Kyseenalaista epäilys

Voit kyseenalaistaa kaiken

Kyseenalaistaminen tulkitaan usein joko kyseisen asian suoranaiseksi vastustamiseksi tai sen epäilemiseksi. Osa taas puhuu skeptisyydestä tai kriittisyydestä, mitkä nekin ovat enemmän negatiivisia suhtautumistapoja aiheeseen josta ollaan skeptisiä/kriittisiä. Synonyymejä kyseenalaistamiselle ovat myös: moittia, kiistää ja riitauttaa. Mutta miksi kyseenalaistamisesta puhuttaessa on kyse jostain kiistämisestä? Sanaahan voitaisiin käyttää hyvin neutraalisti, eli kyseenalaistaa jokin asia, eli ottaa selvää miten asia on kun ei tiedä.

Olisiko näissä kyseenalaistamisen eri vivahteissa siis jälleen uuskielen kukkasia? Sen sijaan että selvitettäisiin asioita, ne kerrotaan auktoriteetin taholta ja niin ne ovat koska niin kerrotaan, pulinat pois. Jos kyseenalaistat jotain asiaa, olet siis sitä vastaan ja tapauskohtaisesti sitten asiaan liittyen olet joko hyvä tai paha tyyppi. Tavallinen skeptikko on yleensä "hyvä tyyppi", siinä kun ilmastoskeptikko on taas pohjasakkaa. Maahanmuuttokriitikkokaan ei saisi kaikissa piireissä olla ja rokotekriitikko on vielä ilmastoskeptikkoakin alempana. Holokaustikiistäjä on useassa maassa taas putkaan kiikutettava rikollinen.

Mitä sitten pitäisi kyseenalaistaa ja mitä hyväksyä sellaisenaan? Yhteiskunnan yhtenäisyyden kannalta on tärkeää, että kaikkien jäsenten todellisuudet täsmäävät suurissa asioissa ja niitä asioita ei kyseenalaisteta. Mutta onko tämä hyvä asia sitten yhteiskunnalle? Jos mitään vanhoja arvoja ei kyseenalaisteta, eivät asiat liioin kehity. Kaikkia asioita olisi syytä aika ajoin kyseenalaistaa, mutta se ei tarkoita samaa kuin epäillä niitä. Jos joku asia toimii, ei sitä tarvitse korjata tai muuttaa vain muuttamisen ilosta.


Epäilyksen varjo

Siinä kun jotain asiaa kyseenalaistetaan ja selvitetään tilannetta, epäilyksessä on usein lähtökohtana se että tässä asiassa jokin mättää ja siksi se on kyseenalaistettava. Esimerkiksi omaa identiteettiään pitää kuulemma jatkuvasti epäillä, jos sattuu olemaan väärässä kehossa tai on väärät kalusteet jalkojen välissä. Jatkuvasti epäilyksen varjossa eläminen on usein ihmiselle usein kovin haitallista, kun ei voi luottaa enää mihinkään - mielenrauhaan tarvitaan luottamista johonkin. Tähän mielen ristiriitaisuuteen osa on löytänyt vastauksen toteamalla ettei mihinkään voi enää luottaa ja asiat vain sattuvat olemaan. Jokainen elää omassa maailmassaan ja kaikki muu on harhaa.

Epäilen kuitenkin vahvasti, että kaiken epäileminen yhdistettynä hälläväliä-mentaliteettiin saattaa ajaa ihmisen tilaan, missä niistä muista ihmisistä tai muistakaan asioista ei välitetä enää pätkääkään. Ja kun ei välitä enää mistään, voi tehdä mitä itse haluaa, kenelle haluaa. Toisaalta taas voidaan kysyä, onko se jonkin suuren auktoriteetin yksi oikea todellisuus paljoa parempi vaihtoehto? Dogmaattinen uskosmusjärjestelmä, oli se sitten uskonnon tai jonkin muun aatteen luomana tuo toki turvallisuutta ja vakautta, mutta niissä tiettyjä asioita ei saa kyseenalaistaa saatikka epäillä.

Jos joku asia haiskahtaa, on sitä syytäkin epäillä. Kun asia ei tunnu itselle oikealta, sen kyseenalaistaminen ja selvittäminen saattaa ratkaista ongelman jos toisenkin omassa elämässä. Maailmassa on paljon epäilyttävää ja moni asia mihin yleisesti uskotaan tulisikin kyseenalaistaa, mutta vain harva sille polulle lähtee. Niin paljon helpompaa ja turvallisempaa on uskoa samaan kuin kaikki muutkin ja kohdistaa ne epäilyt ainoastaan niitä kohtaan, jotka kyseenalaistavat asioita. Tarkastellaan siis kriittisesti niitä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat, ei niitä asioita joita kyseenalaistettiin. Se on aika epäilyttävää, vai mitä?


Voit muuttaa kantaasi koska tahansa

Mutta mikä saattaa tulla yllätyksenä monelle kyseenalaistajalle tai kyseenalaistamattomalle on se, että sitä omaa mielipidettä mistä asiasta voi muuttaa ihan koska tahansa. No hitto, opin jotain uutta ja se muuttaa asioita X, Y ja Z, pitääpäs funtsia asiaa tarkemmin. Asiat muuttuvat jatkuvasti, mutta kehittymistä voidaankin jo kyseenalaistaa ja jopa epäillä että osa muutoksista on taantumista. Jopa lähes ikuisinakin pidetyt asiat ovat aikojen saatossa muuttuneet kun olemme saaneet uutta tietoa. Ehkä jonain päivänä aurinkokin nousee eri suunnasta? Mene ja tiedä, sitäkin voi toki kyseenalaistaa ja tehdä vaikkapa havaintoja, minkä jälkeen asiasta voi tehdä päätöksen itselleen.

Väärässä oleminen onkin ehkä pelottavin asia koskaan. Ajatella mikä häpeä kun on ollut väärässä!? Virheistä ei opita jos ei niitä myönnetä mutta kun virheestä on oppinut, voi yksilö siitä kehittyä ja olla seuraavana hetkenä hieman paranneltu versio itsestään. Saman virheen toistaminen on joidenkin mielestä hulluutta, mutta asiaa voidaan ajatella myös siltä kannalta että varmistetaan ettei jokin asia vieläkään toimi. Vaikkapa... nyt tällä kertaa ne asiat muuttuvat äänestämällä! Ihan varmasti, ihan varmasti...

Onko sitten enää mitään mihinkä voisi luottaa tuosta vaan? Siihen joutuu jokainen vastaamaan itse omalle kohdalleen. Joihinkin ihmisiin voi vaikkapa luottaa niin, että voit olla varma että tulet kusetetuksi, tavalla tai toisella, jos uskot siihen mitä se toinen sanoo. Jos joku taas esittäytyy guruna, on syytä usein epäillä kaikkea mitä guru suustaan ulos päästää. Ehkäpä jokaisen läheltä löytyy kuitenkin ihmisiä, joihin voi luottaa? Mutta millä sitten asioista voi päästä selville? Puhumalla, siis kommunikoimalla niiden muiden karvattomien apinoiden kanssa joita ihmisiksikin kutsutaan. Vapaa sana on keino selvittää ne epäilykset monessa asiassa. Joskus voi myös myöntää ettei vaan tiedä... Ja kuten aina, älä usko mitä sanon vaan kyseenalaista sanottu ja ota itse selvää...