Todellisuuden luontia propagandalla

Media ei kerro todellisuutta vaan luo sitä

Eri propagandan keinoja on lukemattomia - on kieputusta, kehystämistä, virittämistä ja tönäisyä. Näissä yhteinen tekijä on kuitenkin usein se, että jo jotain olemassa olevaa ja todellista asiaa yritetään vääntää uuteen uskoon ja näyttämään joltain aivan muulta. Faktat pilaavatkin helposti hyvän tarinan ja niiden ikävien faktojen (malinformaation) esiin nostaminen saa propagandistit närkästymään ja vallanpitäjät joskus kovinkin pahalle tuulelle. Mutta ikävien totuuksien esille tulo on aina vaarana kun todellisia ja todennettavia asioita lähdetään vääristelemään ja esittämään tarkasti rajatussa valossa. Siksi useammin propagandassa otetaan PR-toiminnasta tutut strategiat, eli luodaan koko tarina tyhjästä niin ei kukaan voi väittää että sitä oltiin vääristelty.

Mainonta on tietenkin yksi yksinkertaisimmista esimerkeistä tässä todellisuuden luonnissa. Jokin tuote, jota kukaan ei vielä ole kokeillut, voidaan helposti nostaa kansan tietoisuuteen ja rummuttaa näkyville niin vahvasti, että kansa luulee asian olevan se maailman suurin uusi juttu jota ilman on mahdotonta selviytyä. Mutta mainosta harvemmin lasketaan propagandaksi, koska kaikkihan sen tietävät että mainoksissa on vähän lapin lisää mukana joka tapauksessa. Mutta kun se suuri ja mahtava johtaja pitää tiedotustilaisuuden ja lehdistö juoksee kipin kapin paikalle kertomaan mitä sanottiin, kyse on joskus aivan samasta markkinointikikasta jossa olemattomasta asiasta tuleekin se seuraava iso juttu. Vain, koska joku niin sanoi ja media kertoi asian olevan niin. Ipse dixit, koska hän niin sanoi, täytyyhän sen niin olla...

Samaa "koska minä niin sanoin" käytetäänkin runsaasti esimerkiksi eri ajatushautomoiden ja vastaavien tuotannoissa. Poliitikot toistavat näitä lähes Jumalan sanaan verrattavina totuuksina, koska se heidän oma mestari niin kertoi - Schwab-jugendit toistelevat esimerkiksi WEF:n tarinoita totena (Marin ja Saarikko). Astroturffatut asiat taas esitetään "kansan syvänä tahtona" ja "ruohonjuuritason liikkeenä", vaikka ne tarinat ovatkin vain luotuja ajamaan sitä haluttua asiaa, usein täysin irrallaan todellisuudesta. Mutta sillä ei olekaan väliä onko asia totta vai ei, koska kun sitä samaa tarinaa toistetaan riittävän usein, siitä...


Pseudotodellisuudesta tulee totta

On se sitten THL:n "laskuharjoitus" tai IPCC:n ilmastomalli, nämä tuulesta temmatut ja luodut tarinat joiden väitetään perustuvan "tieteeseen" muuttuvatkin hypoteesista todellisuudeksi kun niitä toistetaan riittävän vaikutusvaltaisten tahojen toimesta. Hyvälle ihmiselle on täysin mahdoton ajatus, että vallanpitäjät tekevät tai sanovat mitä tahansa pysyäkseen vallassa ja kasvattaakseen valtaansa. Siksi nämä kauniit tahi kauheat tarinat menevät kerta toisensa jälkeen läpi, vaikka ne jopa niiden alkuperäisten lähteidensä taholta on "korjattu". Tästä zombie-viruksesta ei kannata edes tarkemmin puhua, koska WHO on muutellut satujaan niin monasti, etteivät he itsekään pysy enää perässä pitäisikö se kansa laittaa lukkojen taakse vai ei pysäyttääkseen flunssaa aiheuttavan viruksen.

Nykypäivänä onkin naurettavan helppoa luoda niitä tarinoita sen oman edun tavoitteluun, jos sattuu jo valmiiksi omaamaan siihen tarvittavat resurssit. Tieteen ostaminen on arkipäivää ja "asiantuntijalausuntoa" varten löytyy varmasti vähintäänkin joku dosentti kertomaan juuri se haluttu versio halutusta asiasta. Mutta kaikki tämä on mahdollista tasan tarkkaan vain yhdestä syystä: media. Valtamedia on "aina" noudattanut Omertàn lakia, eli ne oikeasti vallassa olevat määräävät mistä asioista saa puhua vapaasti, mistä rajoitetusti ja mistä ei hiiskuta ei sitten mitään. Järjestäytynyt rikollisuus voittaa aina järjestäytymättömän ryhmän ja mitä muutakaan kuin järjestäytynyttä rikollisuutta tämä meidän poliittinen järjestelmämme on?

Todellisuutemme on siis aikojen saatossa tungettu mukaan mitä ihmeellisempiä tarinoita median toimesta ja kun siitä on jokainen "luotettava media" kertonut samalla tavalla, asiasta on tullut totta. Ja kun sitten lähdetään ihmettelemään niitä mitattavissa olevia asioita niin törmätään kerta toisensa jälkeen ongelmaan, missä se kerrottu tarina ei voi selittää sitä todennettavaa tietoa. Ja miten ongelma sitten korjataan? Propagandalla. Kieputetaan, kehystetään ja osoitetaan muualle, kunnes kansaa ei enää pätkääkään kiinnosta se norsu olohuoneen nurkassa. Kun se tuttu ja turvallinen auktoriteetti kertoo asian olevan tietyllä tavalla, täytyyhän sen olla niin - vaikka se sama asiantuntija samaan konkurssiin puhuukin itsensä täysin pussiin ja kumoaa itse omat väitteensä. Mutta älä siihen kiinnitä huomiota, usko vain mikä on se kerrottu tarina.


Ei mitään uutta tahi ihmeellistä

Kaikki tämähän on toki tuttua huttua - kaikkihan sen tietää joten asia on kunnossa. Näitä "sattumia" tulee jatkuvasti vastaan mutta ne on helppo torpata julistamalla nämä ongelmien esiin nostajat vääräuskoisiksi syntisiksi, eli salaliittoteoreetikoiksi tai mikäliedenialisteiksi. Mikä tahansa virallista tarinaa vastaan nostettu argumentti voidaan kumota sillä, että se valtamedia ei niin sanonut joten asia ei voi niin olla - ipse dixit, koska minä niin sanon. Et voi todistaa asiaa, jos vain tietyt lähteet kelpaavat, mikä on toki se tieteen idea alunperinkin: vain virallisten tahojen kertomat asiat voivat olla totta, koska eiväthän ne vallanpitäjät valehtelisi säilyäkseen vallassa.

Toki mediassa näitä vastakkaisia näkemyksiä aina välillä nousee esiin, mutta niiden nostajille käy vaan yleensä huonosti. Saksassa Bild-lehden päätoimittaja tässä hiljattain oli kyllästynyt tähän kaikkeen paskapuheeseen pandemiasta ja oli avautunut asiasta julkisesti. Sisäinen tutkinta olikin löytänyt lähes välittömästi samasta tyypistä kaikenmoisia vallan väärinkäyttöä, joten saapas heilahti. Lehden omistajat ovat mamma-Merkelin kavereita ja kun Julian Reichelt avasi sanaisen arkkunsa mammaa vastaan, syyllinen tiedettiin ja rikos löydettiin välittömästi . Moinen varmasti motivoi kaikkia muitakin toimittelijoita nousemaan vallanpitäjiä vastaan kertomaan vallanpitäjien suhmuroinnista.

Toisaalta taas sympatian tunteminen Juliania kohtaan on vähän siinä ja siinä, koska hän on kuitenkin jo vuosia tuottanut sitä propagandapaskaa ja vallanpitäjien omia tarinoita kertonut totena kansalle. Mitta tuli tyypillä täyteen ja ulostulo aiheutti odotetun reaktion - kirves heilahti ja ura loppui kuin seinään. Rehellisiä toimittelijoita ei valtamediassa juurikaan näy, mutta osa toki kykenee siellä toimimaan osittain puhtaat jauhot pussissa - kunhan vaan ei astu niille väärille kengille niin voi ainakin esittää rehellistä journalistia. Ja kun kukaan ei uskalla astua niiden vallanpitäjien varpaille, sama suhmurointi jatkuu niin nyt kuin tulevaisuudessa. Muutama kansalaisjournalisti on uskaltautunut niille vallanpitäjien lakeijoiden korkkareille hyppimään - odotetuin lopputuloksin. Valtamedia, joka tämän kaiken voisi korjata, ei kuitenkaan tule ongelmaan puuttumaan saatikka vääriä tarinoita alustoilleen päästämään... mutta mediavirus voisi tartuttaa kansan...