tiistai 6. marraskuuta 2018

Teoriaa mielestä - Laumaseuraeläin aseena


Mikä ihmeen laumaseuraeläin?!

"Grex" tai "greg-", latinaksi tarkoittaa laumaa tai parvea. "Gregarius" ja siitä lontooksi väännetty "gregarious" kuvaa seuraa rakastavaa olentoa tai laumassa elävää. Suomeksi en tälle termille sopivaa sanaa löytänyt, mutta otsikon laumaseuraeläin kuvaa kuitenkin asiaa mistä artikkeli kertoo kohtuullisen hyvin. Seuraa rakastava ja laumassa elävä - no ihminenhän se on. Suoja, ravinto ja lisääntyminen ovat alkukantaisia ihmisviettejä, joiden joukkoon tämä seuran halu vääjäämättä myös kuuluu. Nämä eri vietit ohjaavat ihmisen käyttäytymistä ja niiden tärkeys vaihtelee tilanteen mukaan. Kun on katto pään päällä ja jääkaappi ruokaa täynnä, olisi sitä seuraakin mukava saada ainakin välillä?

Ihmisen selviytymisen kannalta tämä yhteen lyöttäytyminen on selviytymisen kannalta ollut elintärkeä asia. Ihminen ei ole se kaikista nopein tai vahvin, älykkyydestäkin voidaan olla montaa mieltä, mutta ehdottomasti yksi yhteistyökykyisimmistä olennoista maan päällä. Kieli ja sen moninaiset mahdollisuudet avasivat ihmiselle ennen näkemättömät keinot tehdä yhteistyötä ja koordinoida lauman toimia. Kun lauma pysyi tiukasti kasassa ja käytti jokaisen yksilöllisiä taitoja hyväkseen, tuli ihmisestä aikojen saatossa maapallon yksi menestyksekkäimmistä ja toki tuhoisimmista olennoista. Siinä kun pienet yhteistöt puhalsivat samaan hiileen yhteiseksi eduksi, osa ihmisistä halusi kuitenkin päästä päsmäröimään koko joukon puolesta.

Tämä muiden hallitseminen onkin kehittynyt vuosituhansien saatossa siihen pisteeseen, että kansaa osataan hajottaa ja niputtaa täsmälleen halutulla ja tilanteeseen sopivalla tavalla. Kun laumaa esimerkiksi valmistellaan sotaan, heidät yhdistetään joukoksi saman lipun taakse ja toista laumaa vastaan. Mutta muutoin heidät halutaan pitää mahdollisimman hajanaisena, ettei vaan pääse käymään niin että lauma havahduttuaan ulkoa ohjaamiseen alkaa vaatimaan moisia asioita kuin vapaus tai rauha. Siksi valtaapitävien on varmistettava laumojen muodostuminen omiin tarkoitusperiin sopivaksi hyvissä ajoin ennen kuin moinen pääsisi muodostumaan orgaanisesti.


Aseena?

Politiikka on yksi malliesimerkki miten ihmisten laumakäyttäytymistä käytetään hyväksi kansan jakamisesta sopiviksi lohkoiksi. Valedemokratiamme yksipuoluejärjestelmä takaa jokaiselle ryhmälle oman symbolin seurattavaksi (puolueet) ja usein myös sankarin palvottavaksi (puolueen suuri johtaja tai vastaava julkinen pärstä). Jokainen ryhmä tietää kuka kuuluu "omiin", ketkä ovat "melkein samalla puolella" ja minkä värinen lippu "vihollisella" on. Todellisuudessa valtaosa tavallisesta kansasta haluaisi vain olla turvassa, rauhassa ja omien kavereidensa kanssa. Mutta valtaapitävät kertovat että on tärkeämpää osoittaa ne eroavaisuudet, että vihollisen tunnistaminen ei olisi kenellekään ongelma. Lauma jaetaan ja käännetään siis omiaan vastaan.

