Sananvapautta oikeusvaltiossa

Ollakseen oikeusvaltio...

... on valtion täytettävä kaksi vaatimusta: 1) lain on oltava kaikille sama ja 2) lain valvojien ja käytäntöönpanijoiden on kyettävä suorittamaan niille määrätyt tehtävät. Tasavertaisuus lain edessä on ihmisoikeus, mutta lähes poikkeuksetta näissä "oikeusvaltioksi" itseään kutsuviksi maissa, kuten Suomi, tämä ihmisoikeus on lähinnä huono vitsi. Syrjintä on laitonta, mutta Suomen laissa määritellään esimerkiksi "positiivinen syrjintä" niin, ettei se ole syrjintää - tämän tosin pitäisi vaikuttaa ainoastaan ihmisten kohteluun muissa kuin lakiasioissa, mutta samaa "positiivista syrjintää" noudatetaan kaikissa asioissa maassamme. Joten miksi edes puhutaan oikeusvaltiosta, kun se ei sellainen edes ole? Vastataan tähän hieman myöhemmin ja puretaan osat ensin auki.

Lain on oltava kaikille sama, eli ikään, sukupuoleen, jne, katsomatta ovat ihmiset samalla viivalla syytetyn penkillä. Murha on murha, teki sen kuka tahansa. Toki laissa määritellään samalla ne, keitä mikäkin laki koskee - osa pykälistä koskee esimerkiksi vain kansalaisia, osa taas ihan kaikkia. Laissa voidaan myös määritellä tapauksia, joissa joku on syyntakeeton. Nämä ja muut vastaavat poikkeukset, jos ne ovat lakiin kirjattuna, kuuluvat oikeusvaltioperiaatteeseen - sovittuihin lain rajoihin joudutaan joskus tekemään poikkeuksia, milloin minkäkin (oikean tai kuvitteellisen) syyn vuoksi. Nämä poikkeamat voidaan jo nähdä ongelmana, mutta ne oikeat ongelmat alkavat siitä kun lakia lähdetään tulkitsemaan "pärstäkertoimella".

Poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja oikeus tuomitsee - tuohon suuntaan se pitäisi ainakin oikeusvaltiossa mennä. Poliisi jättää tutkimatta, syyttäjä syyttämättä ja oikeuslaitos viis veisaa lain yhdenvertaisuudesta - tämä on karu todellisuus niin monelle. Jos missään vaiheessa jotakin oikeusvaltion toimielimen toimintaa häiritään tai ulkoa vaikutetaan, voitaisiin koko järjestelmä heittää roskakoriin. Ylhäältä alas valuvat käskyt oikeutetaan "priorisoinnilla" tai "resurssien tarkennuksella", mutta käytännössä kyse on siitä että joku määrää kenen muroihin kustaan ja kuka päästetään pälkähästä lainvastaisesti. Samalla kansan usko koko oikeusvaltioon murenee, tahallisesti, kun käskyjen vuoksi poliisi ja syyttäjä vaikuttavat hampaattomilta ja oikeus heittää painotetulla nopalla tuomiot.


Sananvaputta "oikeus"valtiossa

Perustuslakimme 12§ - "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla." - Tämä pykälä koskee Suomessa tosin vain "oikeita" mielipiteitä. Jostain syystä puhutaan "vihapuheesta", jota ei ole määritelty lakiin eikä tulisi koskaan määritelläkään, jos siis halutaan noudattaa perustuslakia. Vihapuheen määrittäminen rikoslakiin tosin sopii kuin nenä päähän "oikeus"valtioon, jossa koko oikeusjärjestelmällä on pyyhitty persettä jo pitkän aikaa. No mutta onhan Suomessa sananvapaus, kertoo mediamme...

... paitsi tietysti silloin sananvapaus on uhattuna, kun journalisteilta vaaditaan samojen lakien noudattamista kuin tavalliselta tallaajalta. Tosin ei se samojen pelisääntöjen noudattaminen kaikille tunnu olevan niin yksiselitteistä kansallekkaan. Leiristä riippuen joko hurrataan tai kirotaan kun joku saa syytteen, tuomion, syyttämättä jättämisen tai syytteen raukeamisen. "Kuka sanoo" vaikuttaa enemmän kuin "mitä sanotaan", paitsi jos sanotaan vääristä asioista väärä kanta. Lynkkauspartiot lähtevätkin valikoivasti liikkeelle, kun joku, jossain, kokee että itseä tai jotain ryhmää on loukattu. Valtamediasta onkin mielenkiintoista seurata kuinka "oikeus"valtio hoitaa perustuslakimme sananvapauden noudattamista. Surkuhupaisaa olisi tosin sopiva termi...

Sosiaalinen media, missä valtaosa "sananvapauden rajoituksista" tapahtuu, onkin outous lain edessä. Yksityiset yritykset toimivat poliisina, syyttäjänä ja oikeutena täysin omine ehtoineen ja usein tarkentamatta niitä ehtoja. Ja aivan kuten "oikeassa maailmassa" tapahtuva syrjintä ja oikeusjärjestelmän halveksunta, aiheuttaa sosiaalisessa mediassa suurta iloa ja vihaa kun joku saa piiskaa ja toinen taas ei. Jako "oikean" ja "väärän" mielipiteen kanssa on tosin kristallinkirkas - virallinen tarina on "oikein", sitä vastaan puhuminen "väärin". Loppu onkin arpapeliä koska se nakki napsahtaa omalle kohdalle niistä vääristä mielipiteistä. Mikä siis onkaan hauskempaa kuin veitsenterällä tanssiminen ja "väärien" mielipiteiden jakaminen kauniiseen pakettiin käärittynä?


Miksi näin?

Pitkällisen analysoinnin perusteella väitän, että suuri osa tähän tilanteeseen johtaneista syistä löytyy lännen peikkosadusta (tarkemmin: #1 ja #2). Propagandalla luotu tarina, jossa on tarkasti määritelty "hyvä" ja "paha", "oikea" ja "väärä". Samalla luotiin oikeutus ja selitys, miksi on ihan oikeasti oikein syrjiä toisia oikeista syistä ja nostaa toiset korokkeelle ja lain yläpuolelle. Tätä kutsutaan sitten ihmisoikeuksien suojelemiseksi, kun tehdään täysin päinvastaista toimintaa. Asia on niin syvään juurtunut, että nykyään ihmiset pöyristyvät kun joku vaatii sananvapautta kaikille.

Edistykselliseen maailmankuvaan kuuluu se, että vapaus saavutetaan kieltämällä vapaus väärin ajattelevilta. Lukemattomat ryhmät ympäri maailmaa ajavat valtamediassa ideologiaa, missä ainoastaan ennalta valitut asiat ovat soveliaita nostaa koko kansan tietoisuuteen - kansaa siis halveksutaan niin paljon, että heihin ei voida luottaa edes sen vertaa että he voisivat itse päättää oikeastaan mistään asiasta. Tätä sitten kutsutaan "demokratiaksi" joka on kriisissä, kun netti on mahdollistanut väärien mielipiteiden leviämisen jopa murto-osalle tavallisista kansalaisista. Yksityiset yritykset yhteistyössä valtioiden kanssa määräävät kuka saa sanoa ja mitä saa sanoa - joskus ennenmuinoin moista liitosta taidettiin kutsua fasismiksi, mutta nykyään se on edistyksellisyyttä... joka rappeuttaa ne loputkin kulttuurimme rippeet.

Sananvapaus on kuitenkin se ainut asia, jolla asiat voitaisiin korjata. Vapuden, samoin kuin rauhan, puolustaminen osoittautui vaan niin kovin vaikeaksi, koska niitä pidetään itsestäänselvyytenä. Miksi? No koska "hyvät" voittivat "pahan" peikkosadussa. Jäljelle jää siis enää ihmisten luokittaminen sorrettuihin ja sortajiin, hyviin ja pahoihin. Kun järjestely on saatu valmiiksi, väärät eli pahat vaimennettua, maailma on jälleen vain hyvää täynnä? Ei. Ongelmat voidaan toki tällä sensuroinnilla peittää, tiettyyn pisteeseen asti. Ehkä riittävän kauan ongelmia piilottamalla keksitään keinot vaimentaa ne väärät mielipiteet kokonaan? Vapautta se ei tosin enää ole, eikä oikeusvaltio siihen tule koskaan päätymään. Ihmekkös ne vapaudet ja oikeudet ollaan kuoppaamassa. Mutta... mikä olisikaan sopiva positiivinen loppu tälle tekstille? Gulageissa on tilaa kaikille väärinajattelijoille!