Totuuden ja todellisuuden ero?

Termien (väärin)käyttöä

Valheesta ei voi johtaa tahi päätellä totuutta, mutta totuudesta voi aina vääntää valheen. Jos ajatellaan vaikka lännen peikkosatua, viralliseen tarinaan uskovat vaativat aina sitä tarinaa kyseenalaistavilta, että heidän tulee sitten tietää totuus asiasta kun kehtaavat sen virallisen tarinan kyseenalaistaa. Tämähän ei tietenkään ole mahdollista, mutta sitä virallista tarinaa voidaan pitää monelta osin kovin ontuvana, perustuen faktoihin perustuen niin historiallisiin todisteisiin, kuin vaan ihan fysiikan lakeihin. Totuutta emme siis tiedä mitä oikein tapahtui, mutta todellisuus asiasta on se, että kyseinen tarina, samoin kuin monet muutkin vastaavanlaiset tarinat, muovaavat yhteiskuntia väittäen niitä tarinoita todeksi.

Oli kyse sitten lännen peikkosadusta, tieteestä tai esimerkiksi oikeudesta, olisi hyvä ymmärtää näytön ja todisteen ero. Näyttö on siis jotain, joka osoittaa tiettyä asianlaitaa. Se ei kuitenkaan ole todiste, ennen kuin se on jollain tavalla vahvistettu olevan toteen näytetyksi. Näyttö siis saattaa osoittaa miten jokin asia on, mutta se ei itsessään vielä todista että jokin asia on kerrotulla tavalla. Kuva on hyvä esimerkki näytöstä, jonka todeksi osoittaminen voi olla hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, mutta silti sitä tyrkytetään todisteeksi omalle kannalle. Kuva siis itsessään voi olla aito ja todellinen, mutta sen mukana kerrottu tarina voi olla jotain aivan muuta. Näin ollen kuva siis ei ole mikään todiste, vaan tekaistu näyttö todistamaan sitä omaa kantaa.

Entä jos kuva sitten on aito ja siitä esitetyt väitteet ovat faktisesti tosia, merkitseekö se siltikään että kyseessä on todiste? Ei, koska kuvan tarinan tulkinta on vielä tekemättä. Kyseessä on siis edelleen vain näyttö, joka tukee sitten tulkintaa mutta jos faktat sopivat myös muihin tulkintoihin, ei kyseessä ole siis kunnollinen todiste. Todisteesta, eli todesta, voidaan puhua vasta silloin kuin se mikälieneekään näyttää toteen vain sen yhden tietyn asian sillä hetkellä. Tai tietysti osoittaa jonkun toisen todisteen virheelliseksi, jolloin vain toinen niistä perustui totuuteen. Paitsi että kuinka monta niitä totuuksia sitten onkaan, jos molemmat todisteet ovat tosia?


Jokaisella oma vai yksi yhteinen?

Usean totuuden ristiriitaa kuvaa esimerkiksi tilanne, missä kaksi ihmistä seisoo vastakkain ja heidän välissään on 6 tai 9, katsomissuunnasta riippuen. Ovatko molemmat oikeassa? Voidaan sanoa että molemmat ovat oikeassa, tai sitten vaan toinen koska sen numeron siihen väliin raapustanut oli kuitenkin tarkoittanut sen olevan jompi kumpi. Voitaisiin myös sanoa, että totuus on se, että siinä välissä on 6 tai 9 muotoinen koukero joka suunnasta riippuen näyttää numerolta. Usein se totuus kun on se, että emme tiedä miten jokin asia on, mutta se näyttää tai vaikuttaa olevan tietyllä tavalla. Mutta onko se sitten totuus, vaiko vaan näyttö jostain asiasta?

Entäs sitten se jokaisen oma totuus, joka konseptina on monessa uskomusjärjestelmässä? Hetkonen, mitäs sillä totuudella on taas uskon kanssa tekemistä? Uskominen jonkin olevan totta ilman todistetta olisi (sokeaa) uskomista, eikä tietoa. Ja tieto taas pitää vahvistaa että se olisi totuus. Mutta riittääkö vahvistukseksi se, että joku muukin siihen uskoo? Nyt meneekin jo vaikeaksi ja mukaan pitää sotkea se, että jokainen elää joka tapauksessa omassa todellisuudessaan, joka taas on kokoelma niin tietoa kuin uskomuksia. Moista todellisuutta voidaan taas kutsua nimellä simulacrum, mutta se on taas asia erikseen.

No kokemushan on kuitenkin totta, vaiko vaan kyseisen ihmisen todellisuus? Ihmisen aistit ovat helposti huijattavissa (esimerkiksi optiset illuusiot) ja mieli on kova suojelemaan sitä omaa, yhtenäistä, maailmankuvaa - tämän ongelmia taas kuvataan esimerkiksi termillä kognitiivinen dissonanssi. "Mielesi tekee siitä todellista" - Morpheus, The Matrix. Ihmiselle siis lähes mikä tahansa voi olla todellista, mutta se ei tee siitä totta. Tätä rajaa tosin monessa kohtaa tunnutaan häivytettävän, kertomalla että tietty kuvitelmia itsestään pitäisi kaikkien muidenkin sitten tästä yksilöstä noudattaa, siinä kun osa kuitataan vaan pelkkänä harhana ja ehdotetaan että tarkistappa lääkityksesi. Muutaman todellisuutta siis pakotetaan kaikille totuutena... siinä ei tosin ole mitään uutta tai ihmeellistä.


Totuus on se mikä toimii

Entäs jos totuuden mittarina on se, kuinka hyvin jokin asia toimii? Koska emme ehkä koskaan tule ymmärtämään miten tämä koko maailmankaikkeus toimii, ovat parhaatkin teoriamme sen lainalaisuuksista "vain teorioita" - mutta silti niin tarkkoja, että kykenemme ennustamaan hyvinkin suurella tarkkuudella asioiden lopputuloksia. Voitaisiin siis sanoa, että ne ovat riittävän totta? Tieteen kanssa totuuden käsite onkin ongelmallinen, kun puhutaan hypoteeseista ja teorioista eikä totuudesta - tämä aiheuttaakin suurta hämmennystä. Hypoteesi siis edeltää teoriaa ja teoriaa on jo koeteltu, mutta se ei silti ole välttämättä totuus. Mutta se teoria on useissa tapauksissa ainakin hitusen lähempänä totuutta, jos se siis toimii kumoamisyrityksistä huolimatta.

Mutta monet asiat jatkavat "virallisena totuutena", tosin itse kutsun moisia viralliseksi tarinaksi, koska totuuden kannalta niillä ei ole juuri mitään tekemistä. Yksi näistä vakavista harhakuvitelmista on tämä meidän "demokraattinen oikeusvaltio" joka siis ei toimi oikeastaan millään mittarilla, mutta siihen uskotaan koska... kaikkihan sen tietää. Nyt voitkin testata omia uskomuksiasi asioista: mitä "Big lie", suuri valhe, oikeen merkitsee ja mistä se on lähtöisin? Onko se isojen pahojen natsien juoni, vaiko kuvaus siitä millä tavalla britit kusettivat kansaansa? Toinen näistä on yhteinen todellisuus, toinen taas todistettavissa oleva fakta.

Mikä siis on totta? Siinäpä jokaiselle pohdittavaa näin Juhannuksen kunniaksi. Todellisuus ja totuus ovat tarua ihmeellisempiä, eikä moisia ikuisuuskysymyksiä ratkaistakaan ihan tuosta vaan. Tarvitaan varmaankin paljon vettä väkevämpää, tai lukemattomia tunteja meditoidessa, tahi tajuntaa laajentavia yrttejä, että päästään lähemmäksi totuutta. Vai tarvitaanko? Jos jokin asia toimii, ehkä se on jo itsessään totta, ainakin itselle? Vai onko se vaan sitä omaa todellisuutta, millä ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa? Siinäpä oiva tapa viettää Juhannusta - paljussa kaljoitella ja miettiä syntyjä syviä? Joka tapauksessa, hyvää Juhannusta ja äläkää ny itteenne teloko!