole millään tavalla velvollisia niin tekemään. He kun kumartavat sitä kolikon henkeä, eli lobbarien tuomaa varallisuutta. Mutta onneksi juuri minun puolueeni ei noin tee, mutta kaikkien muiden johtajat on pahoja, eikös?

Kuten kaikki muutkin uskonnot, on tämä ”demokratia” luonut voimakkaan illuusion siitä, että kansalla olisi muka jotain sananvaltaa politiikassa. Kun se oma messias paljastuukin jälleen kerran vain omaa etua ajavaksi poliitikoksi, sen sijaan että asialle tekee jotain, odotetaan sitä seuraavaa messiasta joka sitten korjaa asiat. Koska äänestämällä voi vaikuttaa, voi aina äänestää jotain muuta puoluetta… joka on täsmälleen samaa kuin se edellinenkin, mutta eri messias ja toisen värinen pyhän kirjan kansi. Mutta koska Suomessa on uskonnonvapaus, saa jokainen uskoa vapaasti myös tähän satuun.


Hallitse ja Hajota, jälleen kerran

Uskontojen kyky tuoda ihmiset yhteen on kiistämätön. Riittävän suuri voima, yliolento, voi antaa toivoa paremmasta ja auttaa vaikeina aikoina. Siis auttaa luomaan uskoa siihen että tästä selvitään, harvemmin kun nuo yliolennot ovat suoraan sekaantuneet meidän ihmisten asioihin. Koska lähes kaikkia uskontoja käytetään kuitenkin ihmisten orjuuttamiseen vallassa olevien taholta, nostaa tämä useita kysymyksiä uskonnon asemasta. Mitä ylipäänsä saa kutsua uskonnoksi? Mitä erikoisoikeuksia uskonnot saavat?

Uskontojen, myös tämä demokratiausko mukaan lukien, yhdistävä voima on siinä samalla myös se jakava voima. Kun toisia mielipiteitä ei sallita ja vääräuskoiset ovat pahoja, on kansaa helppo jakaa osiin. Suurena tekijänä tässä jaossa on mukana raha. Ihmisen rajaton ahneus ja kilpailu saa ihmisen tekemään mitä tahansa. Mikään näistä asioista ei kuitenkaan ole kiveen hakattu tahi synnynnäinen ominaisuus terveellä ihmisellä, joten muutos olisi täysin mahdollinen ja tehtävissä hyvinkin pienessä ajassa - jos muutokseen löytyisi halua.

Jos oma uskontosi antaa sinulle voimaa ja toivoa, yhdistää haluamaasi porukkaan eikä aiheuta muille haittaa, hieno homma. Ihmiset tarvitsevat jotain mikä antaa voimaa jatkaa eteenpäin myös vaikeina aikoina. Jos oma uskosi taas käskee tekemään pahaa toisille, orjuuttamaan muut ja muiden kustannuksella etenemään elämässäsi, olisikohan syytä harkita asiaa pariin kertaa uudestaan? Jos itse saisin yhden uskonnon pyyhkäistä olemattomiin, se olisi neoliberalismi. Kulttien palvonta on taas asia erikseen…