Maahanmuutossa tätä laumaviettiä on myös käytetty erittäin tehokkaasti aseena. Kerrotaan ensin että se oma lauma ei ole mitään, ainoastaan ulkoa tuleva ja erilainen voi luoda hyvän lauman. Tätä länsimaisen propagandan valkoisen perheen vihaa on tuputettu jo pitkään ja siinä on onnistuttu niin hyvin, että osa haluaisi päästä omasta kansastaan eroon ja tulla integroiduksi osaksi jotain suurempaa, globaalia laumaa missä kaikilla on mukamas mukavaa. Mitä erilaisempi olet, sitä enemmän olet samanlainen kuin kaikki muut ja vain erilaiset ovat omia, samanlaiset taas vihollisia. Otetaan sitten suuri joukko erilaisia maahan ja katsotaan kun kansa repii itsensä kahtia kisatessaan siitä, kuka on suvaitsevaisin erilaisuutta kohtaan muiden kustannuksella.

Entä sitten sotalaumat? Aseellisiin konflikteihin on lännen johtajilla kova hinku, mutta toistaiseksi he ovat joutuneet tyytymään hybridisotaan omaa kansaansa vastaan. Siinä jako on karkeasti tehty väärinajattelijoiden ja oikeinajattelijoiden kesken, aina sen mukaan mistä puhutaan. Vihapuhe on se väitetty ase, jonka käyttöön yllytetään ja sitten rangaistaan yksipuolisesti valtiovallan toimesta. Kansansa suojelijat käsketään hyökkäyssotaan omaa kansaa vastaan demonisoimalla väärinajattelijat ja ylistämällä oikeamielisiä tahoja mediassa. Vihollinen voi olla vaikka se oma naapuri, koska väärinajattelu on niin salakavalaa - siksi tarvitaan urkintaa selvittämään missä ne väärinajattelijat ovat ja yrittävätkö he muodostaa omia laumojaan.


Takaisin luontoon

Onko paluuta takaisin alkukantaisempaan ja ihmisluonnolle ominaisempaan enää olemassa? Ensin täytyisi selvittää onko tälle enää edes halua - tarve kun vaikuttaisi olevan ja se heijastuu yhteiskunnassa pahoinvointina. Valtaapitävien suunnalta halua ei varmastikaan ole ja heidän tarpeensa ovat kovin poikkeavat muihin nähden. Siinä kun tavalliset ihmiset haluavat yhteisoloa ja eloa, valtaapitävät tahtovat hallintaa ja ennalta-arvattavuutta. Joukkomieli on helposti ohjattavissa, mutta arvaamaton villinä ja vapaana ollessaan. Siksi jo yksittäiset väärät mielipiteet saattavat olla hyvinkin vaarallisia...

Propaganda on nykyään se keino, millä ihmisille opetetaan miten kuulua oikeaoppisesti joukkoihin, mihin joukkoon he kuuluvat ja mikä puhuva pää on sen porukan messias. Valtamedia paasaa päivästä toiseen ohjeistusta, jota jokaisen hyvän ihmisen tulee noudattaa tarkalleen ja jokaisen väärinajattelijan tulisi noudattaa käänteisesti - tarvitaanhan sitä ohjailua molemmin puolin, että luotu konflikti saisi halutun suunnan. Tämän mediapropagandan jos saisi kitkettyä pois, palaisiko kansa takaisin juurilleen ja alkaisi välittämään niistä itselle läheisistä olennoista? Mikä olisikaan se luonnollinen laumakoko ihmiselle? Riippuu varmasti yksilöstä - partneri, perhe, sukulaiset, naapurit, kylä, kaupunki, kunta, lääni, maa vaiko koko maailma? Jokainen voi sen päättää vain itse.

Moderni länsimainen ihminen ei muita kaipaa, vaan on kilpailussa kaikkien muiden kanssa - näin kertoo propaganda. Mutta jos kaipaa, pitää se kohdentaa juuri oikein mielipiteiden mukaan, ettei vahingossakaan joudu kosketuksiin yksilöiden kanssa jotka ovat eri mieltä. Siksi väärästä mielipiteestä opetetaankin loukkaantumaan verisesti ja väärämielisten kanssa ei saa kaveerata missään tapauksessa. Hajotetaan siis itsestään muodostuneet joukot ja laumat, määrätään ulkoa ne tarkat rajat - näin meille kerrotaan. Mutta näin ei tarvitsisi olla. Jos palattaisiin takaisin yhteisöihin ja yhteistyöhön, olisi maailma kovin erilainen paikka. Millainen, siinäpä funtsittavaa illaksi tai useammaksikin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti