Mutta kun niin meille on kerrottu

Tieto lisää tuskaa (ja kuitu paskaa)

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia? Ihminen ei voi tietää enempää kuin hänelle on kerrottu tai hän on itse ottanut asiasta selvää. Meille kerrotaan jatkuvasti tarinoita, uskotellaan niiden tarinoiden olevan tietoa ja sitten päälle vielä joku ulkopuolinen taho vielä tulkitsee ne tarinat meille valmiiksi. Seuraava kommentti on kopioitu naamakirjassa käydystä keskustelusta: "Ei kai sitä eroa kerrotun tarinan ja todellisuuden välillä voi kukaan tietää, jos kerrotaan vaan yhdenlaisia tarinoita eikä todellisuudesta ole hajuakaan." Ja kyllä, näinhän se on - et voi tietää jotain mitä et tiedä. Toisaalta, mitä tapahtuu jos se saatu tieto ei pidäkään paikkansa? Onko siitä virheellisestä tiedosta sitten enemmän hyötyä vai haittaa verrattuna siihen, ettei tiedä kyseistä asiasta hölkkäsen pöläystä?

Ensiksi voidaan pohtia hieman totuuden ja todellisuuden eroa. Jokin asia voi olla ihmiselle todellista, vaikkei se totta olisikaan. Esimerkiksi nämä ns. "faktantarkistajat" vääristävät tätä eroa, kertoen "tuo asia ei ole totta, koska siinä tuo yksi sanamuoto ei ole faktaa". Mutta kun se tuttu ja turvallinen taho kertoo jonkin tarinan, se otetaan automaattisesti niin totena kuin todellisena asiana. On ihan sama mihin tahoon sitä uskoo ja luottaa, se yksinkertainen valheen ja toden ero toimii usein suodattimena: jos on samaa mieltä, se on totta ja eri mieltä niin saletisti valhetta.

Toisaalta, yhteiskunta tarvitsee ns. yhteisen todellisuuden toimiakseen. Vai tarvitseeko? Kun kaikki tietävät samat asiat ja ovat niistä samaa mieltä, yhteiskunta toki rullaa sulavasti eteenpäin. Mutta missä kaikki ovat samaa mieltä, sielä ei sitä ajattelua liioin juurikaan tapahdu. Vallanpitäjien näkökulmasta tämä ajattelemattomuus on toki aivan loistava asia, koska silloin ei kukaan saa päähänsä lähteä kyseenalaistamaan, saatikka uhkaamaan vallitsevaa järjestystä. Ihmiset ovat kyllä kekseliäitä ja kykenevät kehittämään uutta, mutta kieltämällä tietyt ajatukset, heitä voidaan hallita hyvinkin pienellä vaivalla. Nykyään yksi moinen järkkymätön uskomus on tämä "demokratia", jota ei saa kyseenalaistaa sitten millään. Jo pelkkä ajatus siitä, että demokratia ei toimisi loukkaa valtaosaa ihmisiä niin syvältä, etteivät he edes suostu leikkimään ajatuksella "mitäs jos". Paitsi tietysti jos oikea taho kertoo asian niin olevan.


Kuka sen on kertonut?

Papisto, oli se sitten jonkin uskonnon tai aatteen, on kautta aikojen ollut ehkä se tärkein tarinoiden tulkitsija ja "oikean" tiedon kertoja. Kun se oma ylipappi, oli se sitten pappi, imaami, tiedemies tai tube-vaikuttaja, kertoo miten joku asia on, on kerrottu usein automaattisesti niin totta kuin todellista. Koska eiväthän ne nyt valehtelisi omalle seurakunnalleen? Monella tapaa olemmekin palanneet aikaan, jossa ne pyhät tekstit eivät olleet kirjoitettu "kansan kielellä" vaan ainoastaan se papisto kykeni tulkitsemaan tekstejä. Tarvitaan siis aina oikea auktoriteetti tulkitsemaan se annettu tieto, koska tavan kansa ei tietenkään osaa tulkita oikein niitä annettuja pyhiä tekstejä. Monien uskontojen, kuten ilmastonmuutoskultti, tarvitsee kuitenkin valtamedian apua tarinansa levittämisessä, mutta sitähän varten se valtakunnan tiedonlevitys on luotukin...

Media, etenkin valtamedia, on silti monelle ainoa oikean tiedon lähde. Neljäs valtiomahti joka kertoo kansalle mitä sen tarvitsee tietää. Paitsi että näin ei asia ole koskaan ollut, vaan se valtamedia on ollut alusta pitäen vallanpitäjien keino kertoa ne halutut asiat, halutussa muodossa, koko kansan kuultavaksi. Ei mitä tarvitsee tietää, mitä halutaan tietävän. Toista tuo äskeinen lause vielä yhtä monta kertaa kun olet kuullut päinvastaisen väitteen niin hoksaat kuinka kyseinen luotettavan tiedon pönkitys toimii. Ihan kaikessa rauhassa - joku taho haluaa sinun tietävän ne valtamediassa kerrotut asiat juuri sillä heidän kertomallaan tavalla.

Koulu taas on yleensä ihmisten silmissä täysin syytön yhteiskunnan ongelmiin. No okei, on tutkittu kuinka koulu vaikuttaa suoraan esimerkiksi ihmisten poliittiseen kantaan, mutta sehän kuuluu osana demokratiaa! Mutta hetkonen, kukas määrää mitä sielä koulussa opetetaan ja mitä niihin oppikirjoihin painetaan? Voisiko mitenkään olla mahdollista, että näistä päätöksistä edes pienenepieni osa saattaisi olla sen päättäjän eduksi, eikä juuri sen koululaisen eduksi? Yhtenäinen yhteiskunta tarvitsi yhtenäiset tiedot, ei "oikeaa" tietoa. Ja mikä olisikaan tehokkaampi tapa yhtenäistää arvomaailma kaikkien ihmisten kesken, kuin vaatia laissa jokaiselle opetettavan samat asiat, samalla tavalla? Ja sehän oli sitä demokratiaa, eli kansan oikeutuksella jokainen lapsi on painettava samasta muotista läpi. Opettajan auktoriteettiä ei saa uhmata! Hän kertoo mikä on totta ja mikä todellista.


Särö peilissä

Mutta kaikki nämä tahot, jotka yllä on mainittu, sekä tietenkin mikä tahansa muukin sitä "oikeaa tietoa" jakava taho mokaa siinä väärää tietoa kertoessaan. Tarinoihin muodostuu väistämättä ristiriitaisuuksia, ja juuri niihin pitäisi herätä. Ei tarvitse siis saada ensihätään sitä oikeaa tietoa, vaan huomata kuinka ristiriitaisia sanotut asiat ovat. Otetaan muutama esimerkki: Yle kertoi ohjelmassaan, että "voittajat kirjoittavat historian" ja samaan hengenvetoon että "mutta eivät meidän valloittajat". Entäs korona? Kuolleisuus kaikkeen muuhun tippuu nollaan ja koronakuolemia tulee saman verran tilalle. Puhdasta sattumaa, ei mitään tekemistä minkään kanssa ja tilastoilla kikkailu tai niiden vääristely on hullua salaliittoteoriaa. Päälle vielä kaikista hulluin salaliitto? Ettäkö rikkaat ajaisivat omaa etuaan muiden kustannuksella?! Nyt kyllä huijaat, kaikkihan sen tietää...

Riittää siis se, että seuraa tarkasti kuinka se virallinen tarina aiheesta kuin aiheesta etenee ja kerta toisensa jälkeen siinä tarinassa tulee vastaan ristiriitaisuuksia, joita ei kyetä selittämään. Usein selittämiselle ei ole edes tarvetta, koska ne tarinan tulkitsijat osaavat kieputtaa sen tarinan uudelleen ja taas mennään. Onneksi nykyään on (vielä) mahdollista löytää niitä valtavirrasta eriäviä näkemyksiä aiheesta kuin aiheesta. Vaikka salaliittoteoreetikkovainot ovatkin jo hyvässä vauhdissa, se sananvapaus olisi oikeasti se ainut keino ratkaista tämä virheellisten tarinoiden ongelma.

Mutta sitä ei tietenkään haluta, niiden taholta jotka ne tarinat ovat luoneet ja suurella vaivalla kansalle selkärankaan asti vasaroineet. Meille nimenomaan kerrotaan paljon asioita, jotka pitäisi purematta niellä, sen sijaan että annettaisiin tietoa jonka jokainen voisi ainakin yrittää tulkita itse. Kyllä, se vaatii paljon enemmän aikaa ja korvien välissä olevien aivosolujen käyttöä, mutta suuri osa nykypäivän ongelmista ei ole läheskään niin monimutkaisia, etteikö niitä kykenisi kaikki saapasta älykkäämmät ihmiset ymmärtämään. Sitä itsenäistä älyämistä ei vaan kukaan vallanpitäjä haluaa, koska jos ihmiset havahtuisivat edes yhteen ongelmaan, he saattaisivat havahtua niin muihinkin. Ongelmaksi vallanpitäjille muodostuukin ne omien alojensa ammattilaiset, jotka kykenevät siitä papiston höttöpuheesta onkimaan ne faktat ja ristiriitaisuudet esille - ja vieläpä aina joskus kehtaavat tuoda julki ne virallisen tarinan ongelmat. Kuinka ne kehtaa?!