Faktantarkistusta

Paljon misinformaatiota faktoiksi naamioituna

Faktantarkistus on tämän ajan kuuma trenditermi. Corbett Report on tehnyt asiasta kaksi hienoa dokumenttia, jotka suosittelen katsomaan: "Episode 381 – Who Will Fact Check the Fact Checkers?" ja sen jatko "Fact Check: Polio Vaccines, Tetanus Vaccines, and the Gates Foundation". Sopivasti valikoimalla ja olkiukkoja maalaamalla voidaan lähes mikä tahansa informaatio faktisesti todistaa vääräksi tai harhaanjohtavaksi, mutta tätä tekevät tahot ovat itse vielä paljon pahempia faktojen vääristelijöitä. Totuuden (filosofinen näkökulma totuudesta: linkki) kanssa ei faktantarkistuksella ole yleensä mitään tekemistä vaan samat ison rahan pelurit leikkivät sanakikkailullaan ja ohjaavat ihmisiä harhaan, eli tuottavat disinformaatiota. Aloitetaan aiheen terminologialla...

Misinformaatio ja disinformaatio tarkoittavat molemmat hyvin pitkälle samaa asiaa: väärää, virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa. Näissä kahdessa on kuitenkin hienoinen ero: misinformaatio on "vahingossa" virheellistä tietoa, disinformaatio on tahallaan/tietoisesti virheellistä tietoa. Kaikki disinformaatio on siis misinformaatiota, eli virheellistä tietoa, mutta vasta tahallisuus tekee siitä tiedosta disinformaatiota. Misinformaatiota ei siis voida itsessään pitää propagandana, kun taas disinformaatio on propagandaa poikkeuksetta. Mitä tahansa niin oikeaa kuin väärää tietoa voidaan sen tarkoituksen vuoksi pitää propagandana, eli dis/mis-informaatiota ei kannata sekoittaa propagandaan.

Malinformaatio (malicious information, tarkoituksella vahingoittavaksi tarkoitettu tieto) on taas ns. "ikävä totuus", eli totuudenmukaista tietoa jonka tarkoitus on vahingoittaa toista. Eli esimerkiksi juuri se "vastapuolen" vähemmän mairittelevan historian jatkuva esilletuonti on malinformaatiota. Tätä termiä toki käytetään myös silloin, kun halutaan joku vastuuseen tekosistaan mutta syytetty on median suojeluksessa - kaikki hyökkäykset esimerkiksi korruptoituneita poliitikkoja ja virkamiehiä vastaan on malinformaatiota, josta sitten itketään että "meitä maalitetaan!" julkisesti. Suomi onkin kaksoisstandardien luvattu maa, missä tiettyihin ryhmiin kuuluminen kääntää asiat aina päälaelleen ja syytetystä tuleekin uhri.


Kutsutaan #Agentit paikalle!

Ei, nyt ei puhuta Agentti Smithin kutsumisesta apuun, vaan Maanpuolustuskorkeakoulun lohkosta Suomen Akatemian "Media ja yhteiskunta (MediaSoc) 2019-2022"-projektista. Tämä 8 miljuunan kansan selkänahasta revityn euron tarkoitus on kertoa akateemisesti kuinka saadaan tyhmä kansa ja etenkin nuoret uskomaan faktantarkistukseen ikävien totuuksien sijaan. #Agentit, joka on siis vain osa tätä kokonaisprojektia johon ne miljoonat on kaadettu, keskittyy nuorten (13-19 vuotiaiden) elämään sosiaalisen median (hybridi)uhkien ja mahdollisuuksien keskellä. Eli siis kuinka saadaan nuoriso uskomaan yhtä yhteistä tarinaa ja hylkäämään kaikki malinformaatio joka ei ole ylhäältä hyväksytty. Koska valtamedia on edelleen maamme ykköstykki lynkkaamisessa, eli malinformaation käytössä yksilön maineen tuhoamiseen.

Agenttien ensijulkaisu on lyhyeltä nimeltään "Social Media as the Pulse of National Security Threats: A Framework for Studying How Social Media Influences Young People’s Safety and Security Situation Picture", eli kuinka jonnet sekoilee somessa (vapaa käännös), onkin taattua akateemista ihmettelyä siitä, miksi ihmeessä ihmisten luottamus vallanpitäjiin murenee. Samaa akateemista ihmettelyä samasta aiheesta linkitetäänkin sivukaupalla tekstin lähteeksi ja näistä osaa läpi käyneenä ei voi kuin ihmetellä että kuinka paljon rahaa on jälleen kerran poltettu toteamaan veden olevan märkää? Ainiin, syyllinen on tietenkin sama kuin Infosota-fantasiamaailmassa eli Venäjä, Putin ja tietenkin Fake-Newssien kuningas: Trump.

