Thursday, July 6, 2017

Voittaja kirjoittaa historian

Mutta… kuka voitti?

Sanonnat ”voittaja kirjoittaa historian” ja ”historia toistaa itseään” ovat molemmat hyvin paikkaansa pitäviä, mutta usein ne vain heitetään kliseenä keskusteluun mukaan. Ehkä olemme kuulleet molemmat jo liian usein, että ne ovat vain sanontoja ilman tarkoitusta? Monelle on myös hyvin vaikeaa uskoa, että koko historiamme perustuisi voittajien valheeseen. Asioitahan on tutkittu vuosikaudet, joten olisi suuri salaliitto että kaikki muka olisi valhetta ja se on ihan liian paksua, eikös?

Ja kaiken lisäksi, ME voitimme, eli hyvät voittivat pahan. Mitä sitten jos hieman asioita on hieman kaunisteltu, koska ME olemme hyvien puolella ja oikeassa. Siitä varmana todisteena on esimerkiksi Saksan lainsäädännössä olevat pykälät, missä tietyistä asioista ei saa puhua eikä niitä tutkia, koska ME voitimme pahan. Vaatii melkoisen määrän aivopesua hyväksyä asioista puhumisen kieltäminen ja puolustaa sitä, joten siihen tarvitaan jo hieman vahvempia keinoja… kuten että ne voittajat kirjoittavat ja määräävät historian.

ME emme voittaneet yhtään mitään. Kaikki sodat on sodittu ihan muista syistä kun yleisesti kerrotaan, koska voittajat ovat saaneet kaikessa rauhassa korjata faktat täsmäämään keksittyä satua. Kukaan urastaan välittävä historian tutkija ei mene sekaantumaan ison rahan sotapropagandaan. Ja ne jotka yrittävät paljastaa asioita, leimataan vähintäänkin salaliittoteoreetikoiksi tai muuten vain huonoksi ihmiseksi. Koska vain natsi puolustaa natseja, jotka aloittivat sodat… vai aloittivatko?


Sodan aloittaja kirjoittaa historian

Jos asiaa vaivautuu tutkimaan hieman Hollywood-historiaa syvemmältä, alkaa paljastua sama toistuva kaava sotien suhteen. Joku keksii tekosyyn hyökätä johonkin, lavastaa tai provosoi hyökkäyksen ja ”nuo aloitti (ampumaan takaisin)” satu on valmiina sodittavaksi. Kummankaan osapuolen sotilaat eivät kuulu voittajiin, ainoastaan häviäjiin. On se sitten resurssien takia tahi uhatessaan vääriä intressejä, ovat ”pahat” ihmiset kautta aikojen saaneet sopivin tarinoin säestettynä selkäsaunaa ”hyviltä” ihmisiltä, eli meiltä oikealla puolella olevilta. Loistava satu, eikö totta?

Vaikka todisteet nykyisistä ja entisistä sodista kertovat lähes poikkeuksetta saman tarinan, ei valtaosa ihmisistä halua uskoa että heitä on vedetty retkuun kerta toisensa jälkeen. Tarinahan on ollut alusta asti selvää pässinlihaa, joten ei siinä mitään kieroa ole voinut olla? Ei sinällään kieroa, ainoastaan valmiiksi luotu tarina jota paikkaillaan tarvittaessa ja löydetään uusia todisteita. Koska sodan loppuminen ei aloittajan kannalta ole välttämättä edes haluttava tilanne, kuten esimerkiksi sota huumeita ja terrorismia vastaan, tulisikin esikirjoitettu sota lisätä kliseiden pinoon.

Nämä jatkuvat sodat terrorismia vastaan tuskin tulevat näkemään loppua, koska niistä voidaan hyötyä lukemattomin keinoin. Jopa tänne Suomeen kantautuu tämän nykyisen sadun saldona jatkuva virta (elintaso)pakolaisia ja propagandaan täysillä uskovat hyvesignaloivat minkä ehtivät. Kukaan ei siis halua tarinan loppuvan, koska sillä voidaan tienata loputtomasti ja lukemattomin eri keinoin. Tämän sodan aloittajaa saa jokainen lähteä itse veikkaamaan, voittajina on kaikki asialla tienaavat. Ja kuka hävisi? ME hävisimme, samoin kuin kaikki muutkin tavalliset ihmiset ympäri maailmaa.


Voittajat käärivät voitot

Kun kukaan ei halua kantaa mitään vastuuta tekemisistään tahi sanomisistaan, saavat sotien aloittajat ja niistä tienaavat tahot toimia kaikessa rauhassa. Asuntolainaselitys menee täydestä läpi ja homma jatkuu kun kaikki laittavat sopivasti käden eteen ettei vaan näe ongelmia. Eli ”kyllähän minä muuten tekisin oikein, mutta kun on tuo asuntolaina maksettavana ja ja ja…” - vastuu vieritetään muualle ja hyväksytään se oma, tahallinen, asioiden pahentaminen. Toisena tekosyynä on yleensä ”hyödyllinen idiootti”, kun ei muka tiennyt tai ymmärtänyt toimiensa seurauksia.

Selityksiä ja tekosyitä siis löytyy ja media antaa uusia hätävalheita kaikkien käyttöön jatkuvalla syötöllä - ettei vaan kukaan pysähtyisi miettimään, saatikka kantamaan vastuunsa tässä ongelmassa. Raha liikkuu ja jokainen haluaa pienen osan siitä kakusta. Näin se neoliberalismi toimii - kaikesta kilpaillaan ja jokainen on ennemmin itse voittaja/voittajan puolella kuin suostuisi jakamaan tai vielä vähemmän häviämään.

Näin se kilpailun suuri pyörä pyörii. Pienistä asioista kehittyy suuria vuolaita virtoja, jotka vievät kaiken sen yhteisen varallisuuden ja hyvinvoinnin muutamaan taskuun. Niin kauan kun ME tuemme näitä järjestelmiä, ei sodat tule koskaan loppumaan. Voiko pienet teot sitte sotia lopettaa? Ei, yksistään, mutta jos se sama voima ja into millä ME nyt kilpailemme keskenämme suunnattaisiin yhteistyöhön, voisi maailma näyttää erilaiselta. Mene ja tiedä kuinka siinä kävisi, mutta eikö tämä ole jo nähty riittävän usein?

No comments:

Post a Comment