Miksi sallitaan?
Voisi kuvitella, että kansakunnan etu olisi rauhallinen maa. Niinhän se onkin, mutta vain kansan etu, ei hallitsijoiden. Terrorismin hyödyt maan johdolle ovat ilmeiset, samoin kuin sen haitat ovat kansalle. Yksikään johtaja, joka sallii oman kansan elää jatkuvan uhan alla, kuuluisikin passittaa samaan koloon kuin ne terroristitkin. Ongelmaksi muodostuisikin se, että kolot tulisivat nopeasti täyteen kun entiset ja nykyiset poliitikkomme laitettaisiin vastuuseen tekosistaan. Mutta eihän sitä vastuuta heistä kukaan kanna, saatika olisi pahoillaan tekosistaan. Noin loistavasta ilmiöstä on otettava kaikki irti, ennen kuin kansa herää, eikös?
Natsinpelko on lähinnä säälittävä, mutta erittäin tehokas tapa luoda tarvittava vastakkainasettelu ”hyvien” ja ”pahojen” ihmisten välille. Kaikki terrorismia vastustavat ovat pahoja, koska terroristit itse ovat vain uhreja ja he eivät ainakaan ole vastuussa tekosistaan. ”Hyvä ihminen” taas osaa hymyillä vienosti tekaistun alkushokin jälkeen kun televisiossa esitetään paloiksi räjähtäneitä lapsia. Oman kansan viha kuuluukin isona osana terrorismin levittämiseen. Jos kansa rakastaisi itseään, he kantaisivat terroristit niskaperseotteella hus helvettiin maasta.
Pelko, mitä jatkuva uhkan alla eläminen aiheuttaa, pelaa myös täysin vallassa olevien pussiin. Kulutetaan minkä pystytään koska huomisesta ei ole varmuutta. Pumpataan mukaan riittävä annos väkivaltaa niin ei turhia edes mietitä, ratkaistaan kaikki ongelmat voimankäytöllä. Kun vallassa olevat ovat monopoliasemassa väkivallan käytössä (poliisi ja armeija), kieltäen kansalta itsensä puolustamisen, tietää varmasti asuvansa totalitaarisessa roistovaltiossa. Kaikki draama ja näytelty ”demokratia” tarvitaan vain ja ainoastaan kuristamaan kansa vielä tiukemmille määräyksille ja säännöille, vieden ne loputkin oikeudet.
Miten sallitaan?
Resepti terrorismin tuomiseen Suomen maaperälle oli helppo: päästetään sisään tuntematon määrä tuntemattoman henkilöllisyyden omaavia ihmisiä. Näistä ei välttämättä yksikään ole yhteyksissä suoraan terrorismiin, mutta kun näytetään kuinka helppoa on maahan tulla, valuu sieltä hiljalleen myös sitä haluttua ääriainestakin. ”Tavallinen” rikollisuus seurasi jo välittömästi tätä sekalaista sakkia - terrorismiin tarvitaan ensin sopiva alkusoitto. Median ”millään ei ole tekemistä minkään kanssa”- kampanja poliisin tukemana saikin juuri odotetun vastaanoton, luoden täydellisen lähtöasetelman kotikutoiselle kaiken jo menettäneelle ääriliikehdinnälle.
Monessa muussa maassa on jo nähty jos jonkinmoisia terrori-iskuja. Hyvänä esimerkkinä hallitsijoiden tietoisesta ja tahallisesta toiminnasta voidaankin pitää heidän pitämiään ”harjoituksia” kohteissa, joihin myöhemmin iskettiin oikeasti. Tämä viittaa vahvasti tietoon, että mitä ja missä tulee tapahtumaan, mahdollisesti myös koska, mutta halua estää teko tai varoittaa ihmisiä ei juurikaan ole. Onko silloin siis kyseessä ”False flag”, vai harjoittelua tulevasta? Onhan se toki hyödyllistä varautua etukäteen, kun tiedetään asettaa oikeat pelastusyksiköt valmiuteen ja pitää hyvä-veliverkostojen jäsenet poissa uhrilistalta.
Ihmisten radikalisoimiseen on käytetty kautta aikojen useita eri keinoja, mutta uskonto on ehkä yksi helpoimmista tavoista. Kun vielä sattui noin sopivasti, että oli jo valmiiksi olemassa oleva uskonto, jonka sopivalla tulkinnalla kaikista kauheimmatkin teot voidaan kuitata hyviksi teoiksi, on täydellinen ase kansankuntien tuhoamiseen valmiina käyttöön. Lähtömaiden radikalisointi ja omistajanohjaus oli alkusoittoa, jonka satoa saamme nyt kaikki nauttia. Uhrina tälle kaikelle on niin iskujen tekijät kuin kaikki sivulliset. Toisaalta… onko se nykyinen länsimainen kulttuuri sitten niin paljon parempi? Monelta osin, kyllä, mutta ei kaikki ole ihan miltä se näyttää…
Länsimaista terrorismia omaa kansaa vastaan
Neoliberaali ei itsemurhapommita, ei töki seksuaalivähemmistöjä alas katoilta ja ainakin jonkin verran harvemmin raiskaa naisiaan, mutta jos vedetään uhrien määrät viivan alle, on vaikea sanoa kumpi voittaa. Länsimainen myrkyttää kehonsa ja mielensä roskalla ja kävelee lääkäriin hakemaan myrkkyä peittääkseen oireet. Sama ”hyvä ihminen” pudottaa 100.000€ pommin 20€ savimajaan levittäessään demokratiaa, muuntaa ja tuhoaa niin ruokansa kuin ympäristönsä, väittäen olevansa edistyksellinen. Kuluttaa muidenkin edestä ja kilpailee kaikesta…
Kun tämä kaikki on ”normaalia” sivistysvaltiossa, kuinka alkukantaisia ne kolmansien maiden savimajat onkaan? Sama tuhoaminen, tappaminen ja ihmisten orjuuttaminen onnistuu monin eri keinoin ja häviäjä on aina se tavallinen tallaaja. On se terrorismi sitten tienvarsipommi tai myrkkyannos suoneen, molemmat luulevat olevan oikeutettuja tekoonsa ”yhteisen hyvän” vuoksi. Ja molemmat syyttävät vastapuolta kaikesta pahasta, sulkien silmänsä oman puolensa rötöstelyltä. Kuitenkin sama tarina on molempien puolien takana: pieni joukko ohjastaa kaikkia muita kuin karjaa teuraalle.
Pahin lopputulos kuitenkin saadaan, kun nämä kaksi toisistaan poikkeavaa orjuutusjärjestelmää sotketaan keskenään saman katon alle. Tai no, taas kenen kannalta asiaa tutkitaan, koska vallassa oleville tämä sekasotku on optimaalinen tilanne. Puheet ovat kummallakin puolen kovia, teot jäävät aina muiden tehtäväksi ja näin se oma vastuu siirtyy jollekin muulle. Johtaako sinun aateveljiä ja -siskoja rääväsuinen valehtelija, jonka teot ja sanat eivät täsmääkkään? Kauanko näiden kusettajien annetaan viedä kansoja teuraalle? Yhteistyöllä asia voitaisiin ratkaista, kilpailemalla taas kansa häviää ja muutama voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti