Sattumateoreetikko

Eihän semmoista ole olemassakaan?

Sanakirjasta ei sattumateoreetikkoa (engl. coincidence theorist) tarvitse vielä ainakaan lähteä etsimään, mutta toisaalta, samalla logiikalla ei pitäisi salaliittoteoreetikkoa sieltä liioin löytyä. Siinä kun salaliittoteoreetikolle kaiken takana on näkymättömiä voimia jotka vetelevät naruista, on sattumateoreetikolle ihan kaikki tapahtumat sattumaa, yksittäistapauksia ja syyllinen löytyy iltauutisista. Jokainen "hyvä ihminen" tietää että kaikki paha maailmassa on joko sattumaa tai pahojen diktaattorien ja terroristien tekelettä. Ja jokainen virallisen totuuden poikkeavuus on aina sattumaa?

Median luoma illuusio kuvaa loistavasti kaoottisen ja pelottavan maailman, missä pieni ihminen ei voi kertakaikkiaan tehdä yhtään mitään muuta kuin voivotella menoa. Suuret johtajamme tietävät juuri mitä he tekevät, koska päätöksiä tehdään aina "asiantuntijoiden" neuvojen mukaan. Jos jotain siis menee pieleen, se täytyy olla sattumaa eikä esimerkiksi valuvikaa ja tahallista suhmurointia. Eihän kukaan olisi esimerkiksi voinut millään ennustaa pakolaisaaltoa Suomeen?

Poliitiikan sattumissa melkeinpä huvittavana voidaan pitää sitä kiihkoa huomata muiden puolueiden päätösten virheet kun oma puolue tekee aina oikein ja ongelmat ovat sattumaa. Suomessa tästä ei saa puhua, koska silloin suututtaa joka leirin, joten puhun siitä jälleen kerran. Kun kommunistien ja sosialistien tahalliset teot tappoivat satoja miljoonia, kapitalistit ihan sattumalta lahtasivat vähintään yhtä paljon siirtomaissaan tai kotimaissaan hitaasti myrkyttäen esimerkiksi ruualla ja lääkkeillä? Ihan sattumaa, ei lainkaan suunniteltua saatikka... salaliittoja.


Sattuma vai kaava? Kahdet standardit kunniaan

Kuvitellaan tilanne, missä tavallinen valkoinen heteromies etsii itselleen rikkaan vaimon. Vain vuosi onnellisen liiton solmimisen jälkeen vaimo sattuu kotona tapahtuneessa onnettomuudessa menettämään henkensä. Mies peri miljoonat, koska poliisi totesi tapahtuman olleen ihan sattumaa. Murtunut mies löytääkin häntä lohduttamaan uuden rikkaan lesken, joka jo pari kuukautta juhlien jälkeen joutuu kotona ihan yksin ollessaan hirvittävään onnettomuuteen ja lopputuloksena monimiljonääri mies joutuu jälleen asumaan palatsissaan yksin. Sattumaa, sanoo poliisi, ja täytyyhän sen niin olla koska kolmannenkin vaimon/onnettumuuden kerran jälkeen ei mitään kaavaa ole havaittavissa, sattumateoreetikolle.

Paitsi että tavallinen ihminen ei voi edes yhtä kertaa joutua sattuman uhriksi. Oma syy, jotain suhmuroitiin ja poliisi tutkii jokaisen napsahduksen perinpohjin. Kun talo palaa, ensimmäisenä syyllinen on omistaja koska eihän se nyt ole sattumaa kun kerran oli vakuutuskin voimassa? Tärkeänä työkaluna rikosten tutkinnassa pidetään asioiden kaavamaisuutta, koska monessa tapauksessa ihmiset toistavat osaamiaan temppuja vaikka tietävät jäävänsä siitä mahdollisesti kiinni. Media osaa myös nostaa epäilykset pintaan, oli siihen syytä tai ei. Kaavoja nähdään kun tekijä on narratiiviin sopiva, mutta kun halutaan kertoa toista tarinaa, ei yhtäläisyyksiä löydy sitten millään.

"Sori siitä" ja sama poliitikko jälleen kerran pelasi omaksi edukseen. Sattumaa ja yksittäistapaus, ei mitään tekemistä lukemattomien edellisten yksittäistapausten kanssa. Media kertoo sattumateoreetikon olleen jälleen oikeassa kun suhmurointia sen sadannen kerran saman tyypin tekemänä tapahtui - ihan vaan sattumaa, ei taustalla ole mitään salaliittoja. Sama toistuu useassa muussakin ammattiryhmässä, samoin kuin tiettyjen rikollisten kanssa, mutta media jatkaa omaa satuiluaan - sattumaa, yksittäistapauksia, mitään kaavaa ei ole havaittavissa. Ja jos edes kuvittelet näkeväsi kaavan, olet salaliittoteoreetikko, rasisti tai mikä milloinkin sattuu tilanteeseen sopimaan. Tapahtuma oli pelkkää sattumaa, ei siis mitään nähtävää ja hajaantukaa...


Kaiken takana on ... lähes aina jotakin - piilossa

Montako salaliittoa pitää sitten todeksi osoittaa virallisista papereista, että sattumateoreetikko uskoisi muuhun kuin median iltasatuun? Rajattomasti, tai siihen asti että se "sattuma" osuu omaan otsalohkoon. Valtaosalle on täysin mahdotonta uskotella, vaikka olisi näyttää tunnustus vallassa olevien taholta, että vallassa olevat ovat lähes poikkeuksetta tietoisesti aiheuttaneet ne sattumana myydyt ongelmat. Jenkeissä näitä vanhoja tapahtumia julkaistaan vuosikymmenten tapahtumien osalta aina kun jokin salassapitovelvollisuus päättyy. Yksi salaliitto toisensa jälkeen paljastuu vallassa olevien tekemäksi ja kärsijänä on lähes poikkeuksetta se tavallinen ihminen.

Jos Suomessa olisi oikeasti vapaa lehdistö & media, näitä tapahtumia tulisi kansan tietoisuuteen harva se päivä ja pikkuhiljaa kansa saattaisi ryhtyä vaatimaan päättäjiään vastuuseen. Mutta ei, asiat tapahtuvat joko suurempien ja hallitsemattomien voimien takia tahi sitten löydetään uusi lynkattava syntipukki ja kansa hurraa. Taustalla olevat tahot saavat huokaista helpotuksesta, koska sattumateoreetikot muistavat heitä puolustaa 24/7. Ja jos joskus jotain paljastuukin, se on vain salaliittoteoriaa eli ei siihen tarvitse kiinnittää huomiota laisinkaan. Sattuma on paljon todennäköisempi syy kaikelle pahalle?

Itse en pidä lainkaan sattumana, että salaliittoja tapahtuu ja niistä vaietaan. Suurin osa maailman tapahtumista ei ole sattumaa muutenkaan, vaan lukemattomien tahojen aikaansaannoksia. Osa näiden aikaansaannosten seuraamuksista on toki sattumaa, mutta meno on paljon lähempänä shakkia kuin pokeria saatikka rulettia. Jokainen tosin itse päättäköön uskooko sattumaan, illuusioon vai onko autuaan tietämätön miksi maailma on nykyisellä mallillaan. Miten on, uskotko sattumaan vai pöllähtikö tämä teksti eteesi syystä?