MediaSoc-projektiin kuuluu myös muita hyödyllisiä osia, joissa esimerkiksi tutkitaan kuinka populismia ja polarisaatiota aiheuttavat äärioikeistolaiset (vasemmisto ei harrasta populismia tai polarisointia, ettäs tiedät!)... Luottamus koneistoon on siis vaikeuksissa, syylliset on jo päätetty eli enää vaan tarvitsee löytää se ajatusmalli, millä voidaan tutkitusti ja täten oikeutetusti syyttää tiedettyjä syyllisiä eli näitä tahoja jotka käyttävät disinformaatiota ja malinformaatiota väärällä tavalla. Onneksi asialle siis otetaan "agentteja", eli teinejä joille tämä tarina saadaan myytyä ilman sen suurempaa vastustusta - useampia projekteja "kouluttaa" vaikuttajia kun on ilmaantunut viimeaikoina. Kelataan siis pari vuosikymmentä eteenpäin niin päättävissä portaissa onkin vielä entistä edistyksellisempi porukka, joka tietää että tuhoamalla kaiken vanhan, uusi on aina parempaa vaikkei sitä yksikään osaisi edes enää rakentaa.


Faktojen, oikeiden semmoisten, tarkistus olisi kaikkien etu

Sinänsä ajatus "oikeiden faktojen" esilletuonnista olisi kannatettava. Kukaan vaan ei ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt keinoa, millä saataisiin oikeasti neutraali ja pelkästään faktoja tutkiva toimielin aikaiseksi. Näitä valtamedian käyttämiä faktantarkistajia kun vaivaa krooninen "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" tila, mikä vahvistuu entisestään "oma palkka riippuu omasta ymmärtämättömyydestä" syndroomasta. Tutkitustihan (Hiltunen, Suuronen 2019) Suomessa ei journalisteja juurikaan uhkailla ja sitä kautta työhön vaikuteta, johtuen (oma veikkaukseni) lähinnä siitä että ne oikeat uhat löytyvät sieltä maksajien suunnasta - eli toimittelijat ovat suojassa kunhan tarina pysyy ruodussa.

Tosin ei se "vaihtoehtoinen" uutisvirta ole useinkaan liiemmin tarkistetuilla faktoilla pilattu. Aivan liian helposti lähtee sopivalta kuulostava tarina, yleensä meemin muodossa, laukalle, vaikka sen totuusarvo on hyvinkin kyseenalainen. Vahvistusvinouma toimii ihan kaikilla samalla tavalla, joten omaa näkemystä tukevat sanomat kelpaavat turhankin hyvin ja vastakkaiset sanomat ohitetaan olan kohautuksella. Suurin osa asioista on kaukana "varmasta", jolloin betonoitu asenne jonkin asian puolesta tahi vastaan saattaa aiheuttaa jossain kohtaa ankaraa kognitiivista dissonanssia. Joitain asioita ei voida osoittaa todeksi, mutta vääräksi todistaminen on monasti mahdollista. Loppu meneekin sitten uskon puolelle, mikä on tietysti jokaisen oikeus ja oma valinta.

Toimiva yhteiskunta perustuukin yhteisiin faktoihin. Mutta vain silloin sitä voidaan kutsua "toimivaksi" tai edes "faktaksi" jos ne faktat perustuvat totuuteen. Sananvapaus on yksi merkittävä asia näiden faktojen esilletuontiin ja kaikki rajoitukset siihen ovat selviä merkkejä kierosta pelistä. Jos jotain asiaa ei saa kritisoida koska se voisi tuhoutua totuudella, se ansaitsee tulla tuhotuksi sillä vapaalla sanalla ja totuudella. Nykyiset vallanpitäjät kuvittelevat kykenevänsä hallitsemaan tietoa niin hyvin, että ne "ikävät totuudet" jäävät piiloon ja vain virallinen tarinaa jää eloon. Käykö näin onkin sitten meistä jokaisesta kiinni - sananvapaus on se tärkein ihmisoikeus, jota ilman niitä muita oikeuksia ei voida edes koskaan saavuttaa.