Mitä politiikka onkaan?
Politikos, kreikaksi, tarkoittaa "kansalaisia koskevaa". Tällä määritelmällä lähes mitä tahansa asiaa voidaan pitää poliittisena. Usein kuulee sanottavan, että politiikka ei kiinnosta ihmisiä ja sen takia asiat ovat päin prinkkalaa, mutta se pitää paikkansa ainoastaan sanan uudemman määritelmän mukaan. Politics, juontaen sanoista "poly" eli monta ja "ticks" eli verta imevä parasiitti (punkki). Politiikka on muuttunut kansalaisia koskevista asioista poliitikkojen leikkikentäksi jossa kansalla ei ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuus äänestää seuraavat puhuvat päät eduskuntaan tai muuhun päättömään... siis päättävään elimeen. Miten tässä näin pääsi käymään? Ehkä siksi, ettei asiasta uskalleta puhua kun poliittisesti aktiivisilla on lähes jokaisella se oma pyhä lehmä suojeltavana. Jotenkin tulee Igor mieleen...
Tämä muutos ei kuitenkaan ole tullut vahingossa, vaan väitän sen olevan tietoinen ja täten tahallinen eli haluttu muutos. Kansa opetetaan avuttomaksi, jolloin tekemisen sijaan kyetään enää voivottelemaan ja tietenkin tekemään se kansalaisVELVOLLISUUS eli äänestää vaaleissa. Ennen se oli sentään oikeus, mutta nykyään jokainen hyvä ihminen tietää sen olevan velvollisuus ja ainut tapa vaikuttaa asioihin. Siis vaihtaa neljän vuoden välein puhuvat päät sirkukseen. Hyvin on propaganda uponnut, jos ei muuta.
Suuri kiitos tästä muutoksesta kuuluukin luotettavalle mediallemme. "Vallan vahtikoira" on joidenkin mukaan "vallan sylikoira", mutta kyseessä on enemmän muutos siihen, kuka päättää ketä vahditaan. Silloin ennenvanhaan kun Suomessa oli journalisteja, saattoi pahimmat suhmuroinnit päätyä lehtien otsikoihin. Nykyiset toimittelijat ja propagandistit kykenevät lähinnä lynkkaamaan julkkiksia ja myymään kansalle sodan rauhana ja totuuden vaarallisimpana asiana demokratialle. Uuskieli on myös levinnyt niin laajalle, että mistään vakavasta asiasta ei kyetä edes keskustelemaan kun aina joku loukkaantuu, vetäen vähintäänkin natsikortin pöytään päättäen keskustelun. Ainoastaan verta imevät parasiitit saavat suljettujen ovien takana puhua isojen poikien asioista. Kansa saa puhua vaan niitä koskevista asioista...
Kansalaisia koskevaa asiaa
Mikä nykyään sitten koskee kansalaisia? Onhan meillä kaikenlaista tärkeää jatkuvasti tuotuna kotisohvan ääreen television kautta. Sotapropaganda, vihanlietsonta ja jatkuva pelottelu tulee uutisista, joten ne ainakin vissiin koskevat kansalaisia? Jos taas ei niistä piittaa, löytyy mediasta onneksi paljon muutakin tärkeää asiaa joka koskettaa kansalaisten arkipäiväistä elämää. Mitäs kaikkea sieltä löytyykään vaikka tänään... nyrkkeilyä, Louhimies, joku on eronnut miehestään, superteini Timanttiliigassa ja joku voitti lotossa! No nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä, eiköstä? Varmaan jos selaisi hieman enemmän, näkisi vielä paskantärkeiden turhuuksien tissejä ja perseitä. Nyt oikeasti...
Ei sentään kaikki kansalaisia koskevat asiat ole viihdettä. Pitää myös muistaa syyllistää köyhiä rajoitteistaan ja ärsyttää kansalaisia jollain älyttömällä poliitikon aivopierulla. Mikä näitä kaikkia asioita yhdistääkään? Median keskustelujen ohjaus, joka pitää kansan kiinnostuneena kaikkeen mikä ei heitä itseään kosketa. Jos taas on sattunut onni potkaisemaan omalle kohdalle (päin naamaa) että on päässyt syyllisten, surkuteltavien tai vihattavien joukkoon, ei hätä ole kuitenkaan sen näköinen - ei kukaan "päättäjä" ole korjaamassa mitään esillenostettua ongelmaa kuitenkaan, kunhan vaan leukaansa loksuttavat ja pisteitä keräävät omaan pussiin. Politiikkaa, katsos - jokainen poliitikko kun tekee kaikkensa vain muutamaan asian tähden: päästäkseen valtaan, pysyäkseen vallassa ja kasvattaakseen valtaansa.
Kun siis kansaa koskevat asiat eivät kansaa juurikaan koske ja kansaa oikeasti koskevista asioista päättävät eivät kansastaan välitä, onko mitään sitten enää tehtävissä? On, paljonkin, mutta vanhan ja surkean kaavan toistaminen ei tässä kohtaa auta millään tavalla. Yksi näistä keinoista on kissan nostaminen pöydälle ja sen nurkassa kököttävän gorillan esiintuominen - kansalaisjournalismi epäkohtien esiintuomiseksi. Eihän se vielä yksistään toki riitä, mutta ongelmien tunnistaminen ja tunnustaminen on ainakin alkusoitto niiden korjaamiselle. Entä kuka niitä asioita korjaisi? Me, kaikki, yhdessä, ilman verta imeviä parasiitteja. Tekemällä "oikein" sen sijaan että "mitä käsketään"... kaikkien etu eikä harvan etu, menisikö siinä määritelmä "oikeasta"?
Muutos lähtee vain itsestä
Pienestä se lähtee. Yksi lopettaa voivottelun ja tekee yhdelle asialle jotain. Ehkä tämä rohkaisee toisen tekemään samoin itseään kiinnostavasta asiasta. Kolmas, neljäs, kymmenes, sadas... miksei myös tuhannes seuraa esimerkkiä? Jokainen voi tehdä politiikkaa, eli vaikuttamista kansalaisia koskeviin asioihin. Yksittäinen pienikin teko voi levitä laajalle kansan keskuudessa, kun tieto jaetaan keskuudessamme. Valtamedia ei näistä yksittäisistä teoista tule kiinnostumaan koska se sotii heidän omia tarkoitusperiään vastaan. Muutama itseään suoraselkäisenä poliitikkona pitävä voi näihin kansalaisaktivismi-asioihin tarttua, mutta siinä on aina vaarana että tarkoitus ei ole parantaa asioita vaan ratsastaa omaa etua ajatellen muiden hyveillä.
Jos yhteisiin asioihin vaikuttaminen kuulostaa liian vaativalta, voi aina keskittyä siihen oman tilanteen parantamiseen. Omasta terveydestä huolehtiminen, on se sitten fyysisen tai henkisen terveyden, auttaa kummasti jaksamaan. Kun ne omat asiat on saatu riittävälle tasolle, siitä saattaakin rohkaistua ja ryhtyä vaikuttamaan kaikkia koskeviin asioihin omista kokemuksista saaduilla opeilla? Pelastuuko esimerkiksi se maailma tai yhteiskunta kun noukkii vaikka yhden rikkinäisen pullon ojanpielestä? Ei, mutta se saattaa pelastaa yhden nelijalkaisen hengen. Pienistä teoista yksilötasolla se lähtee. Parasiittien tehtävä kun on ainoastaan imeä kaikki veri alamaisistaan... aivan kuten heitä käsketään tekemään.
Tulipa melkoinen sekoitus positiivista ja negatiivista kerrakseen tästä tekstistä? Uskon että näillä keinoilla asioita saataisiin parannettua ihan kaikille. Toivon että niin tulisi tapahtumaan mahdollisimman pian, mutta pelkään että asiat ovat valtaosalla vielä ihan liian hyvin, että otettaisiin härkää sarvista ennen kuin se katastrofi on omalla takapihalla asti. Muutama valonpilkahdus on kuitenkin jo tullut vastaan ja siitä se leviää kaikkialle. Kyllä, niin tulee käymään. Koska? - se on sitten aivan toinen asia. Miten on, korjataanko maailma ja luodaan uusi ilman parasiitteja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti