Verkostoitumista
Joidenkin tutkimusten mukaan kaikki ihmiset ovat verkottoituneet niin, että alle 10 ihmisen kautta kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Pitääkö tämä kuinka hyvin paikkansa, vaikea sanoa, mutta selvää on että nykyään ihmiset ovat verkostoituneet todella tehokkaasti ja jokaisen tutun-tutun-tutun-serkun-kaima on vähintäänkin naapurin veljen vaimo tai vastaava. Moinen verkostoituminen mahdollistaa minkä tahansa viestin leviämisen lähestulkoon kaikille. Käytännössä vain aniharva viesti etenee mihinkään asti, sen tärkeydestä riippumatta. Tärkeyden määritteleminen on taas asia erikseen ja siinä kohtaa asiat lähtevät täysin omille teilleen.
Sen sijaan, että oikeasti ihmisen elämän kannalta koskevia asioita levitetään laajalle, on media valinnut täysin päinvastaisen reitin. Täysin turhanpäiväiset juorut ja muut roskajulkaisut saavat uskomattoman määrän palstatilaa ja tärkeät asiat pyyhkäistään propagandamaalattuna kansan huomion ohi. Vaikka huomio ei tähän kiinnittyisikään, ei se lyhyt informaatiopläjäys virallisen totuuden propagandaa kuitenkaan mene ohi - ihmismieli tarttuu niihin pikkuseikkoihin ja automaattinen ajattelu rekisteröi kaiken sen roskan.
Vielä kun päälle vahvasti auktoriteettiuskovainen ihminen saa kuulla ”luotettavasta lähteestä” virallista totuutta, on hän valmis jakamaan ja puolustamaan tätä sanomaa, hyläten kaiken muun informaation. Ihmisten luomat verkostot täyttyvätkin siis sillä samalla propagandalla, mitä valtamedia toitottaa jatkuvasti. ”Syö paskaa, miljardi kärpästä ei voi olla väärässä” tekee riittävästi jaettuna mistä tahansa viestistä totisinta totta. Mutta oikaistaanhan niitä vääriä viestejä jatkuvasti mediassa, eikös?
Vain ensiviesti jää usein voimaan
Vaikka jokin virheellinen uutinen korjattaisiinkin valtamedian puolesta, on vahinko jo päässyt tapahtumaan. Sen lisäksi, että korjauksia ei juurikaan jaeta ja levitetä samalla voimalla, on ihmismielen tapa muistaa asioita vielä menossa taas negatiivisessa mielin matkassa. Se ensimmäisen kerran kuultu asia tuppaa juurtumaan sinne korvien väliin ja liimaantuu osaksi automaattista ajattelua. Vaikka tietoisesti olisi korjauksen asiaan kuullut, voi automaattinen reaktio virheellisin tiedoin silti aiheuttaa sen välittömän reaktion ihmisessä. Väärältä tiedolta ei tietenkään voi välttyä, mutta kun ymmärtää sen vaikutukset niin yksilöön kuin yhteiskuntaan, voi alkaa hahmottamaan kuinka syvästi juurtunut onkaan se valheiden verkko mikä maailmaa ajaa eteenpäin.
Nykyään ei ihmisillä ole aikaa juurikaan tarkastella mitään asiaa sen tarkemmin, koska kaikki aika kuluu selviytymiseen. Informaatioähky varmistaa, ettei kukaan oikein tiedä mistä missäkin asiassa on kysymys, ainoastaan turhanpäiväistä nippelitietoutta eri tapahtumista ja ihmisistä - asioista, jotka eivät oikeastaan vaikuta millään tavalla ihmisen elämään. Kun tätä turhaa, mutta helposti ja vapaasti saatavaa roskaa on saatavilla joka tuutista, täyttyy se vähäinenkin vapaa-aika samasta ja kuluneesta viestistä: kuluta minkä pystyt, sillä tulet onnelliseksi. Moinen viesti kulkee ja leviää kuin kulovalkea, saavuttaen lähes jokaisen.
Mutta mikä tieto taas ei saavuta kuin aniharvan, on jostain asiasta totuuden kertominen. Koska totuus ja virallinen totuus ei juurikaan täsmää, on virallisen totuuden kannalta tärkeää että se saavuttaa jokaisen ihmisen ensiksi. Tällöin ihminen on jo valmiiksi ladattu oikealla reaktiolla kuullessaan poikkeavaa tietoa - ei käy, ei käy, ei se noin mene. Utelias mieli ottaisi asiasta tarkemmin selvää, sulkeutunut mieli taas hylkää alkuperäisestä poikkeavan tiedon. Sananvapaus onkin siis yleensä vain kaunis ajatus, jota muka suojellaan vaikka samalla ihmisten saamaa tietoa rajoitetaan ja manipuloidaan rankalla kädellä.
Kerro totuus tai ole hiljaa
Vain murto-osa ihmisistä pystyy tahi uskaltaa puhua mielensä siinä tapauksessa kun se poikkeaa massasta. Koska kaikki eivät voi kaikkea tietää, olisikin ensiarvoisen tärkeää että oikeaa tietoa jaettaisiin jokaisen saataville. Mitä taas ei tarvitse, eikä edes tulisi jakaa, on valheellinen propaganda. Kuitenkin kun katsoo mitä ihmiset yleensä keskenään jakavat ja keskustelevat, on valittamista jostain vituralleen menneestä asiasta ja loppuun liitettynä se alkuperäinen valhepläjäys.
Minkä verran vastuuta sitten kuuluu valheellisen tiedon jakajalle? Tietämättään on helppo jakaa virheellistä tai valheellista tietoa. Jos ottaa huomioon, että lähes kaikki media on propagandaa suuntaan tai toiseen, ei sitä totuutta voi oikeastaan mistään aiheesta varmasti edes löytää. Voi yrittää seurata todisteita ja tarkastella eri näkökantoja, mutta usein joutuu toteamaan ettei varmaa tietoa asiasta ole. Mutta mikä pystytään usein todistamaan, on jonkin asian valheellisuus - kun asioiden summa ei täsmää, puuttuu totuus yhtälöstä.
Tiedon jakaminen on ihmisille tärkeä asia. Oikean tiedon jakaminen elintärkeää. Vapaa sana, sananvapaus, on ainut tapa kehittyä ja korjata ihmisten ja yhteiskuntien ongelmat. Jatkuva sensurointi, valheiden levitys ja mielipiteiden muokkaus hallitsevat kuitenkin saamaamme ja jakamaamme tietoa. Miten siitä pääsisi eroon? Lopetetaan se paskan jakaminen, otetaan itse vastuu omista sanoistamme ja jakamastamme tiedosta. Annetaan kaikkien sanoa se oma mielipide, vaikkei se itseä miellyttäisikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti